Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi.
Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti