lauantai 25. huhtikuuta 2015

Vappupiknikille: amerikkalainen vegevoileipäkakku


Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter's sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin.

Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa!

Leipäni poikkesi hieman reseptistä ja alle olen laittanut ohjeen sellaisena, kuin itse tein. Käytin alkuperäisohjeen herkkusienten sijaan sieninä kaapeista vielä löytyneitä, viime syksynä kuivattuja herkkutatteja ja olin unohtanut pinaatin kauppaan, joten sen korvasin rucolalla, sipulia taas paistoin mukaan hiukan ekstraakin. Mutta pääpiirteissään mentiin alkuperäisen mukaan. Tehdessä tajusin, että toki täytteiden määrä riippuu ihan siitä, millaisen limpun on "kakkupohjaksi" hankkinut, pelkäsin nimittäin omien täytteideni loppuvan kesken, mutta hyvin niitä riitti. Vaikka yleensä mietin aina, mitä seuraavalla kerralla tekisin vähän eri tavalla, en tähän kakkuun tekisi suuria muutoksia. Sivuilta olisin voinut kovertaa leivän piirun verran ohuemmaksi (kuten kuvasta näkyy) ja ehkä ihan himpun verran pidempään olisi leipä saanut joko maustua - minä annoin leivän vetäytyä huoneenlämmössä  tai vaihtoehtoisesti saada jotain lisäkostuketta, vaikka vähän jotain sopivaa vinaigrettea tai yhden, ohuen kerroksen marinoitua punasipulia paistetun lisäksi. Mutta vain tosi vähän, koska ei kakku mitenkään kuiva ollut nytkään, vaan aika onnistunut. Sitä oli myös ilo syödä - koska mukana ei ollut majoneesipohjaisia täytteitä, oli lopputulos ruokaisa, mutta raikas. Ja kevään piknikeille se kulkee erittäin näppärästi omassa kuoressaan - suosittelen lämpimästi!

Amerikkalainen voileipäkakku eli shooter's sandwich vegeversiona

1 vaalea, pyöreä maalaisleipä (minulla Fazerin kestileipä)
150g kuivattuja, viipaloituja herkkutatteja liotettuna ja valutettuna (reilu kourallinen kuivia)
2 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
1+1 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl sitruunamehua
2-3 tomaattia (tai 1 pihvitomaatti)
1 pkt (125g) mozzarellaa
1+1 rkl dijon-sinappia (saatoin käyttää hieman enemmänkin)
1 pkt rucolaa
1 ruukku basilikaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria

1. Liota ja valuta herkkutatit. Halkaise leipä yläosasta ja säästä hattupala kanneksi. Kaavi leivän sisus pois (ja ota talteen vaikka lihapullataikinaa varten). Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli.

2. Kuumenna 1 rkl öljyä pannussa ja kuullota sipuleita hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä sivuun. Lisää pannuun toinen rkl öljyä ja paista sieniä muutama minuutti. Mausta timjamilla, sitruunamehulla ja suolalla.

3. Viipaloi mozzarella ja tomaatit ja nypi basilikaruukusta käyttöön lehdet sekä nuorimmat varret (varret kannattaa silputa).  Aloita leivän täyttäminen voitelemalla limpun pohja ja sivut puolella dijon-sinapista. Nosta pohjalle kuullotetut sipulit, asettele niiden päälle tomaattiviipaleet sekä n. 3/4 rucolasta, joka kannattaa painella tiiviiiksi kerrokseksi. Lisää sitten omiksi kerroksikseen paistetut sienet, mozzarellaviipaleet, basilika, aurinkokuivatut tomaatit sekä loput rucolasta. Voitele leivän kansi sisäpuoleltaan sinapilla ja paina leivän päälle. Kääräise leipä tiiviisti folioon ja jätä painon alle vetäytymään. Huoneenlämmössä leipä saa vetäytyä 4-5 tuntia, jääkaapissa esimerkiksi yön yli.

5. Jos leipä on ollut jääkaapissa, ota se huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua. Voit myös lämmittää leipää 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia (en kokeillut). Leikkaa leipä "kakkuviipaleiksi" eli sektoreittain ja tarjoile.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

The Cock - mekin käytiin

Nimekkäiden ravintoloitsijoiden ruokapaikkojen avajaiset herättävät lähes aina jonkin verran huomiota, mutta harvan ravintolan olen nähnyt keräävän yhtä paljon kiinnostusta, kuin Richard McCormickin ja Ville Relanderin uutukaisen. The Cock on konseptiltaan rento ruokapaikka ja baari, jossa tarjoillaan aamiaista, lounasta, pikkusyötäviä, a la cartea ja drinkkejä. Ravintola itse kuvailee olevansa "an eatery, rotisserie and bar". Hintataso on perustajiensa filosofian mukaisesti kohtuullinen, ihastusta ovat herättäneet erityisesti kahden euron kappalehintaan myytävät osterit, joita en ole itse testannut, mutta joita on kehuttu oikeaoppisen tuoreiksi ja raikkaiksi.

Oma ravintolakäyntini osui arki-illan kaveritreffeille Mama Gastron kanssa. Alun perin oli tarkoitus mennä ihan vain keskittymään syömiseen ja seurusteluun, mutta kun kolmas seuralaisemme oli estynyt pääsemästä paikalle, tuli otettua muutama pikaräpsäisykin "ihan vain varoiksi, jos nyt kuitenkin sanoisi paikasta muutaman sanasen. Edes facebookissa". Koska en ole hyvä sanomaan vain muutamaa sanasta, niin aiheesta syntyi lopulta ihan kokonainen blogiteksti.

Kellarikrouvin vanhoihin tiloihin Kasarmitorin kulmaan avatun ravintolan ensivaikutelma oli viihtyisä, valoisassa yläkerrassa jopa klassisen kahvilamainen. Koska olimme tehneet pöytävarauksen, luulin ennakkotietojen perusteella, että meidät sijoitettaisiin alakertaan, mutta pöytämme olikin yläkerrassa, mikä sopikin mainiosti aurinkoisena alkuiltana hämyisempien kellaritunnelmien sijaan. Myös monen muun varaukset osuivat yläkerran pöytiin sen perusteella, mitä sivukorvalla kuuntelin. Ravintolaan voi ymmärtääkseni tulla myös ilman varausta ja odotella (nimenomaan yläkerran) pöydän vapautumista baarin ääressä. Yläkerta olikin käytännössä täynnä koko visiittimme ajan, kellarissa näytti olevan ainakin alkuillasta väljempää. Vaikka ravintolan konsepti on monipuolinen, ruokalista ei (onneksi) ole erityisen pitkä, hetken sitä tutkailtuamme ja tarjoilijan avulla vielä systeemiä selviteltyämme päädyimme molemmat valitsemaan paljon ylistetyt kanan- tai kukonsiivet sekä kylkeen caesar-salaatin puoliksi.

Pikaotos siivistä, jossain tuolla alla piileksii hyvä, majoneesipohjainen kastikekin.
Ruuat saapuivat ripeästi ja otimme mieluusti vastaan myös ehdotetut lisälautaset helpottamaan salaatin syömistä, se kun ei olisi millään sopinut samaan kippoon siipien kanssa. Siivet oli jätettu kokonaisiksi, mikä toi niille sekä kokoa että näköä, ja erotti ne selvästi ketjuravintoloiden usein kuivakasta, nivelittäin leikatusta pakastebulkkikamasta (jep, käyn toisinaan myös ketjuravintoloissa). Siivet näyttivät paistoltaan verrattain vaaleilta, mutta lihan kypsyys ja mehevyys oli oikein hyvin kohdillaan ja oletettavasti marinadin ja/tai valelun ansiosta nahkakin hieman rapsakoitunut. Silti, lieneekö syynä kovat ennakko-odotukset vai melkoisen mausteinen makuni, minun kohdallani siivet eivät ihan saavuttaneet maailman parhaiden siipien statusta. Olisin ehkä myös ottanut kastikkeeni mieluummin vanhanaikaisesti erillisessä kipossa, nyt sen ollessa siipikasan alle jemmattuna meni tovi, ennen kuin huomasin koko soosia. Caesar-salaatin kohdalla tykkäsin kovasti siitä, ettei salaatista oltu tehty ihan klassista, vaan salaattipohjassa oli mm. lehtikaalia ja avokadoa. Kastikkeen olisin ehkä siinäkin suonut olevan hieman tujakamman.

Palvelu oli ehkä vielä himpun epävarmaa vaikkakin minusta ihan riittävän sujuvaa, huolimatta siitä, että välillä täydessä salissa joutui ymmärrettävästi hetken odottelemaan. Pienenä epäselvyytenä, nettivarauksen yhteydessä ilmoitettiin sen olevan voimassa kaksi ja puoli tuntia päivällisaikaan, mutta ainakin meidän pöytäämme oli tehty seuraava varaus jo kaksi tuntia omamme jälkeen. Aika oli meille kyllä riittävä ja asiasta kerrottiinkin erittäin ystävällisesti ja hyvissä ajoin, mutta jos olisimme olleet aikeissa iskeä vielä jälkkäribuffettiin, olisi saattanut tulla silti hieman kiire. Luulen epäselvyyden kuitenkin liittyvän siihen, että alkumetreillä on aina hienosäätöä tehtävänä, eli homma varmasti hioutuu kuntoon, kun ensimmäisten aukiolokuukausien rytäkästä on selvitty.

"Dessert ping pong table" eli jälkkäribuffa, kuvassa esiintyy vain murto-osa antimista. Voi, jos vatsassa olisi ollut  ylimääräistä tilaa...

Muihin pöytiin vilkuillessani vaikutti, että The Cock on helppo paikka poiketa toviksi tai useammaksikin, ja kävijäkunta vaihteli ihan kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Uskon, että tulevien kuukausien aikana ravintola vielä parantaa juoksuaan, ja toivon sille pitkää ikää!

P.S. Kuten alussa mainitsin, ravintola on herättänyt paljon kiinnostusta. Blogiraportteja ovat julkaisseet ainakin Hannan soppa, Punavuori Gourmet ja Suolaa & hunajaa. Oman ravintolareissun jälkeen huomasin, että Hesarin Nyt-liitteestäkin löytyy arvostelu.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

(Parempaa kuin) Gwynethin kanasalaatti


Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä.

Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin.

Jos muuten Naapurin Maalaiskanan tai L'Uomu Nokan porukka sattuu kuulolle, laittaisin toivomuslistalle valikoimaanne jauhelihan, meillä sitä ainakin kuluisi vaikka kuinka!

Maapähkinäinen salaatti broilerin jauhelihasta (kahdelle)

jäävuori- tai muita "kupiksi" sopivia salaatinlehtiä
1 kurkku

400g broilerin jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raastettuna
1 sipuli
1 porkkana
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl vettä

kastike:

1 punainen chili silputtuna
4 rkl soijakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl hunajaa
3 rkl riisiviinietikkaa (valkoviinietikka käy myös)
1 rkl tummaa seesamiöljyä
2 tl srirachaa

tarjoiluun: ruukullinen korianteria silputtuna ja halutessasi murskattuja suolapähkinöitä

1. Tee salaattipohja. Irrota salaatinlehdet tyvestään ja asettele kupeiksi tarjoiluastiaan. Kuori ja viipaloi kurkku ja lisää viipaleet astiaan. Laita viileään paikkaan odottamaan.

2. Silppua chili ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

3. Hienonna sipuli ja valkosipuli, raasta porkkana ja inkivääri. Kuullota hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten broilerin jauheliha ja paista muutama minuutti kypsäksi. Lisää kastike ja vesi ja keittele kasaan muutama minuutti. Lusikoi kanatäyte salaatinlehtikuppeihin ja ripottele päälle korianterisilppu sekä pähkinämurska. Tarjoile sellaisenaan tai riisin kera.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vinkkejä stressittömiin kodin juhliin


Kevät ja kesä ovat kodin juhlien sesonkia. On pääsiäistä, vappua ja muita juhlapyhiä, äitienpäivää, sekä usein lakkiaisia, valmistujaisia, rippijuhlia ja kokoontumisia ihan muutenkin vaan. Usein kuitenkin homma on vähän ylösalaisin vielä viime tipassa jollei h-hetkelläkin, emäntä hikikarpalot otsalla (ja jos emäntä olen minä, niin usein vielä verkkarit jalassa ja hiukset kampaamatta) ja verenpaine koholla. En ole kovin harjaantunut juhlien järjestäjä, mutta viime vuosina meillä on kuitenkin vietetty perhejuhlia aiempaa enemmän, ja muutenkin kokoonnuttu vähän useammin porukalla pienen ruokapöytämme ääreen.

Alle olen koonnut muutamia, vasta lyhyehkön matkan varrella kertyneitä ajatuksia syömäpuolen suunnitteluun ja toteutukseen liittyen. Eihän se ruoka tietenkään ole juhlien (ainut) pointti, mutta itse keskityn niin paljon tarjoiluihin, että ne näyttelevät aika merkittävää osaa järjestelyissä. siksi niitä on mukava myös pohtia. Muut järjestelyvinkit ja etikettiasiat jätän suosiolla muille, ainakin Marttojen sivuilta löytyy kelpo lista. Minun listani pätee parhaiten pienehköihin kodin tilaisuuksiin, joihin tulee korkeintaan se parisenkymmentä henkeä.
  • Vältä tarjoilujen sekamelskaa! Minusta tämä on juhlastressin välttämiseksi kenties se oleellisin juttu ymmärtää. Mieluummin joko tai kuin sekä että. Yritä saada tarjoiluista yhteensopiva kokonaisuus ennemmin kuin ruotsinlaivan seisova pöytä - onhan siinäkin ehdottomasti oma viehätyksensä, mutta sekava runsaus on ehkä enemmän aiheuttamaan vieraissa hämmennystä kuin ihastusta. Tarkoitan, että tarjolla ei tarvitse olla lämmintä ruokaa JA suolaisia piirakoita JA voileipäkakkua JA salaattibuffaa (toki esim. suolaisia piirakoita tarjottaessa vihreä salaatti lisukkeena on täysin toimiva juttu). Kapasiteettiongelmiakin tulee vähemmän, kun mopo pysyy hanskassa. On ehkä kulunut sanonta, että yksinkertainen on kaunista, mutta totta se kuitenkin on. 
  • Ruokaa vai pientä syötävää? Vaikka pikkunaposteltava saattaa tuntua helpommalta ajatuksena, voi ns. oikea ruoka olla usein lopulta kuitenkin näppärämpi (ja monesti edullisempi) toteuttaa eikä lajejakaan tarvita kovin montaa. Varsinkin kauempaa saapuvat vieraat arvostanevat, jos saavat vatsansa täyteen eikä päivän ruokailu matkojen jälkeen jää pullan ja voileipäkakun varaan. Lohikeiton tai karjalanpaistin kaltaiset klassikot ovat edelleen ihan toimivaa juhlaruokaa, kesälämpimillä taas voi toimia etukäteen valmistuva kalapöytä tai kylmänä tarjoiltava paahtopaisti. 
  • Tee sitä, mihin kapasiteettisi riittää. Jos normaalisti kokkaa korkeintaan neljälle hengelle, voivat jo kymmenen hengen tarjoilut vaatia vähän erilaista varustusta. Löytyykö taloudesta tarpeeksi suuria ruuanvalmistusastioita? Entä riittävätkö hellan levyt ja uuni? Esimerkiksi useampaa uuniruokaa voi olla hankala tehdä samaan aikaan. Varustelukapasiteetin puolesta käännyn salaattien puoleen, niihin kun ei tarvita juuri muuta kuin leikkuulautoja, veitsiä ja kulhoja. Jos taas kortilla on aika, ovat etukäteen valmistettavat ja/tai pakastettavat ruuat näppäriä. Varmista kuitenkin, miten tarjottavat kestävät pakastusta, esim. tavallinen leipä pakastuu yleensä hyvin mutta monet makeat leipomukset lässähtävät ja imaisevat itseensä "pakastepussin maun".
  • Selvitä huomioitavat ruokavaliot etukäteen ja suunnittele sen mukaan. Pienissä perhejuhlissa nämä ovat usein tiedossakin, joten on helppo miettiä, miten tarjoilut saisi optimoitua koko porukalle. Riippuen rajoitteista, joskus voi olla helpointa tehdä kaikille sopivaa, yhteistä apetta, joskus taas varata erityisruokavalioille omat herkkunsa. Kaikkien tarjottavien ei tarvitse sopia kaikille, mutta jokaiselle tulisi olla riittävästi sopivaa suolaista ja makeaa. Minun patenttiratkaisuni tähän on usein salaattipöytä, jossa on muutama erilainen, kaikille sopiva salaattipohja sekä liha-, kala-, ja kasviskomponentteja valittavana erillisissä astioissa. 
  • Tee muistilista tai useampikin. Kun olet päättänyt, mitä tarjoat, kirjoita ylös, mitä tarvitsee ostaa ja kuinka paljon etukäteen (älä unohda servettejä), samoin laita kalenteriin, mitä valmisteluja aiot milloinkin tehdä. Ainakaan teoriassa mikään ei estä tekemästä esim. koristeluita jo hyvissä ajoin. Jos siis olet riittävän järjestelmällinen - minä harvemmin olen, siksi meillä ei juuri koristella. 
  • Pyydä apua ja lainaa. Minä olen keskimäärin huono pyytämään apulaisia keittiööni, mutta yleensä muistan sentään viime tingassa tarkistaa, onko kahvilusikoita riittävästi. Yleensä ei ole, jolloin soitan joko äidilleni tai siskolleni ja pyydän lisävarusteita lainaksi. 
Stressitöntä juhlasesonkia kaikille!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Raikas selleri-katkarapusalaatti, myös sellerinvihaajalle


Viimeisen viikon teemakasvis meillä on tainnut olla varsiselleri. Ostin sitä alkujaan kalakeittoa varten, mutta jämistä on tehty salaatti jos toinenkin. Monelle ajatus selleristä on aika vastenmielinen, mutta minun tulee siihen himo. Tällä erää viimeiset sellerinvarret menivät tähän katkarapusalaattiin, joka mielestäni jälleen kerran todistaa, että yksinkertainen se vaan on kaunista. Ihana, raikas salaatti sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai vaikka tacon (tai kuten kuvassa, rieskan) väliin jemmattuna. Minä laitoin salaatin päälle omenan ja sellerin kanssa mahtavalta maistuvaa, paahdettua saksanpähkinärouhetta, mutta hyvä muunnos olisi vaikkapa korianterisilpulla maustettu ja valkosipuli- tai srirachamajoneesin kanssa tarjottu salaatti. Jos taloudessasi asuu sellerinvihaajia, tämä salaatti saattaa olla omiaan käännytystyössä. Minä tosin söin koko salaattikulhollisen ihan itse.

Täytyy vielä kertoa, toinen sellerinvihaajan käännytyssalaatti tuli testattua maanantaina, kun tein aivan ihanaa fetasalaattia, johon sain inspiksen Kaikki Äitini Reseptit -Nannalta, joka puolestaan oli napannut ohjeen tuoreehkosta Vege! -kirjasta. Suosittelen kokeilemaan! Itse kirjaa en ole valitettavasti päässyt vielä lukemaan, yritin varata sen kirjastosta mutta pääkaupunkiseudun 23 kirjastokappaleeseen oli tehty 213 varausta. Huh. Jos Ottolenghi on tämän hetken kuumin ulkkarikokkinimi meikäläisten ruokaharrastajien keskuudessa, taitaa tuo Vege! viedä potin kotimaisen kirjallisuuden saralla. Mahtaisikohan kustantaja lahjoittaa kirjastoille muutaman kopion lisää?

Raikas katkarapusalaatti (kahdelle lounaaksi leipälisukkeen kera)

200 g pakastekatkarapuja
kourallinen saksanpähkinöitä
1 kurkku
3-4 varsisellerin vartta
1 omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1 limetin mehu
3 rkl oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Ota katkaravut sulamaan hyvissä ajoin (pakkauksen ohjeen mukaan). Paahda saksanpähkinöitä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, anna jäähtyä sen verran, että pähkinöitä voi käsitellä ja rouhi sitten karkeaksi murskaksi morttelissa tai esim. kaulimella leivinpaperin päällä.

2. Valuta sulaneita rapuja siivilässä sen aikaa, kun pilkot salaatin. Kuori kurkku ja poista siemenet. Viipaloi kurkku, selleri ja omena sopiviksi suupaloiksi kulhoon ja silppua punasipuli mukaan. Lisää katkaravut, oliiviöljy, limettimehu, suola ja pippuri ja sekoita. Anna vetäytyä jääkaapissa kymmenisen minuuttia ja tarjoile.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Briossisämpylät


Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna.

Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia.

P.S. Itse hampurilaiset teimme aika klassiseen tapaan, väliin ei tungettu mitään kovin ihmeellistä mutta pihvin ja juuston laatuun satsasimme. Sivuhuomiona, kaupassa oli hauska huomata, että valmiiksi pakattunakin saa taas kotimaista, hyvälaatuista (usein luomu- ja/tai rotukarjan) jauhelihaa myös hampurilaispihveihin sopivilla, vähän isommilla rasvaprosenteilla.

Briossisämpylät (12 kpl)

2 dl maitoa
50 g hiivaa
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
4 kananmunaa
10 dl vehnäjauhoja
200 g voita

voiteluun 2 keltuaista
pinnalle seesaminsiemeniä

1. Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, hunaja ja suola.

3. Sekoita kananmunat maitoon puu­haarukalla. Lisää ensin jauhot parissa erässä ja sitten pehmennyt voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 8–10 minuuttia tai käsin 12–15 minuuttia (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja n. 10 minuuttia). Taikina on valmis, kun se on pehmeää ja kimmoisaa; lisää tarvittaessa jauhoja, kunnes taikina tuntuu joustavalta.

4. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Taikinan voi myös tehdä aiemmin ja antaa levätä seuraavaan päivään.

5. Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse noin parin sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Kääri taikina rullalle ja leikkaa kahteentoista palaan. Pyörittele palat pöydän ja kämmenen välissä pyöreiksi sämpylöiksi.

6. Nosta briossit leivinpaperin päälle uunipellille, peitä liinalla ja anna kohota tunnin ajan.

7. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 12–15 minuuttia, kunnes briossien pinta on kauniin kullanruskea.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Harissalla maustettu perunasalaatti


Yritän tyhjentää pakastinta ennen kesää ja tulevaa syksyä. Toissailtana kaivelin kätköistä palan hirvenpaistia, jonka tein eilen helpoimman kautta ihan perinteiseksi paahtopaistiksi. Aurinkoinen sää ei kuitenkaan houkutellut tekemään paistille lämpimiä lisukkeita, joten päätin pikaisen jääkaappi-inventaarion pohjalta tehdä perunasalaattia.

Perunasalaatti on minusta tosi hyvää, ruokaisaa ja monikäyttöistä, ja sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Mikä parasta, se on ihan loistavaa hävikinupotusruokaa. Näin vappua edeltävinä viikkoina sitä voinee pitää myös jonkin sortin sesonkiruokana. Maitotuote-, majoneesi- ja öljypohjaiset kastikkeet ovat minusta kaikki toimivia, tärkeintä on, että salaatissa on perunan ohella tarpeeksi sekä raikkautta että purutuntumaa tuovia komponentteja. 

Eilen jääkaapista löytyi vihannesten ohella avattu purkki ruuanlaittojugurttia sekä avattu purkki harissaa, joista innostuin testaamaan, miten harissajugurttipohjainen kastike sopisi perunasalaatille. Muiksi aineiksi salaattiin valitsin raikasta varsiselleriä, tuorekurkkua, punasipulia sekä granny smith -omenaa, jota laitan perunasalaattiin lähes aina. Harmikseni oliiveja ei kotoa löytynyt, sillä ne olisivat sopineet joukkoon tosi hyvin myös. Harissajugurtti sopi perunoille mukavasti, salaattiin tuli hieman potkua ja lakritsaisuutta, joka pelasi hyvin sekä omenan että sellerin kanssa. Ja kun en käyttänyt perinteisiä pahiksia creme fraichea tai majoneesia salaatin maustamiseen, oli lopputulos lähes terveellinen!

Tätä kirjoittaessani tuli vilkaistua myös aiempia blogista löytyviä perunasalaattiohjeita. Koska niitä on ehtinyt kertyä, tein niille nyt oman perunasalaatti-kategorian, josta ne ovat helposti löydettävissä. 

Harissalla maustettu perunasalaatti (neljälle lisukkeeksi)

8 kiinteää perunaa
15 cm pätkä tuorekurkkua
2 varsisellerin vartta
1 suurehko granny smith -omena
1 suurehko punasipuli
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

pinnalle tuoretta persiljaa, minttua ja/tai korianteria

kastike:

2,5 dl maustamatonta jugurttia (n. 10% rasvapitoisuus)
1 reilu rkl harissaa (voi toki säätää oman maun mukaan)
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 limetin mehu
suolaa

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi, varo kypsentämästä yli. Ota keitetyt perunat syrjään jäähtymään ja valmistele muut ainekset; kuori ja pilko omena ja punasipuli ja viipaloi selleri. Kun perunat ovat jäähtyneet sen verran, että niitä voi käsitellä, kuori ja kuutioi ne kulhoon muiden ainesten kanssa. Mausta oliiviöljyllä, omenaviinietikalla, suolalla ja pippurilla perunoiden ollessa vielä lämpimiä ja sekoita varovaisesti.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Hunajaa voi tarvittaessa notkistaa hieman esim. lämmittämällä sitä mikrossa tai sekoittamalla kuumaan vesitilkkaan. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon. Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia, mutta ota huoneenlämpöön jo hetki ennen tarjoilua.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Raikkaan yrttiset karitsa-fetapyörykät


Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina.

Kuten yllä vinkkasinkin, valmistin ruokaa, tai muutamia erilaisia mezejä, vain pitkänperjantain perheruokailuun vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Koska ei ollut vielä "oikea pääsiäinen", olin ajatellut alun perin tehdä vain kasvisjuttuja, mutta päätin sitten kuitenkin pyöritellä pöytään myös lihapullia, jotta kokonaisuus olisi riittävän ruokaisa ja joku juttu olisi ns. varmaa tarjottavaa lapsillekin. Hassua muuten, miten aina tulee sitten tehtyä hiukan överit kun miettii, että onko kaikkea tarpeeksi.

Lihapullat tein karitsasta, ja maustoin ne keväisen raikkailla yrteillä, sitruunalla ja fetalla. Kesäkurpitsan käytön lihapullissa olen puolestani oppinut ystävältäni Mama Gastrolta, ja lisäsin vielä hieman maito-korppujauhoseostakin taikinan pehmentäjäksi. Juustokumina ja kaneli olisivat varmasti sopineet myös, mutta olen viime aikoina laittanut niitä niin moneen ruokaan, että ajatus tuntui hieman tunkkaiselta tähän hätään. Pullat pärjäsivät hyvin ilmankin, vaikka feta meni niin atomeiksi taikinaa vaivatessa, että se maastoutui massaan kokonaan eikä tullut esiin sattumina, kuten olin alun perin ajatellut. Joka tapauksessa, vastaavanlaisia pyöryköitä ajattelin tehdä toistekin, tai kenties massasta voisi taputella jauhelihapihvejä, jotka sopisivat varmasti ihanasti grillattavaksi. Ja jos lammas kyllästyttää kovasti, pullat voi pyöritellä melkein mistä tahansa jauhelihasta. Ohjeen määrästä tuli 104 (!) pientä lihapullaa, joiden laskin riittävän noin kymmenelle hengelle osana meze-pöytää. Meillä viisi aikuista ja kaksi lasta tuhosivat noin puolet pullista.

Ja mitä muuta meze-pöydästä löytyi? Tsatsikia, hummusta ja libanonilaista muhammara-tahnaa (niin ikään alkujaan Mama Gastrolta saadulla reseptillä), siskoni tekemää tabboulehia (minulta ei blogista löydy yhtään kunnon tabbouleh-reseptiä, mutta pari muunnelmaa kyllä), kaalisalaattia, marinoituja papuja, viininlehtikääryleitä (purkista), oliiveja sekä tietysti leipää.

Yrttiset karitsa-fetapyörykät

1 kg karitsan jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl maitoa
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 valkosipulinkynttä
1 suurehko sipuli
1 ruukku tuoretta minttua silputtuna
1 ruukku tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita keskenään maito ja korppujauhot ja anna turvota hetki. Raasta kesäkurpitsa, hienonna pieneksi sipuli, valkosipuli ja yrtit. Pese sitruuna kuumalla vedellä ja raasta kuoren keltainen osa.

2. Sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset keskenään fetaa lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja vaivaa vielä hieman. Murusta lopuksi mukaan feta ja sekoita varovaisesti.

3. Pyörittele massasta lihapullia. Ruskista pullat keskikuumalla pannulla kaikilta puoliltaan ja siirrä pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes pullat ovat kypsät.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

Vannon, että kuvan "surullinen hymynaama"-valkosipuli oli puhdas vahinko.
Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet (n. 2-2,5 dl purkillinen)

3 kokonaista, suurehkoa valkosipulia
reilu loraus öljyä
ripsaus hyvää suolaa
mustapippuria rouhittuna
muutama rosmariinin oksa

marinointiin:

3 rkl hyvää balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet. Sekoita uuninkestävässä vuoassa keskenään kynnet, öljy. suola ja pippuri. Tökkäise mukaan muutama rosmariininoksa ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes kynnet ovat kunnolla kypsät ja saaneet pintaansa hieman väriä. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, pienennä lämpöä ja pidennä hiukan paistoaikaa, liian tummat kynnet menevät kitkeriksi.

2. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset ja kaada seos vielä kuumien valkosipulinkynsien päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä puolisen tuntia ja käytä/tarjoile. Kynsiä voi marinoida jääkaapissa hiukan pidempäänkin ja jämät säilyvät ainakin muutaman päivän (pidemmästä säilytyksestä ei ole kokemusta), mutta suosittelen, ettei niitä tarjota ihan jääkaappikylmänä.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen budjetilla: perinteinen buffet-menu


Vielä yhden pääsiäismenun ehtii julkaista, vaikka marketit olivatkin jo eilen tupaten täynnä pääsiäisostosten tekijöitä. Tosin totta puhuen toivon, että mahdollisimman monen on mahdollista välttää turhat ryysikset eikä lopuillekaan ei tule yllätyksenä, että kaupassa on pari muutakin asiakasta. 

Joka tapauksessa, tämän buffet-tyylisen budjettimenun lähtökohdaksi halusin aika perinteisiä, suomalaisia makuja, jotka suurelta osalta eivät ole sidoksissa juuri pääsiäiseen vaan sopivat melkein mihin tahansa juhlaan - karjalanpaisti tietysti myös arkeen, vaikka minusta se on huolella ja ajatuksella tehtynä täysin juhlakelpoista. En alun perin ollut suunnitellut menuun mitään kasvispääruokaa, mutta jos pöydässäsi eivät kaikki syö lihaa, mietin esimerkiksi edullisen, ruokaisan ja etukäteen tehtävissä olevan kaalipiirakan sopivan hyvin vegevaihtoehdoksi tähän kokonaisuuteen. Tietysti jos olet kutsunut pääsiäispöytään vegaanivieraita, kannattaa ehkä jättää tämä menu kokonaan väliin... Kalavaihtoehdoksi sopii vaikka uunissa kypsennetty tai (kotona) savustettu kokonainen kala, jonka hinnoittelu on yleensä maltillista verrattuna valmiiksi savustettuihin tai fileinä myytäviin kaloihin.

Pelkällä karjalanpaistillakin toki pärjää hyvin, jos ruokarajoitteita ei ole. Kokonaisuutenahan menussa on aika paljon komponentteja, mikä nostaa sen hintaa ja vaivan määrää jonkin verran, mutta menu onkin mietitty isommalle porukalle, yksikään ruoka ei itsessään ole kovin hintava eikä työtäkään kerry mahdottomia määriä siihen nähden, kuinka monta ihmistä tulee ruokittua. Ja jos hommaa tuntuu silti tulevan liikaa, niin voihan vaikka leivät ja mämmin hakea valmiina kaupastakin aika kohtuulliseen hintaan.

Kokonaisuuden ruuat valmistuvat pitkälti etukäteen ja niitä on helppo tehdä myös isommalle porukalle. Suosittelen tekemään leivät jo hyvissä ajoin ja pakastamaan tuoreeltaan, karjalanpaistille voi tehdä samoin vaikkei siinä paljon aktiivista työtä olekaan. Mämmi valmistetaan 3-4 päivää etukäteen. Sillin, kotijuuston ja kaalipiirakan tekemisen voi jakaa parille pääsiäisateriaa edeltävälle päivälle. Ateriapäivälle jäävät tällöin tehtäväksi savukala, kananmunat, kaalisalaatti (joka myös sietää edellisen päivän valmistuksen tarvittaessa) sekä perunoiden kuoriminen ja keittäminen. Ei kovin paha, vai mitä?

Aiemmin julkaisin jo yhden aurinkoisen, tarkan euron pääsiäismenun, käy tutustumassa!

Suomalaishenkinen - ja hieman retrokin - pääsiäisbuffet

Keitettyjä perunoita
Tummaa ja vaaleaa leipää

Kaalisalaattia
Täytettyjä kananmunia (esimerkkejä täältä tai täältä, mutta täytettä voi budjettihengessä muunnella oman mielen mukaan)
Omena-smetanasilliä
Kotijuustoa

Karjalanpaistia
Kaalipiirakkaa
Kokonaisena savustettua kalaa ja kermaviilikastiketta

Mämmiä, kermamaitoa ja sokeria