torstai 28. marraskuuta 2013

Kurpitsan kesytystä, osa 1




Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että en ole ihan sinut sen kanssa, jos en jostain ruuasta tai raaka-aineesta pidä. Toki joka ruuan voi tehdä huonosti ja pilata, eikä siitä silloin tarvitsekaan pitää, mutta jostain lapsellisesta syystä en osaa hyväksyä sitä, että joskus vastaan tulee ruoka, josta en vain tykkää. Yleensä silloin yritän opetella syömään ao. ruokaa ja yleensä siinä onnistunkin, joistain ruokavihollisista on tullut ajan ja totuttelun myötä jopa ylimpiä ystäviäni :)

Tällä hetkellä päällimmäiset vierastuksen kohteeni ovat jauheliha-perunasoselaatikko (jep - kyllä mä sitä syön, mutta en vaan saa siitä mitään irti, ja mielessä kummittelevat edelleen kouluaikojen happaman maidon makuiset perunasosejauheesta tehdyt laatikot) sekä kurpitsa. Koska kurpitsa tuntuu olevan kaikkien paitsi minun mielestäni hyvää, ostin nyt ensimmäisen muuhun kuin kurpitsalyhtyyn pyhitetyn kurpitsani, ja aloitin kurpitsanvierastukseni taltuttamisen. Tai siis tarkemmin ottaen ostin myskikurpitsan, koska ajattelin tavallisessa kurpitsassa olevan aivan liikaa tuhottavaa.

Perinteinen pumpkin pie olisi tietysti ollut hieno kurpitsankesytysprojekti, mutta päädyin tekemään jotain helpompaa ja turvallisempaa, uunissa paahdettua kurpitsaa sisältävän kasvislisukkeen possunkyljyksille. Maistellessani kurpitsaa raakana ennen uunitusta en oikein saanut siitä mitään irti, vaan se oli juuri niin pliisua kuin muistin, mutta uunista tullessa - yllätys, yllätys - kurpitsa olikin ihan hyvää! Ei vieläkään mielijuttuni, mutta oikein toimiva yhdistelmä muiden ainesten kanssa, ja kelpo kumppani ihanille luomupossun kyljyksille. Tästä se lähtee, toimiva kurpitsasuhteeni!

Lisuke paahdetusta kurpitsasta

1/2 myskikurpitsaa
1/2 valkosipulin kynnet kuorineen
pieni kourallinen kuorittuja saksanpähkinöitä
oliiviöljyä
ripaus savupaprikaa
ripaus suolaa
ripaus pippuria
100g fetaa (salaattijuustoa)
kourallinen rucolaa
(hunajaa, balsamiviinietikkaa tms.)

1. Lohko kurpitsa reiluiksi suupaloiksi. Laita lohkot, saksanpähkinät ja kuorimattomat valkosipulinkynnet vuokaan ja mausta suolalla, pippurilla ja savupaprikalla. Lorauta päälle oliiviöljyä ja pyöräytä muutaman kerran ympäri niin, että öljy tarttuu kaikkiin aineksiin. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 30 min

2. Murusta kurpitsaviipaleiden päälle feta ja nakkaa mukaan vielä rucola, ja pyöräytä kertaalleen ainekset sekaisin. Jos haluat, ripottele pinnalle esimerkiksi muutama tippa balsamicoa tai hunajaa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Hidas, hitaampi, hirvikeitto


Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen.

Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin :)

Hirvikeitto (kahdelle-kolmelle)

n. 700g hirvenlihaa paloiteltuna (haudutusta kestävää palaa, ns. arvopaloja en soppaan laittaisi)

4 isoa perunaa
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
2 sellerinvartta
1/2 purjo
1,5 l lihalientä
maustepippureita
(suolaa)

liemeen:

pala lihaisaa luuta
pari sipulia
pari porkkanaa
pari sellerinvartta
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
vettä
suolaa
tilkka voita/öljyä paistamiseen

1. Valmistele liemi (jos liemesi on valmiina, voit ignoorata kasvisten käytön tässä kohtaa ja hypätä suoraan kappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen): kuumenna iso kattila ja ruskista luuta hetki voi-öljyseoksessa. Lisää porkkanat, sipulit ja sellerinvarret kokonaisina (myös kuorineen) pataan ja pyöräytä pariin kertaan. Lisää vielä keittoon tulevat lihanpalat ja ruskista. Peitä lihat ja kasvikset vedellä (tai liemellä, jos se on sinulla valmiina), lisää laakerinlehdet, suola ja maustepippurit, kiehauta ja laske lämpö sitten pienimmilleen. Hauduttele 8-10 tuntia.

2. (voit hypätä tämän kohdan yli, jos käytit valmista lientä) Siivilöi liemi ja nakkaa pois vihannekset sekä luu (josta kannattaa riipiä irti soppalihat). Ota talteen soppalihat. Kaada n. 1,5 l lientä kattilaan ja lisää lihat takaisin liemeen.  

3. Kuori ja pilko perunat, porkkanat, palsternakka, purjo ja sellerinvarret, ja lisää ne purjoa lukuunottamatta liemeen. Tuo jälleen kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpöä. Anna muhia kymmenisen minuuttia, kunnes perunat ovat pehmenneet. Lisää vielä purjo ja anna kypsyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Savustetut seesamribsit


Ilokseni olen huomannut, että vastoin odotuksiani olemme viime päivinä saaneet ruokaa eteemme vastasyntyneen kanssa elämisestä huolimatta, ja vain kerran on tarvinnut turvautua pakastimessa valmiiksi odottavaan ateriaan - silloinkin lähinnä siksi, että olimme poissa kotoa muutaman tunnin ennen päivällistä possunpuolikasta hakemassa (toim. huom. söimme tuona iltana sitten vielä toisenkin päivällisen, kun emme malttaneet pitää näppejämme irti kyljyspaketeista :D). Näin reposteltuani täytyy kuitenkin todeta, että ruuanlaitto on keskittynyt aterioihin, jotka ovat joko supernopeita tehdä, tai kestävät taukoja valmistuksen aikana. Joka tapauksessa aktiivinen ajankäyttö ruokaan on ollut pientä.

Ribsit eivät ensiajattelulla vaikuta ruualta, joka täyttäisi nämä kriteerit, mutta sopivilla metodeilla ei niihinkään montaa aktiivista tovia uponnut. Esikeittäminen ei vaadi kuin veden, suolan ja mausteiden nakkaamisen kattilaan, marinadin tekee muutamassa minuutissa, ja kun ribsit saa marinadiin saakka, voi sopivaa savustushetkeä odotella ihan rauhassa. Sähkösavustimen pöhistessäkään ei aktiivista osallistumista tarvita. Jos savustinta ei ole, onnistuvat nämä myös uunissa.

Olen ennenkin tainnut todeta, että ribsien kanssa kuulun esikeittokoulukuntaan, mikä saattaa jollekin olla pöyristyttävää ribsien väärinkäyttöä, mutta itse vaan tykkään siitä, että lihasta tulee luusta putoavaa ja superpehmeää. Eikä keittäminen tee kylkeä mauttomaksi, kun liemen muistaa maustaa (ja keitinliemen makuineen saa talteen joka tapauksessa tulevaa käyttöä varten). Kannattaa testata, murea liha ja ihanat, savustuneet seesaminsiemenet maistuivat todella hyviltä!

Savustetut seesamribsit (kahdelle)

800g-1kg possun ribsejä
2 tähtianista
5-10 neilikankukkaa
pari laakerinlehteä
suolaa
vettä

marinadi

1 rkl seesaminsiemeniä
3-4 rkl soijaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl tummaa siirappia
2-3 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 punainen chilipalko

1. Laita ribsit isoon kattilaan ja lisää kylmää vettä niin, että ne peittyvät. Mausta vesi suolalla, tähtianiksella, neilikalla ja laakerinlehdillä. Kiehauta, ja laske sitten lämpö pienimmilleen. Anna hautua n. 45 minuuttia tai kunnes liha alkaa hieman irrota luusta ja nosta sitten ribsit varovasti kattilasta.

2. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Laita esikeitetyt ribsit ja marinadi esim. muovipussiin, sulje tiiviisti ja pyörittele marinadi kauttaaltaan ribseihin. Anna marinoitua vähintään tunti, tai jos mahdollista, esim. yön yli.

3. Laita savustin päälle (jos käytät sähkösavustinta kuten minä, laita töpseli seinään) ja tuikkaa ribsit savustumaan n. 30 minuutiksi. Tarjoile esim. raikkaan salaatin kera.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Suurperhe


Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen.

Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viisi vinkkiä hävikkiruokiin



Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois.

Toistaiseksi tämän viikon hävikkiruokasaldo on siis maanantailta nolla, tiistailta yksi, valitettavasti käyttämättä jäänyt ruukkukorianteri, keskiviikolta nolla, torstailta nolla, perjantailta pari jäätymään päässyttä sellerinvartta ja lauantailta pari anjovisviipaletta, jotka olivat jääneet avattuun purkkiin. Tämä on meille ihan harvinaisen vähän, hurraa! Toim. huom. vielä, emme tällä viikolla ole tarkoituksella ostaneet vähemmän ruokaa tai pantanneet jämiä jääkaapissa "päiväkirjaviikon" ajan, vaan jostain syystä jätettä on nyt vaan tullut ihan oikeasti vähemmän. Edellinen viikko, kun siivosin kuivatavarakaappeja, olisikin ollut paljon surullisempaa luettavaa...

Koska jääkaappi on ruvennut näyttämään huolestuttavan tyhjältä ennen aikojaan, ei varsinaisia hävikintorjuntareseptejäkään ole nyt päässyt syntymään. Vanhoista arkistoista kaivoin kuitenkin muutaman hyväksi havaitun tavan hyödyntää jämiä, toivottavasti vinkeistä on iloa!

Perunasalaatit: Potut jäävät meillä helposti vihanneslaatikon pohjalle. Ne saa upotettua perunasalaattiin, jota voi varioida lähes loputtomasti sen mukaan, mitä jääkaapissa sattuu jäljellä olemaan. Tässä perinteisehkö sekä vuohenjuustoinen versio.

Muut perunaruuat: Maistuisivatko vaikka lyttypotut? Näihin uppoavat vanhenevat yrtit, jugurtit ja tietysti ne perunat. Ja jos perunat ehtivät ruveta jääkaapissa jo itämään, niitä voi keväiseen vuodenaikaan hyödyntää muutenkin kuin ruuanlaitossa: viime keväänä testasin valmiiksi vähän itäneiden pottujen idättämistä siemenperunoiksi, ja laitoin ne lopulta ämpäreihin kasvamaan. Ne poikivat syyskesästä ihan kiitettävän satsin oman pihan perunaa, lähestulkoon nollavaivalla :)

Pizza: Kotitekoinen pizza eli himispitsa on täydellinen hävikintappoväline, sinne saa piilotettua kohta vanhenevat jauhelihat, juustonkannikat, kananmunat, puolikkaat palahiivat ja oliivipurkkien pohjat.

Salaatit: Tuoresalaatit kannattaa tietysti käyttää tuoreeltaan, ennen kuin ne alkavat hiippailla itsekseen ulos jääkaapista, mutta hävikkiruuista saa kivoja salaattien ruokaistajia ja jatkeita. Meillä käy usein niin, että juureksia ostetaan johonkin tiettyyn tarkoitukseen vähän reilusti, ja sitten niitä jää muutama hassu pyörimään vihanneslaatikkoon.  Yksittäisistä juureksista ei kokonaista ateriaa tee, mutta niillä saa ryyditettyä salaatteja mukavasti, kuten tässä on tehty hunajaisten punajuurten kanssa.

Vähän fiinimmät tarjottavat: Ei kaiken hävikkiruuan tarvitse olla arkista. Smörrebrödejä tai täytettyjä kananmunia kehtaa tarjota vieraillekin, eikä niiden koostumuksessa ole kuin mielikuvitus rajana.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Palapaisti hirvenlihasta


Hyvää, vaikkei ehkä maailman visuaalisinta ruokaa.
Mitä sinulle tulee mieleen termistä palapaisti? Minulle sana tuo mieleen parhaimmillaan kasariretron sunnuntaipäivällisen, mureita lihapaloja ruskeassa, vehnäjauhosuurustetussa kastikkeessa sipulin ja maustepippureiden kera. Ja huonoimmillaan kehnon lounasruokala-annoksen, ei-alkuunkaan-mureita lihapaloja aromivahvennekyllästetyssä, ruskeassa soosissa.

En ole palapaistia tainnut itse aiemmin tehdä, mutta se parempi muisto mielessäni halusin lähteä ruokaa kokeilemaan. Valmistusmetodeja ja tarkkoja reseptejä kyselin Googlelta, mutta päädyin lopulta soveltamaan takamustuntumalta, vähän eri resepteistä vinkkejä katsellen ja äidiltä joskus vuosia sitten kuullut ohjeet enemmän tai vähemmän korvan takana. Lihana käytin hirven paistipaloja, jotka isäntä taannoin kotiutti hirvireissultaan. Saamamme pienemmät paistipalat ovat juuri omiaan tällaisiin ruokiin (isoja, esim. paahtopaistiin sopivia paloja meille ei tullutkaan). Nauta olisi toki hyvä vaihtoehto hirven tilalle.

Palapaistista tuli oikein hyvää - hauduttelen usein hitaasti kypsennettäviä lihoja yön yli ja pelkäsin paistipalojen jäävän koviksi könteiksi tunnin-puolentoista haudutuksella, mutta kummasti ne vain ehtivät mureutua. Kehitysajatuksina, seuraavalla kerralla laittaisin kastikepohjaan hieman tummaa lihalientä ja saattaisin jättää kerman pois kokonaan tai ainakin vähentää sitä, jotta mausta tulisi vielä intensiivisempi. Allaoleva resepti kuitenkin sellaisena, kuin tällä kertaa tein. Paistamisen ja haudutuksen hoidin samassa kannellisessa pannussa, tällainen "yhden pannun metodi" toimi mielestäni hyvin ja sopi tiskausallergikolle ;)

Olen onnekkaana päässyt tekemään muitakin hirvijuttuja viime aikoina, meillä on syöty mm. herkullisia hirven ulkofilepihvejä sekä hirviribsejä, jotka valitettavasti sössin niin, ettei niistä jäänyt dokumentoitavaa jälkipolville (eivät ne sinänsä pilalle menneet, mutta vieläkin kismittää, etten päässyt toteuttamaan resepti-ideaani, koska esikypsytin ribsejä liian pitkään eikä niitä enää sen jälkeen oikein saanut järkevästi jatkokäsiteltyä vaan oli pakko siirtyä suoraan syömiseen). Täältä blogista löytyy lisäksi oluessa uiskennelleen hirven resepti.

Palapaisti hirvenlihasta (neljälle)

800g hirvenpaistia
2-3 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl dijon-sinappia
muutama rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
1,5 dl kermaa
vettä
voita ja öljyä paistamiseen

1. Paloittele hirvenpaisti suupaloiksi ja anna lämmetä ainakin puolisen tuntia ennen paistoa. Sekoita lautasella vehnäjauhot ja hieman suolaa. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä tovi voi-öljyseoksessa padassa tai korkealaitaisessa pannussa lieden keskilämmöllä, kaada sitten erilliselle lautaselle syrjään. Mitä miedompaa lämpöä maltat käyttää, sen paremmin sipulit ottavat makua ja väriä ilman, että varsinaisesti ruskistuvat.

2. Nosta lieden lämpötilaa ja kuumenna äsken käyttämäsi pannu. Pyöräytä hirvenpalat jauhoseoksessa ja ruskista ne kuumassa pannussa runsaahkossa voi-öljyseoksessa kaikilta puoliltaan. Minä paistoin palat muutamassa erässä ja nostin edellisen erän aina sipulien kanssa syrjään odottamaan.

3. Pienennä jälleen lämpötilaa ja kippaa sipulit (sekä syrjässä odottavat, ruskistetut hirvenpalat + mahdollinen kertynyt neste) takaisin pannuun. Kaada päälle vettä niin, että palat melkein peittyvät ja sekoittele hiljakseen, kunnes vesi alkaa hieman kuplia ja huomaat vehnäjauhojen suurustavan kastiketta. Lisää mustapippuri, sinappi ja laakerinlehdet ja tarkista suola. Anna hautua liedellä pienellä lämmöllä (silloin tällöin laiskasti kuplien) kannen alla 1-1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Lisää lopuksi kerma ja anna muhia vielä viitisen minuuttia ennen tarjoilua. Jos kastike näyttää liian vetiseltä ennen kerman lisäämistä, voit sekoittaa kylmään kermaan hieman vehnäjauhoja lisäsuurukseksi ennen sen sekoittamista kastikkeeseen.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko 4.-10.11.


Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki ;)

Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa - jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon - roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä!

Hedelmät ja vihannekset, leipä ja maitotuotteet ovat kotitalouksien tyypillisimpiä roskiin meneviä tuotteita. Omassa keittiössäni olen kiinnittänyt huomiota myös seuraavanlaiseen, salakavalasti kertyvään ja lurkkimaan jäävään hävikkiin:

  • Pakasteet: tietyt asiat liikkuvat pakastimen inventaariosta ja pysyvät mielessäkin, en muista esimerkiksi, että olisin heittänyt pakastimesta lähes koskaan roskiin lihaa, leipää tai marjoja. Jotkut toiset jutut taas eivät millään löydä käyttöä kerran pakastimeen päädyttyään, ja joutuvat yleensä roskikseen löydyttyään puolentoista vuoden säilytyksen jälkeen pakastimen sulatuksen yhteydessä muiden tavaroiden takaa. Tällaisia ovat esimerkiksi avatut pakastevihannekset tai kalat, joista olen ajatellut saavani joskus "vielä yhden hengen annoksen". No niin varmaan, koskaan ei vaan ole tullut sitä hetkeä, että sellaista tarvitsisin.Vielä pahempia meillä ovat makeat leipomukset; joskus leivon pullaa tai muuta ihan varta vasten pakastettavaksi, jotta "olisi jotain vierasvaraa". Totuus kuitenkin on, ettei meillä nyt niin kovin usein käy vieraita, ja että en oikeastaan edes tykkää makeista leipomuksista kuin tuoreena, parin kuukauden pakastuksen jälkeen ne maistuvat minusta lähinnä pakastuspussilta - eli miksi ihmeessä edes vaivaudun leipomaan pakkaseen, kun helpoimmat leipomukset eivät paljon aktiivista työtä vaadi ja hätätilassa kaupankin pakastealtaasta voi hakea pullia?
  • Kuivatuotteet: Siivosin taannoin kuivatavarakaappejani, ja inventaarion yhteydessä paljastui ikävä totuus: ihan älytön määrä ruokaa, joka oli mennyt vanhaksi. En ole turhantarkka kuivatavaran käyttöpäivien suhteen jos vain omalle perheelle kokkaan, mutta tunnustan, että joissain tuotteissa päiväykset olivat rapsahtaneet jo kaksi vuotta aiemmin. Eipä sillä, moni kyseisistä tuotteista ei ollut nähnyt päivänvaloakaan varmaan kahteen vuoteen. Vielä pahempaa oli bongata useita avattuja paketteja samoja tuotteita; seesaminsiemeniä, makaroonia, riisiä, kaakaota, kaurahiutaleita ja niin edelleen. Kaltaiseni laiska siivooja ei näköjään pysy kärryillä kaappiensa sisällöstä, päätyy vahingossa ostamaan turhaa ja hukuttaa olemassaolevat tuotteet jonnekin mustaan aukkoon, jota myös ruokakomeroksi kutsutaan. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena ei toki ole väittää, että samat asiat toistuisivat joka keittiössä, mutta luulen, että monella meistä on "hävikkiheikkoutemme", ottaa se sitten millaisen muodon hyvänsä. Jollei hävikkiviikolla ehdi totaalisesti remontoimaan kulutustottumuksiaan, niin ainakin voi suoda ajatuksen sille, mikä tällainen heikkous omassa taloudessa on, ja koittaa täsmäiskeä juuri siihen.

Mitä Kärähtäneissä tehdään Hävikkiviikon teeman eteen? Näin alkajaisiksi tajusin, että blogikategoriani tähteet on aivan alihyödynnetty, olen ilmeisesti usein unohtanut korvamerkata tähderuokia kategoriaan, vaikka verrattain usein jämistä kokkaankin ja toisinaan niistä myös kirjoittelen. Lupaan siis kerryttää kategoriaa jatkossa aktiivisemmin. Muutamia hävikinhyödynnysvinkkejä löydät sieltä jo nyt.

Lisää Hävikkiviikosta löydät tapahtuman facebook-sivuilta.

P.S. Tajusin, että tänään ei roskikseen ole mennyt yhtään ruokaa. Viikko on siis ainakin alkanut hyvin :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Glögikausi



Minä ja varmasti moni, moni muu hörpimme glögiä heti syyskuussa, kun illat alkavat edes vähän viiletä ja hämärtyä. Marraskuuta kehtaa puolestaan jo ihan julkisestikin kutsua glögikaudeksi, kun pikkujoulutkin alkavat olla jo monella käsillä. Viime vuonna ryhdyin ensimmäistä kertaa tekemään omat glögiainekseni, ja tänä vuonna jatketaan samalla linjalla, nythän voi kyseessä katsoa olevan jo perinteen. Varsinkin alkoholitonta glögiä tehdessä pesee omatekoinen tiiviste mielestäni teolliset serkkunsa, jotka ainakin minun makuuni ovat ihan liian makeita. Ja tämäkin on niitä maailman helpoimpia juttuja tehdä.

Allaoleva ohje on ihan perinteiseen punaiseen glögitiivisteeseen, josta saa sekoiteltua viinin tai vodkan kera alkoholillisen version, tai vedellä lantrattuna mehuversion. Jos tykkää mehuglögistäkin hieman vähemmän makeana, "aikuiseen" makuun sovitettuna, sopivat hapan karpalo tai puolukka mielestäni tiivistepohjaksi parhaiten, mutta toki mehun voi vaihtaa myös mustaherukkaan, mustikkaan, tai miksei vaikka punaherukkaan. Mausteisiin voi hyvin soveltaa muitakin jouluisia mielimakuja, mutta näistä tykkään ns. "perusversiossa".

Tarjoillessa olen käyttänyt mittasuhteena 1/5 glögitiivistettä, lisämakeutusta maun mukaan sekä 4/5 vettä tai viiniä, tai 3/5 vettä ja n. 1/5 vodkaa.

Karpaloglögi (tiiviste)

0,5 l sokeroimatonta karpalomehutiivistettä
1 dl fariinisokeria
0,5 dl tummaa siirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1/2 vaniljatanko
5 neilikankukkaa
muutama suiru appelsiininkuorta

Kaada karpalomehutiiviste, kaneli- ja vaniljatangot, neilikat, tähtianis sekä appelsiininkuoret kattilaan ja kuumenna hellalla kiehuvaksi. Sekoita mehuun sokeri ja siirappi ja anna niiden liueta. Laita levy pois päältä ja anna jäähtyä. Anna mausteiden imeytyä esimerkiksi yön yli ja siivilöi ne sitten pois, glögitiiviste on sen jälkeen valmista pullotettavaksi ja nautittavaksi.