keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Helmikuun viimeinen borssikeitto


Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan.

Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku - täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä - oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan :)

Nyt kuitenkin hetkeksi vielä helmikuuhun, ja tarkemmin ottaen omaan viimeiseen ateriaani tämän kuukauden osalta. Borssikeitto ei ole meidän perheessä mikään yhteinen suosikki, mutta itse tykkään tehdä sitä vähintään kerran talvessa. Yleensä kerta riittääkin, koska teen tavallisesti niin ison satsin, että viimeiset annokset saa kaivella pakastimesta elokuussa. Tällä kertaa yritän kuitenkin pysyä vähän maltillisemmassa määrässä.

Borssiinkin taitaa olla yhtä paljon reseptejä kun on tekijöitäkin. Minulla on usein tapana lisätä vihreitä linssejä tai jonkin sortin papuja keittoa tukevoittamaan, mutta jätin ne väliin tällä kertaa, ja laitoin sen sijaan vähän palvikylkeä joukkoon. Annoksesta riittää kahdelle-kolmelle pääruuaksi hapanleivän kera.

Borssikeitto

2 suurehkoa punajuurta
2 porkkanaa
1/4 valkokaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
12 dl kasvis- tai lihalientä (minulla yksi lihafondiannoshyytelö sekä vettä)
1/2 dl punaviinietikkaa

(300g palvikylkeä)

mustapippuria myllystä
muutama maustepippuri
(suolaa)
meiramia
rakuunaa
timjamia

smetanaa tarjoiluun

1. Suikaloi porkkanat, punajuuret ja kaali. Pilko sipulit ja valkosipuli hienoksi hakkeeksi.

2. Kiehauta liemi kattilassa ja laske sen jälkeen lämpöä. Kuullota kasviksia erissä pannulla (tai kaikki kerralla, jos pannusi on riittävän iso) ja siirrä kattilaan liemeen.

3. Mausta etikalla, pippureilla ja kuivatuilla yrteillä ja anna kypsyä puolisen tuntia. Etikkaa kannattaa vähän maistella maustaessa, vähempikin saattaa riittää jos et halua kovin tujakkaa keittoa. Jos käytät tuoreyrttejä, lisää ne vasta hetki ennen tarjoilua.

4. Lisää palvikylki tai muu kypsä liha ja anna kuumentua. Tarjoile heti smetanan ja hapanleivän kera.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tuorejuustolla täytetty broilerin rintafile


Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;)  Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin!

Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin.


Tuorejuustotäytteiset broilerin rintafileet

1 pkt (3 kpl) broilerin rintafileitä
150g (3/4 pkt) Philadelphia-juustoa
muutama aurinkokuivattu tomaatti silputtuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
6 viipaletta pekonia
suolaa
pippuria

1. Sekoita tuorejuustoon silputut aurinkokuivatut tomaatit ja puristettu valkosipulinkynsi.

2. Leikkaa terävällä veitsellä fileisiin syvä, kapea tasku. Täytä taskut tuorejuustoseoksella kapeakärkistä lusikkaa apuna käyttäen (minä käytin greippilusikkaa). Jos maltat jäähdyttää täytteen kunnolla tai laittaa sen hetkeksi pakkaseen, on täyttäminen helpompaa. Mausta täytetyt fileet molemmin puolin suolalla ja pippurilla.





3. Kääri täytetyt fileet pekoniviipaleisiin, mieluiten niin, että pekoniviipale peittää taskun suun (minulla oli vähän vähemmän pekonia, joku oli ehtinyt putsata valtaosan paketista parempiin suihin). Paista kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pekoni ja näkyvissä oleva kanan pinta saavat hieman väriä.


4. Siirrä fileet uunivuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Verigreippi-rucolasalaatti pekonilla ja leipäkuutioilla


Keväisempien makujen etsintä jatkuu meidän taloudessa. Tällä kertaa niitä saatiin verigreippi-rucolasalaatista, jonka maut olivat jo keväisen raikkaita vaikka sitrukset varmaan tyypillisimmin talvisesongin hedelmiä. Itseni oli jo pidempään tehnyt mieli tämäntyyppistä salaattia, mutta tiesin isännän vierastavan sitruksia, jolleivät ne ole kiltisti menneet hänen mehulasiinsa :)

Jottei salaatti aiheuttaisi kummallekaan syöjälle liian suurta sitrusshokkia, laitoin siihen greipin karvauden vastapainoksi makeaa hunajaa, suolaista pekonia ja lempeitä paistettuja leivänpaloja. Yhdistelmä toimi hienosti ja bonuksena tummanvihreän rucolan ja oranssin greipin kontrasti myös näytti kauniilta (olisin tietysti voinut asetella salaatin johonkin edustavampaan astiaan kuin pyrex-kulhon kanteen, mutta laiskan tiskaajan ei sovi olla nirso ;). Ohjeen mukaisesta määrästä riitti kahdelle broilerinkoipien ainoaksi lisäkkeeksi, mutta yhtään kevyempi pääraaka-aine olisi vaatinut varmaan vähän isomman salaatin.

Verigreippi-rucolasalaatti pekonilla ja leipäkuutioilla

1 verigreippi
pieni kourallinen rucolaa
muutama viipale pekonia
muutama viipale leipää
1 rkl hunajaa
loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa pekoniviipaleet ohuiksi suikaleiksi ja leipä suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Leikkaa greipistä navat niin, että sen saa tukevasti työpöydälle, ja poista loput kuoret leikkaamalla ne ylhäältä alaspäin suikaleina irti greipin pinnasta. Irrota greippilohkot veitsellä niitä ympäröivistä kalvoista varovasti kalvojen sisäpintaa pitkin leikaten.

Levitä rucola laakeahkolle tarjoiluastialle ja nosta greippilohkot päälle. Valuta hunaja ohuena norona greippiviipaleille, ja lorauta koko salaatille vielä oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista pekonisuikaleet rapeiksi ja nosta ne talouspaperin päälle hetkeksi, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Paista vielä leipäkuutioita pekonista pannulle jääneessä rasvassa hetki, kunnes kuutiot hieman ruskistuvat. Ripottele lopuksi leipäkuutiot ja pekoni salaatin pinnalle.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Bruschetta


Perjantain paras hetki oli, kun työkaveri ilmestyi huoneeni ovelle kyselemään kaljaseuraa. Koko viikko oli ollut kaoottisen kiireinen, ja tuoppi tuli todella tarpeeseen. Olut ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvälle!

Kotimatkalla kaupan kautta poiketessani totesin, etten jaksa alkaa kummemmin kokkailemaan vaan nappasin mukaan valmiita tarpeita jonkin sortin antipastopöydäksi; leipää, parmankinkkua, salamia, piri-piri täytteisiä oliiveja (mulla on ehkä tavattoman huono maku, mutta kyseisen sarjan peltipurkissa myytävät halpisoliivit ovat suosikkejani), vuohenjuustopötkylän, aurinkokuivattuja tomaatteja ja artisokkia.

Jotta mukana olisi muutakin kuin eläintuotteita ja säilykkeitä, päätin vielä tehdä bruschettaa muiden herkkujen jatkoksi. Tämän ohjeen mukaisen määrän söimme isännän kanssa kaksin, mutta alkuruokana tästä riittäisi toki viidellekin.

Bruschetta

10 viipaletta hyvää vaaleaa leipää (me taidettiin tehdä Fazerin rustiikista)
3 tomaattia
1/2 punasipuli
muutaman basilikanoksan lehdet silputtuna
1/2 valkosipulinkynsi
1 rkl valkoviinietikkaa
oliiviöljyä
1/2 tl sokeria (ei tarvitse, jos tomaatit ovat makeita, nämä olivat niitä ikävän talvihappamia)
suolaa
mustapippuria

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Asettele leipäviipaleet pellille leivinpaperin päälle, sudi viipaleiden pinta oliiviöljyllä ja paahda n. 10 minuuttia, kunnes leipäviipaleiden pinta ruskistuu hieman.

Leipäviipaleiden paahtuessa pilko tomaatit ja punasipuli pieniksi kuutioiksi. Sekoita ainekset kulhossa, silppua basilika ja purista puolikas valkosipulinkynsi seokseen. Sekoita mukaan sokeri, viinietikka, pippuri, suola ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Odotellessa leipiä uunista, kaada seos vielä hetkeksi kulhosta siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois.

Kun leivät ovat paahtuneet, hiero viipaleiden pinnat puolikkaalla valkosipulinkynnellä. Nostele lopuksi viipaleille lusikallinen tomaatti-sipuli-basilikaseosta. Tarjoile heti, ennen kuin leipäviipaleet jäähtyvät.

torstai 23. helmikuuta 2012

Pinaatti-perunamuhennos ja paistettu siika


Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa.

Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani  ;D

Annoksen eniten kokkaustyötä vaatinut osa oli kuitenkin pinaatti-perunamuhennos, jonka halusinkin nostaa otsikon alkuun jo ennen hienoa pääraaka-ainetta. Olin alun perin ajatellut tehdä siian kaveriksi pinaatti-perunamuusin tai pyreen, mutta sitten alkoikin tehdä mieli jotain, missä olisi hieman enemmän sattumia. Lopputuloksena syntyi tämä reseptissä kuvailtu pinaatti-perunamuhennos.

Muhennoksen ohje on sikäli kiitollinen, ettei se ole kovin herkkä määrien heilahteluille, aineiden mittasuhteita voi vaihdella aivan oman mielen mukaan. Ohjeen mukainen annos on kahdelle, mutta meillä ruokaa tehtiin taas vähän reilummalla kädellä, ja vasta tänään kaavin viimeiset muhennokset kattilan pohjalta lounaaksi.

Paistettu siika

kaksi siikafilettä (n. 200-250g/kpl)
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Nypi siikafileistä ruodot ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Paista pannullan. muutama minuutti nahkapuoli alaspäin, ensimmäiset pari minuuttia korkealla lämmöllä ja sen jälkeen keskilämmöllä;
käännä fileet sitten lihapuoli alaspäin ja paista vielä keskilämmöllä pari-kolme minuuttia, kunnes kala saa kauniisti ruskistuneen paistopinnan.

Peruna-pinaattimuhennos

4 perunaa
1 sipuli
200g pussillinen pinaatinlehtiä
2 dl kuohukermaa
suolaa
pippuria
voita ja öljyä paistamiseen

Pese perunat ja lohko ne kuorineen suupalaksi sopiviksi lohkoiksi. Höyrytä perunalohkot puolikypsiksi. Kuullota pinaatti ja sipuli pannulla, lisää perunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia hetken keskilämmöllä ja lisää sitten kerma. Hauduta, kunnes perunat ovat kypsät. Lopuksi muhennosta voi survaista pari kertaa perunanuijalla niin, että perunan rakenne hieman rikkoontuu mutta tekstuuri ei muutu vielä muussiksi, vaan on täynnä sattumia.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lämmin talvisalaatti kanalla ja vuohenjuustolla




Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: "ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?" Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua?

Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista!

Allaolevan ohjeen mukaan valmistuu kaksi passelinkokoista illallisannosta. Ruoka on optimaalinen kiireiseen arki-iltaan, aikaa kuluu vain puolisen tuntia, työ on lähinnä ainesten pilkkomisessa.

Lämmin kana-vuohenjuustosalaatti

1 rapea salaatinpää (esim. jääsalaatti tai roomansalaatti)
1/2 kurkku
1/2 punasipuli
n. 400g (3 kpl) paketti broilerin rintafileitä tai ohutleikkeitä
200g pkt vuohenjuustoa
1 tl hunajaa

kastike
1/2 sitruunan mehu
1 rkl siirappia tai hunajaa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

kasvispaistos
1 porkkana
1/2 paprika
1/2 purjo
1/2 pieni parsakaali
n. 10 retiisiä
mustapippuria
rakuunaa
soijaa

1. Revi salaatti, pilko kurkku kuutioiksi ja punasipuli renkaiksi. Sekoita aineksista salaattipohja.

2. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset ja kaada kastike salaattipohjalle.

2. Pilko porkkana, paprika, purjo, parsakaali ja retiisit itsellesi mieleiseksi paloiksi. Paista pannulla aloittaen hieman kauemmin vaativista porkkanasta ja parsakaalista ja edeten nopeasti kypsyviin purjoon, paprikaan ja retiisiin. Paistojärjestys tietysti vaihtelee sen mukaan, mitä vihanneksia käytät ja millaisiksi paloiksi ne leikkaat. Jos vihannespaistos on valmis ennen broileria, nosta pannu syrjään odottelemaan.

3. Vihannesten paistuessa lämmitä toinen paistinpannu ja paista broilerin fileitä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pinta on ruskistunut ja fileet kypsyneet myös sisältä - kypsymisen varmistamiseksi voi nuijia fileet etukäteen ohuemmiksi, itse olin liian laiska siihen puuhaan ja fileiden kypsyys oli siitä huolimatta mitä mainioin.

4. Nosta broilerit pannulta leikkuulaudalle tai lautaselle. Viipaloi vuohenjuusto ja paista se kuumalla pannulla kullanruskeaksi molemmin puolin. Vuohenjuuston paistuessa viipaloi broileri sopiviksi suupaloiksi. Sipaise lopuksi vuohenjuustoviipaleet hunajalla.

5. Asettele lautaselle salaattipohja, ja kasaa sen päälle vihannespaistos, kana- sekä vuohenjuustoviipaleet. Syö ennen kuin jäähtyy!

P.S. Nyt voi äänestää helmikuun ruokahaasteen voittajaa Herkkusuun lautasella -blogissa! Kärähtäneet osallistui ihkaensimmäiseen haasteeseensa näillä porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla.


tiistai 21. helmikuuta 2012

Ei ihan pulled pork, mutta aika hyvä uunikassler



Sikapainotteinen viikonloppu päättyi yritykseen tehdä pulled porkia eli vedettyä sikaa, jota on useammassa blogissa näkynyt hiljattain. Valitettavasti muistan vain smetana.fi:n kirjoituksen, joten esitän pahoitteluni kaikille muille, joiden ohjeita kävin etukäteen kyttäilemässä (milloinkohan sitä oppisi kirjoittaman asioita ylös?).
Pulled porkin ajatuksena on kypsyttää possunpala hitaasti niin mehevän ylikypsäksi, että liha murenee haarukalla vedettäessä suussasulaviksi säikeiksi. Oman yritelmäni kaatoivat kuitenkin nämä sanat:

"Oho, paistomittari on rikki. No mut ei se mitään, paistetaan ohjeen mukainen aika niin eiköhän siitä tule riittävän kypsää."

No ei tullut. Mutta onni onnettomuudessa, lihasta tuli silti erittäin herkullista, hitaasti kypsynyttä uunikassleria, joka suli suussa vaikkei ollutkaan aivan riittävän kypsää haarukalla riivittäväksi. Puolentoista kilon pala maksoi noin kympin, ja siitä riitti (ja riittää edelleen) useammaksi syöntikerraksi milloin minkäkin asian kanssa, mm. joulun viimeinen perunalaatikko tuli vihdoin kaiveltua  pakastimesta. Lisäksi possusta tehtiin sikasämpylöitä ribsien kanssa jääneen chili-coleslawin kanssa, possu-katkarapu-nuudeliwokkia sekä jatketta tähteeksi jääneelle peruna-pinaattimuhennokselle.

Huomiona vielä, epäonnistumisesta, vaikkakin onnekkaasta sellaisesta, ei voi missään tapauksessa syyttää yllä mainittua lähdettä, josta valmistusprosessia seurasin. Ohje oli kuvattu selkeästi, mutta tämä emäntä silmäili sen aika suurpiirteisesti läpi :)

Aikaa possuun meni paljon (suolaus 1 vrk + paisto 7,5h), mutta työtä vähän. Erittäin mieluisaa ruuanlaittoa siis!

Hitaasti kypsytetty kassler

1,5 kg pala kassleria
vettä
merisuolaa maun mukaan
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen neilikka


pintamauste:

1 tl korianterin siemeniä jauhettuna
1 tl cayennepippuria
1tl valkopippuria
1 tl mustapippuria
1 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna
1 tl savusuolaa
1 rkl sokeria
1/2 tl kuminansiemeniä jauhettuna
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl currya

Suolaa ensin kassler: sekoita kattilassa riittävä (=niin suuri, että liha peittyy) määrä vettä mieleiseesi suolamäärään, ja lisää mausteet. Laita liha kattilaan ja anna suolautua jääkaapissa n. 1 vrk.

Paistopäivänä ota liha kattilasta huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistoa ja kuivaa sen pinta talouspaperilla. Sekoita pintamausteen ainekset. Hiero maustetta joka puolelle kassleria.

Lämmitä uuni 100-110 -asteiseksi. Paista kuusi tuntia, jonka jälkeen sammuta uuni ja anna kasslerin vetäytyä viilenevässä uunissa vielä puolitoista tuntia.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Huoleton graavisiika ja graavauskeskustelua




Marketin kalatiskillä törmäsin tarjoushintaiseen mutta erittäin hyvän ja tuoreen näköiseen siikafileeseen, jota innostuin ostamaan sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että vielä vähän ylimääräistä graavattavaksi leivän päälle. Olen melko huoleton graavaaja sikäli, että joskus perusperiaatteen äidiltä tai jostain peruskeittokirjasta opittuani olen lähinnä tottunut silmämääräisesti huiskimaan suola-sokeriseoksen, rouhitut valkopippurit ja tillin kalan päälle, ja pitänyt sitä sitten jääkaapissa maustumassa joko painon alla tai ilman suurin piirtein yön yli, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän kalalajista ja fileen koosta riippuen. Sokeria olen yleensä laittanut noin puolet suolan määrästä, mutta mausteet ovat vaihdelleet mieliteon mukaan, esim. chili-korianteri-limegraavaus on tuottanut herkullisia tuloksia.

Tämäkin siikafile tuli graavattua huolettomuusmetodia käyttäen ja lopputulos oli sopivan suolainen ja raikas graavikala. Tajusin kuitenkin sitä tehdessäni, että tiedän suurin piirtein mitä graavauksessa tulee tehdä, mutta en oikeastaan tiedä miksi. Tämähän piti heti tarkistaa Googlesta, ja graavikalan valmistukseen liittyvien keskustelujen ja mielipiteiden määrä pääsikin yllättämään.

Mielenkiintoisena jäi mieleen mm. itselleni uusi tieto siitä, miksi kala sokerisuolataan eikä pelkästään suolata (asioita, jotka olen aina vain tehnyt, tosin varmasti valistuneemmat ovat tienneet jo tehdessään, miksi :). Pro Kalan sivuilla kerrottiin, että sokeri säilyttää kalan värin ja pehmeyden. Myös painon roolia mietin, olettaen sen jouduttavan prosessia, jossa suola läpäisee kalan. Suomi24:n vanhoista keskusteluista löysin sekä saman tiedon, että maininnan siitä, että paino tiivistäisi kalan sopivaksi.

Mainitsemani yllätys tuli kuitenkin graavikeskustelun runsaudessa: yksi graavaa yön yli, toinen vuorokauden, kolmas useamman päivän. Joku käyttää painoa, joku toinen ei. Osalle mausteet ovat aina tilli ja valkopippuri, osalla mausteissa vain mielikuvitus on rajana. Tuoreudestakaan ei oltu ihan yhtä mieltä, jollekin kävi pakastettu kala ja toiselle se oli ehdoton ei.

Mitä johtopäätöksiä tästä tekisi? Varmasti saman kuin monen muunkin ruuan kohdalla, eli reseptejä on yhtä monta kuin tekijääkin, ja jokaisella varmasti se omaan makuunsa paras ohje.

Alla siksi se itselleni perinteinen, huoleton metodi siian graavaukseen. Tämä kala sai olla yön yli jääkaapissa, illalla graavatessani siika oli juuri parahultaista aamiaispöydässä, oman ruisleivän päällä syötynä. Vähän reilummalla suolamäärällä olisi tälle pienelle kalalle riittänyt varmaan lyhyempikin, muutaman tunnin vetäytyminen.


Huoleton graavisiika

2 pientä tai 1 isompi siikafile
1 rkl suolaa
1 tl sokeria
nippu tilliä silputtuna
rouhittua valkopippuria (maun mukaan, itse laitoin tähän määrään n. 1 rkl)

Sekoita suola-sokeriseos. Nypi ruodot fileistä, jos haluat (minä en nyppinyt). Ripottele sokeri-suolaseos ja valkopippurimurska fileille. Peitä reilulla kerroksella tillisilppua. Paketoi siististi folioon ja lauta foliopaketti lautasen päälle jääkaappiin maustumaan n. yön yli. Pyyhi ylimääräiset mausteet pois kalan pinnasta ennen viipalointia. Tarjoile vinoittain leikattuina (saat isompia siivuja), ohuina siivuina.

P.S. Muista blogeista ainakin Herkkusuun lautasella julkaisi hiljattain graavausvinkkejä, huolellisia ja muutenkin vähän erilaisia kuin minun. Hauskan kuuloista punajuurigraavia täytyykin kokeilla seuraavaksi!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Pullan leivonta, ensimmäinen yritys




Yritin miettiä, miksi en ole koskaan leiponut pullaa, ja tulin tulokseen, että kyseessä on taas useamman asian summa: toisaalta meillä harvoin käy vieraita (mikä vie ajatukset jälleen siihen ostoslistalla olevaan ruokailuryhmään, nykyisellä kahdella tuolilla ei kamalan montaa henkilöä mahdu istumaan. Äh.), toisaalta taas olemme selvästi enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen ystäviä, ei sillä, että makeatkaan ehtisivät jääkaapissa pilaantumaan. Ja viimeiseksi, kaupoissa on nykyisin jos jonkinlaista uunivalmista leipomusta, joten joskus harvoin vieraiden yllättäessä, laiska emäntä kipaisee Siwaan eikä keittiöön taikinaa alustamaan.

Mutta onhan sitä pullaa nyt ainakin kerran kokeiltava, ja laskiainen on mitä oivallisin hetki liittyä pullanleipojien (ja pullasta kirjoittajien) runsaaseen joukkoon :) Reseptistä olin vähän huolissani koska olen hieman pullanirso, pehmeä, sitkas pulla on ihanaa mutta jauhoiset koppurat ihan kamalia. Äiti tekee loistavaa pullaa mutta sattui olemaan juuri reissussa, joten Otavan keittokirja sekä Kinuskikissan pullataikina olivat lähteinäni.

Pullista tuli herkullisia, mutta huomasi kyllä, että asialla oli ensikertalainen, en tajunnut pyöritellä pullia tarpeeksi sileiksi vaan ne jäivät osittain vähän ryppyisiksi, mikä näkyi paistetuissa lopputuloksissakin. Lisäksi huomasin ensimmäisen pellillisen jälkeen, että voitelu kannattaa tehdä huolella, niin lopputulokseen saa enemmän näköä. Toisessa käyttämässäni ohjeessa suositeltiin 200 paistoastetta ja toisessa 225 astetta, joten kokeilin molempia pellillisen verran. Korkeampi asteluku tuntui toimivan paremmin, pullat paistuivat päältä kauniin ruskeiksi mutta jäivät sisältä vielä ihanan meheviksi.








Näistä rakennellaan huomenna sitten laskiaispullia - ehdottomasti hillolla!

Pullataikina

5 dl kulutusmaitoa
50g  pkt hiivaa
2 dl sokeria
1-2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna + 1 muna voiteluun
200 g voisulaa
13-14 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna mukaan hiiva ja sekoita, kunnes hiiva liukenee maitoon. Sekoita puuhaarukalla mukaan sokeri, suola, kardemumma ja kananmuna. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja sekoita puuhaarukalla, kunnes taikina alkaa paksuuntua niin, että kannattaa siirtyä käsin vaivaamiseen. Taikinaa saa vaivata toisenkin tovin, kunnes se irtoaa kulhosta ja käsistä. Laita valmis taikina kulhoon kohoamaan n. 45 minuutiksi.





Muotoile taikinasta jauhotetulla alustalla kaksi tasakokoista pötköä. Leikkaa pötköt yksi kerrallaan n. 5 cm pätkiksi, ja pyörittele jokainen pätkä pullaksi.  Asettele pullat leivinpaperin päälle pellille ja anna kohota vielä n. 10 min. Laita uuni samalla lämpiämään 225 asteeseen.





Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria (minulla ei ollut, joten laitoin paiston jälkeen pulliin tomusokeria).  Paista 225-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia pullien koosta riippuen.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Porsaan ribsit ja chili-coleslaw


Yksi parhaita grilliklassikoita ovat varmasti ihanat, mehevät, tahmaiset ribsit, jotka ovat juuri sen verran ylikypsiä, että liha irtoaa luista. Ribsit ovat loistoruokaa myös uunissa tehtynä, joten miksei niillä fiilistelisi melkein käsillä olevaa grillikautta - tai no, tosimiehet ja -naisethan grillaavat ympäri vuoden - jo helmikuussa. Kaiken muun hyvän lisäksi possun kylkiluurivi on kohtuullisesti hinnoiteltu vaikka kysyntä tuntuu olevan kasvussa, Hakaniemen hallissa kesällä edellisen kerran ostaessani 4,90/kg ja nyt stockalla 7,80/kg, joka sekin vielä sangen kohtuullista.

Hehkutettuani ribsejä hyvän tovin pääni sisällä ja vielä muutaman rivin verran täällä blogissa, päätin ilmoittaa ne myös helmikuun ruokahaasteeseen, jonka teemana on viimeinen ateria. Aihe oli minusta monipuolisuudessaan todella haastava, ja mietinkin ties kuinka montaa eri ruokalajia, joihin olen heikkona. Erityisesti raakakypsytetyt ja raa'at lihat ja kalat, sekä ihanat uusien perunoiden kera tarjoillut kesäiset kalapöydät, pyörivät paljon mielessä.

Koska vielä ei ole kesä, niin ribseihin kuitenkin päädyttiin. Ribsit ovat taloutemme herkkua, ja juurikin sellaista ruokaa, jota voisin nähdä itseni ja isännän arvostavan viimeisellä aterialla: ribsien kanssa enemmän on enemmän, ne ovat runsasta, konstailematonta ruokaa ja riemastuttavan epäterveellisiä. Lisäksi ne edustavat hyvin omassa kokkauksessamme mieleisiä ja paljon käytettyjä edullisempia lihapaloja, jotka saavat makua rasvasta ja luusta. Lihan kypsennys jakaa mielipiteitä, moni vannoo kokonaan grillaamalla kypsennettyjen kylkiluiden nimeen, mutta minä keitän kylkipalat mielelläni ensin ja laitan sitten uuniin tai grilliin viimeisteltäväksi, mielestäni marinadin maku uppoaa lihaan näinkin. Kunhan kylkirivin malttaa keittää tarpeeksi pienellä tulella, on onnistuminen tällä metodilla lähes taattu, ja lihasta tulee juuri sitä hehkuttamaani luusta irtoavaa ja lusikalla syötävän pehmeää.

Viimeisellä aterialla tulee toki olla asiaankuuluvat lisukkeet, ja ribseille ne ovat perinteisesti olleet maissintähkä ja coleslaw, joiden lisäksi tein vielä vihreän salaatin avokadolla ja sitruunakastikkeella. Jos ei kotitekoista majoneesia jaksa pyöräyttää, coleslawin tulee - minun maailmassani siis -ehdottomasti olla tehty Hellmansin majoneesiin, jota hiljattain kehuttiin ainakin Hellan ja viinilasin välissä -blogissa. Komppaan kehuja; ennen kuin Helmann's tuli suomalaisiin ruokakauppoihin (taitaa saada ainakin stockalta ja isommista K-kaupoista), kannoin sitä lasipurkeissa kylki vääränä ulkomaanmatkoilta. Tuliaisensa kullakin, vaikka minulla ehkä vähän omituisesta päästä ;)

Tällä kertaa terästin coleslawia chilillä, valkosipulilla ja dijonilla, jotka toivat tasapainoa muutoin hyvin täyteläiseen coleslawiin ja raskaisiin ribseihin.

Määristä syö kaksi henkeä itsensä turvoksiin, kolme täyteen ja neljä vähän vaatimattomammin.

Porsaan ribsit

1,5 kg pala porsaan kylkiluuriviä (tai useampi pienempi pala)
2 rkl merisuolaa
muutama valkosipulinkynsi

Marinadi

1 rkl worcestershirekastiketta
1 rkl tomaattipyrettä
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
0,5 dl oliiviöljyä
kuivattua valkosipulia rouhittuna
mustapippuria myllystä
rouhittua valkopippuria

(suolaa)

1. Laita kylkiluurivit kattilaan kylmään veteen, lisää merisuola ja kiehauta. Kun vesi kiehuu, laske lämpöä ja anna hautua pienellä lämmöllä kannen alla n. 45 min.


2. Lihan hautuessa tee marinadi sekoittamalla kaikki tarvittavat ainekset öljyä lukuunottamatta. Vatkaa öljy lopuksi sekaan.

3. Nosta lihapalat kattilasta ja levitä marinadi niille tasaisesti. Anna maustua vähintään 30 min tai mielellään muutaman tunnin.


4. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Asettele marinoidut ribsit uuniastiaan, lisää päälle valkosipulinkynnet joko kokonaisina tai puolikkaina, ja paista niitä uunissa puolisen tuntia tai kunnes marinadi alkaa hieman ruskistua. Uuniin voi samalla laittaa myös sopivia lisäkkeitä, itse laitoin tällä kertaa mukaan muutaman maissintähkän.


Chili-coleslaw

1/2 porkkana
1/8 kaali
1 chilipalko
1 rkl dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
majoneesia maun mukaan

Raasta kaali ja porkkana, ja sekoita ne kulhossa. Sekoita joukkoon pieneksi silpuksi hienonnettu valkosipuli ja chili. Lisää majoneesia vähän kerrallaan. Tässä kannattaa olla varovainen, koska coleslaw vaikuttaa ensin usein liian kuivalta kunnes yhtäkkiä kaalin ja porkkanan mehujen vähän sekoittuessa majoneesiin, seos voi nopeasti muuttua hyvinkin majoneesipitoisen tuntuiseksi. Mausta lopuksi dijonilla ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Röstiperunat blinipannulla


Isäntä ehdotti viikonloppuna röstiperunoiden tekoa blinipannussa. Miksipä ei, pannussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mikä tekisi siitä sopimattoman muuhun kuin blinikäyttöön. Jostain syystä se kuitenkin yleensä unohtuu lepäilemään itsekseen blinikauden jälkeen aina seuraavaan talveen asti.

Röstiperunat tehtiin fasaanin ja jallukastikkeen lisäkkeeksi. Tekeminen vaatii perunan raastamiseen ja valuttamiseen kuluvan ajan, mutta homma sinänsä on hyvin helppo. Onnistumiseen ei tarvita muita niksejä kuin riittävän pieni paistolämpötila ja riittävän paljon aikaa, jotta röstit ehtivät kypsyä sisältä ennen kuin ne palavat pinnalta - niin, ja riittävän paljon voita :)

Tästä annoksesta riittää lisäkkeeksi neljälle. Vaihtelua perusmassaan saisi sekoittamalla siihen muita juureksia, yrttejä tai pekonia.

Röstiperunat

8 perunaa
3 sipulia
suolaa
pippuria

voita paistamiseen

Raasta perunat ja pilko sipuli pieneksi. Sekoita perunaraaste ja sipuli kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla. Valuta seosta siivilässä noin puolisen tuntia, ja puristele massa vielä mahdollisimman kuivaksi ennen paistoa.

Lämmitä blinipannu. Painele peruna-sipulimassaa tiiviiksi kerrokseksi pannuun ja paista rauhallisella lämmöllä molemmin puolin noin kymmenen minuuttia per rösti, kunnes pinta on kullanruskea. Kääntele muutaman kerran paiston aikana lautasta apuna käyttäen.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Fasaania, omenaista jallukastiketta ja röstiperunoita


Minulle tuli yllättäen tilaisuus kokata fasaania, kun seisoja sai viikonlopun treeneissä ensimmäisen saaliinsa hienosti onnistuneen riistatyön päälle. Vaikka emme olleetkaan metsällä, vaan kasvattajan kanssa ihan kontrolloiduissa treeniolosuhteissa fasaanipelloilla, olimme sekä minä, isäntä että erityisesti seisoja haljeta ylpeydestä :)
Olen aiemmin tehnyt riistalinnuista vain sorsaa, ja kanalinnuista vain kalkkunaa, helmikanaa ja kanaa, josta suurin osa tietysti broileria. Uuden raaka-aineen kanssa en halunnut lähteä näin ensimmäisellä yrityksellä kikkailemaan, vaan pitää paketin yksinkertaisena tutustumalla sen omaan makuun ja tekstuuriin. Homma oli sikäli tehty minulle helpoksi, että linnusta oli otettu lihat valmiiksi irti ennen sen saapumista keittiöön, joten minun ei tarvinnut puuttua perkaamiseen.

Makumaailman suhteen suunnittelin fasaania konjakki-kermakastikkeen kera, ja jotain makeaa komponenttia kaveriksi. Inspiraatiota löytyi useamman blogin resepteistä, oma luomukseni meni lopulta aika lähelle Kulinaarimurulan versiota. Samasta lähteestä löytyi myös ajatus tehdä fasaanin kaveriksi rakuunaporkkanoita, joita ei olekaan tullut aikoihin syötyä. Isäntä vuoli porkkanasta komeita käpyjä :) Calvadosta ei vaan ollut, ja joku - varmasti se sama tyyppi, joka hävittää joka toisen sukan pesukoneesta - oli juonut kaiken konjakin! Suomalaistin konjakkikastikkeen sitten jallukastikkeeksi, ja ihan hyvin toimi sekin.

Isäntä paistoi blinipannussa lisäkkeeksi vielä röstiperunoita, joita hän on himoinnut jo aiemmin. Niiden reseptin jaan vielä toisen kerran erikseen. Rakuunaporkkanat syntyivät höyryttämällä porkkanakävyt melkein kypsäksi, pyöräyttämällä ne kattilassa vielä voinokareen kanssa, ja ripottelemalla päälle hieman kuivattua rakuunaa ja suolaa.

Emme odottaneet fasaanilta suurempia, koska muita riistalintuja hehkutetaan yleensä sitä enemmän, ja se pääsikin yllättämään meidät iloisesti. Rintapalat olivat myös rakenteeltaan täydellisen pehmeitä ja mureita, koipia olisi ehkä voinut hauduttaa vielä jonkun tovin vaikka maku oli niissäkin hyvä. Söimme kaksin koko linnun, ja ihanteellisesti varmasti tarjoilisinkin yhden koiven ja yhden rinnan per ruokailija. Jos syöjiä kuitenkin on useampia ja lintuja vain yksi, saa siitä alkuruuan ja hyvien lisukkeiden kera venytettyä neljän hengen satsin.

Fasaania omenaisessa jallukastikkeessa

yhden fasaanin koipi- ja rintalihat
1 punasipuli
1 omena
nippu timjamia silputtuna
0,5 dl jaloviinaa tai konjakkia
2-3 dl kermaa
voita paistamiseen
n. 2 dl vettä
suolaa ja pippuria


1. Kuutioi sipuli pieniksi kuutioiksi ja raasta omena.
2. Ruskista fasaaninpalat nopeasti molemmin puolin kuumalla pannulla. Nosta syrjään odottelemaan ja mausta suolalla ja pippurilla.


3. Laske pannun lämpöä ja kuullota seuraavaksi punasipulia ja omenaa hetken verran samalla pannulla. Lisää silputtu timjami. Nosta lämpö uudestaan, kaada jaloviina pannuun ja anna kiehahtaa, kunnes alkoholin maku ehtii haihtua pois.

4. Lisää kerma ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Pienennä lämpöä. Nosta fasaanin koivet pannuun ja anna hautua pienellä lämmöllä n. 20 min. Lisää vettä tarpeen mukaan, jottei kastike ehdi keittyä liikaa kasaan.



5. Nosta rintapalat pannuun ja anna hautua vielä 10 min kunnes lihat ovat kypsiä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Piparjuurikala hauesta


Äiti on tehnyt piparjuurikalaa niin kauan kuin muistan. Kantakodissa kalaan käytettiin ihan tavallista pakasteseitiä, omassa kodissa olen käyttänyt tähän helppoon kalaruokaan pakastekalaa arkena ja tuoretta valkoista kalaa viikonloppuversioihin.

Raaka-aineeksi valitsin haukea ajatellen sen voittavan pakasteseitin mennen tullen ja pysyen silti kohtuuhintaisena kalana. Ensimmäinen arvaus meni oikein, mutta hinta yllättikin ostoksen tekijän: en ole vähään aikaan ostanut haukea, mutta kitupiikkinä olen pitänyt sen hinta-laatusuhdetta erinomaisena, hintalapputarkkailun perusteella fileen perushinta on pääkaupunkiseudulla ollut 12,90/kg ja usein sitä on saanut 9,90/kg. Nyt hauesta sai kuitenkin kaivaa kuvetta 17,90/kg. Ei vieläkään yhtä kova hinta kuin monella muulla valkoisella kalalla, mutta melkoinen ero lyhyessä ajassa tuohon 9,90/kg hintaan. Ei siitä nyt niin kauan ole kun olen viimeksi haukifileitä kaupassa katsellut!

Mietin, mahtaako kyseessä nyt olla ne kuuluisat kaupan katteet, kysynnän ja tarjonnan laki (vaikuttaa, että hauenkin arvostus olisi taas kasvanut) vai kenties joku kestävän kalatalouden periaatteisiin liittyvä hinnan nousu. WWF:n kalaoppaassa hauelle kuitenkin näytettiin vihreää valoa, joten kyseessä ei pitäisi olla mikään erityisen harvinainen tai uhattu herkku. Tiedä sitten.

Takaisin kuitenkin reseptiin. Ohjeen juju on yhdistää piparjuuren ja tomaatin voimakkaat maut voin kanssa täyteläiseksi kuorrutteeksi, joka antaa runsaasti makua kalalle. Minun makuuni piparjuurta saa olla oikein kunnolla, niin, että se avaa tukkoiset nenät ;) Jos käytät tuubi- tai muuten säilöttyä piparjuurta, samasta määrästä tulee hieman maltillisempi maku. Lisäkkeenä olen tehnyt yleensä keitettyjä perunoita, kuorrute toimii samalla niiden kastikkeena. Ohjeesta riittää hyvin kolmelle, me söimme kaksin ja jonkin verran jäi vielä yli.

Piparjuurikala

1 nahaton haukifile (n. 500g)
n. 200g tomaattipyrettä (tuubillinen tai 3 prk)
n. 75g voita (tai enemmänkin omantunnon mukaan)
pieni nippu tilliä
3 rkl tuoreeltaan raastettua piparjuurta
1/2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Ota tarvitsemasi voimäärä huoneenlämpöön pehmenemään.

2. Nypi haukifileestä ruodot. Mausta file molemmin puolin suolalla ja pippurilla ja aseta uunivuokaan.

2. Sekoita kuorrutteeseen tarvittavat tomaattipyre, hieman pehmennyt voi, tilli, piparjuuri, sokeri, suola ja pippuri.

3. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Levitä kuorrute kalafileen päälle niin, että se peittää fileen parin sentin kerroksena. Jos kuorrutetta jää yli, se kannattaa lisätä korkeussuuntaan kalan päälle eikä ympärille, koska osa kuorrutteesta karkaa kalan päältä paiston aikana joka tapauksessa.








4. Paista 180-asteisessa uunissa 20-30 min kalafileen koosta riippuen.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Himispitsa



...Eli kotitekoinen pizza. Tämän ruokalajin oikea valmistustapa tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä: minä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä tämän ruokalajin ei edes kuulu muistuttaa pizzeriasta saatavia lättyjä. Vaikken muista, että kantakodissani olisi juurikaan tehty pizzaa, on tämä herkku minulle silti vahvasti mukavien, kodikkaiden makumuistojen edustama. Näihin sangen pinttyneisiin muistoihin ja tottumuksiin kuuluu, että pohja on pullava ja paksuhko - usein vahingossa, täytettä on runsaasti ja täytteenä vaihtelevat pääosin himispitsaklassikot jauheliha ja tonnikala, höystettynä perinteisillä oliiveilla, herkkusienillä ja paprikalla.

Pekoni ei itselleni kuulu perinteisiin himispitsan täytteisiin, mutta isäntä vaati saada pekonia pizzaansa. Yksinkertaisuuden vuoksi sain neuvoteltua täytteistä pois kananmunan ja smetanan sopimalla uuden pizzapäivän heti lähitulevaisuuteen. Elämän pientä kaupankäyntiä ;)

Koska täytemieltymyksemme hieman erosivat toisistaan, päädyin tekemään kaksi eri tavalla täytettyä pizzaa. Toinen oli perinteinen jauheliha, johon laitoin lisäksi oliiveja, sipulia ja jalapenoa (koska nyyh, jääkaapissa ei ollutkaan paprikaa vaikka niin muistin!). Toisesta tein enemmän makupizzan - kotona käytetty termimme pizzalle, jossa maku on täyttävyyttä tärkeämpi seikka. Sen täytteeksi meni pekonia, punasipulia, mustia torvisieniä ja pinnalle rucolapitoista tummista lehdistä koostuvaa salaattisekoitusta. Molempiin pizzoihin tehtiin lisäksi tietysti tomaattikastike, ja päälle ripoteltiin emmentalia ja mozzarellaa. Tuo emmentalinkin käyttö ammentaa jostain kotiperinteistä, jos aikanaan ruuassa oli juustoraastetta, oli se emmentalia.

Tähän ohjeeseen en ole erikseen listannut täytteitä tai niiden määriä, koska jokainen täyttää sillä, mitä mieli tekee ja mitä kaapista löytyy. Tässä ovat peruskomponentit, pohja, soosi ja prosessi.

Himispitsat (kaksi keskikokoista pellillistä)

5 dl vettä
8 dl vehnäjauhoja
25 g hiivaa
suolaa
2-3 rkl öljyä

Tomaattikastike

1 dl (2 prk) tomaattipyrettä
2 dl vettä
suolaa
mustapippuria
1/2 tl sokeria
1 tl balsamiviinietikkaa
1 tl worcestershirekastiketta
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita ensin hiiva tilkkaan kädenlämpöistä vettä. Lisää sitten jauhoja, vettä ja suolaa (varovasti) vuorotellen, vaivaten samalla massaa tasaiseksi taikinaksi. Veden ja jauhon määrä saattaa hieman vaihdella jauhoista riippuen, taikinan rakenteesta näkee parhaiten, milloin se on valmis. Sopivaksi vaivattu taikina alkaa irrota kulhosta, mutta on vielä löysän kimmoisaa. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa, kunnes se on sekoittunut. Laita taikina lämpimään paikkaan liinan alle kohoamaan reiluksi puoleksi tunniksi.
Taikinan kohotessa on sopivasti aikaa valmistaa täytteet, mitä ikinä teetkin, sekä tomaattikastike: sekoita tomaattipyre ja vesi tasaiseksi kastikkeeksi, ja sekoita muuta aineet joukkoon.

Kun taikina on kohonnut, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen. Kauli sitten taikina haluamasi muotoisiksi ohuiksi levyiksi. Vaikka olenkin paksupohjaisen himispitsan koulukuntaa, saa pohja tässä kohtaa olla ohut, koska se turpoaa kyllä. Asettele kaulittu taikina pellille leivinpaperin päälle ja esipaista muutama minuutti, kunnes taikinan pinta hieman kovettuu, mutta se ei ehdi vielä ottaa väriä.

Kun pohjat on esipaistettu, sipaise päälle tomaattikastiketta ja lisää täytteet sekä päälle juustoraaste. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10 min tai kunnes juusto on sulanut, alkaa hieman kuplia ja pohja saanut reunoihin kauniin paistopinnan.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Munakas kylmäsavulohella ja juustoilla


Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian "tähteet", koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja...). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin!

First things first, lounaskriisistä oli selvittävä. Jääkaapissa oli pari pientä palaa juustoa, yksi pieni pala kylmäsavulohta ja vähän salaattisekoitusta, johon kuului mm. rucolaa ja pinaattia. Perusvarastossa on käytännössä aina munia ja sipulia, joten päädyin tekemään aineksista munakkaan. Maut sopivat niin hyvin yhteen, että reseptinkin kehtaa jakaa vaikka hyvin yksinkertaisesta tuotoksesta onkin kyse. Oikeastaan ainut juju on olla riittävän vikkelä täytteitä lisätessä, ettei munakas ehdi hyytyä kokonaan - paitsi tietysti jos tykkää täysin hyytyneestä munakkaasta. Ja nyt on ilmeisesti päivä pidentynyt sen verran, että digipokkarillakin sai kuvan ihan pelkässä luonnonvalossa!

Munakas kylmäsavulohesta (iso annos yhdelle tai vähän pienempi kahdelle)

4 munaa
1,5 dl vettä
0, 5 dl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria

1/2 punasipuli
pala kylmäsavulohta
vähän juustonjämiä (minulla pieni pala vuohenjuustoa ja pieni pala polaria)
rucolaa, pinaattia tai muuta tummanvihreää lehteä

Raasta tai murenna juusto (riippuen siitä mitä juustoa jääkaapissasi on), leikkaa sipuli renkaiksi ja ja kylmäsavulohi suikaleiksi tai viipaleiksi. Vatkaa munat, maito ja jauho löysäksi taikinaksi. Lisä taikinaan suolaa makusi mukaan. Kaada taikina lämpimään paistinpannuun ja anna kypsyä keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes munakas on suurimmaksi osaksi hyytynyt, mutta keskiosa vielä päältä hieman löysä. Ripottele puolelle munakkaasta juusto ja anna sulaa muutama ylimääräinen sekunti. Lisää lohisuikaleet, punasipulirenkaat ja vihreät lehdet samalle puolelle. Mausta mustapippurilla. Käännä munakkaan vapaa puoli kanneksi ja tarjoile heti.


tiistai 7. helmikuuta 2012

Hunajaiset punajuuret - tähteet kiertoon


Tein jääkaapin pohjalle unohtuneille punajuurille nopean omenaviinietikka-hunajamarinadin, josta tulikin oikein hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :). Tarkoitushan oli tehdä juurista jo viikonloppuna kasvispäällinen blineille, mutta toisin kävi. Siskoni blinikesteille - yksi ylensyöjän vuoden kohokohdista - lähtiessä juuret olivat edelleen raakana jääkaapissa. Sama pää ja niin edelleen, mutta onneksi toimi näinkin, juuret maistuivat vuohenjuustosalaatin komponenttina. Ja jos jotain jää yli, niin marinoidut punajuuret paranevat vanhetessaan.

Hunajamarinoidut punajuuret

3 keskikokoista punajuurta
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl oliiviöljyä
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl viherpippuria
1/2 tl roseepippuria
suolaa

Höyrytä tai punajuuret kuorineen sopivan kypsiksi (minä tykkään vielä rapsakoista juurista). Anna jäähtyä, kuori, ja leikkaa sopiviksi lohkoiksi.  Sekoita kaikki marinadin ainekset ensin keskenään, ja sitten punajuurten kanssa. Anna marinoitua pari tuntia ja laita tarjolle joko sellaisenaan tai vaikkapa juustoisen salaatin väriläiskänä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Aasialaistyylinen kanakeitto


Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: "Kyllähän tää pakkasta kestää", kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho.

Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan.

Aasialaistyylinen kanakeitto (neljälle)

1 kokonainen broileri (jos pakaste, niin sulata etukäteen)
1, 5 l kanalientä (tai vettä ja pari annoshyytelöfondia, jos kaadat liemen pitkin pihaa)
1/2 vihreä paprika
1 porkkana
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 prk maissia
2 tomaattia
1/4 kiinankaali
1,5 limetin mehu
kalakastiketta
sitruunaruoho
5 cm pätkä inkivääriä
tuoretta chiliä

öljyä paistamiseen.

1. Keitä ensin broileri. Laita lintu isoon kattilaan, ja kaada päälle kylmää vettä niin, että lintu peittyy. Kiehauta, kuori päältä mahdollinen kertyvä vaahto ja laske lämpöä. Anna kypsyä kannen alla pienellä lämmöllä n. 1-1,5 tuntia tai kunnes liha on kypsää.


2. Nosta broileri kattilasta, anna sen jäähtyä käsiteltävän lämpöiseksi, poista nahka, irrota lihat luista ja nosta ne syrjään. Siivilöi liemi ja jäähdytä se jääkaapissa. Kun liemi on jäähtynyt niin, että rasva on hyytynyt sen pinnalle, kuori rasvakerros pois ,liemi on sen jälkeen käyttövalmista sopan pohjaksi. Itselläni jäi tosiaan tällä kertaa tämä vaihe väliin ja korvasin liemen vedellä ja fondilla, mutta jos broilerin kerran keittää, voi saman tien liemenkin ottaa talteen. Ja aina se on fondia parempaa.



3. Pilko porkkana ja sipuli, viipaloi inkivääri ja leikkaa sitruunaruoho pitkittäin kahtia.

4. Kuullota hetki porkkanaa, sipulia, inkivääriä, sitruunaruohoa ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa. Mausta limettimehulla ja makusi mukaan kalakastikkeella, ja lisää keitetty broilerinliha.



5. Keiton uudelleen kuumentuessa lohko tomaatit, hienonna chili ja suikaloi kiinankaali ja paprika. Kun keitto on kiehumispisteessä, lisää loput vihannekset mutta älä enää keitä, vaan nosta kattila levyltä ja tarjoile heti.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lihapullat kermakastikkeessa


Kun isännältä kysyy, mitä ruokaa hän haluaisi, on vastaus (sikäli kuin vastaus ylipäänsä liittyy ruokaan) yleensä joko lihapullat tai lasagne. Tälläkin kertaa lihapullia tuli tehtyä yleisön pyynnöstä, mutta miksikäs ei, kun yleisö on niin kiitollinen :)

Jos diettaat tai olet huolissasi sydän- ja verisuonitautiriskistä, kannattaa tämä resepti jättää lukematta. Ahneen emännän perinteisten lihapullien pitäisi nimittäin varmaan kantaa jonkin sortin terveysriskivaroitusta: kuohukermaa, paistoa voissa, vaaleaa korppujauhoa, kananmunia... mutta kun vain silloin tällöin tekee, niin ei kai se niin justiinsa. Ja näistä vaan tulee niin mehevän hyviä!

Minun versiossani lihapulliin paistetaan pannulla ensin väri, jonka jälkeen ne haudutetaan kastikkeessaan kypsäksi. Kastikkeesta pidän melko liemimäisenä, minkä vuoksi en sitä suurusta jauhoilla, mutta paksumman kastikkeen ystävät voivat tietysti niinkin tehdä. Uudelleen lämmitettäessa kastike sakeutuu myös.

Kyytipojaksi muussia, johon lainasin isännän voimia, survottuja puolukoita sekä marinoiduista punajuurista jatkettua punajuuri-vuohenjuustosalaattia, jonka reseptin voisin laittaa vielä toisen kerran jakoon. Satsista riittää neljälle hyvin suuriruokaiselle tai kuudelle normaaliruokaiselle.


Lihapullat kermakastikkeessa

700g sika-nautajauhelihaa (rasvaa 10%, puristi tosin käyttäisi varmaan täysrasvaista)
2dl punaista maitoa
0,75 dl korppujauhoja
1 sipuli
2 kananmunaa
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1/2 tl jauhettua mustapippuria
1/2 tl valkosipulijauhetta
3 dl lihalientä (minulla yksi lihafondiannos ja vettä)
3 dl kuohukermaa
suolaa
voita ja öljyä paistamiseen

1. Sekoita kulhon pohjalla korppujauhot, suola, pippurit, valkosipuli ja maito. Anna turvota n. 10 minuuttia.

2. Pilko sipuli hienoksi silpuksi ja lisää se maito-korppujauhoseokseen. Vaivaa jauheliha seokseen. Riko kananmunat taikinan joukkoon ja vaivaa huolella. Äiti sanoo lihapullataikinan olevan valmista, kun se alkaa tarttua kulhoon. Pyörittele taikinasta mieleisen kokoisia pullia.

3. Ruskista pullat voi-öljyseoksessa pienissä erissä korkeareunaisella paistinpannulla. Nosta ruskistetut pullat syrjään odottelemaan, kunnes kaikki erät on paistettu.

4. Siirrä pullat takaisin pannulle, nosta lämpöä, ja kaada päälle lihaliemi. Anna kiehahtaa, ja lisää kuohukerma. Laske lämpöä, ja anna pullien hautua n. 10 minuuttia kastikkeessaan kypsäksi.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Beef jerky


Aina välillä meillä toimii ruokatehdas ajatuksella "jotain helppoa evästä koko viikoksi". Silloin tehdään valtava kasa jotain tiettyä ruokalajia, jota sitten jaetaan pakasterasioihin melkein koko viikon edestä.

Beef jerkyä eli naudan kuivalihaa on alun perin tullut kokeilluksi joku tämmöinen juttu mielessä, ajatuksena saada siitä jatkuvasti saatavilla olevaa, hetivalmista välipalaa järsittäväksi. Nyt sitä tuli tehtyä ihan muuten vaan, kun pakkasessa oli puolen kilon pala aiemmin tarjouksesta ostettua, ei-niin-kovin-laadukasta naudan ulkofilettä. Olin kirjakaupassa keittokirjoja selaillessa (juu, ihan ostoaikeissa tietysti ;) törmännyt thai-salaattireseptiin, johon käytettiin naudan kuivalihaa ja suunnittelin vähän käyttäväni jerkyä johonkin sentyyppiseen, mutta toisin kävi, jerky hävisi sellaisenaan ahneen emännän ja isännän vatsoja täyttämään. Seisojallekin olisi maistunut :)

Beef jerky

500g pala naudan paistia tai paahtopaistia (minulla oli ulkofile, mutta paistit ajavat täysin saman asian yleensä vähän edullisemmin)

pitkiä varrastikkuja ripustukseen

Marinadiin:

3 rkl soijaa
3 rkl worcestershire-kastiketta
1 tl tabascoa
jauhettua cayennepippuria
valkosipulirouhetta tai lastuja
mustapippuria
ripaus suolaa
3 rkl pähkinä- tai muuta miedonmakuista öljyä

Rouhi valkosipulirouheesta hienompaa jauhetta. Voit käyttää myös valkosipulipulveria, mutta rouheesta tai lastuista saat voimakkaamman maun. Sekoita öljyä lukuunottamatta marinadiainekset kulhossa, ja sekoita öljy lopuksi mukaan.

Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi suikaleiksi. Suikaleiden ei tarvitse olla aivan paperinohuita, joten ei ole niin justiinsa, onko liha kohmeista vai sulaa. Sekoita lihasuikaleet marinadiin ja anna maustua vähintään tunti. Lihan maustuessa laita varrastikut veteen likoamaan.



Laita uuni lämpiämään n. 100:n asteeseen. Uunin lämmetessä pujota lihasuikaleet toisesta päästään varrastikkuihin muutaman sentin välein roikkumaan. Ripusta lihatikut poikittaissunntaisesti uuniritilän päälle niin, etteivät ne osu uunin pohjaan. Anna kuivua n. 8 tuntia tai esim. yön yli. Uunin pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperilla päällystetty pelti suojaksi, koska lihoista valuu marinadia, joka kärähtää tiukasti uunin pohjalle, jos sinne pääsee.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Valkosipulikeitto ja parmesaanikrutongit


Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani.

Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :)

Keiton kanssa tein parmesaanikrutonkeja, jotka tasoittivat mukavasti melko tujakkaa keittoa. Annoksesta riittää kahdelle illalliseksi ainoana ruokalajina tai kuudelle alkuruokana.

Valkosipulikeitto

4 kokonaista valkosipulia
1 sipuli
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl valkoviiniä
3 dl kanalientä (minulla 3 dl vettä ja yksi kanafondiannos)
2 dl kermaa
laakerinlehti
mustapippuria
(suolaa)
voita ja öljyä paistamiseen
silputtua persiljaa

1. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä ne kuorimatta (poista kuitenkin ylimääräiset, paperimaiset "irtokuoret"). Paahda 180-asteisessa uunissa n. 20 min.
2. Valkosipulin paahtuessa pilko sipuli ja persilja. Ota paahtuneet valkosipulit uunista ja poista kuoret.
3. Kuumenna paistinpannussa hieman öljyä tai voita ja kuullota sipuli. Lisää valkosipuli pannulle ja anna kuullottua vielä hetki. Lisää vehnäjauho ja sekoita se sipuli-valkosipuli-rasvaseokseen niin, ettei irtojauhoja jää.
4. Lisää valkoviini kuumaan pannuun ja anna kiehahtaa. Lisää kanaliemi ja laakerinlehti, ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Anna hautua n. 20 min.
5. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma. Lisää pinnalle reilusti tuoretta persiljaa ja parmesankrutonkeja.


Parmesaanikrutongit

1/3 vähän kuivahtanutta ranskanleipää
50g parmesaania raastettuna
oliiviöljyä

Leikkaa leipä kuutioiksi. Sekoita kulhossa leipäkuutiot ja öljy, ja nosta kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele parmesanraaste päälle ja paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes krutongit ovat kullanruskeita.