Pho-keitto hirvenniskasta

Meillä kävi onni saada tänä syksynä pakastimeen muutama pala hirven niskaa. Paloista riittää pariksikin kokkauskerraksi, joten päätin heittäytyä hulluttelemaan ja kokeilla parilla palalla, miten hirvi taipuisi hieman vietnamilaisen pho-keiton tyyliseen soppaan. Tykkäsin kovasti joskus alkuvuodesta tekemästäni samantyylisestä naudanhäntäkeitosta, joten ajattelin, että tumma, luullinen hirvenliha voisi sopia keittoon myös. Sitäpaitsi palana hirvenniska jopa muistutti jättimäistä naudanhäntäkiekkoa, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Tällä kertaa valmistin liemen kokonaan kattilassa aiemman uunissa hauduttelun sijaan. Vaikka hirvenliha on huomattavasti nautaa vähärasvaisempaa, tuli liemeen mukavasti makua ja lihakin muuttui erittäin mureaksi hauduttuaan kannen alla noin kuusi tuntia (vaikka vähemmälläkin varmasti pärjäisi). Jos aikaa on, keiton voi tehdä yhdellä istumalla mutta minä jaoin tekemisen kahtia; liemen, siivilöinnin ja lihan riipimisen tein syömistä edeltävänä iltana, ja seuraavana päivänä vain lämmitin ne sekä valmistelin lisukkeet ennen tarjoilua. Hirvenlihan tilalle keittoon voi ihan yhtä hyvin käyttää sitä nautaakin, sehän se oikea pho-keiton raaka-aine on. Mainitsemieni häntäpalojen lisäksi ainakin luullinen rinta on erinomaista tällaisissa keitoissa.

Ohjeen määrät ovat tällä kertaa melko summittaisia, varsinkin lisukkeiden kanssa kyseessä on pitkälti makuasiasta. Tällä kertaa sekoitin kaikki viherlisukkeet yhdeksi "salaatiksi", mutta varsinkin porukalla syötäessä on tietysti hauskaa, jos lisukkeita voi laittaa omista pikku kupeistaan keiton päälle.

Pho-tyylinen hirvenniskakeitto

1,5-2 kg luullista hirvenniskaa
muutama hyppysellinen suolaa + rouhittua mustapippuria
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 kanelitanko
2 tähtianista
n. 5 kokonaista neilikkaa
n. 1 rkl kokonaisia mustapippureita
vettä
öljyä paistamiseen

lisukkeet:

leveitä riisinuudeleita
srirachaa
kalakastiketta
chilihiutaleita
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta minttua silputtuna
tuoretta (thai-)basilikaa silputtuna
tuoretta korianteria silputtuna
muita vihanneksia maun mukaan (minulla mung-pavun ituja ja kevätsipulia, mutta esim. paksoi, lehtikaali tai pinaatti sopisivat hyvin)

1. Ota hirvenpalat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta, pyyhi ne talouspaperiin (mahdollisten luunsirujen vuoksi) ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori inkivääri ja leikkaa se muutamaan osaan.

2. Ruskista hirvenpalat suuressa kattilassa tai padassa öljytilkassa kaikilta pinnoiltaan (minulla oli kaksi kookasta palaa, jotka tein yksi kerrallaan) ja nosta syrjään odottamaan. Laske hieman lämpöä ja kuullota sitten padassa sipuli ja valkosipuli. Lisää lihat takaisin pataan yhdessä kanelitangon, inkiväärin, tähtianiksen, neilikan ja mustapippureiden kanssa. Kaada päälle vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Mausta varovaisesti suolalla (myöhemmin lisukkeena käytettävä kalakastike suolaa keittoa lisää). Tuo kiehuvaksi, kuori mahdollinen pinnalle kertyvä vaahto ja laske lämpö pienimmilleen. Hauduta kannen alla vähintään neljä tuntia, kunnes liha on mureaa ja irtoaa luusta (minä haudutin kuusi tuntia).

3. Nosta lihat varovasti liemestä, riivi liha irti luista ja laita syrjään odottamaan. Siivilöi liemi esim. suurta kulhoa apuna käyttäen (minä laitoin isoon kulhoon lävikön, sen päälle harsokankaan ja kaadoin liemen sen läpi kulhoon). Halutessasi, erityisesti jos olet käyttänyt reilusti vettä, pese tässä kohtaa kattila, kaada liemi takaisin ja keittele sitä vielä kokoon.

4. Valmistele riisinuudelit paketin ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. Silppua salotti- ja kevätsipulit sekä yrtit ja muut käyttämäsi lisukevihannekset. Lohko limetit. Tarvittaessa lämmitä lientä sekä lihoja uudestaan (lihat kannattaa lämmittää esim. liemitilkassa, jotteivat ne kuivu).

5. Tarjoile. Kasaa - tai kukin ruokailija voi itse kasata - lautaselle nuudeleita, lihaa, yrttejä ja vihanneksia ja kaada päälle kuumaa lientä. Purista mausteeksi pintaan limetinmehua sekä lisää kalakastiketta, chilihiutaleita ja srirachaa maun mukaan.

Pienempi pala "dinosauruksen häntää" eli hirvenniskaa keitettynä, ennen lihan riipimistä.

Lämmittävä kalakeitto chilillä ja appelsiinilla

Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt.

Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti - sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi - valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti "vääristä" kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös!

Chilillä ja appelsiinilla ryyditetty kala-äyriäiskeitto

400g kalafilettä
suolaa
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
5 dl kalalientä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 rkl sambal oelek -chilitahnaa
2 dl kuohukermaa
3 tl maizenaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
200g kuorittuja katkarapuja
tuoreita yrttejä silputtuna (minulla persiljaa ja korianteria)

1. Poista kalafileestä nahka ja ruodot tarvittaessa ja kuutioi se suupaloiksi. Ripottele kuutioille suolaa. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää kattilaan liemi, tomaattimurska, paseerattu tomaatti ja sambal oelek, tuo kiehuvaksi ja keittele muutaman minuutin ajan.

2. Tomaattiliemen keittyessä raasta appelsiinin kuori ja silppua yrtit sivuun odottamaan. Purista appelsiinimehu kulhoon ja vatkaa mukaan kerma sekä maizena. Kaada seos tomaattiliemen sekaan samalla vatkaten. Tuo jälleen kiehuvaksi ja keittele vielä pari minuuttia samalla sekoitellen.

3. Lisää kalakuutiot ja ota keitto pois liedeltä. Sekoita keskenään katkaravut, appelsiininkuori sekä yrtit. Annostele keitto syville lautasille ja nosta annosten päälle rapu-yrttiseosta ennen tarjoilua.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille - valitettavasti vähemmän isiltä pojille - kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään - vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.

Keltainen gazpacho meksikolaisvivahteella

Kesä ja kylmät keitot, ihan lyömätön yhdistelmä! Ensimmäisestä merkkeinä ovat kyllä enemmän hyttyset kuin helteet, mutta en valita. Aina auringon vähänkin näyttäytyessä lämpötilat kipuavat ihan miellyttäviin lukemiin, ja joku päivä ehdin jo tuskailla kesävaatteiden puutetta, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen ongelma. Jälkimmäisiä, eli niitä rakastamiani kylmiä keittoja, taas voi valmistaa kelistä huolimatta, eli ei ongelmia silläkään sektorilla.

Tänään kesäaurinkoa löytyi lounaslautaseltani keltaisen gazpachon muodossa. Idea on varastettu täältä, mutta resepti kehitelty omaan makuun sopivaksi, saatavilla olevien raaka-aineiden puitteissa. Värimuunnelman lisäksi pieni meksikolainen ulottuvuus korianterin, limen ja jalapenon muodossa vie sopan jo melko kauaksi espanjalaisesta esikuvastaan. Lisäksi annoksen kanssa voi tarjota vaikka maissilastuja perinteisen leivän tai krutonkien sijaan.

Valmistuksessa ei ole mitään varsinaisesti vaikeaa, lähinnä pilkkomista riittää ja siihen kannattaa varata aikaa. Ja veitsen täytyy olla terävä, jotta vihannekset saa oikeasti kuutioitua todella pieniksi ilman, että kuutioi mukaan sormensa. Toki hommaa voi nopeuttaa huomattavasti hienontamalla ainekset koneellisesti, mutta henkilökohtainen preferenssini tekstuurille ovat pikkuruiset mutta ehjät, veitsellä leikatut vihanneskuutiot. Sileäksi soseeksi ajettu gazpacho taas ei minulle yksinkertaisesti käy, mutta sekin on makuasia. Joka tapauksessa tämä keitto tuo aurinkoa sadepäivään sekä hieman vaihtelua perinteiseen gazpachoon!

Keltainen gazpacho (alkupala-annos neljälle)

4 keltaista tomaattia
1 keltainen paprika
2/3 keskikokoisesta kurkusta
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1 rkl sokeria (jos kasviksesi oikein makeita, vähempikin riittää)
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 dl kiehautettua tai alkoholitonta valkkaria
2 dl mietoa kasvislientä (tai vettä)
1 limetin mehu
1/2 dl oliiviöljyä

annosten pintaan:

1 jalapeno silputtuna
1/2 punasipulia silputtuna
pieni nippu korianteria silputtuna

(maissilastuja tarjoiluun)

1. Kuori ja kuutioi kurkku pieniksi kuutioiksi. Huuhtaise ja kuutioi tomaatit ja paprika. Kuori ja silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kasvikset kulhossa tai kannussa ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää sitten valkoviini, liemi tai vesi, limettimehu ja öljy. Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Sopan vetäytyessä hienonna jalapeno, punasipuli ja korianteri. Jaa keitto kulhoihin ja ripottele chili-sipuli-korianteriseos pintaan. Tarjoile esimerkiksi maissilastujen kanssa.

Savoijinkaali-lammaspata

Viime viikolla tein taas vaihteeksi yhtä luottoarkiruuistani, kaalipataa eli tuttavallisemmin kaalimössöä. Tuhti ja edullinen keiton ja pataruuan välimuoto on monella tapaa kiitollista valmistettavaa; kunhan kaalia, porkkanaa ja sipulia löytyy, voi loppureseptiä varioida vaikka miten. Karitsan jauhelihan voi vaihtaa esimerkiksi possuun, nautaan tai makkaraan ja hiilarina voi käyttää perunaa tai vaikka papuja, jos riisi ei kokkauspäivänä satu maistumaan. Näitä listoja voisi jatkaa ihan loputtomiin.

Soppaa lusikoidessani mietin, että lopputulos oli onnistunut mutta kaipaisin ehkä sitä hienompaa kaalin suutuntumaa ja mehevyyttä, mikä kesällä syntyy, kun samaa ruokaa tekee varhaiskaalista. Koska varhaiskaalia ei näin tammikuussa tahdo olla tarjolla, päätin kokeilla seuraavan sopan tekemiseen savoijinkaalia. Kaunista savoijinkaalia en muutenkaan ole koskaan tainnut kotioloissa valmistaa, joten tein uuden kaalipadan heti tällä viikolla. Padan ollessa jo liedellä päätin vielä korvata normaalisti ruokaan käyttämäni kaurariisin linsseillä, ja kas, minulla olikin jo ihan eri ruoka kuin edellisviikolla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut ottaa kaupasta vielä vähän lehtikaalia savoijinkaalin jatkeeksi, sen tumma vihreys olisi sopinut hyvin mukaan.

Variointi kannatti, mittasuhteet menivät tällä kertaa nappiin ja savoijinkaali oli juuri niin mehevää, kuin toivoinkin. Kun koskaan ei voi tietää; vaikka joitain ruokia tekee joltiseenkin selkäytimestä, tulee niistä joka kerta ihan eri makuisia.

P.S. Kärähtäneet löytyy vihdoin myös facebookista. Vaikken tänne blogin puolelle ole vielä ehtinyt logoa askartelemaan, voit käydä jo tykkäämässä!

Savoijinkaali-lammaspata

1/2 keskikokoista savoijnkaalia
2 sipulia
1-2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
400g karitsan jauhelihaa
1 1/2 dl punaisia linssejä
n. 1 l liha- tai kasvislientä
1/2 sitruunan mehu
1 tl meiramia
muutama rouhaisu mustapippuria
(ripsaus suolaa)

voita  ja/tai öljyä kasvisten kuullottamiseen

1. Silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi porkkana ja suikaloi kaali sopiviksi suupaloiksi. Kuullota sipulia, valkosipulia ja porkkanaa hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Kaada seos pannulta kattilaan, lisää lihaliemi ja tuo kiehuvaksi. Mausta sitruunamehulla, meiramilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (riippuen käyttämäsi liemen suolaisuudesta). Pienennä lieden lämpötila pienimmilleen ja jätä hautumaan.

2. Liemen kiehahtamista odotellessa kuullota savoijinkaalia hetki keskilämmöllä voissa tai öljyssä. Kaalin ei tarvitse kypsyä, kunhan se hieman pehmenee ja imaisee rasvaa itseensä. Kaada sitten myös kaali kattilaan ja keittele pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Huuhtele ja valuta linssit. Lisää ne liemeen ja anna kypsyä pakkauksen ohjeen mukaisesti (minulla n. 10 min pienellä lämmöllä). Jos linssit tuntuvat imaisevan liikaa padan nesteestä, lisää siihen hieman vettä.

Pho-keiton jäljillä

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt.

Hiljattain ostin sopivasti pitkästä aikaa naudan häntiä soppatarpeiksi, ja vaikka tein jotain ihan muuta kuin nuudelikeittoa, jäi minulle mieliteko ostaa pian häntiä uudestaan ja niin teinkin, tällä kertaa mielessä kokeilla juurikin phon tekemistä. Sopivasti testasin omaa sopantekoani edeltävänä päivänä vielä Hämeentien uudehkon vietnamilaisen, Lie Mi:n pho-keiton, joka todellakin oli maukasta. Paikka oli muuten hauskan sympaattinen kestomuovisine puikkoineen ja astioineen ja ruoka hyvää, vaikka odotin monesta suunnasta kuultujen kehujen perusteella ruualta ehkä vieläkin enemmän.

Mutta, sivupoluilta takaisin asiaan. Lähinnä makumuistiin ja aiemmin mainitsemiini hatariin mielikuviin perustuen lähdin hauduttamaan lientäni ostamistani häntäpaloista. Muuten ihan hyvä, mutta itselleni vähän turhan tyypilliseen tapaan rupesin etsimään aiheeseen liittyviä reseptejä vasta, kun hännät olivat olleet uunissa jo muutaman tunnin. Milloinkohan sitä oppisi? Liemestä tuli kyllä tosi herkullista, mutta pho-keittoon ymmärtääkseni oleellisesti kuuluva, lähestulkoon hiillostettu sipuli ja inkivääri jäivät makumaailmasta pois. Lisäksi, kun olosuhteiden pakosta (lue: minulla on pieni lapsi) soppa tuli valmiiksi vasta iltamyöhällä, ei energia enää riittänyt liemen siivilöimiseen tai lihojen riipimiseen luista, vaan kauhoin liemen sellaisenaan lautasille häränhäntäkiekkojen kanssa, ja riivimme lihat luusta vasta lautasella. Sinänsä homma oli kyllä helppo, koska lihat ehtivät kypsyä yli kahdeksan tuntia, eli luut pystyi käytännössä nyppimään pois liemestä lihojen pudotessa niiden ympäriltä ja jäädessä soppalautaselle. Ennen loppumaustamista kalakastikkeella, chilillä ja limetillä pidin soppaa vähän valjuna tuhdista liemestä huolimatta, mutta mausteiden kera se heräsi ihan eri tavalla eloon ja olikin yhtäkkiä ihan uskomattoman maukasta. Tunnustan, että me söimme neljän hengen annoksen isännän kanssa kaksin, mutta jälkikäteen olo olikin sitten sen mukainen...

Summatakseni, soppani poikkesi jonkun verran pho-polulta ja mutkia oiottiin aika reilusti matkalla, mutta lopputulos oli todella, todella onnistunut. Uskallan siis suositella tätäkin keitontekotapaa, tai padan, jos ajatellaan, että uunissahan tuo kypsyi - hellalla onnistuu toki yhtä hyvin. Jos aikaa on, voisi lihat riipiä luista jo etukäteen ja liemen toki siivilöidä hienon, kirkkaan version aikaansaamiseksi. Ja jos häränhännän reilu rasvamäärä hirvittää, voi siivilöidyn liemen jopa jäähdyttää välissä, kuoria kovettuneen rasvan pinnalta ja kuumentaa liemen ja lihat uudestaan, jolloin lopputulos on vähärasvaisempi mutta edelleen hyvin maukas.

Jos haluat perehtyä pho-keittoon kunnolla pitkän kaavan mukaan, suosittelen kurkistamaan esimerkiksi Hannan Sopan tai Truly Kiran ohjeita aiheesta. Minäkin niitä tutkiskelin, mutta kuten sanottu, ensi kerralla voisin lukea reseptit jo ennen kokkauksen aloittamista.

Pho-tyylinen naudanhäntäkeitto (neljälle)

n. 1kg naudanhäntäpaloja
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä inkivääriä
2 tähtianista
1 kanelitanko
n. 5 kokonaista neilikankukkaa
kokonaisia mustapippureita (minä laitoin n. teelusikallisen)
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
n. litra vettä

tarjoiluun:

leveitä riisinuudeleita
kalakastiketta
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta basilikaa (tai thai-basilikaa, jos kaupassa on)
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
mieleisiä vihanneksia (minulla kevätsipulia ja mungpavunitu-porkkanasekoitusta, myös esim. paksoi sopisi tosi hyvin)
kuivattuja chilihiutaleita
(srirachaa)

1. Ota lihat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pyyhkäise häntäkiekot talouspaperilla mahdollisten luunsirujen poistamiseksi. Ruskista häntiä kuumalla pannulla kaikilta puoliltaan, mausta suolalla ja pippurilla ja laita uuninkestävään pataan. Kuullota vielä sipulia ja valkosipulia samalla pannulla hetken ja lisää pataan lihojen kanssa. Laita pataan myös kanelitanko, inkivääripätkä, tähtianikset, neilikat ja mustapippurit.

2. Lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät juuri ja juuri ja mausta varovaisesti suolalla (koska suolaa tulee reippaasti lisää, kun käytät kalakastiketta). Anna hautua 120-asteisessa uunissa välillä käännellen vähintään neljä tuntia, mutta mitä kauemmin, sen parempi (minä haudutin yli kahdeksan tuntia). Kanelitangon voi nyppäistä pois jo parin tunnin jälkeen, sen maku voi muuten tulla melko hallitsevaksi.

3. Kun liemi alkaa olla valmista, keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, jäähdytä kylmällä vedellä ja jätä valumaan. Lohko limetit, silppua salottisipuli, yrtit ja vihannekset tarjoiluvalmiiksi ja ota kalakastike ja sriracha käden ulottuville. Annostele soppakulhoon nuudeleita, yrttejä ja vihanneksia ja kauho päälle lientä sekä häntäkiekko tai pari. Mausta lautasella chilihiutaleilla, limetillä ja kalakastikkeella sekä halutessasi srirachalla.

Kolme blogivuotta ja yksi häränhäntäsoppa

Vuosi vaihtui ja samalla Kärähtäneet täytti kolme vuotta, hui miten aika vierii! Toissapäivänä yhtä vanhaa valokuvaa etsiessäni selasin kansioitani vuodesta 2012 alkaen ja oli aika huikeaa nähdä, miten paljon sisältöä on blogiin ehtinyt jo kertyä. Vaikka välillä tuleekin sellainen olo, ettei mitään oikein saa aikaiseksi, löytyy vanhoista arkistoista onneksi runsaasti päinvastaista todistusaineistoa.

Vuodenvaihteen syömisistä ei jäänyt juuri raportoitavaa jälkipolville, olimme seisojien kanssa fasaanihommissa oikeastaan koko päivän, joten tein jo edellisenä päivänä ison vadin lasagnea, josta söivät sekä ihmispoikanen, lapsenvahtina ystävällisesti toiminut äitini sekä minä ja isäntä sitten kotiin päästyämme salaatin kera. Muitakin herkkuja olin varannut jääkaappiin, mutta aikainen aamu vaati veronsa ja nukahdin sohvalle ennen vuoden vaihtumista. Riittipä herkkuja sitten uudenvuodenpäivällekin ja kuohuvatkin saatiin kilistellä vasta vuoden ensimmäisenä iltana.

Uudenvuodenruokien sijaan aloitankin tammikuun talvisella sopalla, jota itse ehdin jo joulukuun puolella tekemään. En ollut aikoihin ostanut häränhäntää - tai naudan hännästähän se kai on oikeaoppista puhua - ja nyt laitoin pitkästä aikaa reilun kilon verran kiekkoja hautumaan. Mitään erityistä luottoreseptiä minulla ei ollut valmiina, mutta sain inspiraatiota paljon sekä Onko Nälkä? -blogin häränhäntäpadasta sekä erityisesti Siskot kokkaa -blogin laziolaisesta häränhännästä, jonka aineksista ne tärkeimmät eli selleri ja tomaatti löytyivät sopivasti omista varastoista. Loput aineet lisäsin mukaan omasta päästäni ja pidensin kypsennysaikaa viiteen tuntiin, jonka jälkeen liha oli superpehmeää ja liemi ihan ylimaukasta ja hieman tahmeaa, niin kuin häntäpaloja haudutellessa kuuluukin. Selleri ei maistunut yhtään hallitsevalta suuresta määrästään huolimatta. Minä keittelin kenties hieman kerettiläisesti perunaa lihan kaveriksi, mutta soppa olisi mahtavaa ihan sellaisenaankin. Sen verran nopeasti söimme ison padallisen loppuun, että nyt ostin jo uudet hännät odottamaan keittelyä. Katsotaan, mitä niistä keksitään!

Tomaattinen häränhäntäpata

n. 1kg naudanhäntäpaloja
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
250g varsiselleriä lehtineen
4-5 tomaattia
2 rkl valkoviinietikkaa
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 tl sokeria
n. litra vettä
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
voita tai muuta mieleistä rasvaa (kuten laardia) paistamiseen

1. Ota häntäpalat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kypsennystä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, viipaloi selleri ja silppua sen lehdet erikseen sekä kuutioi tomaatti. Pyyhkäise häntäpalojen pinta talouspaperilla mahdollisten irrallisten luunsirujen poistamiseksi, hiero palojen pintaan suolaa ja pippuria, ja ruskista kuumalla pannulla. Siirrä uuninkestävään pataan.

2. Kuullota samalla pannulla sipuli, valkosipuli ja selleri lehtiä lukuunottamatta, ja lisää hetken kuluttua vielä tomaatti. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada seos pataan, lisää valkoviinietikka, laakerinlehdet, kanelitanko sekä sellerinlehdet ja kaada päälle vettä sen verran, että lihat peittyvät. Paista 130-asteisessa uunissa viitisen tuntia käännellen pari kertaa paiston aikana. Vesi haihtuu hieman, mutta se ei haittaa vaan päällimmäiset lihat saavat hieman "kurkistaa" liemestä.

Kuvassa pata parin tunnin haudutuksen jälkeen - valo ei riittänyt valmiin padan kuvaamiseen, mutta ainekset lähestulkoon sulivat lopulliseen versioon herkulliseksi, tummaksi liemeksi.

Pekonilla höystetty linssikeitto

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina ;) Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia...

P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin.

Pekonilla höystetty linssikeitto (kahdelle, santsivaralla)

4 dl oransseja linssejä
1l hyvää kasvis-, kana- tai lihalientä
n. 10 cm pätkä purjoa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 palsternakka
pala mukulaselleriä
150g (tai 1 pkt) pekonia
mustapippuria
(suolaa)

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Silppua sipuli ja valkosipuli, suikaloi purjo, kuutioi selleri, porkkana ja palsternakka ja kuullota niitä hetki öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää liemi ja kiehauta. Lisää linssit ja keittele pienehköllä lämmöllä kypsäksi (tarkista paketista keittoaika, yleensä n. 10 min), keitto saa hieman puuroutua. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

2. Suikaloi pekoni. Paahda suikaleet pannulla rapeaksi ja ripottele keiton päälle. Lisää pintaan halutessasi myös esim. krutonkeja ja parmesanlastuja. Tarjoile heti.

Kuukauden kasvis - tomaatti: siiderilllä maustettu tomaatti-chorizokeitto

Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle!

Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina.

Makkaran rooli oli kuitenkin lähes toissijainen valmiissa sopassa, sen ytimeksi muodostui ehdottomasti ihanan tomaattinen liemi. Tomaattimurska olisi sopinut tarkoitukseen myös hyvin, mutta koska en varsinaisesti kärsinyt tuoretomaattien puutteesta, kalttasin ja soseutin niitä sen verran, että sain litran tomaattilientä. Yllätyksen tarjosi kuitenkin siideri - en olisi ikinä tullut ajatelleeksi käyttää siideriä tällaiseen soppaan, mutta se sopi mukaan ihan älyttömän hyvin ja maistui lempeästi liemessä. Ja järkeähän se tekee kun asiaa ajattelee, possu ja omena ovat hyvä makupari.

Varsinaista reseptiä minulla ei soppaan ollut, joten en tiedä, kuinka kauas se jäi alkuperäisestä. Allaoleva versioni on myös hieman summittainen, tuollaisen keiton kun ei tarvitse olla mitään tarkkaa tiedettä.

Siiderillä maustettu tomaatti-chorizokeitto

n. 200g kestochorizoa (eli sitä salamin tyylistä, kuivaa chorizoa - pelkkä tuorechorizo sopii myös)
n. 500g tuorechorizoa tai muuta tuoremakkaraa
2-3 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
1 l tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
5 dl vahvaa lihalientä
1 tlk kidneypapuja
1 tlk tai pakastepussillinen maissia
1 tl savupaprikaa
1 tl chilihiutaleita
ripsaus sokeria
mustapippuria
(suolaa)
tuoretta korianterisilppua ja creme fraichea tarjoiluun
öljyä paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulit ja kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Sipulien kuullottuessa pilko makkarat, lisää ne kattilaan ja paista pieni hetki välillä sekoitellen. Lisää tomaattimurska, lihaliemi ja siideri, mausta savupaprikalla, chilillä, pippurilla ja sokerilla ja kiehauta. Lisää maissi ja pavut ja anna hautua pari minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoile creme fraichen ja korianterisilpun kera.

Kuukauden kasvis - porkkana: paras porkkanakeitto

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras :) Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Keitto paahdetuista porkkanoista

10-15 porkkanaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/2 tl paprikajauhetta tai jauhettua cayennepippuria
n. 0,5 l kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
(vettä)
(tuoretta korianteria)

1. Pese porkkanat, mutta jätä kuorimatta. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuori. Kuori ja lohko sipulit muutamaan palaan. Laita kaikki kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla, currylla, korianterinsiemenillä ja paprikalla. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja pyöräytä kasviksia sen verran, että ne saavat öljyä kauttaaltaan pintaansa. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hieman.

2. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Pilko porkkanat muutamaan palaan, laita kaikki kasvikset kattilaan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kasvislientä, kunnes keitto on sakeudeltaan mieleisesi. Lisää suolaa tarvittaessa. Kuumenna, ripottele pintaan tuoretta korianteria, jos sellaista sinulla on, ja tarjoile.

Hidas, hitaampi, hirvikeitto

Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen.

Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin :)

Hirvikeitto (kahdelle-kolmelle)

n. 700g hirvenlihaa paloiteltuna (haudutusta kestävää palaa, ns. arvopaloja en soppaan laittaisi)

4 isoa perunaa
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
2 sellerinvartta
1/2 purjo
1,5 l lihalientä
maustepippureita
(suolaa)

liemeen:

pala lihaisaa luuta
pari sipulia
pari porkkanaa
pari sellerinvartta
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
vettä
suolaa
tilkka voita/öljyä paistamiseen

1. Valmistele liemi (jos liemesi on valmiina, voit ignoorata kasvisten käytön tässä kohtaa ja hypätä suoraan kappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen): kuumenna iso kattila ja ruskista luuta hetki voi-öljyseoksessa. Lisää porkkanat, sipulit ja sellerinvarret kokonaisina (myös kuorineen) pataan ja pyöräytä pariin kertaan. Lisää vielä keittoon tulevat lihanpalat ja ruskista. Peitä lihat ja kasvikset vedellä (tai liemellä, jos se on sinulla valmiina), lisää laakerinlehdet, suola ja maustepippurit, kiehauta ja laske lämpö sitten pienimmilleen. Hauduttele 8-10 tuntia.

2. (voit hypätä tämän kohdan yli, jos käytit valmista lientä) Siivilöi liemi ja nakkaa pois vihannekset sekä luu (josta kannattaa riipiä irti soppalihat). Ota talteen soppalihat. Kaada n. 1,5 l lientä kattilaan ja lisää lihat takaisin liemeen.  

3. Kuori ja pilko perunat, porkkanat, palsternakka, purjo ja sellerinvarret, ja lisää ne purjoa lukuunottamatta liemeen. Tuo jälleen kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpöä. Anna muhia kymmenisen minuuttia, kunnes perunat ovat pehmenneet. Lisää vielä purjo ja anna kypsyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto

Olenkin jo valitellut, että kitupiikkeilylläni ei pyyhi kovin hyvin (eli kauppalasku on aina isompi, kuin mitä soisin sen olevan), mutta toisinaan sentään tulee tehtyä budjettiruokiakin. Yksi niistä, linssikeitto jää minulla usein tekemättä, koska ajattelen sen aina olevan niin kovin tylsää. Silloin kun kuitenkin sitä teen, se yllättää joka kerta sillä, ettei ole ollenkaan tylsää, vaan täyttävää, maukasta ja lämmittävää.

Tämänkertainen ohje on pitkästi hatusta taiteiltu vanhojen muistikuvien pohjalta; linssien kanssa sitruunaa, juustokuminaa ja tomaattimurskaa. Löytyipä jääkaapista vielä avattu paketti fetaakin, joka sopan päälle murusteltuna kohotti aterian arkisuudestaan mukavaksi viikonloppulounaaksi :)

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto (kahdelle)

2 dl kuivattuja, punaisia linssejä
6 dl vettä

2 valkosipulinkynttä
1 sipuli

1 prk tomaattimurskaa
1/2 sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1/2 tl juustokuminaa
ripaus kuivattua oreganoa
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
oliiviöljyä
100g fetaa murusteltuna

1. Huuhtele linssit. Hienonna sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä hetki paksupohjaisessa kattilassa öljytilkan kera. Kaada mukaan vesi ja kiehauta. Lisää linssit ja keitä kypsiksi.

2. Mausta linssit suolalla, pippurilla, oreganolla ja juustokuminalla. Lisää tomaattimurska, sitruuna ja ripaus sokeria. Jos keitto on liian paksua, lisää myös vettä. Anna muhia kymmenisen minuuttia pienellä lämmöllä. Annostele kulhoihin, murustele päälle fetaa ja lorauta mukaan vielä hyvää oliiviöljyä.

Liemen keittely linnusta

Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään.

Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa "pelkän" kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa.

Mutta mitä kuuluu kitupiikkiasioille muuten? Sikäli ei kovin hyvää, että kauppalasku ei ole pysynyt näpeissä alkuunkaan. Kiiteisellä maaliskuulla oli varmasti osansa asiaan, leivänleipomissuunnitelmat jäivät haaveeksi ja useana iltana noutoruoka vaan oli kotitekoista houkuttelevampi vaihtoehto, kun kaupasta ei tajunnut ostaa riittävän nopeaa evästä. Pitkänperjantain henkilökohtaisena kärsimysnäytelmänä nakkelinkin jääkaapista roskikseen isot kasat hävikkiruokaa. Hyi minua!

Tasapainottavana tekijänä kuitenkin maaliskuun muut menot jäivät ilmeisesti melko pieniksi - kenties juurikin kiireen vuoksi, eihän sitä edes ehtinyt mihinkään - koska säästöön kertyi kuitenkin muutama lantti.

Lintuliemi

n. 2 linnun lihaisat luut tai luista lihaa (minulla yksi fasaaninranka, muutamat koipiluut sekä kaksi broilerinkoipea)
n. 2,5-3 l kylmää vettä
2 porkkanaa
1 sipuli
suolaa
pieni tilkka öljyä

(halutessasi muita mausteita, juureksia, laakerinlehteä, maustepippuria jne.)

1. Pese porkkanat ja leikkaa muutamaan osaan. Puolita sipuli (ei tarvitse kuoria, jollet välttämättä halua).

2. Kuumenna isossa kattilassa tilkka öljyä. Nakkaa kananluut ja juurekset mukaan, pyöräytä pariin otteeseen ja kaada päälle kylmä vesi. Lisää suolaa maun mukaan. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska sen maku voimistuu, kun lientä keittelee myöhemmin kasaan. Lisää vielä broilerinkoivet kattilaan ja tuo kiehuvaksi. Kuori mahdollinen pinnalle kertyvä vaahto reikäkauhalla.

3. Kun liemi kiehahtaa, laske lämpö pienimmilleen ja anna koipien kypsyä rauhallisella tulella 35-45 min. Koivet ovat kypsät, kun lihasneste on kirkasta, ei punaista, reiden paksuimpaan kohtaan veitsellä pistettäessä. Nosta kypsät koivet pois kattilasta, anna jäähtyä sen verran, että koipia voi käsitellä, ja irrota lihat luusta. Ota lihat talteen ja nakkaa luut takaisin kattilaan. Nosta lämpö uudestaan korkeaksi, ja kiehuttele lientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt voimakkaan makuiseksi. Anna jäähtyä sen verran, ettet polta itseäsi.

4. Siivilöi liemi isoon kannuun tai muuhun sopivaan astiaan. Jäähdytä jääkaapissa, ja kuori halutessasi kylmästä liemestä pinnalle kertynyt rasva. Pakasta annosrasioissa tai pusseissa.

Raikas nuudelikeitto

Tiedättehän ne ihanat, aasialaiset nuudelisopat, joita näkee matkailuohjelmissa tarjottavan katukeittiöistä? Nuudeleita, mahdollisesti lihaa, vihanneksia, korianteria ja chiliä nakataan kulhoon ja päälle kaadetaan höyryävän kuumaa lientä. Vietnamilainen pho-keitto taitaa olla tunnetuimpia nuudelikeittoja, mutta sen valmistuksen saloista en ole niin perillä - enkä tainnut soppaa koskaan maistaakaan - että omaa keittoani sellaiseksi kutsuisin. Tämä on sen sijaan minun näkemykseni raikkaasta nuudelikeitosta; aromaattinen liemi jossa on kypsytetty hieman possun jauhelihaa, kaverinaan riisinuudeleita, chiliä ja kevätsipulia.

Yhtäaikaa lämmittävää vielä vilpoisille keleille, mutta samalla jo raikkaan ja tuoreen keväistä!

Nuudelikeitto possun jauhelihalla

400g porsaan jauhelihaa
1,5 l hyvää lihalientä (minulla possulientä)
tujaus kalakastiketta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi
muutama palko punaista chiliä (maun mukaan)
nippu tuoretta korianteria
nippu kevätsipulia
muutama kiinankaalin lehti
2 annosta riisinuudeleita
muutama rkl soijaa

1. Aloita liemestä. Kaada lihaliemi kattilaan ja lorauta sekaan soija ja kalakastike (sopivaa määrää kannattaa maistella lihaliemen . Kuori ja pilko mukaan inkivääri. Kuori vielä sitruunaruohosta uloin kuori pois, halkaise se pitkittäin (sekä poikittain, jos ei tahdo mahtua kattilaan) ja lisää mukaan. Anna liemen kiehahtaa, laske lämpöä ja anna poreilla hiljalleen muutaman minuutin ajan.

2. Ruskista jauheliha paistinpannussa ja lisää keittoon. Anna liemen hymyillä liedellä pienellä lämmöllä, kun valmistelet loput ainekset: pilko kiinankaalit, viipaloi chilit ohuelti ja silppua kevätsipuli ja korianteri. Valmista myös nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne sitten lävikössä kylmän veden alla. Jätä hetkeksi odottelemaan.

3. Lisää liemeen kiinankaali ja chili (voit jättää osan chilistä lisättäväksi vasta annoksen päälle) ja anna vielä kypsyä pari minuuttia. Odotellessa kokoa annos: kasaa kulhoon nuudelia, kevätsipulia ja korianteria. Annostele päälle kauhallinen lientä sattumineen ja koristele vielä halutessasi chiliviipaleilla sekä tuoreella korianterilla, jos sitä jää.

Kukkakaali-juustokeitto

Sosekeittojen kanssa en ole ihan päässyt sinuiksi. Ne ovat kyllä hyviä, jos joku muu ne tekee, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistun itse saamaan niistä liian mauttomia, liian laihoja, liian klimppisiä tai liian jotain muuta.

Vähän sama vaivasi tätäkin soppaa, se jäi nimittäin liian laihaksi. Maku oli kuitenkin ihan tosi hyvä, eikä isännältäkään kuulunut palautetta vaikka saikin "vain" kasvissosekeittoa päivälliseksi. Positiivinen yllätys sosekeittojeni joukossa siis! Koskenlaskija kompensoi täyteläisyydellään keiton keveyttä, ja lipstikka - johon olen nyt kovin, kovin ihastunut - toi soppaan makua ja ryhtiä.

Allaolevaan ohjeeseen korjasin sopan laihuusongelmat, joten jälleen kerran, kannattaa tehdä niin kuin sanon, eikä niin kuin itse teen ;)

Kukkakaali-juustokeitto (kaksi annosta)

2 pientä kukkakaalia
1/2 paketti koskenlaskija-juustoa
1 l kana- tai kasvislientä
nippu lipstikkaa silputtuna
(suolaa)
mustapippuria
ripaus curryjauhetta

1. Pilko kukkakaalit suupalakokoisiksi kukinnoiksi ja varsipaloiksi. Kaada liemi kattilaan, lisää kukkakaalit liemeen, kiehauta, ja anna kypsyä reilu 5 minuuttia keskilämmöllä kannen alla, kunnes kukkakaali on pehmeää muttei ylikypsän vetistä. Kaada suurin osa liemestä pois kattilasta, mutta ota se talteen.

2.  Mausta kukkakaalit mustapippurilla ja ripauksella currya, ja soseuta tasaiseksi soseeksi. Lisää mukaan juusto, ja sekoittele sulaksi. Kaada sitten kukkakaalin keitinlientä takaisin soppaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen, kunnes koostumus on mieleistäsi. Silppua keittoon reilusti tuoretta lipstikkaa ja tarjoile.

Yksi näkemys gulassista

Koko viikonloppu omaa aikaa! Mahdollisuus pitkiin kokkausprojekteihin! Ja mitä tein? Söin voileipiä ja smoothieita, kun en millään viitsinyt tehdä oikeaa ruokaa... Vähän säälittävää, miten vähän tulee tehtyä asioita ihan vaan itselleen. Sen sijaan kokkaukseni tuntuu olevan yleisöriippuvaista, eli kun syöjiä on, inspiroidun tekemäänkin. Onneksi sentään en täysin päässyt koteloitumaan olohuoneen sohvalle, vaan kävin harrastamassa sosiaalista elämää uudessa hallissa ja sain kotiin kylään siskoni perheen sunnuntaikahville ja seisojaa ja sen pari viikkoa meillä viihtynyttä siskoa tervehtimään. Kunnostauduin muuten tarjoamalla - tittididii - voileipiä ja pakastealtaasta valmiina ongitun tortun.

Hallissa lauantaina nautitun gulassin, eli viikonlopun toistaiseksi ainoan lämpimän aterian inspiroimana pakotin itseni edes vähän kokkaamaan sunnuntaina. Suunnittelin ensin tekeväni perheemme perinteistä lämmittävää talviruokaa paprikakeittoa, mutta muutin sitten ajatusta vähän gulassimpaan suuntaan. Tunnustettakoon, että mielikuvani gulassista ei välttämättä vastaa yhtään todellisuutta, mutta koska toisaalta oletan, että kyseessä on ruoka, johon joka perheessä on oma reseptinsä, en anna sen hidastaa menoa. Tarkoitukseni oli käyttää soppaan naudanlihaa, mutta koska unohdin ottaa lihaa kaupasta, kaivoin pakastimesta korvikkeeksi palan possun etuselkää.

Gulassihko soppa

500g pala porsaan kassleria
muutama viipale pekonia
4 paprikaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 prk (40g) tomaattipyre
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikaa
1 tl chilirouhetta
1 tl kuivattua meiramia
mustapippuria
1 l lihalientä
(suolaa)
0,5 l vettä (tai vähän enemmän tarpeen mukaan)
voita ja/tai öljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan.

1. Kuutioi kassler ja pekoni, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kuumenna pata tai kattila, ja ruskista lihoja hetki öljyssä tai voissa. Pienennä sitten hieman lämpöä, lisää sipuli, valkosipuli ja paprika, ja kuullota vielä hetki. Mausta meiramilla, paprikajauheilla, mustapippurilla ja chilirouheella sekä halutessasi suolalla. Lisää tomaattipyre, lihaliemi ja vesi ja tuo kiehuvaksi, pienennä sen jälkeen lämpöä.

2. Hauduttele kannen alla pienellä lämmöllä pari tuntia, kunnes kassler on mureaa. Lisää tarvittaessa vettä silloin tällöin, jos lientä haihtuu liikaa.

Sipulikeitosta soppa syntyi

...eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. 

Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään "mausteet" kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.

Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.

Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:

Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli  iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.

Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. "Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa". No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman ;) Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.

Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.

Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!

Ranskalainen sipulikeitto


6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.

2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.

3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.

Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.

Talvipäivän lohikeitto

Lumen ja pakkasten saavuttua keitot ovat alkaneet tehdä kauppansa uuniruokien lisäksi. Yhtenä päivänä teimme ihan perinteistä kermaista lohikeittoa; reseptiikka ei ole mitään kovin monimutkaista, mutta sen verran hyvää, ettei reseptiä kannata jättää jakamattakaan :) Parhaan keiton saisi varmasti, jos keittäisi itse liemen lohen perkeistä, mutta meillä ei ollut kuin pala lohifilettä, joten liemi tuli nyt kuutiosta. Lohessa on kuitenkin sen verran rasvaa, ettei filepalakaan ole huono vaihtoehto soppaan. Lisämakua keittoon tuli, kun käytin tuoreita juureksia pakastettujen tai valmiiksi pilkottujen sijaan.

Mitat ovat aika summittaisia, sovittamisen varaa löytyy kattilan mukaan :)

Kermainen lohikeitto (neljälle)

1 l kalalientä
lasillinen valkoviiniä
muutama desi kulutusmaitoa
2,5 dl kuohukermaa
600g ruodotonta ja nahatonta lohifilettä
6-8 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
1-2 palsternakkaa
pätkä purjoa
n. porkkanan kokoinen pala lanttua
pala juuriselleriä tai pari varsisellerin vartta
nippu tilliä silputtuna
10 kokonaista maustepippuria
nokare voita
suolaa

1. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi ja juurekset sekä selleri pienehköiksi kuutioiksi. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden ja valkoviinin kanssa ja lisää sitten juurekset ja selleri.  Anna poreilla keskilämmöllä viitisen minuuttia, ja lisää sitten perunat.

2. Perunan ja juuresten kypsyessä pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Kuutioi lohifile. Kun perunat ja juurekset alkavat olla pehmeähköt, lisää maito, kerma, purjo ja lohikuutiot, ja kiehauta uudelleen. Lisää suolaa tarvittaessa. Anna poreilla hiljakseen vielä pari minuuttia, kunnes lohikuutiot ovat kypsät. Lisää tillisilppu, nokare voita ja tarjoile heti, kun voi on sulanut.

Kitupiikin päiväkirja, osa 3: sadepäivän maissikeitto

Syyskuu päätti räväyttää heti alkaessaan ja toi mukanaan kunnon sadepäivän. Ihanan tunnelmallista olla kotona neljän seinän sisällä, erityisesti kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään :)

Tämä lämmittävä - joskaan ei kovin kaunis - maissikeitto tuli tehtyä jo edellisellä viikolla, mutta sopisi hyvin juuri tällaiseen, koleansateiseen iltaan. Tai miksei flunssapotilaallekin, koska sekin kausi on taas pian edessä. Idea on Kartanomaissilta mukaan nappaamastani monisteesta hieman muunneltuna. Hyvältä sopassa maistuisi varmasti myös kana.

Maissikeitto

250g maissinjyviä
1-1,5 l liha- tai kasvislientä
100g herkkusieniä
1/2 purjo
2 rkl soijaa
1 rkl sitruunamehua
2-3 kananmunaa
mustapippuria
chilirouhetta
pieni nippu korianteria silputtuna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Viipaloi purjo ja herkkusienet ja silppua valkosipuli ja sipuli. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota vihanneksia hetki. Lisää liemi ja kiehauta.

2. Lisää maissi, soija ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja chilirouheella. Anna poreilla rauhallisella lämmöllä muutama minuutti. Riko kananmunat ja vispaa keiton joukkoon ohuiksi riekaleiksi. Anna poreilla vielä pari minuuttia, nakkaa päälle silputtua korianteria ja tarjoile.

Hieno ja vähemmän hieno sienikeitto

Tiedättehän, miten on bloggaajia, joilla on hienoja twistejä tuttuihin ruokiin, älykästä reseptiikkaa ja kauniita ja onnistuneita luomuksia? Ja sitten niitä, jotka vuotavat blogeihinsa about kaiken minkä tekevät, meni syteen tai saveen? Vaikka koitan olla julkaisematta vihreän curryn reseptiä sitä kolmea kertaa viikossa, mitä sitä välillä teen, kuulun varmaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta toisaalta, tykkään itse lukea tarinoita myös keittiöistä, joissa tehdään ihan tavallista ruokaa ja joissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelman mukaan. Ihanan rohkaisevaa tietää, etten ole ainut, joka ei aina oikein jaksa vaivautua, enkä ainut, joka säätää :)

Tämä sienikeitto on ihan hyvä esimerkki siitä, miten tässä keittiössä ei homma välttämättä mene putkeen. Olin jo pitkään hingunnut testaamaan lapsena lahjaksi saamani Metsän antimia -keittokirjan sienikeittoa, joka on jemmattu taikinakuoren alle. Keitto on nimetty söötisti hienoksi keitoksi. Elokuun sienihaasteesta innostuneena päätin vihdoin testata keiton tekoa, mutta mitään hienoa en saanut kyllä aikaan: taikinakuori oli ruma ja möykkyinen, osittain hieman palanut, ja osittain keittoon sukeltanut. Keitto kuoren alla oli ihan syötävää, mutta kuka jättää laittamatta sipulia sienikeittoon? No se, joka unohtaa ostaa niitä...

Mutta mikähän meni pieleen? Pieni pohdinta tuotti seuraavat älynväläykset:

1) Jos olemassa on resepti, siihen on varmaan joku syy. Niin kuin vaikka se, että sitä voisi seurata.
2) Jos käsketään käyttämään voitaikinaa, niin ehkä ei kannata koittaa, toimiiko rahka-voitaikina.
3) Jos ohjeessa sanotaan, että jäähdytä keitto, niin jäähdytä se.
4) Älä syö puolta taikinasta ennen kuin olet tehnyt kannet keittokulhoille. Taikina voi loppua kesken. Siinähän sitten kaulitset liian ohueksi niin, että kansi ui keitossa.
5) Osta ne sipulit sieltä kaupasta...
6) Siirrä edellinen kohta listan alkuun.

Mutta sanottakoon vielä, ettei soppa niin pahaa ollut, mutta rumaa kylläkin. Minä kiukuttelin sopalleni, mutta isäntä kohteliaasti söi useamman kulhollisen. Idea on sinänsä hauska, joten sen vuoksi tarina keitosta pääsköön päivänvaloon. Resepti on edellisessä kappaleessa mainitun keittokirjan alkuperäisversio, ehkä ensi kerralla saan paremman tuloksen sitä seuraamalla ;)

Hieno keitto

1/2 l mieleisiä ruokasieniä
2-3 sipulia
valkosipulin kynsi
7 dl lihalientä
2-3 dl valkoviiniä
1/2 tl basilikaa
1/2 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
1-2 rkl konjakkia
400g valmista voitaikinaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 muna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Hienonna sienet ja sipulit. Paista sieni-sipulisilppua hetki paksupohjaisessa kattilassa, kunnes sienet kiehahtavat hieman kokoon ja neste on haihtunut.

2. Ripota pintaan vehnäjauhot ja sekoita, kunnes jauhot ovat hävinneet näkyvistä. Lisää lihaliemi ja mausteet, ja keitä rauhallisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää valkoviini ja konjakkitilkka. Jäähdytä keitto.

3. Jaa keitto kuuteen pieneen uuninkestävään kulhoon. Kaaviloi taikina levyksi ja leikkaa levystä kulhoille kannet, niin isot, että taikinaa riittää pari senttiä reunojen yli. Liimaa reunat kylmällä vedellä kulhoihin, ja paina tiukkaan kiinni.

4. Vatkaa muna ja voitele sillä taikinakannet. Pistele kannet haarukalla. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes kannet ovat kauniin ruskeat.