torstai 30. elokuuta 2012

Ruis-fetakuorrutettu uunilohi



Lyhyestä virsi kaunis, koska tämä emäntä on tänään ihan naatti :) Lohi-idea on lainattu (en enää muista mistä, enkä kokkaushetkellä löytänyt lähdettä), ja kokattukin jo pari viikkoa sitten. Ihan nappiin se ei mennyt oman hutilointini takia (ylikypsyi), mutta idea on niin kiva ja kuorrute maukas, että siitä kannattaa silti kertoa. Rukiina käytin hapankorppumurua, mutta se oli vähän hankalaa käsitellä, joten muutin murun ohjeeseen eilispäivän ruisleiväksi.

Ruis-fetakuorrutettu uunilohi (kolmelle)

600g pala lohifileetä nahkoinenn
75g fetajuustoa
5 viipaletta päivän-pari vanhaa ruisleipää
nokare voita
suolaa
pippuria

1. Ota voi jääkaapista lämpiämään hetkeksi. Ota myös kala huoneenlämpöön ja mausta pinta suolalla ja pippurilla. Nahkapuolta ei tarvitse maustaa.

2. Murusta feta ja ruisleipä ja sekoita ne keskenään tasaiseksi muruseokseksi. Sekoita joukkoon pehmennyt voi. Levitä muruseos lohifileen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 180-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

maanantai 27. elokuuta 2012

Kitupiikin päiväkirja, osa 2: Yrttiset lyttypotut jugurtilla




Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua.

Oikeastaan näihin pottuihin voi laittaa mitä tahansa mieleistä yrttiä. Minulla oli persiljaa kaupasta, yksi nippusipuli varsineen sekä edellämainitulta siskoltani saatua oreganoa ja sitruunamelissaa. Vaikka yritin olla varovainen käännellessä jugurttia perunoihin, tuli niistä lopulta enemmän muussautunutta kuin lyttypottua, mutta kaiken kaikkiaan ihan mainiota! Potut hupenivat paahtopaistin kyljessä, mutta sopisivat ihan loistavasti myös monenlaiseen kalaruokaan.

Mutta mitähän säästökuurilleni muuten kuuluu? Hyvää ja huonoa. Hyvää siinä, että kauppalasku oli hyvin, hyvin maltillinen, useamman kympin alle satasen tavoitteen. Toisaalta taas, huonoa siinä, että viime ja tällä viikolla on ollut pari jo pitkään ohjelmassa ollutta ravintolaillallista, mikä nostaa ruokakuluja kauppalaskun ulkopuolella, eli on vähän niin kuin huijaamista. Mutta toisaalta, kauppalasku olisi jäänyt alle satasen, vaikka siinä olisi ollut koko viikon ruuat. Ja toisaalta myös, en yhtään valita, että olen päässyt pariin otteeseen ulkoruokintaankin :)

Yrttiset lyttypotut jugurtilla (neljälle)

n. 1 kg uusia perunoita
reilu nippu sekalaisia yrttejä (minulla oregano, persilja, sitruunamelissa)
1-2 nippusipulia varsineen
n. 2 dl hyvää turkkilaistyyppistä jugurttia
suolaa
mustapippuria
reilu nokare voita

1. Pese perunat, älä kuori.  Keitä tai höyrytä kypsäksi, ja silppua sillä välin yrtit sekä sipuli varsineen. Kaada perunoiden keitinvesi pois ja lisää perunat takaisin kattilaan.

2. Riko perunoiden rakenne "lyttäämällä" ne, mutta älä muussaa. Lisää jugurtti, voi, yrtit, sipuli, suola ja pippuri, ja kääntele varovasti sekaisin.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sitrus-fenkolisalaatti



Tänä kesänä olen hurahtanut fenkoliin. Tykkään lakritsasta, mutta muutoin melkein kaikki aniksiset/lakritsiset maut ovat olleet vähän niin ja näin, on kyse sitten juomasta tai ruuasta. Raaka fenkoli ei vieläkään ole mikään lempparijuttu (syön kyllä, niin kuin kaikkea muutakin), mutta paistettuna ja erityisesti grillattuna tykkään siitä kuin hullu puurosta.

Uunikalan kanssa tarjottu salaatti tuli tehtyä jo ennen säästökuurin aloittamista, mutta reseptin julkaisu on jäänyt roikkumaan. Sitrukset ja fenkoli muodostavat ihanan raikkaan makuparin, ja tummanvihreän rucolan, oranssinpunaisen greipin ja keltaisen appelsiinin kontrastit tekevät salaatista myös ilon silmälle. Päälle paistettu rapea pekonimuru antoi mukavaa tekstuuria, mutta salaatti toimii hyvin kasvisversiona ilman pekoniakin.

Värikäs sitrus-fenkolisalaatti

1 verigreippi
1 appelsiini
1-2 fenkolia
kourallinen rucolaa
muutama pekoninviipale (mulla taisi olla viisi viipaletta)
1/2 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
n. 2 rkl hunajaa

1. "Fileoi" sitruksista hedelmälihaviipaleet. Leikkaa hedelmistä ensin navat niin, että ne saa tukevasti työpöydälle, ja poista loput kuoret leikkaamalla ne ylhäältä alaspäin suikaleina irti hedelmän pinnasta. Irrota sitruslohkot veitsellä niitä ympäröivistä kalvoista varovasti kalvojen sisäpintaa pitkin leikaten.

2. Viipaloi fenkoli ja kuullota sitä pannulla keskilämmössä viitisen minuuttia niin, että viipaleet pehmenevät.

3. Leikkaa sipulinpuolikas puolikkaiksi renkaiksi. Sekoita keskenään salaattikulhossa rucola, sipuli, fenkoli ja sitrukset. Lorauta päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita vielä varovasti. Valuta päälle n. 2rkl hunajaa ohuena nauhana.

4. Paista pekoniviipaleet pannulla rapeaksi. Nosta kypsät viipaleet talouspaperin päälle ja anna rasvan imeytyä hetki. Kun pekoni on jäähtynyt sen verran, että siihen voi koskea, murustele viipaleet salaatin päälle.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kitupiikin päiväkirja


Ihmeteltiin isännän kanssa, miten rahaa oli taas mennyt ilman, että mitään ihmeellistä oli hankittu. Eikä siinä, ei kahdella työssäkäyvällä ole hätää, mutta jotenkin tuntui, että omaan talouteen kaipaisi taas vähän enemmän kontrollia. Ynnäsimme vähän ns. kiinteitä menoja, ja totesimme sen pohjalta, että jäljelle jäävästä summasta olisi muiden menojen saralla varaa säästääkin. Myös ruokakulut joutuivat säästölistalle, ensinnäkin siksi, että helposti tulee ostettua hinta/laatusuhteeltaan vähän kyseenalaista pöperöä, ja toisekseen siksi, että usein tulee tehtyä turhan monen raaka-aineen ruokia, jolloin pääraaka-aine jää helposti turhan vähälle huomiolle (olkoonkin, että pekoni on hyvää ihan kaikessa ;). Ja kolmanneksi siksi, että häpeäkseni heitän roskiin edelleen vaikka kuinka paljon ruokaa. Aikeet ovat hyvät ja luulisi esim. hävikistä herkuksi -kampanjasta jääneen enemmänkin käteen, mutta kummasti vaan nytkin jääkaapissa lymyää pari jo nahistunutta salaattia sekä paljon muuta, jonka pelkään päätyvän roskikseen eikä pataan.

Ruokasäästöjen osalta olen päättänyt, että viikoittaisen kauppalaskun loppusumman tulisi seuraavat viikot alittaa 100 euroa ilman, että ruuan eettisyys tai laatu erityisesti huononisi nykyisestä. Nykyisellään viikon kauppareissun + unohtuneiden ekstrojen haku viikon varrella on noin 150 euroa, joten säästöä tulisi n. kolmannes. Summaan kuuluu muutakin talousmenoa kuin ruokaa, eli tähän luuppiin kuuluvat tiskiaineet, siivousvälineet, vessapaperit ym. perusromppeet, joita jokaiseen kauppakuittiin aina jossain määrin eksyy.

Työmatkan ja sen jälkeen alkavan loman vuoksi en ehdi ihan täyttä kuukautta pihistelemään, mutta kolmisen viikkoa kuitenkin, kun startti oli toissapäivänä. Tänä aikana raportoin edistyksestä ja takapakeista, sekä hyvistä kitupiikkiresepteistä tänne blogiin. Säästöajatus ei sinänsä ole uusi, muita esimerkkejä löytyy esim. Rouva Raadelman budjettimietinnöistä toukokuulta.

Pihistelyteemaan sopivasti vielä loppuun top 5 Kärähtäneisiin kertyneistä kevyen kukkaron resepteistä:

5) Lohkoperunat uunissa isännän tapaan - peruna on ihan loistava raaka-aine edulliseen syömiseen, ja rapeat lohkot huippuhyvää lohturuokaa. Sitäpaitsi, isäntä hoitaa meillä yleensä näiden kokkaamisen joten vaivannäkökin on optimoitu ;)

4) Arki-illan kaalikeitto - samoin kuin peruna, kaali on melkein ympäri vuoden kitupiikin monikäyttöinen kaveri.

3) Silakkapihvit - edullista ja lähialueelta saatavilla olevaa kalaa. Variaatioita perusversioon voi keksiä miten paljon tahansa!

2) Pulled pork -  ihan hullun hyvää, ja sopivat possunpalat (esim. lapa) eivät ole hinnalla pilattuja. Marinadin voi soveltaa oman ruokakaapin sisältöön sopivaksi.

1) Kattilaleipä - leipä on kaupassa ihan sairaan kallista, mutta jauhot eivät. Kattilaleipä on melko idioottivarma resepti "paperipussileivän" tyyppisen, rapeakuorisen vaalean leivän tekoon, jos minä onnistuin, niin muutkin onnistuvat.


Kattilaleipä, kitupiikin ystävä ;)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pähkinäbroileri



Joskus käy niin hyvä tuuri, että vaikka jääkaapissa on eri raaka-aineet, kuin mitä siellä piti olla, ja vaikka joutuu muuttamaan suunnitelmia lennossa, niin ruuasta tulee silti aika hyvää. Eilen kävi juurikin niin: tarkoitus oli tehdä nopeahko kalaruoka, johon kala oli vielä ostamatta. Vietimme aurinkoisen ja seisojalle erityisen mieluisen rantapäivän anopin mökillä, mutta lähtiessämme huomasimme, että kello oli ehtinyt vierähtää emmekä varmaan enää ehtisi kaupan kautta kalaa hakemaan. Tiesin jääkaapista löytyvän paketin erehdyksessä ostettuja, marinoituja broilerinkoipia, mutta ajatus niistä sellaisenaan ei houkuttanut. Pienellä tuunauksella koivista saatiin kuitenkin oikein maistuvia, sellaisia, mitä voi tehdä uudestaankin.

Marinadin vaihtaminen vaati kymmenisen minuuttia ylimääräistä hommaa, mutta kokkausaika ei pidentynyt, koska muutokset ehti hyvin tekemään uunin lämmetessä. Vielä paremman lopputuloksen saisi varmasti, jos antaisi koipien marinoitua ihan rauhassa useamman tunnin. Koska valmistin koivet vuoassa, jossa ne muhivat osin omassa liemessään, otin nahatkin pois - se on tietysti makuasia, mutta mä tykkään broilerinnahasta vain rapeaksi paistuneena, en hautuneena lölläkeenä.

Mainittakoon vielä erikseen, koipien kaveriksi ostimme kotimatkalta 51-tien varrelta Siuntiosta Kartanomaissin tuoretta maissia, joka oli ihan huippuhyvää (vaikka kaupat menivät kiinni, ehdimme juuri ja juuri maissikauppaan :). Ainakaan meidän lähimarketeista ei ole usein saanut maissia tuoreena, vaan yleensä ruokapöytään on päätynyt sellaisia esikeitettyjä, vakuumipakattuja pötkylöitä. Totesin jo isännälle taannoin, että olen tainnut saada maissikiintiöni täyteen, mutta nyt tuoretta maissia syödessäni huomasin, että kyse olikin siitä, että olen vain saanut vakuumimaissikiintiöni täyteen - tuoreet maissit olivat aivan erilaisia, ihanan rapeita ja mehukkaita verrattuna jauhoiseen vakuumiversioon. Suosittelen!

Pähkinäiset broilerinkoivet (kahdelle-kolmelle)

3 broilerinkoipea (minulla marinoituja, mutta marinoimaton koipi aina parempi)
pieni nippu tuoretta korianteria silputtuna

marinadi

2 rkl maapähkinävoita
2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
1 limetin mehu
1 iso, punainen chilipalko siemenineen
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl vettä

1. Poista koivista nahat vetämällä. Nahka irtoaa helpoiten, kun vetää sen reiden ulkosyrjästä nilkkaa kohden. Jos käytät marinoituja koipia, huuhtaise vanha marinadi pois ja kuivaa koivet talouspaperilla. Laita odottamaan matalahkoon vuokaan.

2. Hienonna valkosipuli ja chili pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki  marinadin ainekset keskenään. Kaada koipien päälle ja kääntele koipia hieman niin, että ne saavat kastiketta molemmille puolilleen.

3. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunti. Sirottele päälle silputtua korianteria.

perjantai 17. elokuuta 2012

Hieno ja vähemmän hieno sienikeitto


Tiedättehän, miten on bloggaajia, joilla on hienoja twistejä tuttuihin ruokiin, älykästä reseptiikkaa ja kauniita ja onnistuneita luomuksia? Ja sitten niitä, jotka vuotavat blogeihinsa about kaiken minkä tekevät, meni syteen tai saveen? Vaikka koitan olla julkaisematta vihreän curryn reseptiä sitä kolmea kertaa viikossa, mitä sitä välillä teen, kuulun varmaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta toisaalta, tykkään itse lukea tarinoita myös keittiöistä, joissa tehdään ihan tavallista ruokaa ja joissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelman mukaan. Ihanan rohkaisevaa tietää, etten ole ainut, joka ei aina oikein jaksa vaivautua, enkä ainut, joka säätää :)

Tämä sienikeitto on ihan hyvä esimerkki siitä, miten tässä keittiössä ei homma välttämättä mene putkeen. Olin jo pitkään hingunnut testaamaan lapsena lahjaksi saamani Metsän antimia -keittokirjan sienikeittoa, joka on jemmattu taikinakuoren alle. Keitto on nimetty söötisti hienoksi keitoksi. Elokuun sienihaasteesta innostuneena päätin vihdoin testata keiton tekoa, mutta mitään hienoa en saanut kyllä aikaan: taikinakuori oli ruma ja möykkyinen, osittain hieman palanut, ja osittain keittoon sukeltanut. Keitto kuoren alla oli ihan syötävää, mutta kuka jättää laittamatta sipulia sienikeittoon? No se, joka unohtaa ostaa niitä...

Mutta mikähän meni pieleen? Pieni pohdinta tuotti seuraavat älynväläykset:

1) Jos olemassa on resepti, siihen on varmaan joku syy. Niin kuin vaikka se, että sitä voisi seurata.
2) Jos käsketään käyttämään voitaikinaa, niin ehkä ei kannata koittaa, toimiiko rahka-voitaikina.
3) Jos ohjeessa sanotaan, että jäähdytä keitto, niin jäähdytä se.
4) Älä syö puolta taikinasta ennen kuin olet tehnyt kannet keittokulhoille. Taikina voi loppua kesken. Siinähän sitten kaulitset liian ohueksi niin, että kansi ui keitossa.
5) Osta ne sipulit sieltä kaupasta...
6) Siirrä edellinen kohta listan alkuun.

Mutta sanottakoon vielä, ettei soppa niin pahaa ollut, mutta rumaa kylläkin. Minä kiukuttelin sopalleni, mutta isäntä kohteliaasti söi useamman kulhollisen. Idea on sinänsä hauska, joten sen vuoksi tarina keitosta pääsköön päivänvaloon. Resepti on edellisessä kappaleessa mainitun keittokirjan alkuperäisversio, ehkä ensi kerralla saan paremman tuloksen sitä seuraamalla ;)

Hieno keitto

1/2 l mieleisiä ruokasieniä
2-3 sipulia
valkosipulin kynsi
7 dl lihalientä
2-3 dl valkoviiniä
1/2 tl basilikaa
1/2 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
1-2 rkl konjakkia
400g valmista voitaikinaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 muna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Hienonna sienet ja sipulit. Paista sieni-sipulisilppua hetki paksupohjaisessa kattilassa, kunnes sienet kiehahtavat hieman kokoon ja neste on haihtunut.

2. Ripota pintaan vehnäjauhot ja sekoita, kunnes jauhot ovat hävinneet näkyvistä. Lisää lihaliemi ja mausteet, ja keitä rauhallisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää valkoviini ja konjakkitilkka. Jäähdytä keitto.

3. Jaa keitto kuuteen pieneen uuninkestävään kulhoon. Kaaviloi taikina levyksi ja leikkaa levystä kulhoille kannet, niin isot, että taikinaa riittää pari senttiä reunojen yli. Liimaa reunat kylmällä vedellä kulhoihin, ja paina tiukkaan kiinni.

4. Vatkaa muna ja voitele sillä taikinakannet. Pistele kannet haarukalla. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes kannet ovat kauniin ruskeat.

tiistai 14. elokuuta 2012

Päärynä-briejuustotornit



Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan "kokonaisiksi" päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen...

Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa ;) Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista - ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan.

Allaoleva resepti on hyvin summittainen, mutta kovin paljon ei kauraa, puolukkaa ja brietä tarvitse esim. neljälle hengelle varata. 

Uunipäärynät briejuustolla

1 päärynä per ruokailija
vajaan sentin paksuisia brieviipaleita
pakastepuolukoita
kaurahiutaleita
nokare voita
muutama rkl sokeria

1. Sulata voi paistinpannussa. Sekoita mukaan kaurahiutaleet ja n. ruokalusikallinen sokeria. Pyöräytä muutaman kerran mutta älä anna ruskistua.

2. Viipaloi päärynät. Ota päärynän leveämmässä päästä pieni ylimääräinen viipale pois, jotta päärynä pysyy uudelleenkoottaessa pystyssä.

3. Viipaloi brie. Kasaa  päärynät uudelleen kokoon matalaan, uunin kestävään astiaan latomalla vuoron perään päällekkäin päärynäviipale, brieviipale, puolukoita ja kauraseosta. Tue valmiit tornit pujottamalla esim. puinen varrastikku niiden läpi pystysuunnassa. Kaada ylimääräiset puolukat astian pohjalle ja  ripottele niiden sekä päärynöiden päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes päärynäviipaleet pehmenevät.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Hyvät ideat kiertoon eli pekoniin käärityt juustotäytteiset chilit



Joskus törmää resepteihin, jotka nähdessään ihmettelee, miten voi olla mahdollista että niitä ilman on voinut pärjätä. Ja miten voi olla, ettei oma mielikuvitus ole oivaltanut samaa juttua? Pekoniin käärittyjen juustotäytteisten chilien resepti  on juuri sellainen. Kyseessä ei ole mikään uusi juttu, tämä tai vastaava ohje vilkkui eri blogeissa ilmeisesti pari vuotta takaperin enemmänkin. Minä bongasin ohjeen Kaikki Äitini Reseptit -blogista, johon se taas oli napattu jostain muusta blogista. Nyt chilit ovat rantautuneet vakkarinaposteltavaksi meidän huusholliin, milloin milläkin juustotäytteellä. Ihan paras alkupala/välipala/pikkupurtava, jonka ainoa vika on se, että ihan sama kuinka monta tekee, aina ne loppuvat kesken ;)
Allaolevaan ohjeessa käytin juustona brietä, mutta olen kokeillut reseptiä myös tuorejuustolla, vuohenjuustolla ja cheddarilla. Chilien kanssa tein perjantainaposteltavaksi quesadilloja, ihan ekaa kertaa, vaikka fajitaksia ja burritoja tulee tehtyä aina silloin tällöin. Täydellistä perjantairuokaa!

Pekoniin käärityt juustotäytteiset chilit

isoja, pitkulaisia punaisia chilejä (me ollaan käytetty väh. 4 per nuppi mutta jokainen ahneutensa mukaan ;)
juustoa (käytin brietä, 10 chiliin meni n. 70-80g juustoa)
1 pekonisiivu per chili

1. Sipaise hanskat käteen, muuten voi myöhemmin poltella ;)

2. Halkaise chilit pituussuunnassa toiselta reunaltaan ja poista siemenet.

3. Jos käytät vähän kovempaa juustoa, leikkaa se ohuiksi suikaleiksi ja täytä chilit pitkittäin suikaleilla. Pehmeämmän juuston voi täyttää chiliin ohuen veitsen kärkeä apuna käyttäen. Sulje chilit takaisin muotoonsa ja kääräise ympärille pekonisuikale.

4. Aseta pekonit leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista n. 220 asteessa rapsakoiksi, välillä kääntäen. Kannattaa kääntää välillä. Uunista otettaessa imeytä liika rasva nostamalla chilit talouspaperilla vuoratulle lautaselle.

lauantai 11. elokuuta 2012

Mansikka-rahkakakku

 


Ainut Uskollisin fanini totesi taannoin nähdessämme vienosti, että leipomisjuttuja ei niin kovin paljon blogista löydy. No, tottahan se on, edellinen makea leipomus taisi siinä kohtaa olla maaliskuulta... ja leipä vielä kauempaa. Hups! Ja meillä kyllä ihan selvästi ollaan enemmän suolaisen kuin makean ystäviä, jälkkärit ovat aina vähän jotain ekstraa, kun taas suolaista ruokaa tulee tehtyä joka päivä.

Nyt olen kuitenkin vähän tsempannut, tämä on (huikea ;) toinen leipomisjuttu kahden viikon sisään! Ensimmäinen oli lomilla tehty mustikkapiirakka, ja tämä uusin sitten kakkukokeilu. Resepti on Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista, se kiinnitti alun perin huomioni riisimuropohjansa vuoksi, koska silloin tällöin tulee haeskeltua myös gluteenittomia juttuja kokeiltavaksi. Olen kopsannut sen alle pienin muutoksin. Muokkasin reseptiä vähän olosuhteiden pakosta, tai siis sen takia, että kävin kolme kertaa kaupassa hakemassa tykötarpeita enkä sitten jaksanut enää lähteä neljättä kertaa, kun huomasin vieläkin unohtaneeni jotain (fiksu saattaisi harkita kauppalistaa).

Kakusta tuli kuitenkin oikein hyvää, joskaan ei riisimuropaketin tuoteselosteen perusteella gluteenitonta. Tein hieman alkuperäistä reseptiä suuremman määrän, koska vuokani oli 26-senttinen, ja kehityskohteena tähän isompaan versioon käyttäisin ensi kerralla yhden liivatelehden enemmän (korjattu allaolevaan reseptiin). Kakku pysyi tälläkin liivatemäärällä joltiseenkin kasassa vuoan reunoja avatessa, mutta valui hieman pohjan puolelle (kuten kuvasta näkyy) ja notkahti jonkin verran leikatessa. Lautasella palat eivät oikein enää pysyneet kasassa, mutta meitä se ei häirinnyt, vaan korvasimme tyytyväisenä noin vuorokauden ateriat kakkukasoilla ;)

Mansikka-rahkakakku

pohja:
200 g (tummaa) suklaata
5 dl riisimuroja

täyte:
4 liivatelehteä
 1 prk maitorahkaa
 500 g turkkilaista jogurttia
1 vaniljatangon siemenet
 2 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
3-4 dl mansikoita

pinnalle:

vajaa 8 dl  mansikoita
sitruunamelissan tai mintun lehtiä (minä käytin thaibasilikaa, se ei maistunut täysin kamalalta mansikan kanssa, mutta ehkä jatkossa muistan ostaa jotain muuta...)

 1. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita joukkoon riisimurot. Pingota irtopohjavuoan (halk. 26 cm) leivinpaperi. Painele muroseos pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin

2. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

3. Sekoita kulhossa rahka, jogurtti, sokeri ja vaniljasokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja rapsuta vaniljan siemenet (?) veitsenkärjellä tangon sisältä rahkaseokseen. Soseuta mansikat karkeaksi soseeksi ja lisää ne rahkaseokseen.

4. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota ne kuumaan veteen. Anna seoksen jäähtyä hetkinen ja sekoita se rahkaseokseen.

5. Kaada täyte pohja päälle vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

6. Irrota hyytynyt kakku vuoasta ja koristele mansikoilla ja yrtin lehdillä.

perjantai 10. elokuuta 2012

Arki-illan kaalikeitto



Tällä kaalikeitolla ei ole mitään tekemistä dieettien kanssa, laihdutuskeitoista en tiedä tuon taivaallista. Sen sijaan riisillä ryyditetty keitto, tai teknisesti ottaen varmaan pata, on täyttävä arkiruoka, johon aina välillä tulee himo. Äiti teki (ja tekee edelleen) kantakodissa vastaavaa, lapsena - ja oikeastaan aikuisenakin - ruoka kulki nimellä kaalimössö. Omaan kotiin muutettua samainen soppa oli kullanarvoinen pelastus, tarvikkeisiin oli varaa köyhimmälläkin opiskelijalla, ja yhdestä satsista söi monta kertaa. Nykyisin kaalisoppa ei ole onneksi enää budjetin välttämättömyys (vaikken vieläkään kitise edullisesta ruuasta), mutta sitä tulee tehtyä muuten vaan, ihan vaan siksi, että se on hyvää. Kaunista ruuasta ei saa kyllä tekemälläkään, vaikka kuinka yritin tunkea sen söpöön Kesä-sarjan kattilaan ;)

Kaali-jauhelihakeitto

n. 1/2 uuden sadon "kesäkaalia" tai n. 1/4 valkokaalia
1 dl riisiä tai riisikauraa
400g jauhelihaa (karitsan jauheliha sopii mielestäni parhaiten, mutta kaikki käy)
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
1l liha- tai kasvislientä
voita tai öljyä
(suolaa)
sitruunapippuria
kuivattua valkosipulia jauhettuna

1. Suikaloi kaali ja viipaloi porkkanat, sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota kaalia hetki pannulla, kunnes se pehmenee hieman, mutta ei vielä varsinaisesti kypsy. Siirrä kaali kattilaan, kaada päälle liemi ja kiehauta.

3. Liemen kiehumista odotellessa, kuullota pannussa sipuli, valkosipuli ja porkkanat ja siirrä kattilaan. Paista myös jauheliha ja siirrä sekin kattilaan.

4. Kun liemi kiehahtaa, pienennä lämpöä ja lisää riisi. Mausta kuivatulla valkosipulilla, sitruunapippurilla ja halutessasi suolalla, ja anna poreilla hiljalleen, kunnes riisi on kypsää. Jos haluat sopasta löysempää, voi lientä helposti jatkaa vedellä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Grillatut bataatit



Lupasin, etten enää päivittäisi lomagrillauksia... mutta jos nyt tämän kerran vielä. Huomasin nimittäin, että kuvat ihanista grillatuista bataateista olivat jääneet kameraan roikkumaan, eihän niitä voi jättää mainitsematta! Bataatit eivät koskaan ole olleet mitään mieliherkkua, mutta kuten risotonkin kanssa, oli vähän vaikea hyväksyä, etten muka oikeasti niistä tykkäisi. Päätin testata grillausta valmistustapana, jos ei sillä uppoaisi niin sitten suostuisin luopumaan koko raaka-aineesta ikuisiksi ajoiksi. Grillattuna tykkäisin nimittäin varmaan kengänpohjistakin.

Hyvää tuli, jopa siinä määrin, että bataatit pääsevät grillauslistalle jatkossakin. Pientä haastetta oli siinä, että esikeitetystä bataatista tuppasi irtoamaan kuori grilliin ennen aikojaan, mutta siitä rouva emäntä saakin syyttää ihan vaan itseään, kun antoi lohkojen lipsahtaa vähän turhan kypsiksi ennen grilliin laittamista. Myönnettäköön myös, että keräsin ne kuoretkin sitten grillistä ja söin joka tapauksessa, joten tapahtunut vahinko ei varmaan ollut kovin suuri :)

Grillatut bataatit

1/2-1 bataattia per syöjä
savustettua paprikajauhetta
kuivattua valkosipulia rouhittuna
muutama nokare voita
suolaa

voiteluun:
0,5 dl rypsiöljyä
3 rkl soijaa

1. Pese bataatit, älä kuori (koska grillattu kuori on parasta!). Lohko bataatit pitkittäin neljään osaan "veneiksi". Esikeitä tai höyrytä suolalla maustetussa vedessä n. 15 min, kunnes lohkot pehmenevät, ihan läpikypsiä lohkojen ei kuitenkaan kannata olla.

2. Pyöräytä lohkot varovasti parin voinokareen, valkosipulin ja paprikajauheen kanssa kulhossa niin, että voi imeytyy lohkoihin. Ripottele lohkoille vielä hieman suolaa maun mukaan.

3. Sekoita pienessä kipossa tai lasissa öljy ja soija. Grillaa lohkoja keskikuumassa grillissä n. 10 min soija-öljyseoksella välillä voidellen, kunnes lohkot saavat kauniin värisen, rapean pinnan.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ihan ensimmäinen (kantarelli)risotto


Risotto on ruokalaji, jota en ole koskaan ennen kokeillut tehdä itse. En ole kovin montaa kertaa sitä syönytkään, enkä vertauskohtien puutteessa oikein osaa edes sanoa, millaista sen pitäisi olla. Päähäni on iskostunut ajatus, että risotto on kamalan vaivalloista, epäonnistuu helposti, eikä hieman puuromainen tekstuurikaan - jollaiseksi olen risoton ajatellut - ole ollut suuri houkutin. Silti, olen niin kaikkiruokainen, etten suostu uskomaan, että joku ruoka jättäisi kylmäksi, jos vaan pääsen maistamaan muutaman kerran. Olen myös niin itsepäinen, etten suostu uskomaan, etten jotain ruokaa saisi onnistumaan, jos vaan muutaman kertaa yritän (toim. huom., tässä olen kyllä ihan todistetusti väärässä ;). Lopputuloksena, uteliaisuus vei voiton epäluulosta ja kiikutin eilen kotiin paketin arborioriisiä ja pullon valkkaria.

Mikä olisikaan parempi ajankohta kokeilla risottoa, kuin parhaimmillaan oleva kantarellikausi, kun keittiön pöydällä kuumottaa pari litraa tuoreeltaan noukittuja kantarelleja? Risoton ainekset ja perusmetodin mallasin Puolialastoman kokin käyttämästä Jamien reseptistä hieman soveltaen, ja sienten käyttöä tutkin vähän sieltä sun täältä. En osannut päättää, onko parempi laittaa kantarellit kypsyttää riisin kanssa samassa padassa vai erikseen (molempia koulukuntia löytyi), joten tein molemmat. Osan sienistä heitin pataan antamaan makua alusta asti, ja osan sienistä paistoin erikseen pannulla napakaksi, ja lisäsin risoton päälle vasta lopussa.

Lopputulos oli ihan yllättävän onnistunut - ei risotto vieläkään tule olemaan lempiruokaani, mutta kokonaisuus oli aivan mallikas: maut olivat ihanan raikkaat ja mielestäni tekstuuri sopivan mehevä ja al dente, ei kuivaa eikä raakaa, muttei toisaalta riisipuuroakaan. Jee! Valmistus oli yllättävän helppoa ja paniikitonta, kunhan tajusi ensin, että kokin ei ihan oikeasti sopinut karata kattilan äärestä minnekään vaeltelemaan, eikä tykötarpeiden olla kättä pidemmällä. Ruokaa maistan aina vähän väliä joka tapauksessa, joten riisin kypsyyttä oli helppo testailla matkan varrella. Kantarelli sopi perusrisottoon hienosti, en yhtään ihmettele sen olevan niin suosittu risottoeväs :)

Kantarellirisotto
200g arborio-riisiä
2 sipulia silputtuna
1 l kantarelleja
nippu persiljaa silputtuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 varsisellerin varsi silputtuna
1 lasillinen kuivaa valkoviiniä

8dl liha-, -kana tai kasvislientä
oliiviöljyä
voita
suolaa
mustapippuria

50g tuoretta, raastettua parmesaania

1. Pilko sienet, sipuli, valkosipuli ja selleri. Raasta juusto. Mittaa loput aineet valmiiksi ja etsi tarvitsemasi välineet suurin piirtein käden ulottuville.


2. Paista puolet kantarelleista erillisessä pannussa nokareessa voita. Jätä syrjään odottamaan.

3. Kuullota sipuli, selleri ja valkosipuli kattilassa oliiviöljyssä (minulla ei ollut sopivaa kattilaa, mutta wokkipannu toimi ihan hyvin), älä ruskista. Lisää toinen puoli kantarelleista ja anna paistua hetki. Lisää risottoriisi ja kuullota pannulla käännellen noin minuutin verran, kunnes riisinjyvät muuttuvat reunoiltaan hieman läpikuultaviksi. Älä anna ruskistua. Lisää valkoviini, jatka sekoittelua ja anna kiehahtaa. Laske lämpöä hieman ja jatka sekoittelua vielä pari minuuttia, kunnes viini alkaa olla suurimmaksi osaksi imeytynyt riisiin.


4. Lisää lihalientä kauhallinen kerrallaan ja jatka sekoittelua. Lämpö saa olla matalahko, jotta liemi imeytyisi riisiin eikä haihtuisi (jolloin riisit pääsevät kypsymään liikaa pinnalta mutta jäävät keskeltä raa'aksi). Lisää uusi liemikauhallinen aina muutaman minuutin välein, kun edellinen kauhallinen alkaa olla imeytynyt risottoon. Viimeiset kauhalliset kannattaa jättää vähän pienemmiksi ja lisätä mieluummin vähän nestettä usein, kuin kerralla liikaa, jolloin risotto voi jäädä liiankin löysäksi (tai vaihtoehtoisesti riisit pääsevät kypsymään liikaa ennen kuin neste on imeytynyt riittävästi). Tähän vaiheeseen meni minulla n. 20 minuuttia.


5. Sekoita lopuksi mukaan parmesanraaste ja pari voinokaretta. Mausta suolalla ja mustapippurilla, ja testaa maku vielä kerran. Nostele risoton päälle erillisenä paistetut sienet ja nakkaa päälle reilusti silputtua persiljaa.

Nuudeli-naudanlihasalaatti thaityyliin



Meinasin ensin jättää kokonaan kirjoittamatta tästä salaatista, takaraivossa oli nimittäin sellainen kutina, että tämän blogin joka kolmas kirjoitus on jonkin sortin aasialaistyylinen salaatti. No, vaikka niitä löytyykin jo täältä, täältä ja täältä, niin viimeisestä on sentään jo pari kuukautta, joten kehtaan kuitenkin ;)

Tämä salaatti on variaatio naudanlihasalaatista, josta on tehty ruokaisampi lisäämällä mukaan nuudelia. Arkimakuun olen käyttänyt lihana paahtopaistia, mutta ketään ei varmaan yllätä, että lopputulos olisi suussasulavampi (mutta kalliimpi), jos vaihtaisin tilalle filettä. Minä tykkään tässä salaatissa lähes raa'asta lihasta, riittää, että se on käväissyt kuumalla pannulla; paistoaikaa voi kuitenkin hyvin pidentää halutessaan kypsemmän lopputuloksen.

Korjasin maustemääriä aiemmin käyttämistäni vähän tähän ohjeeseen, nuudelit nimittäin laimensivat makuja sen verran, että lopputulos oli minun makuuni vähän pliisu . Isäntä on kuitenkin suuri riisinuudeliruokien fani ja tykkäsi tästäkin salaatista kovasti!

Nuudeli-naudanlihasalaatti (kahdelle pääruuaksi)

1 n. 750g paahtopaisti
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

salaattipohja

1/2 kurkku
2 tomaattia
2 sellerinvartta
2 kesäsipulia varsineen
1/2 punasipuli
kourallinen raastettua uutta kaalia tai suikaloitua kiinankaalia
nippu korianteria
2-3 kourallista ohutta riisinuudelia

kastike

2 limetin mehu
3 rkl kalakastiketta
2 vihreää, pientä chiliä hienonnettuna
1 rkl tummaa sokeria tai siirappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna

1. Ota liha huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista ja mausta sen pinta suolalla ja pippurilla. Kiehauta kattilassa n. litra vettä, ota pois levyltä ja lisää nuudelit. Anna pehmetä pieni hetki ja kaada lävikköön. Jäähdytä kylmällä vedellä huuhtelemalla.

2. Sekoita salaattipohja. Raasta kaali, viipaloi kurkku, kuutioi tomaatit ja pilko sellerinvarsi, punasipuli ja kesäsipuli. Silppua tuore korianteri ja sekoita kaikki salaattipohjan ainekset. Sekoita lopuksi mukaan jäähdytetyt nuudelit.

3. Tee kastike sekoittamalla sen kaikki ainekset keskenään ja sekoita se salaattiin.

4. Paista paahtopaisti nopeasti sihisevän kuumalla pannulla kaikilta puoliltaan. Anna vetäytyä hetki ja leikkaa sitten ohuiksi viipaleiksi salaattiin. Sekoita, ja koristele valmis salaatti tuoreella korianterilla.



perjantai 3. elokuuta 2012

Leipäherkkuja grillistä

Hamppari.

Vielä kerran lomakokkailuja, sitten lupaan, että vaikenen loma-aiheista hetkeksi. Valitettavasti se tietysti tarkoittaa, että lomatkin on väliaikaisesti lusittu, mutta syyskuussa pääsee sitten taas syyslaitumille, jee!

Koska viime lomapätkä oli lyhyt, halusimme isännän kanssa keskittyä mahdollisimman paljon ihan vaan olemiseen ja rentoutumiseen. Ruokailu oli sen kanssa linjassa, emme ihan eläneet pakastepizzoilla, mutta kokkaus ei ollut paljon sitä monimutkaisempaakaan. Yksi kiva juttu oli leivät - kaikki muu oli helposti kasattavissa, ja grillissä valmistuivat parit kypsennettävät täytteet, helppoja nekin. Leivät antoivat jopa ottaa itsestään ihan nättejä kuvia, varsinkin ulkona grillipaikalla :)

Leipomaan en vaivautunut mökkioloissa, eli ostin leivän kaupasta, koska auringossa hengaaminen oli  mukavampaa. Ostin jopa eineskaalisalaattia yhdeksi täytteeksi, mutta huomasin, että olen oppinut tykkäämään hampurilaisista ilman hurjaa majoneesimäärää - eipä siinä, majoneesi on perinteinen hampparintäyte, mutta keväällä Edinburghissa sain niin hyviä hampurilaisia muilla kuin majoneesikastikkeilla, että ihastuin niihinkin.

Lomalla teimme kahteen otteeseen leipäruokaa, kerran hampurilaisia ja kerran club-sandwich tyyppisiä kanaleipiä. Samat jutut voisi helposti valmistaa pannulla grillin sijaan (mistä taisinkin keksiä, mitä tänään söisin...:) Mitään uutta ei ohjeissa kauheasti ole jaettavaksi (ja valmistus onnistuu apinaltakin), mutta laitan kuitenkin molemmat tähän, jos niistä olisi mökkiruokaa miettiville iloa - ainakin itse kaipaan aina välillä muistutusta vanhoistakin vinkeistä :)

Hampurilaiset grillistä (4-5 kpl)

Pihvi:
400g jauhelihaa
1 rkl korppujauhoa
1 kananmuna
0,5 dl maitoa
suolaa
kuivattua valkosipulia rouheena

Lisäksi hampurilaisten väliin meni muutama viipale cheddaria, jääsalaattia, tomaattia, pekonia, punasipulia ja sitä pahamaineista einessalaattia (jonka olisi voinut jättää poiskin). Hampparisämpylöitä ei kyläkaupassa ollut, joten käytin fazerin paahdettavia Alku-leipäpaloja, ne toimivat hyvin.

Valmistus oli helppoa, vaivasin kaikki pihvitaikinan ainekset huolella keskenään pihvimassaksi, muotoilin hampurilaispihvit massasta ja paistoin ne grillissä molemmin puolin. Kun pihvit paistuivat jo jälkimmäiseltä puoleltaan, lisäsin vähän ennen niiden poisottamista päälle pari juustoviipaletta sulamaan. Samaan aikaan grillissä paistui pekoniviipaleita ja leivänpalatkin saivat nopean grillipaahdon.

Kanaleivät


Väliin kanafilettä, sulatettua juustoa (meillä oli polaria), pekonia, sipulia, tomaattia ja kurkkua.

Valmistus oli samantapainen kuin hamppareissakin. Grillasin kanat molemmin puolin, ja niiden ollessa lähellä valmista, laitoin juustot vielä päälle sulamaan. Pekonit ja paahtisviipaleet valmistuivat jälleen samasta grillistä. Loppu olikin kokoamista :)

Kanaleipä.

torstai 2. elokuuta 2012

Tomaatit jauhelihatäytteellä



Sain kauppareissulla olevalta isännältä tekstarin: "Ei ole donitsipersikoita". Harmi, ajattelin, koska olin niitä jo aiemmin räplännyt luettuani, että ne ovat enemmänkin kuin erikoisen näköisiä persikoita, ja halusin tietysti päästä testaamaan. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen tekstari: "Mutta mulla on sulle yllätys". Iik - ja mikä se yllätys oli? Tomaatteja :) Vähän omituista ehkä, joo, mutta näin meillä.

Tomaatit olivat kuitenkin tavallista hienompia, sellaisia hauskannäköisiä poimuisia pihvitomaatteja, kuten kuvasta näkyy. Ne suorastaan kutsuivat täyttämään itseään. Helpon arki-illan ruuan täydensivät tuore minttu ja kaneli, jotka antoivat makumaailmalle mukavan säväyksen.

Täytetyt tomaatit (yhdelle)

1 iso pihvitomaatti
200g jauhelihaa
0,5 dl riisiä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
muutama juustoviipale (tai pari rkl raastetta)
pieni nippu minttua
ripaus kanelia
mustapippuria
paprikajauhetta
suolaa
ripaus sokeria
reilu loraus oliiviöljyä paistamiseen

1. Halkaiset tomaatit ja koverra siemenet ja muut roippeet sisustasta. Mausta ripsauksella suolaa. Pilko sipuli ja valkosipuli.

2. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan. Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki pannulla ja lisää sitten jauheliha. Paista kypsäksi. Sekoita mukaan keitetty riisi, tomaattipyre, ripaus sokeria, suolaa, ripaus kanelia paprikajauhetta ja mustapippuria. Silppua lopuksi mukaan minttu.

3. Täytä tomaatit riisi-jauhelihaseoksella. Laita päälle juustoraaste tai viipaleet. Paista uunissa 180 asteessa n. 30 min.