Kuukauden kasvis - punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.

Ainut juju salaatissa on oikeastaan käyttää hyviä raaka-aineita. Yrtteinä laittaisin melkein mitä tahansa mistä itse tykkää, minä käytin sileälehtistä persiljaa, varsisellerin lehtiä, lipstikkaa ja korianteria, joista viimeinen kyllä meni aika muhjuksi punajuuriin pyöriteltäessä. Sekoittelin osan yrteistä punajuuriin ja jätin osan lohkoille salaattipediksi, mutta yhtä hyvin voi myös kaiken sekoittaa keskenään. Mukaan vuolin vähän Kolatun kuttucheddaria, se oli kivaa vaihtelua chevrelle tai fetalle. Ja ihan lopuksi pirskottelin päälle hieman tamperelaisen Mama's Cornerin myymää ihanaa balsamicoreduktiota, joka vie kielen mennessään vaikka sellaisenaan. Tuotteita ei ole sponssattu, mutta laitoin linkit, kun olen niihin tykästynyt. Niin ja, hunajaa voi toki lorauttaa muutaman pisaran punajuurille balsamicoreduktion sijaan.

Savupunajuuri-yrttisalaatti (kahdelle)

4 pientä punajuurta

pieni nippu lehtipersiljaa

pieni nippu lipstikkaa

pieni nippu korianteria

muutama varsisellerin lehti

2 tl balsamiviinietikkaa

1/2 valkosipulinkynsi murskattuna

mustapippuria

suolaa

loraus hyvää oliiviöljyä

pari rkl kuttucheddaria tai esim. pecorinoa murustettuna

(pieni loraus balsamicoreduktiota tai hunajaa)

1. Keitä punajuuret kypsiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita ne sen jälkeen sähkösavustimeen 7-10 minuutiksi. 

2. Punajuurten savustuessa sekoita keskenään balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita mukaan vielä oliiviöljy. Silppua tai revi yrtit karkeasti ja sekoita ne vinaigreten kanssa. Lisää mukaan savustetut punajuuret ja pyöräytä vielä sekaisin. Kaada tarjoiluastiaan, vuole tai murusta päälle kuttucheddaria tai pecorinoa ja lorauta koko komeudelle hieman balsamicoreduktiota tai hunajaa. Tarjoile heti.

Kuukauden kasvis - joulukuu: punajuuri

Ja niin joulu joutui... taas kerran nopeammin ja nopeammin, vastahan se äsken oli! Mutta huolimatta siitä, mitä mieltä itse olen ajan (liian) nopeasta kulusta, joulukuu on täällä taas ja sen mukana uusi kuukauden kasvis, punajuuri.

Punajuuri on oikeastaan ajankohtainen jo aiemminkin, elokuussa kypsyvät uuden sadon punajuuret ovat nimittäin aivan mahtavan maukkaita. Mutta erittäin hyvin se sopii myös loppusyksyyn ja joulunaikaan tuoden upean dramaattista väriä joulupöytään. Ja jos et pidä rosollista, ei hätää, tarkoitus on tässä kuussa nauttia myös vähän muunlaisista punajuuriherkuista. Jääkaappiin hamstrasin jo kahden kilon punajuuripussin joten täältä pesee, purppuraisia reseptejä tiedossa!

Kuukauden kasvis - kurpitsa: Pumpkin Pie

Olen ollut hieman epäonninen kurpitsakuukauden suhteen. Ensin ostamani kurpitsa (josta luulin riittävän raaka-ainetta vaikka kuinka moneen juttuun) oli ilmeisesti hieman vahingoittunut kuljetuksessa ilman, että sitä huomasin, ja sen jälkeen vahingoittuneet kohdat alkoivat pilaantua todella nopeasti, vieden koko kurpitsan käytännössä mennessään. Ja seuraavalla yrittämällä sosetta varten paahdetut kurpitsalohkoni maistuivat jostain syystä ihan älyttömän kitkeriltä, joten päädyin heittämään koko satsin roskikseen, hävikkiä samalla häveten. 

Yhden asian olin kuitenkin päättänyt saada toteutettua, nimittäin kurpitsapiirakan eli Pumpkin Pien. Tuota periamerikkalaista kiitospäivän jälkiruokaa on jostain syystä aika vähän Suomessa tarjolla, vaikka lukemattomat muut kansainväliset herkut ovat jo tänne rantautuneet ja piirakan makumaailmakin on kotoisan jouluinen. Niinpä piirakka on ollut minulla to-do -listalla jo todella pitkään, ja nyt sitten vihdoin sain sen aikaiseksi. Ja aika sopivasti muuten, koska tänä vuonna kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa juuri tänään 27. marraskuuta. Kanadassa kyseinen päivä oli jo muutama viikko sitten.

Kahden poisheitetyn kurpitsan jälkeen en enää uskaltanut ostaa kolmatta, vaan valitsin pari pientä myskikurpitsaa piirakkaa varten. Vaikka kurpitsa ei ole ollut lempparikasvikseni, myskikurpitsan kanssa olen ehtinyt jo aiemmin ystävystyä, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Toinen minulle vieraahko ainesosa pääraaka-aineen lisäksi oli kondensoitu maito. Koska sitä on lähikaupoissani vaihtelevasti tarjolla, ajattelin ensin keitteleväni tiivisteen itse, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin löydettyäni tölkillisen isommasta marketista. Kannattaa muuten olla englanninkielisten kurpitsapiirakkaohjeiden kanssa tarkkana siitä, onko täytteeseen käytettävä maitotiiviste condensed vai evaporated milk. En olisi itse välttämättä asiaa erikseen ajattelematta tajunnut, että kahdesta eri asiasta puhutaan, mutta edellinen siis on ymmärtääkseni yleensä paksua, makeutettua, kinuskimaista tavaraa ja jälkimmäinen sitten ihan vain keittelemällä tiivistettyä maitoa.

Ohjeita ja vinkkejä katsoin useista eri lähteistä lähinnä Foodgawkerin kautta. Kotimaisista blogeista Andalusian auringossa teki myös kurpitsapiirakkaa hiljattain. Mitään varsinaista ohjetta en kuitenkaan seurannut, vaan sävelsin aika lailla omani keittiön kaappien käsillä olevaa sisältöä hyödyntäen. Maistelin täytettä valmistuksen aikana ja huomasin appelsiinin ja suolaripauksen tulevan todella tarpeeseen, muutoin lopputulos menee helposti liian imeläksi vaikkei täytteessä ole sokeria kondensoidun maidon lisäksi. Tosi hyvää tuli piirakasta joka tapauksessa, sellaista jouluisen piparkakkuista. Kannattaa testata vaikka pikkujoulutarjottavaksi tai jouluiseen kahvipöytään perinteisten kuivakakkujen sijaan!

Kurpitsasosetta saattaa saada valmiina mutta minä tein sen nyt itse, se oli superhelppoa: (myski)kurpitsa lohkoina uuniin 225 asteeseen 20-30 minuutiksi (kunnes lohkot ovat pehmeitä), sitten kaavitaan liha irti kuoresta ja surautetaan sauvasekoittimella soseeksi ja annetaan jäähtyä.



Kurpitsapiirakka eli Pumpkin Pie

pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja (voi korvata vehnäjauholla)
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 dl sokeria
3 rkl rahkaa

Täyte

400 g kurpitsasosetta (myskikurpitsakin käy)
1 tlk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
3 kananmunaa
1 tl jauhettua inkivääriä (raastettu tuore käy myös hyvin)
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl appelsiininkuorta hienona raasteena
pieni ripaus vaniljajauhetta
pieni ripaus suolaa

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kun voi on pehmeää, nypi se sekaisin kuivien aineiden kanssa. Lisää rahka ja sekoita kiinteäksi taikinaksi, älä vaivaa. Lisää tarvittaessa pari rkl kylmää vettä tai hieman lisää rahkaa, jos kuivaa ainetta tuntuu olevan liikaa. Anna taikinan vetäytyä hetken jääkaapissa.

2. Voitele vuoka ja painele taikina ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät lasista vuokaa, kannattaa kurkistaa taikinaa valoa vasten - jos levitetyssä taikinassa näkyy selviä aukkoja, laita hieman lisää taikinaa tilkkeeksi.

3. Sekoita kurpitsasose ja kondensoitu maito. Lisää mausteet ja suola. Vatkaa kevyesti mukaan kananmunat. Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 45-50 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin väriset.

Kuukauden kasvis - marraskuu: kurpitsa

Ensi kuun perästä on tammikuu, miettikääpä sitä! Ja joulukin on ihan kohta ovella. Ennen sitä on kuitenkin vielä edessä kokonainen marraskuu, jolle piti valita sopiva teemakasvis: se on eilisen halloweenin tai meikäläisittäin kekrin vanavedessä kurpitsa.

Kurpitsan ja itseni välinen suhde on keskittynyt lähinnä hassuihin lyhtyihin (jotka nekin tekee isäntä), en ole ole ihan onnistunut vielä tykästymään sen mietoon makuun, vaikkakin olen onnistunut tekemään melko hyvää myskikurpitsaa pähkinöiden kera paahdettuna. Koska haluaisin kurpitsasta enemmän, on teemakasviksen valinta tehty nyt vähän itsekkäistäkin syistä - mikä parempi tekosyy opetella kokkaamaan vierastamallaan raaka-aineella, kuin blogin lukijoille tehty lupaus?

Koska kurpitsan saatavuus vaihtelee, en aio olla nirso lajikkeen suhteen, vaan saatan kokata myös vaikka myskikurpitsasta, Kesäkurpitsalla en sentään aio huijata ;)

Kuvan kurpitsalyhtyyn ei liity reseptiikkaa.

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipikkelsi

Kuukauden kasviksen viimeisenä lokakuun reseptinä kokeilin tehdä kaalista pikkelsiä. Raikas, sitruunalla tai etikalla maustettu kaalisalaatti on kestosuosikkejani, joten arvelin pitäväni myös pikkelöidystä versiosta. Ohje on kombinaatio useammasta lähteestä, metodiin nappasin suuntaa BBC Good Foodin pikkelöidyn punakaalin ohjeesta, mausteet ovat joltiseenkin omasta päästä ja liemi hyväksi havaitulla 1-2-3 (yksi etikkaa, kaksi sokeria, kolme vettä) -suhteella tehty perusliemi, jonka olen oppinut suosikkisillistäni.

Harkitsin laittavani pikkelsiin myös paprikaa, mutta pelkäsin sen jyräävän kaalin maun ja halusin tällä kertaa tehdä aika yksinkertaisen version. Pikkelsin pariksi kypsyy hellalla ja uunissa parhaillaan siansorkkia, arvelin hapokkaan kaalin taittavan niiden rasvaisuutta hyvin. Sorkkaprojektista kuulette lisää myöhemmin!

Helppo kaalipikkelsi

n. 500g valkokaalia
1 keskikokoinen porkkana
3-4 rkl merisuolaa
1 sipuli

liemi

1 dl etikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
5 kokonaista neilikankukkaa
pari laakerinlehteä
1 rkl sinapinsiemeniä
pari rouhaisua mustapippuria

1. Raasta porkkana ja kaali tai suikaloi se ohuelti vaikkapa juustohöylällä. Viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita kaali ja porkkana lävikköön tiskialtaaseen ja sekoita mukaan suola. Jätä valumaan 2-3 tunniksi.

2. Sekoita kaikki liemen ainekset ja kiehauta niin, että sokeri liukenee. Anna jäähtyä sen aikaa, kun kaalit valuvat.

3. Huuhtele kaali-porkkanaseos, valuta ja puristele kuivaksi ensin lävikössä ja lopuksi vaikka puhtaan astiapyyhkeen avulla. Lado puhtaaseen säilöntäpurkkiin vuorotellen sipulia ja kaaliseosta. Kaada päälle liemi. Anna maustua kaksi vuorokautta ennen syömistä.

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipiirakka

Varoituksen sana, tämä piirakka ei sovi linjojensa vaalijoille, paitsi ehkä sellaisille, jotka haluavat vaalia linjojensa runsautta ;)

Innostuin nimittäin kuukauden kasvis -teeman hengessä leipomaan vihdoin elämäni ensimmäisen kaalipiirakan. Vaikka kaalipiirakasta tykkään, vierastan hieman leipomista ja varsinkin sellaista, mihin kuuluu kaulitsemista ja taikinalevyjen siirtelyä. No, piirakka ei kauneuskilpailussa pärjäisi, mutta valmistus oli lopulta kuitenkin aika helppoa ja vähän sinnepäin -suorakaiteen muotoiset taikinalevytkin pysyivät ehjinä. Ja maku palkitsi, joten ulkonäkö ei harmittanut yhtään.

Piirakkaohje on alun perin Valion, mutta tein siihen joitain muokkauksia. Olin aikeissa korvata kermaviilin rahkalla, jota on yleensä aina jääkaapissamme, mutta juuri tämän kerran se olikin lopussa. Parempien maitotuotteiden puutteessa käytin sitten kermalla notkistettua tuorejuustoa (kuten sanottu, tämä ei ole laihduttajille) - siitä tehty pohja oli todella hyvää, mutta ehkä hieman liian tuhtia jopa minun makuuni, eli ensi kerralla käyttäisin sitä rahkaa. Isäntä taas kaipaili piirakkaan lihaa, mutta minusta täyte toimi tosi hyvin sellaisenaankin. Paistettu karitsan jauheliha voisi silti olla hyvä, maukas lisä piirakkaan. Kiireinen voi tehdä täytteen valmiiksi jo edellisenä päivänä, mikä nopeuttaa tekemistä piirakan paistopäivänä.

Kaalipiirakka (n. 30 x 30 cm)

150g voita
200g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl kermaa
(tai 200g kermaviiliä tai maitorahkaa kahden edellisen tilalle)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(hyppysellinen suolaa)

täyte

1 kg valkokaalia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl voita
1 rkl siirappia
1 lihaliemikuutio (käytin vastaavan määrän luomulihaliemijauhetta)
pari hyppysellistä meiramia
pari hyppysellistä valkopippuria

1 kananmuna voiteluun

1. Ota taikinaan käytettävä voi huoneenlämpöön pehmenemään. Silppua kaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata isossa, paksupohjaisessa kattilassa täytteeseen menevä voi ja hauduttele siinä kaalia, sipulia ja valkosipulia pienehköllä lämmöllä n. 45 minuuttia (tuntikin on ok), kunnes ne pehmenevät.

Kaalimäärä tuntuu paljolta, mutta se menee hurjasti kasaan.

2. Kaalin hautuessa notkista kulhossa tuorejuusto sekoittamalla sitä voimakkaasti kermatilkan kera. Sekoita mukaan pehmennyt voi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe (sekä halutessasi suola) ja sekoita ne sitten nopeasti taikinan kosteisiin aineisiin. Painele taikina suorakaiteen muotoiseksi köntiksi, kääräise kelmuun ja laita jääkaappiin vetäytymään, kunnes täyte on valmista.

3. Kaulitse hieman jauhotetulla alustalla puolet taikinasta levyksi (alkuperäisohjeessa on hieman pienemmät taikinalevyt, mutta minulla taikina riitti hyvin kahteen 30 x 30cm levyyn). Nosta  levy leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä päälle kaalitäyte, mutta jätä hieman reunoja näkyviin ja voitele ne kananmunalla. Kaulitse toinen levy samankokoiseksi, nosta se kaalitäytteen päälle ja painele reunat kiinni haarukalla. Voitele piirakan pinta kananmunalla, pistele siihen haarukalla reikiä ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on saanut kauniin värin.

Kuukauden kasvis - kaali: kaalilaatikko kvinoalla

Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin.

Tämänkertainen versio ei muuten poikkea normista, mutta hiilariksi valitsin vaihteeksi kvinoaa. Jonkin aikaa sitten kuulin puolitutun tehneen kaalilaatikkoa kvinoasta, ja kun meillä sitä on aika suurissa määrin (pitkä tarina), päätin itsekin kokeilla. Kvinoa sopi laatikkoon hyvin, mutta ei kyllä voittanut perinteistä riisiä. Jotenkin se kvinoa vaan tuppaa maistumaan liian terveelliseltä, voi olla, että kermapurkilla olisi saanut vahingon korjattua ;) Suosittelen silti sitä kokeilemaan, vaihtelu virkistää ja jos muuten pidät kvinoasta, saatat yllättyä iloisesti.

Niin ja muuten, vaikka kyse on ruuasta, jota suomalaisissa kotitalouksissa on tehty iät ja ajat, älkää haksahtako luulemaan, etteivät mausteet sopisi kaalilaatikkoon. Reilusti pippuria, meiramia ja valkosipulia, niin hyvä tulee!

Kvinoa-kaalilaatikko

n. 1/2 suurehkosta kaalista
250g kvinoaa
700g karitsan jauhelihaa
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
n. 1l lihalientä
pari ripsausta meiramia
mustapippuria
suolaa
2 rkl siirappia
tilkka vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen sekä vuoan pintaan

1. Hienonna kaali, kuullota sitä pannulla muutamassa erässä hieman pehmeämmäksi ja siirrä syrjään odottelemaan. Kaalin kuullottuessa huuhtele kvinoa huolellisesti, keitä 5-10 minuuttia suolalla maustetussa vedessä (kvinoan ei tarvitse kypsyä kokonaan kuin vasta uunissa, joten pidempi keittely ja haudutus ei ole tarpeen) ja valuta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannussa, lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Välimausta suolalla ja pippurilla.

2. Voitele suurehko uunivuoka ja sekoita kvinoa, suurin osa kaalista, ja jauheliha-sipuliseos huolellisesti. Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria tai meiramia tarpeen mukaan. Levitä loput kaalista vuoan päälle ja kaada päälle lihaliemi. Jos lihalientä jää yli, sitä voi lisätä paiston aikana, jos vaikuttaa, että laatikko meinaa kuivahtaa liikaa (vesi tai kermakin käy lisänesteeksi).

3. Sekoita siirappi tilkkaan vettä ja sudi/valuta kaalilaatikon pintaan. Lisää vielä muutama voilastu laatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kurkistele laatikkoa paiston aikana silloin tällöin ja peitä se, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Kuukauden kasvis - kaali: se tavallisin kaalisalaatti

Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja.

Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää).

Muita kaalisalaatteja Kärähtäneistä löytyy vaikka miten, ja niissäkin aika pitkälti vain muunnellaan samaa perusideaa; nopealla katsomalla löytyivät ainakin tomaatti-slaw, goi ga, aasialainen slaw ja vale-papaijasalaatti.

Kaalisalaatti

1/4 valkokaali
1 porkkana
1/2 paprika
1/2 sipuli tai punasipuli
(1/2 kurkku)

kastike

2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
(1/2 tl kuivattua, rouhittua valkosipulia)
n. 4 rkl hyvää oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali juustohöylällä tai muulla sopivalla ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana ja pilko paprika, sipuli ja kurkku (minulla ei tällä kertaa ollut, mutta yleensä käytän) niinikään ohuiksi suikaleiksi. Kippaa kastikkeen nestemäiset aineet salaatin päälle, mausta, sekoita ja anna vetäytyä vähän aikaa. Kastikkeen voi myös sekoittaa erikseen ja kipata vasta sitten salaatin päälle; jos käytät hunajan sijaan makeutuksena sokeria tai jos salaatinaineet ovat kovin kylmät, voi jälkimmäinen tapa olla parempi.

Kuukauden kasvis - lokakuu: kaali

Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin. 

Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa?

Lokakuussa teen siis parhaani kokatakseni kaalista. Muutama idea on jo kerääntynyt mieleeni muhimaan, toivottavasti niistä riittää teillekin iloa!

Kuukauden kasvis - herne: hernepesto

Ei ole yllätys, että herneistä saa jos jonkinmoista ihanaa tahnaa. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viinin numerossa (5/2014) oli tehty hernepestoa, ja kun vähän aiheesta googlailin, löytyi netin syövereistä vaikka millaisia variaatioita kyseisestä kastikkeesta. Perinteisimmissä oli lähinnä perinteisen peston basilika korvattu herneillä, vaihtoehtoisemmissa käytettiin usein cashew-pähkinää pinjansiemenen tilalla ja maustettiin herneen lisäksi erilaisin yrtein. Kaikissa ei ollut parmesania ollenkaan.

Allaolevassa ohjeessa hernepesto niin, kuin se meidän  keittiössä tänään tehtiin. Vähän arvelutti heittää sekaisin limettiä, casheweita ja parmesania, mutta positiivisena  yllätyksenä pestosta tulikin tosi raikas. Ohjeesta tuli parisen desiä kastiketta, suoraan ei voi sanoa, kuinka monelle hengelle se riittäisi, koska menekki riippuu paljolti käyttötarkoituksesta. Pestoa on meillä ehditty jo sujauttaa leivän päälle sekä uunikalan kylkiäiseksi, pastan seuralaisena vaikka pastasalaatissa sitä täytynee testata myös.

Hernepesto

200g perattuja tuoreita herneitä tai pakasteherneitä
1 dl cashewpähkinöitä
1 limetin mehu
parmesania raastettuna
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
mustapippuria
suolaa

Laita kapeaan kulhoon tai kannuun (minä käytin litran mittaa, se sopii sauvasekoittimella surautteluun) herneet ja pähkinät ja surauta sauvasekoittimella karkeahkoksi tahnaksi. Sekoita mukaan limetti, parmesan ja valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla. Valuta vielä oliiviöljy mukaan samalla uudemman kerran sauvasekoittimella surauttaen. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. 

Kuukauden kasvis - heinäkuu: herne

Jihuu, heinäkuu ja ehkä sen ultimate suosikkikasvikseni, herneiden, sesonki on parhaimmillaan! :) Tuoreisiin herneisiin olen niin hulluna, että kun pussillisen (ja hei, litra on aina aivan liian vähän) torikauppiaalta ostan, aloitan sen syömisen jo kotimatkalla ja lopetan vasta, kun herneet loppuvat. Ihan sama, kuinka paljon niitä on. Ja kun aloitin kuukauden kasvis -kirjoittelun, tiesin jo heti tammikuussa, että herne tulee saamaan heinäkuun pestin. Seuraavina viikkoina siis hernereseptejä tiedossa, mikäli allekirjoittanut ei syö kaikkia suoraan pussista, kuten kuvausmateriaaliaan juuri nyt.

Vielä sananen herneiden ostamisesta; kopeloikaa ja maistakaa niitä! Kuten muutkaan tuoretuotteet, herneetkään eivät välitä matkustamisesta tai pitkistä odotteluista, ja varsinkin kuumilla keleillä torikauppiaiden lupaukset supermakeista herneistä saattavat pitää vielä aamusta paikkansa, mutta illasta makea mehukkuus on jo kärsinyt. Hyvät, tuoreet herneenpalot ovat napakan tuntuisia, kirskuvat toisiaan vasten, kun niitä nappaa muutaman käteensä, ja aukeavat poksahtaen. Ja varmuuden saa vielä maistamalla.

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaali-perunacurry

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin!

Minä söin curryn sellaisenaan, mutta perinteinen riisi, naan-leipä tai pitaleipä olisivat sille sopivia seuralaisia.

Kukkakaali-perunacurry

1 nippusipuli varsineen
1 sipuli
(huom. GRV:n ohjeessa sipuleiden tilalla yksi salottisipuli)
100g voita
8 uutta perunaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl mietoa currya (esim. madras)
1 pieni kukkakaali
3 dl kasvislientä
muutama hyppysellinen suolaa (kasvisliemen suolaisuudesta riippuen)
1 dl maustamatonta jugurttia
1/2 ruukullista korianteria

1. Pese ja kuutioi perunat ja laita ne kylmään veteen sivuun odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota sipuleita (ei valkosipulia) hetki voissa. Valuta perunat, lisää ne valkosipulin ja curryn kera kattilaan ja kypsennä sekoitellen keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

2. Poista kukkakaalin kanta ja pilko kaali nupuiksi. Lisää kukkakaali, kasvisliemi ja suola kattilaan, tuo kiehuvaksi ja kypsennä sitten keskilämmöllä 5-10 minuuttia kunnes kukkakaalit ja perunat ovat kypsiä. Sekoita lopuksi mukaan jugurtti ja silppua korianteri joukkoon.

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaalicouscous

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia.

Mutta arvatkaa mitä? Vaikka nyt kotioloissa käytössäni oli blenderi, en jaksanut kaivaa sitä kaapista vaan halusin laiskana naisena vähän oikaista. Kokeilin siis tehdä kukkakaalimurskaa kehnohkolla sauvasekoittimellani (note for self, köyhällä ei ole varaa ostaa ainakaan sitä kaikkein halvinta, taitaa nähdä palautuksen tuo kapistus ennen kuin takuuaika on täynnä). No eihän se toiminut, kuten kuvastakin näkyy, jonkin verran sain aikaan sopivaa raetta, mutta jonkin verran myös muhjua ja jonkin verran kokonaiseksi jääneitä kukintoja. Onneksi jatkoin kuitenkin tekemistä tälläkin materiaalilla, sillä maku oli kuitenkin aika hyvä! Ei mene ohi suosikkitavastani valmistaa kukkakaalia (höyrytettynä, voin ja curryjauheen kera), mutta ihan mukavaa vaihtelua tämä on ja uudestaankin voin tehdä. Mutta sitten kaivan kyllä sen blenderin esiin, ihan oikeasti.

Kukkakaalicouscous (lisukkeeksi kahdelle)

1 keskikokoinen kukkakaali
n.  1 rkl öljyä + 1 rkl voita paistamiseen
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
muutama oksallinen timjaminlehtiä

Pilko kukkakaali kukinnoiksi, laita blenderiin ja surauta pieneksi murskaksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetki pannulla öljyssä. Lisää sitten kukkakaali, suola, pippuri ja timjami, ja kuullota keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes kukkakaali pehmenee. Koristele halutessasi timjaminoksilla.

Kuukauden kasvis - kesäkuu: kukkakaali

Kukkakaali on yksi lempikasviksiani. Enimmäkseen syön sitä kesällä, kun kotimaiset kukkakaalit tulevat juhannuksen kieppeillä myyntiin, tosin toukokuussa kauppoihin ilmestyvissä ruotsalaisversioissakin alkaa olla jo mukavasti makua. Koska kukkakaali on juuri nyt ajankohtainen, se saa kunnian olla myös kesäkuun kuukauden kasvis. Useimmiten tapaan syödä kukkakaalin ihan vain höyrytettynä, voilla ja - jep - curryjauheella maustettuna, nyt ajattelin raportoida tämän enemmän tai vähemmän salaisen paheeni ohelle muitakin kukkakaali-ideoita. Pysykää siis kanavalla, kesäisiä kukkakaalireseptejä tiedossa!

Kuukauden kasvis - raparperi: Raparperi"mojito"

Raparperi sopii loistavasti myös erilaisiin juomiin; siitä saa ainakin sekoiteltua raikkaan boolin tai valmistettua yksinkertaisen kuohuviinidrinkin kaatamalla tujauksen raparperhimehua lasin pohjalle. Minulla oli raparperi-minttumehua, josta ajatukset kulkivat mojitoon: miltähän se mahtaisi maistua?

Vastaus: raikkaalta, kesäiseltä, kirpeältä, aurinkoiselta. Ihanaa kesäjuomaa ja niin kauniin hempeän väristä! Vaikka rommin jättäisi pois, pitää raparperin hapokkuus huolen siitä, ettei juoma jää pliisuksi tai liian limsamaiseksi; se sopii hienosti myös aikuisille alkoholittomaksi juomavaihtoehdoksi. Ihan oikean mojiton kanssa ei tällä kyllä juuri ole tekemistä, niin paljon ohjetta on sovellettu eteenpäin; lisäksi omaan makuun kannattaa hieman maistella ja testailla sopivia mittasuhteita, koska raparperimehuja on montaa sorttia ja makeutta.

Muistutuksena, raparperin hapokkuuden vuoksi sen kanssa suositellaan syötäväksi maitotuotteita. Mojiton kaveriksi siis vaikkapa jätskiä!

Raparperi"mojito"

(4 cl vaaleaa rommia)
4 cl raparperimehutiivistettä (minulla raparperi-minttu)
n. 1dl soodavettä
(sokeria mehun happamuudesta riippuen)
nippu mintunlehtiä
limettisiivu
jäitä

Laita mintunlehdet lasin pohjalle ja muhjo niitä hieman sopivaksi katsomallasi välineellä (esim. morttelin nuija saattaa toimia - tai voi ne lehdet muhjoa morttelissakin, mutta maut saa parhaiten lasiin, kun hoitaa homman vasta siinä). Lisää mehu,soodavesi, halutessasi alkoholi ja sokeri ja sekoita kevyesti. Lisää jäät, koristele limetinviipaleilla ja tarjoile.

Kuukauden kasvis - raparperi: Rukiinen raparperipiiras

Ennen kuin mustikat ja mansikat alkavat kypsyä, raparperipiirakka on mielestäni kesän parasta kahvipöytätarjottavaa. Tästä helposta reseptistä on muodostunut luottopiirakkaohjeeni, jota olen muokannnut aina uusille raaka-aineille sopivaksi. Heleen's hobbiesin alkuperäisversiossa piirakka tehtiin omenoista, mutta tällä kertaa täytteeksi laitettiin siis raparperia, ja pohjaan sekoitus ruis- ja vehnäjauhoja.

Koska raparperi on hapanta, ei rahkainen täyte ollut ehkä ihan paras mahdollinen pari sille minun makuuni. Ei se mitenkään huonoa ollut, mutta jotenkin ehkä kaipasin sellaista pehmeämmän vaniljaista möllöä raparperin ympärille. Rukiinen pohja taas toimi ihan loistavasti, ruis toi piirakkaan syvyyttä ja hieman maltaista vivahdusta. Vuokana käytin tällä kertaa irtopohjaista kakkuvuokaa, piirakka pysyi hyvin kasassa reunuksen poistamisen jälkeen ja näytti kauniimmalta kuin siinä pyrex-vuoan lasikannessa, jota usein käytän piirakkavuokana ;)

Rukiinen raparperipiirakka

2 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl leivinjauhetta

täyte
1-2 raparperin vartta
3 munaa
1 prk  rahkaa
2 dl kermaa
1,5 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Kun se on pehmeää, "nypi" kaikki pohjan ainekset sekaisin murutaikinaksi. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjaan ja voitele reunat. Painele taikina tasaisesti pohjaan ja reunoille.


2. Huuhtaise ja viipaloi raparperinvarret, ja ripottele ne piirakkapohjan päälle. Sekoita täytteen muut ainekset ja kaada ne vuokaan raparperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia ja anna jäähtyä ja vetäytyä hieman ennen tarjoilua.

Kuukauden kasvis - toukokuu: raparperi

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla.

Älkää myöskään unohtako viime kuun kasvista parsaa; vaikka reseptejä tuli tänne blogiin vähän etunojaisesti, kausi alkaa nyt olla ihan parhaimmillaan!

Kuukauden kasvis - parsa: valkoinen parsa timjami-voikastikkeella ja bonusresepti

Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit! 

Valkoinen parsa ja timjami-voikastike

nippu valkoista parsaa
75g voita
muutama timjamin oksa
1/2 punasipuli
2 tl valkoviinietikkaa
n. 5 valkopippuria
ripaus suolaa

1. Valmistele parsat; erona vihreään parsaan, valkoinen parsa kuoritaan lähes latvaan asti esim. perunankuorimaveitsellä. Laita parsat kattilan höyrytysosaan ja höyrytä 10-15 minuuttia.

2. Parsojen höyrystyessä valmista kastike: pilko punasipuli, murskaa valkopippurit ja riivi timjaminoksista lehdet ja laita ne kattilaan voinökäreen kanssa. Anna voin sulaa rauhallisella lämmöllä (ei haittaa, jos voi vähän ehtii kuplia, kunhan se ei ala toden teolla paistua). Mausta valkoviinietikalla ja ripsauksella suolaa ja pidä lämpimänä, kunnes parsat ovat valmiit. Kaada kastike parsoille ja pyöräytä niitä hieman ennen tarjoilua.



Lisään tähän juttuun loppuun vielä toisenkin parsa-ajatuksen, jotta kuukauden kasviksen neljän reseptin ajatus tulisi täyteen edes jollain tapaa. Olin ajatellut julkaista ohjeen erikseen, mutta kun kyse on hävikkireseptistä, on vähän vaikea antaa tarkkoja "oikeita" määriä, niinpä tämä jää kirjoihin lähinnä idean tasolla (lisäksi nälkäisenä ehdin syödä ruokani ennen kuin muistin, että sen olisi voinut kuvatakin).

Viime viikonlopun grillauksista jäi yli pala mediumiksi grillattua lohta, joka jo kaipasi päästä viimeiselle matkalleen johonkin sopivaan annokseen. Lisäksi jääkaapissa odotti jo uhkaavasti nahistuva nippu vihreää parsaa, kermaviili sekä valkoviinitönikkä. Mielessäni yhdistelin ainekset helpoksi pastaksi, ja sellainen toteutuikin. Käsiä vähiten vaativa toteutustapa oli uuni, joten perkasin ja paloittelin parsat pienehköön uunivuokaan, maustoin suolalla ja pippurilla ja kumosin päälle lasin viiniä sekä muutaman lastun voita. Lämmitin uunin 180 asteeseen ja laitoin parsat sinne noin kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen laitoin myös lohen uuniin samaan astiaan 5-10 minuutiksi. Uunitarpeiden valmistuessa keitin valmiiksi pastan ja sekoitin purkilliseen kermaviiliä teelusikallisen dijon-sinappia, sitruunapippuria, sokeria ja suolaa. Kun otin kalan ja parsat uunista, sekoitin ne liemineen kermaviilin ja pastan kanssa (kermaviili ehtii lämmetä muttei juoksetu), ja raastoin päälle pikkuisen parmesania. Valmis! Ohje on samalla ajatuksella muunneltavissa helposti riippuen siitä, millaista jämäkalaa käytössäsi on. Viileänä pastasalaattinakin sen voisi tarjoilla jokseenkin samoin aineksin.

Kuukauden kasvis - parsa: grillattu parsa-perunasalaatti

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa.

Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin!

Kuvat räpsin kiireellä ja hätistellen kolmea hyeenaa samalla toisella kädellä kauemmas, ei kai sitä huomaa? ;)

Grillattu parsa-perunasalaatti

10-12 vartta (1 nippu) vihreää parsaa
10 keitettyä pienehköä, kiinteää perunaa kuorineen (esim. edellisen päivän tähteeksi jääneet keitinperunat)
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl kuivattua valkosipulirouhetta
1 ruukku sileälehtistä persiljaa
suolaa
mustapippuria
pari rkl soijaa
hyvää oliiviöljyä n. 3 + 2 rkl

1. Sekoita kulhossa balsamiviinietikka, valkosipuli, suola, pippuri ja loraus öljyä. Silppua mukaan persilja. Sekoita erillisessä, pienessä kupissa soija ja saman verran oliiviöljyä grillattavien kasvisten sivelyyn.

2. Huuhtaise parsat ja napsauta niistä puumaiset kannat pois. Grillaa parsoja ja perunaa keskikuumassa grillissä välillä öljy-soijaseoksella sivellen ja käännellen. Perunoille riittää, kun ne saavat väriä, parsaa kypsytän yleensä reilu 5 min; kun parsa alkaa saada väriä ja on nähnyt grilliä molemmilta puoliltaan, sekin on valmista. Anna pottujen ja parsojen jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä.

3. Pätki parsat n. kolmeen osaan ja lohko perunat suupaloiksi. Sekoita kastikkeeseen, anna vetäytyä hetken mutta tarjoile vielä haaleana.

Kuukauden kasvis - parsa: lämpimät parsa-pekonileivät

Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä.

Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa!

Parsa-pekonileivät

1 pkt (10-12 vartta) vihreää parsaa
1 pkt (170g) pekonia
8 viipaletta leipää (meillä ruisleipää, mutta paahtoleipä olisi luultavasti paras)
2dl kuohukermaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 pieni sipuli
suolaa
mustapippuria
juustoraastetta (ykkösvaihtoehto olisi parmesan, mutta meillä oli ihan goudaa)
(voita tai margariinia leivälle)

1. Esikäsittele parsat keittovalmiiksi (napsauta esim. kanta pois) ja pilko ne kahteen tai kolmeen osaan niin, että saat suurin piirtein leivänpalojesi mittaisia pätkiä. Laita parsat kattilaan kylmään, suolalla maustettuun veteen ja kiehauta. Kun vesi kiehuu, nosta parsat pois siivilään ja kaada päälle kylmää vettä (parsan on tarkoitus vain esikypsyä, lopun kypsennyksen se saa uunissa). Parsoja odotellessa voitele halutessasi leivänpalat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja viipaloi pekoni. Raasta juusto. Kuullota sipulia hetki pannulla tilkassa öljyä, lisää sitten pekoni ja paista hetki. Pekonin ei tarvitse rapsakoitua, riittää, että se kypsyy. Lisää pannulle vehnäjauhot sekä tarvittaessa hieman lisää rasvaa (pekonista tulee sitä kyllä melkoisesti, joten tuskin tarvitset) ja kääntele sekaisin niin, että jauho saa rasvaa itseensä kauttaaltaan. Mausta mustapippurilla, lisää kerma ja sekoittele, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Jos seos jää kovin löysäksi, keittele sitä hieman kasaan, kunnes se on muhennosmaista. Lisää suolaa tarvittaessa, tosin pekoni on sen verran suolaista, että se hoitanee asian.

3. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kasaa odotellesasi leivät; lado leivälle ensin parsat, lisää päälle nokare pekonikastiketta (jos vahingossa teet toisin päin kuten me, se ei haittaa :) ja viimeistele juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes juustoraaste on sulanut ja kuplii hieman.