sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Liemen keittely linnusta



Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään.

Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa "pelkän" kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa.

Mutta mitä kuuluu kitupiikkiasioille muuten? Sikäli ei kovin hyvää, että kauppalasku ei ole pysynyt näpeissä alkuunkaan. Kiiteisellä maaliskuulla oli varmasti osansa asiaan, leivänleipomissuunnitelmat jäivät haaveeksi ja useana iltana noutoruoka vaan oli kotitekoista houkuttelevampi vaihtoehto, kun kaupasta ei tajunnut ostaa riittävän nopeaa evästä. Pitkänperjantain henkilökohtaisena kärsimysnäytelmänä nakkelinkin jääkaapista roskikseen isot kasat hävikkiruokaa. Hyi minua!

Tasapainottavana tekijänä kuitenkin maaliskuun muut menot jäivät ilmeisesti melko pieniksi - kenties juurikin kiireen vuoksi, eihän sitä edes ehtinyt mihinkään - koska säästöön kertyi kuitenkin muutama lantti.

Lintuliemi

n. 2 linnun lihaisat luut tai luista lihaa (minulla yksi fasaaninranka, muutamat koipiluut sekä kaksi broilerinkoipea)
n. 2,5-3 l kylmää vettä
2 porkkanaa
1 sipuli
suolaa
pieni tilkka öljyä

(halutessasi muita mausteita, juureksia, laakerinlehteä, maustepippuria jne.)

1. Pese porkkanat ja leikkaa muutamaan osaan. Puolita sipuli (ei tarvitse kuoria, jollet välttämättä halua).

2. Kuumenna isossa kattilassa tilkka öljyä. Nakkaa kananluut ja juurekset mukaan, pyöräytä pariin otteeseen ja kaada päälle kylmä vesi. Lisää suolaa maun mukaan. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska sen maku voimistuu, kun lientä keittelee myöhemmin kasaan. Lisää vielä broilerinkoivet kattilaan ja tuo kiehuvaksi. Kuori mahdollinen pinnalle kertyvä vaahto reikäkauhalla.


3. Kun liemi kiehahtaa, laske lämpö pienimmilleen ja anna koipien kypsyä rauhallisella tulella 35-45 min. Koivet ovat kypsät, kun lihasneste on kirkasta, ei punaista, reiden paksuimpaan kohtaan veitsellä pistettäessä. Nosta kypsät koivet pois kattilasta, anna jäähtyä sen verran, että koipia voi käsitellä, ja irrota lihat luusta. Ota lihat talteen ja nakkaa luut takaisin kattilaan. Nosta lämpö uudestaan korkeaksi, ja kiehuttele lientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt voimakkaan makuiseksi. Anna jäähtyä sen verran, ettet polta itseäsi.

4. Siivilöi liemi isoon kannuun tai muuhun sopivaan astiaan. Jäähdytä jääkaapissa, ja kuori halutessasi kylmästä liemestä pinnalle kertynyt rasva. Pakasta annosrasioissa tai pusseissa.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Cookies


En oikein tiedä, mikä olisi hyvä käännös amerikkalaistyylisille cookieseille - pikkuleivistä tulee mieleen kaneliässät sun muut, ja kekseistä taas enemmän suolakeksit... ehdotuksia kenelläkään? Ehkä etenen kuitenkin kekseillä.

En ole itse kova keksinkuluttaja, mutta isäntä on, erityisesti, jos mukana on suklaata. Minä tykkään  kauralastuista eniten. Mitään keksejä en ole kuitenkaan tainnut leipoa ennen viime viikonloppua - kun isäntä oli viikonlopun poissa, ajattelin kerätä vaimopisteitä ilahduttamalla häntä kotiintulon yhteydessä pellillisellä amerikkalaistyylisiä suklaahippukeksejä. Mitä romanttisuuteen tulee, en taida olla erityisen kekseliäs, koska huomionosoitukseni ovat lähes poikkeuksetta syötävää muotoa :D

No, joka tapauksessa, keksejä tein, ja ohjeen niihin nappasin kauniista Minimalist Baker -blogista. Toki vaihdoin sattumat tummaan suklaaseen, käytin täysjyväjauhojen sijaan vehnäjauhoja ja kauraryynejä, sekä oikaisin muutaman muun mutkan mittojen ja aineiden kohdalla, mutta inspiraatiosta ja metodista kunnia alkuperäislähteelle. Ja ohjeesta sain myös ajatuksen tehdä osan kekseistä puolukkasattumilla.

Hyvänmakuinen lopputulos, mutta keksit jäivät hassun kuohkeaksi sellaisen rapean ja sitkaan yhdistelmän sijaan - kenties olisi ollut syytä seurata kuitenkin sitä reseptiä ;) Laitan oman versioni kuitenkin alle, nämä olivat superhelppoja tehdä, eikä yhtään keksiä jäänyt yli!

Suklaahippu- ja puolukkakeksit

n. 100g (pehmennyttä) voita
1 1/2 dl sokeria
2 rkl tummaa siirappia
1 muna
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl (tai vähän reilu) kaurahiutaleita

70g tummaa suklaata pieniksi paloiksi murusteltuna
1 dl puolukoita

1. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Vatkaa voi kermaiseksi massaksi ja lisää sitten sokeri vähän kerrallaan samalla vatkaten. Lisää kananmuna, suola, ja vatkaa uudestaan. Sekoita mukaan vielä vaniljasokeri sekä siirappi.

2. Siivilöi vehnäjauhot taikinaan samalla varovasti sekoittaen. Sekoita mukaan vielä leivinjauhe sekä kaurahiutaleet ja kääntele tasaiseksi seokseksi.

3. Ota osa taikinasta erilleen ja sekoita siihen puolukat. Sekoita suklaa taikinan toiseen osaan.

4. Muotoile leivinpaperilla peitetylle pellille taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia nokareita, mielellään tasakokoisia, jotta keksit kypsyisivät samaan aikaan. Paista 190-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Khao man kai


Vaikka nyt alkaa jo tuntua siltä, että kevättä on ilmassa, on minulla ollut hirveä matkakuume johonkin kaukaiseen ja erityisesti lämpimään paikkaan koko viikonlopun. Ajatukset ovat kovasti vaeltaneet myös muutaman vuoden takaiseen kesään, jonka vietimme isännän kanssa Chiang Maissa Thaimaassa. En ole varmaan koskaan syönyt niin hyvin!

Matkakuumetta lääkitsemään - tai kenties villitsemään - kaivoin jääkaapista paketin maustamattomia broilerinkoipia. Olin ajatellut tehdä niistä jotain ihan muuta, mutta matkakuumeissani muutin mieleni ja tein mukaelman khao man kai:sta, yksinkertaisesta höyrytetystä kanasta riisin, liemen ja dippien kanssa. Kyseistä herkkua söimme useampaan otteeseen lounaaksi pienissä katukuppiloissa viitottuamme ensin ummikkoina tilauksemme ja oltuamme täysin pihalla siitä, mitä olisimme oikein saamassa. Eteemme kannettiin höyrytetty, viipaloitu kanan rintafile, riisiä ja erillinen kuppi kanalientä. Mukana tuotiin paria erilaista dippiä ja raikastuksena kurkkuviipaleita. Joskus annoksen mukana tuotiin myös pala kananmaksaa. Kovin yksinkertaista, mutta mukavaa näperreltävää. Ja hyvin, hyvin taloudellista sekä Thaimaassa että kotona tehtynä!

Tällä kertaa keittelin broilerin ympärille kunnon lintuliemen, jonka ohjeen laitan erikseen jakoon myöhemmin. Ihan parhaimman lopputuloksen saisi kunnon kanasta. Helpoimmillaan komponenteiksi voi kuitenkin käyttää jo aiemmin keiteltyä kanalientä ja vaikka grillibroilerin jämiä - tällöin valmistukseksi riisin keittäminen, kurkun pilkkominen ja muiden aineiden lämmitys.

Valmiin annoksen voi koota joko erilliseksi komponenteikseen lautaselle, tai pieniin kulhoihin. Muistelen autenttisessa annoksessa olleen dippeinä jotain soijapitoista kastiketta sekä makeaa chilikastiketta. Minä käytin jääkaapista löytynyttä Poppamiehen Hiidenhilloa (joka on niin hyvää!) sekä soijaa, johon pilkoin hieman valkosipulia ja inkivääriä. Täydellisen lisän annokseen olisi varmasti tuonut vielä korianteri, mutta tällä kertaa piti pärjätä ilman.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Raikas nuudelikeitto


Tiedättehän ne ihanat, aasialaiset nuudelisopat, joita näkee matkailuohjelmissa tarjottavan katukeittiöistä? Nuudeleita, mahdollisesti lihaa, vihanneksia, korianteria ja chiliä nakataan kulhoon ja päälle kaadetaan höyryävän kuumaa lientä. Vietnamilainen pho-keitto taitaa olla tunnetuimpia nuudelikeittoja, mutta sen valmistuksen saloista en ole niin perillä - enkä tainnut soppaa koskaan maistaakaan - että omaa keittoani sellaiseksi kutsuisin. Tämä on sen sijaan minun näkemykseni raikkaasta nuudelikeitosta; aromaattinen liemi jossa on kypsytetty hieman possun jauhelihaa, kaverinaan riisinuudeleita, chiliä ja kevätsipulia.

Yhtäaikaa lämmittävää vielä vilpoisille keleille, mutta samalla jo raikkaan ja tuoreen keväistä!

Nuudelikeitto possun jauhelihalla

400g porsaan jauhelihaa
1,5 l hyvää lihalientä (minulla possulientä)
tujaus kalakastiketta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi
muutama palko punaista chiliä (maun mukaan)
nippu tuoretta korianteria
nippu kevätsipulia
muutama kiinankaalin lehti
2 annosta riisinuudeleita
muutama rkl soijaa

1. Aloita liemestä. Kaada lihaliemi kattilaan ja lorauta sekaan soija ja kalakastike (sopivaa määrää kannattaa maistella lihaliemen . Kuori ja pilko mukaan inkivääri. Kuori vielä sitruunaruohosta uloin kuori pois, halkaise se pitkittäin (sekä poikittain, jos ei tahdo mahtua kattilaan) ja lisää mukaan. Anna liemen kiehahtaa, laske lämpöä ja anna poreilla hiljalleen muutaman minuutin ajan.

2. Ruskista jauheliha paistinpannussa ja lisää keittoon. Anna liemen hymyillä liedellä pienellä lämmöllä, kun valmistelet loput ainekset: pilko kiinankaalit, viipaloi chilit ohuelti ja silppua kevätsipuli ja korianteri. Valmista myös nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne sitten lävikössä kylmän veden alla. Jätä hetkeksi odottelemaan.

3. Lisää liemeen kiinankaali ja chili (voit jättää osan chilistä lisättäväksi vasta annoksen päälle) ja anna vielä kypsyä pari minuuttia. Odotellessa kokoa annos: kasaa kulhoon nuudelia, kevätsipulia ja korianteria. Annostele päälle kauhallinen lientä sattumineen ja koristele vielä halutessasi chiliviipaleilla sekä tuoreella korianterilla, jos sitä jää.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Chef & Sommelier

Terveisiä hiljaiselosta! Viime viikonloppuna oli tarkoitus nauttia ensimmäisestä ohjelmattomasta viikonlopusta aikoihin, kokkailla ja tehdä vähän kotihommia alkavaa kevättä silmällä pitäen. Vaan kuinkas kävikään, vatsatautipaholainen iski ja päätin viikkoni sängyn pohjalla. Muutamaan päivään ei tehnyt mieli kokata, syödä tai lukea / nähdä ruokaan liittyviä juttuja. Vasta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että elämä voittaa ja ehkä minäkin joskus vielä teen ruokaa :)

Vaikkei alustukseni tee varsinaiselle aiheelle nyt millään tavoin oikeutta, edellisellä viikolla ehdin kuitenkin tehdä mukavia ruokaan liittyviä juttuja, kun pääsin vihdoin nauttimaan Chef & Sommelierin antimia. Jo tässä kohtaa pahoittelen, että (ahneena) pikaisesti räpsityt kuvat eivät yhtään vastaa ruuan korkeaa tasoa. Olen jo pitkään hingunnut päästä testaamaan tuota kehuttua paikkaa, mutta jotenkin kaikki mahdolliset merkkipäivät sun muut sopivat tekosyyt ovat menneet muissa kuvioissa. Nyt, kun ravintola valittiin hiljattain vuoden ravintolaksi, tuli kuitenkin kiire; ehkä kohta sieltä ei saisi enää pöytiä ollenkaan! No, ainakin useamman viikon varoitusajalla arki-illaksi varatessani, tämä pelko oli turha ja sain pöydän ensimmäisellä yrittämällä haluamaani ajankohtaan. Pieni, vain 20-paikkainen ravintola tosin täyttyi kokonaan illan mittaan, eli varmasti ihan hyvissä ajoin kannattaa pöytänsä buukatakin.

Minä ihastuin heti ravintolan miljööseen; pieni ravintolasali on hyvin yksinkertaisesti sisustettu mutta kodikas, vanhan rakennuksen luodessa tunnelmaa. Vaikka pöydät ovat sangen lähekkäin, oli joka pöydälle mielestäni riittävästi omaakin rauhaa. Isännän kanssa pääsimme maistelemaan ihan tuoreeltaan vaihtunutta kevätmenua, josta molemmat valitsimme viisi ruokalajia kahdeksasta vaihtoehdosta. Lisäksi tilasimme autoilijalle sopivat aperitiivit sekä minulle teepaketin, joka on kiva vaihtoehto, jos haluaa palanpainikkeeksi muuta kuin viiniä. Minulle teejuntille paketti oli myös erittäin opettavainen kokemus.

Keittiön tervehdyksenä saimme suupalat viinietikassa pitkään muhinutta omenaa ja selleriä. Selleri oli muuttunut jännittävän makuiseksi; sen ominaisin, voimakas maku tuli oikeastaan vasta lopussa esiin, ja koostumuskin tuntui ihan muulta kuin selleriltä; jos on paatunut sellerinvihaaja, tuollainen makupala saattaisi olla omiaan aloittamaan käännytystyön. Tervehdysten jälkeen pöytään kiikutettiin runsas annos leipää, joka - erityisesti rosmariininen ruisleipä - oli niin hyvää, että söimme ahneuksissamme kaiken sekä ison osan vielä santsisatsistakin :D

Ensimmäisinä varsinaisina annoksina saimme karitsaa ja siitakesieniä sekä siikaa ja sinisimpukkaa, jossa oli mukana ainakin myös paksoita, ja montaa muutakin asiaa, mutta ne ovat jo paenneet muististani (oliskohan kovin röyhkeää ottaa joskus sanelukone ravintolaan..?). Isännän karitsa sienten ja pikkelöidyn kyssäkaalin kera oli rosmariinisen ruisleivän ohella ehkä aterian paras annos, olisin voinut tilata sitä ämpärillisen vielä kotiinviemisiksikin! Tykkäsin kovasti myös siika-annoksestani, erityisesti simpukat suorastaan sulivat suuhun.




Seuraavaksi saimme gnocchia ja savustettua brietä kurpitsaisten lisukkeiden kera. Annos oli pehmeän makuinen ja jopa ei-niin-suosikkini kurpitsa maistui nyt hyvältä.



Gnocchien jälkeen minä sain katajaisen kukkakaaliannoksen ja isäntä siika-simpukka -annoksen. Kukkakaali oli hyvää, mutta ehkä tämän aterian vaisuin lenkki - kukkis vaan jotenkin maistuu minun suuhuni paremmalta kesätuoreena. Kauniista annoksesta jäi valitettavasti kuvakin räpsäisemättä.

Viimeisenä pääruokana saimme possua tutulta Kiven Säästöpossu -tilalta. Liha oli juuri niin herkullisen maukasta, kuin osasimme odottaakin. Silti, ehkä possuherkut ovat se kokkaamisen osa-alue, missä itse on ehtinyt eniten harjaantua, koska mitään ihan huikeaa elämystä ei lautaselta löytynyt. Mallikelpoinen annos siitä huolimatta. Possun kohdalla sain myös suuren ahaa-elämyksen teestäni, kun tajusin, miten hyvin maut tosiaan sopivat yhteen possun kanssa!


Ennen jälkkäriä saimme annokset raikasta veriappelsiinisorbettia. Varsinaiset jälkkärit, isännän lakritsinen versio ja minun annokseni herukkaa ja suklaata olivat herkkua - niin herkkua, etten tajunnut edes ottaa niistä kuvaa...

Kaiken kaikkiaan olimme kovin tyytyväisiä kaikkeen ja vyöryimme ovesta ulos täysin vatsoin. Ravintolan paljon kehuttu palvelu miellytti meitäkin, isännän makuun elämyksiä oli ehkä vähän liikaakin jossain kohtaa, mutta minusta ruokien ja raaka-aineiden tarkempi esittely oli ihan sopivasti balanssissa vähäeleisemmän tarjoilun kanssa.

Laskumme kahdesta viiden ruokalajin illallisesta tilpehööreineen oli n. 135 euroa, mikä oli mielestäni erittäin kohtuullista siitä, mitä rahansa vastikkeeksi sai. Menen uudestaankin!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kukkakaali-juustokeitto


Sosekeittojen kanssa en ole ihan päässyt sinuiksi. Ne ovat kyllä hyviä, jos joku muu ne tekee, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistun itse saamaan niistä liian mauttomia, liian laihoja, liian klimppisiä tai liian jotain muuta.

Vähän sama vaivasi tätäkin soppaa, se jäi nimittäin liian laihaksi. Maku oli kuitenkin ihan tosi hyvä, eikä isännältäkään kuulunut palautetta vaikka saikin "vain" kasvissosekeittoa päivälliseksi. Positiivinen yllätys sosekeittojeni joukossa siis! Koskenlaskija kompensoi täyteläisyydellään keiton keveyttä, ja lipstikka - johon olen nyt kovin, kovin ihastunut - toi soppaan makua ja ryhtiä.

Allaolevaan ohjeeseen korjasin sopan laihuusongelmat, joten jälleen kerran, kannattaa tehdä niin kuin sanon, eikä niin kuin itse teen ;)

Kukkakaali-juustokeitto (kaksi annosta)

2 pientä kukkakaalia
1/2 paketti koskenlaskija-juustoa
1 l kana- tai kasvislientä
nippu lipstikkaa silputtuna
(suolaa)
mustapippuria
ripaus curryjauhetta

1. Pilko kukkakaalit suupalakokoisiksi kukinnoiksi ja varsipaloiksi. Kaada liemi kattilaan, lisää kukkakaalit liemeen, kiehauta, ja anna kypsyä reilu 5 minuuttia keskilämmöllä kannen alla, kunnes kukkakaali on pehmeää muttei ylikypsän vetistä. Kaada suurin osa liemestä pois kattilasta, mutta ota se talteen.

2.  Mausta kukkakaalit mustapippurilla ja ripauksella currya, ja soseuta tasaiseksi soseeksi. Lisää mukaan juusto, ja sekoittele sulaksi. Kaada sitten kukkakaalin keitinlientä takaisin soppaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen, kunnes koostumus on mieleistäsi. Silppua keittoon reilusti tuoretta lipstikkaa ja tarjoile.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Keväisen sitruunaiset karitsankyljykset



Pitkään haudutetut pataruoat ovat ihania talvella, ja valmistuvat omia aikojaan kun itse huitelee muissa puuhissa. Kevättä kohden alkaa kuitenkin ainakin minun - ja mikäli raportit pitävät paikkansa, monen muunkin - tehdä mieli raikkaampia, tuoreita makuja. Salaattihammastakin kolottaa enenevissä määrin.

Näissä ajatuksissa teimme tänään vastahankitusta karitsasta parikyljyksiä pikaisesti sitruunalla maustettuna, kaverinaan raikasta vihreää salaattia sekä tsatsikia, joka sai lisämakua lipstikasta (sopi muuten ihan älyttömän hyvin - koska oltiin kotona, kehtasin myös nuolla viimeiset tsatsikit kulhon pohjalta). Vähävaivaisuudessaan nopea karitsa päihitti jopa ne kuuluisat pataruuat, ja kokonaisuus oli keväisen raikas. Ihanteellisesti kyljykset olisivat ehtineet marinoitua pidempäänkin, mutta ne ehtivät saada makua näinkin. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!

Sitruunaiset karitsankyljykset (kahdelle)

4 kpl karitsan parikyljyksiä
1/2 sitruunan mehu sekä raastettu kuori
rosmariinin oksa
1 valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
loraus oliiviöljyä (ja toinen mokoma paistamiseen)

1. Purista kulhoon valkosipulinkynsi, lisää sitruunan kuori ja mehu sekä valkosipulinkynsi puristettuna.  Nypi vielä rosmariininoksasta lehdet, silppua ne ja lisää seokseen. Viimeistele lorauksella oliiviöljyä ja sekoita,

2. Pyyhkäise talouspaperilla mahdolliset luunmurut kyljysten pinnasta ja mausta ne suolalla ja pippurilla, ja nosta sitten marinadiin; kääntele niin, että marinadi tarttuu kauttaaltaan kyljyksiin. Anna marinoitua niin kauan, kuin jaksat (eli 10 minuutista vuorokauteen) ja paista sitten kuumassa pannussa muutama minuutti molemmin puolin niin, että kyljykset saavat kauniin paistopinnan.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Bää!

Täällä ollaan hiljaisen blogiviikon (eli kiireisen blogin ulkopuolisen viikon) jäljiltä. Eilen oli kuitenkin huippupäivä ruokahuollon kannalta, sillä kävimme Eurajoella hakemassa ison laatikollisen karitsanlihaa Mäkitalon tilalta. Vaikka ajomatka oli sen verran pitkä, että isäntä ehti matkan varrella virnuilla yhtä sun toista lähiruuan määritelmästä, oli mukava käydä ensimmäisellä lihanostokerralla ihan paikan päällä tutustumassa. Yritin tilan emännälle kovasti miettiä, mistä alun perin kuulin heistä, mutta valitettavasti ihan alkuperäinen lähde on tainnut kadota muististani, eikä Googlekaan asiaan osannut auttaa (mielestäni nappasin tiedon jostain toisesta blogista, kuka tunnustaa?).

Karitsasettiin kuului mm. viulu, kaksi neljän parikyljyksen pakettia, kylkeä ja lapaa (varmaan unohdinkin vielä jotain). Paketin lisäksi ostimme pari kiloa jauhelihaa sekä pari karetta.

Tältä näytti ruokapöytämme eilen illalla. Nyt on taas mukavasti lihaa pakkasessa kokattavaksi, ja pääsiäislammaskin plakkarissa. Bää!


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Yksi näkemys gulassista


Koko viikonloppu omaa aikaa! Mahdollisuus pitkiin kokkausprojekteihin! Ja mitä tein? Söin voileipiä ja smoothieita, kun en millään viitsinyt tehdä oikeaa ruokaa... Vähän säälittävää, miten vähän tulee tehtyä asioita ihan vaan itselleen. Sen sijaan kokkaukseni tuntuu olevan yleisöriippuvaista, eli kun syöjiä on, inspiroidun tekemäänkin. Onneksi sentään en täysin päässyt koteloitumaan olohuoneen sohvalle, vaan kävin harrastamassa sosiaalista elämää uudessa hallissa ja sain kotiin kylään siskoni perheen sunnuntaikahville ja seisojaa ja sen pari viikkoa meillä viihtynyttä siskoa tervehtimään. Kunnostauduin muuten tarjoamalla - tittididii - voileipiä ja pakastealtaasta valmiina ongitun tortun.

Hallissa lauantaina nautitun gulassin, eli viikonlopun toistaiseksi ainoan lämpimän aterian inspiroimana pakotin itseni edes vähän kokkaamaan sunnuntaina. Suunnittelin ensin tekeväni perheemme perinteistä lämmittävää talviruokaa paprikakeittoa, mutta muutin sitten ajatusta vähän gulassimpaan suuntaan. Tunnustettakoon, että mielikuvani gulassista ei välttämättä vastaa yhtään todellisuutta, mutta koska toisaalta oletan, että kyseessä on ruoka, johon joka perheessä on oma reseptinsä, en anna sen hidastaa menoa. Tarkoitukseni oli käyttää soppaan naudanlihaa, mutta koska unohdin ottaa lihaa kaupasta, kaivoin pakastimesta korvikkeeksi palan possun etuselkää.


Gulassihko soppa

500g pala porsaan kassleria
muutama viipale pekonia
4 paprikaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 prk (40g) tomaattipyre
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikaa
1 tl chilirouhetta
1 tl kuivattua meiramia
mustapippuria
1 l lihalientä
(suolaa)
0,5 l vettä (tai vähän enemmän tarpeen mukaan)
voita ja/tai öljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan.

1. Kuutioi kassler ja pekoni, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kuumenna pata tai kattila, ja ruskista lihoja hetki öljyssä tai voissa. Pienennä sitten hieman lämpöä, lisää sipuli, valkosipuli ja paprika, ja kuullota vielä hetki. Mausta meiramilla, paprikajauheilla, mustapippurilla ja chilirouheella sekä halutessasi suolalla. Lisää tomaattipyre, lihaliemi ja vesi ja tuo kiehuvaksi, pienennä sen jälkeen lämpöä.

2. Hauduttele kannen alla pienellä lämmöllä pari tuntia, kunnes kassler on mureaa. Lisää tarvittaessa vettä silloin tällöin, jos lientä haihtuu liikaa.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ristiriitaisia fiiliksiä Hietalahden hallissa




Tänään kävin vihdoin ottamassa ensipuraisun Hietalahden uudelleen avatusta hallista, johon kauppiaat ovat hiljattain muuttaneet kauppahallin remontin alta. Hallilla on viime vuosina ollut jos jonkinlaista käyttöä mutta omat käyntini ovat olleet harvassa; luomuhalliaikana en tainnut käydä siellä kertaakaan, ja antiikkihalliaikana kaikki kojut tuntuivat aina käydessäni olevan kiinni. Päädyn ravintolassa taisin kuitenkin syödä pariin otteeseen. Edelliseltä varsinaiselta kauppahalliajalta muistoni ovat hieman hämäriä, mieleen tulee hallireissu jouluaaton aattona, viinirypäleitä, sekä karkkikauppias, jolla oli kalanmuotoisia karkkeja. Tästä voinee päätellä, ettei muistiini ehkä ole ollut tuohon aikaan luottamista :)

Retkiseurana tänään oli kanssani yhtäläisen ruokahullu ystävättäreni, emmekä olleet ainoat, jotka olivat sopineet lauantaitreffit hallille - se ei ollut sinänsä mikään yllätys, ja sekaan sopi ihan mukavasti. Seilasimme hallin puolitoista kertaa ympäri, ja jäimme sitten Soppakeittiöön lounaskeitoille. Minä otin gulassin ja kaveri bouillabaissen. Keitot olivat ihan ok, mutta eivät mielestämme yltäneet ihan siihen hehkutukseen, mitä Soppakeittiö usein saa. Yhdeksän euron annokseen kuului reilu kulho soppaa, sekä leipää ja yrttiöljyä leipäpöydästä ota-niin-paljon-kuin-maistuu -periaatteella.

Muualla hallissa tykkäsin kauniista miljööstä ja valosta, sekä siitä, miten kauppiaiden sijoittelu oli suunniteltu; sisään astuessa näki heti kauniit vihannestiskit, ja kuppilat oli sijoiteltu näppärästi kahteen isoon päätyyn, sekä omiin alueisiinsa hallin keskiosassa. Rannanpuoleisessa päädyssä sijaitseva, Roslundin ja Eriksonin liikkeiden ympärille rakennettu ravintolakokonaisuus oli tosi kiva idea vaikka jäikin nyt testaamatta. Toisen kerran tulen mielelläni nauttimaan siellä ateriani samalla kun vakoilen ihmisten ostoksia ja tiskien tarjontaa.

Kokonaisuudesta Hietalahdessa tuli kuitenkin vähän nukkekotimainen olo, niinkuin olisi ollut "hallinäyttelyssä". Hakaniemen mielihalliini verrattuna tekemisen fiilistä oli vähemmän, ja tiskeissä tuntui nököttävän melko paljon valmiiksi prepattuja tärppituotteita. Se saattaa hyvinkin olla tarkoituksellista, koska eivät kaikki välttämättä hae a:sta ö:hön kokattavan dinnerin aineksia, mutta  huolestuttavaa oli se, että iso osa myös kävijöistä - kuten minäkin - näytti olevan paikalla lähinnä pällistelemässä, ei varsinaisesti ostoksilla. Se oli todella harmillista, koska niin kovasti haluaisin hallin heräävän eloon ja myös pysyvän elossa kauppahallina useamman lyhyehköksi jääneen kokeilun jälkeen.

Käykää siis tutustumassa halliin ja tukemassa sitä, sekä esittäkää myös kauppiaille toivomuksia, jos ette ensiyrittämällä löydä hakemaanne. Olisi mahtavaa, jos ruokahalli jalkautuisi Hietalahteen pysyvästi!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Simpukkaherkkuja


Kovin vähän on tullut kirjoitettua simpukoista tällä kaudella, johtuen luultavasti siitä, että olen niin tykästynyt chorizosimpukoihin, että syön niitä vaan uudestaan ja uudestaan. Viikonloppuna, kun saimme ystäväperheen kivoiksi päivällisvieraiksi, sain aikaiseksi tehdä toisenlaistakin simpukkaa. Tällä kertaa mentiin enemmän klassiseen kerma-valkoviinisuuntaan, lisämakua toivat kokojyväsinappi ja purjo.

Simpukoiden osalta täytyy valitettavasti kuitenkin antaa pyyhkeitä Ison Omenan cittarin kalatiskille. Noin puolet jo kertaalleen tarkastetuista ja vain lyhyen kotimatkan paketissa viipyneistä simpukoista meni hävikkiin. Epäilen joukkokuoleman johtuneen liian tiiviistä paketista, muovipussi oli tiukasti solmussa eikä siihen oltu tökitty ilmareikiä. Harmillista erityisesti, koska kauppa veloittaa muutaman ylimääräisen euron kilolta simpukoiden tarkastuksesta (ja se hinta tuli myös pulitettua). Toisaalta, oma vikani kun en ollut heihin yhteydessä jälkikäteen, koska varmasti kunnon kauppana he olisivat tällaisen kämmin hyvittäneet. Simpukkatilanne saatiin onneksi pelastettua hakemalla toisen kaupan kalatiskistä vielä yksi lisäpussi. Ja cittarinkin simpukoista käyttökelpoiset olivat oikein herkullisia :)

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvää siis tuli. Valokuvan muistin vasta ihan lopuksi, joten kuvassa on kaikki, mitä simpukoista jäi ;)

Kerma-valkoviinisimpukat (kahdelle)

1 kg sinisimpukoita
5 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
1/2 purjo
2 rkl kokojyvädijonia
lasillinen valkoviiniä
2,5 dl kuohukermaa
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
(tuoretta sileälehtistä persiljaa silputtuna)

1. Poista simpukoista parrat ja harjaa ne huolellisesti juoksevan veden alla. Nakkaa pois avoimet yksilöt, jolleivat ne mene kiinni pienellä naputtelulla. Käsittelystä löytyy lisätietoa esim. tästä kirjoituksesta.

2. Pese ja viipaloi purjo ja hienonna salottisipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki kuumassa pannussa, lisää sitten valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää vielä kerma ja dijon-sinappi ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Tuo uudestaan kiehuvaksi ja lisää simpukat. Sekoita ja anna kypsyä kannen alla viitisen minuuttia, kunnes simpukat ovat kaikki auenneet. Jos joku yksilö ei aukea, se kannattaa nakata roskikseen.