lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ristiriitaisia fiiliksiä Hietalahden hallissa




Tänään kävin vihdoin ottamassa ensipuraisun Hietalahden uudelleen avatusta hallista, johon kauppiaat ovat hiljattain muuttaneet kauppahallin remontin alta. Hallilla on viime vuosina ollut jos jonkinlaista käyttöä mutta omat käyntini ovat olleet harvassa; luomuhalliaikana en tainnut käydä siellä kertaakaan, ja antiikkihalliaikana kaikki kojut tuntuivat aina käydessäni olevan kiinni. Päädyn ravintolassa taisin kuitenkin syödä pariin otteeseen. Edelliseltä varsinaiselta kauppahalliajalta muistoni ovat hieman hämäriä, mieleen tulee hallireissu jouluaaton aattona, viinirypäleitä, sekä karkkikauppias, jolla oli kalanmuotoisia karkkeja. Tästä voinee päätellä, ettei muistiini ehkä ole ollut tuohon aikaan luottamista :)

Retkiseurana tänään oli kanssani yhtäläisen ruokahullu ystävättäreni, emmekä olleet ainoat, jotka olivat sopineet lauantaitreffit hallille - se ei ollut sinänsä mikään yllätys, ja sekaan sopi ihan mukavasti. Seilasimme hallin puolitoista kertaa ympäri, ja jäimme sitten Soppakeittiöön lounaskeitoille. Minä otin gulassin ja kaveri bouillabaissen. Keitot olivat ihan ok, mutta eivät mielestämme yltäneet ihan siihen hehkutukseen, mitä Soppakeittiö usein saa. Yhdeksän euron annokseen kuului reilu kulho soppaa, sekä leipää ja yrttiöljyä leipäpöydästä ota-niin-paljon-kuin-maistuu -periaatteella.

Muualla hallissa tykkäsin kauniista miljööstä ja valosta, sekä siitä, miten kauppiaiden sijoittelu oli suunniteltu; sisään astuessa näki heti kauniit vihannestiskit, ja kuppilat oli sijoiteltu näppärästi kahteen isoon päätyyn, sekä omiin alueisiinsa hallin keskiosassa. Rannanpuoleisessa päädyssä sijaitseva, Roslundin ja Eriksonin liikkeiden ympärille rakennettu ravintolakokonaisuus oli tosi kiva idea vaikka jäikin nyt testaamatta. Toisen kerran tulen mielelläni nauttimaan siellä ateriani samalla kun vakoilen ihmisten ostoksia ja tiskien tarjontaa.

Kokonaisuudesta Hietalahdessa tuli kuitenkin vähän nukkekotimainen olo, niinkuin olisi ollut "hallinäyttelyssä". Hakaniemen mielihalliini verrattuna tekemisen fiilistä oli vähemmän, ja tiskeissä tuntui nököttävän melko paljon valmiiksi prepattuja tärppituotteita. Se saattaa hyvinkin olla tarkoituksellista, koska eivät kaikki välttämättä hae a:sta ö:hön kokattavan dinnerin aineksia, mutta  huolestuttavaa oli se, että iso osa myös kävijöistä - kuten minäkin - näytti olevan paikalla lähinnä pällistelemässä, ei varsinaisesti ostoksilla. Se oli todella harmillista, koska niin kovasti haluaisin hallin heräävän eloon ja myös pysyvän elossa kauppahallina useamman lyhyehköksi jääneen kokeilun jälkeen.

Käykää siis tutustumassa halliin ja tukemassa sitä, sekä esittäkää myös kauppiaille toivomuksia, jos ette ensiyrittämällä löydä hakemaanne. Olisi mahtavaa, jos ruokahalli jalkautuisi Hietalahteen pysyvästi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti