maanantai 31. joulukuuta 2012

Ja voittaja on...

Joulukuun ruokahaasteen tasaisen äänestyksen voittajaksi kiri Keittiössä, kotona ja puutarhassa ruusunmarjamoussella ja villeillä pipareilla. Isosti onnea voittajalle!!


Äänestyksessä annettiin yhteensä 25 ääntä - ei paljon, mutta mukavaa, että niinkin moni löysi pikkublogin äänestykseen joulun välipäivinä, jolloin liikenne oli muutenkin normaalia alhaisempaa. Voittajaresepti otti lopulta parin äänen kaulan toiseksi sijoittuneeseen, ja keräsi yhteensä 9 ääntä. Kiitokset siis kaikille äänestäneille myös :)

Haastepallo vierii nyt eteenpäin Minnalle, jäädään odottamaan, mitä hän keksii meille tammikuussa!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Top 10 -jutut vuonna 2012

Vuosi 2012 ja samalla ensimmäinen blogivuoteni alkaa olla nipussa. Vielä on muuten tämä päivä aikaa äänestää joulukuun ruokahaasteen voittajaa, ennen kuin siirrymme uuden vuoden juhlintaan ja uusiin kujeisiin tammikuussa :) Mutta mitä jäi kokonaisuutena vuodesta mieleen, mistä tykkäsitte te lukijat ja mistä tykkäsin itse? Entä mitä syötiin muissa keittiöissä?

Kuva ei liity itse aiheeseen, mutta sainpahan sillekin käyttöä :)

Blogisuosikkeja

Jos katsoo suomalaista blogosfääriä, on yksi ohje reilusti yli muiden, ja se on avokadopasta. Eikä Kärähtäneiden keittiössä ole kokattu sitä, äh miten jälkeenjäänyt olenkaan! Tykkään hurjasti avokadosta, mutta kyseinen pastaruoka sai minun kohdallani huonon startin, kun söin avokadopitoista pastaa - en siis "the" avokadopastaa mutta samoja raaka-aineita sisältävää ruokaa kuitenkin - eräässä lounasravintolassa huonolla menestyksellä; kokemuksen jälkeen ei ole tehnyt (vielä) mieli koittaa hittireseptiä, vaikka tiedänkin kyseessä olevan ihan eri ruuan. Mieli kyllä varmasti ehtii vielä muuttua :)

Possupitoiset jutut näkyivät blogeissa myös paljon; pulled pork, ribsit ja varsinkin loppuvuodesta Farangin karkkipossu. Possukelkassa olin minäkin, jopa niin paljon että hankin arkkupakastimen ja tilasin oman puolikkaan luomupossun. En ole hetkeäkään katunut ostopäätöstä, vaan päin vastoin aina hehkutan possun ihanuutta uusia paloja pakastimesta kaivaessani. Se on niin hyvää! Farangin karkkipossua ei meillä ole kokattu, mutta kävin sentään pääkallonpaikalla maistamassa sitä muutama päivä sitten. Lisäksi joulupukki toi toivomani Fergus Hendersonin kirjan The Whole Beast: Nose to Tail Eating, josta riittää ideoita myös vähemmän käytettyjen ruhonosien valmistukseen. Toisin sanoen vuonna 2013 kokataan possua myös.

Jälkkäriosastolla vuoden voittaja taisi olla lemon posset, josta kirjoitettiin varsinkin kesällä paljon. Itse kokeilin jälkkäriä pikaisesti vegaanisena versiona ajatuksena osallistua sillä syyskuun ruokahaasteeseen. Mutta kuten vähän osasin epäillä (mutta se ei estänyt kokeilemasta), ei kaurakerma käyttäydy samalla tavalla kuin lehmän kerma, ja jälkkäristäni tuli harmaata, hapanta sakkaa, jonka pohjalta löytyi sitruunamehua. Hups. Siitä kokeilusta en tainnut edes kirjoittaa.

Lukijoiden top 10

Pitkästä alustuksesta päästään vihdoin varsinaisiin top 10-listoihin. Tässä 10 luetuinta reseptiä koko vuodelta:

10. Suklaafondant. Suklaafondantissa on jotain maagisen jännittävää - valuuko se vai ehtiikö hyytyä liikaa? Ilokseni ensimmäinen fondantini onnistui erittäin hyvin. Se on myös niitä mukavia jälkiruokia, jotka voi tehdä melkein valmiiksi jo etukäteen ja viimeistellä vain uunissa ennen tarjoilua.

9. Ankankoivet punaviinissä. Ankanrintaa edullisempia koipipaloja tein muuallakin hyväksi havaitulla reseptillä, ja tässäkin keittiössä ne onnistuivat mukavasti. Ylijäämärasvat menivät paistinperunoihin.

8. Uunikassler. Pieleen meni pulled pork, mutta uunikasslerista tuli ihan hyvää :)

7. Graavisiika. Tämä ohje kiinnosti erityisesti joulun kynnyksellä.

6. Pulled pork. Sittemmin siirryin esikeittämään possun ja onnistuin saamaan siitä myös nyhdettävää.

5. Kermaviilikastike kalalle. Ilmeisesti muutkin kuin minä kaipaavat uusia vinkkejä helppoakin helpompiin pikaruokiin ;)

4. Ribsit uunissa. Sadepäivän vaihtoehto grilliribseille.

3. Isännän lohkoperunat. Nämä potut eivät ole pettäneet, hyvä isäntä!

2. Haasteribsit. Köh, possun ystäviä taitaa löytyä paljon, koska top 10 -listalla on neljä eri possuruokaa.

1. Tuorejuustolla täytetyt broilerin rintafileet.  Tätä reseptiä on käyty katsomassa ahkerasti viikosta toiseen, ja hyväähän se olikin. Ensi vuoden to-do -listalle uusia variaatioita!

Oman ruokavuoden kohokohdat

Minun top 10 -listani ei koostu puhtaasti resepteistä, vaan mukana on muutama muukin iloinen, ruokaan tai blogiin liittyvä asia. Ja monta ihanaa juttua jäi vielä poiskin!

10. Blogin aloittaminen. Sain ryhdyttyä tuumasta toimeen, eikä ole harmittanut.

9. Blogitunnustus. Iituntiltu nakkasi minua A Blog with Substance -tunnustuksella lokakuussa. Ihana yllätys!

8. Suklaafondant. Tästä pitivät lukijatkin :)

7. Gumbo. Mahtava ruokaprojekti talvikeleille, vaikka aika hartaasti sain hellan ääressä seistäkin. Haastavaa oli myös raaka-aineiden löytäminen.

6. Kattilaleipä. Opin, että ihan oikeasti voi saada vaalean leivän onnistumaan .

5. Ruisleipä. Ruisleivän onnistumisessa oli jotain taianomaista, ihanko niistä kakkuroista oikeasti tulee limppuja?

4. Grillaus. Voi kun tulisi jo kesä!

3. Skotlanti. Ja erityisesti merenelävät, joita ajattelen edelleen kuola valuen.

2. Marraskuun ruokahaasteen voitto ja joulukuun ruokahaasteen emännöinti. Olin niin kovin otettu, kun nuudelisalaattini äänestettiin marraskuun voittajaksi!

1. Possu. Oli kyseessä sitten se puolikas, pulled pork tai ihanat grilliherkut, possu on kyllä meidän talouden kiistaton raaka-ainekuningas. Ihminen on sitä mitä hän syö ja niin edelleen... :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Juhlava mutta ah niin helppo savulihasalaatti



Kaikenkirjavien leipästen lisäksi meillä oli joulupäivänä pöydässä kevyttä mutta juhlavaa salaattia. Ajatus ei ole omani enkä tiedä reseptin alkuperää, mutta vähän vastaavanlaista söin kyläillessä kollegani luona syksyllä. Tykästyin salaatin yksinkertaisuuteen, kauniisiin värikontrasteihin ja ihanasti yhteensopiviin makuihin. Tässä siis apinoitsijan (summittainen) näkemys reseptistä, olkaa hyvät :)

Savulihasalaatti (neljälle alkupalaksi tai kahdelle kevyeksi pääruuaksi)

1 pkt (100g) ohueksi viipaloitua kylmäsavulihaa (minä käytin hevosta, nauta tai poro sopivat hyvin myös)
muutama kourallinen rucolaa tai tummanvihreistä lehdistä tehtyä salaattisekoitusta
parmesanlastuja
3 rkl auringonkukansiemeniä
öljyyn säilöttyjä artisokkia tai aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria
(balsamiviinietikkaa)

Lado lihaviipaleet laakean tarjottimen tai ruokailijoiden lautasten pohjalle hieman limittäin. Sekoita toisessa kulhossa keskenään rucola ja artisokat sekä haluamasi määrä artisokkien säilöntäöljyä (siitä tulee salaatin kastike). Nosta salaattiseos keoksi lihaviipaleille. Ripottele päälle parmesanlastuja ja paahdettuja auringonkukansiemeniä, sekä pirskottele mukaan halutessasi hieman balsamiviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile tuoreen leivän kera.

torstai 27. joulukuuta 2012

Välipäivien rääppiäisiin

 


Nämä pienet naposteltavat sopivat omaksi ateriakseen kuten meillä joulupäivänä, mutta myös viimeisten jouluherkkujen jämien rääppimiseen välipäivinä. Ne toimivat myös nopeana vierastarjottavana, jos ovikello sattuu välipäivinä soimaan tai jos uudeksi vuodeksi kaipaa suolaista kuohuvan pariksi.

Oikeastaan leiville voi laittaa mitä tahansa jääkaapissa vielä olevaa jouluruokaa (paitsi ei ehkä lanttulaatikkoa ;), joten alla lähinnä muutamia suuntaa-antavia ideoita eri päällisistä. Minä tein kerralla isomman satsin, ja kaivelimme leipäsiä sitten jääkaapista aina suolaisen nälän yllättäessä.




Välipäivien rääppiäisleipäset

Poro-rieskarullat (n. 16 kpl)

2 rullarieskaa

porotahna:
100g kylmäsavupororouhetta
3 rkl majoneesia
2 rkl smetanaa
mustapippuria
1/punasipuli hienonnettuna
ruohosipulia silputtuna
persiljaa silputtuna

Sekoita tahnan ainekset keskenään. Sivele tahna kahdelle rieskalle tasaisesti, ja rullaa rieskat pötköiksi. Leikkaa pötköistä parin sentin paksuisia viipaleita.



Mätinapit

ruisnappeja
1 tl mätiä per nappi
smetanaa
punasipulisilppua
tilliä



Lohinapit

ruisnappeja
suikaloitua kylmäsavulohta
punasipulisilppua
ruohosipulisilppua

Maksapateepatongit

patonkiviipaleita
maksapasteijaa, makkaraa tai pateeta
hapahkoa marjahyytelöä (minulla pihlajanmarjahyytelöä)

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Glögi-puolukka-semifreddo



Joulupäivän jälkkäriksi tein jäädykettä - ei mitään kevyttä kamaa kermoineen ja kananmunineen, mutta voi antaa sellaisen illuusion ja maistua suorastaan raikkaalta joulutorttujen ja maustekakkujen välissä. Ja mikä parasta, sen voi tehdä jo etukäteen. Oikeastaan taisin tehdä semifreddoa, vaikka en ihan ole vielä hahmottanut sen ja jäädykkeen välistä eroa. Onko se se, että semifreddoon tulee myös valkuaista? Pardon my ignorance. Mikä lieneekin, perusmassan ohjeen otin Siskot kokkaa -blogista, johon se oli päätynyt Prinsessakeittiöstä.

Alun perin ajattelin ihan vaan puolukkaista semifreddoa, mutta kun kerran on joulu, se muuttui puolukkaglögiversioksi. Ehkä vähän turhan makea jälkkäri omaan makuuni, ensin kerralla voisin käyttää sokeritonta makuainetta. Hyvältä se kuitenkin maistui - ulkonäkö ei ollut kovin hehkeä, mutta sen sai koristeltua piiloon ;) Jälkiviisaasti laittaisin ensi kerralla ehkä vielä piparkakkumurua pintaan.

Glögi-puolukka-semifreddo

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
1 dl puolukkaglögitiivistettä
1 dl puolukoita (ei ole väliä, ovatko tuoreita vai pakastettuja)

n. 2 rkl puolukoita ja piparkakkumurua koristeluun

1. Ota kolme kulhoa, joista yhteen laita valkuaiset, yhteen keltuaiset ja sokeri ja yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa ensin valkuaiset vaahdoksi, sitten keltuaiset ja sokeri, ja viimeiseksi kerma ja vaniljasokeri.

2. Yhdistä keltuais-sokerivaahto ja kermavaahto samaan kulhoon varovaisesti sekoittaen. Lisää sitten - edelleen varovaisesti sekoittaen - glögitiiviste ja puolukat, sekä lopuksi valkuaisvaahto. Kaada massa tuorekelmulla vuorattuun, pakastusta kestävään astiaan ja laita pakastimeen noin vuorokaudeksi. Ota huoneenlämpöön n. 15 minuuttia ennen tarjoilua, ja/tai huuhtaise astian ulkopinta kuumalla vedellä ennen kumoamista pakastusastiasta lautaselle. Ripottele päälle puolukoita ja piparkakkumurua.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulukuun ruokahaasteen äänestys

Neljä urheaa bloggaajaa uhmasi joulukiireitä osallistumalla joulukuun ruokahaasteeseen, kiitokset kaikille osallistujille! Herkullisia reseptejä voi tutkailla alta, minä kävin jo näihin tutustumassa, ja vesi tuli kielelle huolimatta eilisestä ja tänään odottavasta ylensyönnistä :)

Äänestys on nyt käynnissä, ja äänestää voi 30.12. saakka. Tulokset julkistetaan uudenvuodenaattona 31.12.

Onnea matkaan!

1. Keittiössä, kotona ja puutarhassa: Ruusunmarjamousse ja villit piparit



2. Herkkusuun lautasella: Kuusenkerkkäpiparit


3. K-kos: Metsäsienipiirakka ja raikas karpalokastike



4. Hayley's Cuisine: Viljaisan vaniljainen karpalo-puuropiirakka


 
 
 


maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!


Harvoin hankin uusia joulukuusenkoristeita, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa stockalta löytynyttä joulukuusenrobottia :D Reppana oli kaikenkirjavassa tyylissään piilotettu nurkimmaiseen joulukoristehyllyyn pois tyylikkäämpien koristeiden alta, enhän mä voinut sitä vastustaa.

Meidän jouluvalmistelut ovat tänä vuonna tuntuneet olevan - ja olleetkin - normaalia vähäisemmät, mutta ihan yhtä jouluista on silti. Lähinnä ruokapuolta kevennettiin, tänään syömme äidin pöydässä ja tapanina kyläilemme anopilla. Huomenna teemme sitten jotain "väliruokaa", salaattia ja puolijouluisia paloja. Jälkkäriksi tein jo eilen puolukkaisen glögisemifreddon, laitan reseptin jakoon kunhan sitä on maistettu. Puolukkaglögiä keittelin Pumpkin Jamin glögiohjeella (tosin puolukkaa ompun tilalle), ja mausteisia pähkinöitä paahdoin ihan muuten vaan. Juomapuolelle olen hankkinut myös munatotin tykötarpeet, löysin reseptin Simply Delicious -blogista ja haluan kovasti päästä kokeilemaan.

Kyllä näillä aineksilla joulu syntyy :) Hyvää joulua kaikille!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vähemmän jouluista - lohi-fenkolisalaatti aasialaisvaikuttein


Ennen joulua tulee tietysti syötyä jos jonkinlaista jouluruokaa, mutta ihan viime metreillä on kiva ottaa pieni paussi, niin jouluruuat maistuvat sitten sitäkin paremmilta :) Tässä hengessä tein eilisen mausteisen lohisalaatin, joka oli raikkailta mauiltaan lähes kesäinen, vain tuore korianteri puuttui. Lohen ja fenkolin olisi voinut myös grillata, jos olisi jaksanut kaivaa uskollisen pallogrillin lumihangesta. Muutaman tällaisen aterian jälkeen kinkku maistuu taas kahta paremmalta!

Lohi-nuudeli-fenkolisalaatti

300g nahatonta lohifilettä
1 fenkoli
1 tuore chili
n. 15 cm pätkä kurkkua
kourallinen riisinuudeleita (ennen valmistusta)
1 porkkana
1 punasipuli
peukalon kokoinen pala inkivääriä

kastike
2 limetin mehu
1 puristettu valkosipulinkynsi
1 rkl seesamiöljyä
2-3 rkl soijakastiketta
1 rkl siirappia

1. Viipaloi fenkoli, chili kurkku ja punasipuli salaattikulhoon. Raasta mukaan porkkana ja inkivääri. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja lisää salaatin joukkoon.

2. Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan, huuhdo kylmällä vedellä ja valuta. Sekoita ne sitten salaattiin.

3. Paista lohipalaa keskikuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin. Anna levähtää hetki, ja revi sitten salaatin päälle.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulupöytään

 



Minulla on jouluvalmistelujen kanssa parin vuoden sykli: joka toinen vuosi laitetaan pöytä koreaksi perinteisin jouluherkuin, ja joka toinen vuosi syödään jotain muuta. Ilman jouluruokaa ei tuolloinkaan kuitenkaan jäädä, koska yleensä joulun kolmesta "pääpäivästä" kaksi vietetään äitien pöydissä. Oikeastaan sen takia olemmekin päätyneet tekemään jouluruokaa vain joka toinen vuosi; kahden hengen taloudessa hommassa ei vaan ole mitään järkeä, jos osa joulusta vietetään kuitenkin muualla, mutta toisaalta ruokien tekeminen ja syöminen on niin mukavaa, että haluan päästä rakentamaan oman joulupöydän edes joka toinen vuosi. Tällöin homma lähteekin ihan kunnolla lapasesta, suunnittelu alkaa suurin piirtein syyskuussa ja ostoslista, eri ruokien osto- ja valmistuspäivät ja budjetti rakennetaan exceliin, johon merkataan sitten myös lopulliset hinnat ja seurataan, mitä kaikkea on jo listalta hoidossa.  Jep, kyllä mulla varmaan viiraa päässä :) Mutta kun joulun valmistelu on niin mukavaa!

Tänä vuonna on vuorossa jouluruuaton pöytä, vaikka jotain juhlavaa ruokaa syömme varmasti joka tapauksessa. Ja onneksi jouluruokia voi hehkuttaa ja mieliherkuistaan kirjoittaa, vaikkei niitä juuri jouluksi tekisikään :) Vähän pääsin kyllä jo perinteisenkin joulun makuun, kun paistoin kinkun jo viime viikonlopun pikkujouluihin. Kalaherkkuja taas tulee valmistettua pitkin vuotta. Kantakodissani painotus on voimakkaasti kaloissa, ensin syödään notkuva kalapöytä/kylmien ruokien pöytä ja vasta vatsan jo huutaessa armoa katetaan pöytään vielä kinkku ja laatikot. Meilläkin kalaa on paljon (allekirjoittaneesta kalat ovat parasta jouluna), mutta isännälle tärkeintä on kinkku, joten katamme myös sen ja laatikot pöytään heti alusta saakka.


Perinteiseen joulupöytään katetaan meillä keitettyjä perunoita, kylmäsavu- ja graavilohta, graavisiikaa, tujakoita sinappisilakoita, parasta silliä, matjessilliä ja sipulia, smetanasilliä, mätiä kera sipulin ja smetanan, savukalaa (laji saattaa vaihdella), suolakurkkuja, sienisalaattia, rosollia (tai siis sillisalaattia), lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, kinkkua ja väkevää kotisinappia, voissa pyöräytettyjä höyrytettyjä ruusukaaleja ja herneitä. Tänä vuonna laittaisin mukaan myös lohipastramia, sen verran tykästyin siihen syksyllä kokeillessani.

Kuvat ovat muuten edellisinä jouluina pokkarilla otettuja, blogin myötä saadaan toivottavasti kauniimpia kuvia tämän joulun sapuskoista.

Miten teillä vietetään joulua?



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Fasaanin rintafile pekonipaketissa


Metsäkanalintukausi päättyi jo lokakuun lopussa, mutta saimme viime viikonloppuna osallistua fasaanijahtiin, jossa seisoja teki hienosti neljä pudotukseen johtanutta riistatyötä. Vaikka linnut olivat peräisin tarhasta, olivat ne kovia juoksemaan ja jaksoivat myös lentää ihan kunnolla, joten seisoja sisaruksineen sai hyvää treeniä. Isäntä ja minä saimme kotiinviemisiksi muutaman linnun, jotka päätimme käyttää kokkaamiseen, koska pakastimessa oli jo ennestään pari seisojan noutolinnuksi varattua entistä kotkottajaa.

Tämänkertaisista linnuista isäntä perkasti irti rintalihat ja koivet. Koska fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua sikäli, että rintalihat ja koipilihat vaativat hyvin erilaisen kypsytyksen, koivet pääsivät eri pussissa pakastimeen, ja rintalihat jäivät kokattavaksi ensin. Tein ne yksinkertaisiksi paketeiksi, joissa rintafile laitettiin muutaman yrtinoksan kera pekonikääreeseen. Hurjan yksinkertaista, mutta silti ihan juhlavaakin ruokaa. Tämä oli sopiva ratkaisu myös siksi, että parissa rintapaloista oli hauleja, eivätkä ne olleet ihan kauneimmillaan sen jälkeen, kun haulit oli kaiveltu pois ;)

Juhlavuutta tuli ateriaan myös lisukkeiden kautta: fasaanin kanssa tein sienirisottoa kesällä hyväksi havaitulla reseptillä (nyt tosin syksyisistä suppilovahveroista), ja lautaselta löytyi myös rucolaa sekä muita tummanvihreitä vihanneksia sisältävää salaattisekoitusta. Lisäksi kaivelin jääkaapin syövereistä avatun purkin pihlajanmarjahyytelöä, se sopi oikein hyvin vaaleahkon linnun kanssa.

P.S. Vielä on reilu viikko aikaa osallistua joulukuun ruokahaasteeseen, käy kertomassa, mitä ihanaa villiruokaa olet kokannut! :)

Fasaanin rintafileet pekonipaketissa

1-2 fasaanin rintafilettä per syöjä
1-2 viipaletta pekonia per rintafile
muutama timjaminoksa
suolaa
pippuria

1. Pyyhkäise fasaanin rintafileet talouspaperilla molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita jokaisen fileen päälle pitkittäin 1-2 timjaminoksaa. Kääräise fileen ja timjamin ympärille 1-2 viipaletta pekonia "paketiksi".


2. Ruskista paketit kuumalla paistinpannulla molemmin puolin, ja laita ne uuninkestävään, kannettomaan astiaan. Paista 180-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes rintafileet ovat kypsät. Anna levähtää hetki foliossa ennen tarjoilua. Jos timjaminoksat ovat sopivasti näkyvillä, ne voi nyppäistä pois ennen tarjoilua.


torstai 13. joulukuuta 2012

Pikkujoulujen jälkeen...


...saattaa hyvinkin tehdä mieli jotain normaalista poikkeavaa purtavaa ;) Me käymme isännän kanssa sen verran vähän ulkona, että harjoituksen puute kyllä tuntuu seuraavana päivänä, olkoonkin, että juhlinta on aika maltillista.

Jokaisella on dagen efter -mättönsä. Yksi vannoo irtokarkkien nimeen, moni rakastaa pitsaa, ja joku viihtyy sohvalla sipsipussi kainalossa. Meidän huushollissa maistuvat erityisesti mausteiset ruuat. Viime pikkujoulujen jälkeen syötiin tällaista thai-tyyppistä naudanliha-nuudelisalaattia. Valokuvassa salaatti ei esiinny ihan edukseen, mutta maistuu hurjan hyvältä ja saa aineenvaihdunnan liikkeelle. Huomenna mennään taas pikkujouluihin, nähtäväksi jää, mikä on lauantain ruokamieliteko :)

Naudanliha-nuudelisalaatti

600-800g naudan ulkofilettä
kourallinen riisinuudeleita
15 cm pätkä kurkkua
1 tomaatti
1 punasipuli
muutama varsisellerin varsi
nippu kevätsipulia
nippu tuoretta korianteria
suolaa
pippuria

kastike:

3 limetin mehu
1-2 rkl kalakastiketta
2 tl tummaa sokeria
(suolaa/soijaa)
silputtua chiliä maun mukaan (minä laitoin kaksi keskikokoista palkoa, siitä sai potkua :)
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna

1. Ota liha lämpiämään n. tunti ennen paistoa. Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään salaattikulhossa. Pilko mukaan muut salaatinainekset lihaa lukuunottamatta ja sekoita hyvin.

2. Valmista nuudeli paketin ohjeen mukaan ja sekoita salaattiin. Jos ohjetta ei ole, ohuelle riisinuudelin olen tehnyt kiehauttamalla vettä, nostamalla kattilan pois levyltä ja antamalla nuudelin liota minuutin-pari. Sitten olen huuhdellut nuudelit kylmällä vedellä ja valuttanut ne. 

3. Viipaloi liha pihveiksi. Paista pihvit pinnaltaan kuumalla pannulla molemmin puolin niin, että ne saavat väriä. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita hetkeksi foliokääreeseen lepäämään. Viipaloi lopuksi mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi, ja lisää viipaleet sekä mahdollinen paistoliemi salaatin sekaan.


maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukinkun paisto-ohje




Varaslähtö jouluun on otettu :) Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon.

Käyttämäni paisto ohje on jostain 80-luvulta, jolloin vanhemmillani oli tapana tilata kinkku aina samalta tietyltä hallikauppiaalta. Kyseinen kauppiaspariskunta taisi  siirtyä eläkkeelle jo samalla vuosikymmenellä, mutta punaiselle paperilapulle painettu ohje on säilynyt, nykyisin minun keittokirjani välissä. Olen käyttänyt sitä useimmiten verkossa olevaan, potkalliseen juhlakinkkuun, mutta nyt tein ihan perinteisen mallisen, luullisen kinkun. Molemmille versioille ohje toimii hyvin.

Kinkusta vielä, vaikka muuten teen ihan suvereenisti kompromisseja ruokani luomuuden suhteen, joulukinkun kanssa en tingi. Luomukinkussa on tavalliseen verrattuna mm. enemmän silavaa, mikä antaa kinkulle makua ja mehevyyttä.

Mutta arvatkaa mitä? Unohdin ottaa valmiista kinkusta kuvan - mukana siis pari räpsyä raa'asta kinkusta, sekä pokkarilla napattu menneiden joulujen kinkku.

Joulukinkun paisto-ohje

Jos käytät pakastekinkkua, ota se sulamaan hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Kotilieden ohje neuvoo antamaan 8-12 kilon kinkulle 3-5 vuorokautta sulamisaikaa, minä käytin n. 9kg kinkkuun täydet viisi vuorokautta, koska luullinen kinkku vaatii enemmän aikaa kuin luuton. Aika oli oikein sopiva.

Paistopäivänä ota kinkku huoneenlämpöön useita tunteja ennen uuniin menoa. Jos kinkkusi on verkossa, älä poista verkkoa. Jos haluat ylimääräisestä suolasta eroon, liota kinkkua vielä kylmässä vedessä pari tuntia. Itse jätin tämän vaiheen väliin, koska kinkkujen suolapitoisuudet vaihtelevat.

Vaikka jättäisit liotuksen väliin, pesaise kinkku vielä kylmällä vedellä ja pyyhi talouspaperilla kuivaksi. Laita odottamaan vaikkapa tiskipöydälle leivinpaperin päälle. Laita paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan niin, ettei se kuitenkaan kosketa luuta. Älä laita kinkkua uuniin, ennen kuin sen sisälämpötila on 5-10 astetta (minä odotan yleensä melkein siihen 10 asteeseen saakka).

Lämmitä uuni 100-asteiseksi. Paista kinkkua n. 1h 20 min / kg rasva- eli nahkapuoli ylöspäin, kunnes paistomittari näyttää 77-82 astetta. 77-asteinen kinkku on ehdottoman kypsä mutta liha on kiinteän mehevä, kun taas yli 80-asteinen kinkku on hieman kuivempi ja erittäin murea. Minä käytän yleensä suoraan uunin paistoritilää kinkun alustana. Laita uunin pohjalle puhdas uunipelti, jossa on pari-kolme desiä vettä - vesi estää kinkusta tippuvaa rasvaa palamasta, ja kerääntyvä neste muodostuu herkulliseksi liemeksi.

Huom. sekä uunit että paistomittarit vaihtelevat tarkkuudeltaan , joten molemmat kannattaa testata etukäteen - pilalle mennyt kinkku on ikävä yllätys! Havainnollistavana esimerkkinä, paistoin tämän vuoden kinkkua melkein neljä tuntia yli ohjeen arvioajan, koska luottoni paistomittariin oli uunia suurempi. Se kannatti, 16 tunnin paistoajallakin otin kinkun uunista vasta 77-asteisena, ja se oli juuri sopiva. 

Anna kinkun jäähtyä hetki sen tultua uunista - mutta ei paljon pidempään. Poista mahdollinen verkko sekä nahka heti, kun kinkku on jäähtynyt riittävästi käsiteltäväksi; jos kinkku ehtii jäähtyä liikaa, nahka jämähtää. Poistotyylejä on monia, minä käytän yleensä apuna saksia ja irrotan nahan useassa palassa, niin ei tarvitse repiä :)

Kun nahka on poistettu, sivele kinkun pintaan reilusti hyvää sinappia ja ropsuta päälle tasaisesti korppujauhoa. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja paista kuorrutettua kinkkua vielä hetki, kunnes pinta saa kauniin värin. Pidä kinkkua silmällä, koska kuorrute palaa herkäksi. Jäähdytä valmis kinkku ja säilytä jatkossa kylmässä, niin se säilyy hyvin veisteltäväksi useita päiviä.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Talvipäivän lohikeitto


Lumen ja pakkasten saavuttua keitot ovat alkaneet tehdä kauppansa uuniruokien lisäksi. Yhtenä päivänä teimme ihan perinteistä kermaista lohikeittoa; reseptiikka ei ole mitään kovin monimutkaista, mutta sen verran hyvää, ettei reseptiä kannata jättää jakamattakaan :) Parhaan keiton saisi varmasti, jos keittäisi itse liemen lohen perkeistä, mutta meillä ei ollut kuin pala lohifilettä, joten liemi tuli nyt kuutiosta. Lohessa on kuitenkin sen verran rasvaa, ettei filepalakaan ole huono vaihtoehto soppaan. Lisämakua keittoon tuli, kun käytin tuoreita juureksia pakastettujen tai valmiiksi pilkottujen sijaan.

Mitat ovat aika summittaisia, sovittamisen varaa löytyy kattilan mukaan :)

Kermainen lohikeitto (neljälle)

1 l kalalientä
lasillinen valkoviiniä
muutama desi kulutusmaitoa
2,5 dl kuohukermaa
600g ruodotonta ja nahatonta lohifilettä
6-8 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
1-2 palsternakkaa
pätkä purjoa
n. porkkanan kokoinen pala lanttua
pala juuriselleriä tai pari varsisellerin vartta
nippu tilliä silputtuna
10 kokonaista maustepippuria
nokare voita
suolaa

1. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi ja juurekset sekä selleri pienehköiksi kuutioiksi. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden ja valkoviinin kanssa ja lisää sitten juurekset ja selleri.  Anna poreilla keskilämmöllä viitisen minuuttia, ja lisää sitten perunat.

2. Perunan ja juuresten kypsyessä pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Kuutioi lohifile. Kun perunat ja juurekset alkavat olla pehmeähköt, lisää maito, kerma, purjo ja lohikuutiot, ja kiehauta uudelleen. Lisää suolaa tarvittaessa. Anna poreilla hiljakseen vielä pari minuuttia, kunnes lohikuutiot ovat kypsät. Lisää tillisilppu, nokare voita ja tarjoile heti, kun voi on sulanut.

torstai 6. joulukuuta 2012

Sticky toffee pudding eli pehmeä karamelli-taatelikakku



Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan!

Mutta takaisin sticky toffee puddingiin. Jälkkäri oli tuhti kuin mikä, mutta niin mehevä, että se hävisi raskaankin aterian jälkeen jäätelön kera parempiin suihin. Otin agendalleni selvittää reseptin ja valmistaa sitä kotioloissakin, mutta vasta syksyllä asia tuli taas mieleen - ja ihan sopivasti, koska maut jälkkärissä ovat meikäläisittäin ehdottomasti enemmän jouluiset kuin keväiset. Googlatessa reseptejä löytyi useita, ja jälkkärin kerrottiin olevan "koko perheen perinteinen jälkiruoka" tai "tuovan koulumuistot mieleen" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin, hyvässä tai pahassa ;). Jostain löytyi myös tieto, että kyse ei olisi kuitenkaan vanhasta brittiläisestä reseptistä, vaan jonkun sikäläisen ravintoloitsijan 70-luvulla kehittämästä annoksesta. Tiedä sitten.

Jamien, Nigellan ja muiden ohjeiden joukosta päädyin tekemään puddingin Guardianin ohjeen mukaan, koska tykästyin siinä tehtyyn, sticky toffee pudding -maallikolle sopivaan analyysiin annoksen taustoista. Pähkinät jätin tosin pois, koska en muistanut niitä Skotlannissa syödystä versiosta.

Ja ah, kyllä siitä tulikin sitten hyvää! Juuri niin tuhtia, mehevää ja mausteista kuin Dornochissa nautittu esikuvansakin. Juuri sellaista, minkä kanssa kelpaa käpertyä sohvalle pällistelemään linnan juhlia. Ja niin makeaa, että silmät melkein menivät kieroon :D Valmistuskaan ei lopulta ollut vaikeaa, mutta mikään yhden pannun ruoka ei kyseessä kyllä ollut.

Mutta tietääkö joku, olenko vain aiemmin kulkenut onneni ohi - se kun ei olisi mikään ihme - ja tehdäänkö tätä Suomessakin enemmän? Millä nimellä?

Sticky toffee pudding

175g kuivattuja taateleita
3 dl vettä
1 tl ruokasoodaa

80g hienoa sokeria
80g muscovado-sokeria
2 munaa
50g voita
175g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa

kastike
115g voita
75g hienoa sokeria
40g muscovado-sokeria
1,5 dl kuohukermaa
ripaus suolaa


1. Voitele n. 24x24cm uunivuoka. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset kattilassa. Lämmitä pienellä lämmöllä, kunnes voi on sulanut, sekoita, ja nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehua. Anna kiehua välillä sekoitellen nelisen minuuttia, kunnes kastike hieman sakeutuu ja jää kerrokseksi esim. lusikan selkäpuoleen. Kaada puolet kastikkeesta uunivuokaan, ja laita vuoka pakastimeen. Jätä toinen puoli kastikkeesta odottamaan syrjään.



3. Kiehauta vesi. Pilko taatelit ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä ruokasoodan kanssa. Kaada päälle kiehahtanut vesi ja jätä syrjään odottamaan.


4. Vatkaa munat kevyesti. Vatkaa toisessa astiassa sokeri ja voi kuohkeaksi seokseksi. Vatkaa joukkoon munat vähän kerrallaan. Siivilöi mukaan jauhot, sekoita, ja lisää vielä neilikka, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Sekoita taikina hyvin.


5. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Ota uunivuoka pakastimesta ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes pinta kiinteytyy.

6. Laita uunin grillivastus päälle keskilämmölle. Pistele puddingin pinta haarukalla ja kaada päälle loput kastikkeesta. Pidä grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan, kunnes pinta hieman kuplii, mutta varo polttamasta pintaa.




tiistai 4. joulukuuta 2012

Hitaasti kypsennetty possun potka



Pää on ollut ihmeellisen jumissa viime päivinä. Paperille (tai siis bloggeriin) on hankala saada koherenttia lausetta, ja muutenkin ajatus harhailee. Loppuviikosta valittelin yhden odottamani sähköpostin perään, kunnes huomasin, että se oli odottanut inboxissani jo useamman päivän. Asiakin oli jo ehtinyt vanhentua, mutta ehkä ensi kerralla sitten...

Onneksi ruokahuolto oli viikonloppuna harvinaisen helppoa. Puuhastelu possunpuolikkaan parissa jatkui taas viikonloppuna, nyt estradille pääsi potka. Se tuli meille puoliksi sahattuna, annospalaksi juuri sopivana kimpaleena. Olen viime aikoina usein haudutellut ylikypsät possunlihat liedellä kattilassa, joten vaihtelun vuoksi potkat pääsivät uuniin olut-tomaattiliemessä - ilahduttavan suurpiirteistä ruokaa! Laitoin potkat heti aamupäivästä uuniin, ja lähdimme sitten seisojan kanssa muutamaksi tunniksi lumihankeen peuhaamaan. Kotiin tultua oli vielä aikaa kotihommillekin, yhteensä ruoka viihtyi uunissa kuutisen tuntia. Liha oli suussasulavan pehmeää ja irtosi luusta melkein pelkän katseen voimasta. Ja edullistakin vielä!

P.S. Nyt on joulukuun ruokahaaste auki, odottelen parhaita villiruokaherkkujanne vesi kielellä!

Possun potka hitaasti olutliemessä kypsennettynä (kahdelle)

1 possun potka puoliksi sahattuna
0,5 l tölkki mieleistä olutta (meillä ruuanlaitossa usein kilkenny tai tumma velko)
1 prk (40g) tomaattipyrettä
10 maustepippuria
suolaa
mustapippuria
1 laakerinlehti
1 rkl hunajaa tai 1 tl sokeria
muutama timjaminoksa
1 sipuli
10 valkosipulin kynttä kuorineen

muutama desi vettä

1. Pyyhkäise potkanpuolikkaiden pinta ja hiero niihin suolaa ja pippuria. Aseta potkat nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan. Kuori ja lohko sipuli ja aseta lohkot vuokaan potkien kanssa. Lisää vielä valkosipulin kynnet (älä kuori), laakerinlehti ja muutama timjaminoksa.

2. Valmista liemi sekoittamalla keskenään olut, tomaattipyre, suola ja hunaja. Kaada liemi potkien seuraksi uunivuokaan niin, että potkan alapuoli peittyy mutta nahkapuoli jää näkyviin. Jos liemi ei riitä, sitä voi jatkaa vedellä. Kypsennä 125-asteisessa uunissa kuutisen tuntia, tai kunnes liha on pehmeää ja luu irtoaa siitä helposti. Lisää kypsennyksen aikana muutaman kerran vettä, jos näyttää, että neste haihtuu ja potkan lihapuoli alkaa jäädä esiin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukuun ruokahaaste: kotimainen villiruoka

Joulukuun kunniaksi ikkunaan ilmestyi eilen kauniita jääkuvioita. Vielä kun olisin pessyt ikkunoita vähän ahkerammin... ;)

Niin siinä kävi, että piskuinen Kärähtäneet kiri voittoon marraskuun ruokahaasteessa nuudeliannoksellaan. Suuri kiitos vielä kerran äänensä antaneille sekä kanssaosallistujille, kävin kurkkaamassa lopullisia tuloksia ja kisahan oli ihan hurjan tasainen!

Kunniani on nyt järjestää seuraavan kuun, eli joulukuun ruokahaaste. Koitin keksiä aiheen, josta voi löytää inspiraatiota sekä syyskauden loppuun että tuleviin jouluruokiin, ja mietin, että ainakin meillä käy pakastimen ovi tiuhaan tahtiin nyt, kun marja- ja sienivarat ovat vielä melko hyvällä tolalla syksyn jäljiltä. Lisäksi riistakausi jatkuu edelleen monen lajin osalta ja kalastus on mahdollista ympäri vuoden.

Näiden tuumailujen pohjalta päätin, että joulukuun ruokahaasteen aihe on kotimainen villiruoka.

Mikä on sinun paras riistareseptisi? Entä mitä ihanaa keksit mustikoista? Syntyykö metsän tai vesien antimista jotain myös joulupöytääsi? Vai oletko kehittänyt suuren maailman ravintoloitsijoiden malliin herkkuja vaikkapa jäkälästä? Niin tarkka en ole, että ruuan pitäisi olla itse luonnosta hankittua, vaan myös äidin (tai naapurin/kaverin/kollegan tai kenen tahansa muun tutun) keräämä, torilta tai kaupasta hankittu raaka-aine kelpaa, kunhan alkuperä on villi.

Rajasin aiheen kotimaiseen, koska muualtakin villiruokaa löytyy, mutta ehkä pointti hieman hukkuu, jos lähdetään puhumaan maailman toiselta laidalta tuotavista erikoisuuksista. Samoin kalojen kanssa toivon, että ainakin kaupasta ostettaessa tarkistetaan, ettei kala ole kovin uhanalaisesta kannasta.

Näitä on vielä pakastimessa vaikka kuinka.

Ja vielä säännöistä:

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 2.12.-24.12.2012 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.
Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 25.12.2012, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 30.12.2012 ja voittaja julkistetaan 31.12.2012.

Joulukuun 2012 ruokahaasteen voittaja järjestää tammikuun 2013 ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 5.1.2013. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.

Onnea matkaan kaikille osallistujille, jään odottamaan keitoksianne vesi kielellä!
Syksymmällä törmäsin tällaisiin aarteisiin, nyt ovat joko pakastimessa tai lumen alla.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Jälkikäteen marinoitu paahtopaisti



Paahtopaisti on meillä ollut huoletonta viikonloppu- ja juhlapyhäruokaa. Viime viikolla tein sitä ihan arkisapuskaksikin. Lihanpala on melko kohtuullisen hintainen ja sen voi valmistaa etukäteen, odottamaan nälkäisiä sitten veistelyvalmiina jääkaapissa.

Marinoidun paistin idean bongasin joskus Yhteishyvästä, ja ihmettelin, miten moinen ei aiemmin ollut tullut mieleen. Muistaakseni olen nähnyt myös Stockan Herkussa marinoitua paahtopaistia, ja sittemmin tehnytkin sitä useaan otteeseen. Ohjeen juju on paistaa paahtopaisti, mutta marinoida se vasta paistamisen jälkeen, jolloin maut pysyvät ihanan tuoreina. Yhteishyvän versiossa käytettiin tuoreita yrttejä, kun taas minun tämänkertainen kapris-sinappi-punasipuliversioni on lähempänä stockan paistia.

Itse paahtopaistin paistamisohje on sangen geneerinen, paistoajat ja lämpötilat tarkistin hs.fi:n ohjeesta. Kuva on tällä kertaa ihan pokkarilla napsaistu, nälkäisenä ei voinut odottaa kameran akun latautumista valmiiksi ;)

Marinoitu paahtopaisti

1-1,5 kg:n paahtopaistipala
suolaa
pippuria

marinadi
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
1 punasipuli ohuina siivuina
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Ruskista paisti ensin pannulla kaikilta puolilta ja hiero siihen suolaa ja mustapippuria. Lämmitä uuni 120 asteeseen, tuikkaa paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan ja anna kypsyä, kunnes mittarin asteet ovat 58, mikä riittää sisältä mehevän punaiseen paistiin. Minun mittarini taisi ehtiä kuuteenkymppiin saakka, mutta lopputulos oli onneksi edelleen punainen sisältä.  Jäähdytä paistia hieman.

2. Viipaloi punasipuli ja purista valkosipulin kynsi Valmista marinadi sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Laita paisti muovipussiin ja kaada mukaan marinadi. Anna maustua jääkaapissa joitain tunteja tai mieluiten yön yli.