Enemmän makua porkkanalaatikkoon

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan.

Siinä porkkanoita kuoriessani mietin, miksi laatikkomuodossa porkkana on aina makuuni vähän pliisua, vaikka itse juures on kovasti mieleeni. Voisinko tehdä asialle jotain ilman, että tekemäni ruoka lakkaisi olemasta porkkanalaatikko? Ensimmäinen ajatukseni oli porkkanoiden höyryttäminen keittämisen sijaan, mutta sitten sain paremman idean: jospa kokeilisinkin tehdä laatikon paahdetuista porkkanoista? Tunnetusti porkkana saa ihanan, intensiivisen maun uunissa kypsyessään, eikä metodi ole yhtään keittämistä hankalampi.

Porkkanoiden paahtamisen lisäksi päätin minimoida laatikon miedontajat. Halusin lopputuloksen maistuvan porkkanoille enkä kermalle tai munamaidolle, joten keitin riisipuuron maidon sijaan mietoon kasvisliemeen. Kananmunia laitoin yhden ja kermaa tuli vain pieni määrä tuomaan laatikolle täyteläisyyttä. Lisäksi - ja nyt saa paheksua - korostin porkkanan makua ja makeutta maustamalla laatikkoa hieman korianterinsiemenillä sekä tirauksella hunajaa.

Jos kaipaat porkkanalaatikkoosi pientä nostetta, testaa tämä! Sama vaiva, parempi lopputulos.

Ohjeen määrillä syntyi noin 550-600 gramman laatikko. Kyllä, raaka-aineiden painomäärä on paljon suurempi, mutta porkkanasta syntyy jonkin verran hävikkiä kuorintavaiheessa sekä lisäksi nestettä haihtuu sekä porkkanoita paahdettaessa että itse laatikkoa paistettaessa.

Porkkanalaatikko paahdetuista porkkanoista 

700 g porkkanoita
n. 1 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä
1/2 tl korianterin siemeniä rouhittuna
pari hyppysellistä suolaa
0,75 dl puuroriisiä
0,75 dl vettä
3,5 dl mietoa kasvislientä
0,5 - 1 dl kermaa
1 rkl hunajaa
pieni nokare voita uunivuoan voiteluun.

1. Kuori porkkanat, leikkaa ne muutamaan osaan (minä halkaisin ne kerran pitkittäin ja kerran poikittain) ja laita uunivuokaan. Hieraise pintaan suola, korianterinsiemenet sekä öljy. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

2. Porkkanoiden paahtuessa keitä riisi puuroksi: kiehauta vesi, lisää riisit ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää sitten kasvisliemi ja keittele rauhallisella lämmöllä noin 40 minuuttia, kunnes seos muuttuu löysähköksi puuroksi. Vaihtoehtoisesti, tee puuro suoraan pakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa maito kasvisliemellä.

3. Ota porkkanat uunista ja soseuta ne (minä käytin sauvasekoitinta). Sekoita keskenään porkkanat, hunaja ja riisipuuro. Jos haluat pakastaa laatikon myöhempää käyttöä varten, tämä on paras kohta tehdä se. Sekoita sitten mukaan muna ja kerma. Voitele uunivuoka nokareella voita, kaada laatikkomassa vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

Punajuurisalaatti kapriksilla

Viime viikonloppuna tehtyihin hampurilaisiin halusin vaihteeksi jotain muuta kuin coleslawia, joten päätin käyttää pois jääkaapissa kummittelevat punajuuret. Niistä syntyi majoneesipohjainen salaatti, joka sopi mukavasti hamppareiden kurpitsansiemensämpylöihin ja muutenkin syksyiseen makumaailmaan. Majoneesipohjaisesta punajuurisalaatista saattaa tulla ensimmäisenä mieleeni kylmätiskin einessalaatit, mutta pelko pois, kotitekoinen salaatti on maultaan raikas ja koostumukseltaan hieman rouskuva. Sotkua kammoksuville ei salaatti kuitenkaan ole, ainakaan sämpylän välissä.

Punajuuria ei nyt marinoida etikassa, mutta mielestäni ne kaipaavat yleensä jotain hieman suolaista ja hapanta makuparia. Niinpä niiden seuralaisiksi laitetaan tässä maustekurkkuja sekä kapriksia, jotka tuovat salaattiin maun lisäksi myös tekstuuria.

Vinkki: Tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta jouluna tarjottavasta rosollista puuttuu jotain, jollei siinä ole silliä. Kaprikset tuovat kuitenkin sen verran suolaisia sattumia salaattiin, että niitä käyttämällä saa rosollista tehtyä melko näppärän vegeversion, jos sellaista joulupöytään kaivataan.

Punajuurisalaatti kapriksilla

4-6 punajuurta (minulla 6 pientä)
1 pieni sipuli
1 1/2 keskikokoista maustekurkkua
2-3 rkl kapriksia
n. 1 dl hyvää majoneesia (minulla Helmann's)
mustapippuria
(suolaa)

1. Keitä punajuuret kuorineen ja kantoineen juuri ja juuri kypsäksi (juures kypsyy hieman vielä jälkikäteen). Jäähdytä, kuori ja suikaloi kulhoon.

2. Silppua mukaan sipuli ja maustekurkku, lisää kaprikset, sekoita ja mausta mustapippurilla. Kääntele mukaan suurin osa majoneesista, anna vetäytyä hetken ja lisää majoneesia, jos sitä ei ole makuusi tarpeeksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.

Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa

1 karitsanmaksa (n. 600g)
mustapippuria
suolaa
nokare voita (paistamiseen)
loraus öljyä (paistamiseen)

1. Ota maksa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Poista mahdolliset kalvot ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista maksa sihisevän kuumalla pannulla voi/öljyseoksessa kaikilta pinnoiltaan.

2. Laita maksa paistoastiaan ja tökkää lämpömittari sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 125-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 60-61 astetta. En ottanut kypsentäessä aikaa, mutta yli puolta tuntia siihen ei mennyt, muista siis tarkkailla mittaria.

Makeat sherrysipulit

1 keltasipuli
1 punasipuli
4 rkl voita
4 rkl vaaleaa sherryä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
tilkka öljyä
Lehdet muutamasta timjaminoksasta
1 rkl hunajaa

Kuori ja viipaloi sipulit. Lämmitä pannulla tilkka öljyä, lisää voi ja sipulit ja paista rauhallisella lämmöllä, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää suola, mustapippuri ja sherry, anna sen kiehahtaa ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet ja keltasipuli alkaa muuttua kullanväriseksi. Lisää hunaja ja timjami, sekoita, ja anna vielä muhia hetken ajan.

Kaali-omena-homejuustopaistos

Vuoka ennen uunia.

Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. "Ai juustoa vai juuston?" kysyi isäntä. "No juuston..."

Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera.

Kaali-omena-sinihomejuustovuoka (kahdelle)

1/4 pienehköstä kaalista
1 omena
pari nokaretta voita
tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl tuoreita timjaminlehtiä

100g sinihomejuustoa (minulla Castello Blå)

1. Suikaloi kaali ja omena ohuiksi suikaleiksi. Lämmitä paistinpannulla tilkka öljyä ja nokare voita ja kuullota kaalia muutaman minuutin ajan. Kaalin ei tarvitse tässä kohtaa vielä kunnolla kypsyä, kunhan se pehmiää hiukan. Lisää sitten omena ja kuullota vielä pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminlehdillä.

2.  Voitele pieni uunivuoka ja kaada kaali-omenaseos vuokaan. Lisää homejuusto nokareina. Paista 200-asteisessa uunissa vajaat puoli tuntia, kunnes kaali on pehmeää ja saanut hieman väriä pintaansa.

Tujakka kurkku-piparjuurisalaatti

Nuhanenät auki! Nyt, kun kaikenlaista isompaa ja pienempää pöpöä tuntuu olevan liikkeellä joka puolella, on voimakas piparjuurisalaatti ihan mahtavaa. Piparjuuri on muutenkin suosikkimakujani ja sen kanssa sorrun helposti liioitteluun, wasabiakin on sushin päällä tarpeeksi vasta, kun itkettää.

Tämän salaatin ajatus lähti jo muutama viikko sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa kylmäsavusilakkafileitä (ihan sairaan hyvää muuten) ja mietin niille jotain kivaa lisuketta silloisista jääkaapin antimista, joihin kuului mm. kurkkua, piparjuurta ja creme fraichea. Suunnittelin pikkelöiväni kurkun kevyesti ja sekoittavani sen piparjuuriraasteen ja creme fraichen kanssa, mutta salaatti jäikin sitten toteuttamatta. Ehkä onneksi, koska myöhemmin huomasin Suolaa & hunajaa -blogissa tehdyn ihanan kuuloista, jugurttipohjaista kurkku-piparjuurisalaattia, mistä sainkin päähäni käyttää raikkaampaa jugurttia creme fraichen sijaan. 

Salaatti tuli näiden kahden ajatuksen pohjalta lopulta tehtyä viime viikolla, vaikka silakat oli jo kauan sitten syöty. Mutta se ei haitannut, salaatti sopii melkeinpä minkä vaan kalaruuan kaveriksi, keitettyjen perunoiden höysteeksi, leivän päälle tai vaikka nuhalääkkeeksi. Suosittelen kokeilemaan! 

P.S. Kurkun pikkelöinnissä käytettävä etikka voimistaa piparjuuren potkua entisestään, jos olet siis herkkä mausteiden suhteen, suosittelen vähentämään määrää.

Kurkku-piparjuurisalaatti

1 keskikokoinen kurkku
1 tl sinapinsiemeniä
2 rkl etikkaa
1 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa
kourallinen tuoretta tilliä silputtuna
parin sentin pätkä tuoretta piparjuurta (minulla 4-5 cm halkaisijaltaan oleva kiekko)
1-1,5 dl turkkilaista jugurttia

1. Raasta tai suikaloi kurkku. Sekoita keskenään etikka, sokeri, sinapinsiemenet ja suola niin, että sokeri liukenee etikkaan. Kaada kurkkujen päälle ja kääntele mukaan silputtu tilli. Anna vetäytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä.

2. Valuta kurkut siivilässä ja puristele hieman kuivemmiksi. Kuori piparjuuri ja raasta se jugurtin sekaan, sekoita sitten mukaan myös kurkkuseos. Laita jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi ennen tarjoilua. 

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut.

Sienistä tein ihan klassisen kastikkeen, jonka maustoin sherryn lisäksi toisella hyvällä sienten kaverilla eli timjamilla. Kastikkeen kylkeen valmistin vain uunissa paahdettuja pottuja ja valkosipulia. Ja hyväähän siitä tuli, niinkin hyvää, että seuraavana päivänä tein samaa ruokaa vielä uudestaan, kun ensimmäisestä vedoksesta ei riittänytkään koko perheen ateriaksi. Allaoleva ohje on uusintakierroksen suuremman määrän mukainen.

Vinkki: jos käytät tuoreita sieniä, lisää ne pannuun samassa vaiheessa kuin ohjeessa, mutta paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (kuivatuista ei nestettä irtoa samaan tapaan). Luonnollisesti tuoreita torvisieniä ei myöskään ole tarkoitus liottaa, putsaus ja veitsellä pilkkominen riittää.

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 reilua kourallista kuivattuja mustatorvisieniä
muutama timjaminoksa
pari hyppysellistä suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
4 rkl sherryä
5 dl kuohukermaa
voita ja öljyä paistamiseen

1. Murenna kuivatut torvisienet ja laita veteen likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet ja puristele kuivaksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla keskilämmöllä voi-öljyseoksessa. Lisää sienet ja paista hetki muutaman kerran käännellen. Riivi timjaminoksista lehdet ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Nosta pannun lämpö reilusti kuumaksi, lisää sherry ja anna kiehahtaa. Lisää kerma, laske lämpötila takaisin keskilämmölle ja keittele kokoon, kunnes noin kolmannes nesteestä on haihtunut. Laita levy pois päältä ja anna vetäytyä pari minuuttia. Sekoita ja tarjoile.

Kesäinen lisuke nauriista ja sen naateista

Nauris on yksi kesäkauden suosikeistani, jo sen tuoksusta tulee mieleen lapsuus ja lämpimät kesät mökillä. Tai lämpimät ainakin näin jälkikäteen muisteltuna. Tuoretavarat haimme mökille yleensä Salon torilta, ja muiden kesäherkkujen joukossa oli usein kauniin valkoisia nauriita, jotka syötiin aina ihan sellaisenaan ohuelti kuorittuna. Ja edelleen se on minusta paras tapa syödä kesänauriita, nipullinen hupenee kuin huomaamatta ennen kuin ehdin miettiä sille mitään kummempaa käyttötarkoitusta.

Nyt halusin kuitenkin nimenomaan kokata, en ole nimittäin vielä koskaan valmistanut valkoisista uuden sadon nauriista mitään. Talviversioistakaan ei löydy kuin yksi resepti ihan blogin alkutaipaleelta. Lisäinspiraatiota sain naurisnipun komeista ja hyväkuntoisista naateista, ja kun olin vielä juuri vastikään lukenut Mama Gastron kokkailuun käyttämistä porkkanannaateista, olisi tuntunut rikolliselta heittää naatit pois.

Nyt päätin tehdä nauriista ihan yksinkertaisen muhennoksen, koska en halunnut peittää niiden omaa makua. Ja vähän teki mieli kesäkeittoa, johon ei ollut nyt aineksia, joten maitoon tehtävä muhennos vastasi siihenkin mielitekoon. Sellaista perinteistä, aurinkoista mummolaruokaa, jonka valmistamiseen ei montaa minuuttia kulu. Muhennoksen koostumusta on myös helppo säädellä muuttamalla voin, jauhojen ja maidon mittasuhteita. Naatit kannatti todella käyttää, koska ne toivat annokseen sekä väriä, makua että tekstuuria, pelkillä mukuloilla tämä ruoka olisi jäänyt vähän valjuksi kaikesta käyttämästäni voista huolimatta. Me söimme naurismuhennoksen kanssa uusia perunoita ja kylmää paahtopaistia, mutta hyvin olisi voinut sekoittaa mukaan edellispäivän keitettyjä perunoita, muita kasviksia tai vaikka pekonia, jolloin sörsseli olisi toiminut pääruokana sellaisenaan. Hyvää joka tapauksessa, kannattaa kokeilla jos ette ehdi syömään kaikkia nauriita suoraan nipusta!

Naurismuhennos

nippu valkoisia kesänauriita naatteineen (n. 5 kpl)
2 kesäsipulia varsineen
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

1. Irrota nauriit naateistaan (säästä naatit), kuori ne ohuelti ja pilko suupaloiksi. Poista naateista nuutuneet / kellastuneet yksilöt, huuhdo ja pilko. Huuhdo ja pilko myös kesäsipulit.

2. Sulata voi paistinpannulla ja lisää nauriiden mukulaosat. Paista keskilämmöllä hieman pehmeämmäksi. Lisää naatit ja jatka paistamista pari minuuttia. Ripottele nauriiden pintaan vehnäjauho, sekoittele rauhallisella lämmöllä kunnes jauho imeytyy voihin (kuivaa jauhoa ei enää näy) ja lisää maito. Anna kuumeta keskilämmöllä samalla sekoitellen, kunnes seos kuplii ja sakenee. Lisää kesäsipulit varsineen ja mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Sekoita ja tarjoile esimerkiksi keitettyjen uusien perunoiden kanssa.

Täysosuma grillistä - hunajainen grillikasvissalaatti

Joskus parhaat asiat tulevat vastaan ihan vahingossa. Tai siksi, että jääkaapissa uhkaa tapahtua herkuista hävikiksi -ilmiö, jollei asialle vikkelästi tee jotain. Eilinen, ihan mahtava - toistan, ihan mahtava - grillikasvissalaatti on tästä oiva esimerkki. Heittelimme vähän summamutikassa grilliin hävikkiuhan alla olevia kasviksia ja muutamia edellispäivän keitinperunoita ajatuksena lähinnä päästä niistä eroon, mutta päätinkin sitten jatkojalostaa kasvikset jonkunlaiseksi lämpimäksi salaatiksi grillatun lihan rinnalle. Odotin lopputulosta, joka olisi parhaimmillaan hyvänmakuista muhjua ja pahimmillaan, no, pahanmakuista muhjua, mutta salaatti ylitti kaikki odotukseni. Siitä tuli kauniin värikästä, juuri sopivasti kypsynyttä ja erittäin maukasta; tekstuurissa ja mauissa sekoittuivat hauskasti tuoreet ja grillatut komponentit sekä Lähi-idän makumaailman inspiroima, hunajainen kastike. Jos en vielä kehunut ärsyttävyyteen saakka, niin sanotaan vielä, että jopa isäntä, joka ei suhtaudu kasviksiin ihan samalla intohimolla kuin minä, totesi niitä katsellessaan, että ovatpa kauniita, ja taisi olla myös yhtä mieltä kanssani siitä, että pääruokana ollut liha jäi tällä kertaa soittelemaan toista viulua lisukkeelle.

Ja kivaahan hävikkiruuissa on myös se, ettei raaka-ainevalikoiman kanssa ole niin tarkkaa vaan kasviksia voi vaihdella mielensä mukaan, mieleen tuli heti, että esim. rucola olisi sopinut annokseen tosi hyvin. Ehkä munakoiso on ainut, josta pitäisin tässä kiinni. Ohjeen annoksesta riittää yhdelle kasvispääruuaksi tai kahdelle lisukkeeksi, varmasti useammallekin, jos muitakin lisukkeita on tarjolla. Me lusikoimme annoksen päälle vielä nokareet ranskankermaa, mutta ehkä joku vuohen- tai lampaanmaitojuusto maistuisi kasvisten päälle murusteltuna vielä paremmalle!

P.S. Suuri kiitos kesäkuun ruokahaasteessa äänestäneille, nakukeisari sai tasaäänet Keittotaiteilua-blogin superkauniin nokkospestobostonin kanssa, mutta arpaonni suosi lopulta Kärähtäneet voittoon. Palataan pian asiaan heinä-elokuun ruokahaasteen merkeissä! 

Hunajainen grillikasvissalaatti

1/2 keskikokoisesta munakoisosta
1/2 vihreä paprika
1 punasipuli
2 tomaattia
5 keskikokoista uutta perunaa keitettynä

grillaukseen:

2 rkl voita
2  rkl rypsiöljyä
2 rkl soijaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna

kastike:

1 1/2 rkl hunajaa
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi murskattuna
3-4 rkl oliiviöljyä
2 nippusipulin vartta (nuoret yksilöt menevät hyvin kokonaisina)
pieni nippu minttua
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

1. Valmista ensin salaatinkastike. Sekoita kulhossa keskenään hunaja ja sitruunan mehu (seosta voi esim. hieman lämmittää mikrossa, jotta hunaja notkistuu ja liukenee helposti mehuun), lisää sitten paprikajauhe, juustokumina ja valkosipuli. Kaada öljy seokseen samalla sekoitellen. Silppua mukaan vielä minttu ja sipulinvarret, tarkista maku ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Valmista grillaukseen tuleva kastike sekoittamalla keskenään voi, öljy, soija ja valkosipulimurska.

3. Viipaloi munakoiso pituussuunnassa, ripottele pintaan hieman suolaa ja anna sen itkettyä talouspaperin päällä vähän aikaa. Painele sitten pinta kuivaksi paperilla. Pilko muut kasvikset ja perunat muutamaan osaan mutta ei liian pieneksi, jotteivät palat putoa grilliin ritilän välistä. Grillaa kasviksia rauhallisella lämmöllä molemmin puolin silloin tällöin voiseoksella sivellen, kunnes ne kypsyvät ja saavat kauniin värin (me grillasimme kaasugrillin etureunassa pienimmällä lämmöllä pääosin kansi kiinni, aikaa kului kymmenisen minuuttia ja kasvisten kypsyys ja ulkonäkö oli oikein hyvä).

4. Ota kasvikset grillistä ja pilko vielä lämpiminä suupaloiksi. Sekoita kulhossa salaatinkastikkeen kanssa ja tarjoa heti.

Ottolenghin mausteinen kikhernesalaatti mutkien kautta mutta silti vähän oikaistuna

Vappuna meillä herkuteltiin ruokaisilla salaateilla, eikä tällä kertaa mukaan mahtunut edes yhtään perinteistä perunasalaattia. Isännän tekemästä chorizo-mustapapusalaatista kirjoitinkin jo, ja toisena salaattina teimme yrttistä kikhernesalaattia, jonka resepti on kuulemma alun perin itsensä supersuositun Ottolenghin käsialaa. Minä nappasin ohjeen Andalusian auringossa -blogista, jonne se oli päätynyt nyt myös niin kovin suositusta Vege! -kirjasta, eli muutaman mutkan kautta se meille matkusti. Mutta samalla tein myös vähän oikopolkuja, sitruunankuori jäi kastikkeesta ihan vaan laiskuuttani ja kardemumma siksi, että sitä on tullut viime aikoina laitettua niin moneen ruokaan. että maku jo hieman kyllästytti. Lisäksi paprikani taisi olla vihreä ja kikherneeni kuivatuista keiteltyjä, eli jääköön teidän lukijoiden arvioitavaksi, onko salaatilla sitten enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Tosi hyvä ja raikas salaatista tuli oikaistunakin, joskin sen herkkä mausteisuus jäi kyllä tällä kertaa valitettavasti samassa pöydässä tarjotun, voimakkaamaan makuisen chorizosalaatin varjoon. Mutta ei lasketa sitä tämän salaatin puutteeksi, vaan sen toisen vahvuudeksi. Helppo on suositella tätäkin!

Mausteinen kikhernesalaatti

400g keitettyjä ja valutettuja (tai yksi säilykepurkillinen) kikherneitä
1 kurkku
2 tomaattia
150g retiisejä (minulla yksi nippu, en punninnut mutta näppituntumalta paino meni lähelle ohjetta)
1 paprika (alkuperäisohjeessa punainen, minulla vihreä)
1 pieni punasipuli
ruukullinen korianteria
ruukullinen lehtipersiljaa
pieni nippu tilliä

kastike:

1 sitruunan mehu (ja kuori raastettuna, vaikkei minulla ollut)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua juustokuminaa
(1 tl jauhettua kardemummaa, joka minulla jäi pois)
1 dl oliiviöljyä

mustapippuria
suolaa

1. Putsaa ja kuutioi tuoreet kasvikset ja silppua yrtit. Sekoita salaattikulhossa kasvikset, yrtit ja kikherneet.

2. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen aineet oliiviöljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy, sekoita vielä ja kääntele salaatin sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna vetäytyä viileässä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

Vannon, että kuvan "surullinen hymynaama"-valkosipuli oli puhdas vahinko.

Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet (n. 2-2,5 dl purkillinen)

3 kokonaista, suurehkoa valkosipulia
reilu loraus öljyä
ripsaus hyvää suolaa
mustapippuria rouhittuna
muutama rosmariinin oksa

marinointiin:

3 rkl hyvää balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet. Sekoita uuninkestävässä vuoassa keskenään kynnet, öljy. suola ja pippuri. Tökkäise mukaan muutama rosmariininoksa ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes kynnet ovat kunnolla kypsät ja saaneet pintaansa hieman väriä. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, pienennä lämpöä ja pidennä hiukan paistoaikaa, liian tummat kynnet menevät kitkeriksi.

2. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset ja kaada seos vielä kuumien valkosipulinkynsien päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä puolisen tuntia ja käytä/tarjoile. Kynsiä voi marinoida jääkaapissa hiukan pidempäänkin ja jämät säilyvät ainakin muutaman päivän (pidemmästä säilytyksestä ei ole kokemusta), mutta suosittelen, ettei niitä tarjota ihan jääkaappikylmänä.

Kikherne-avokado-fetasalaatti

Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen "mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan" -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin - jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena!

P.S. Jotta kukaan ei kuvittelisi, että meillä on kokonaan hurahdettu salaatteihin, kerrottakoon loppuun, että eilen söimme hodareita. Niistä ei jäänyt dokumentoitavaa jälkipolville, mutta hyvää kaappientyhjennysruokaa olivat nekin. Ostin Hakaniemestä E. Hakkaraiselta muutaman tuoremakkaran hodareiden väliin, mutta sämpylät tehtiin jämäjauhoista ja makkaran kanssa mukaan sujahti mm. hapankaalipurkin ja suolakurkkujen jämät, sekä pakastimesta otettua possunlapaa.

Kikherne-avokado-fetasalaatti

3 dl kuivattuja kikherneitä
150g fetajuustoa
1 avokado
1 pieni punasipuli
n. 10cm pätkä kurkkua
kourallinen rucolaa tai mieleistä, tummaa salaattisekoitusta
1 sitruunan mehu
1/2 valkosipulinkynsi
2 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä

1. Jos käytät kuivattuja kikherneitä, valmistele ne pakkauksen ohjeen mukaan; minä liotin yön yli, huuhtelin, keitin tunnin, valutin ja jäähdytin.

3. Valmista kastike. Sekoita pienessä kulhossa tai lasissa sitruunamehu, sokeri, suola ja mustapippuri ja purista mukaan puolikas valkosipulinkynsi. Anna levähtää hetken tai sekoittele, kunnes sokeri ehtii suurin piirtein liueta sitruunamehuun. Valuta mukaan öljy samalla sekoittaen.

2. Pilko salaattikulhoon kurkku, punasipuli, feta ja avokado ja sekoita mukaan kikherneet sekä salaattisekoitus (jota voi tarvittaessa myös vähän hienontaa ensin). Kaada päälle kastike, kääntele sekaisin ja anna maustua hetken jääkaapissa. Tätäkään salaattia ei kannata tarjota ihan jääkaappikylmänä, joten ota salaatti huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua.

Enemmän ja vähemmän onnistuneet tabbouleh-muunnelmat

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin.

Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin "viralliset" reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa.

Ehdin jo kertaalleen tehdä salaattimuunnelmaani ja olin marketissa etsimässä lisää linssejä, kun huomasin hyllyssä tattarisuurimoita. Jaa, miksei niitäkin voisi kokeilla? Ruokaisia salaatteja kun on mukava tarjota vierasvarana ja bonusta on, jos pystyy tekemään vehnättömiä versioita, koska gluteenipitoiset viljat ovat aika monen ruokavaliosta jääneet pois. Ja vaikka itse rakastan niitä linssejä ja meillä syödään niitä mielellään, ne saattavat joillekin mennä vähän liikaa ituhippi- tai opiskelijaruokaosastolle. Tattaria testiin siis. Tällä kertaa tein salaatin suolakuorikalan kaveriksi, joten päätin maustaa sen sitruunan lisäksi jääkaapista löytyvällä tillillä, kun olin sitä käyttänyt kalaankin.

Mutta mutta, ihan ei tattariversioni salaatista toiminut. Tillillä maustaminen oli sinänsä toimiva ajatus, mutta tattarin ominaisuudet pääsivät vähän yllättämään, sen suutuntuma oli nimittäin minun makuuni ikävän niljakas. Menisin ehkä jopa sanomaan, että limainen, ja sama ominaisuus tarttui koko salaattiin. Aiemmin olen lähinnä käyttänyt tattaria jauhomuodossa blinejä tehdessäni, joten jos joku aiheessa valistuneempi sattuu tätä lukemaan, niin saa vinkata, menikö jotain pieleen vai onko kyse nimenomaan tuon viljan ominaisuudesta. Paketin ohjeen mukaan huuhtelin tattarin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä ja keitin kymmenen minuuttia. En kuitenkaan jättänyt suurimoita enää ohjeen mukaisesti vetäytymään, koska ne tuntuivat jo aika pehmeiltä, vaan huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä ja jätin valumaan hetkeksi, jotta saisin ne nopeasti salaattikäyttöön. Voipi olla, että moka tuli tehtyä juuri siinä.

Täytyy varmasti antaa tattarille vielä toinen mahdollisuus ja tehdä pieni koe-erä tarkasti paketin kypsennysohjetta noudattaen, niin voin ainakin helpommin sanoa, onko vika viljassa vai täällä tuolin ja näppiksen välissä. Ja vierastarjottavaksi voin tehdä yhtä hyvin vaikka kvinoapohjaista salaattia, se ei aiheuta yllätyksiä. Sillä välin, alla sen aina onnistuvan, linsseistä tehdyn tabbouleh-muunnelmani ohje. Enjoy!

Tabbouleh-tyylinen linssisalaatti (4 lisukeannosta tai 2 pääruoka-annosta)

3dl punaisia linssejä (tai vastaava annos muita linssejä)
2 tomaattia
1/2 kurkku
1/2 isosta, vihreästä paprikasta
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 ruukkupersilja silputtuna
1 ruukkuminttu silputtuna
1 ruukkubasilika silputtuna (ei välttämätön, mutta minä tykkään)
1/2-1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 dl oliiviöljyä
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Kypsennä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä.

2. Hienonna salaattikulhoon kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli ja yrtit. Purista mukaan sitruunamehu ja valkosipulinkynsi. Lisää vielä oliiviöljy ja jäähdytetyt linssit ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta älä tarjoile aivan jääkaappikylmänä.

Kuukauden kasvis - punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.

Ainut juju salaatissa on oikeastaan käyttää hyviä raaka-aineita. Yrtteinä laittaisin melkein mitä tahansa mistä itse tykkää, minä käytin sileälehtistä persiljaa, varsisellerin lehtiä, lipstikkaa ja korianteria, joista viimeinen kyllä meni aika muhjuksi punajuuriin pyöriteltäessä. Sekoittelin osan yrteistä punajuuriin ja jätin osan lohkoille salaattipediksi, mutta yhtä hyvin voi myös kaiken sekoittaa keskenään. Mukaan vuolin vähän Kolatun kuttucheddaria, se oli kivaa vaihtelua chevrelle tai fetalle. Ja ihan lopuksi pirskottelin päälle hieman tamperelaisen Mama's Cornerin myymää ihanaa balsamicoreduktiota, joka vie kielen mennessään vaikka sellaisenaan. Tuotteita ei ole sponssattu, mutta laitoin linkit, kun olen niihin tykästynyt. Niin ja, hunajaa voi toki lorauttaa muutaman pisaran punajuurille balsamicoreduktion sijaan.

Savupunajuuri-yrttisalaatti (kahdelle)

4 pientä punajuurta

pieni nippu lehtipersiljaa

pieni nippu lipstikkaa

pieni nippu korianteria

muutama varsisellerin lehti

2 tl balsamiviinietikkaa

1/2 valkosipulinkynsi murskattuna

mustapippuria

suolaa

loraus hyvää oliiviöljyä

pari rkl kuttucheddaria tai esim. pecorinoa murustettuna

(pieni loraus balsamicoreduktiota tai hunajaa)

1. Keitä punajuuret kypsiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita ne sen jälkeen sähkösavustimeen 7-10 minuutiksi. 

2. Punajuurten savustuessa sekoita keskenään balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita mukaan vielä oliiviöljy. Silppua tai revi yrtit karkeasti ja sekoita ne vinaigreten kanssa. Lisää mukaan savustetut punajuuret ja pyöräytä vielä sekaisin. Kaada tarjoiluastiaan, vuole tai murusta päälle kuttucheddaria tai pecorinoa ja lorauta koko komeudelle hieman balsamicoreduktiota tai hunajaa. Tarjoile heti.

Raikas omena-piparjuurikastike

Vahingossa hyvä tulee, kuten myös summamutikassa ja hetken mielijohteesta. No okei, ei nyt ihan aina, mutta tällä kertaa onnisti. Kaikki lähti siitä, kun jääkaapissa oli ihana, tuore siikafile, jolle en osannut päättää käyttöä. Graaviin? Pannulle? Uuniin? Ehdin jo päätyä viimeiseen ja olin aikeissa tehdä perinteistä tai paketoitua piparjuurikalaa, kun mieli muuttui vielä kertaalleen. Ehkä sittenkin paistaisin sen pannulla ja tekisinkin kylkeen jonkun kylmän piparjuurikastikkeen.

Tykkään raastetusta omenasta kermaviilikastikkeissa ja muissa kylmissä, kalojen kylkeen tarkoitetuissa sooseissa. Omenan kaveriksi punasipulia ja tällä kertaa, kun sitä kerran oli, piparjuurta. Ja kastikkeesta tuli ihan tosi hyvää! Vähän makeaa, vähän hapanta ja mukavan tujakkaa, ranskankerman pehmeydellä taitettuna. Paistetun siian kanssa se maistui sekä äidille että pojalle - minähän olen voimakkaan piparjuurisesta ruuasta vain onnessani, mutta yllätyksekseni omena ei ollut pudonnut kauas puusta tässä asiassa ;)

Omena-piparjuurikastike (2-3 ruokailijalle)

200g ranskankermaa
reilu puolikas omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 rkl raastettua piparjuurta tai piparjuuritahnaa (valmis tahna on miedompaa)
ripaus sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kuori ja raasta omena ja piparjuuri sekä kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua viileässä sen aikaa, kun kala paistuu.

Tulistekoukussa

Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen. 

Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään - kaikista paikoista - Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus... no, näin se junttikin sivistyy.  

Viimeisen reilun viikon aikana olen sitten tehnyt vastaavaa tulistetta myös khao man kai -tyylisen keitetyn kanan kylkeen sekä tämän viimeisimmän ja karussa keittiökaaoksessa pikaisesti valokuvatun version paistetun nieriän kaveriksi. Viimeksi käytin lähikaupan ainoita chilejä, joihin ei oltu merkitty lajiketta vaan ainoastaan, että kyseessä on mieto, hollantilainen ja punainen chili. Ihan yhtä maukkaita ne eivät olleet kuin jalapenot tai sellaiset pienet, vihreät linnunsilmächilit, mutta ajoivat kyllä asiansa ja muut maut kompensoivat kokonaisuutta. 

Vähän kuten taannoinen kaalisalaattini, tämä soosi on muunneltavissa aika monella tapaa, kunhan peruskomponentit ovat kohdillaan. Kastikkeen happamana osana käytin hieman makeaa riisiviinietikkaa tehdessäni dippiä kanalle, kalan kanssa laitoin limeä ja hiukan sokeria. Inkivääriä tuli laitettua viimeksi, mutta se ei ole välttämättömyys. Ja chililaatua, makeutta ja valkosipulin määrää voi sovitella käyttötarkoituksen mukaan. Ja niitähän löytyy, käyttötarkoituksia siis. Vaikka ei olisi niin höyrähtänyt kuin allekirjoittanut ja valmis syömään tulistetta ihan minkä kanssa tahansa, niin helposti voi sanoa sen toimivan niin lihan, kalan kuin kanankin kyljessä, salaateissa kastikkeena tai vaikka riisipaperirullien täytteenä.

Thaityylinen kalakastike-chilidippi

1 dl kalakastiketta

2 limetin mehu

1 tl sokeria

2 suurehkoa, punaista chiliä siemenineen

2 valkosipulinkynttä

nippu (ruukullinen) korianteria

pieni pala tuoretta inkivääriä

pari kevätsipulin vartta

Sekoita keskenään limettimehu, sokeri ja kalakastike. Kuori ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Silppua korianteri sekä kevätsipuli, suikaloi inkivääri, hienonna chili ja sekoita kaikki kastikkeeseen. Anna maustua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoilua. 

Paahdettua kukka- ja ruusukaalia sekä uutta ruokainspiraatiota

Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi.

Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa.

Ruusukaalin kaveriksi kaivoin jääkaapista vähän käytetyn kukkakaalin, jonka jämät pilkoin samaan uunivuokaan. Siinä muuten toinen kasvis, jonka syön yleensä aina samalla tavalla, höyrytettynä voin ja curryjauheen (jep) kera, eli korkea aika oli tuulettaa vähän kukkakaaliakin. Lopputuloksesta tulikin tosi hyvää, joskin olin onnistunut heittämään mukaan hiukan liikaa suolaa (ehkä se yksi hyppysellinen olisi ollut tarpeeksi kahden sijaan). Suolasta huolimatta paahdetut kaalit olivat oiva kaveri paistetuille porsaankyljyksille, muuta lisukettä ei kaivattu ja yksi arki-ilta oli jälleen pelastettu.

Paahdetut kukka- ja ruusukaalit

1 pienehkö kukkakaali
300g ruusukaaleja
kämmenellinen kuorittuja saksanpähkinöitä (n. 5 kokonaista eli 10 kuorittua puolikasta)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
muutama voilastu
suolaa
mustapippuria

Leikkaa ruusukaalien kannat ja poista mahdolliset huonot päällilehdet, pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja laita molemmat kaalit sikin sokin uunivuokaan. Murskaa morttelissa saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi, kuori valkosipulinkynsi ja pilko samanmoiseksi rouheeksi. Ripottele nämäkin vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita ja vuole päälle muutama lastu voita. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Paahdettujen uusien perunoiden vuosipäivä

Nyt kun vihdoin tohtii laittaa uunin taas päälle, on tehnyt mieli muutakin, kuin höyrytettyä uutta perunaa; sitä on nimittäin syöty, syöty ja syöty kesän mittaan sillin ja muiden kalalisukkeiden parina. Olen ennenkin paahtanut uusia perunoita uunissa ja etsin blogin reseptiarkistosta ohjetta, mutta sellaista ei tullut vastaan. Niinpä googlasin muistini virkistykseksi sopivat lämpötilat ja arvioidut paistoajat ja tein pottuja yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. 

Valmiita pottuja katsellessani mietin, josko hieraisisin vähän valkosipulia niiden tarjoiluastian reunaan. Ja sitten mietin, että valkosipulinkynnethän olisivat ihana lisä perunoiden kanssa uunissa. Ja sitten tuli deja vu, ihan varmasti olen tehnyt sellaisia pottuja ja blogannutkin niistä! Asia hämmensi minua niin, että oli pakko avata blogiarkisto kuukausi kerrallaan ja etsiä potut. Ja löytyiväthän ne lähes päivälleen vuotta aiemmin kirjoitetusta tekstistä, olin vain unohtanut lisätä perunatunnisteen tekstiin (nyt on muuten sekin asia korjattu). Paahtopottujen "vuosipäivän" kunniaksi laitan uudenkin version nähtäväksi, perunoista tuli nimittäin tälläkin kertaa todella hyviä!

Ohje on tehty niillä määrillä, mitä itse tein, mutta helpostihan tuo taipuu suurempaan tai pienempäänkin pottusatsiin. Pienet, ensimmäiset uudet perunat paahtunevat puolessa tunnissa, nämä loppukesän perunat olivat jo sen verran suuria, että pidin niitä tunnin. Tuoreyrtti on vapaavalintaista, potut toimivat ilmankin mutta yrtillä saa makumaailmaa suunnattua aika helposti. Minä käytin korianteria, jolloin maut jäävät aika kesäisiksi, rosmariinilla tai timjamilla saisi puolestaan aikaan ihanat syyspotut :) 

Paahdetut uudet perunat vol. 2

n. 20 uutta perunaa

reilu loraus oliiviöljyä

pari hyppysellistä suolaa

(pieni nippu korianteria silputtuna)

Pese perunat ja laita uunivuokaan, suurimpia kannattaa hieman lohkoa. Lorauta päälle oliiviöljy, lisää suola ja sekoittele vaikka käsin sen verran, että suola ja öljy tarttuvat tasaisesti perunoihin. Paahda perunoita uunissa noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapeita pinnasta ja pehmeitä sisältä. Ripottele valmiiden perunoiden päälle silputtua, tuoretta korianteria tai muuta yrttiä. 

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaalicouscous

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia.

Mutta arvatkaa mitä? Vaikka nyt kotioloissa käytössäni oli blenderi, en jaksanut kaivaa sitä kaapista vaan halusin laiskana naisena vähän oikaista. Kokeilin siis tehdä kukkakaalimurskaa kehnohkolla sauvasekoittimellani (note for self, köyhällä ei ole varaa ostaa ainakaan sitä kaikkein halvinta, taitaa nähdä palautuksen tuo kapistus ennen kuin takuuaika on täynnä). No eihän se toiminut, kuten kuvastakin näkyy, jonkin verran sain aikaan sopivaa raetta, mutta jonkin verran myös muhjua ja jonkin verran kokonaiseksi jääneitä kukintoja. Onneksi jatkoin kuitenkin tekemistä tälläkin materiaalilla, sillä maku oli kuitenkin aika hyvä! Ei mene ohi suosikkitavastani valmistaa kukkakaalia (höyrytettynä, voin ja curryjauheen kera), mutta ihan mukavaa vaihtelua tämä on ja uudestaankin voin tehdä. Mutta sitten kaivan kyllä sen blenderin esiin, ihan oikeasti.

Kukkakaalicouscous (lisukkeeksi kahdelle)

1 keskikokoinen kukkakaali
n.  1 rkl öljyä + 1 rkl voita paistamiseen
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
muutama oksallinen timjaminlehtiä

Pilko kukkakaali kukinnoiksi, laita blenderiin ja surauta pieneksi murskaksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetki pannulla öljyssä. Lisää sitten kukkakaali, suola, pippuri ja timjami, ja kuullota keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes kukkakaali pehmenee. Koristele halutessasi timjaminoksilla.

Makeansuolainen bataattisalaatti

Syöttekö joka vappu perunasalaattia? Niin mekin, milloin minkäkinlaista. Tänä vuonna päätin vaihteeksi muuntaa perunasalaatin bataattisalaatiksi, mikä olikin ihan oiva ratkaisu. Vappu tuli ja meni (jep, tänäkin vuonna), mutta makeansuolainen bataattisalaatti maistuu pitkin grillikautta suolaisten ruokien parina. Tällä kertaa käytin salaatin suolaisena tasapainoittajana fetaa, mutta mieleen juolahti, että pekonikin olisi tosi passeli kaveri bataatille. Limetti ja korianteri (jonka muistin lisätä vasta valokuvan jälkeen) pitävät kokonaisuuden raikkaana, ja värit ovat tosi, tosi kauniit!

Bataattien koko vaihtelee hurjasti, joten määrät ovat alla suuntaa antavat; sopivat mittasuhteet löytyvät parhaiten - yllätys, yllätys - maistelemalla.

Joka kaipaa salaattiinsa nimenomaan perunaa, keräilin vanhoista postauksista muutamia perunasalaattivinkkejä edellisvappuna.

Bataattisalaatti (neljälle lisukkeeksi)

2 suurehkoa bataattia
1 pieni, punainen paprika tai suippopaprika
1/2 punasipuli
200g fetajuustoa
1 prk kermaviiliä
1 limetin mehu
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria silputtuna

1. Kuori, lohko ja esikeitä bataatit; ole tarkkana, koska ne hujahtavat nopeasti hieman alikypsistä hieman ylikypsiksi. Anna bataattilohkojen jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja kuutioi ne sitten salaattikulhoon.

2. Pilko punasipuli, paprika ja feta pieniksi kuutioiksi ja lisää bataatin kaveriksi kulhoon. Sekoita kermaviili, limettimehu, sokeri, suola ja mustapippuri kastikkeeksi. Sekoita osa kastikkeesta varovasti salaatin joukkoon, anna hetki vetäytyä ja arvioi, onko kastiketta riittävästi omaan makuusi. Jos ei, lisää mukaan vielä loput kastikkeet. Sekoita mukaan silputtu korianteri ja anna vetäytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Pinnalle voi ripotella korianterinlehtiä koristeeksi.

Kuukauden kasvis - parsa: grillattu parsa-perunasalaatti

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa.

Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin!

Kuvat räpsin kiireellä ja hätistellen kolmea hyeenaa samalla toisella kädellä kauemmas, ei kai sitä huomaa? ;)

Grillattu parsa-perunasalaatti

10-12 vartta (1 nippu) vihreää parsaa
10 keitettyä pienehköä, kiinteää perunaa kuorineen (esim. edellisen päivän tähteeksi jääneet keitinperunat)
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl kuivattua valkosipulirouhetta
1 ruukku sileälehtistä persiljaa
suolaa
mustapippuria
pari rkl soijaa
hyvää oliiviöljyä n. 3 + 2 rkl

1. Sekoita kulhossa balsamiviinietikka, valkosipuli, suola, pippuri ja loraus öljyä. Silppua mukaan persilja. Sekoita erillisessä, pienessä kupissa soija ja saman verran oliiviöljyä grillattavien kasvisten sivelyyn.

2. Huuhtaise parsat ja napsauta niistä puumaiset kannat pois. Grillaa parsoja ja perunaa keskikuumassa grillissä välillä öljy-soijaseoksella sivellen ja käännellen. Perunoille riittää, kun ne saavat väriä, parsaa kypsytän yleensä reilu 5 min; kun parsa alkaa saada väriä ja on nähnyt grilliä molemmilta puoliltaan, sekin on valmista. Anna pottujen ja parsojen jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä.

3. Pätki parsat n. kolmeen osaan ja lohko perunat suupaloiksi. Sekoita kastikkeeseen, anna vetäytyä hetken mutta tarjoile vielä haaleana.