tiistai 31. tammikuuta 2012

Uuniperunoita, savukalatäytettä ja arkea



Uuniperunat ja savukalatäyte kuuluisivat oikeastaan kategoriaan "niin helppoa ja niin epäkekseliästä, ettei niistä mitään kehtaa kirjoittaa", mutta kylläpäs vaan kehtaan. Liian monet broilerisuikale-pakastevihanneswokit (jotka eivät maistu pahalle nekään, mutta meillä vaan toisinaan tehdään niitä vähän liiankin usein) nähneenä en vaan voi mitään ajatukselle, ettei arki-iltojen syömiseen ole koskaan liikaa vinkkejä.

Uunipotut taistelevat sikäli arkiruuan kriteerejä vastaan, että ne ottavat uunissa aikansa, tunnista puoleentoista. Ne saavat kuitenkin paljon anteeksi sillä, että sekä pottujen että täytteen valmistelut hoituvat todella nopeasti ja paistumiseen kuluvan ajan voi sitten jokainen käyttää itselleen sopivalla tavalla. Minun piti viedä seisoja lenkille, mutta isäntä vapaaehtoistikin itsensä, joten viikkasin pyykkipinon ja ehdin vielä möllöttää sohvallakin kuolaamassa läppärin ääressä toisten reseptejä :)

Savukalatäytteen olin aikeissa tehdä savusilakasta, mutta marketin realiteetit ohjasivat valintani savukirjoloheen. Samoilla mausteilla menee oikeastaan mikä tahansa ei-erityisen-eksoottinen savu- tai kylmäsavukala, miksei purkkitonnarikin.

Uuniperunat

2 rosamunda-perunaa per syöjä
voita
suolaa
valkosipulijauhetta

Harjaa perunat puhtaiksi. Tasoita perunan ylöspäin jäävää puolta hieman leikkaamalla päältä ohut suikale pois niin, että perunan keltainen osa tulee näkyviin. Leikkaa kohtaan ristiviilto, sirottele päälle suolaa ja valkosipulijauhetta (kuivastuista isoista lastuista tuoreeltaan jauhettuna saa mielestäni paljon parempaa kuin valmiista jauheesta! Mutta mä olenkin valkosipulihullu...), ja viimeistele nokareella voita. Kääri perunat folioon ja paista 180-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia, tai kunnes peruna on sisältä pehmeä ja kuoret alkavat hieman rapsakoitua.

Savukalatäyte

300g savukalaa
1,5 purkkia purkkia creme fraichea (300 g )
1 limetin mehu
1/2 purjoa
1/2 punasipulia
1/2 tl sitruunapippuria
1 rkl sinappia
1tl sokeria
tilliä
mustapippuria
suolaa

Pilko punasipuli ja purjo pieniksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset niin, ettei savukalan rakenne mene aivan muhjuksi. Laita vetäytymään jääkaappiin puoleksi tunniksi ennen tarjoilua.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Keitettyä kieltä ja punajuuri-perunalohkoja piparjuurivoilla


Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. "No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa"...

Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan "cheap cutseista" muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan.

Ensikertalaisena halusin lähteä liikkeelle mahdollisimman pelkistetystä valmistustavasta ja valitsin siksi metodiksi perinteisen keittämisen Otavan Suuren Keittokirjan ohjeella. Kyseinen kirja, jonka taisin saada lahjaksi joskus varhaisteininä, on ollut minulle se perusruuanlaiton oraakkeli, josta katsotaan, miten lintu nyljetään, muikku perataan tai vaikkapa juuri sisäelimet käsitellään. Ja koska 1993 vuoden kirjani on 1984 vuoden kuudes painos, on siinä ihana retroelementti! Tosin äitini hyllystä löytyvä 70-luvun alkupuolen punakantinen versio vie kyllä retroilussa voiton ;)

Mutta takaisin asiaan. Kielen klassinen kaveri on piparjuuri, jonka toinen klassinen kaveri on punajuuri. Johtopäätökseni oli, että teen kielelle lisäkkeen, josta löytyy näitä molempia.


Kielestä tuli herkullinen, mutta viimeiset nystyrät nahan alta olisin voinut siistiä joko huolellisemmin tai jättää siistimättä kokonaan, nyt lopputulos oli puoliksi siivottu ja vähän vähemmän esteettinen. Lisäkettä puolestaan tuunaisin jatkossa sekoittamalla uunista otettuihin lohkoihin tuoreeltaan vähän rucolaa, joka toisi jonkun tuoreen elementin ja hieman raikkautta muuten melkoisen tuhtiin annokseen.

Keitetty kieli

1 n. 1 kg painoinen naudankieli
1 sipuli
10 kuivattua neilikkaa
2 tl valkopippuria
1 rkl suolaa jokaista keitinvesilitraa kohden

Kuori sipuli ja töki siihen kuivatut neilikat. Huuhtele kieli, laita se kattilaan neilikkasipulin ja valkopippurin kanssa, ja lisää kylmää vettä niin, että kieli peittyy kokonaan. Lisää tarvittava määrä suolaa ja laita kiehumaan.


Kun vesi kiehuu, kuori tarvittaessa pinnalle kertyvä vaahto. Pienennä lämpötilaa niin, että kieli saa hautua juuri ja juuri kuplivassa vedessä. Keittoaika kilon painoiselle naudan kielelle on 2,5 tuntia.

Kun kieli on valmis, anna sen jäähtyä hetki liemessään ja kuori nahka veitsellä tarvittaessa auttaen. Kun nahkan auttaa reunasta irti veitsellä, lähtee se vetämällä isoina suikaleina. Siisti veitsellä kielen alapuolelta ylimääräiset rasvat ja roippeet, sekä vuole halutessasi ohuelti vielä nystyrät nahan alta pois.

Punajuuri-perunalohkot  piparjuurivoilla höystettynä (kahdelle suuriruokaiselle)

2 punajuurta
3 isoa perunaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl soijaa
1/2 dl oliiviöljyä
2 tl valkosipulirouhetta
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
1 rkl tuoretta, raastettua piparjuurta (2 rkl tahnaa ajaa saman asian)
50 g voita

Kuori punajuuret, harjaa perunat puhtaiksi ja lohko molemmat ohuiksi veneiksi. Sekoita muista aineksista, voita ja piparjuurta lukuunottamatta, marinadi. Pyörittele lohkot marinadissa kulhossa ja nosta uunipellille leivinpaperin päälle niin, että ylimääräinen marinadi jää kulhoon (sen voi käyttää vaikkapa lihalle myöhemmin). Paista 180-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Lohkojen paistuessa sekoita voi ja piparjuuri. Lisää piparjuurivoi lohkoille nokareina ja anna paistua vielä 10 minuuttia.


lauantai 28. tammikuuta 2012

Karitsanpotkaa uunissa haudutettuna ja sitruunainen linssilisäke


Lauantai, viikon paras päivä, on täällä! Viimeisen seitsemän päivän aikana on tullut syötyä verrattain paljon kala- ja kasviruokia kuten tätä banaaninlehdessä höyrytettyä kalaa, joten viikonlopuksi keräsin kaupasta melko lihaisan satsin lihan himoa lievittämään.

Lauantaiksi agendalla oli karitsanpotkaa, jonka tein aika perinteisin maustein - punkulla ja timjamilla - uunissa hauduttamalla. En ole kovin hulluna rosmariiniin, joten timjami on hyvä vaihtoehto lampaan kaveriksi.

Potkan seuraksi tein voilla höystettyjä ruusukaaleja sekä sitruunaisen linssilisäkkeen, joka on helppoudessaan makaronin keiton luokkaa, varsinkaan, kun linssejä ei edes tarvitse liottaa etukäteen. Vihreistä linsseistä tehty lisäke ei erityisemmin hivele silmää, mutta tuo annokseen vähän jotain muuta kuin sen perinteisen potun, riisin tai pastan, jotka hyviä tietysti nekin. Linssit sopivat mielestäni erityisen hyvin sellaisiin ruokiin, missä on vähän rasvaisempaa lihaa ja paistolientä (johon olen muuten heikkona), olen esim. monesti laittanut niitä kokonaisena paistetun kanan kera.

Lammas oli ihanaa, ja lisäkkeet olivat ihania, mutta ehkä yhdistelmänä ne olisivat toimineet vielä paremmin, jos potkat olisivat esim. hautuneet punaviinin sijaan liemessä, jossa on vaikkapa valkkaria ja tomaattia. Ensi kerralla sitten :)

Karitsan potkaa uunissa haudutettuna (kahdelle)

2 karitsanpotkaa
1 kokonainen valkosipuli
1 porkkana
1 sipuli
nippu timjamia silputtuna
n. 3 dl punaviiniä
n. 3 dl vettä tai lihalientä
suolaa
pippuria

1. Hiero suola ja pippuri potkiin ja ruskista ne nopeasti kuumassa pannussa. Nosta potkat uunivuokaan tai pataan odottelemaan, ja lisää kuumaan pannuun punaviini ja sen kiehahdettua lihaliemi. Anna kiehahtaa ja kaada potkien päälle. Punkku-lihalieminesteen määrä on hyvin suuntaa antava ja riippuu käyttämästäsi astiasta. Nestettä tulisi kuitenkin olla sen verran, että potkat peittyvät siihen noin puoliksi, mutta eivät kokonaan.



2. Pilko porkkana ja sipuli muutamaksi isoksi palaksi, irrota valkosipulinkynnet ja poista niistä suurimmat kuoret (kuori saa jäädä, mutta turha ottaa kaikkea ylimääräistä paperihöttöä mukaan). Lisää pataan potkien ympärille. Silppua päälle runsaasti timjamia.


3. Hauduta 130-asteisessa uunissa n. 4 tuntia. Kääntele ja valele lihaa omalla liemellään pari kertaa paiston aikana.

Sitruunainen linssilisäke

2 dl linssejä
1 puristettu valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan tai 1 limetin mehu
suolaa
mustapippuria
reilu loraus oliiviöljyä

Huuhtele linssit huolellisesti. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää linssit ja suola kiehuvaan veteen. Keitä pienellä lämmöllä paketin ohjeen mukaan kunnes linssit ovat kypsiä (minulla meni 15 min). Purista joukkoon sitruunan mehu ja valkosipulinkynsi sekä lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola. Jos linssejä jää yli, niistä saa herkullisen salaatin tai kylmän lisäkkeen lisäämällä esim. punasipulia, tomaattia, paprikaa ja tuoreita yrttejä.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kermaviilikastike kalalle - perjantain pikaruokapelastus


Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä enemmän yleensä muistutan raatoa, joka laahustaa työmaan ja kodin väliä, ja joka iltaisin ei jaksa pitää silmiä auki enää kymmenen jälkeen.

Koska perjantaisin väsyttää, pitää myös ruuan olla mahdollisimman nopeaa ja helppoa, muuten nälkä ja väsymys pääsevät ainakin minulla yltymään tulenaraksi yhdistelmäksi. Haastavaa on tietysti, että ruuan pitää olla myös hyvää, tai muuten alkaa kiukuttamaan kuin kolmevuotiasta konsanaan.

Kalatiskistä napattu savukala on perjantairuokaa parhaimmillaan, erinomainen pelastus, jonka kylkiäiseksi riittää keitetyt perunat tai hyvä leipä, sekä raikas kermaviilikastike tai vastaava alle kymmenessä minuutissa valmistettava kylkiäinen.

Omenalla höystetty kermaviilikastikeidea on alun perin jo lapsuudesta, söin sellaista sukulaistädin tekemänä kesämökillä. Makumuistot ovat kulkeutuneet 80-luvulta tähän päivään sen verran voimakkaana, että silloin tällöin tulee edelleen lisättyä omenaa kermaviilipohjaisiin sooseihin.

Kermaviilikastike omenalla höystettynä

2 prk kermaviiliä
1 kirpeä, mehukas omena (käytin granny smithiä)
2 tl sitruunapippuria
1 rkl sinappia
1 tl
2 tl etikkaa
suolaa
nippu tuoretta tilliä silputtuna

Tyhjennä kermaviilipurkit kulhoon. Raasta omena ja sekoita se kermaviiliin. Lisää muut ainekset ja sekoita. Anna vetäytyä jääkaapissa hetken aikaa ennen tarjoilua. Nauti savu-, uuni- tai paistetun kalan kylkiäisenä. Helppoa!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Persiljalla ja kuivatuilla tomaateilla höystettyä arkipastaa


Apua, arkisen pastaruuankin saa riittävän tumpelo tärvättyä! En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta olen jostain syystä sössinyt tällä viikolla kaksi pastaa, joiden vaativin valmistusprosessi oli spagetin keitto. Suorituksesta voisi ehkä antaa jonkun palkinnon :)

Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin hyvä, siksi laitan reseptin jakoon, jos joku on helppoa ruokaideaa vailla. Ja tietysti myös siksi, että olen niin tyhmän rehellinen, etten edes tajua väittää kokkailujeni aina onnistuvan ;D

Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pasta: spagettia, uunissa kuivattuja tomaatteja, tuoreyrttiä, parmesania ja oliiviöljyä - mikä voisi mennä vikaan? Ensimmäisellä kerralla ainakin yrtti, jääkaapissa oli tillinjämä, jonka innostuin laittamaan kokeeksi kasvispastaan. En suosittele, pysyköön tilli pois pastastani jatkossa! Toisella kerralla meni makujen kanssa paremmin, pysyin kaukana tillistä ja laitoin persiljaa sen sijaan. Mehevyyttä pasta jäi kuitenkin hieman kaipaamaan, ensi kerralla ehkä vaihtaisin täysjyväspagetin perinteiseen valkoiseen ja lorottaisin päälle vielä vähän reilummin oliiviöljyä.

Arkinen kasvispasta (2 annosta)

spagettia (koska spagetti ei varsinaisesti ollut lisäke, annostelin paketin mukaan kahdelle ja vähän päälle)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 porkkana
(aurinko- tai muuten vaan) kuivattuja tomaatteja
nippu persiljaa silputtuna
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
parmesanraastetta

Laita spagettivesi kiehumaan, ja pilko odotellessasi sipuli, valkosipuli ja porkkana. Kuullota vihannekset pannulla runsaassa öljyssä. Lisää spagetti kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä paketin ohjeen mukaan. Lisää kuullotettuihin vihanneksiin kuivatut tomaatit ja persiljasilppu, ja nosta syrjään kunnes spagetti on kypsää. Sekoita ainekset keskenään, lorota päälle runsaasti oliiviöljyä ja raasta päälle runsas keko parmesania. Viimeistele mustapippurilla.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Superhelpot uunissa kuivatut tomaatit


Kaupan aurinkokuivatut tomaatit ovat kalliita, itse kuivatut tomaatit taas superhelppoja tehdä. Siitä huolimatta ne herättävät yleensä ihailua, "ai sä oot ihan ite tehny nää?". Need I say more? :)

Olen kuivatellut tomaatteja silloin, kun keittiössä tuoreiden tomaattien määrä ei pienene toivotulla nopeudella, ja käyttänyt kuivattuja tuotoksia lähinnä pastaan ja salaatteihin.Kotimaiset tomaatit eivät talvella ole parhaimmillaan (kirsikkatomaatit ja kesäsato antavat paremman lopputuloksen), mutta kuivattuna talvitomaatinkin happamuus hieman taittuu.

Reseptiin voisi oikeastaan käyttää mitä tahansa mieleisiä mausteita ja yrttejä, mutta minä olen tykästynyt tähän simppeliin timjami-suola-pippuri -yhdistelmään.

Kuivatut tomaatit

6-8 tuoretta tomaattia
muutama ripaus suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta timjamia
2-3 rkl oliiviöljyä

Leikkaa tomaatit kapeahkoiksi lohkoiksi. Jaa lohkot uunipellille kuori alaspäin niin, etteivät ne kosketa toisiaan. Ripottele suola ja rouhi pippuri tomaattilohkoille ja nosta timjaminoksat lohkojen päälle. Valuta oliiviöljy uunivalmiiden lohkojen päälle kapeana norona. Kuivata n. 100-asteisessa uunissa uuninluukku auki 4-6 tuntia, riippuen siitä, haluatko tomaattisi puoli- vai täysin kuivattuina.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Suklaafondant, ensimmäinen laatuaan


Jälkkärit - joita meillä tehdään aika vähän - herättävät minussa pelonsekaista ihailua, ja niiden valmistamiseen tuntuu liittyvän samanlaista magiaa kuin leipomiseenkin. Oli rima sitten henkinen tai todellinen, niin joku hinku on se kuitenkin ylittää ja kokeilla silloin tällöin. Ja täytyyhän jälkkäreitä treenata jos joskus vaikka tulisi vieraita - jos nyt vaan ensin saataisiin uusittua meidän ruokailuryhmä ja kasvatettua ehjien tuolien määrää yli kahden ;)

Suklaafondant on ollut kokeilulistalla jo pidempään. Resepti on Gordon Ramsayn ja napattu BBC Good Food -sivustolta. Meillä on vain neljä annosvuokaa, joten puolitin määrän ja säädin lisäksi mittoja osittain grammoista desilitroiksi - vaikka kaiken voi punnita, on kuitenkin vähän helpompaa vaan nakella sokeria ja jauhoja desimitasta taikinakulhoon ilman, että tarvitsee kytätä vaakaa välissä.

Lopputuloksesta olin huikean iloinen, fondant oli juuri sellainen möllösydäminen kuin pitikin! Olin myös hieman yllättynyt kakkusen ilmavuudesta ja kuohkeudesta, vaikka odotin melko tiivistä ulkokuorta. Tällä neljän annoksen reseptillä annoksista tuli vähän liiankin soja, pienempiin vuokiin satsin voisi jakaa kuuteenkin osaan. Fondantin kaveriksi sopii erinomaisesti jäätelö tai sorbetti, mutta käyttämäni pakastepuolukat raikastivat annosta myös hienosti.

Suklaafondant (neljä annosta)

100g tummaa suklaata
100 g voita + voita vuokien voiteluun
1, 5 dl jauhoja
1, 25 dl sokeria (laitoin yhden kukkuraisen desimitan)
2 munaa + 2 munankeltuaista
kaakaojauhetta
neljä annosvuokaa

1. Valmistele ensin vuoat. Voitele jokainen annosvuoka ja siirrä ne hetkeksi pakastimeen. Kun voi on jähmettynyt, lisää toinen kerros voita. Lusikoi ensimmäisen vuoan pohjalle pari ruokalusikallista kaakaojauhetta ja pyörittele vuokaa niin, että jauhe tarttuu tasaisesti pohjaan ja reunoille. Kaada sitten yli jäänyt kaakaojauhe seuraavaan vuokaan ja toista käsittely, lisäten kaakaota tarvittaessa. Laita vuoat pakastimeen odottamaan.


2. Sulata suklaa ja voi kulhossa hiljalleen poreilevan vesikattilan päällä niin, ettei kulhon pohja osu veteen. Sekoita seosta sulamisen aikana. Kun suklaa on sulanut, sekoita vielä kertaalleen ja nosta syrjään jäähtymään noin kymmeneksi minuutiksi.



3. Vatkaa sokeri, munat ja munankeltuaiset tasaiseksi (minä käytin sähkövatkainta). Seos on valmis, kun vatkaimesta jää 'jälki' ja kuplat ovat hävinneet seoksesta.

4. Siivilöi muna-sokeriseokseen jauhot ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi.

5. Sekoita sulanut suklaa pienissä erissä taikinaan ja vatkaa tasaiseksi.

6. Jaa taikina neljään annosvuokaan ja siirrä kylmään vähintään 20 minuutiksi. Ramsayn mukaan fondantit voi tässä kohtaa myös pakastaa myöhempää paistoa varten.




7. Paista 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Fondantit ovat valmiit, kun niden pinta alkaa halkeilla ja yläosa irtoaa hieman vuoan reunasta. Huom. alkuperäisen ohjeen paistoaika oli lyhyempi, vain 10-12 min, mutta ilmeisesti oma annoskokoni oli hieman isompi, tai sitten uuni falskasi. Jos paistat pakastettua fondantia, paistoaika pitenee hieman.



lauantai 21. tammikuuta 2012

Banaaninlehdessä höyrytetty kala


"Täällä tuoksuu mustikkapiirakalta", totesi isäntä. Hieman pelottavaa, koska uunissa ei suinkaan kypsynyt mustikkapiirakka, vaan banaaninlehteen kääritty kuha.

Tänään oli vähän hankala päivä. Olin luvannut itselleni lauantairetken Hakaniemen halliin ja samalla täydennysreissun lähistön aasialaisia ruokatarpeita myyviin marketteihin. Reissua odotin innoissani koko viikon - arkisin kun halliin ei oikein töiden jälkeen ehdi, ja lounastauollakin voisi tulla kiirus suhata metrolla edestakaisin. Mukavaa retkellä olikin, mutta loppumetreillä iski joku ihme uupumus, ja olin kotiin päästessä aivan naatti. Ihania raaka-aineita (kuin myös bloggausaiheita) oli vaikka muille jakaa, mutta jotenkin en saanut tartuttua mihinkään. Tilannetta ei suinkaan parantanut se, että nälkä oli päässyt hiipimään vatsaani päivällä nautitusta lounaasta huolimatta, ja hetken aikaa vaikuttikin jo, että ensimmäinen minun keittiössäni tänään kärähtävä asia on pinna.

No, tekeminen helpotti. Kun sain itseni kerättyä aloituspisteeseen asti, ryhtyi touhu etenemään ainakin mekaanisesti, ja hetken kuluttua jo melkein luontevasti. Banaaninlehdessä höyrytetty kuha syntyi alun perin isännän toiveesta saada höyrytettyä, yrteillä maustettua valkoista kalaa, jollaista joskus olemme syöneet Lemon Grassissa ja sittemmin tehneet kotonakin. Kuha valikoitui hallin Reitin kalasta, mutta banaaninlehdet olivat heräteostos, joita halusin nyt testata höyryttämiseen. Lehdissä oli erikoinen, teemäinen tuoksu, joka uunissa alkoi oikeasti muistuttaa isännän mainitsemaa mustikkapiirakan tuoksua. Aromaattinen tuoksu tuntui myös vienona makuna kalafileissä, joista muuten tuli ihan kelpoja allekirjoittaneen koomasta huolimatta. Banaaninlehteä jäi pakastimeen yli tämänkertaisen tarpeen, joten sitä tulee jatkossa kokeiltua muihinkin juttuihin - Googlen aarreaitasta löytyi mm. ihanan kuuloisia ohjeita banaaninlehdessä savustamiseen ja grillaamiseen.


Lisäkkeenä oli tällä kertaa vain soijalla maustettua, keitettyä riisiä, mutta kuha on itsessään niin kevyttä, että näin pelkistetty lisäke saa kyllä ajatukset mäkkärin suuntaan melko nopeasti. Vastaisen varalle tekisin ehkä jonkun nuudelisalaatin, esim. aiemmasta päivityksestä löytyvä nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä voisi toimia.

Kuhaa banaaninlehdessä höyrytettynä (kahdelle)

400-500g kuhafileitä (meillä neljä filettä)
banaaninlehteä (laskin, että käytin kääröön noin 50x50 cm lehteä, joka oli kahtena 25 x 50 cm palana)
1 punainen chili
1 sitruunaruohon varsi
1 tl sokeria
nippu tuoretta korianteria
1 limetti (puolikkaan limetin mehu + muutama viipale)
3 rkl kalakastiketta
suolaa


1. Huuhdo banaaninlehtipalat ja asettele ne ristikkäin uunivuoan pohjalle



2. Pilko chili ja puolikas limetti siivuiksi. Puolita sitruunaruoho, kuori sen paksummasta päästä puumaiset ulkokerrokset pois, ja pilko ydin pieneksi. Leikkaa ruohon ohuempi pää pitkittäin kahtia.

3. Poista kuhafileistä enimmät ruodot leikkaamalla niiden paksusta päästä kapea, n. 5 cm mittainen kolmiomainen alue.


3. Ripottele fileille hieman suolaa molemmin puolin ja nosta ne banaaninlehtien päälle vuokaan.


4. Purista kalan päälle puolikkaan limetin mehu, lisää kalakastike ja ripottele sokeri tasaisesti fileille. Lisää päälle chilit, sitruunaruoho ja limetin siivut.




5. Taittele banaaninlehdet nyytiksi niin, että kuha jää niiden sisään. Paista 180-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Poista sitruunaruohon ohuempi, kahtia leikattu pää ennen tarjoilua, silppua päälle runsaasti tuoretta korianteria, ja pirskottele halutessasi kalakastikkeella.








torstai 19. tammikuuta 2012

Gazpacho - aikainen kesäkauden avaus


...Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun.

Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!!

Ohjeeni on alun perin Könemannin kustantamasta Suuri Kasvisruoka -keittokirjasta, jonka sain takavuosina lahjaksi. Alkuperäisen ohjeen punaisen ja vihreän paprikan sijaan käytän pelkästään vihreää paprikaa, ja määriä olen hieman suhteuttanut omaan makuuni sekä tasannut, jottei tarvitsisi miettiä, mitä tehdä jääkaapissa olevalle tomaattimehutölkille, jonka pohjalla on 1 1/4 dl tomaattimehua.

Kirja on käsittääkseni käännösteos ja kuuluu aika moniaiheiseen keittokirjasarjaan, muistaakseni omassa hyllyssä on ainakin Suuri Herkkupalakeittokirja, ja kirjakaupassa on tullut vastaan ainakin aasialaista ja välimeren ruokaa käsittelevät teokset. Osassa kirjoja on myös samoja ohjeita jonkin verran. En ole kovin montaa reseptiä tästä kasvisruokakirjasta kokeillut, mutta niiden tarkkuus vaikuttaa päällisin puolin hieman vaihtelevalta. Gazpacho on tietysti niin idioottivarma ruoka, ettei sen kohdalla ohjeen kanssa ole niin justiinsa, mutta jos enemmän hifistelisi, voisi harmittaa jos ohje ei täsmäisi. Mutta niin vähän olen kirjasta kokannut, että kyse on enemmän fiiliksestä kuin empiirisiin kokeisiin pohjautuvasta tutkimustuloksesta. Ehkä vain ujostelen liikaa reseptejä, jotka vaatisivat vähän enemmän töitä (olen siis laiska ;).

Kirjassa on kuitenkin sekä herkullisen näköisiä kuvia että kuuloisia ohjeita, joista olen monesti saanut inspiraatiota. Ja siitähän kai keittokirjoissa onkin kyse, ideoiden ja innostuksen löytämisestä? Reseptistä viis, kun ajatus on päässä syntyy resepti tehdessä :)

Gazpacho on erittäin helppo ruoka, mutta käsin pilkottaessa työtä on jonkun verran, kun vihanneksista tehdään muutaman millin kuutiota. Joskus olen tehnyt tätä blenderilläkin, mutta kuutioiden rakenne on jotenkin ollut muhjuisempi ja melkein vaahtoava, johtuu se sitten liian tylsistä teristä tai ilman sekoittumisesta vihannesmassaan.

Tämän sopan maku vain paranee, jos sitä jää vielä seuraavallekin aterialle. Keittokirjan mukaan ohjeesta saa 6-8 annosta, mikä riittänee alkupalana vastaavalle määrälle ihmisiä. Kevyenä lounaana satsista riittää mielestäni kolmelle tai neljälle. Gazpachon seuraksi teen yleensä valkosipulikrutonkeja, mutta myös valkosipulileipä toimii hyvin.

Gazpacho

3 tomaattia
1/2 kurkku
1 vihreä paprika
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1l tomaattimehua
3 rkl valkoviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja vihreä paprika pieniksi kuutioiksi.

2. Sekoita vihannessilppu kulhossa, purista päälle valkosipulin kynsi, lisää sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

3. Kaada päälle tomaattimehu, viinietikka ja öljy. Sekoita ja laita jääkaappiin jäähtymään ennen tarjoilua.


Valkosipulikrutongit

Kuutioi vaaleaa, hieman kuivahtanutta leipää muutaman sentin kuutioiksi. Laita leipäpalat kulhoon, kaada päälle hieman oliiviöljyä ja purista joukkoon valkosipulinkynsi. Sekoita, kunnes öljyä on tarttunut tasaisesti leipäpaloihin. Aloita hieman pienemmällä öljymäärällä ja lisää tarvittaessa - leipien ei kuitenkaan tarvitse imaista öljyä läpeensä. Levitä kuutiot tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle hieman suolaa. Paista uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes krutongit ovat kullanruskeita.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Tonnikalapihvit Thaimaan ja Suomen välimaastosta


Muutamassa blogissa on näkynyt hiljattain herkullisen näköisiä kalapihvejä, kuten esimerkiksi nämä Kokkeillaan-blogin lohikakkuset. Minuun iski annoskateus - lääh, pakko saada kalapihvejä itsekin! Pääraaka-aineen suhteen turvauduin purkkitonnikalaan, tuohon vanhan kunnon ruokakaapin perältä löytyvään hätävaraan. Jääkaapin puolelta löytyi limettiä, chiliä, kalakastiketta ja kananmunia, ja ruokavarastosta vielä nahistunut korianteri, joten yhtälö alkoi olla valmis: pihvien makumaailman kanssa mennään thai-suuntaan. Suomalaisuutta unohtamatta, sillä jatkoin tonnikalaseosta vielä perinteisellä maitoon - äh, myönnetään, kermaan - pehmennetyllä korppujauholla.

Pihvien lisäkkeeksi tein nopean (pakaste)vihannes-nuudeliwokin, mutta se oli ehkä hieman turha lisä, olisi ehkä maistunut paremmin erikseen.

Tonnikalapihvit (neljälle)

2 purkkia tonnikalaa (minulla oli yksi veteen ja yksi öljyyn säilötty purkki)
1 pieni purkki maissia
1 punasipuli
1 raastettu porkkana
2 isoa punaista chiliä
4 rkl korppujauhoja
1 dl kermaa
1 kananmuna
1 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
nippu tuoretta korianteria silputtuna
ripaus suolaa
rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen

Aloita taikina laittamalla taikinakulhon pohjalle korppujauhot kermaan turpoamaan. Raasta porkkana ja hienonna punasipuli ja chili pieneksi kuutioksi. Sekoita turvonneeseen korppujauhopohjaan tonnikala, punasipuli porkkana, chili ja maissi. Mausta silputulla korianterilla, limettimehulla ja kalakastikkeella, ja lisää halutessasi suolaa. Vaivaa lopuksi mukaan kananmuna.

Muotoile taikinasta pihvejä, ja paista niitä pannulla keskilämmöllä muutamia minuutteja molemmin puolin. Miedohko lämpö toimi minulla parhaiten, jättäen ulkopuolen kullanruskeaksi mutta kypsentäen pihvit myös sisäpuolelta.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Ei-niin-onnistunut maksakastike



Tämä epäonninen ruoka onnistui olemaan blogin nimen veroinen. Käyttämäni paistinpannu oli "tavallista" maksakastikepannuani ärhäkämpi, käräytin maksapalat heti alkuunsa, ja sen jälkeen kaikki muu otti maksasta kauniin hiilenharmaan sävyn ja maun, jota tasoittelin sitten lorottamalla kastikkeeseen runsaalla kädellä kermaa. Onneksi isäntä on kiitollinen kohdeyleisö, johon uppoaa vähemmänkin onnistunut sapuska. Seisoja on vielä kiitollisempi, joten tämän emännän ei ilokseen tarvitse huolehtia minkään liharuuan päätymisestä roskikseen.

Maksakastike jäi kuitenkin kaivelemaan, koska tykkään maksasta, resepti on äidiltä opittu ja olen vuosien varrella löytänyt oman tapani tehdä soosista hyvää. Siksi en voi olla laittamatta tätäkin reseptiä, niin perusruokaa kuin se onkin, jakoon.

Yleensä käytän kokonaista maksaa jonka viipaloin itse, mutta nyt kaupasta löytyi vain valmiiksi viipaloituja versioita, joten niillä mentiin. Maksakastikkeen lisukkeeksi paistoin imellettyä (kirjoitetaanko se noin?) perunalaatikkoa, jota oli joulun jäljiltä pakastimessa. En olisi tullut ajatelleeksi sitä jos ei sitä olisi tosiaan valmiiksi pakastimessa kasvanut, mutta maut sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Olisivat varmaan sopineet vielä paremmin, jos kastike olisi ollut vähemmän hiiltynyt.

Maksakastike

n. 400g maksaa viipaleina
1 iso porkkana
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
3 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl vettä
rouhittua valkopippuria
2 dl kermaa
suolaa
loraus soijaa tai pieni töräys tomaattipyrettä, jos väri kaipaa kaunistusta
voita ja öljyä paistamiseen

Sekoita vehnäjauhot, suola ja rouhittu valkopippuri maksaviipaleiden leivitteeksi. Pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Viipaloi maksa itsellesi sopivan kokoisiksi viipaleiksi ja pyöritä palat jauho-suola-pippuriseoksessa. Ruskista leivitetyt maksaviipaleet nopeasti kuumalla pannulla ja nosta sivuun odottamaan. Paista sitten pannulla porkkanaviipaleet ja sipuli. Jos käräytät maksaviipaleesi kuten minä tein, pese pannu välissä, muutoin kannattaa säilyttää vanhat maut pannulla. Tykkään maksakastikkeen saavan vähän väriä, joten sipuli saa paistua reilussa rasvassa kullanruskeaksi.

Kun sipuli ja porkkana ovat kypsyneet hieman, lisää joukkoon nokare voita jos rasvaa ei ole jo tarpeeksi, ja sekoita mukaan yli jäänyttä jauhoseosta. Anna seoksen ruskistua hieman, ja kaada pannulle 2dl vettä. Anna kastikepohjan suurustua, ja lisää kerma. Vettä voi tietysti myös lisätä, jos soosi näyttää muuttuvan liian tikeäksi.

Kun kastike alkaa olla sopivanlaista, pienennä lämpöä ja lisää maksaviipaleet takaisin hautumaan muutamaksi minuutiksi. Muutamasta minuutista kannattaa pitää kiinni, jottei maksasta tule kengänpohjaa. Jos kastike ei ole saanut tarpeeksi väriä ruskistetusta sipulista, soija tai tomaattipyre antavat hyvän ensiavun. Suolan määrä kannattaa tarkistaa ennen mahdollista soijan lisäämistä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kurpitsansiemensämpylät



Koska ruisleipä on onnistunut jo muutamaan otteeseen, testasin nyt myös vaaleamman leivän tekoa. Kaltaiseni jauhopeukalottoman näkökulmasta leivän leipomiseen liittyy vähintäänkin mystisiä voimia ja jonkin sortin magiaa. Kun sitten vihdoin 1) saa aikaiseksi leipoa ja 2) onnistuu siinä, on koukku valmis ja täytyy päästä yrittämään uudestaan jotain muutakin. Sitäkin suurempi syy leipomisintooni on kuitenkin, että leipä kaupassa on mielestäni ihan hiivatin kallista. Vaikka mopo lähteekin marketissa säännöllisesti käsistä, vanha kitupiikki sisälläni herää kassalla kiroilemaan, kun maksan moninkertaisen hinnan jostain, mitä voi kohtuupienellä vaivalla tehdä itse ja paljon edullisemmin.

Näihin sämpylöihin googlasin reseptiä muutamalta taholta, mutta en löytänyt ihan sataprosenttisen mieleistä versiota. Päätin siis soveltaa: jauhoiksi valikoitui jauhopussintyhjennysmetodilla spelttiä sekä hiivaleipäjauhoa, ja ilokseni kaapin perukoilta sattui käteen myös avattu pussi kurpitsansiemeniä, joita ripottelin sämpylöiden päälle. Rapean kuoren aikaansaamisesta vesihöyryllä olin myös lukenut jostain, joten tuikkasin sämpyläpellin alle vesipellin. Konstin toimivuuden toteamiseksi tarvitsen varmaan vielä lisäharjoitusta ja vertailukohteita vesihöyryttömästä leivästä, mutta johtui mistä johtui, ainakin osassa sämpylöitä oli rapea kuori. Sämpylöiden pohjat jäivät vähän kalpeiksi, joten paistoaika taisi jäädä hieman vajaaksi ja se saattoi vaikuttaa kuorien erilaisuuteen.

Sämpylöiden kokeiluluontoisuudesta johtuen resepti on todella ympäripyöreä. Lopputulokset eivät olisi voittaneet sämpylöiden missikisaa, mutta kuitenkin onnistuivat ja suurin osa sämpylöistä on jo syöty, joten ehkä leipomisprosessin kuvauksesta on iloa jollekulle - ainakin huvituksena kokeneemmille leipojille, jos tuli tietämättään munailtua, sekä muistutuksena itselleni skarpata vähän enemmän ensi kerralla :)


Kurpitsansiemensämpylät (tällä ohjeella sämpylöitä tuli pellillinen)

5-6 dl haaleaa vettä
2,5 dl spelttijauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
10g hiivaa
1 tl suolaa
loraus öljyä
kurpitsansiemeniä


Aloitin touhun sekoittamalla hiivan taikinakulhon pohjalla noin desilitraan kädenlämpöistä vettä.
Jatkoin lisäämällä mukaan vuoroin haaleaa vettä ja vuoroin jauhoja, kunnes lopputuloksena oli halutun kokoinen taikina, joka ei ollut liian löysä eikä liian tinttu. Tässä vaiheessa lisäsin suolan ja lorautin öljyä sekaan, ja vaivasin tovin, kunnes taikina alkoi tuntua mukavan sitkeältä. Taikina ehti puolivahingossa kohota yli tunnin (45 min oli tarkoitukseni), ja pursusi kulhosta melkein yli äyräiden. Pyörittelin taikinasta pellillisen sämpylöitä, joiden päälle ripottelin kurpitsansiemeniä ja pirskottelin hieman vettä ennen uunia.

Palleroiset odottivat 10-15 minuuttia uuniin pääsyä, ja pellin alle laitoin toiseen, syvään uunipeltiin kuumaa vettä, joka toivottavasti höyrysti kuoria rapeammaksi. Sämpylät viihtyivät 220 asteessa puolisen tuntia - varoituksena kuitenkin, säädin sekä uunin että vesipellin kanssa, joten ei ehkä kannata seurata minun paistoaikaani vaan katsoa, milloin omat sämpylät alkavat näyttää uunissa kypsiltä.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Paprikakeitto

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään.


Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan.

Minun soppani olisi tällä kertaa saanut olla paprikaisempaa (käytin aika paljon sipulia sekä poikkeuksellisesti myös porkkanaa, joka oli tässä reseptissä vähän turha) , joten muokkasin jakoon tulevaa reseptiä lähemmäksi "kantaversiota".


Paprikakeitto (iso satsi)

6-8 punaista paprikaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2,5 l lihalientä (tai 2 l vettä ja 1-2 lihaliemikuutiota)
1 pkt pekonia
1 dl riisiä
mustapippuria
kuivattua meiramia
(suolaa)
voita tai öljyä paistamiseen

Pilko paprikat, sipulit, pekoni ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Paista sipulit, pekoni ja valkosipuli käyttämäsi kattilan pohjalla voissa tai öljyssä, lisää paprikat ja annan niidenkin ottaa hieman paistomakua itseensä. Mausta seos mustapippurilla, meiramilla ja halutessasi suolalla, riippuen käyttämäsi lihaliemen suolaisuudesta. Kaada lihaliemi vihannes-pekoniseoksen päälle ja anna kiehahtaa. Laske sitten lämpöä, lisää kaurariisi ja jätä soppa hiljaiselle tulelle porisemaan, kunnes riisi ehtii kypsyä.







torstai 12. tammikuuta 2012

Ruisleipä taikinajuureen

Leipähulluutta näyttää olevan nyt bloggaajien keskuudessa liikkeellä. Itse kärsin totaalisesta jauhopeukalon puutteesta, joten isäntä hoitaa meillä yleensä leipomispuuhat. Loppuvuodesta päähäni iskostui kuitenkin romanttinen ajatus itsetehdystä ruislimpuista ja kenties jopa sellaisten antamisesta  pahaa-aavistamattomille sukulaisille lahjaksi vuoden lahjontasesongin ollessa käsillä. Olihan siksi ruislimpun tekoa lopulta kokeiltava. Yllätyksekseni puuha olikin yllättävän helppoa, ja lopputulokset sangen palkitsevia!




Hapanleivän kaksi osaa, taikinajuuren teko ja varsinainen leipominen, ovat molemmat sinänsä nopeita toimituksia, mutta taikinajuuren valmistumiseen menee vuorokaudesta kahteen. Ensimmäisen kerran tein limput vuorokauden odottaneella taikinajuurella, jolloin lopputuloksena oli oikein hyviä ja hapanlimpuksi tunnistettavia, mutta ei erityisen happamia limppuja. Toisen kokeilujuuren annoin olla kahden yön yli, ja lopputuloksena oli selvästi happamampi leipä. Suosin jatkossa jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ohje on muokkautunut mm. Hellapoliisin reseptistä.

Taikinajuuri

4 viipaletta hapanleipää
1 l ruisjauhoja
1 l kädenlämpöistä vettä
Leikkaa kuori hapanleipäviipaleista ja murenna ne tai hapankorppuviipaleet kulhon pohjalle. Kaada päälle vesi. Sekoita ruisjauhot joukkoon tasaiseksi puuromaiseksi massaksi. Peitä kulho kelmulla ja tee kelmuun muutama ilmareikä. Jätä juuri huoneenlämpöön tekeytymään 1-2 vuorokaudeksi. Valmiin juuren pintaan alkaa tulla kuplia, jotka lopulta – jos annat juuren olla toisenkin yön yli – muuttuvat melkein vaahtomaiseksi juuren pinnalla.





Ruisleipä

taikinajuuri
1 dl vettä
 50 g hiivaa
suolaa maun mukaan
1,5-2l l ruisjauhoja (taikinajuuri on ollut välillä löysempi, välillä tikeämpi, joten sopiva jauhomäärä vaihtelee)

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää taikinajuureen. Vaivaa joukkoon ruisjauhot. Taikinasta saa tulla melko tiivistä, ainakin itse huomasin sen helpottavan käsittelyä ja limppujen muodossa pysymistä ilman, että leivän rakenne kärsii. Löysemmälläkin taikinalla saa ihan mukavan rakenteen valmiiseen leipään, mutta limput ovat vaikeampia leipoa muotoonsa, ja litistyvät enemmän kuin tintummalla taikinalla.



Anna valmiin taikinan kohota noin tunnin ajan. Muotoile taikinasta haluamasi kaltaisia leipiä. Jos teet limppuja, kannattaa ne jättää melko korkeiksi, koska litistyvät hieman pellillä. Pistele leipiin muutamat henkireiät haarukalla ennen uuniin menoa. Paista 200 asteessa 55 minuuttia.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä



Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä.

Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista,  arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia :)


Nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä (kahdelle)

1 purkki jokiravunpyrstöjä
puolikas kurkku
punasipuli
1-2 tomaattia
kahden hengen annostus riisinuudeleita (riippuu vähän paketista, paljonko se käytännössä on
nippu korianteria

kastike:

2-3rkl kalakastiketta
kahden limetin mehu
tuoretta chiliä oman sietokyvyn mukaan
1 valkosipulinkynsi
sokeria
(suolaa)

Aloitin kastikkeesta sekoittamalla ensin limetin, kalakastikkeen ja sokerin salaattikulhon pohjalla, ja lisäämällä sitten sitten hienonnetun chilin ja puristetun valkosipulin. Seuraavaksi laitoin veden kiehumaan nuudeleita varten ja pilkoin odotellessa kurkun, tomaatin ja punasipulin salaatinkastikkeen joukkoon. Nuudeliveden kiehuttua laitoin nuudelit hetkeksi kiehuvaan veteen, nostin kattilan pois vedestä ja annoin vetäytyä parin minuutin ajan. Valmiit nuudelit huuhdoin kylmällä vedellä, koska salaatin ei ollut tällä kertaa tarkoitus olla lämmin. Sekoitin viilennetyt nuudelit salaattipohjaan, lisäsin ravut ja hienonsin lopuksi korianterin joukkoon.



maanantai 9. tammikuuta 2012

Naurisvuoka

Viikon huikealla bloggauskokemuksella voi jättämiensä jälkien perusteella  todeta, että meillä taidetaan voida aika tuhdisti! Mutta jatketaan samalla linjalla vielä tänään ja vuodetaan loputkin viikonlopun kokkailuista voineen ja kermoineen.



Naurisvuokaa lähdin miettimään Kotona tehtyä -blogin ruokahaasteen luettuani. Tykkään nauriista ihan älyttömästi mutta yleensä ne tulee syötyä raakana suoraan nipusta, kun uusi sato saapuu toreille kesällä. Vaihtelu virkistää, joten hain googlelta apua nauriin syömiseen muuten kuin raakana. Sääli kuvaa ja kehnoa valoa, muistuttaa tuulahdusta 70-luvun kellastuneista aikakausilehdistä.

Ohje on BBC Good Food -sivustolta vain vienosti muokattuna, joten mitään kunniaa en voi ottaa itselleni. Nauriista tuli herkullinen, mutta hyvin tuhti lisäke yksinkertaisille pannulla paistetuille kalkkunaleikkeille, taaten viikonlopun päätteeksi vielä yhden ylensyöntikokemuksen. Tuskin kuitenkaan osallistutaan haasteeseen - tällä versiolla, that is ;)

Naurisvuoka (neljälle)

5 keskikokoista naurista
4-5 viipaletta pekonia silputtuna
nippu tuoretta timjamia
2 dl hyvää omenasiideriä
2,5 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Kuori nauriit ja viipaloi ne ohuehkoiksi siivuiksi. Ruskista pekonisilppu pannulla ja siirrä toiseen astiaan odottaman. Lisää nauriit pannulle ja paista niitä hetki korkealla lämmöllä kunnes väri hieman muuttuu, ja kaada mukaan siideri ja kerma. Anna kiehua kokoon muutama minuutti.

Sekoita nauris-kermaseokseen pekoni, hienonnettu timjami, suola ja mustapippuri. Kaada seos varovasti uunivuokaan. Paista uunissa 180 asteessa 25-30 min (minun nauriini näyttivät loppuvaiheessa vielä melko kalpealta, joten viimeisen viiden minuutin ajan uunissa oli n. 200 asteen verran hönkyä).

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Pesämunat

Uunissa paistettuja munia on tehnyt mieli testata, mutta eiliseen asti sopivat astiat puuttuivat. Eilen muistin vihdoin napata kaupasta (tai siis pyytää isäntää nappaamaan) pienet uuninkestävät annosvuoat, jotka sopivat tarkoitukseen.


Yritin vähän googlailla reseptiä koska en ollut varma kannattaisiko munia jatkaa esim maidolla, mutta vaihtoehtoja löytyi yllättävän vähän - vika taisi tosin olla etsijässä, en ihan tiennyt millä nimellä kulkevaa ruokaa pitäisi etsiä. Muistin kuitenkin jonkun uunimunareseptin kulkevan käännettynä nimellä munat pesässä, ja sitä hakemalla päädyin käyttämään Delia Smithin reseptiä pekonilla jatkettuna. Huomasin sittemmin myös Hiidenuhman tehneen tänään herkullisen kuuloisia uunimunia, vielä enemmän ruokaisaksi tuunattuna.

Munat pesässä

2 munaa per annosvuoka (riippuu tietysti kipon koosta)
nokare voita
2-3 viipaletta pekonia silputtuna
mustapippuria
(suolaa)

Annosvuokien lisäksi tarvitset uunivuoan, johon pesämunat laitetaan vesihauteeseen.

Kiehauta vettä kattilassa ja lämmitä uuni 180 asteeseen. Riko munat varovasti pieniin annosvuokiin niin, että keltuaiset säilyvät ehjänä. Lisää päälle voinokare ja pekonisilppu ja mausta mustapippurilla ja halutessasi suolalla.

Nosta annosvuoat korkeareunaiselle pellille tai suurempaan vuokaan, ja kaada kuumaa vettä "alusvuoan" pohjalle vesihauteeksi. Älä tee niin kuin minä tein ka täytä vuokaa liian täyteen, koska muuten annosvuokien poisnostamisesta tulee myöhemmin hyvin vaikeaa. Kypsytä uunissa 18-20 min - yhden munan pesille riittää 15 min - näillä kypsennysajoilla lopputuloksena pitäisi olla juokseva keltuainen.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Papu-pekonipaistos

Papu-pekonipaistos taitaa olla suosittu lisäke monellekin asialle eikä sen valmistaminen todellakaan ole rakettitiedettä, mutta jostain syystä tuoreita vihreitä papuja löytyy yllättävän harvoin jääkaapista.



Ostin vihreitä (haricot?) papuja heräteostoksena, kun löysin itseni seisomasta Prisman vihanneosastolta papujen vierestä miettimästä, mitä oikein palasinkaan osastolle hakemaan. Muistini pettää säännöllisesti, kun on väsynyt ja hiukan stressaantunut, ja ennen kaikkea nälkäinen. Muistin lopulta, että etsimäni juttu oli vihreä paprika, mutta siitä huolimatta myös vihreät pavut päätyivät ostoskoriin ja niistä syntyi onnistunut lisäke kokonaisena paistetulle kanalle.

Tästä satsista riitti lisäkkeeksi kahdelle, mutta enempikin olisi maistunut. Joku toinen saattaa tietysti syödä vähän kohtuullisempia annoksia kuin me.

Papu-pekonipaistos

1 pkt (150g) vihreitä papuja
1/2 punasipuli
kolme viipaletta pekonia
puolikkaan sitruunan mehu
(suolaa)
pippuria
öljyä ja/tai voita paistamiseen

Huuhtaise pavut ja tasoita kuivat "piikit" päistä pois. Hienonna pekoni ja sipuli pieneksi silpuksi. Kiehauta n. puoli litraa vettä kattilassa ja lisää pavut kiehuvaan veteen. Anna papujen kiehua noin minuutin ajan, jonka jälkeen kaada vesi pois ja huuhtele pavut hyvin jääkylmällä vedellä.

Paista pekoni ja sipuli. Kun ne alkavat olla kypsät, purista joukkoon sitruunan mehu, lisää pavut pannulle ja paista melko korkealla lämmöllä, kunnes pavut saavat hieman paistoväriä (ja siis nimenomaan paistoväriä, oma kirkkaan vihreä väri saisi mielellään pysyä siitä huolimatta). Mausta lopuksi pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Olen lukenut, että pavut säilyttävät värinsä jos ne huuhtelee heti keittämisen jälkeen kylmällä vedellä. En tiedä johtuiko siitä, mutta nämä säilyttivät värinsä eivätkä ehtineet ylikypsyä. Kuva annoksesta ei ole kaksinen, mutta livenä nämä maistuivat hyvältä!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Kokonaisena paistettu kana ja valkosipulivaroitus

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa.

Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa.




Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja.

Tämä hyvin valkosipulinen resepti on yksi helpoimmasta ja vaivattomimmasta päästä, oikeastaan valmistelujen työläin vaihe on valkosipulinkynsien kuorinta. Ja nekin voisi tietysti jättää kuorimatta. Huolellisempi tekisi maustamisen jo etukäteen, jolloin se ehtii maustua mukavasti ja myöhemmin ei tarvitse kuin laittaa lintu uuniin.

Resepti on kuoriutunut 40-clove-chicken -reseptistä, josta taitaa olla kymmeniä variaatioita, ja joka on jäänyt minunkin takaraivooni inspiraatioksi, tosin voi olla, että "alkuperäisessä" ohjeessa käytetään kuorimattomia kynsiä. Mutta anyway, neljäkymmentä valkosipulinkynttä yhdessä ruuassa, sen täytyy olla hyvää!

Hyvin valkosipulinen broileri

1 kokonainen broileri (ehdottomasti marinoimaton)
1-2 valkosipulin kynnet (minulla oli tällä kertaa puolitoista, enkä todellakaan laskenut, oliko kynsiä 40 ;)
suolaa
pippuria
reilu nippu tuoretta timjamia
tilkka oliiviöljyä
muutama voista vuoltu lastu

Aluksi pyyhkäisin linnusta turhat limat ja nesteet pinnalta (jos olisin täyttänyt sen, olisin huuhtaissut sen myös sisäpuolelta, mutta nyt en vaivautunut). Sitten kuorin ja pilkoin valkosipulinkynnet hyvin karkeaksi rouheeksi ja jätin ne odottamaan. Maustamisen aloitin aineista, jotka suurimmaksi osaksi pysyvät linnun pinnassa vaikka sitä vähän pyörittelisikin, ja etenin sitten enemmän variseviin päin. Toisin sanoen hieroin linnun pintaan ensin suolan ja pippurin, sitten timjamin ja öljyn, ja lopuksi tökin valkosipulinkynsiä linnun nahan alle ja kaikkiin sopiviin koloihin, paitsi sisäpuolelle (vaatisi pidemmän paistoajan). Timjaminoksia tökkäsin muutaman myös sisuksiin, ajattelin, että niistä saatava mahdollinen lisämaku on vain plussaa. Ennen kuin nostin linnun paistoastiaan, nakkasin vielä astian pohjalle ne valkosipulinkynnet, jotka eivät muualle mahtuneet. Uuniin mennessä broileri sai vielä muutaman voilastun pinnalle.




Broileri paistui 190-asteisessa uunissa reilun tunnin, jonka aikana valelin sitä muutaman kerran omalla paistoliemellään. Olen tavannut laittaa linnun vain suoraan vuokaan/paistoastiaan, eli linnun pohjapuoli killuu myös omassa liemessään.

Saatavuuden mukaan käytän joskus broilerin sijaan kanaa, jolloin pidän uunin lämpötilan vähän alempana ja paistoajan pidempänä. Silloin valkosipulit kypsyvät vielä pehmeämmiksi. Broilerin kylkeen tein riisiä ja papu- pekonipaistosta, josta tuli niin hyvää, että laitan reseptin pian jakoon vielä erikseen.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Harissalla maustetut lihapullat tomaattikastikkeessa

Näiden lihapullien inspiraatio syntyi joulunjälkeisestä himosta ei-jouluisiin makuihin ja johonkin lanttulaatikkoa raikkaampaan, sekä jääkaapin realiteeteista: jauhelihaa ja salaattiaineita löytyi, mutta muut maut tyhjennettiin maustehyllyn jämäpurkeista. Olin jo unohtanut ostaneeni pari kuukautta aiemmin kaksikin purkkia makean tulista harissaa, josta inspiroiduin tekemään lihapullista vähän mummon pullista poikkeavat.




Lihapullista tuli  maultaan ihanan mausteiset ja koostumuskin oli miellyttävä, vaikka kananmunia en jaksanutkaan lähteä kaupasta hakemaan. Varmaan kaikki se öljy ja voi, muuten olisi tullut jo liian raikasta ;)

Resepti n. 6 hengelle (tai kahden aikuisen taloudessa seuraavankin päivän ateriaksi)

700g sika-nautajauhelihaa (tässä taisi rasvaa olla 10%)
1 dl korppujauhoa
2dl maitoa
2-3rkl harissa-maustetahnaa
suolaa
mustapippuria

voita tai öljyä paistamiseen

Tomaattikastike:

2 pientä purkkia tomaattipyrettä
n. 3 dl vettä
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
ripaus sokeria
1tl curryjauhetta (kurkuma sopisi varmaan vielä paremmin)
1tl juustokuminaa

Aloitin lihapullataikinasta turvottamalla korppujauhoja maidossa n. 5 min. Korppujauhopohjaan vaivasin jauhelihan, suolan, pippurin ja harissan. Taikinamassasta muovasin pullat, ruskistin ne muutamassa erässä pannulla ja nostin syrjään kastikkeen valmistuksen ajaksi.



Kastikkeen pohjaksi kuullotin pannussa sipulin ja valkosipulin, jonka jälkeen sekoitin mukaan tomaattipyreen, sokerin, curryn ja juustokuminan. Lopuksi heitin lihapullat kastikkeen sekaan ja annoin niiden hautua kypsiksi 5-10 min.

Pullien kanssa tänään tarjolle sattui riisiä ja salaattia, mutta jälkikäteen juolahti mieleen, että couscous olisi sopinut ehkä vielä paremmin kaveriksi pullille. Ensi kerralla sitten!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hernekeitto alkusanojen kera

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai... :) Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet.

Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten... Mutta hyvältä se maistui, oikeesti!
Hernekeittoa kokkaillaan meillä yleensä vain sen kerran vuodessa, mutta sitä tosiaan tehdään silloin sitäkin enemmän. Perinteisesti lihaksi käytetään kinkun tähteet ja liemi saa makua kinkun paistoliemestä, mutta jos ei joulukinkkua syystä tai toisesta olekaan paistettu, olen käyttänyt savupotkaa, savukinkkua (toisten mielestä savuliha taitaa olla tässä se ainut oikea) tai jopa kassleria, pääasia että on jotain mikä hautuu ihanan mureaksi sopan poreillessa hiljalleen liedellä.

Porkkanoiden roolista väitellään meillä joka vuosi: isännän mielestä ne ovat vain väärin, minusta taas ne kuuluvat asiaan. Koska minä keitän sopan, porkkanat lisätään mukaan ja isäntä nyppii ne valmiista keitosta jos niin haluaa, olkoonkin, että silloin kuulemma keiton käyttöliittymä on huono ;) Ääntä kohden se on kuitenkin mennyt, ja tuskin tänäkään vuonna tarvitsee mitään heittää pois.

Ohje on melko summittainen, toinen tykkää puuromaisemmasta keitosta ja toinen laihemmasta, tämä taisi olla jotain siltä väliltä.

Hernekeitto useamman päivän ruokailuun

700-800g kuivattuja herneitä kuorineen
4 l vettä
4 sipulia
3-4 porkkanaa
n. 1 kg joulukinkun jämiä
0,5 l kinkun lientä
maustepippureita
(suolaa, jos lihan ja liemen jälkeen sitä tarvitsee)

Liota herneet pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne liotuksen päätteeksi. Mittaa vesi kattilaan ja lisää lionneet herneet. Kiehumista odotellessa, silppua sipuli sekä pilko kinkku ja porkkanat. Kun herneet ja vesi ovat kiehuneet, kuori pinnalle kerääntynyt vaahto ja lisää sipuli, kinkku, porkkanat, maustepippurit ja kinkun liemi. Anna poreilla hiljalleen pienellä lämmöllä pari-kolme tuntia tai kunnes herneet ovat muuttuneet rakenteeltaan "puuromaiseksi" ja seos alkaa näyttää valmiilta keitolta.