perjantai 30. marraskuuta 2012

Tukka putkella, iloinen voittouutinen ja hasselbackan perunat


Olin päivän pari offline-tilassa, ja voi, mitä kaikkea täällä on tapahtunutkaan. Nöyrin kiitos ja kumarrus kaikille Kärähtäneiden nuudeliannosta marraskuun ruokahaasteessa äänestäneille, minähän siis ihan oikeasti voitin! Jee! :) Olen haaveillut, mitä keksisin haasteaiheeksi jos sattuisin joskus voittamaan, mutta nyt olen tietysti ihan puulla päähän lyöty – palaan siis joulukuun haasteeseen viikonlopun aikana, kunhan ajatus vähän kirkastuu.

Muutenkin on ollut melkoisen vauhdikas loppuviikko, suunnitelmat muuttuneet lennosta ja uudet suunnitelmat vaatineet työtä ja matkustamista ilman sen suurempia varoitusaikoja. En olisi ehkä syönyt ollenkaan, jollen olisi tiistaina tehnyt alkuviikosta marinoitua paahtopaistia (siitä lisää myöhemmin), jota sai helposti veisteltyä vielä keskiviikkoiltana. Vielä kun isäntäkin riensi apuun ja valmisti paistin kaveriksi hasselbackan perunat, alkoi ruokatilanne näyttää jo hyvinkin valoisalta :)
Isäntä taitaa muuten olla meidän talouden perunamestari, hänen käsialaansa ovat myös nämä lempparilohkopottuni. Näihin pottuihin tuli myös juustoa, en tiedä kuuluuko perinteisesti hasselbackoihin mutta sopi ihan sairaan hyvin!

Hasselbackan perunat

2 keskikokoista perunaa per syöjä
Nokare voita per peruna
korppujauhoja
1 tl juustoraastetta per peruna

Kuori perunat ja leikkaa niihin veitsellä syvät viillot melkein läpi perunan – eli melkein viipaloi perunat, mutta älä ihan loppuun saakka vaan jätä viipaleet perunan alta yhteen. Pyöräytä perunat korppujauhossa ja nosta jokaisen päälle nokare voita ja hieman juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin, kunnes perunat ovat sisältä pehmeät ja päältä hieman rapsakat.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Dagen efter -lihapullat



Olen nykyisin tosi ronkeli lähtemään iltarientoihin, mutta silloin kun lähden, on yleensä kyseessä joku pitkään ja hartaasti odotettu meno. Tähän aikaan vuodesta niitä saattaa olla jopa useampia :)Viime viikonloppuna kokoonnuimme vanhojen ystävien - ja vanhojen vain siis siinä mielessä, että olemme tunteneet toisemme parisenkymmentä vuotta - kanssa tuopin äärelle, kuten meillä kerran vuodessa tapana on. Ilta venähti sen verran, että sunnuntaina teki mieli jotain mausteista ja helppoa syötävää; päädyin tekemään mausteisia aasialaishenkisiä possupullia, jotka saivat makua samoista aineista kuin aiemmat dumplingit. Pullat pääsivät tarjolle yhtäläisen mausteisella nuudelipedillä. Helppoa ja voimistavaa dagen efter -ruokaa ;)


Aasialaiset possupullat mausteisella nuudelipedillä (kahdelle)

0,5 dl korppujauhoa
0,5 dl maitoa
400g porsaan jauhelihaa
pätkä purjoa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
chilirouhetta
soijaa

Nuudelipeti

2 annosta instant-munanuudeleita
1 porkkana
pätkä purjoa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl siirappia
chilirouhetta
soijaa


pähkinä- tai muuta mietoa öljyä

1. Sekoita korppujauhot ja maito ja anna turvota hetken. Raasta inkivääri, murskaa valkosipulinkynsi ja hienonna purjo pieneksi silpuksi, ja lisää ne maito-korppujauhoseokseen. Lisää chili, jauheliha ja muna, ja mausta soijalla sopivan suolaiseksi. Vaivaa ainekset taikinaksi.

2. Pyöritä taikinasta lihapullia ja ruskista ne pannulla öljyssä. Laita uuniin 175 asteeseen jatkokypsymään n. 15 minuutiksi.

3. Pullien kypsyessä valmista nuudelit. Suikaloi purjo ja porkkanat ja viipaloi valkosipulinkynsi. Kiehauta vesi, ota kattila pois levyltä ja lisää nuudelit 1-2 minuutiksi. Valuta ja jätä odottamaan. Paista vihannekset nopeasti kuumassa pannussa niin, että ne saavat hieman paistopintaa, mutta pysyvät rapeina. Mausta soijalla, siirapilla ja chilirouheella. Lisää nuudelit, ja pyöräytä vielä hyvin sekaisin kasvisten ja mausteiden kanssa. Lisää lopuksi seesamiöljy. Nosta uunista tulevat lihapullat nuudeleiden päälle ja tarjoile.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pomminvarmat porkkanasämpylät


Tein pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen ennenkin toitottanut, että kaupan leipä on niin kallista leivontatarvikkeisiin verrattuna, että mielelläni leivon osan kotikäytössä kuluvasta leivästä itse. Mutta kuinkas taas on käynytkään, viime talven leivontainto on lopahtanut ja huomasin leiponeeni leipää edellisen kerran maaliskuussa.

Koska leivontataitoni on vähän kyseenalainen, Pastanjauhajista löytynyt pomminvarmojen sämpylöiden ohje vetäisi oikeista naruista. Kun en osaa, tartun mielelläni sellaiseen, minkä sanotaan onnistuvan aina ja kaikilta, ja toivon sitten vaan, ettei kirjoittaja ole mennyt lupaamaan liikoja ;) Tällä kertaa lupaukset pitivät, ainakin tuoreeltaan maistellut sämpylät olivat oikein herkullisia. Tein itse sen verran muutoksia, että lisäsin mukaan porkkanaraastetta (sitä olisi voinut käyttää enemmänkin) ja vaihdoin osan jauhosta ruisjauhoihin, muutoin ohje on alkuperäisessä muodossaan. Jauhoja käytin ohjeen minimimäärän, ja sitten vähän reilummin sämpylöitä pyöritellessä, jotta löysähkö taikina ei olisi kaikki kiinni sormissani.

Pomminvarmat porkkanasämpylät

5 dl maitoa
50 g hiivaa
50 g voita
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
2 isoa porkkanaa raastettuna


1. Liuota hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn maitoon. Lisää suola, sokeri ja porkkanaraaste. Alusta joukkoon suurin osa jauhoista. Sulata rasva pehmeäksi ja lisää se taikinaan. Lisää loput jauhot. Anna taikinan kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa leivinliinan alla ainakin puoli tuntia.

2. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa jälleen kimmoisaksi. Leivo sämpylöiksi ja anna kohota pellillä parikymmentä minuuttia leivinliinan alla. Voit halutessasi voidella sämpylät ennen paistamista maidolla. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 10 - 15 min.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Lindströmin pihvit vuohenjuustolla

Niinkin perinteinen ruoka kuin Lindströmin pihvit on kokonaan unohtunut meidän keittiöstä tähän asti. Olen kyllä monesti sitä himostellut ja tänäkin vuonna ruoka on taas näkynytkin useammassa blogissa, kuten täällä, täällä, täällä, ja täällä. Herkkua!

Possunpuolikkaaseeni kuului myös neljä kiloa jauhelihaa, materiaalia pihviin jos toiseenkin. Suurin osa katsomistani ohjeista käytti sika-nautaa, ja osa riistaa, mutta minä tein nyt kokonaan possusta. Lisäksi luikertelin ohjeista omaan suuntaani sen verran, että jätin kaprikset pois (koska taikinaan lipsahti vähän liikaa suolaa) ja viipaloin pihvien päälle vuohenjuustopötkön jämät. Voikohan pihvejä edes enää Lindströmeiksi kutsua? :)


P.S. Vink vink, nyt on marraskuun ruokahaasteen äänestys käynnissä, käykää äänestämässä suosikkianne! Ehdokkaista löytyy mm. minun nuudelisalaattini pähkinäisellä kastikkeella - ihan oikeasti syön joskus jotain muutakin kuin possua :)


Vale-lindströmit vuohenjuustolla

400g jauhelihaa (minulla possua)
4 pientä punajuurta
n. 1 dl korppujauhoa
n. 1 dl maitoa
1 rkl dijon-sinappia
rouhittua valkopippuria
suolaa
1/2 pötköä vuohenjuustoa
2 sipulia

voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Sekoita maito ja korppujauhot, ja anna turvota hetken. Raasta punajuuret hienoksi raasteeksi ja lisää turvonneen korppujauhon sekaan. Lisää vielä loput ainekset vuohenjuustoa ja sipulia lukuunottamatta, ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi.

2. Muotoile taikinasta pihvejä (tyyli on vapaa, puuha on käsin melko sotkuista joten käytin lusikkaa ja paistinlastaa. Lopputulos oli vähän kömpelö :D). Paista pihvejä muutama minuutti molemmin puolin keskikuumalla pannulla ja nosta sivuun voideltuun uunivuokaan. Nosta vuokaan jokaisen pihvin päälle yksi vuohenjuustoviipale. Paista uunissa 175 asteessa 15-20 minuuttia.

3. Pihvien ollessa uunissa, kuori ja viipaloi sipuli, ja paista pannulla reilussa voissa tai öljyssä kullanruskeaksi. Mitä rauhallisemmin maltat paiston tehdä, sen parempi lopputulos. Nostele sipulirenkaat valmiiden jauhelihapihvien päälle ennen tarjoilua.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Mitä kaunein maksa: possunmaksakastike



Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin vähän poskelleen menneestä maksakastikkeesta. Revanssia ei tullut otettua ennen kuin nyt, kun possunpuolikkaan mukana tuli liuta sisäelimiä, yksi niistä mitä kaunein maksa. Joo-o, on varmaan vähän sairasta todeta, että onpa kaunis maksa, mutta sellainen se vaan oli! Huokailin ihastuksissani sitä viipaloidessani, ja kerroin vielä isännällekin jälkikäteen, etten ole koskaan nähnyt niin nättiä maksaa :)

Maksakastike on tuttu ruoka, mutta possun maksaa en ole ennen tehnyt. Mieleen oli jämähtänyt mielikuvia liiallisista a-vitamiinipitoisuuksista, ja hieman mietitytti sekin, ettei possun maksaa näe kaupassa juuri koskaan. Silti, olin luottavainen siitä, ettei minulle olisi annettu possunpuolikkaan mukana mitään syömäkelvotonta, ja kannatti ollakin. Maksa oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttikin. Jälkikäteen tein kuitenkin pikaisen googlauksen, ja löysin sen verran lisätietoa, että vaikka maksa luontaisesti sisältää paljon a-vitamiinia, ei sitä tarvitse vältellä. Pääasia, ettei ihan jatkuvasti syö. A-vitamiinipitoisuuksista kohuttiin aikanaan toki enemmänkin ja possun maksa taisi olla jopa myyntikiellossa, mutta tämä johtui eläinten rehun liiallisista a-vitamiinipitkoisuuksista, ei maksasta itsestään. Lisätietoa asiasta löytyy esim. Eviran sivuilta. Toinen näkökulma maksan huonoon saatavuuteen oli, että possunmaksa olisi kamalan voimakkaan makuista. Se jakoi kuitenkin mielipiteitä eikä ainakaan tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa. Maksa oli todella hyvää, enkä edes liottanut sitä maidossa tai missään muussakaan. Rohkeasti siis tekemään, jos possunmaksaa tulee vastaan!

Mutta miten se kastike onnistui tällä kertaa? Hyvin sekin, kun tein maltilla, enkä yrittänyt oikoa. Hosumatta paras. Ohje löytyy täältä edellisen kierroksen jäljiltä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Syksyinen smoothie


Aamiaismoothie muuttui syksyiseksi, kun käytin siihen purkinpohjat pakastepuolukoita ja yhden jo vähän nahistuvan omenan. Maapähkinävoi ja hunaja makeuttajana toivat smoothieen vielä ihanaa täyteläisyyttä. Mukavaa vaihtelua tavalliseen mustikkasmoothieeni!

Kaurahiutaleet tai -lese täydentäisivät smoothien "kokonaiseksi" aamupalaksi, mutta tällä kertaa aamupalalla oli myös leipää, joten en kaivannut enää smoothieen.

Syksyinen puolukka-omenasmoothie (yksi iso tai kaksi pienempää annosta)

1 dl jäisiä puolukoita
1 omena
2 dl maitorahkaa
2 dl maitoa
loraus hunajaa (maun mukaan)
1 rkl maapähkinävoita

Kaada kaikki aineet tavalliseen tai tehosekoittimen kannuun. Soseuta tasaiseksi smoothieksi sauvasekoittimella tai tehosekoitinta käyttäen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pikaruokahaasteeseen: nuudelisalaatti maapähkinävoikastikkeella



Nopeiden mutta hyvien arkiruokien perään itkemme monet verrattain usein; meidänkin keittiössä kaivataan jatkuvasti vaihtelua broilerisuikale-wokkivihanneslinjaan tai luottoarkiruokaani vihreään curryyn. Jotain nopeaa on kuitenkin saatava lautaselle, koska vatsan kurniessa pinna on lyhimmillään ja motivaatio pidemmän kaavan kokkailuun häviksissä.

Maijan Makia innostui järjestämään marraskuun ruokahaasteen aiheen tiimoilta: nyt kokataan pikaruokaa arki-iltojen tarpeisiin. Teema menee mainiosti yhteen myös Liemessä -blogin Jennin järjestämän blogi reality -haasteen kanssa, jossa bloggaajat kertovat yhdestä tavallisesta päivästään tiskivuorineen ja pussikeittoineen. Eläköön tylsän tavallinen elämä!

Yksi ongelma haasteessa kuitenkin oli; olin puolivahingossa saanut aikaiseksi ihan täydellisen  pikaruuan, maapähkinävoilla höystetyt nuudelit. Ja sitä ennen tehnyt jo pariinkin otteeseen samantapaiset nuudelit kanalla. Sehän ei sinänsä ole ongelma, mutta ehdin julkaista reseptin jo ennen haasteaikaa, eli en voinut samaa reseptiä käyttää haasteessa. Ja koska mun päähäni ei mahdu kovin montaa hyvää ideaa kerrallaan, en millään saanut keksittyä mitään muuta, vaan ajatus pyöri kehää nuudeleiden ja maapähkinävoin ympärillä. Siispä luovutin, ja päädyin tuunaamaan peanut butter -nuudeleita vielä vähän pidemmälle rouskuvaksi salaatiksi.

Salaatin voi syödä lämpimänä versiona, kuten itse tein, tai pistää jääkaappiin tai pakata eväslaatikkoon kylmänä syötäväksi lounaaksi. Edelliseen versioon nähden yksinkertaistin vielä valmistusta niin, että yksi kattila ja salaattikulho riittävät, eli tiskiäkään ei tule hirveästi. Vegaanisen version saa tehtyä helposti vaihtamalla nuudelilaatua vaikka riisinuudeliksi. Setti valmistui noin kymmenessä minuutissa, ja siitä tuli niin hyvää, että osallistun sillä marraskuun ruokahaasteeseen :)

Nuudelisalaatti maapähkinävoikastikkeella (yhdelle)

1 pkt (tai isosta paketista yksi annos) instant-munanuudelia

pätkä kurkkua
muutama kevätsipuli (minulla ei ollut, joten käytin purjoa)
muutama retiisi
(muita vihanneksia maun mukaan, esim. sokeriherneen palot sopivat hienosti)
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 limetin mehu
pieni loraus pähkinä- tai muuta mietoa öljyä
tuoretta mietoa chiliä ohuina viipaleina tai ripaus kuivattuja chilihiutaleita
tuoretta korianteria silputtuna

kastike

reilu 1 rkl maapähkinävoita
1-2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
tilkka vettä

1. Laita vesi kattilaan kiehumaan nuudeleille. Pesaise ja suikaloi purjo, retiisit, kurkku, inkivääri ja muut vihannekset. Viipaloi chili ja silppua korianteri. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynsi. Sekoita aineet korianteria lukuunottamatta salaattikulhossa ja tirauta päälle limetin mehu sekä hieman pähkinäöljyä. Muut miedonmakuiset öljyt sopivat myös.

2. Kun vesi kiehuu, lisää nuudelit, ota kattila pois levyltä ja anna hautua pari minuuttia. Valuta ja sekoita nuudelit vihannesten joukkoon. Lisää chiliviipaleet tai -rouhe. Sekoita joukkoon reilusti silputtua korianteria.

3. Tee kastike nuudelikattilassa hetki sitten käytössä olleella levyllä. Kaada kattilaan ensin tilkka vettä, ja sekoita sitten mukaan muut ainekset notkeaksi kastikkeeksi (pähkinävoi on töpäkkää, mutta kuumahkossa kattilassa se sulaa muiden aineiden kanssa juoksevaksi kastikkeeksi). Kaada salaattikulhoon mudien ainesten päälle ja kääntele niin, että pähkinävoikastiketta tarttuu kauttaaltaan sekä nuudeleihin että kasviksiin.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Nyt piisaa possua - porsaankyljykset siiderikasviksilla


Terkkuja Kiven Säästöpossusta! Sieltä haimme tänään ihanaisen puolikkaan luomupossumme, jonka perään olen monta kuukautta jo kuolannut; verrokkina toimisi ehkä joulupukin odotus lapsena. Isäntäkin kommentoi, että olin ihan täpinöissäni, kun silmät loistaen ja höpöttäen seurasin, miten liha vaihtoi omistajaa ;) Alkusyksystä meille muutti myös arkkupakastin juuri tällaisia hankintoja varten - seurauksena keittiön pöytä ei enää mahdu keittiöön, mutta mitäpä tuosta, sopu sijaa antaa, olohuoneessakin. Tänä syksynä ei tullut tehtyä muita isoja lihahankintoja, mutta ensi syyskuussa lampaanlihan ollessa sesongissa voisi testata sellaistakin.

Tilalla taitaa olla jo melko vakiintunut asiakaskunta, johon bloggaajista kuuluu mm. Kulinaarimurujen Jaana (jonka kirjoituksesta keväällä paikan bongasinkin) ja Sillä Sipulin väki. Minuun paikassa vetosi kehutun lihan lisäksi se, ettei tarvitse maksaa suurten kauppaketjujen katteita, ja erityisesti se, että possut teurastetaan samalla tilalla missä ne elävät, eli niiden ei tarvitse matkustaa stressaantuneena tuntikaupalla kuolemaan.


Nyt on sitten sikaa enemmän kuin Juicen biisissä. Silläsipulilasta sain vinkin pyytää mukaan myös sisäelimet, jos sellaisia haluan, ja tietysti halusin. Aloitin satsin tuhoamisen heti tänään avaamalla yhden kyljyspaketeista. Jokihaka kokkaa -blogista jäi ihan pari päivää sitten mieleen kyljysohje, jota en nyt seurannut erityisen tarkasti, mutta otin paljon vaikutteita :) Kyljykset kypsensin juurespedillä, jonka sekaan lohkoin vähän omenaa ja lorautin siideriä päälle.

Lihan maussa ei ollut moittimista, vaan se oli juuri niin herkullisen sikaisaa kuin olin toivonutkin. Liemi oli myös mainiota. Itselleni kuitenkin pyyhkeitä siitä, että päästin hyvän lihan vähän kuivahtamaan. Myöskään siideriset juurekset eivät ihan toimineet minun makuuni, ehkä parempi ratkaisu olisi ollut joko omput tai siideri, ei molemmat.

Porsaankyljykset siiderijuureksilla

4 luullista porsaankyljystä
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

kastike

1 rkl dijon-sinappia
1-2 tl balsamiviinietikkaa
2 tl hunajaa

kasvikset
1 porkkana
2 sipulia
1 omena
pala lanttua
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
1 dl siideriä
suolaa
pippuria
tuoretta timjamia
loraus öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paloittele kasvikset suupaloiksi. Omena kypsyy nopeammin, joten sen voi jättää suuremmiksi lohkoiksi - toisaalta ei haittaa, vaikka se vähän soseutuisikin ruokaan. Laita kasvikset uunivuokaan, lisää öljy ja mausteet, ja riivi mukaan timjaminoksista lehdet. Pyöräytä muutaman kerran sekaisin, jotta kaikki kasvikset saavat hieman öljyä pintaansa. Lorauta päälle siideri ja kasvikset uuniin kypsymään.

2. Paista kyljyksiin pintaväri molemmin puolin kuumalla pannulla. Sivele pintaan sinappisoosi, ja nosta uunivuokaan kasvisten päälle. Anna kypsyä n. 30 min, tai kunnes liha alkaa hieman irrota luista. Anna vetäytyä folion alla hetken ennen tarjoilua.

torstai 15. marraskuuta 2012

Seesamiahven ja wasabivoilla höystetty hernesose


Kuten moni muukin arkiresepti, tämä kala-ateria syntyi muutaman sattuman kautta. Olin ostanut pakastimeen pussin ahvenfileitä pahan päivän varalle, ja mielessä oli seesaminsiementen käyttö leivitteenä parin hyvän viimeaikaisen kokeilun jäljiltä. Viikonloppuna taas tein lohipastramin kaveriksi hernesosetta, jossa oli paljon sattumia ja jota jatkoin reilulla nokareella voita ja turauksella wasabia. Se osoittautui niin hyväksi, että oli pakko päästä pian tekemään uusi satsi.

Hyvää kuvaa en saanut, mutta itse ruoka onnistui mainiosti, ja aikaa ei oikeasti mennyt kuin 10 minuuttia plus ahventen sulatusaika. Raaka-aineet tarjosi tärkeimmiltä osin pakastin. Juuri sitä helppoutta, mitä arkena monesti tarvitaan! Kauppaan meno on tietysti vapaaehtoista, hyvät (lue: vielä paremmat) seesamiahvenet saa varmasti myös tuoreeltaan kalatiskistä löytyvistä fileistä.

Seesamiahven (kahdelle)

300g tuoreita tai pakasteesta sulatettuja ahvenfileitä
3 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl vehnäjauhoja
Suolaa
voita ja/tai öljyä paistamiseen

Wasabivoilla höystetty hernesose (kahdelle)

300g pakasteherneitä
Reilu nokare voita
wasabia maun mukaan (minä laitoin n. ½ tl)
ripaus sokeria
(suolaa)

1. Sekoita seesaminsiemenet, vehnäjauho ja suola laakealla lautasella. Lämmitä paistinpannu n. keskilämmölle. Pyöräytä ahvenfileet seoksessa ja paista öljyssä tai voissa keskilämmöllä muutamia minuutteja per puoli, kunnes pinta hieman paahtuu. Lämpötila ei saa olla niin korkea, että seesaminsiemenet palavat.

2. Ahventen paistuessa, laita toiselle levylle kattilaan herneet ja sen verran vettä, että herneet peittyvät. Tuo kiehuvaksi, ja kaada vesi pois. Lisää wasabi sekä reilu nokare voita ja kääntele sekaisin. Soseuta sauvasekoittimella hieman, mutta jätä sopivasti sattumia.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Graavilohi



Joko olen tänä vuonna puhunut jouluvalmisteluista? Meille on muodostunut muutaman viime vuoden kuluessa käytäntö, että joka toinen joulu valmistelen ihan perinteisen joulupöydän, ja joka toinen joulu syödään sitten jotain ihan muuta ja mieluiten vähän vähemmän työlästä. Omasta "joulukalenterista" huolimatta joka vuosi syödään jouluisin myös äidin ja anopin pöydästä, eli niinä vuosina, kun teemme vielä omatkin jouluruuat, ähkyn saa ihan takuuvarmasti aikaiseksi.

Nautin kyllä kovasti oman joulupöydän rakentamisesta, mutta kahdelle syöjälle se on aina hieman kohtuutonta ja perhettäkin on vaikea saada omista kodeistaan meidän pöytään jouluna (koska kaikki muutkin nauttivat oman joulupöytänsä rakentamisesta :). Nautin jopa siitä, että saan tehdä itselleni jouluexcelin, jonne budjetoin kaikki suunnitellut ruuat ja raaka-aineet hintoineen ja ostopäivineen. Överiä? Kyllä, mutta niin mukavaa! Kuitenkin, ehkä jokavuotuisena harjoituksena excel ja tolkuttoman ruokamäärän valmistaminen kahdelle menettäisivät vähän hohtoaan, siksi on kiva pitää myös niitä muiden ruokien jouluja. Ja jos emme pitäisi, ei joulupöytään varmaan ikinä päätyisi mitään uutta ;)

Tänä vuonna taas muiden kuin jouluruokien vuoro; sitä suuremmalla syyllä on nyt pitkin syksyä tullut välillä jo maisteltua normaalisti joulupöydästä löytyviä ruokalajeja. Pari päivää sitten tein graavilohta, kun lohipastramista jäi yli lohifileen vatsapuolta; graavikalaa tulee toki syötyä ympäri vuoden muutenkin, mutta perinteisesti se on ainakin meillä myös joulupöydässä.

Sangen huolettomasta graavausmetodistani löytyy ainakin yksi aiempi teksti. Tarkka olen lähinnä siitä, että kala on hyvin tuoretta. Tuppaan usein graavailemaan vähän pienempiä paloja kalaa, mutta samaa ohjetta voi toki jatkaa vaikka kokonaiselle fileelle.


Graavilohi

300g pala nahallista lohifileetä
1 rkl suolaa
1 tl sokeria
pieni nippu tilliä silputtuna
rouhittua valkopippuria (maun mukaan, laitoin tähän määrään n. 1 tl)

1. Sekoita suola-sokeriseos. Nypi kalasta ruodot ja leikkaa pois ylimääräiset rasvat. (minä en nyppinyt).

2. Ripottele sokeri-suolaseos ja valkopippurimurska kalalle. Peitä reilulla kerroksella tillisilppua. Paketoi siististi folioon ja laita foliopaketti lautaselle painon alle jääkaappiin. Anna maustua noin vuorokauden (lohelle olen käyttänyt n. vuorokauden graavausaikaa, kirjolohi menee yön yli ja siika muutamassa tunnissa - näihin löytyy kuitenkin yhtä paljon ohjeita kun on graavaajiakin). Jos teet kokonaisen fileen, sen voi leikata puoliksi ja paketoida puolikkaat lihapuolet vastakkain samaan pakettin. Tällöin kannattaa pakettia välillä kääntää, jotta kala maustuu tasaisesti.

3. Pyyhi ylimääräiset mausteet pois kalan pinnasta ennen viipalointia. Tarjoile vinoittain leikattuina (saat isompia siivuja), ohuina siivuina.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Lohipastrami isänpäivän alkupalaksi




Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse :)

Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa.

Silti, lohipastrami on minusta ihan hurjan hyvää. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa ystävien häissä viitisen vuotta sitten, ja minut saatettiinkin niissä juhlissa nähdä useampaan otteeseen buffetpöytää vaanimassa. Jostain syystä lohipastrami on kuitenkin jäänyt kotona tekemättä, kunnes eilen sain käsiini ihanan, tuoreen lohipalan.

Pastrami oli suussasulavaa ja osoittautui helpoksi tehdäkin. Oikeastaan ainut tärkeä juttu oli, että lohi on oikeasti tuoretta, eli kannattaa äänestää jaloillaan tai tehdä jotain muuta, jos kaupasta ei sellaista löydy. Reseptissä taisin mennä lähimmäksi tämän ohjeen metodia, joskin soveltelin aika paljonkin matkan varrella. Toisin sanoen unohdin katsoa koko reseptiä ja totesin jälkikäteen, että eihän se ihan näin mennytkään.

Jälkikäteen mietin, että seesaminsiemenilläkin voisi lohipötköt kuorruttaa. Kaveriksi tein tahnaa avokadosta ja limetistä, sekä wasabivoilla höystettyä hernesosetta. Jälkimmäinen oli ihan tolkuttoman hyvää, lupaan tehdä pian uudestaan ja laittaa reseptin tännekin. Lohta ostin yhteensä 600g palan, mutta käytin vain paksun selkäpuolen ja graavasin loput.

Lihapastrami on muuten reilusti monimutkaisempaa, tuli hirmuinen hinku kyllä kokeilla sitäkin joskus!



Lohipastrami (alkuruuaksi neljälle-kuudelle)

300g lohifileen selkäpuolta
suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl valkopippuria rouhittuna
1 tl viherpippuria rouhittuna
1 tl roseepippuria rouhittuna

ripaus juustokuminaa
(ripaus kuminaa)

1. Poista lohifileestä nahka, rasva ja harmaa liha. Leikkaa lohen selkäpuoli pitkittäin (kokonaiseen fileeseen nähden) noin parin-kolmen sentin paksuisiksi tasaisiksi viipaleiksi. Minulle materiaali riitti neljään pötkylään. Ripottele pinnalle tasaisesti suolaa.

2. Sekoita pippurit, juustokumina ja kumina, ja pyöräytä lohipötkylät mausteseoksessa esim. leivinpaperin päällä. Kääräise suikaleet tiukasti kelmuun - se tekee muodosta vähän pyöreämmän, mutta tässä kohtaa voi suikaleita myös varovasti painella vähän pyöreämmiksi - ja laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.

2. Paahda maustuneet pötkylät nopeasti kuivassa pannussa kaikilta sivuiltaan. Kalan ei ole tarkoitus kypsyä kuin n. millin verran pinnalta, eli pannua todella vain näytetään kalalle. Anna jäähtyä hetken, kääräise uudestaan tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa vielä viitisen tuntia tai vaikka yön yli. Leikkaa valmiit pötkylät noin sentin paksuisiksi viipaleiksi terävällä veitsellä.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kalakakkuset



En saanut kaupasta etsimääni tuoretta kalaa (grrr), joten illan ateriaksi päätyivät purkkitonnarista tehdyt kalakakkuset. Ihan näppärää arkiruokaa tuli siitäkin. Kakkumassaan olisi mukavasti saanut upotettua myös perunamuusin jämät, mutta minä käytin jääkaapissa lojuvia vanhoja perunoita.

Koska kakkusissa oli valmiiksi sekä hiilihydraatit että proteiinit, tein lisukkeeksi ainoastaan raikasta salaattia. Hyvää! Aiempia kalakakkusia löytyy täältä, ja mielessäni varioin jo uusia versioita... :)

Tonnikalakakkuset

2 prk tonnikalaa öljyssä
perunamuusin jämät tai n. 3-4 keskikokoista perunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl makeaa chilikastiketta
tuoretta chiliä silputtuna (mä käytin kolme pientä vihreää)
1 rkl soijaa
1 pieni tölkki maissia
1 limetin mehu
(suolaa)
pähkinäöljyä tai voita paistamiseen

1. Kuori ja paloittele perunat ja keitä pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta perunat muussiksi kulhossa. Jos käytät muussinjämiä, voit skipata tämän kohdan.

2. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli, ja valuta tonnikala.

3. Sekoita kaikki ainekset muussatun perunan joukkoon ja vaivaa tasaisehkoksi massaksi. Muotoile lusikalla tiiviitä kakkusia, joita voi pannulla litistää vielä varovasti hieman "pihvimäisemmäksi". Paista kakkusia keskilämmöllä voi-öljyseoksessa molemmin puolin, kunnes niiden pinta saa kauniin värin.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Dijon-kanapasta


Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi.

Kermainen dijon-kanapasta (kahdelle)

1 pkt (300g) broilerin fileitä tai suikaleita
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
0,5 l kuohukermaa
1 rkl dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä ja voita paistamiseen
200g spagettia  (tai sen verran, kun paketti ohjeistaa kahdelle laittamaan)
kasvis- tai lihalientä spagetin keittämiseen (mutta suolattu vesikin käy)
parmesanraastetta annoksen päälle

1. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Suikaloi broileri, jos et käytä valmiita suikaleita.

2. Laita lihaliemi tai vesi kattilaan kiehumaan. Vettä odotellessa, kuumenna pannussa tilkka öljyä ja nokare voita. Paista broilerisuikaleita, kunnes ne alkavat saada väriä, ja lisää sitten sipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuullota hetki keskilämmöllä, nosta sitten lämpöä ja lisää sinappi ja kerma. Anna kuplia.

3. Lisää spagetti kattilaan veden/liemen kiehuessa. Keitä ilman kantta puolet ohjeessa annetusta ajasta, valuta, ja lisää sitten pannulle kastikkeen joukkoon. Pienennä lämpöä ja anna kypsyä vielä pari minuuttia välillä spagettia käännellen. Raasta pastan päälle vielä lautasella parmesaania.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vuohenjuusto-perunasalaatti


Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, "mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan". Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja - siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu ;) - mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin. 

Vuohenjuusto-perunasalaatti (kahdelle)

6 kiinteähkömaltoista perunaa
5 pekoniviipaletta
1 iso punasipuli
1 omena
100g vuohenjuustoa
2-3 rkl omenaviinietikkaa
0,5 dl (tai enemmän) oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsy
2 rkl juoksevaa hunajaa

suolaa
mustapippuria

1. Keitä perunat kuorineen suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä käsiteltäväksi. 

2. Valmista vinaigrette sekoittamalla omenaviinietikka ja hunaja, ja hieman suolaa ja pippuria. Valuta joukkoon oliiviöljy samalla reippaasti sekoitellen. Kaada kastike perunasalaattikulhon pohjalle.

3. Kuori ja kuutioi omena ja punasipuli sekä keitetyt perunat (älä kuori). Sekoita kulhossa kastikkeeseen. Murusta joukkoon vuohenjuusto. Laita jääkaappiin vetäytymään n. puoleksi tunniksi.

4. Ennen tarjoilua, paahda pekoniviipaleet kuumassa pannussa rapeiksi. Valuta talouspaperin päällä ylimääräiset rasvat pois, ja murenna viipaleet perunasalaatin päälle. 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ensi kesän piknikeväs




Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter's sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa - eli tällaisen leivän - retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer's sandwichin?

Leipä oli tosi hyvää, vaikka päädyimmekin syömään sen vasta kotona illalliseksi metsäreissun jälkeen. Kastiketta olisi voinut olla ehkä vieläkin enemmän, ja vastaavan varalle myös leikkaisin leivän  jo etukäteen (tosin sillä ei sitten kotona ollut väliä). Ohje on alla hyvin summittainen, koska eri sovellustapoja löytyisi miljoona, ja jokainen valitsee mieleisensä :)

Idea oli kuitenkin mainio, ja leipä minusta myös aika kaunis. Muistan joskus ehkä kymmenen vuotta sitten nähneeni brittitelkkarissa, kun vähän vastaavalla ajatuksella leipä täytettiin tonnikalasalaatilla, joten mielessäni vilkkuvat jo erilaiset vaihtoehdot voileipäkakun vaihtoehdoksi ja ensi kesän piknikevääksi, leipäkuori suojaa kuljetuksessakin mukavasti.

Shooter's sandwich

1 täytettäväksi sopiva leipä (pyöreä maalaisleipä, ruislimppu, vuokaleipä tms.)
lihaa tai lintua (minulla aiemmin tehtyä paahtopaistia)
pekonia
kourallinen herkkusieniä
1-2 sipulia
sinappia
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

kostuketta: minä käytin paahtopaistin paistinlientä ja worcestershire-kastiketta, mutta tähänkin löytyisi lukemattomia yhdistelmiä

1. Leikkaa leivästä "hattuviipale" pois ja koverra sisus. Sipaise sisäpuolelle reunoihin ja hattuun sinappia.

2. Viipaloi paahtopaisti. Kuullota pannussa voissa sipuli, lisää herkkusienet ja pekoni ja paista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Täytä leipään kerroksittain lihaa ja pekoni-sipuli-sienisekoitusta. Lisää tarvittaessa suolaa lihalle, mutta huomioi, että kostukkeetkin maustavat sitä. Lusikoi kerrosten väliin ja viimeisen kerroksen päälle kostukkeita. Laita hattu takaisin leivän päälle ja kääräise komeus leivinpaperiin, jonka voi sitoa narulla kiinni. Pyöräytä varmistukseksi ympärille vielä pari kerrosta foliota. Laita reilun painon alle (minulla n. 10kg, alkuperäisohjeessa taisi olla enemmänkin) ainakin viideksi tunniksi, tai mieluiten yön yli. Tarjoile täytekakun tapaan leikattuina viipaleina.