torstai 27. helmikuuta 2014

Kuukauden kasvis - tomaatti: kahden tomaatin focaccia



Valmiin leivän hinta kaupassa se vain jaksaa kiukuttaa minua, vaikken mikään ahkera (tai taitava) leipuri olekaan. Ja leipää meillä joka tapauksessa kaikkiruokaisina syödään, niin paljon kuin hiilareita ja viljoja parjataankin. Leipä on hyvää! Tomaattikampanja kirvoitti minut vaihteeksi leipomaan leipää itse, tällä kertaa focacciaa, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Focaccia on herkkua melkein millä mausteilla tahansa ja sopivasti roikkunut jo pitkän, pitkän aikaa to-do -listallani.

Perusresepti leipään löytyi Liemessä-Jenniltä, joka oli napannut sen Suklaapandan keittiöstä. Omaan leipääni laitoin tomaattikuukauden merkeissä sekä tuoreita kirsikkatomaatteja että aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka toivat focacciaan kivoja sattumia ja makuja. Jos tykkäät rusinoista leivässä, tykkäät tästä varmasti, ja jos et ole rusinoiden ystävä, niin saatat silti tykätä tästä.

EDIT 1.3.2014: Hups, leivinpaperi oli loppu, enkä joutanut taikinan jo kohotessa pakkaamaan ihmispoikasta vaunuihin ja juoksemaan kauppaan. Niinpä käytin ohjeesta poiketen leipäastiana teflonista lasagnevuokaa, jonka sudin reippaasti öljyllä. Leivästä tuli vuoassa hieman paksumpi kuin pellillä, mutta astia toimi hyvin eikä leipä tarttunut kiinni.

Kahden tomaatin focaccia

3,5 dl vettä
7 dl vehnäjauhoja
25 g tuoretta hiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna

pintaan:

0,5 dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
sormisuolaa
n. 10 kirsikkatomaattia
rosmariinia (minulla ei ollut, laitoin timjamia)

1. Liuota hiiva kulhossa kädenlämpöiseen veteen. Sekoita mukaan suola, öljy, hunaja ja silputut, aurinkokuivatut tomaatit. Lisää jauhot pari desiä kerrallaan aina välillä sekoittaen, ja vaivaa käsin tai koneellisesti (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja) ainakin viitisen minuuttia. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan noin 30 minuutiksi. Vuoraa odotellessasi pelti leivinpaperilla ja sudi leivinpaperiin vielä reilusti öljyä.

2. Kumoa taikina leivinpaperille, levitä käsin pellille ja jätä uudestaan kohoamaan liinan alle n. 30 minuutiksi. Leivän kohotessa puolita kirsikkatomaatit ja murskaa valkosipulinkynnet puoleen desiin öljyä.

3. Painele kirsikkatomaatit halkaistu puoli ylöspäin kohonneeseen, pellillä odottavaan leipään. Pistele leipään sormella reikiä ja valele valkosipuli-öljyseoksella. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia. Paista 250-asteisessa uunissa 10-12 min, ja voitele pinta oliiviöljyllä vielä kerran, kun otat leivän uunista.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Inspistä toisaalta: kvinoa-hernepihvit


Kerroinko jo, että isäntäkin on innostunut syömään välillä kasvisruokaa? Ei, hän ei ole sairas. Tai kenties onkin, koska tilasi kotiovelle kilokaupalla kvinoaa (huoh, ensin tomaatit, nyt sitten kvinoa, tosin tämä jälkimmäinen ei tainnut olla vahinko...). Joka tapauksessa, tykkäämme kvinoasta, mutta kyseessä on sikäli vieras raaka-aine, etten ole keksinyt tehdä siitä muuta kuin salaatteja. Uusia käyttötapoja on siis kaivattu.

Ihan sattumalta samoihin aikoihin asiaa pähkäillessäni sattui Epätrendikäs ruokablogi julkaisemaan kvinoa-hernepullien ohjeen, jota inspiroiduin testaamaan. Olen viime aikoina muutenkin löytänyt itseni usein kuolaamasta korvamerkkaamasta herkkuja, joita Tuplaespresso ja M (niinkuin Mies) ovat valmistaneet, ja tykkään myös blogin kaikkiruokaisesta filosofiasta. Suosittelen muillekin, joille blogi ei vielä ole tuttu!

Kvinoa-hernepihveihin palatakseni, noudatin joltiseenkin siis ohjetta, joten en julkaise sitä erikseen, vaan voitte käydä kurkistamassa sen alkuperäisestä lähteestä. Sen verran sooloilin omiani, että taputtelin massan pullien sijaan pihveiksi ja riisijauhon puutteessa käytin vehnäjauhoja, ja taisin sekoitella mukaan vähän sitruunankuorta ja korianteriakin.

Ja  hyviä tuli pihvinkin muotoisena. Olin hieman epäileväinen raakaa massaa maistellessani, koska mielestäni sen koostumus oli vähän liimainen, mutta se ominaisuus hävisi paiston yhteydessä täysin, ja sain kuin sainkin lautaselleni mallikasta kasvisruokaa. Kvinoa on sikäli ruokaisaa, että tällä kertaa teimme lisukkeeksi vain salaattia, mutta pihvit sopisivat mainiosti nautittavaksi vaikka pitaleivän välissä falafelin tapaan.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kuukauden kasvis - tomaatti: tomaatti-slaw


Kaali on ihanaa. Coleslaw on ihanaa. Ja kaikki muut ohuesta kaalinsuikaleesta tehdyt salaatit; ehkä vielä coleslawiakin enemmän tykkään kaalisalaateista, joissa on viinietikka- tai sitruunapohjainen kastike.

Tomaatista saa myös loistavan kastikepohjan kaalisalaatille. Paseerattu tomaatti kävisi tähän myös, mutta minä käytin kaltattuja tuoretomaatteja, jotka surautin sauvasekoittimella soseeksi. Inkivääri, valkosipuli ja chili antavat soosille potkua. Tällainen salaatti sopii grillatun lihan pariksi kuin nenä päähän, ja grillikaudenhan voi hyvin aloittaa jo helmikuussa! ;)

Tomaatti-slaw

n. puolikas pienehköstä kaalista
1/2 kurkku
1/2 sipuli
(muita kaalin- tai salaatinjämiä, minä käytin kiinankaalin kannan)

kastike

1 dl paseerattua tomaattia tai pari kaltattua ja soseutettua tuoretomaattia
1 rkl punaviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna
sormenpään kokoinen pala inkivääriä  raastettuna
1 tl tabascoa
1 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
1/2 dl öljyä
tuoretta korianterisilppua

1. Suikaloi kaali ohuesti veitsellä tai esim. juustohöylällä. Pilko mukaan muut mahdolliset salaatit, sipuli ja kurkku. Kalttaa ja soseuta tuoretomaatit, jos käytät niitä kastikepohjaan.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta kulhossa. Vatkaa öljy ohuena nauhana mukaan (tai sekoita kaikki ainekset pullossa, jolloin voit vain ravistella kastikkeen sekaisin). Kaada kastike salaatin päälle ja anna maustua ainakin puolisen tuntia. Silppua päälle tuoretta korianteria.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tosiromantikon illallinen ja thaimaustettu siika


...Koska kavereita ja rakkaita muistetaan myös ystävänpäivän jälkeen, right? Haluan ainakin ajatella niin, totuushan nimittäin on, että unohdin koko ystävänpäivän, kunnes samana päivänä näin aiheeseen liittyviä toivotuksia facebookissa. Anteeksi. Seuraavana päivänä otin kuitenkin revanssin ja tein useamman ruokalajin illallisen minulle ja isännälle jääkaapissa jo valmiiksi odottavista antimista. Ajatukset suuntautuivat thairuokaan; se on meille sellaista arjen nopeaa luottoruokaa, johon ei koskaan kyllästy. Kun yhdistää muutaman eri ruokalajin, saa kohtuullisen pienellä vaivalla kasattua ihan komean kokonaisuuden myös viikonlopun päivällispöytään.

Olin ostanut siikafileitä, joten ne piti luonnollisesti käyttää osana kokonaisuutta; halusin fileistä jotain ihan yksinkertaista, joten tarjosin ne paistettuna yrttien kera. Kokit ja Potit -blogin pomelosalaattipostauksesta inspiroituneena kaivoin jääkaapissa kummittelevat sitrukset - appelsiinia ja verigreippiä - aineksiksi mausteiseen salaattiin, joka sopi kalan pariksi hienosti.  Jotta ruokaöveri olisi taattu eikä päivällinen vahingossakaan liian kevyt, tein vielä punaisen kanacurryn toiseksi pääruokalajiksi. Valmistahnasta tehtynä curry on nopea ja helppo ruoka, eikä hyvä valmistahna juuri häviä kotitekoiselle. Minun makuuni normimarketin tahnat ovat vähän pliisuja, joten suosin etnokaupoista ostettua, tymäkämpää tavaraa.

Jälkkäriajan koittaessa palasimme lautasmatkaltamme lähemmäs kotia, pistelimme menemään tupla-annoksen Kulinaarimurulan Jaanan ohjeella tehtyä suklaavanukasta.

Siikaruokalajin ohje on kirjattu alle, ohjeesta riittää hyvin kahdelle myös ainoana pääruokana riisin ja salaatin kera. Siika ei ehkä ole se tyypillisin kala thairuokaan, mutta toimii kyllä siinäkin tarkoituksessa!


Paistettua siikaa thaityyliin

450g ruodottomia (nahallisia) siikafileitä
2 rkl kalakastiketta
1 dl jauhoja (minulla tällä kertaa maissijauhoja)
ripsaus suolaa
1 pieni punainen chili
nippu tuoretta korianteria
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1/2 punasipuli

maapähkinä- tai rypsiöljyä paistamiseen
limettilohkoja tarjoiluun

1. Pilko siikafileet muutamiin, pienempiin paloihin. Tirauta fileen lihapuolelle hieman kalakastiketta (ja halutessasi suolaa, jos kaipaat lisäsuolausta) ja anna maustua sen aikaa, kun esivalmistelet muut ainekset. Sekoita kulhossa jauhot ja ripsaus suolaa. Viipaloi ohuelti punasipuli, suikaloi inkivääri ja hienonna korianteri ja chili, ja jätä odottamaan.

2. Kuumenna öljy korkeahkolaitaisessa paistinpannussa. Öljyä saa olla reilusti, mutta ei uppopaistotarpeiksi asti. Pyöräytä kalapalat jauhoseoksessa ja paista kuumalla pannulla molemmin puolin kauniin väriseksi. Nosta valmiit kalapalat hetkeksi esim. talouspaperin päälle ylimääräisen rasvan imeyttämiseksi, ja siirrä sitten tarjoiluastiaan. Ripottele kalojen päälle chili, korianteri, punasipuli ja inkivääri, ja laita tarjolle lisäksi limettilohkoja.



perjantai 14. helmikuuta 2014

Punajuuri-piparjuurikala


Kirjolohifilettä, kermaviiliä, perunoita... Niin täyttyi taas online-ostoskorini. Erityisempää ideaa ei ollut mielessä, mutta ajattelin, että aina voi tehdä perussapuskaa, paistettua/savustettua/uunitettua kalaa, kermaviilikastiketta ja pottuja. Ja niin olinkin tekemässä, kunnes kalaa jääkaapista kaivaessani käteni osui muutamaan uhkaavaan hävikkituotteeseen, kahteen yksittäiseen punajuureen (joista toinen oli joululta mutta toisen pussissa oli päiväys syyskuun lopusta, apua!) ja vielä iskemättömään piparjuureen. Hmmm. Piparjuurikala on herkkuani ja toisaalta punajuuri ja piparjuuri pitävät toisistaan. Siitä lähti ajatus kuorruttaa kalafile punajuuri-piparjuuritahnalla, ja hyväksi ajatukseksi se osoittautuikin. Ohjetta on helppo soveltaa muihinkin kaloihin ja määriin.

Piparjuurikalaa on meillä kokattu ennenkin, sekä paperikääreessä että tomaattisena versiona. Herkkuja ovat nekin!

Punajuuri-piparjuurikala (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 kirjolohifile (n. 500g)
2 keskikokoista punajuurta
pätkä tuoretta piparjuurta (maun mukaan)
1 prk (200g)  kermaviiliä
suolaa
mustapippuria
ripsaus sokeria
(pari nokaretta voita)

1. Kuori ja raasta punajuuri ja piparjuuri. Sekoita kermaviilin kanssa tahnaksi ja mausta suolalla ja pippurilla, sekä halutessasi ripauksella sokeria, jos haluat korostaa punajuurten makeutta.

2. Laita kalafile uunivuokaan, mausta sen pinta kevyesti suolalla ja levitä päälle punajuuritahna. Paista 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kuukauden kasvis - tomaatti: siiderilllä maustettu tomaatti-chorizokeitto


Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle!

Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina.

Makkaran rooli oli kuitenkin lähes toissijainen valmiissa sopassa, sen ytimeksi muodostui ehdottomasti ihanan tomaattinen liemi. Tomaattimurska olisi sopinut tarkoitukseen myös hyvin, mutta koska en varsinaisesti kärsinyt tuoretomaattien puutteesta, kalttasin ja soseutin niitä sen verran, että sain litran tomaattilientä. Yllätyksen tarjosi kuitenkin siideri - en olisi ikinä tullut ajatelleeksi käyttää siideriä tällaiseen soppaan, mutta se sopi mukaan ihan älyttömän hyvin ja maistui lempeästi liemessä. Ja järkeähän se tekee kun asiaa ajattelee, possu ja omena ovat hyvä makupari.

Varsinaista reseptiä minulla ei soppaan ollut, joten en tiedä, kuinka kauas se jäi alkuperäisestä. Allaoleva versioni on myös hieman summittainen, tuollaisen keiton kun ei tarvitse olla mitään tarkkaa tiedettä.

Siiderillä maustettu tomaatti-chorizokeitto

n. 200g kestochorizoa (eli sitä salamin tyylistä, kuivaa chorizoa - pelkkä tuorechorizo sopii myös)
n. 500g tuorechorizoa tai muuta tuoremakkaraa
2-3 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
1 l tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
5 dl vahvaa lihalientä
1 tlk kidneypapuja
1 tlk tai pakastepussillinen maissia
1 tl savupaprikaa
1 tl chilihiutaleita
ripsaus sokeria
mustapippuria
(suolaa)
tuoretta korianterisilppua ja creme fraichea tarjoiluun
öljyä paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulit ja kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Sipulien kuullottuessa pilko makkarat, lisää ne kattilaan ja paista pieni hetki välillä sekoitellen. Lisää tomaattimurska, lihaliemi ja siideri, mausta savupaprikalla, chilillä, pippurilla ja sokerilla ja kiehauta. Lisää maissi ja pavut ja anna hautua pari minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoile creme fraichen ja korianterisilpun kera.


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Köyhät ritarit


...Tai kenties niiden rikkaammat serkut. Ritareiden varallisuudesta riippumatta, minusta on aivan nerokas keksintö upottaa kuivahtanutta leipää tai pullaa munamaitoon, paistaa voissa pannulla ja pistellä menemään hillon ja kermavaahdon kanssa. Oikeastaan se on ihan hyvä syy jättää pullaa kaappiin kuivumaan, tai jopa ostaa pullaa kaappiin kuivumaan.

Tällä ohjeella teet noin kahdeksan pullaviipaleen satsin, mutta on syöjistä kiinni, kuinka monelle hengelle annos riittää :)

Köyhät (tai rikkaat) ritarit

8 pullapitko- tai vaaleaa leipäviipaletta (mieluiten jo hieman kuivahtanutta)
1 muna
1 dl maitoa
ripaus vaniljasokeria
voita paistamiseen

lisukkeeksi hilloa ja kermavaahtoa

Viipaloi pulla tai leipä. Vatkaa muna ja maito sekaisin ja mausta vaniljasokerilla. Kasta viipaleet munamaidossa ja paista voissa pannulla molemmin puolin, kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoa hillon ja kermavaahdon kanssa.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Palsternakka- ja perunarieskat


Taas kerran tämä tuttu toteamus, miten mä en ole ikinä ennen näitä tehnyt? Rieskat ovat loistava tapa hävittää muusin jos toisenkin jämät, helppoja valmistaa - aktiivinen työ tulee tehtyä uunin lämpiämistä odotellessa - ja valmis tuote on parempi kuin kaupasta ostettu. Tehkää rieskoja!

Minä olen leiponut rieskat kahdesti viime aikoina, ensimmäisellä kerralla ne valmistuivat palsternakkamuusista, toisella kerralla perinteisesti perunasta. Molemmat versiot onnistuivat, joten muitakin muuseja uskaltaa varmasti kokeilla, esim. bataatti voisi olla hyvä. Koska jämämuusin määrä saattaa vaihdella, ohjeeni on aika summittainen, huomasin, että leipominen onnistui nimittäin silmämääräisestikin ihan hyvin. Lisäksi alkuperäisen muusin notkeus ja suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon muita aineksia rieskataikina kaipaa. Ohjeen perustana on Kokit ja Potit -blogin rieskaohje, josta myös löytyvät tarkemmat mitat tarvittaessa. Kunnon leipuri käyttäisi rieskoihin ohrajauhoja, mutta minä näitä hetken mielijohteesta tehdessäni käytin tavallisia vehnäjauhoja, hyvää tuli niinkin.

Huom. paistoin rieskoja 15-20 min, mutta epäilen uunimme falskaavan, kunnon uunille riittäisi vähempikin. Tarkkaile siis paistotilannetta jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen!

Muusirieskat

Muutama desi muusintähteitä (laji on vapaa)
punaista maitoa
1 kananmuna
muutama desi jauhoja (minä käytin n. kolme)
ripsaus suolaa
(voita valmiiden rieskojen päälle)

1. Sekoita kananmuna muusiin. Notkeuta muusia sitten maidolla, kunnes koostumus on sellaista, että muusi "valuu" tai liikkuu hieman kulhoa kallistaessa. Ripsauta mukaan suolaa. Lisää jauhoja desi kerrallaan sekoitellen, kunnes saat puuromaisen taikinan.

2. Nostele taikinasta kakkusia pellille leivinpaperin päälle. Taputtele kakkuset jauhotetuin käsin litteiksi rieskoiksi. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes rieskat saavat kauniin värin.



maanantai 3. helmikuuta 2014

Kuukauden kasvis - helmikuu: tomaatti


What..? Hullu! Tomaatit eivät mitenkään ole nyt sesongissa ja suomalaiset talvitomaatit muutenkin melko ankeita. Joo, tiedetään, mutta joskus käy niin, että online-ruokaostoksilla tulee tilanneeksi neljä kiloa tomaatteja neljän kappaleen sijaan, eli nyt on keksittävä niille käyttöä. Luultavasti jopa nopeammin kuin kuukauden sisään, puhua voisi ennemmin viikon kasviksesta. Ja toisaalta, tomaatti on tavallaan aina ajankohtainen, sitä ostetaan paljon ympäri vuoden ja uudet tomaattijutut maistuvat varmasti hyvältä talvellakin. Sitä paitsi, tuleehan se kesäkin ennen pitkää ja reseptejä voi käyttää silloinkin.

Toisin sanoen, helmikuulle luvassa kampanjan mukaisesti vähintään neljä tomaattireseptiä. Vapise, mutti-soosi, täältä tulevat tuoretomaatit! ;)

P.S. Helmikuussa oikeasti ajankohtainen kasvis on ainakin maa-artisokka. Se on valittu teemakasvikseksi Safkaa-blogissa, jolla myös niinikään kuukauden kasvis -kampanja tänä vuonna. Hauskaa seurata, mitä ammattilaiset samoista teemoista keksivät, minulla ei ainakaan ole yhtään kasvisruokareseptiä liikaa :) Älkääkä unohtako sitruksia, ne tuovat aurinkoa (nyt jo mukavasti piteneviin) pakkaspäiviin!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nettiruokaa, mulle tuokaa


Laiskuus on meidän taloudessa päässyt siihen pisteeseen, ettemme enää käy edes jokaviikkoisella ruokakauppareissullamme. Sen sijaan tilaamme ruuat muutaman hiirenklikkauksen kautta kotiovelle saakka ja olen tykästynyt systeemiin kovasti. Disclaimerina, seuraavassa kerrotaan pelkästään omia mielikuviani palveluista yleisesti ja asiakaskokemuksiani tasan yhden palvelun käytöstä, ilman sponsorointia tai muuta yhteistyötä minkään tahon kanssa.

Syksyllä uutisissakin kerrottiin, että Suomessa ruuan nettikauppa on lähtenyt hitaasti käyntiin; muutamaa poikkeusta lukuunottamatta harvaan asuttu maa on varmasti  haasteellinen markkina, mutta uutisoinnissa annettiin ymmärtää myös, ettei kauppiaspuoli ole suoriutunut nettiruokakaupan lanseerauksesta ihan nappiin. Kieltämättä, asiaan sen suuremmin vihkiytymättömänä mutta paljon ruoka-aiheita seuraavana en vielä kaksi kuukautta sitten pystynyt sanomaan kuin yhden paikan, mistä ruokaa voi tilata kotiovelle, enkä ollut siitä ajatustasolla erityisen vakuuttunut - yritämme käydä kaupassa vain kerran viikossa eikä kyseisen ketjun valikoima kata meidän ostostarpeitamme ainakaan perinteisissä myymälöissään. Lisäksi hinnat ovat korkeammat kuin niissä kaupoissa, missä olemme yleensä asioineet. On täysin mahdollista, että kyseisen ketjun nettikaupassa tilanne on ihan toinen, mutta edellä mainituista syistä ei minua houkuttanut sitä edes testata. Brändäys on ihmeellinen juttu, hyvässä ja pahassa.

Olin pitkään hieman skeptinen ajatellessani, että antaisin jonkun muun valikoida elintarvikkeeni; olen tarkka siitä, mitä ostoskoriini laitan varsinkin tuorepuolella ja tapanani on kopeloida jokainen sitruuna ja peruna erikseen kaupassa, jotta ne varmasti ovat riittävän hyviä (ihanneasiakas, tiedän ;). Vaikka nettiruokakaupalla olisi hyvä aikomus toimittaa minulle hyviä tuotteita, osaisivatko työntekijät valita ne vai saisinko ruokakassiini myös satunnaisen, homeisen sattuman tai nopeasti lähestyviä parasta ennen -päiväyksiä?

Nettiruokakauppaan päädyimme siitä huolimatta. Laatuasioista isäntä järkeili minulle, että palvelujen tavoitteena on  oman hengissäpysymisensä kannalta ehdottomasti saada toistuvaa kauppaa ja vakioasiakkaita, eli he eivät varmastikaan laittaisi niitä huonompia tuotteita nettiasiakkaiden ostoskoriin. Lisäksi todennäköistä olisi, ettei tuotteita kerättäisi ostoskassiin kaupan hyllystä vaan esim. suoraan tukusta/varastolta, jolloin päiväyksetkin todennäköisesti olisivat kunnossa.  Kauppareissuihin leipääntyneenä reippaana miehenä isäntä myös tutki vaihtoehtoja  hieman enemmän ja ehdotti minulle Kauppahalli24.fi -palvelua. Minä nielaisin syötin tuottaja- ja tuotevalikoiman perusteella, palvelusta voi nimittäin ostaa tiettyjen pientuottajien tuoretuotteita perinteisten brändien ohella. Erityisesti tykästyin siihen, että Hakaniemestä ja Hietalahdesta tutut Reinin liha ja Erikssonin kalatukku toimittavat tämän palvelun kautta; tässäkin tapauksessa luotin siihen, etteivät hyvämaineiset kauppiaat yksinkertaisesti voisi toimittaa huonoa tavaraa. Ja täällä blogissakin asiasta marisseena, olen fyysisissä marketeissa joutunut aivan liian usein äänestämään jaloillani erityisesti kalan huonojen päiväysten vuoksi - minusta viisi päivää aiemmin pyydetty kala ei ole tuoretta, paitsi silloin kun tuoreella tarkoitetaan pakastamatonta. Eilen pyydetyn kalan merkkaaminen punnituksen tarralappuun "ekstratuoreena" taas on mielestäni yksinkertaisesti kuluttajan aliarviointia, melkein ***tuilua.

Aluksi teimme koekierroksen, muutamalla ns.perustuotteella sekä parilla tuoretuotteella. Päiväykset olivat kunnossa, hinnat vertailukelpoiset ja tuoretuotteiden laatu hyvä. Toimitus tuli sovittuna aikana ja tuotteet olivat ne, mitkä tilasimmekin. Sen jälkeen uskalsimme jo kokeilla viikkokauppojenkin tekemistä ja olemme olleet melko tyytyväisiä, vaikka pientä viilattavaa toki löytyy, mihin seepra raidoistaan pääsisi. Ensimmäisen kuukauden ostokokemusten perusteella listaisin nettiruokaostosten plussat ja miinukset tämän palvelun osalta seuraavasti:

+ Laatu. Irtomyynnin lihat ja kalat ovat olleet erinomaisia, leivät tuoreita ja hevi-tuotteet yhtä hyviä kuin itse valitsemani ;) Päiväykset ovat kunnossa myös valmiiksi pakatuissa tuotteissa.

+ Hinnoittelu. Jotkut tuotteet saattavat olla hieman edullisempia kuin marketissa, jotkut hieman kalliimpia. Tilauksen yhteishinta on kuitenkin joltiseenkin sama, kuin marketissa tehtyjen viikkokaupojen.

+ Ajansäästö. Aluksi suhtauduin vähän ivallisesti isännän huomioon, että häneltä säästyy nyt puolitoista tuntia aikaa perjantaisin, kun ei tarvitse lähteä kauppaan. No joo, hänellä varmasti säästyikin kun minä hoidin ostosten tilauksen, valitettavasti vaan itselläni meni kauemmin tilauksen tekemiseen kuin mitä markettireissu olisi vienyt, ja sitten vielä jouduin joka tapauksessa tekemään pienet täydennyskaupat, johon sain tärvättyä vähän ekstra-aikaa. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ostosten teko on kuitenkin nopeutunut niin, että nyt voi oikeasti puhua ajansäästöstä. Erityisen mukavaa on se, ettei ostoksia ole pakko tehdä kerralla, vaan homma saa välillä keskeytyä ja sitten voi taas ehtiessään jatkaa.

+ Vaivattomuus. Onhan se kiva kun niitä kauppakasseja ei tarvitse raahata edes parkkipaikalta kotiin, vaan joku tekee sen puolestasi.

+ Reiluus. Tilaamaani 600g jauhelihapakettia ei ollut, mutta se tilaushetkellä käynyt ilmi. Korvaavana tuotteena sain samaan hintaan kaksi 400g pakettia kyseistä tuotetta, eli kuluttaja tuli reilusti kohdelluksi ja sai hieman ylimääräistäkin.

+/- Joustavuus. Ihan joka päivälle ja kellonajalle ei kuljetusta saa, mutta toimituksia on kuitenkin neljänä päivänä viikossa, alkuiltapäivästä kauppojen sulkemishetkeen. Toimitusajan voi valita kahden tunnin haarukalla, mikä on mielestäni melko joustavaa. Hieman ennakointia ostosten teko kuitenkin vaatii, koska saman tai seuraavan päivän toimituksia ei ole tarjolla. Kun kaupat tekee vain kerran viikossa, täytyy käytännössä osata katsoa kristallipalloon seuraavan puolentoista viikon ajalle, mikä on minulle välillä yllättävän hankalaa ja hävikin riski kasvaa.

+ / - Kauppalistan teko ja hallinta. On kiva, että kauppalistaa on helppo päivittää koko ajan ja listalta näkee myös ostostensa kertyvän kokonaissaldon, mitä ei perinteisessä kaupassa näe kuin vasta kassalla. Pidän myös siitä, että jos esim. jotain aterian pääraaka-aineeksi suunniteltua tuotetta ei olekaan tarjolla, minun ei tarvitse kulkea ympäriinsä palauttamassa hyllyyn aterian muita komponentteja, vaan voin klikkailla ne helposti pois listalta. Samaan tapaan en joudu pikapikaa miettimään vaihtoehtoista syötävää kaupassa ollessani, vaan voin rauhassa miettiä asiaa kotona ja vaikka inventoida keittiönkaapitkin vielä kertaalleen. Huonona puolena kauppalistan laatimisessa on tuotteiden hakemiseen liittyvät pienet teknisyydet; spesifin tuotteen, vaikkapa tiskiaineen, hakemiseksi on nopeampaa käyttää hakukenttää kuin selata koko tuoteryhmä läpi. Mutta haenko tiski- vai astianpesuainetta, vai jollain muulla termillä? Inhimillisenä rajoitteena kauppalistan tekemisessä taas on se, että olen tottunut ajattelemaan tuotteita ja kirjoittamaan niitä paperille sitä mukaa. Nettikaupan ostoslistalla taas klikkaan yhden tuotteen koriin, muistan samalla kaksi muuta tarvitsemaani tuotetta ja siirryn hakemaan niistä ensimmäisen. Hakiessani ensimmäistä tuotetta ehdin kuitenkin jo unohtaa, mikä jälkimmäinen oli, tai saatan jopa muistaa, että olen senkin jo koriin lisännyt, enkä välttämättä edes kassalla tajua korjata virhettäni. Kauppalistan teko sekä paperille että palvelussa taas tuntuu tuplatyöltä. No, tämä on asia, jossa kehityn koko ajan, kenties vielä koittaa viikko, kun minun ei tarvitse hakea täydentävää voi- tai leikkelepakettia lähikaupasta :)

+ / - Käyttäjä. Kuten sanottu, kehityn koko ajan ja vaakakuppi on plussan puolella kokemuksessa. Samalla kuitenkin tulen tehneeksi kaikenlaista hölmöä, kuten yllämainittu kauppalistan kanssa sekoilu. Lukutaitoa ja tarkkaavaisuuttakaan ei kannata täysin heittää matkasta, viimeksi onnistuin tilaamaan neljä kiloa tomaatteja suunnitelemani neljän kappaleen sijaan (tomaattien kohtalosta kerron joku toinen kerta enemmän)...

- Valikoima. Vaikka valikoimaan kuuluu todella ilahduttavien tuottajien tuotteita, joutuu välillä käymään normikaupassa. Koska kyseessä on ensisijaisesti ruokakauppa, joudun edelleen turvautumaan markettiin etenkin kodintarvikkeiden osalta, jos vaikkapa piirakkavuoka menee rikki, haluan tietynmerkkistä talouspaperia tai kertakäyttöisiä laudeliinoja. Erikoisemmat tuoretuotteet, kuten vaikka thai-basilikan, joudun myös hakemaan muualta, samoin suurimman osan pyöreistä kaloista ja sisäelimistä. Sen sanottuani, edellä mainittuja ei saa monesta perinteisestäkään myymälästä. Ainakin Kauppahalli24.fi:n tuotevalikoima on silti riittävän laaja viikkokauppojen tekemiseen, jos ei ole aivan ehdottomasti saatava jotain tiettyä tuotetta. Tieto siitä, että valikoima elää koko ajan, tuotteiden hyvä laatu ja hyvin esilletuotu mahdollisuus esittää toiveita uusista tuotteista, antavat myös paljon anteeksi.

Mielenkiintoisinta online-ruokaostoksissa on ollut omien ennakkoluulojen voittaminen, näin se vanhakin koira oppii uusia temppuja ja rupeaa hyväksymään sen, ettei jokaiselle salaatinkerälle tarvitse itse suorittaa laadunvalvontaa. Ja kuten sanottu, vaaka on positiiviseen suuntaan kallellaan ainakin meidän käyttämässämme kaupassa. Suoraan en silti mene sanomaan, että ruokaostosten teko netissä voittaa aina ruokakaupassa käymisen, onhan siinäkin oma hupinsa, kun saa käydä hypistelemässä tuotteita ihan livenä. Perusmarketit eivät kuitenkaan ole tunnelmallisia kauppahalleja eivätkä ne tarjoa sellaisia elämyksiä, että niihin olisi päästävä kerran viikossa, siksi olenkin iloinen, että pakko ei ole mennä jos ei tahdo.

Millaisia kokemuksia sinulla on online-ruokaostoksista?