tiistai 30. syyskuuta 2014

Avokado-lohisalaatti


Lomaruokailuista jäi lievästi sanoen täysi olo, mökkioloissa syötiin aika raskaasti ulkoilupäivien päälle ja muutenkin mentiiin tekeminen edellä niin, että ruoka oli aina jotain nopeaa, helppoa ja aivotonta, kuten jauheliha-makaroonimössöä. Suklaatakin saattoi upota ihan muutama patukka. Ulkoruokintaa harrastettiin sen verran, että matkan kulinaarinen tavoite oli käydä muutaman kilometrin päässä olevalla, sympaattisen näköisellä grillillä. Ja käytiinkin, hyvin maistui.

Toki välillä syötiin hyvinkin ja nautittiin esimerkiksi paikan päältä saaduista marjoista, sienistä ja linnuista, mutta joka tapauksessa, kotiin tullessa mieli teki taas vähän keveämpiä, raikkaita makuja. Ja paljon kasviksia. Siinä hengessä tein avokado-lohisalaatin, tuoreeltaan savustettua kalaa, limettiä, chiliä ja paljon kaikkea ihanaa vihreää. Kastikkeen olisi voinut tehdä erikseenkin, mutta halusin käyttää osan salaatista uuniperunan täytteenä, joten sekoitin kastikeaineet suoraan kalaan ja kasviksiin. Käytin tällä kertaa jugurttia, jotta kokonaisuus pysyisi kevyen raikkaana, ja se toimikin hyvin. Sitä tosin lorahti vähän liikaa, joten ohjeeseen olen pienentänyt määrää. Sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, jottei käy niin kuin minulle ja kala muhjaannu liikaa. Tai ei muhjussa sinänsä ole vikaa, mutta olisin halunnut ennemmin paloja kuin tahnaa. Maussa ei silti ollut moittimista, varsinkin tuoreet jalapenot koukuttivat ottamaan lisää pariinkin otteeseen.

Avokado-lohisalaatti

2 kypsää avokadoa
400-500g savulohifileetä
1/2 kurkku
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
pieni nippu korianteria
1 tuore jalapeno tai muu tulisehko, vihreä chilipalko
n. 1dl maustamatonta jugurttia (minä käytin turkkilaista jugurttia, jossa on 10% rasvaa)
1 limetin mehu
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Kuutioi salaattikulhoon avokado, sipuli ja kurkku. Purista mukaan valkosipulinkynsi ja silppua korianterinlehdet sekaan. Hienonna vielä sekaan jalapeno (mieluiten hanskat kädessä) ja rääpi kala kulhoon mahdollisimman isoina paloina, se hajoaa joka tapauksessa sekoitettaessa.

2. Lisää limetin mehu, jugurtti, suola ja pippuri (voit myös ensin sekoittaa kastikeaineet keskenään ja notkistaa jugurttia hieman sillä tavoin).  Kääntele varovasti sekaisin ja anna vetäytyä vähän aikaa ennen tarjoilua.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Punajuurihummus


Tämän postauksen piti käsitellä jotain ihan muuta kuin punajuurihummusta. Mutta kun en muista mitä, muistan vain, että jotain oli mielessä kun punajuuria ostin. Ja kun punajuurihummusta päätin tehdä, oli tarkoitus tehdä sitä ihan eri tavalla kuin lopulta tein.

Niin tai näin, punajuurihummus vilahtelee juuri nyt vähän joka puolella. Stocka mainosti sitä katuruokateemansa yhteydessä, ruokalehdissä on reseptejä toisensa perään ja blogeissakin sitä esiintyy säännöllisesti. Eikä se ole mikään uusi keksintö, vaan sitä on tehty jo vuosikaudet, vanhempia postauksia aiheesta löytyy esimerkiksi Kaikki Äitini Reseptit tai Siskot Kokkaa -blogeista. Tunnustan siis olevani täysi perässähiihtäjä.

Mutta tosiaan, olin ehtinyt unohtaa mitä olin alun perin aikeissa tehdä punajuuristani, kun Glorian Ruoka & Viinin kannessa olleesta punajuurihummuksesta tuli mieleen, että sitähän voisi nyt testata, kun ajatus on joskus ennenkin päässä pyörinyt. Noin keskimäärin reseptejä tuntuu olevan kahdenlaisia, kikherneillä tai ilman, ja ajattelin tehdä jälkimmäistä sorttia. Mutta kuinkas kävikään, ruokakauppatilaukseni tahini jäi saapumatta, ja jouduin etsiskelemään lähikaupasta vastaavaa tuotetta. Tuotetta ei kuitenkaan (muutoin ihan yllättävän hyvästä) lähiöpikkukaupastammekaan löytynyt, ja jouduin ajattelemaan pikaisesti jaloillani väsyneen ihmispoikasen kurotellessa lasipurkkeja kapeita kaupankäytäviä reunustavista hyllyistä ja koiran odottaessa enemmän tai vähemmän kärsivällisesti kaupan ulkopuolella. Koska kaupasta löytyi valmista hummusta lasipurkissa, päätin ottaa sitä sekoiteaineeksi, ja tehdä jonkinlaisen hybridihummuksen.

Lasipurkkihummus oli muuten ihan yllättävän hyvää tavaraa, ja luulen, että oli lopulta ihan hyvä valinta tuoda hummukseen hieman myös sitä perinteistä kikherneen makua ja koostumusta. Silti, mittasuhteiden ja maustamisen ansiosta hummus ei jäänyt punajuurella maustetuksi kaupan hummukseksi, vaan muuttui ihan omaksi, mehevän punajuuriseksi kokonaisuudekseen. Punajuuri on maultaan sen verran hallitseva, että mausteita kannattaa laittaa ihan kunnolla, allaolevassa on nyt resepti sellaisena kuin sen itse tein, mutta esimerkiksi sitruunaa ja suolaa voisi laittaa enemmänkin. Lisäksi korianteri (tai minttu) sopisi hyvin myös hummuksen sekaan, ei vain pinnalle koristeeksi.

Punajuurihummus

4 keskikokoista punajuurta
2 dl valmista hummusta (tai 1/2 dl tahinia)
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
pari ripsausta suolaa
pari ripsausta mustapippuria
(muutama tuore korianterinoksa)
(seesaminsiemeniä)

1. Harjaa punajuurista suurimmat mullat ja keitä kypsiksi kuorineen. Anna jäähtyä, poista kannat ja rapsuttele kuori pois. Viipaloi punajuuret, laita syvään kulhoon tai esim. kannuun ja soseuta sauvasekoittimella.

2. Lisää hummus, sitruunamehu, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja pippuri ja surauta vielä sauvasekoittimella sileämmäksi tahnaksi (huom. toki tämän voi tehdä myös monitoimikoneessa, jolloin laittaisin suoraan kaikki ainekset sekaisin ennen surautusta). Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Koristele halutessasi seesaminsiemenillä sekä korianterin lehdillä.





tiistai 23. syyskuuta 2014

Teeripannu

Teeret hankkinut osapuoli ei halunnut esitellä mieskauneuttaan valokuvassa tämän enempää.
Mustatorvisieni ei ole ensimmäinen, mitä Kuusamon metsistä odottaa löytävänsä, mutta jostain syystä juurikin Kuusamossa on luottotorvisienipaikkani, joka tupsahti aikoinaan tielleni ihan sattumalta. Paikka ei tänäkään vuonna pettänyt, vaan täsmäisku tuotti minulle muovikassillisen mustaa kultaa. Ihmispoikanen oli mukana työnjohtajana, en olekaan aiemmin sienestänyt laulaen samalla  jänöjussin mäenlaskua loppumattomin toistoin. Hienoa oli kuitenkin, että pieni jaksoi metsässä äidin laulamisen voimin tai siitä huolimatta, eikä suuhunkaan eksynyt mitään kovin sopimatonta.

Metsänjumalat olivat muutenkin suosiollisia ja saimme reissuiltamme sienten lisäksi myös teeriä. Osa linnuista menee pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä, mutta yksi syötiin heti reissussa tuoreiden torvisienten kera. Teeri on kanalinnuksi tummahkoa, joten se sopii hyvin voimakkaan torvisienen pariksi. En kuitenkaan tehnyt mitään kovin monimutkaista, vaan pannulla paistettuja ja torvisienikastikkeessa loppukypsytettyjä teeren koipi- ja rintapaloja. Jollekulle kermainen kastikekin saattaisi olla liikaa jo yksinään herkullisen teeren kanssa, mutta minusta se oli juuri sopivan tuhtia ulkoilupäivän päälle, ja paisto sekä loppukypsennys kastikkeessa on minusta helpoin mahdollinen tapa saada kypsyys sopivaksi, yritän nimittäin olla ylikypsentämättä herkkää linnunlihaa. Teeripannun pariksi tein kaalista salaatin (toim. huom. että joskus voisi kaalisalaattireseptejäkin kirjata ylös) sekä paahdoin perunoita uunissa aika lailla tätä ohjetta seuraillen.

Kehaistakoon vielä, että sain juuri kuivatettua viimeiset torvisienipellilliset. Niitä oli yhteensä neljätoista, peltejä siis. Huh!

Teeripannu

yhden teeren koipi- ja rintalihat
1 iso sipuli
pari kourallista tuoreita mustatorvisieniä
3 dl kermaa
ripsaus mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ripsaus sokeria
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Ota teerenlihat huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Putsaa torvisienet leikkaamalla ne pitkittäin puoliksi ja poistamalla torvista mahdolliset roskat peukalolla vetämällä. Torviin tuppaa jäämään muunmuassa paljon havunneulasia. Hienonna sipuli.

2. Ruskista teerenpalat kuumassa pannussa nopeasti molemmin puolin ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota palat syrjään, laske lämpö keskitasolle, lisää  ja kuullota sipuli silloin tällöin sekoitellen. Lisää sienet sipulin oltua pari minuuttia pannussa ja paista, kunnes sienten oma neste irtoaa ja haihtuu pannusta. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää kerma, tuo kiehuvaksi ja anna sitten keittyä hieman kasaan. Laske lämpöä niin, että kastike kuplii laiskasti silloin tällöin ja laita koipipalat siihen hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää rintapalat takaisin kastikkeeseen vähän ennen tarjoilua, niille riittää parin minuutin loppukypsennys.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Suolasienet

Nämä jo vähän pakkasen puremat karvarouskut saivat jäädä metsään kasvamaan.
Nyt on taas se aika, kun kavereiden facebook-päivitykset ovat pullollaan sienisaaliiden kuvia. Ja mikseivät olisi, kun saimme hyvän sienivuoden kylmästä alkukesästä ja kuumasta keskikesästä huolimatta. Minä olen erityisen iloinen, että sain kerättyä hiukan herkkutatteja ja rouskuja, koska yleensä olen ollut melko huono-onninen niiden kanssa. Herkkutattien paras kausi on jo ohi, mutta rouskuja on vielä mukavasti metsissä. Minä keräsin haapa-, karva- ja kangasrouskuja pohjoisessa lomaillessa (terkkuja vaan, vielä pari päivää saa nauttia näistä leveysasteista) ja tein niistä ihan perinteisiä suolasieniä, niistä valmistettu sienisalaatti on vaan niin herkkua! Koska suolasienten valmistus ei ollut selkäytimessä ja jouduin soittelemaan äidille ohjeita, laitan perusohjeen tännekin. Jos te kaikki muut tämän jo osaatte, onpahan muistilappuna sitten itselleni tulevia vuosia varten. En ole laittanut ohjeeseen määriä, vaan sitä voi soveltaa helposti sienisaaliin koon mukaan.

Eviran sivuilta tarkistin vielä rouskujen keittoaikoja, ne ovat haaparouskulle 5 minuuttia, ja karva- sekä kangasrouskulle 10 minuuttia. Omat sieneni olivat sekaisin pussissa, joten saivat pidemmän käsittelyn kaikki.

Suolasienet

sekalaisia rouskuja (osa mielellään haaparouskuja)
vettä
reilusti karkeaa merisuolaa (vähintään 150g / 1 kg sieniä, minä käytin enemmänkin)

Putsaa sienet ja leikkaa pois huonot osat (tai jos sieniä on paljon, heitä huonommat pois kokonaan). Kiehauta isossa kattilassa vettä n. kolminkertainen määrä sieniin nähden. Ryöppää sieniä väljässä vedessä 5-10 minuuttia lajista riippuen (haaparouskulle riittää 5 minuuttia, karva- ja kangasrouskut vaativat 10 minuutin ryöppäyksen). Kaada ryöpätyt sienet lävikköön, huuhtele nopeasti ja reilusti kylmällä vedellä - sienet tulee jäähdyttää nopeasti - ja valuta sen jälkeen huolellisesti. Lado puhtaaseen purkkiin vuorotellen sieni- ja merisuolakerroksia niin, että päällimmäiseksi jää kerros suolaa. Säilytä sienet kylmässä ja tarkista silloin tällöin, että suola(vesi) peittää sienet kokonaan. Liota liika suola pois, huuhtele ja valuta ennen käyttöä.

Muista, että raa'at sienet ovat myrkyllisiä, joten välineiden ja käsien huolellinen pesu käsittelyn jälkeen on tärkeää! Ja toki valmistuksessakin on syytä käyttää puhtaita välineitä ja purkkeja, puhtaat sienet säilyvät paremmin.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Merimiespihvi


Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa.

Lapsen versio poikkesi allaolevasta ohjeesta niin, että viipaloituani perunat, ruskistettuani sipulit ja lihat ja sekoiteltuani liemen käytin osan materiaalista ensin erillisen lastenannoksen kasaamiseen, ja lisäsin vasta sitten suolan sipuliin, lihaan ja liemeen, joista kasasin aikuisten annoksen. Aikuisten satsiin ripottelin lisäksi suolaa perunakerroksiin.

Merimiespihviin liittyy meillä myös hauska, anopin kertoma tarina. Kertoman mukaan isäntä tykkäsi pikkuisena kovasti vauvanruokahyllystä saatavasta merimiespihvisoseesta, ja anoppi oli tuumannut, että tekisi ihan oikeaa merimiespihviä lapsilleen. Se ei ollutkaan vaan sitten isännälle oikein kelvannut, vaan se juttu oli nimenomaan se teollinen purkkiruoka. No, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kotitekoinenkin upposi ihan hyvin. Ihmispoikanenkin söi merimiespihvin ihan mielellään sormiruokana, varsinkin liemessä maustuneet perunaviipaleet olivat hänelle mieleen. Silti, vaikka meillä ei varsinaisesti syljetä valmiiseen vauvanruokaan, en luultavasti uskalla koskaan maistattaa ihmispoikaselle merimiespihviä, koska pelkään, etten kestäisi vertailua ;)

Merimiespihvi (neljälle)

600g naudanpaistia
1 kg kiinteitä perunoita
3 isoa sipulia
muutama laakerinlehti
n. 10 maustepippuria
2-3 dl vettä
0,33 l olut (minä käytin tummaa Nikolaita)
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen

1. Ota paisti huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Kuori ja viipaloi perunat n. puolen sentin viipaleiksi. Viipaloi lisäksi sipulit renkaiksi sekä paisti ohuiksi siivuiksi. Ruskista sipulit voi-öljyseoksessa ja laita syrjään odottamaan. Ruskista sitten lihaviipaleet muutamassa erässä molemmin puolin ja laita myös syrjään odottamaan sipulien kera. Mausta suolalla ja pippurilla, tai jos teet myös lastenannoksen, voit jättää maustamisen myöhemmäksi.

2. Kaada (pesemättömään) pannuun ruskistuksen jälkeen pari desiä vettä. Kaada mukaan olut ja lisää laakerinlehdet sekä pippurit. Sekoita puuhaarukalla pannun pohjaa myöten ja kiehauta. Mausta suolalla (paitsi jälleen, jos teet myös lastenannoksen, jätä maustaminen myöhemmäksi).

3. Lado lihaa, sipulia ja perunoita kerroksittain uunivuokaan, ripotellen hieman suolaa perunakerroksille. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi perunaa. Kaada liemi kerrosten päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia ja anna vetäytyä vielä parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Koreaa possua



Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä.

Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan.

Makeanseesaminen pulled pork

n. 1kg pala porsaan lapaa, mieluiten luun ja silavan kera.
suolaa
(n. 1-2 dl vettä)

kastike

1 dl luumusosetta
3 rkl soijaa
1 rkl siirappia
2 tähtianista
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl seesaminsiemeniä
n. 1 dl lihan paistolientä

1. Hiero possunlapaan suolaa ja laita se uuninkestävään vuokaan nestetilkan kera. Kypsennä n. 120-asteisessa uunissa viitisen tuntia tai kunnes liha putoaa luusta ja irtoaa haarukalla vedettäessä suikaleina. Lisää vuokaan vettä tarvittaessa, jos liha näyttää kuivahtavan. Säästä paistossa kertyvä liemi.

2. Irrota possunlavasta kamara, silavakerros ja luut, ja nyhdä liha kahdella haarukalla suikaleiksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset seesaminsiemeniä lukuunottamatta, ja sekoita kastike vielä lihaan. Siirrä seos uuninkestävään vuokaan ja ripottele seesaminsiemenet päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.