torstai 26. huhtikuuta 2012

Edinburghin syöminkejä


Hiljaista on ollut, mutta hengissä ollaan, lomilla vaan. Suuntasimme isännän kanssa Skotlantiin viikonvaihteessa, ja huomasimme, että hei, täältäkin saa ruokaa, ja paljon. Tai miltä kuulostaa neljän aterian päivätahti? :)

Reissu on nyttemmin jatkunut pohjoisempaan maaseudun rauhaan, joten täältä käsin on hyvä jakaa hieman tunnelmia taakse jääneen Edinburghin syöttölöistä.  Myönnän puutteellisen tietämykseni skotlantilaisesta ruuasta, mielessäni oli etukäteen lähinnä kylmäsavulohta ja pihviä. Niin, ja haggista. Olin sikäli oikeassa, että kaikkia näitä löytyi, ja raaka-aineissa oli laatu kohdallaan. Muutenkin, Britannian ruokakulttuuria parjataan paljon, mutta toisaalta, monipuolisuudessaan tarjonta voittaa kotimaan, eikä monien tuotteiden kohdalla ole laadussakaan valittamista. Tämä päti myös Edinburghissa, missä tarjontaa oli paljon enemmän kuin mitä parissa päivässä ehti tutkimaan. Reissussa syömme yleensä isännän kanssa ns. helpoissa paikoissa, millä en nyt tarkoita hotellin baaria, vaan sellaisia ruokaloita, minne voi kävellä ilman pöytävarausta, tuulitakissa ja kamera kaulassa kunnon turistin tapaan. Ehdimme parissa päivässä kokeilla yhden perusbistron, yhden pubihampurilaisen (paljon vähemmän komponentteja kuin hamppareissa meillä, mutta tehty ihanaan kotitekoiseen sämpylään paksun ja mehevän pihvin kera), yhden sämpyläbaarin, pari kahvilaa, yhden lähi-idän ravintolan ja yhden seafood-paikan.

Mehevä purilainen ja aurinkoinen terassi. Ei valittamista :)

Pari testattua paikkaa ansaitsevat ihan omat kappaleensa. Heti ensimmäisenä päivänä kävelimme Victoria Streetillä ohi pienen pienestä kuppilasta, joka sai minut hyppimään riemusta. Oink-nimisen pikkuruokalan ikkunassa nimittäin komeili kokonainen, paahdettu porsas, ja listalla oli vain yksi tuote: possusämpylä. Koeajoimme pulled pork -tyyliset sämpylät seuraavana päivänä, ja konsepti oli kieltämättä ilahduttava. Asiakas valitsee tumman tai vaalean possusämpylän haluamansa kokoisena, ottaa väliin vielä joko haggista tai salvia-sipulitäytettä, ja valitsee mieleisensä kastikkeen kahdesta vaihtoehdosta (omena tai chili). Possumehua tihkuvat sämpylät otetaan mukaan tai syödään paikan päällä, jos kahdeksasta istumapaikasta joku on vapaana. Keskikokoinen sämpylä kustantaa 3,50 puntaa ja riittää pieniruokaisen lounaaksi tai suuriruokaisen välipalaksi. Voih, kun tällaisia olisi kotipuolessa, söisin ehkä joka päivä possusämpylän!

Sikaa näyteikkunassa, eihän sille nyt voi sanoa ei!
Matkaopaskirjan suosituksesta testasimme toisen mainitsemisen arvoisen syöttölän, Mussell Inn -nimisen mereneläväpaikan Rose Streetilla New Townin puolella. Vaikka mereneläviä oli tarjolla useammanlaista, paikan juttu oli ehdottomasti simpukat, joita sai ostaa puolen kilon tai kilon satseissa valitsemassaan liemessä. Testasimme kerma-sinappi-purjoliemen sekä marokkolaisittain maustetun liemen, jotka molemmat olivat hyviä, mutta ihanan annoksesta tekivät itse simpukat, jotka olivat upean tuoreita ja joiden alkuperä oli ilahduttavasti kirjattu päivän erikoisannokset luettelevalle liitutaululle. Hinta kahdelle oluelle, kahdelle puolen kilon simpukkasatsille tuoreen leivän kera sekä  kahdelle annokselle paksuja ranskalaisia oli n. 25 punnan kieppeillä, mikä on mielestäni hyvinkin kohtuullista.

R-kuukaudet ovat melkein jo lopussa tältä erää, mutta nämä simpukat olivat vielä ihan loistavia.

Skotlannin muiden kohteiden ruokatarjonnasta raportoin lisää myöhemmissä vaiheissa, sikäli kuin netti/adapteri/läppäri pelaavat. Edellisessä majapaikassa onnistuin jo laittamaan oven takalukkoon sisäpuolelta ulos lähtiessäni sillä seurauksella, että henkilökunta joutui murtamaan lukon auki. Nyt odottelen mielenkiinnolla, josko läppärin akun lataaminen aiheuttaisi vaikka oikosulun, niin saataisiin lukkosepän lisäksi myös sähkömies paikalle... ;)  

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kymmenen minuutin jälkkäri


...Jos sitäkään. Siskoni perhe toi tuliaisiksi pienen munajuustokiekon (ruska-juustoa), jota säästelin jääkaapissa pari viikkoa odottamassa sopivaa käyttöä. Olen joskus syönyt leipäjuustoa kanelikermassa paistettuna, joten halusin testata sitä myös munajuustoon. Tämä jälkkäri on varmasti kiireisen emännän toiseksi nopein vaihtoehto jäätelöpaketin avaamisen jälkeen, ja vaiva-palkintosuhde vielä paljon parempi (ooh, ihan itse tehtyä jälkkäriä ;) Valehtelematta, paistettu juusto valmistui alusta loppuun alle kymmenessä minuutissa. Ja oli myös ihan sairaan hyvää. Ja mainitsinko, että juuston paistamisessa ei oikeastaan voi mitenkään edes epäonnistua? :)

Paistettu munajuusto (kahdelle)

n. 150g munajuustoa
1,5 dl kuohukermaa
pari hyppysellistä jauhettua kanelia
1-2 tl sokeria
ripaus suolaa
hilloa tai survottuja marjoja tarjoiluun
voita paistamiseen

1. Laita pannu kuumenemaan. Viipaloi munajuusto sopiviksi suupaloiksi (minä tein n. sentin paksuisia viipaleita) ja paista viipaleita kuumassa pannussa molemmin puolin, kunnes viipaleet hieman ruskistuvat.

2. Lisää kerma, sokeri, suola ja kaneli ja anna kiehua hieman kasaan. Tarjoile hillon tai survottujen marjojen kera.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ihan vaan fiilistelyä, eli grillikauden avaus



Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista!

Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin.

Toinen suuri kysymys oli tietysti se, mitä syödään. Grillattavien kanssa tykkään kaikesta, mutta kolme raaka-ainetta ovat melkein aina ihan lyömättömiä: kassler, entrecote ja ribsit. Koska lauantaina tuli hikoiltua hellan ääressä viitisen tuntia gumbon kimpussa, halusin jotain mahdollisimman simppeliä, joten jätin ribsit laskuista pois. Kitupiikkiyssyistä päädyin lopulta kassleriin, jonka maustoin gumbosta jääneellä kreolimausteella, sekä valelin niin ikään gumbosta saadun mausteisen öljyn (kuorittu keittovaiheessa gumbon pinnasta), balsamiviinietikan ja siirapin seoksella.

Lihan lisäksi tein Kaikki Äitini Reseptit -blogin aivan ihania (ihan oikeesti, en keksi näille muuta kuin superlatiiveja :) juustotäytteisiä chilejä pekoniin kääräistynä, tällä kertaa vuohenjuustolla täytettynä, sekä pekoniin käärittyä parsaa. Kaikille grillattaville tein valkosipuli-timjamivoin, ja parsoille oli lisänä myös sitruunalohkoja.


Pitkän grillaustauon jälkeen nämä vuoden ekat grilliantimet maistuivat vielä paremmalta kuin grilliruoka normaalisti, huolimatta siitä, että osaan ruuasta päätyi ihan kunnioitettava määrä karsinogeeniä. Aurinko ehti kääntyä pois pihaltamme jo ennen kuin ryhdyimme grillauspuuhiin, mutta kylmät oluet oli saatava silti, mitä olisikaan grillaus ilman niitä! ;)

Meidän postimerkin kokoinen piha on vielä täynnä kaikkea roinaa talven jäljiltä; oluetkin joutuivat pyöränkoriin.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hartaasti hellan ääressä: Gumbo


Gumbo on ollut ruokakuntamme toivomuslistalla jo pitkään, joten kun lauantaiksi luvattiin sadekeliä, päätin ottaa tuon louisianalaisen padan vihdoin projektiksi. Mielikuvani gumbosta oli oranssinpunainen, mausteinen liemi, jossa on jotain pitkään hautunutta lihaa tai ehkä mereneläviä, mutta juuri sen valaistuneempi en aiheesta ollut, koska en ollut sitä koskaan maistanut. Joku saattaisi sanoa, ettei kannata kokeilla jotain, mistä ei tiedä, miltä sen edes kuuluisi maistua, mutta en nyt voinut päästää irti gumbosuunnitelmasta sen kerran päätettyäni. Nyt omaa versiotani syötyäni en vieläkään ole viisaampi "oikean" gumbon mausta, mutta ihan älyttömän hyvää tästäkin tuli, oli lähelläkään aitoa tai ei! :)

Reseptiä lähdin hakemaan foodgawkerin kautta, ja päädyin enimmäkseen seuraamaan tätä There's a Newf in My Soup! -blogin ohjetta valmistusprosessin kannalta, raaka-aineita vaihtelin sitten oman mielen mukaan. Samaisesta ja muutamasta muusta lähteestä tutkin myös gumbon peruselementtejä, rouxia (rasvasta ja jauhosta tehtyä ruskeaa kastikepohjaa), selleriä, sipulia ja vihreää paprikaa. Ja sitten myös niitä vähän haastavampia raaka-aineita: andouille-makkaraa, sassafras-kasvin lehdistä tehtyä filé-jauhetta ja okraa, kaikki tietysti lueteltu googlaamissani resepteissä välttämättöminä gumbon raaka-aineita. Andouille on gumbossa lähinnä maun antaja, kun taas okralla ja filé-jauheella on maun lisäksi tehtävä myös sakeuttajana. Okraa olen joskus sentään nähnyt suomalaisessa ruokakaupassa, mutta onko kenelläkään hajua, mistä noita muita aineksia saisi Suomessa hankittua?

Koska en ehtinyt Hakaniemen halliin tai etnokauppoihin - jotka nekään eivät varmasti ole varsinaisesti erikoistuneita andouille-makkaraan tai filé-jauheeseen ;) - päätin raapia gumbo-ainekseni kasaan kahden tunnetun markettiketjun tarjonnalla. En ollut erityisen yllättynyt, ettei mitään mainitsemistani tuotteista löytynyt, mutta miinuspisteitä ropisee marketeille siitä, ettei niistä myöskään tahtonyt löytyä kunnollista paistorasvaa. Lopulta jälkimmäisessä marketissa sattui pallogrilliosastolla silmään Muurikan silavatuubi, jonka nappasin mukaan. Varmasti voi olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta halusin käyttää jonkin elukan rasvaa, kun ohjeessakin oli niin tehty.

Muiden ainesten osalta okra ja filé-jauhe piti vain jättää puuttumaan, ja andouillen korvasin raaka-chorizolla ja pekonilla. Näillä muutoksilla reseptin sai toteutettua ihan perusmarketin tuotteilla.

Raaka-ainerumban lisäksi tein gumbo-projektissa muutaman muunkin huomion:
  • Gumbo on todellakin projektiruokaa; sen lisäksi, että se valmistuu hitaasti, se vaatii myös enemmän läsnäoloa kuin vaikka meikäläiset lihapadat. Erityisesti alkuvaiheessa kaiken pilkkomisen, mausteiden sekoittamisen ja maustamisen jälkeen, hellan ääressä saa seistä hämmentämässä koko ensimmäisen kypsennystunnin.
  • Alkuperäisresepti on oikeassa: kaikkien raaka-aineiden kannattaa olla pilkottuna ennen rouxin aloittamista, koska sen jälkeen ei kauhanvarresta tahdo irti päästä.
  • Miten ihmeessä pitäisi saada rasvaa kuorittua padan pinnalta ilman, että mukana lähtevät myös osa maustevihanneksista? Turhauttavaa.
  • Vaikka väänsin ja käänsin rouxia (joka ei ilokseni palanut, jee!), ei se saanut samanlaista tummuusastetta kuin lähdereseptissä, eli lopputuloksen väri ei ollut ihan paras mahdollinen.
Haasteista huolimatta, ja vaikka aluksi jo asian totesinkin, on pakko toistaa: ihan sairaan hyvää siitä tuli :) Liemi oli lämmittävän mausteista ja kanat lusikalla syötävän pehmeitä. Gumbo sopisi ihanasti vaikka johonkin isomman porukan talkoo- tai muuhun ulkoruokintaan, koska vaikka vaivaa on, ei sen määrä kasva ruokasatsia suurentamalla.

Gumbo

2-2,5 kg broilerin koipireisiä (minulla kaksi pakettia)
n. 300g pekonia
n. 400g chorizoa tai muuta mausteista makkaraa
3 l kanalientä
2 isoa sipulia
3 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
2 vihreää paprikaa
400g okraa, jos sellaista onnistuu metsästämään
2 dl vehnäjauhoja
2 dl ankanrasvaa tai silavaa
nippu tuoretta timjamia
2-3 laakerinlehteä
tabascoa
worcestershirekastiketta

kreolimauste

 1 rkl savustettua paprikajauhetta (alkuperäisohje ehdotti makeaa paprikajauhetta, mutta kaupassa ei ollut)
1 rkl mustapippuria
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
2 rkl cayennepippuria
1 rkl jauhettua merisuolaa
2 rkl yrttisuolaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria

Esityöt

1. Aloita kreolimausteen valmistamisesta sekoittamalla kaikki sen raaka-aineet keskenään tasaiseksi jauheeksi.

2. Poista broilerinkoivista nahat ja leikkaa koipi-reisipalat nivelen kohdasta irti toisistaan. Pyörittele kauttaaltaan kreolimausteessa ja jätä odottamaan.

3. Hienonna sipuli, selleri, porkkana ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulinkynnet. Viipaloi makkarat parin sentin paloiksi ja suikaloi pekoni.


Kypsennys

4. Valmista roux: sulata ja kuumenna silava tai ankanrasva paksupohjaisessa padassa tai kattilassa. Vatkaa vehnäjauhot joukkoon vähän kerrallaan ripotellen, niiden tulisi sekoittua sihisten rasvaan. Laske lämpö keskilämmölle ja jatka sekoittamista vispilällä n. 15 min, kunnes roux on kauniin ruskeaa.

5. Sekoita rouxiin sipulit ja laske lämpöä vielä hieman. Vaihda vispilä puuhaarukkaan tai lusikkaan, ja jatka sekoittamista n. 15 min, kunnes roux on kiiltävän tummanruskeaa (omani ei koskaan mennyt tähän pisteeseen, joten kannattaa olla minua kärsivällisempi).

6. Nosta lämpö takaisin keskitasolle, lisää broilerinpalat ja paista niitä välillä käännellen, kunnes palat ruskistuvat hieman. Lisää pekoni ja loput vihannekset ja paista vielä muutama minutti.

7. Lisää kanaliemi, laakerinlehdet ja timjami. Kiehauta, laske sitten lämpöä ja anna keittyä "hymyillen" ilman kantta n. 45 min. Kuori välillä pintaan kertyvää rasvaa.

8. Lisää chorizo, worcestershirekastike ja tabasco. Anna muhia vielä toiset 45 minuuttia, ja tarjoile sitten esim. keitetyn riisin kera.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Poronkäristys, eiku saksanhirvipannu


Isäntä esittää silloin tällöin vienoja toiveita siitä, mitä ruokaa hän mielellään näkisi pöydässä (ja lisättäköön nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllä hän siihen ruuanlaittoon myös osallistuu, vaikka minä omin yleensä kaikki kivat tehtävät ;) Yksi toisinaan mainittu ruoka on poronkäristys, johon tartuin pari päivää sitten, kun seisoin vähän neuvottomana kaupassa ja yritin miettiä, mitä ruokaa tekisin.

Kitupiikkeys iski kuitenkin pakastealtaalla, ja otin kuitenkin saksanhirvikäristystä, joka oli lentänyt meille Uudesta-Seelannista asti. Todellista lähiruokaa... Ja kun kerran poronkäristys muuttui lennossa eri ruokalajiksi, päätin vielä lisätä mukaan vähän enemmän pekonia, sipulia ja timjamia. Ruokaa ei voinut enää venyvälläkään omallatunnolla kutsua poronkäristykseksi (poronkäristyksessä pitäisi varmasti lähtökohtaisesti olla sitä poroa ;), joten siitä tuli saksanhirvipannu.

Luulin tekeväni kahdelle sopivan annoksen, mutta neljällehän sitä tuli, jämistä lämpiää tänään vielä toinen satsi. Saksanhirven kanssa nautimme puikulamuussia ja puolukkasurvosta. Puolukatkin ostin kaupasta kun omat on jo syöty, vähän kyllä hävettää!

Saksanhirvipannu

2 x 240g pakettia saksanhirvikäristystä
340g paketti pekonia
1 iso sipuli
nippu timjamia silputtuna
3 dl olutta (meillä Kilkenny)
2 dl vettä
maustepippureita
(suolaa)

1. Ruskista pekoni kuumalla paistinpannulla. Lisää sipuli, laske lämpö keskitasolle ja kuullota vielä hetki.

2. Nosta levyn lämpötila takaisin korkeaksi. Lisää saksanhirvikäristykset jäisenä pekonin ja sipulin joukkoon pannulle yksi paketti kerrallaan. Anna paistua välillä käännellen, ja "vuole" kerroksia pois sitä mukaa, kun niitä kypsyy.


3. Kun saksanhirvikäristys on kokonaan paistunut, lisää mustapippurit, olut ja vesi. Kiehauta nopeasti ja annan sitten hautua matalalla lämmöllä n. 10 min. Lisää vielä timjamisilppu, ja annan hautua toiset 10 min ennen tarjoilua.

Osingoille oli tunkua :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Suklaamousse, pääsiäisen päätös



Haluaisin kamalasti tykätä mämmistä, mutta kun en oikein tykkää. Enkä edes ihan tajua miksi, koska tykkään melkein kaikesta muusta maltaisesta, leivästä, oluesta ja niin edelleen. Ja ylipäänsä en juurikaan keksi ruokia, joista en välittäisi. Mämmistäkin tykkäsin aiemmin, mutta jossain kohtaa siihen on ilmeisesti tullut kyllästys, koska enää se ei uppoa. Mämmin sijaan valitsimmekin pääsiäiseen sitten toisen ruskean jälkiruuan (en ole enää varma, kuulostaako tämä kauhean hyvältä ;), suklaamoussen.

Ohje on Yhteishyvän, ja siitä riittää jälkiruuaksi kuudelle pienellä santsivaralla. Mousse oli helppo ja onnistui mielestäni hyvin, ainut hankala kohta oli, että jäähdytin keltuais-voi-suklaaseosta hieman liian kylmäksi ennen vaahtoihin sekottamista, tankeaa massaa piti vähän lämmitellä uudestaan ennen kuin se suostui sekoittumaan. Vatkaamalla olisi tietysti sekoittunut kylmempänäkin, mutta muistelen, että valkuaisvaahto vaan käännellään suklaan sekaan, eikä sitä saisi enää lopussa vatkailla. Niin, ja kehuinko jo, että mousse maistui ihan pirun hyvälle? :)

Suklaamousse

200 g tummaa suklaata
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
3 dl kuohukermaa

1. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes se sulaa. Nosta kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaiset suklaaseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä, ei jääkaappikylmäksi.

3. Vatkaa kerma ja valkuaiset erikseen vaahdoksi.

4. Sekoita vaahdot varovaisesti suklaaseokseen. Jaa vaahto annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ylikypsä täytetty lampaanpaisti

Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja.

Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi. 

Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella.

Maut olivat kuitenkin paistissa ihan kohdallaan. Marinoin sitä ensin pari päivää samassa marinadissa kuin lampaankareita, ja täytteeseen laitoin kuivahtanutta leipää, luumuja ja valkosipulituorejuustoa. Juustoa valui uloskin paistista, mutta se ei haitannut, leipä piti täytteen pääosin kasassa. Huolimatta kypsennyksen epäonnistumisesta isäntä ja seisoja olivat jälleen kiitollinen yleisö, eilisen ja tämän päivän aikana onnistuimme tuhoamaan yhteen mieheen, yhteen naiseen ja yhteen koiraan 1,3 kg paistia ;)

Täytetty lampaanpaisti

n. 1,3 kg lampaanpaisti

marinadi

n. 1 dl punaviiniä
0,5 dl balsamiviinietikkaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
nippu timjamia silputtuna
hyvä loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
täyte

kourallinen kuivahtanutta, kuoretonta vaaleaa leipää
3 rkl valkosipulituorejuustoa
2 luumua

narua paistin sitomiseen


1. Aloita valmistelut paria päivää ennen h-hetkeä. Sekoita ensin marinadi: viipaloi sipuli ja valkosipuli ja sekoita kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Lisää öljy lopuksi samalla sekoittaen. Marinoi paistia kulhossa tai muovipussissa vähintään vuorokausi, mielellään kaksi (moni pitää pidempäänkin).

2. Paistopäivänä ota paisti huoneenlämpöön pari-kolme tuntia ennen uuniin laittamista. Valmista täyte: hienonna luumut pieniksi paloiksi, murenna leipä ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Lusikoi täyte varovasti paistin kohtaan, josta luu on poistettu. Sido nyytiksi niin, että täyte jää paistin sisään.

3. Lämmitä uuni 120 asteeseen. Paista paistiin nopeasti kaunis väri pannulla ja laita se uunivuokaan tai pataan, jonka pohjalla on hieman vettä. Paista n. 5 tuntia tai kunnes paistomittari näyttää 65 astetta, valellen välillä paistista irtoavalla liemellä. Mittaria käytettäessä kannattaa huomioida, että lihan paksuin osa ei olekaan keskellä, vaan siellä on täytettä, ja lihaisimmat kohdat täytteen ympärillä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hollandaisekastike



Lankalauantaina puuhattiin lähinnä kaikkea muuta kuin ruokaa, korjattiin polkupyöriä, kasattiin huonekaluja ja laitettiin vähän yrttipenkin tulevia taimia itämään, saa nähdä, mitä niille käy. Olen valitettavasti enemmän poro- kuin viherpeukalo ;)

Illalla tuli kuitenkin kokeiltua yhtä ruokajuttua, hollandaisekastiketta, ihan ensimmäistä kertaa. Olin napannut jo ahneuksissani parsaa marketista (en edes uskalla arvata, mistä kaukaa se oli vihannesosastolle lennätetty), ja isäntä sattui vinkkaamaan hollandaisekastikkeen suuntaan, mikä sai minut tajuamaan, etten ole koskaan syönyt hollandaisea kuin pussista tulleena. Tykötarpeetkin löytyivät jääkaapista, joten epäterve uteliaisuus pakotti heti kokeilemaan

Ohje on hs.fi:n sivuilta vain hieman soveltaen, ja annoksesta riittää neljästä kuuteen hengelle, riippuen vähän minkä kanssa tarjotaan. Mitään kevytruokaa ei tämäkään ole, neljä keltuaista ja hulppeat 200g voita!

Hollandaisekastike

1/2 dl vettä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl rouhittuja valkopippureita
4 keltuaista
200 g voita
1/2 sitruunan mehu
(suolaa)

1.Mittaa kattilaan vesi, valkoviinietikka ja pippurit. Keitä, kunnes neste on haihtunut puoleen. Anna jäähtyä.

2.Laita keltuaiset ja neste teräskulhoon tai kattilaan kiehuvan vesikattilan päälle. Sekoita keltuaisia ja nestettä, kunnes seos sakenee selvästi. Ota astia vesihauteesta.

3.Vatkaa joukkoon pehmeä voi vähän kerrallaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja tarvittaessa suolalla (voi tuo kastikkeeseen jo jonkin verran suolaa), ja tarjoa heti.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Vielä yksi lampaankare



Monessa blogitaloudessa (ja tietysti muissakin huusholleissa) on tehty karitsan tai lampaan karetta pääsiäisenä. Laumasieluja oltiin meilläkin, pyöräytin lampaankaretta, isännän lohkoperunoita, salsa verdeä ja paistettuja kirsikkatomaatteja, hyvin samantyyppisen setin kuin mistä Campasimpukka raportoi omassa blogissaan. Ja ilokseni minunkin viritelmäni onnistui :) Eikä edes ollut vaikeata, laitoin uuniin ensin potut ja lampaan hieman myöhemmin (laskin siinä kohtaa hieman lämpötilaa), salsa verden tein lampaan ollessa uunissa ja tomaatit lampaan vetäytyessä paiston jälkeen.

Koska kohtuullisuus ei ole hyveeni, on pääsiäisen loppupäiville tiedossa vielä kunnon lammasöveri, valmistustaan marinadissa odottelee vielä lampaan paisti. Sen valmistustapa on vielä hieman arvonnassa, mutta suuntana todennäköisimmin joku tuntikausia uunissa asustava, ylikypsä juttu.

Eikä eilisen lampaankareenkaan kanssa ihan kohtuudessa pysytty, väittäisin tämän ohjeen olevan neljälle, mutta tuhosimme kahteen pekkaan 800g karetta... mutta sitä vartenhan pyhät ovat, että niiden jälkeen mieli tekisi taas vähän pelkistetympiä arkiruokia ;)

Lampaankare punaviinissä marinoituna

n. 800g lampaan- tai karitsan karetta

marinadi

n. 1 dl punaviiniä
0,5 dl balsamiviinietikkaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
nippu timjamia silputtuna
hyvä loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Puhdista lampaankareet luunsiruista talouspaperilla pyyhkimällä. Sekoita marinadi: viipaloi sipuli ja valkosipuli ja sekoita kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Lisää öljy lopuksi samalla sekoittaen. Marinoi lampaankareita kulhossa tai muovipussissa noin vuorokauden verran (minä en ehtinyt marinoida kuin aamusta iltaan, mutta ihan hyvin ehti maustua).

2. Ota lampaankareet pari tuntia ennen kypsennystä huoneenlämpöön. Paista pinta kuumalla pannulla kauniin väriseksi, ja kypsennä sen jälkeen 175-asteisessa uunissa n. 15 min, kunnes paistomittari näyttää 55-60 astetta. Anna levätä folion alla n. 15 min ennen leikkaamista. Minä jätin kareet 55-asteiseksi, jolloin ne jäivät kauniin vaaleanpunaisiksi.

Paistetut kirsikkatomaatit

1 pkt kirsikkatomaatteja
1 puristettu valkosipulinkynsi
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
silputtua timjamia
mustapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen

Lämmitä pannu kuumaksi. Paista tomaatteja öljyssä muutama minuutti. Lisää valkosipuli, suola, pippuri, sokeri ja valkoviinietikka, ja paista vielä pari minuuttia. Lisää lopuksi timjamisilppu ja sekoita vielä kertaalleen.

Salsa verde lampaankareen kaveriksi


Pitkänäperjantaina teimme lampaankaretta isännän lohkoperunoiden, paistettujen kirsikkatomaattien ja tujakan salsa verden kera. Lampaan ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin, mutta ennakkona jaan jo tämän salsa verden ohjeen, koska se ansaitsee oman otsikkonsa :) Salsa verdestä on nimittäin tullut yksi meidän suosikkisooseista, se toimii niin paistetun kuin grillatunkin ruuan kanssa, riippumatta siitä onko kyseessä liha, kala vai kasvis.

Annoksesta riittää teoriassa neljälle, mutta me ahnehdittiin se kaksin. Alun perin olen tainnut käyttää salsa verdeen pastanjauhajien ohjetta, eilinen vihersalsa syntyi puolestaan näin:

Salsa verde

nippu tuoretta lehtipersiljaa (tai tavallista, jos lehtipersiljaa ei ole saatavilla)
nippu minttua
nippu basilikaa
1 rkl dijon-sinappia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl kapriksia
1 sitruunan mehu
5 anjovisfilettä
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä

1. Silppua yrtit karkeasti kulhoon tai kannuun. Lisää muut aineet oliiviöljyä lukuunottamatta.

2. Surauta ainekset sauvasekoittimella kastikkeeksi, lisäten samalla oliiviöljyä parissa erässä kunnes koostumus on mieleinen. Ei haittaa, jos sattumia jää :)


perjantai 6. huhtikuuta 2012

Munarikasta pääsiäistä!




...Pakkohan se oli päästä kerran sanomaan täälläkin, vanhat vitsit ovat aina parhaita ;) Viimeiset hässäkäntäyteiset viikot näkyvät myös täällä blogissa, arki-iltojen ruokiin ei ole uhrattu montaa ajatusta eikä kirjoituskelpoisia aterioita ole sen seurauksena juurikaan päässyt syntymään. Oikoteitä valmistetusta vihreästä currysta wokkivihanneksilla kun ei vaan riitä kauheasti asiaa, ainakaan montaa kertaa viikossa. Mutta nyt pääsee rentoutumaan useammaksi päiväksi ja mikä parasta, kokkaamaan ihan rauhassa!

Pääsiäisvapaat avattiin otsikon mukaan munarikkaasti, Noble Pigistä löytyi nimittäin inspiraatio tehdä uunimunia söpössä sämpyläpesässä. Ihana ajatus, miten se ei ole koskaan tullut aiemmin mieleen? Katin kontit muuten kaupoissa mitään munapulaa oli ainakaan meilläpäin, marketin hyllyyn ladattiin laatikkokaupalla jos jonkinlaista munasorttia. Vai ehtikö se pula loppua jo? Ehkä olen vain lukenut uutisia silmät ummessa ;)

Uunimunista leipäpesässä tuli välittömästi uusi suosikkini, erityisesti uunissa rapsakoituva, voita imaissut sämpylä oli loistava. Näin jälkikäteen huomasin tosin, että unohdin nälissäni ripotella sämpylöiden pintaan silputtuja yrttejä, mutta en niitä syödessäni tajunnut edes kaivata. Ohje on alkuperäisen mukaan tehty ilman määriä, tätä on helppo skaalata vaikka minkä kokoiselle porukalle.

Munien lisäksi myös lampaan valmistus on alkanut, pääsivät tänä aamuna vähän myöhässä kylpemään vihdoin marinadiin. Illalla saadaan toivottavasti karetta salsa verden ja lohkopottujen kera, ja tuosta toisesta palasta sitten sunnuntaina jotain ihan muuta!



Uunimunat leipäpesässä

1 pyöreä sämpylä per syöjä
2 munaa per sämpylä
n. 2 tl juustoraastetta per sämpylä (meidän jääkaapissa oli polar-juustoa)
suolaa
(silputtua persiljaa ja/tai ruohosipulia)

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Puolita sämpylät ja tee niihin munanmentävä kuoppa kovertamalla enimmät sisukset pois.

2. Riko kananmunat varovasti sämpylänpuoliskojen sisään. Ripauta päälle hieman suolaa ja juustoraastetta.

3. Paista leivinpaperin päällä pellillä 175-asteisessa uunissa n. 15-20 min, kunnes juusto on sulanut ja munat melkein hyytyneet. Ripottele päälle tuoretta ruohosipulia ja/tai persiljaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Caesar-salaatti pekonilla



Tajusin mm. Siskot kokkaa-blogin ihania lammasreseptejä katsellessa, että en ole ehtinyt kokkaamaan lammasta kuin kerran blogin olemassaoloaikana, tai ainakaan muilla kerroilla en ole kirjoittanut siitä. Ja viime pääsiäisenä elin neljä päivää pizzan ja kaljan voimalla. Tai oikeastaan niin olen tehnyt aika monena pääsiäisenä, jos lampaanjalka on jäänyt kauppaan, mutta viime vuonna pääsiäiskokkailun puute johtui muutosta. Onneksi revanssin mahdollisuus on joka vuosi ;)

Tämä ei kyllä liittynyt mitenkään siihen caesar-salaattiin, josta aioin kirjoittaa. Vaikkei pääsiäisruokia ole vielä tänä vuonna kokkailtu, kaikkea vihreämpää on alkanut tehdä mieli. Caesar-salaattia meillä tehdään kerran-pari kuussa, viimeksi viime viikolla. Laiskaan arkiversioon olen tunkenut Hellmansia itsetehdyn majoneesin sijaan, ja rajansa on vihreän himollakin - salaattiin sopii aina pekoni, vaikkei se ihan oikeaan caesariin kuulukaan. Määrät ovat melko summittaisia, tätä ruokaa en ole koskaan tehnyt melko tarkasti mittaamalla.

Salaattiin kuuluvat krutongit tein tällä hyvin toimineella ohjeella.

Pekoni-caesar

2 kerää roomansalaattia (sidesalaattia)
1 sitruunan mehu
5 anjovisviipaletta (öljyssä mieluummin kuin mausteliemessä)
1 valkosipulinkynsi
n. 3 rkl majoneesia
1 tl dijon-sinappia
parmesanlastuja
suolaa
pippuria
150 g pekoniviipaleita

1. Huuhdo ja valuta salaatinlehdet ja revi ne kulhoon ronskeiksi paloiksi.

2. Hienonna anjovisfileet haarukalla. Sekoita anjovismössö, majoneesi, dijon, sitruunamehu ja puristettu valkosipulinkynsi kastikkeeksi.

3. Valmista krutongit. Pilko pekoni pieniksi viipaleiksi, paista rapeaksi ja valuta talouspaperin päällä.

3. Sekoita kastike salaatin sekaan juuri ennen tarjoilua pienissä erissä (ainakin minulle käy usein niin, että ensin tuntuu ettei kastiketta ole juuri yhtään, ja yhtäkkiä sitä onkin ihan hirveästi). Ripottele päälle pekonimuruja, krutonkeja ja parmesanlastuja.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Avokadosalaatti


...tai guacamole palasina muutamalla lisäosalla. Kaupasta taisi tulla otettua avokadoja vähän isommalla kädellä, joten tällä viikolla niitä sitten tarjoillaan ties minkä kanssa. Tästä raikkaan limettisestä salaatista ei tullut nälkäisenä otettua yhtään edustavaa kuvaa, mutta se maistui siitä huolimatta perjantainachojen kaverina. Jostain syystä olen myös tykästynyt ituihin avokadon kanssa (ei hajuakaan miksi), niitä piti päästä tunkemaa salaattiin myös :)

Seuraavaksi pitääkin ruveta kantamaan kaupasta hullun lailla kurkkuja, huhtikuun ruokahaaste on nimittäin selvinnyt ;) Onnittelut maaliskuun ruokahaasteen voitosta siis Viva Ciabatta -blogille!

Avokadosalaatti

2 avokadoa
1/2 kurkku
1/2 punasipuli
1 tomaatti
1/2 valkosipulinkynsi puristettuna
kourallinen ituja
silputtua korianteria

kastike

1-2 limetin mehu
2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä

1. Pilko kulhoon avokadot, kurkku ja tomaatti. Viipaloi joukkoon vielä punasipuli ja sekoita se ja puolikas, puristettu valkosipulinkynsi salaattiin. Nakkaa sekaan vielä lopuksi kourallinen ituja.

2. Sekoita kastikeainekset öljyä lukuunottamatta. Kun sokeri on liuennut sitruunamehuun, valuta mukaan öljy ohuena nauhana samalla sekoittaen. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja lisää korianterisilppu ennen tarjoilua.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Guinness-suklaakakku


Eilisille vieraille (nyt pääsimme viettämään seisojan synttäreiden jatko-osaa) tein kahvin kanssa guinness-suklaakakkua, jonka reseptiä olen kuolannut Viivin ja Wagnerin keittokirjasta jo pidemmän aikaa. Vieraita meillä nimittäin käy aika harvoin ja ihan niin ahne en vielä ole, että kehtaisin leipoa kakkuja vaan minulle ja isännälle, jolleivät tekosyyt ole kunnossa ;)

Kakku oli helppo, mutta ohjeeseen oli tainnut iskeä painovirhepaholainen. Sokeri puuttui ohjeen raaka-ainelistalta kokonaan, mutta löytyi kyllä valmistusohjeesta, joten lisäsin sitä summamutikassa desin verran itse. Lisäksi kuuden desin jauhomäärä teki kakusta hieman turhan jauhoisen, neljällä-viidellä desillä lopputulos olisi varmaan aika passeli. Jälkiviisaanan googlasin vielä, miten guinness-kakkua on muualla leivottu; ainakin Amalfin sitruunojen ohjeessa jauhoa tosiaan oli vähemmän. Niin tai näin, ei lopputulos nytkään maistunut pahalta.

Kakkuohjeisiin kuului myös kreemi kakun pinnalle luomaan tumman oluen ja vaalean vaahdon vaikutelmaa, mutta minä korvasin kreemin vaniljajäätelöllä, ja ripottelin kakun pinnalle vain tomusokeria koristeeksi.

Guinness-suklaakakku (ilman kuorrutetta)

2 1/2 dl guinness-olutta
80g tummaa suklaata
150g voita
1 dl kaakaojauhetta
1 dl sokeria
ripaus suolaa
1, 5 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata suklaa ja voi pienellä lämmöllä kattilassa. Siirrä seos pois liedeltä, lisää joukkoon guinness, suola, kaakaojauhe ja sokeri ja sekoita hyvin.

2. Sekoita kulhossa munat, vaniljasokeri ja ranskankerma hyvin sekoittaen. Sekoita mukaan guinness-seos. Lisää lopuksi jauhot ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun, korppujauholla tai kaakaojauheella päällystettyyn tasapohjaiseen kakkuvuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 45 min.

3. Koristele kakku sen jäähdyttyä esim. tomusokerilla ja marjoilla.