sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ihan vaan fiilistelyä, eli grillikauden avaus



Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista!

Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin.

Toinen suuri kysymys oli tietysti se, mitä syödään. Grillattavien kanssa tykkään kaikesta, mutta kolme raaka-ainetta ovat melkein aina ihan lyömättömiä: kassler, entrecote ja ribsit. Koska lauantaina tuli hikoiltua hellan ääressä viitisen tuntia gumbon kimpussa, halusin jotain mahdollisimman simppeliä, joten jätin ribsit laskuista pois. Kitupiikkiyssyistä päädyin lopulta kassleriin, jonka maustoin gumbosta jääneellä kreolimausteella, sekä valelin niin ikään gumbosta saadun mausteisen öljyn (kuorittu keittovaiheessa gumbon pinnasta), balsamiviinietikan ja siirapin seoksella.

Lihan lisäksi tein Kaikki Äitini Reseptit -blogin aivan ihania (ihan oikeesti, en keksi näille muuta kuin superlatiiveja :) juustotäytteisiä chilejä pekoniin kääräistynä, tällä kertaa vuohenjuustolla täytettynä, sekä pekoniin käärittyä parsaa. Kaikille grillattaville tein valkosipuli-timjamivoin, ja parsoille oli lisänä myös sitruunalohkoja.


Pitkän grillaustauon jälkeen nämä vuoden ekat grilliantimet maistuivat vielä paremmalta kuin grilliruoka normaalisti, huolimatta siitä, että osaan ruuasta päätyi ihan kunnioitettava määrä karsinogeeniä. Aurinko ehti kääntyä pois pihaltamme jo ennen kuin ryhdyimme grillauspuuhiin, mutta kylmät oluet oli saatava silti, mitä olisikaan grillaus ilman niitä! ;)

Meidän postimerkin kokoinen piha on vielä täynnä kaikkea roinaa talven jäljiltä; oluetkin joutuivat pyöränkoriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti