tiistai 26. helmikuuta 2013

Grillikauden avausribsit



Viime kesäkauden grillaamisista on jo sen verran aikaa, että olen haaveillut uuden kauden avaamisesta jo pidempään. Tuppaan vaan aina unohtamaan grillihiilet. Viikonloppuna ne kuitenkin vihdoin muistin, joten sunnuntain aurinkoista keliä päästiin juhlistamaan grillipuuhilla.

Ja millä startata, jollei ribseillä? Tahmaisiin ribseihin inspiraation sain Silläsipulilasta, mutta en malttanut lukea ohjetta kunnolla, joten näistä tuli kuitenkin vähän erilaiset :) Ihan sairaan hyviä olivat joka tapauksessa, ja pitkä tauko grillailusta teki niistä vielä parempia!

Pallomme vaati pientä kaivamista, ennen kuin pääsimme grillaamaan. 

Vuoden ekat grilliribsit

n. 1 kg pala possun grillikylkeä

marinadiin

1/2 sipuli
4 valkosipulinkynttä
3 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl siirappia
3 rkl soijaa
3 rkl pähkinä- tai muuta  miedonmakuista öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 tähtianis
mustapippuria
valkopippuria

1. Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa sipulia ja valkosipulia lukuunottamatta. Pilko sipuli ja valkosipuli, ja lisää marinadiin. Viipaloi kylki luunmyötäisesti paloiksi, ja lisää marinadiin. Anna maustua jääkaapissa yön yli, käännellen muutaman kerran marinoitumisen aikana.

2. Ota palat jääkaapista huoneenlämpöön noin tunnin ennen grillausta. Grillaa ribsejä keskilämmöllä molemmin puolin, kunnes kypsät (meillä palat viihtyivät grillissä n. 15 min).



sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sormiruokaa: valkosipuliset ravut


Koska käymme yleensä vain kerran viikossa kaupassa, painottuu kalaruokien syöminen viikonloppuun, koska tuoretta kalaa ei oikein perjantaina osta seuraavalle keskiviikolle. Silloin tällöin pakastealtaasta tarttuu kuitenkin jotain merellistä mukaan, tällä kertaa paketti tiikerirapuja (joiden pakkausmerkinnästä olen hieman epäilevä, koska en nähnyt elukoissa mitään eroa tavalliseen jättikatkarapuun).  Ravuista syntyi nopea - jos marinointiaikaa ei lasketa mukaan - iltapala loppuviikkoon. Ja oikeastaan vähän vahingossa, tarkoitukseni oli tehdä ravuista nuudelisalaatti, mutta lopulta söimme ravut ja kasvisipitoiset nuudelit erikseen. Hyvää oli näinkin, tosin parempaa olisi ollut, jos rapuja olisi ollut ämpärillinen ihan sellaisenaan naposteltaviksi ;)

Vähemmällä näpertelemisellä pääsisi, jos olisi kuorinut ravut ja poistanut suolet jo ennen marinointia, mutta mukavaa puuhaa oli näpertelykin. Sitäpaitsi kuoripalat tuli melkein imeskeltyä erikseen, niin hyvän maun ne paistossa saivat!

Valkosipuliset ravut

1 pkt (150g) kypsentämättömiä pakastetiikerirapuja kuorineen
4 valkosipulinkynttä puristettuna
voita ja/tai öljyä paistamiseen
silputtua korianteria

marinadi

sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
soijaa
1 chilipalko hienonnettuna


1. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään kulhossa, ja lisää mukaan jäiset ravut. Kääntele muutaman kerran niin, että ravut saavat kauttaaltaan marinadia ja jätä jaakaappiin sulamaan ja marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

2. Lämmitä tilkka öljyä ja/tai voita pannussa. Lisää ravut, paista hetki kunnes ravut muuttuvat harmaista punaisiksi ja käännä. Lisää puristettu valkosipuli ja tarvittaessa hieman rasvaa, ja paista vielä noin minuutin ajan, kunnes myös toinen puoli ravusta on muuttunut punaiseksi. Kippaa ravut ja valkosipuli tarjoiluastiaan ja laita tarjolle.



lauantai 23. helmikuuta 2013

Kivoja juttuja :)

Kaikenlaisia ilonaiheita on pulpahtanut vastaan, vaikka uusia reseptejä ei ole viime päivinä syntynyt. Sain ensinnäkin Kääpiölinnan Iituntiltulta New Blog Love -tunnustuksen, nöyrin kiitokseni siitä!  Eikä siinä vielä kaikki, vaan Keittiössä, Kotona ja Puutarhassa -blogin Minna muisti samaisella New Blog Love -tunnustuksella sekä vielä 8 kysymyksen haasteella, eli suuren suuri kiitos lähtee myös Minnalle! Olen hurjan otettu molemmista jutuista, upeaa, kun pikkublogiani muistetaan näin roppakaupalla :)

Pahoittelen myös, että tunnustusten ja haasteen nappaaminen on kestänyt näin kauan kaikkien kiireiden keskellä. Nyt aloitan kuitenkin kahdeksan satunnaisen asian haasteella, jonka säännöt kuuluvat näin:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi

Täältä pesee satunnaisia asioita, jotka sikäli ovat hieman epäsatunnaisia, että kaikki ovat pieniä mukavia juttuja viime ajoilta - jokainen kuitenkin sellainen asia, josta tuskin tulisi erikseen kirjoitettua:

1. Niin mukavaa, kun tulee kevät! Päivien pidentyminen näkyy konkreettisesti jo siinäkin, että silloin tällöin ehtii ottamaan ruokakuvat luonnonvalossa, mikä ei ole itsestään selvää meidän talouden ruokailuajat huomioiden.

2. Pitkästä aikaa olen innostunut jättikatkaravuista; pääsin joskus vähän kyllästymään niihin, mutta nyt olen saanut muutamat niin hyvät ravut hiljattain, että reseptejä tulee varmasti näkymänä täälläkin.

3. Sain Snellmannilta ensimmäisen tuottajatahon järjestämän reseptikisakutsuni heidän lenkkikilpailuunsa, mikä oli kovin mukavaa. Vielä mukavampaa kuitenkin oli, että järjestäjä valitsi minun ottamani valokuvan kisan etusivun banneriin. Valokuvaus on minulla vielä niin hakusessa, että tällainen palaute lämmitti kovasti :)

4. Omakehulinjalla jatkaakseni, huomasin Kärähtäneiden hypänneen reilusti ylöspäin Top100-ruokablogit -listauksessa pari viikkoa sitten. Lista ei ole mitenkään staattinen eli heilahdus voi tapahtua takaisinkin päin, mutta minulle muutos kertoi siitä, että itselleen edelleen uudentuntuiseen blogiin on alkanut syntyä lihaa luiden ympärille, tekstimassa karttuu pikku hiljaa ja se on todella palkitsevaa. 

5. En ole vielä päässyt käymään Hietalahden uudelleen avatussa hallissa, mutta odotan sitä kovin innolla; toivottavasti mukaan tarttuisi madetta!

6. Muita odotettavia asioita lähitulevaisuudessa on minun ja isännän varaama illallispöytä Chef & Sommelieriin. Tätä on odotettu (varmaan ainakin kaksi vuotta)! 

7. Tänäkään vuonna meillä ei vietetä ihmisten synttäreitä, mutta koiran synttärit ovat tiedossa taas parin viikon päästä. Joko se täyttää kaksi?

8. Kirjahyllyssä kuumottaa muutamakin mukava keittokirja, joka odottaa tällä hetkellä avaamistaan, ja lisää on pian tulossa Amazonilta - uusia kokkausinspiraatioita tiedossa siis! 

New Blog Love -tunnustus puolestaan on tällainen: kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä hänet blogiisi. Jaa tunnustukset eteenpäin viidelle ihanalle blogille. Ilmoita  bloggaajille tunnustuksesta.

Toistan vielä alussa antamani kiitokset sekä Iituntiltulle että Minnalle :) 


 

Häpeällisesti olen kuitenkin niin myöhään liikkeellä ja samaiset haasteet ja tunnustukset ovat aika pitkälti jo käyneet seuraamissani blogeissa, että en nyt suoraan laita kumpaakaan näistä eteenpäin nimettyihin blogeihin. Koska en kuitenkaan hetkeksikään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että vain taas unohtaisin jonkun ihanaisen blogin, niin jätän tähän kanssabloggaajille avoimen kutsun napata New Blog Love -tunnustus tai kahdeksan kysymyksen haaste itselleen. Olkaa hyvät! :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Keväisen vihreää talviruokaa



Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa.

Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen - ja valokuvaan - kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan "tuotekehityksessä" yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti! 

Keväisen vihreä kaalilisuke (kahdelle)

1 pieni parsakaali
pari kourallista lehtikaalia
pieni kourallinen saksanpähkinää
2 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria

voita ja/tai öljyä paistamiseen. 

1. Pilko parsakaali ja halkaise kukinnot suupalakokoisiksi. Hyödynnä myös varsi, mutta kuori puisinta osaa hieman pois päältä. Silppua lehtikaali ja valkosipulinkynnet, sekä rouhi pähkinät karkeaksi murskaksi. 

2. Paista parsakaalia ja valkosipulia voi-öljyseoksessa pannussa keskilämmöllä hetken, kunnes se hieman pehmenee. Lisää lehtikaali ja pähkinät, ja anna paistua vielä toisen hetken, kunnes lehtikaalikin on pehmennyt. Muhjua lisukkeesta ei tarvitse kuitenkaan tulla :) Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile. 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Anna äänesi lenkille(ni)!


Pikapäivitys, koska lupasin huudella, kun äänestys alkaa: Snellman avasi tänään Kunnon Lenkkimakkara -kisasivustonsa, jonka kautta pääset äänestämään parasta ja kauneinta lenkkireseptiä. Myös minun reseptiäni saa äänestää :)

Taideteokseni kisaan oli lenkki-lehtikaalifrittata, jossa lenkki sai kaverikseen talvista lehtikaalia perinteisempien munan ja perunan kera. En tullut keksineeksi pyörää uudestaan, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Rehti, toimiva makkararuoka!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Fasaanipaisti sienirisoton kera




Se tunne, kun on juuri hakenut pitkäripaisesta pullon rieslingiä ja kuulee oman äänensä sanovan marketissa miehelleen: "haluatko risottoa fasaanin vai jonkun muun kanssa?" Ilmeisesti isäntä teki saman havainnon, koska tuijotimme hetken toisiamme kauhunsekaisin tuntein ja purskahdimme sitten nauruun; apua, kuinka keskiluokkaisilta ja aikuisilta kuulostimmekaan! Vaikka monessa asiassa olemmekin lipsahtaneet ihan sujuvasti aikuisuuden puolelle, niin ilmeisesti emme vieläkään ole valmiit nielemään sitä ihan purematta. Onneksi meistä löytyy riittävästi sekä lapsellisia että himpun verran kylähulluja piirteitä identiteettikriisin lääkitsemiseen :D

Tänään teimme siis pakastimesta kaivettua, muutama viikko sitten pyydettyä fasaania. Olin suunnitellut kyniväni eläimen, mutta vähäisellä riistankäsittelykokemuksellani linnun nahka repesi reilusti hetii kömpelön kynimisyritykseni alkajaisiksi, joten muutin lennosta suunnitelman kynimisestä nylkemiseksi. Nahan poisto olikin huomattavasti helpompaa (ja siistimpää), mutta kuivahko fasaani vaati sitten jotain muuta mehevöittäjää, joten peittelin sen pekonilla ennen uuniin menoa. Ja tarkennettakoon vielä, että kynimis/nylkemisoperaatio tehtiin ennen pakastusta, eli pakastimesta otin nahattoman linnun, marinoin sen ja kääräisin pekonit sen ympärille.

Marinadin maut toimivat tosi hyvin ja pekoni paahtui rapeaksi uunissa, mutta... minä höntti pidin fasaania liian kauan uunissa! Liha pääsi siis kuivahtamaan, mutta muutin allaolevaan ohjeeseen 10 minuuttia lyhyemmän paistoajan, jolloin lopputulos jäänee aika sopivaksi.

Tehtiin me muuten sitä risottoakin identiteettikriisistä huolimatta :) Resepti löytyy täältä, tällä kertaa vaan vaihdoin kanttarellit kuivattuihin suppilovahveroihin. Käyttämäni kanaliemi tuli purkista (maksamattomana mainoksena, olen tykästynyt Reformin luomukanaliemijauheeseen) ja sekoitin jauhetta sienten liotusliemeen, jotta risottoon saisi oikein voimakkaan sienen maun.

Fasaanipaisti

1 kokonainen, nyljetty fasaani
n. 10 siivua pekonia
1/2 sitruunan mehu ja kuori raastettuna
4 rosmariinin oksaa
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
loraus oliiviöljyä

1. Marinoi sulatettu fasaani paistoa edeltävänä päivänä. Viipaloi valkosipulinkynnet ja sekoita ne kulhossa sitruunamehun, sitruunan kuoren, kahden rosmariininoksan ja oliiviöljyn kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita fasaani kulhoon ja kääntele muutaman kerran niin, että marinadi tarttuu lintuun kauttaaltaan. Anna marinoitua vähintään yön yli.


2. Tuikkaa marinoituneen fasaanin sisään sitruunaviipale ja kaksi rosmariinin oksaa. Sido jalat toisiinsa kiinni, jotta lintu pysyy siististi kasassa uunissa. Kääri pekoniviipaleet tiukasti linnun ympärille. Paista 200-asteisessa uunissa 50 min - 1 tunti. Anna levähtää folion alla 20 min ennen tarjoilua.


torstai 14. helmikuuta 2013

Snellmanin Kunnon Lenkkimakkara -kilpailuun: lenkki-lehtikaalifrittata




Vastaanotin iloisena Snellmanin uuteen tuotelanseeraukseen, Kunnon Lenkkimakkaraan, liittyvän kisakutsun. Tämä on ensimmäinen tuottajatahon järjestämä kisani, jännää! Muutenkin oli kiva päästä miettimään lenkkimakkarareseptejä, koska kyseinen herkku on jäänyt aika vähälle kokkaamiselle meidän huushollissamme.

Vähän haastavaa reseptin miettiminen oli; mikä olisi ruoka, missä makkara itse pääsisi loistamaan? Niin usein se jää joko statistin rooliin, tai tulee syötyä ihan sellaisenaan sinapin kanssa. Ja toisaalta kuitenkin, kun kyse on lenkkimakkarasta, kuuluu asiaan tietty rehtiys ja suoraviivaisuus, liian piperrystä ei makkararuoka saa (minusta) olla. Pyörittelin jos jonkinlaista ajatusta, mutta päädyin lopulta tähän lehtikaalilla höystettyyn frittataan eli uunimunakkaaseen; muna, makkara ja peruna ovat kuitenkin klassinen makuyhdistelmä, samoin kuin makkara ja erilaiset kaalit - ja uunimunakas on ainakin juuri sitä rehtiä talviruokaa, mihin ajattelin makkaran sopivan. Ja niin se sopikin!

Kilpailun sivut ja äänestys alkavat vasta 18.2., kalastelen ääniä siis vielä erikseen tuonnempana! ;)

Lenkki-lehtikaalifrittata (kahdelle lounaaksi)


½ pkt Kunnon Lenkkiä
kourallinen lehtikaalia
1 keitetty, kuorittu peruna
6 munaa
3 rkl maitoa
kourallinen juustoraastetta
½ punasipuli
1 valkosipulinkynsi
Suolaa
Mustapippuria
Savupaprikajauhetta
(koristeluun esim. lehtipersiljaa tai rucolaa)

Lisäksi tarvitset uuninkestävän paistinpannun tai vuoan, tässä käytettiin halkaisijaltaan 22 cm pannua

1. Hienonna lehtikaali, valkosipuli sekä punasipuli, ja kuullota niitä pannulla öljytilkassa hetki, kunnes kaali menee hieman kasaan.

2. Viipaloi peruna ja lenkki. Lado perunat voidellun uunivuoan tai uuninkestävän pannun pohjalle, mausta suolalla, ja nosta päälle lehtikaali-sipuliseos.

3. Vatkaa munat ja maito, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos pannuun. Nosta päälle juustoraaste sekä lenkkiviipaleet, ja ripauta mukaan vielä hyppysellinen savupaprikaa. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Koristele halutessasi lehtipersiljalla tai rucolalla. Viipaloi ja tarjoile.


tiistai 12. helmikuuta 2013

Karjalanpaistivinkkejä



Ei kai helpompaa ruokaa ole keksittykään, kuin karjalanpaisti - tuuppaa lihat uuniin, laske jonkin ajan päästä lämpötilaa ja häivy sitten omille teillesi. Ruoka on perunoita vaille valmis, kun tulet kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Eikä kenellekään ole yllätys, että lämmin pataruoka ja talvipäivä ovat niin hyvä yhdistelmä!

Isännällä oli kuitenkin vähän erilaisia fiiliksiä karjalanpaistista (note for self: jos käytät sanaa uunipaisti tai hitaasti uunissa haudutettu liharuoka, saat välittömän puoltoäänen kokkailusuunnitelmallesi, mutta jos mainitset karjalanpaistin, kääntyy suu nurinpäin :D), ilmeisesti hän ei viime aikoina ollut syönyt yhtään onnistunutta versiota. Minähän en voinut haastetta vastustaa, joten oli pakko saada tehdä sitä paistia vaikka väkisin - mutta koska tarkoitus oli saada paisti maistumaan epäilijälle, tuli mietittyä ihan huolella, mitä oikein olen tekemässä - helpommin sanottu kuin tehty, koska ei karjalanpaistista ole edes olemassa yhtä oikeaa valmistustapaa, vaan kaikilla on omansa. Alla muutama vinkki, joilla minun paistini onnistui:

1. Osta kunnollista lihaa. Omaan paistiini käytin sekä possun että naudan etuselkää; molemmissa paloissa oli mukavasti rasvaa tuomassa makua ja mehevyyttä paistiin. Possussa oli mukana myös luuta, heitin senkin mukaan ja noukin pois valmiista paistista.

2. Älä kiirehdi. Ulkoile mieluummin tunti liikaa, kuin liian ennen kuin palaat ottamaan paistin uunista. Kun ei ole kiire, kypsennyslämpötila voi olla matala, ja lihasta tulee suussasulavaa.

3. Nestettä sopivasti. Paistiastiaan pitää laittaa nestettä, mutta lihoja ei kannata peittää vedellä, silloin ne eivät pääse ruskistumaan. Liika vesi myös tekee lihasta "keitetyn" oloisen, matala nestekylpy taas tuo maut ja rakenteet paremmin esiin (ainakin minun makuuni).

4. Tarpeeksi suolaa. Tarvitseeko tuota selittää? Suola tuo makuja esille, ja kovin montaa maustetta ei karjalanpaistissa ole. Monen mielestä porkkanakaan ei sinne kuulu, mutta minä olen laittanut.

5. Unohda lihaliemi. Paistiliha mausteineen - joita voi kunnon puristilla olla hyvinkin vähän - ei kaipaa lihaliemikuutiota maustamaan paistinlientä.


Karjalan- tai uudenmaanpaisti

750g haudutuskelpoista porsaan lihaa (esim. etuselkä, lapa)
750g naudan lihaa (esim. etuselkä, rinta, potka)
3-4 sipulia
4 porkkanaa
muutama laakerinlehti
muutama maustepippuri
suolaa
vettä

1. Kuutioi lihat suupaloiksi. Kuori ja puolita porkkanat ja sipulit. Lado kaikki ainekset uunivuokaan ja mausta suolalla, laakerinlehdillä ja pippureilla. Kaada päälle vettä niin, että lihat peittyvät osittain.

2. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Paista noin 30 minuuttia, kunnes liha saa hieman väriä pintaan, ja pienennä lämpötila sitten noin 130 asteeseen. Anna kypsyä neljä-viisi tuntia, kunnes liha on maukkaan mureaa. Voit välillä lisätä vettä, jos sitä näyttää kovasti haihtuvan.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Piparjuurisilli ja säästökuurin saldoa


Kitupiikkeily jatkuu, mutta eilen oltiin yltäkylläisesti nauttimassa blinejä siskoni perheen luona - perinteemme on kokoontua kerran talvessa syömään kyseisiä lettusia vatsamme kipeiksi. Jottei vahingossakaan pysyttäisi kohtuudessa, eivät täytteiksi ole riittäneet pelkät perinteiset mäti, smetana ja sipuli, vaan pöydästä pitää löytyä suurin piirtein kaikkea mahdollista. Nyt tarjolla oli siian- ja silakanmätiä sekä kirjolohen kylmäsavustettua mätiä, smetanaa ja sipulia, savusiikaa, graavilohta, katkarapuja, kahta lajia silliä, kinkkua, kananmunia, paistettuja suppilovahveroita, punajuurisalaattia, suolakurkkuja ja hunajaa, sekä raikasta kaalisalaattia tasoittamaan pahinta ähkyä. Saatoin unohtaakin vielä jotain...


Tällä kertaa ostimme omat viemisemme lähestulkoon valmiina, mutta jotain pientä oli silti kiva tehdä, joten sekoittelin kasaan piparjuurella höystetyn sillihakkeluksen. Käytin matjessillifilettä, enkä ollut ihan varma miten piparjuuri sen kanssa sopisi, mutta hyvin toimi, tuoden pientä sinappimaista töpäkkyyttä silliin. Hassua telepatiaa oli, että siskoni oli tehnyt silliä melkein samoista aineksista miinus piparjuuri, mutta lopputulokset olivat hyvinkin eri makuiset, kun mittasuhteet olivat erilaiset. Ja molemmat hyviä!

Kaikesta tästä takaisin säästökuuriin; laskin, että edellisviikolla viikon ruokakulut olivat n. 95 euroa eli melko tarkasti budjetissa, tällä viikolla repsahdin pari kymppiä yli blinituomisten (en tarkoita tällä nyt silliä, siitä saa edullisesti valmistettua vaikka mitä) sekä erityisesti perjantai-illan tortilla-aterian myötä. Skarpata pitää siis, yhdet ei-sniiduiluherkuttelut viikkobudjettiin saa mahtumaan, mutta kahdet tekevät jo tiukkaa. Ja voihan edullisemmallakin syödä ihan tosi hyvin!

Piparjuurisilli

n. 300g matjessillifilettä
peukalonpään kokoinen pala tuoretta piparjuurta kuorittuna
muutama tillinoksa
1 pienehkö tai puolikas isosta punasipulista
1/2 prk kermaviiliä
1-2 rkl kapriksia
1 tl sokeria

Pilko silli pieniksi kuutioiksi. Raasta piparjuuri raastimen hienolla terällä ja hienonna sipuli, tilli sekä kaprikset, ja sekoita kaikki ainekset keskenään kannellisessa purkissa. Lisää pari ruokalusikallista kermaviiliä sekä sokeri, laita kansi päälle ja ravistele sekaisin. Jatka vielä kermaviilin lisäämistä vähän kerrallaan, kunnes rakenne on itsellesi mieluisa.

torstai 7. helmikuuta 2013

Edulliset pulled pork -burgerit ja ihana kaalisalaatti



Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä

Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta.  Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut!

Hampurilaissämpylöiden sekä pulled porkin ohjeet löytyvät arkistojen aarteista, ja kaalisalaatin ohjeen lisäsin alle. Sämpylät paahdoin kevyesti uunissa ennen hamppareiden kasaamista.


Aasialainen slaw tai meikäläisittäin kaalisalaatti

n. 1/4 keräkaalia
1 porkkana
1/2 paprika
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 chilipalko
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

kastike

1 limetin mehu
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl soijaa
3 rkl pähkinäöljyä
muutama tippa seesamiöljyä
1 tl seesaminsiemeniä

Purista valkosipulinkynsi, viipaloi sipuli ja suikaloi ohuelti muut salaattiaineet kulhoon. Veitsen sijaan pidän juustohöylästä kaalin suikaloimisessa, mielestäni kaali jää silloin jotenkin mehevämmäksi. Sekoita sitten kaikki kastikeaineet keskenään ja kaada salaatin päälle. Sekoita ja anna muhia puolisen tuntia ennen tarjoilua.





maanantai 4. helmikuuta 2013

Kaunista hävikintorjuntalounasta


Lauantaina illastimme ystävien luona; paljon naurua, hyvää seuraa ja toinen toistaan herkullisempia lähi-idän antimia notkuva pöytä. Kiitokset vielä isäntäväelle ja tiedoksi, että mielin pihistää reseptejä vielä tänne blogiinkin ;) Kotona hyödynnettiinkin sitten vaan kaapissa jo olevia aineksia koko viikonloppu, ja sehän sopii sniiduilulinjaankin.

Tämä kyläilypäivänä nautittu lounassalaatti ei ole aineksiltaan ihan suoraan sopiva edulliset-kategoriaani, mutta käytännössä se kuitenkin oli erittäin taloudellinen koostuessaan leipäjämistä sekä ylijäämärucolasta ja viimeisiä vetelevästä granaattiomenasta. Ainoastaan halloumi piti ostaa. Ehkä siis kirjoituksen pointti ei niinkään ole reseptini, vaan se, että ruokaisat salaatit ovat hyvä tapa vähentää monen sortin hävikkiä.

Mutta tuli tästäkin salaatista hyvää, ja vielä nättiäkin! Granaattiomena on ihme juttu, se saa ruuasta kuin ruuasta kaunista :)

Halloumisalaatti (kolmelle)

muutama viipale eilisen päivän leipää
2 pkt halloumia (150-200g / paketti)
1/2 granaattiomenan siemenet
kourallinen rucolaa
loraus oliiviöljyä
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

1. Nosta rucola pediksi tarjoiluvadille, ja pirskottele päälle balsamiviinietikka sekä loraus öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Lämmitä tilkka öljyä pannulla. Paista leipäpaloja keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä, ja siirrä sitten rucolan seuraksi salaattikulhoon. Nosta pannun lämpöä kunnolla kuumaksi. Viipaloi halloumi ja paista niille väriä molemmin puolin. Nosta viipaleet sitten salaatin tarjoiluvadille. Viimeistele valuttamalla hunaja juustoviipaleille, lorauta mukaan vielä hieman öljyä ja ripottele granaattiomenan siemenet päälle.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Sipulikeitosta soppa syntyi


...eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. 

Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään "mausteet" kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.

Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.

Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:

Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli  iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.

Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. "Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa". No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman ;) Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.

Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.

Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!

Ranskalainen sipulikeitto


6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.

2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.

3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.

Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Fasaanin koipia uunissa haudutettuna


Vähän tuntuu tekopyhältä puhua eilen taloudellisuudesta ja tänään fasaanin kokkaamisesta, mutta olkoon tekosyyni se, että niitä on nyt pakastimessa jonkun verran, sekä seisojalle noutoharjoituksiin että meille ihmisille syötäväksi. Tein muutama viikko takaperin parin siivekkään rintalihat pekoniin kietaistuna, ja nyt olivat vuorossa fasaanin koivet. Kokkausmielessä fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua samassa paketissa, rintalihat pitäisi kypsyttää kovin nopeasti ja varoa ylikypsymistä, kun taas koivet vaativat rauhallisemman tahdin, siksi olin ne aiemmin pakastanut omaan pussiinsa odottamaan sopivaa käyttöhetkeä.

Mitään monimutkaista en halunnut tehdä, ajatus oli ottaa vain pintaan vähän väriä pannussa ja laittaa koivet nestetilkan ja parin yksinkertaisen mausteen kanssa uuniin. Ihan viime hetkellä käteen osui kuitenkin unohtunut paketti tuorejuustoa, enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä siitä soosia linnulle. Lisäkkeeksi tein yksinkertaisen pastan kirsikkatomaateilla, rucolalla ja joulupukin tuomalla tryffeli-herkkusienitahnalla. 

Hyvältä maistuivat fasaanin koivet myös tuorejuuston kanssa, mutta kovin kaunista ei hieman kökkäreiseksi mennyt juusto ollut. Silti, vaikka maku oli hyvä, pääsi liha yrityksistäni huolimatta kuivahtamaan, eli ehkä koittaisin ensi kerralla laittaa kuitenkin vielä pekonia ympärille (se ei koskaan ole väärin :).

Fasaanin koivet tuorejuustolla

6 fasaanin koipea
1 pkt (200g) maustamatonta tuorejuustoa
voita ja/tai oliiviöljyä paistamiseen
muutama rosmariinin oksa
n. 10 valkosipulinkynttä kuorineen
suolaa
pippuria
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa

1. Sulata pannussa nokare voita, lisää rosmariininoksa ja ruskista koipipaloja pannussa hetki molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita balsamiviinietikka ja hunaja pienessä astiassa ja sivele seosta koipien päälle. Nosta uunivuokaan.

2. Nosta valkosipulinkynnet ja loput rosmariininoksat hetkeksi samalle pannulle saamaan hieman väriä, ja siirrä nekin sitten uunivuokaan. Kaada pannuun vielä tilkka vettä, ja anna paistomakujen irrota veden joukkoon. Lisää vielä tuorejuusto, sekoita kastikemaiseksi ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Kaada kastike koipien päälle uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.