Kaali-omena-homejuustopaistos

Vuoka ennen uunia.

Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. "Ai juustoa vai juuston?" kysyi isäntä. "No juuston..."

Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera.

Kaali-omena-sinihomejuustovuoka (kahdelle)

1/4 pienehköstä kaalista
1 omena
pari nokaretta voita
tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl tuoreita timjaminlehtiä

100g sinihomejuustoa (minulla Castello Blå)

1. Suikaloi kaali ja omena ohuiksi suikaleiksi. Lämmitä paistinpannulla tilkka öljyä ja nokare voita ja kuullota kaalia muutaman minuutin ajan. Kaalin ei tarvitse tässä kohtaa vielä kunnolla kypsyä, kunhan se pehmiää hiukan. Lisää sitten omena ja kuullota vielä pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminlehdillä.

2.  Voitele pieni uunivuoka ja kaada kaali-omenaseos vuokaan. Lisää homejuusto nokareina. Paista 200-asteisessa uunissa vajaat puoli tuntia, kunnes kaali on pehmeää ja saanut hieman väriä pintaansa.

Sunnuntailounas: pikaiset porsaankyljykset ja päärynä-vuohenjuustosalaatti

Johtuen erilaisista päivärytmeistämme, olemme arkipäivisin hieman huonoja istumaan koko perheen kesken ruokapöytään nauttimaan yhteisistä aterioista. Isännän kanssa syömmekin oman illallisemme yleensä vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, eikä silloin enää kateta pöytää kauniisti tai oikeastaan edes seurustella, vaan maataan puolikoomaisena sohvalla ja korkeintaan valitaan netin suoratoistopalveluista joku tv-sarja, jota seurata jakson verran ennen nukkumaanmenoa.

Viikonloppuisin on kuitenkin kiva kerääntyä saman pöydän ääreen ja nauttia seurustelusta hyvän ruuan äärellä. Se on minusta myös ruuan arvostamista ja tapa, jonka haluan opettaa lapsilleni. Ilahduinkin isännän hiljattain esittämästä toiveesta, että voisimme tehdä sunnuntailounaasta ihan konseptin, että sunnuntaisin syötäisiin aina porukalla, ilman kiireitä.

Tänä viikonloppuna oli sen verran muutakin ohjelmaa, että syömään ehdittiin, mutta valmistuksen piti sujua sukkelasti. Niinpä pöytään pääsivät pannulla paistetut porsaankyljykset sekä päärynällä ja vuohenjuustolla höystetty salaatti, jota ryyditti hunajalla ja timjamilla maustettu kastike. Porsaankyljyksissä on minusta tasan kaksi vaihtoehtoa: ne saavat olla joko juuri ja juuri kypsät tai sitten ihan reilusti ylikypsiksi haudutetut, kaikki siltä väliltä päätyy ainakin minun tekemänäni kuivaksi. Nämä kyljykset edustavat ensimmäistä koulukuntaa ja olivatkin sekä todella mehevät että nopeat valmistaa. Yhdessä hieman syksyisen mutta raikkaan salaatin kanssa kokonaisuus oli samaan aikaan sekä tuhti että raikas - kyljykset olivat pikaruokaa minun makuuni eivätkä kalvenneet sunnuntailounaanakaan.

Pannulla paistetut porsaankyljykset

1 luullinen porsaankyljys per syöjä (meillä paksuhkoja, n. 200g painoisia kyljyksiä)

suolaa

mustapippuria

kuivattua valkosipulia jauhettuna

voita ja/tai öljyä paistamiseen

Päärynä-vuohenjuustosalaatti

1 ruukullinen mieleistä salaattia (meillä punainen salanova)

n. 2/3 keskikokoisesta kurkusta

1/2 punasipuli

1 päärynä

300g vuohenjuustoa

kastike:

1 rkl hunajaa

2 rkl punaviinietikkaa

n. 1 rkl tuoreita timjaminlehtiä

hyppysellinen suolaa

ripaus mustapippuria

3-4 rkl miedonmakuista öljyä (minulla kylmäpuristettua seesamiöljyä)

1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista. Revi salaatti suupaloiksi, pilko kurkku ja kuori ja viipaloi punasipuli sekä päärynä ja sekoita ainekset salaattikulhossa. 

2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset öljyä lukuunottamatta. Vatkaa sitten mukaan öljy ohuena nauhana.

3. Paista porsaankyljyksiä kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin, kunnes kyljys saa kauniin värin. Mausta suolalla, valkosipulilla ja pippurilla ja jätä pannulle, mutta ota pannu pois levyltä ja peitä foliolla. Anna vetäytyä sen aikaa, kun viimeistelet salaatin.

4. Leikkaa vuohenjuusto parin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja paista toisella pannulla nopeasti molemmin puolin niin, että kiekot saavat hieman väriä ja paistopintaa. Nosta kiekot salaatin sekaan ja kaada päälle kastiketta. Tarjoile.

Pääsiäinen budjetilla: lempeän pippurinen kotijuusto

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi.

Juuston perusohje on Kotilieden mutta mausteita muuntelin, koska kotona oli basilikaa ja minulla oli käyttöä pippurein maustetulle juustolle. Ja määrät ovat alkuperäistä ohjetta hieman pienemmät, koska talouspiimää ei myyty litran tölkeissä. Helppoa tekeminen kuitenkin oli, ja harsokankaalla vuorattu siivilä oli oikean juustomuotin puutteessa ihan pätevä väline juuston valutukseen. Lopputuloksena syntynyt juusto oli maukas mutta todella lempeä, eli suolaa ja pippuria voisi laittaa aika paljon reilummallakin kädellä. Prosessissa ehti syntyä muutama lisäidea maustamiseen, ehkä ensi kerralla voisi laittaa pähkinöitä, tai appelsiininkuorta ja kuivattuja karpaloita, tai piparjuurta... vain mielikuvitus on rajana!

Kotijuusto

7,5 dl punaista maitoa
1,5 l kevytmaitoa
7,5 dl (talous)piimää
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl rosepippureita rouhittuna
1 tl viherpippureita rouhittuna
1-2 tl mustapippuria rouhittuna
pieni nippu basilikaa silputtuna

1. Ota piimä huoneenlämpöön pari tuntia ennen juustonteon aloittamista. Kuumenna maidot kattilassa lähes kiehuvaksi (85-90 astetta) lämpömittaria apuna käyttäen. Muista sekoitella, jottei maito pala kiinni.

2. Vatkaa isossa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita mukaan piimä. Lisää kuuma maito, jolloin seos alkaa juoksettua. Sekoittele varovasti muutaman kerran. Nostele massa reikäkauhalla juustomuottiin tai esim. harsokankaalla vuorattuun siivilään ja mausta suolalla, yrteillä ja pippureilla. Vinkki: ainakin minulla massan nostelu kävi hankalammaksi loppua kohden, kun jäljellä oli enää pientä, ryynimäistä juoksettunutta ainesta ja hyvin paljon nestettä. Homman nopeuttamiseksi vuorasin vähän isomman lävikön harsokankaalla, kaadoin seoksen siihen ja annoin valua hetken, jonka jälkeen kippasin massan samaan astiaan aiemmin nostellun juuston kanssa ja sekoitin mausteet mukaan.

3. Jos haluat pehmeämmän juuston, valuta sitä muutama tunti, hieman kiinteämmän juuston saat valuttamalla sitä yön yli jääkaapissa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti, ihan vain itselleni

Isäntä on joltiseenkin kaikkiruokainen, ja monia asioita hän on myös oppinut syömään yhteiselomme aikana. Ihailen ja arvostan suuresti tuota avoimuutta maistaa kaikkea, mitä nenän eteen keksin kiikuttaa (toivottavasti kyseessä ei ole vain joku perhesopuun liittyvä asia :D). Sinihomejuustosta isäntä ei ole kuitenkaan ryhtynyt tykkäämään, joten sitä tulee ostettua harvemmin, ja kun ostan, niin se on vain itselleni.

Nyt olin suunnitellut tekeväni lounaaksi jonkun yksinkertaisen, loppusyksyisen salaatin, johon tulisi viikunaa ja sinihomejuustoa, mutta tuoreita viikunoita ei sitten meidän nurkilla tai nettikaupoissa ollutkaan saatavilla. Niinpä pikaisen harkinnan jälkeen ajattelin, että persimon voisi olla sopiva kaveri sinihomejuustolle, ja miksei sekin salaattiin sopisi. Niin syntyi tämä superyksinkertainen mutta tosi hyvä lounassalaattini, joka sopisi varmasti hyvin myös vaikka naposteltavaksi pikkujouluihin pipareiden ja glögin kera. Ja kuten etukäteen arvelin, persimon oli tosi hyvä kaveri juustolle. Tunnustan käyttäneeni puolet juustopaketista salaattiin ja syöneeni toisen puolen juustosta vielä samana iltana sellaisenaan persimonin kera, niin hyvää se oli.

Salaatin pohja on ihan vain kurkkua ja arkista jääsalaattia, jotka on pyöräytetty miedossa, hunajaisessa omenavinaigretessa. Minusta liian voimakas etikkaisuus sinihomejuuston kera luo sellaisen oksennuksenmakuefektin (anteeksi, toivottavasti en vienyt ruokahaluja kaikilta), joten kastike on tarkoituksella hyvin lempeä. Juustoa ja hedelmää en pyöräyttänyt kastikkeessa lainkaan. Minä söin salaatin sellaisenaan, mutta rinnalle sopisi pari viipaletta maalaisleipää tai miksei vaikka joululimppua. Yhden hengen kevyeksi lounaaksi - tässä tarkoitan kevyellä lähinnä pienehköä lounasta, pysyn kaukana kevytsinihomejuustoista - tarkoitettuun salaattiin riittää yksi hedelmä ja 75g juustoa.

Sattumalta bongasin, että Mama Gastrokin oli juuri kokannut persimonista, tai sharonista, ja Luimupupun kommentin perusteella oli minunkin pakko käydä kurkistamassa, mitä eroa kakilla, persimonilla ja sharonilla nyt sitten oikeasti on. Eli: sikäli kuin wikipediaa ymmärsin, kaikki ovat eebenpuun (diospyros) hedelmiä, josta on useita eri lajikkeita. Persimon näyttäisi olevan aika yleispätevä nimi, jota käytetään monien lajikkeiden yhteydessä, kun taas kaki viittaa nimenomaan Kiinasta ja Japanista peräisin olevaan diospyros kakiin, joka on yleisin viljelty lajike. Sharon-nimike taas on kasvatuspaikkaan viittaava kauppanimi, jota käytetään samasta lajikkeesta. Toisin sanoen Suomessa myytävä hedelmä on yleensä samaa lajiketta riippumatta siitä, onko myyntinimenä persimon, kaki vai sharon. Silti, kuten Mama G:kin huomioi, eri nimillä myytävä tavara voi maistua erilaiselta, varmasti kasvupaikka ja -ajankohta asiaan vaikuttaa, eri kasvatuspaikoissa paras sesonki on kuitenkin hieman eri aikaan.

Hämmentynyt? Minä ainakin olen. Mutta ei huolta, hyvää se on joka tapauksessa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti (yhdelle)

75g sinihomejuustoa (minulla miedohko ja pehmeä Castello luomublue)
1 kypsä persimon/sharon/kaki
muutama jääsalaatin lehti (tai vaikka kourallinen rucolaa)
10cm pätkä kurkkua

kastike:

1tl omenaviinietikkaa
1tl hunajaa
2tl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Pilko kurkku ja revi salaatinlehdet mukaan, pyöräytä kastikkeessa ja nosta tarjoiluastiaan. Viipaloi päälle persimon ja sinihomejuusto ja tarjoile heti.

Vuohenjuustopasta

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö?

Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre.

Pahaa ruokaa ei kuitenkaan viikonloppunakaan tarvitse syödä, vaikka tekeminen olisikin vähän vikkelämpää. Eilinen aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetty vuohenjuustopasta oli siitä hyvä esimerkki; valmistus kesti juuri niin kauan, kuin pastalta otti kypsyä, mutta lopputulos oli täynnä makua. Reseptin juju on hunajassa - se ei erityisemmin valmiissa pastassa maistu, mutta makua testaillessa huomasi ison eron pastassa ennen ja jälkeen hunajan. Hyvää!

P.S. Tottahan tätä saa sitten tehdä viikollakin, jos aika on silloin enemmän kortilla :)

Vuohenjuustopasta (kahdelle)

300g chevreä (minä käytin puolitoista Sainte Maure -patukkaa)
2 dl kermaa
5-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl hunajaa
2 hengen annos hyvää pastaa, muoto on vapaa (minä käytin penneä)
suolaa
mustapippuria
parmesanraastetta tarjoiluun
oliiviöljyä tai aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä paistamiseen

1. Laita pastavesi kiehumaan. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetkinen pannulla öljyssä. Sipulien kuullottuessa hienonna vielä tomaatit ja murusta vuohenjuusto valmiiksi odottamaan.

2. Laita pasta kiehuvaan veteen ja keitä pari minuuttia alle paketin antaman ohjeajan. Pastan mentyä tulille lisää pannulle kuullottuneiden sipulien joukkoon kerma, vuohenjuusto, hunaja ja tomaatit. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Anna kuplia pienellä lämmöllä hieman sekoitellen. Valuta pasta ja kaada se pannuun kastikkeen kanssa. Kääntele sekaisin ja anna muhia pienellä lämmöllä pari minuuttia, kunnes pasta on sopivan al dente. Annostele, raasta päälle parmesania ja tarjoile.

Ihana(n helppo) päärynä-vuohenjuustopiirakka

Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua.

Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta,  mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse.

Suolaisenmakea piirakka oli sikäli hassu, että jouduin erikseen miettimään, onko kyseessä makea vai suolainen leivonnainen, kun molempia elementtejä löytyi - päädyin makeaan, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, mutta ainesten mittasuhteita muuttamalla olisi samasta piiraasta voinut helposti tehdä myös suolaisen version.

Päärynä-vuohenjuustopiirakka (4-6 palaa / pieni piirakkavuoallinen)

1 pkt pakastepiirakkataikinaa (400g) tai vastaava määrä matekoista piirakkataikinaa
2 päärynää
100g vuohenjuustoa
pieni kourallinen pekaanipähkinöitä
2 rkl fariinisokeria
loraus hunajaa

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja painele se piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

2. Pese ja viipaloi päärynät ja asettele ne vuokaan piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle fariinisokeri, ei haittaa, jos sokeri jää vähän kökkäreiseksi. Viipaloi päälle vielä vuohenjuusto ja nakkaa mukaan pähkinät. Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min kunnes piirakan reunat ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hieman ja lorauta päälle hunajaa ennen tarjoilua.

Itse en esipaistanut piirasta ennen täytteiden lisäämistä, mutta se olisi siitä hyötynyt.

Lauantailounas endiivistä, punajuuresta ja vuohenjuustosta

Lomailun huono puoli on, että sen on aikanaan loputtava, joten niin palauduimme maanantaina kaupunkiin. Muutaman päivän päästä isäntä pakkasi auton uudestaan ja suuntasi pikku hirvikoiran kanssa kohti pohjoista, jättäen minut seisojien kanssa reissuleskeksi vielä viikon ajaksi. Yksin kotona oloa virkistämään päätin, että nyt syön kaikkea sellaista, mistä isäntä ei pidä - ihan hirveästi sellaisia juttuja ei varmaan edes ole, mutta yksi niistä harvoista on sikurisalaatti eli endiivi. Sitä lautaselle siis!

Ilman sen suurempaa - tai oikeastaan mitään - ajatusta reseptistä nappasin endiivipaketin marketin hyllystä, ja rupesin vasta kotona miettimään, mitä siitä keksisin. Jääkaappi-inventaariosta löytyi vuohenjuustoa ja punajuurta, joten kyhäsin niistä ja endiivistä lämpimän salaatin lauantailounaaksi. Kenellekään ei liene yllätys, että punajuuri ja vuohenjuusto ovat ihana yhdistelmä, samoin endiivi ja vuohenjuusto. Eikä ehkä sekään, että makea punajuuri sopii hyvin karvaan endiivin kanssa, tai se, että hunajainen vinaigrette istuu kuin nenä päähän minkä tahansa kanssa kolmesta pääraaka-aineesta. Eli ei tästä salaatista pahaa saanut, vaikka olisi yrittänyt :) Bonuksena salaatin helppous ja kauniin herkät värit!

Endiivi-punajuuri-vuohenjuustosalaatti (yhdelle)

1 endiivi (150g)
2 keskikokoista punajuurta
100g vuohenjuustoa
öljyä
suolaa
pippuria

vinaigretteen:

2 rkl valkoviinietikkaa
reilu tl hunajaa
2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Kuori ja lohko punajuuret ja pyöräytä ne uunivuoassa pikaisesti öljyssä, suolassa ja pippurissa. Tuuppaa 180-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi, tai kunnes paahtuvat pehmeäksi. Viipaloi odotellessa vuohenjuusto ja kun punajuuret ovat melkein valmiit, lisää viipaleet uuniin punajuurten päälle. Ota pois uunista, kun ovat hieman sulaneet mutta vielä melkein kasassa.

2. Tee kastike sekoittamalla valkoviinietikka, hunaja ja mausteet. Lisää lopuksi öljy ja sekoita vielä kertaalleen.

3. Leikkaa endiivistä kanta, irrota varovasti lehdet ja aseta ne tarjoiluastian pohjalle. Kippaa lehdille punajuuri-vuohenjuustopaistos ja kaada päälle vinaigrettea. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Kuin kesä itse: halloumi-nektariinisalaatti

Lämpöisessä kelissä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei millään haluaisi laittaa hellaa saati sitten uunia päälle. Ulkona lämpö on ihanaa, mutta sisältä sitä on kiva pitää vähän poissa. Onneksi on grilli. Ja salaatit. Ja kylmät keitot. Liedetöntä ruokaakin saa tehtyä ihan loputtomin variaatioin :)

Eilinen halloumi-nektariinisalaatti koostuu paahteessakin maistuvista komponenteista, suolaisesta halloumista, makeista nektariineista, hunajasta ja rapeista saksanpähkinöistä. Alle yksinkertainen salaattipohja. Uhmasin tällä kertaa hellettä ja käytin liettä halloumin ja nektariinin paistoon, mutta grillissä niistä saisi vielä parempia!

Halloumi-nektariinisalaatti (kahdelle)

1 paketti halloumia (150-200g)
2 nektariinia
kourallinen saksanpähkinöitä (minulla paahdettuja, mutta paahtamattomat myös ok)
ruukullinen rapeaa salaattia, esim. roomansalaattia
1/2 kurkku
hunajaa
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Huuhtaise ja revi salaatti, ja kuori ja pilko kurkku kulhoon. Sekoita salaattipohjaksi ja mausta balsamiviinietikalla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

2. Rouhaise saksanpähkinöitä hieman pienemmäksi. Viipaloi nektariini ja halloumi. Grillaa tai paista pannulla ensin nektariiniviipaleet molemmin puolin, kunnes ne saavat hieman väriä, ja nosta ne salaatin päälle. Paista sitten halloumiviipaleet molemmin puolin, kunnes nekin saavat väriä. Nosta viipaleet salaatin päälle, ripottele mukaan rouhitut pähkinät ja lorota juuston, nektariinin ja pähkinöiden päälle hunajaa.

Kaunista hävikintorjuntalounasta

Lauantaina illastimme ystävien luona; paljon naurua, hyvää seuraa ja toinen toistaan herkullisempia lähi-idän antimia notkuva pöytä. Kiitokset vielä isäntäväelle ja tiedoksi, että mielin pihistää reseptejä vielä tänne blogiinkin ;) Kotona hyödynnettiinkin sitten vaan kaapissa jo olevia aineksia koko viikonloppu, ja sehän sopii sniiduilulinjaankin.

Tämä kyläilypäivänä nautittu lounassalaatti ei ole aineksiltaan ihan suoraan sopiva edulliset-kategoriaani, mutta käytännössä se kuitenkin oli erittäin taloudellinen koostuessaan leipäjämistä sekä ylijäämärucolasta ja viimeisiä vetelevästä granaattiomenasta. Ainoastaan halloumi piti ostaa. Ehkä siis kirjoituksen pointti ei niinkään ole reseptini, vaan se, että ruokaisat salaatit ovat hyvä tapa vähentää monen sortin hävikkiä.

Mutta tuli tästäkin salaatista hyvää, ja vielä nättiäkin! Granaattiomena on ihme juttu, se saa ruuasta kuin ruuasta kaunista :)

Halloumisalaatti (kolmelle)

muutama viipale eilisen päivän leipää
2 pkt halloumia (150-200g / paketti)
1/2 granaattiomenan siemenet
kourallinen rucolaa
loraus oliiviöljyä
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

1. Nosta rucola pediksi tarjoiluvadille, ja pirskottele päälle balsamiviinietikka sekä loraus öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Lämmitä tilkka öljyä pannulla. Paista leipäpaloja keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä, ja siirrä sitten rucolan seuraksi salaattikulhoon. Nosta pannun lämpöä kunnolla kuumaksi. Viipaloi halloumi ja paista niille väriä molemmin puolin. Nosta viipaleet sitten salaatin tarjoiluvadille. Viimeistele valuttamalla hunaja juustoviipaleille, lorauta mukaan vielä hieman öljyä ja ripottele granaattiomenan siemenet päälle.

Päärynä-briejuustotornit

Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan "kokonaisiksi" päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen...

Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa ;) Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista - ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan.

Allaoleva resepti on hyvin summittainen, mutta kovin paljon ei kauraa, puolukkaa ja brietä tarvitse esim. neljälle hengelle varata. 

Uunipäärynät briejuustolla

1 päärynä per ruokailija
vajaan sentin paksuisia brieviipaleita
pakastepuolukoita
kaurahiutaleita
nokare voita
muutama rkl sokeria

1. Sulata voi paistinpannussa. Sekoita mukaan kaurahiutaleet ja n. ruokalusikallinen sokeria. Pyöräytä muutaman kerran mutta älä anna ruskistua.

2. Viipaloi päärynät. Ota päärynän leveämmässä päästä pieni ylimääräinen viipale pois, jotta päärynä pysyy uudelleenkoottaessa pystyssä.

3. Viipaloi brie. Kasaa  päärynät uudelleen kokoon matalaan, uunin kestävään astiaan latomalla vuoron perään päällekkäin päärynäviipale, brieviipale, puolukoita ja kauraseosta. Tue valmiit tornit pujottamalla esim. puinen varrastikku niiden läpi pystysuunnassa. Kaada ylimääräiset puolukat astian pohjalle ja  ripottele niiden sekä päärynöiden päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes päärynäviipaleet pehmenevät.

Makeansuolainen feta-melonisalaatti

Vesimeloni on niin ihanan kesäistä! Ja toimii loistavasti salaatissa fetan kanssa, varsinkin helteellä grilliruokien raikkaana kylkiäisenä. Alkujaan asia valkeni minulle työpaikan virkistystilaisuudessa, jonka tarjoiluihin kuului vesimelonista, fetasta, katkaravuista ja saaristolaisleipäkrutongeista tehty salaatti. Tilaisuudesta on jo vuosia, mutta salaatin feta-meloniyhdistelmä on jäänyt mieleen ja sitä on tehty sittemmin muutamia kertoja.

Neljästä kuuteen hengen lisukesalaattiin tarvitset noin 1/4 vesimelonia ja 200-300g. Loppu onkin sitten jääkaapin sisällön soveltamista. Katkaravut ja saaristolaisleivän olen korvannut milloin milläkin asialla, joskus käyttänyt tuoreita yrttejä ja yksinkertaisimmillaan laittanut salaattiin pelkkää fetaa ja melonia. Tämänpäiväinen versio oli yksinkertaisemmasta päästä, melonia, fetaa ja kurkkua. Melonin mehevyys pitää huolen, että kastiketta ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitruunaa tai limettiä voi hieman tirauttaa päälle.

Kymmenen minuutin jälkkäri

...Jos sitäkään. Siskoni perhe toi tuliaisiksi pienen munajuustokiekon (ruska-juustoa), jota säästelin jääkaapissa pari viikkoa odottamassa sopivaa käyttöä. Olen joskus syönyt leipäjuustoa kanelikermassa paistettuna, joten halusin testata sitä myös munajuustoon. Tämä jälkkäri on varmasti kiireisen emännän toiseksi nopein vaihtoehto jäätelöpaketin avaamisen jälkeen, ja vaiva-palkintosuhde vielä paljon parempi (ooh, ihan itse tehtyä jälkkäriä ;) Valehtelematta, paistettu juusto valmistui alusta loppuun alle kymmenessä minuutissa. Ja oli myös ihan sairaan hyvää. Ja mainitsinko, että juuston paistamisessa ei oikeastaan voi mitenkään edes epäonnistua? :)

Paistettu munajuusto (kahdelle)

n. 150g munajuustoa
1,5 dl kuohukermaa
pari hyppysellistä jauhettua kanelia
1-2 tl sokeria
ripaus suolaa
hilloa tai survottuja marjoja tarjoiluun
voita paistamiseen

1. Laita pannu kuumenemaan. Viipaloi munajuusto sopiviksi suupaloiksi (minä tein n. sentin paksuisia viipaleita) ja paista viipaleita kuumassa pannussa molemmin puolin, kunnes viipaleet hieman ruskistuvat.

2. Lisää kerma, sokeri, suola ja kaneli ja anna kiehua hieman kasaan. Tarjoile hillon tai survottujen marjojen kera.