lauantai 30. kesäkuuta 2012

Grillisiivet



Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka  ;)

Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :)

Kivaa oli myös, että siivet olivat kokonaisia, eikä niitä nivelistään katkottuja suupaloja, jotka putoilevat hiilille grillin ritilän välistä, ainakin, kun minä sählään puikoissa. Käyttöliittymän helpottamiseksi tuikkasin vielä siivet vartaisiin aina muutama siipi per varras, jotta siiven muotoa saisi hieman tasattua tikun avulla. Ensi kerralla kuitenkin muistettakoon, että varrastikut kannattaa liottaa ensin, niin eivät anna ylimääräistä väriä siiville syttyessään palamaan, ja ovat myös yhdessä palassa vielä grillistä noustessaan...

Hyvää siivistä tuli kuitenkin, lisukkeinaan yrttiöljyllä sivellyt herkkusienivartaat, vuohenjuustosalaattia ja paria erilaista dippiä. Toinen dipeistä oli thaimaalainen (?) vihreä soossi, johon hiljattain löysin kauan kaipaamani ohjeen - sen laitan jakoon toisen kerran erikseen.

Kanansiivet grillissä (kahdelle)

n. 800 g maustamattomia kanansiipiä
1 valkosipulinkynsi puristettuna

marinadi

2,5 kolajuomaa
1 chilipalko
1 rkl kalakastiketta
1/2 limetin mehu
2 rkl soijaa

1. Valmista marinadi: sekoita kaikki aineet keskenään kattilassa ja anna kiehua kasaan n. 10 min. Anna jäähtyä hieman. Sekoita marinadi kanansiipiin kulhossa tai pussissa, purista mukaan valkosipuli, ja anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin.

2. Ota siivet huoneenlämpöön vähintään 30 min ennen grillaamista ja pujota ne liotettuihin varrastikkuihin (esim. kolme siipeä/varras). Grillaa kuumassa grillissä molemmin puolin n. 15 min, tai kunnes siivet ovat pinnalta ruskistuneet ja sisältä kypsät (jolloin lihasnesteet juoksevat kirkkaina). Siipiä voi voidella esim. öljyllä tai omalla marinadillaan grillauksen aikana, mutta itse en niin tehnyt tällä kertaa, ja siipipalan oma rasva riitti silti pitämään nahan ja lihat mehukkaana.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Perjantairuokaa: vuohenjuustoleipäset



Isäntä on laihiksella joten lappasin perjantaiherkkuja ostoskärryyn ihan vain itseäni silmällä pitäen :) Mukaan tarttui pikkusyötävistä koostuva yhden hengen ilta-ateria: speckiä, salaattisekoitusta, vuohenjuustoa, paistovalmis patonki ja viinirypäleitä. Kinkusta ja vihreistä tein salaattia, mutta rypäleet paistoin pannulla ja rakensin niistä vuohenjuuston kanssa pieniä leipäsiä - yhtään en ole varma, mistä idea mieleen alun perin putkahti, mutta muistelen joskus lukeneeni jostain blogista jotain vastaavaa ideaa, anteeksipyyntöni, että lähde jäi löytämättä!

Oli ohje mistä tahansa, leipäsistä tuli ihan mahtavia, ensi kerralla ehkä koitan käyttää paahdettua leipää tuoreen sijaan. Ja nättejäkin leivistä tuli, sopisivat hyvin myös vieraille tarjottavaksi!

Vuohenjuustoleipäset

10 viipaletta mieleistä, tuoretta leipää (mieluiten uunilämmintä, minä käytin uunivalmista patonkia)
150g vuohenjuustoa
200g tummia viinirypäleitä
voita paistamiseen ja leivän päälle.

1. Voitele leipäviipaleet ja murenna vuohenjuusto niille.

2. Kuumenna nokare voita pannulla, lisää viinirypäleet ja paista hetki. Kun rypäleet pehmenevät, voit hieman lytistää niitä paistinlastalla.

3. Nosta kuumat viinirypäleet leiville ja tarjoile heti.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Possun sisäfile olutliemessä eli kännisika


Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi.

Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;)

Possun sisäfile olutliemessä 

1/2 porsaan sisäfilettä
1/4 kukkakaali
2 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 kesäsipulia varsineen
persiljaa
100g tuoreita tai pakastettuja herneitä
2,5 dl vaaleaa olutta (peruslager ok)

voita tai öljyä paistamiseen

1. Leikkaa possun file paksuhkoiksi, "pihvimäisiksi" pätkiksi. Ruskista palat sihisevän kuumalla pannulla molemmilta leikkauspinnoilta ja siirrä hetkeksi syrjään.

2. Valmistele vihannekset.  Suikaloi kukkakaali ja porkkana, viipaloi sipuli ja valkosipuli, sekä hienonna persilja ja kesäsipulin varret. Paista keskilämmöllä porkkanaa, kukkakaalia ja sipulia kunnes ne pehmenevät hieman (mutta tuntuvat edelleen hampaissa :). Nosta lämpöä ja pannun kuumettua lisää olut. Anna kiehahtaa, laske lämpö pienimmilleen ja nosta possunpalat takaisin pannuun. Lisää herneet ja anna hautua oluessa muutama minuutti. Lisää lopuksi kesäsipulin varret ja persilja ja tarjoile.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rakenna oma nuudelikeitto


Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään :)

Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta.

Minulla ei ole fonduepataa tai muuta sopivaa, millä keittäisin tee-se-itse sopan pöydässä, mutta tein jonkinlaisen välimallin ratkaisun: liemi ja lihat keitetään valmiiksi, ja loput aineet saa jokainen ruokailija (eli isäntä ja minä) annostella itse liemeen. Sopan ihanuus on siinä, että siihen voi kirjaimellisesti laittaa melkein mitä vaan. Hyvin toimi, ja hyvältä maistui, vihannekset ja yrtit eivät yhtään ehtineet kulahtaa vaan pysyivät raikkaina ja tuoreina.

Tee-se-itse nuudelisoppa (parin-kolmen hengen pääruoka-annos)

3 dl vahvaa lihalientä
7-10 dl vettä
2 rkl kalakastiketta
2 valkosipulinkynttä
1 pieni galangal-juuri tai peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 limettiä
3 rkl soijaa
300g possun kylkiviipaleita pieninä paloina
300g naudanlihaa suikaleina

lisukkeet

2 tuoretta chiliä pilkottuna
150 g ituja
2 kesäsipulia varsineen
1/2 pkt riisinuudeleita esikeitettynä
tuoretta korianteria silputtuna
tuoretta minttua silputtuna
...ja/tai mitä ikinä keksit!

1. Esivalmistele lisukkeet pilkkomalla ne haluamallasi tavalla ja laittamalla tarjottimelle tai kippoihin omiin kekoihinsa käyttöä odottamaan.

2. Keittele liemi: kiehauta kaikki ainekset lihaa sekä muutamaa vesidesiä lukuunottamatta. Kun liemi kiehahtaa, lisää vettä jos liemi tuntuu turhan sakealta. Lisää lihat ja vähennä hellan lämpö pienimmilleen, ja anna hautua vielä muutama minuutti pienellä teholla.


3. Annostele liemi keittokulhoihin ja anna jokaisen ruokailijan poimia liemeensä haluamansa lisukkeet.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Sinappisilakat jouluun ja juhannukseen


Nyt ollaan suurien ruokaperinteiden äärellä, tai ainakin yhden tähänastisen elämäni tärkeimpien ruokien parissa. Jos nimittäin sinappisilakoista voi tehdä taidetta, niin tämä resepti on juurikin sitä,  rakastettu herkku jota on meidän perheessä syöty jokainen joulu niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti jo aiemmin. Resepti on alun perin jostain 70-luvun aikakausilehdestä (onkohan sellainen ollut kuin Makasiini?), ja kulkenut lapsuudenkodista omiin koteihini jo ajat sitten kellastuneella ruutupaperilla käsin kirjoitettuna. Joulun lisäksi resepti sopii hyvin juhannukseen ja uusien perunoiden kauteen. 

Mutta mikä tekee sangen arkisesta silakasta niin ihmeellisen? No sinappi! Reseptin juju on käyttää tavallisen sinapin (turkulainen tms.) lisäksi vahvaa englantilaista sinappia, joka tekee lopputuloksesta mahtavan tujakan. Teen yleensä oman sinapin Colmansin jauheesta, mutta oikominen onnistuu helposti ainakin purkkicolmansia käyttämällä.

Valmiit silakat säilyvät neljä-viisi päivää kylmässä. Koska kyseessä on melko miedossa etikkaliemessä kypsyvä kala ja suolaakaan ei ihan määrättömästi ole, kannattaa kylmäketjusta pitää huolta sekä valmistettaessa että säilytyksessä. Äidilläni on ollut myös tapana keittää ja jäähdyttää silakkaliemeen tuleva vesi.

Reseptissä on jonkin verran vaiheita ja hommaa, mutta lopputulos on sen arvoinen - ja jonkin omituisen zeninkin silakkafileiden nylkemisestä saa ;)

Sinappisilakat


600g silakkafileitä

etikkaliemi

5 dl kylmää vettä
1 dl etikkaa
2 tl suolaa

sinappikastike

1 rkl mietoa sinappia (esim. Turun sinappi)
2 rkl vahvaa sinappia (esim. Colmans)
3 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1 tl murskattua valkopippuria
2 tl etikkaa
3/4 dl kylmää vettä
1 dl öljyä
silputtua tilliä

1. Nylje nahat silakkafileistä: auta peukalolla lihaa hieman irti nahasta fileen paksummasta päästä keskeltä (selkäkohdasta) ulospäin, ja vedä sitten liha ja nahka erilleen. Yhdestä fileestä irtoaa kaksi erillistä kalapuoliskoa.

2. Sekoita etikkaliemi, kaada se fileille ja anna vetäytyä jääkaapissa 4-5 tuntia.

3. Valuta hyvin. Fileitä voi vähän puristellakin, ei haittaa, vaikka ne tuntuisivat menevät melko muhjuksi, koska ne saavat uutta muotoa kun pääsevät lopulliseen kastikkeeseensa. Lado säilytysastiaan.

4. Tee sinappikastike: sekoita sinappi, sokeri, suola, valkopippurit ja etikka. Vatkaa joukkoon öljy ja kylmä vesi, kumpikin vähän kerrallaan. Lisää tilli. Kaada kastike silakkafileille ja anna seistä vuorokauden tai ainakin yön yli ennen tarjoilua.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kolapossu



Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan.

Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :)

Lihan lisukkeeksi tein kesäistä raastetta, grillattua maissia ja feta-kermaviilikastiketta, jossa on ehkä paras vaivannäkö-laatusuhde ikinä: kastike tehdään murentamalla reilu puolikas feta-tai-siis- salaattijuustopaketillinen (apetina tms. pehmeähkö juusto) purkilliseen kermaviiliä. Valmis.

Aurinko ehti mennä pilven taakse lauantaina, ennen kuin grillattavat olivat valmiita, mutta sen verran lämmintä oli vielä iltapäivästäkin, että saatoimme syödä ulkona, ensimmäistä kertaa koko kesänä! Pihapöytää meillä ei ole, mutta äkkiäkös yhden keittiön pöydän ulos nostaa ;)

Kolapossu

1 porsaan sisäfile

marinadi

1,5 dl kolajuomaa
2 trkl balsamiviinietikkaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl chilirouhetta
1 tl mustapippuria
3 rkl soijaa
2 rkl siirappia
1 rkl worcestershirekastiketta
(suolaa)
oliiviöljyä

1. Valmista marinadi sekoittamalla ensin kaikki muut ainekset ja vatkaamalla lopuksi mukaan öljy. Anna possun marinoitua ainakin muutaman tunnin.

2. Ota possu huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Grillaa kuumassa grillissä 15-20 minuuttia (kokonainen file) tai kunnes kypsä sisältä. Meillä tuo aika toimi hyvin, liha otti kunnon paistopinnan mutta sisältä ehti vain juuri ja juuri kypsäksi. Anna vetäytyä 10 min folion sisällä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ahvenanmaan pannukakku



Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään ;)

Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa.

Toisella yrittämällä käytin riisipuuroa Ohjeita katselin mm. Hellapoliisin sivuilta, mutta sekoittelin siitä sitten oman versioni. Ei olisi varmaan pitänyt, koska lopputulos jäi mauiltaan pliisuksi - tämä ei missään tapauksessa ole ohjeen vaan soveltajan vika - ja jälleen täysin kypsän puuron koostumus oli liian pehmeä erottuakseen pannarimassasta. Jos ajatellaan, että puhuttiin pannarista eikä Ahvenanmaan pannarista, niin lopputulos oli kuitenkin tälläkin kertaa herkullinen.

Loppuanalyysini: Hyvää tuli molemmilla kerroilla, mutta seuraavan kerran käytän puuroon oikeasti puolikypsää riisipuuroa, kuten Visit Ålandin ohjeessa neuvotaan; tällöin ei kiva ajatus jämäpuuron käyttämisestä oikein toteudu, mutta pannariin tulee enemmän tekstuuria. Lisäksi käytän hieman pienempää paistovuokaa, jotta pannarista tulee oikein paksu - tämä on varmasti makuasia, mutta minusta Ahvenanmaan pannarin tulee olla paksua :)

Allaoleva resepti seuraa pääpiirteittäin Visit Ålandin versiota, mutta olen hieman tarkennellut sitä siellä sun täällä aiempien yritysten kompastuskiviä väistellen.

Ahvenanmaan pannukakku

6 munaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
8 dl riisipuuroa (keitetään puolikypsäksi edellisenä päivänä ja annetaan turvota yön yli)
3 tl kardemummaa
n. 1 litra maitoa
2 tl suolaa

1. Keitä riisipuuro riisipaketin ohjeen mukaan soveltaen ainemäärät määrät 1,5 dl:lle kuivaa riisiä. Koska puuron on tarkoitus jäädä puolikypsäksi, voi maitomäärää pienentää parilla desillä ja keittoaikaa lyhentää n. 15 min. Anna puuron jäähtyä ja vetäytyä jääkaapissa yön yli.

2. Sekoita munat ja sokeri hieman vatkaten. Lisää riisipuuro, vehnäjauho, kardemumma ja suola. Lisää lopulta maito ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada valmis taikina uunipellille tai paistovuokaan ja paista 220 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes pannari on kullanruskeaa. Tarjoile marjojen, hillon ja/tai kermavaahdon kanssa.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Hummus?


Innostuin keittelemään pussinpohjan kikherneitä, ennen kuin oikein ajattelin, mitä niistä tekisi. Herneiden unohduttua ensin pariksi päiväksi jääkaappiin, sain lopulta aikaan jotain hummuksen tapaista, samoja makuja mutta vain osittain, ja aika karkeantukevassa muodossa (tai mitä sanotte tahinin korvaamisella seesamiöljyllä?). Ihan syötävää tavaraa kuitenkin, maistui mainiolta kanankoipien lisukkeena :)

Melkein-hummus

n. 150g kikherneitä (kuiva paino)
1 limetin mehu
2 rkl seesamiöljyä
1/2 dl öliiviöljyä
1/2 tlk kermaviiliä
nippu korianteria karkeasti silputtuna
1 rkl hunajaa
chilihiutaleita
suolaa

1. Liota kikherneet ja keitä ne paketin ohjeen mukaisesti.

2. Sekoita kaikki aineet monitoimikoneessa ja surauta ne tahnaksi. Anna maustua jääkaapissa n. 30 min ennen tarjoilua.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Possun ribsit uunissa, osa II



Kesä, grillikausi ja ribsit. En ole ihan päättänyt, pitääkö meillä grilliruuan kuninkuutta entrecote, kassler vai ribsit, mutta viimeksimainitut ovat kyllä ihan ehdottomia. Ribsejä tulee tehtyä myös talvella, viimeksi helmikuiseen viimeinen ateria -ruokahaasteeseen. Teen yleensä suurin piirtein saman marinadin sekä uuniin että grilliin, mutta näin kesällä tulee varioitua enemmän, koska syöntitiheyskin kasvaa. Tällä kertaa jääkaapista löytyi inkivääriä, korianteria ja chiliä, joten marinadi vei Aasian suuntaan.

Mutta mitä kävi grillaamiselle? Vietettyämme ison osan eilisestä sadepäivästä ulkona, alkoi grillaamisen viehätys muuttua vähän valjuksi ja lämpimässä sohvalla köllöttäminen houkutella enemmän. Ribsimme menivät siis tälläkin kertaa uuniin, mutta jos olisimme ne grillanneet, ne olisivat saaneet olla hyvin kuumassa grillissä sen aikaa, että ottavat kauniin paistopinnan.

Olen normaalisti varannut puolisen kiloa ribsejä per syöjä (painosta on kuitenkin paljon luuta), ainakin tällä kertaa lisukkeiden ollessa melko kevyitä määrä oli oikein sopiva. Keitinliemen jämästä saa halutessaan vielä lihaliemen, kun sen keittää edelleen kasaan ja siivilöi, antaa jäähtyä jääkaapissa ja kuorii ylimääräiset rasvat pinnalta pois. Liemeen voi kokoon keitettäessä heittää juureksia lisää makua antamaan.

Ribsit uunissa (kahdelle)

n. 1 kg rivi possun ribsejä
neilikoita
suolaa
vettä

marinadi

2 pientä chilipalkoa
pieni nippu tuoretta korianteria
2 rkl siirappia
3 rkl soijaa
3 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tähtianis
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

1. Esikeitä ribsit. Pilko kylkirivejä tarvittaessa hieman lyhyemmiksi käytännön logistiikan helpottamiseksi (minulle taisi kilon ribseistä tulla neljä erillistä palaa, jotka sopivat mukavasti kattilaan). Laita ribsit isoon kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Lisää keittoveteen neilikoita ja suolaa maun mukaan. Kun vesi kiehahtaa, kuori mahdollinen pinnalle kertynyt vaahto, madalla hellan lämpö pienimmilleen ja anna kypsyä rauhassa kannen alla n. 45 min. Minulla taisi lipsahtaa tällä kertaa tunniksi, sekään ei haitannut.

2. Valmista marinadi pilkkomalla chili, korianteri, valkosipuli ja inkivääri hienoksi silpuksi ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Nosta ribsit keitinliemestä marinadiin ja anna maustua pari tuntia.

3. Kypsennä ribsejä 200-asteisessa uunissa n. 30 min, tai kunnes pinta on kauniin värinen.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Paras silli



Vaatimaton nimi, eikö? Resepti on sattumoisin samaisen naapurinrouvan, jonka eilen mainitsin tomaattisen salaatinkastikkeen yhteydessä, ja kulkeutunut minulle äitini kautta. Parasta silliä on valmistettu perheeni joulupöytään varmaan kauemmin kuin mitä olen edes ollut olemassa, ja nykyisin sitä syödään omassa joulupöydässä. Kesäruuaksi se sopii myös ihanien uusien perunoiden kanssa.

Nimi on tullut alkuperäisen reseptin mukana. Parhaus on tietysti hyvin subjektiivista, mutta minun suosikkisillini tämä on - ja jos katsotaan helppouden, maun ja edullisuuden suhdetta, en ole ainakaan parempaan silliin vielä törmännyt :)

Paras silli

2 pkt kevytsuolattuja sillifileitä (n. 170 g per paketti)
1 dl etikkaa
3 dl vettä
2 dl sokeria
10 murskattua valkopippuria
5 neilikkaa
1 laakerinlehti
1 sipuli
nippu tilliä varsineen

1. Kiehauta etikka, sokeri ja vesi liemeksi. Anna jäähtyä.

2. Viipaloi sipuli ja sillit. Lado lasipurkkiin kerroksittain silliä, sipulia, tilliä (tillit voi vain taitella kokonaisina varsina mukaan, niin ne on helppo nyppäistä pois tarjoillessa) ja mausteita. Kaada päälle jäähtynyt etikkaliemi ja anna maustua kylmässä noin vuorokauden. Valmis silli säilyy n. viikon jääkaapissa.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ylikypsien tomaattien hautausmaa



Taas kotona odotti iso kasa edellisellä viikolla ostettuja tomaatteja, kun tulin kaupasta kotiin uuden tomaattipussukan kanssa. Ja taas piti keksiä niille vanhemmille yksilöille jokin loppusijoituspaikka. Jäiköhän hävikkiteema vähän päälle?

Mieleen pulpahti kantakotini entisen naapurinrouvan tomaattinen salaatinkastike, jonka reseptistä ei ollut harmainta aavistusta. Ja taisin olla yksitoista, kun viimeksi kastiketta söin. Olin kuitenkin jo kaivellut toista käyttötarkoitusta varten monitoimikoneen esiin, joten miksikä en samalla vaivalla olisi kokeillut kastikettakin. Vaivalla ihan kirjaimellisesti, koska monitoimikone on nähnyt parempiakin päiviä ja siihen pitää aina yksi murtunut pala kikkailla jotenkin epämääräisesti paikoilleen, muuten koko laite ei käynnisty. Unohtamatta puuttuvaa kannenpalaa, joka takaa, että ruokaa päätyy myös pitkin seiniä. Mutta ei siinä muuten ole mitään vikaa, sanoo nainen, joka joskus käytti useamman vuoden viinipulloa kaulimena - eikä siinäkään mitään vikaa ollut ;)

Kastike ei ollut ihan niin makeaa ja täyteläistä kuin mitä naapurin rouvan tekemä, mutta hyvää se oli joka tapauksessa. Täytyyhän tuotekehityksellekin jättää sijaa :) Kivaa vaihtelua joka tapauksessa meidän kovin oliiviöljy-balsamico ja oliiviöljy-sitruunapohjaisiin salaatinkastikkeisiimme.

Tomaattinen salaatinkastike

3 ylikypsää tomaattia
3 rkl punaviinietikkaa
1,5-2 rkl sokeria
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl mustapippuria
tuoretta yrttiä (minulla korianteria, koska sitä sattui olemaan)
suolaa

Lohko tomaatteja hieman ja poista niistä kannat. Purista valkosipulinkynnet ja silppua tuoreyrtti. Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa tasaisehkoksi massaksi. Lisää öljy ja surauta vielä uusi kierros monitoimikoneella.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Palveleva ruokakauppa


Tämä kirjoitus ei sisällä reseptiikkaa, vaan sponsoroimatonta ruokakauppahuutelua. Olen nimittäin ilmeisesti ollut ihan uutispimennossa viimeiset kuukaudet ja missannut Espoon Olariin maaliskuussa avatun Schönberg's -kaupan, josta nettisivujen mukaan löytyy palvelun lisäksi kattava valikoima luomua ja lähiruokaa. Jos jollain muullakin on mennyt sama asia ohi, niin ylläolevasta linkistä pääsee kurkkimaan, mistä on kyse.
Kävin arkipäivänä tekemässä pikaisen testikierroksen, ja valikoima näytti tosiaan laajalta, varsinkin palvelutiski teki vaikutuksen. Kalaa oli ymmärrettävistä syistä vain muutamaa lajia, mutta lihatiskin puoli oli hyvinkin runsas. Ehkä vähän jäin kaipaamaan kaupan sivuilla mainittuja unohdettuja raaka-aineita ainakin lihatiskistä, tarjonta näytti painottuvan ns. parempiin paloihin ja leikkeleisiin. Tai no, mikä nyt sitten tänä päivänä onkaan unohdettua, kun sisäelimet ja edullisemmat ruhonosat ovat suuressa huudossa. Niitä olisin mieluusti nähnyt joka tapauksessa enemmän. Plussaa lihatiski sai hyvännäköisistä ribseistä. Liha- ja kalatiskin lisäksi tuorepuoleen oli panostettu muutenkin mukavasti, vihanneksia oli hyllykaupalla, ja kylmä- ja pakastekaapeissa jos jonkinlaisia herkkuja. Leipätiskikin löytyi, ja edellispäivän leipomotuotteita sai ostaa puoleen hintaan. Muutoin hintataso on marketteja korkeampi, mutta hintakilpailu ei varmasti olekaan se, millä Schönberg's haluaa erottua.
Kaiken kaikkiaan, positiivinen kokemus ja mukavaa saada uutta ruokakauppatarjontaa varsinkin tänne markettipainotteisiin länsilähiöihin! Vaikka edulliset ketjumarketit kattavat meidän(kin) perheen ruokahuollon suurimmalta osin myös jatkossa, on tällainen kauppa omiaan niitä hetkiä varten, kun ajatus kilometreittäin jatkuvilla markettikäytävillä ravaamisesta ei houkuttele, vaan haluaisi hakea jotain tuoretta hyvää syötävää yksittäiselle aterialle. Ja onhan se nyt kivaa muutenkin käydä vaan pällistelemässä pienen, romanttisen ruokakaupan tarjontaa. Testikierroksellakaan mitään varsinaista ostostarvetta ei ollut, mutta poistuin muutaman tuotteen kanssa kuitenkin :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Chili-omenachutney


Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa!

Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä.

Terminologiasta vielä, hillo tai hilloke (mikä ero niillä muuten on?) olisi saattanut olla ihan käypä nimike, mutta tuntui jotenkin hassulta kun mukaan meni sipulia, etikkaa ja chiliäkin. Eksoottisemmat nimikkeet chutney ja relissi pitikin sitten googlata niiden eron selvittämiseksi - google viisauksissaan kertoi yhdessä lähteessä, ettei oikeastaan näille ole mitään virallista määritelmää, jolla eron tekisi, ja toisessa lähteessä taas, että chutney on yleensä pääosin hedelmäpohjainen kun taas relississä on usein vihanneksia. Chutneyllä mentiin siis, ja tukahdutettiin sisäisen viisastelijan loput kysymykset hillonimikkeiden hierarkiasta ;) Toivottavasti en menetä yöuniani.

Chili-omenachutney

3 omenaa
1 sipuli
1 dl sokeria
2-3 rkl valko- tai omenaviinietikkaa
2-3 rkl jaloviinaa
1 pieni punainen chilipalko
2 dl vettä
ripaus suolaa

Hienonna sipuli ja chili ja raasta omenat. Sekoita kattilassa kaikki ainekset ja anna kiehahtaa. Pienennä lämpöä ja anna keittyä kokoon n. 20 min välillä sekoitellen. Jos vettä näyttää olevan liikaa (niin kuin minulla oli, pienensin määrää ohjeeseen), valuta sitä varovasti pois, jottei chutneysta tule liian löysää. Purkita valmis chutney puhtaaseen lasipurkkiin.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kuhaceviche


Nyt niitä taas saa, uusia perunoita nimittäin! Tätä olen odottanut jo melkein joulusta saakka, ja tänään pääsin pottuja höyryttämään melkein maaninen hymy naamallani :) Ok, vuoden ekat uudet perunat olivat jälleen kerran ruotsalaisia, mutta pinna ei ole niin pitkä, että kestäisin odottaa kotimaisten perunoiden 1) saapuvan jokaiseen markettiin ja 2) alkavan olla siedettävissä hinnoissa. Siispä varaslähtö ruotsalaisilla, tilli ja voi paikatkoon mahdolliset matkan aikana kadonneet maut!

Perjantai-illan helpotukseksi otin lähinnä valmista kalaa perunoille, kylmäsavulohta, sinappisilliä, tomaattisilliä ja jonkin sortin maustesilliä. Halusin kuitenkin jotenkin juhlistaa kauden ensimmäisiä uusia perunoita, joten mukaan tarttui kalatiskiltä hyvännäköinen, ihanan tuore kuhafile, jonka pilkoin cevicheksi - tai joksikin sensuuntaiseksi, koska mukaan nakkelin vähän mitä sattuu, muunmuassa inkivääriä. Lopputulos oli erittäin raikas ja erilaisista makumaailmoista huolimatta yllättävän hyvin perunan kanssa maistuva ceviche. Tähteeksi ei jäänyt kuin pieni nokare, ja sekin menee aamulla leivän päälle, jollei jopa hiukopalaksi ennen nukkumaanmenoa :)

Suolan ja sokerin määrät ovat suuntaa-antavat, minä menin suurin piirtein näillä mutta jokainen makunsa mukaan.

Kuhaceviche

250-300g tuoretta kuhaa (minulla 1 iso file)
pieni nippu korianteria silputtuna
2 pientä punaista chiliä
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1/2 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 kesäsipuli varsineen
1-1,5 limetin mehu
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
(hunajaa)

1. Poista kuhasta ruodot leikkaamalla fileen paksuun tyveen keskelle syvä kolmiomainen viilto. Leikkaa file pieniksi kuutioksi. Sekoita kuutiot kulhossa suolan ja sokerin kanssa.

2. Hienonna sipuli, kesäsipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili pieneksi silpuksi. Sekoita kalakuutioiden kanssa ja purista päälle limetin mehu sekä hieman makeutta halutessasi n. teelusikallinen hunajaa. Anna maustua ainakin puolisen tuntia, sekoita varovasti mukaan korianterisilppu ja tarjoile.