torstai 31. toukokuuta 2012

Makeansuolainen feta-melonisalaatti


Vesimeloni on niin ihanan kesäistä! Ja toimii loistavasti salaatissa fetan kanssa, varsinkin helteellä grilliruokien raikkaana kylkiäisenä. Alkujaan asia valkeni minulle työpaikan virkistystilaisuudessa, jonka tarjoiluihin kuului vesimelonista, fetasta, katkaravuista ja saaristolaisleipäkrutongeista tehty salaatti. Tilaisuudesta on jo vuosia, mutta salaatin feta-meloniyhdistelmä on jäänyt mieleen ja sitä on tehty sittemmin muutamia kertoja.

Neljästä kuuteen hengen lisukesalaattiin tarvitset noin 1/4 vesimelonia ja 200-300g. Loppu onkin sitten jääkaapin sisällön soveltamista. Katkaravut ja saaristolaisleivän olen korvannut milloin milläkin asialla, joskus käyttänyt tuoreita yrttejä ja yksinkertaisimmillaan laittanut salaattiin pelkkää fetaa ja melonia. Tämänpäiväinen versio oli yksinkertaisemmasta päästä, melonia, fetaa ja kurkkua. Melonin mehevyys pitää huolen, että kastiketta ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitruunaa tai limettiä voi hieman tirauttaa päälle.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ketjuravintolassa

Surkuhupaisa kuva, kännykkäkameralla räpsäistyt melkein syödyt alkupalat...

Hifistelijöiden ei ehkä kannata lukea tämän pidemmälle, nimittäin nyt vieraillaan ketjuravintolan tunnelmissa :) Viikinkiravintola Harald on niitä harvoja ravintolaketjuja, joita olemme isännän kanssa tykänneet silloin tällöin tukea; meille juuri sopivan juntti viikinkiteemoineen, mutta ketjupaikaksi hyvää ruokaa tarjoava. Varsinkin Kuopion Haraldista on mukavia muistoja taukopaikkana matkalla mökkireissuille. Nyt kun Helsinkiinkin saatiin Harald, säntäsimme oitis kokeilemaan - tai no, kyllähän me jo tiesimme, mitä saamme.

Vanhoihin Carrolsin tiloihin (muistini pettää, kai siinä on jotain ollut sen jälkeenkin, mutta Carrolsin muisto on selvästi tehnyt suuremman vaikutuksen ;) tehty Harald on sisustettu itselleen uskollisesti harmaalla puulla ja viikinkisälällä, taisi jollain kaiteella kököttää täytetty fasaanikin. Paikka on selvästi huomattu, koska ruokailijoita oli jo viiden kieppeillä useammassa pöydässä ja vielä useammassa oli varattu-kyltti.

Alkupaloja odotellessamme saimme eteemme pinon varrasleipää voisulan kera. Alkupaloiksi jaoimme jumalaisen taistelun alkajaiskilven, joka tarjoaa poikkileikkauksen ravintolan makumaailmasta. Kilvellä köllötti herkullista salaattia vuohenjuustolla kuorrutettujen saaristolaisleipäviipaleiden kera, savulohimoussea, savusärkeä, tervasilakkaa, pontikka(graavattua?)nieriää, tervapuolukoita, poromoussea, possunpaistia, villisikasalamia, karhumakkaraa (tai karhumakkaraa ja villisikasalamia) ja jotain paistia, olisikohan se ollut hirveä..? Niin, ja leipää tikussa. Alkupaloista suosikkini oli salaatti ihanine makeansuolaisine leipineen, mutta myös kalat toimivat suurimmaksi osaksi hyvin. Lihoissa ei ollut vikaa, mutta ne eivät vetäneet kaloille vertoja.

Pääruokien tullessa mahani oli jo valmiiksi täynnä, mutta yritin parhaani. Oman pääruokani nimeä en muista, mutta siinä oli 300g savustettua häränfileetä, paistettuja perunoita, juustoperunoita, torvisienikastiketta ja jotain toista kastiketta missä taisi olla niitä tervaisia puolukoita. Isännän pääruoka taisi olla kolmen metsämiehen riistaherkku, johon kuului peltopyyn rintaa, villisikamakkaraa ja poronfilettä, sekä paria erilaista kastiketta, juureksia ja kurpitsa-perunakakkua. Pääruuista minun oli suosikkimme, riistaherkku ehkä hieman pliisu. Molemmat annokset olivat suuria.

Hintaa kahden hengen alku- ja pääruuille sekä kolmelle oluelle tuli vajaat 120e, mikä on mielestäni ruuan tasoon nähden hieman yläkanttiin. Enkä siis tarkoita, että ruoka olisi ollut mitenkään huonoa, ei vain tasoltaan ehkä ihan linjassa hinnan kanssa. Annosten koko sen sijaan oli hyvinkin linjassa hinnoittelun kanssa, ruokaa oli kyllä niin paljon, että isäntä joutui auttamaaan minua pihvini kanssa. En siis kokenut, että rahani jäivät vastineetta, sen takasi ruuan määrä  ;)

Kaiken kaikkiaan poistuimme tyytyväisinä ja vatsat täynnä, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan - ehkä se muilla Harald-reissuilla koettu lomafiilis. Palvelu - johon olemme muissa Haraldeissa olleet niin tyytyväisiä - oli ystävällistä ja sitä ei tarvinnut erityisemmin pyydellä. Laskin, että aterian aikana taisi pöydässämme sujuvasti hyöriä viisi eri tarjoilijaa. Yksi tarjoilija oli herttainen ja palvelualtis mutta taisi olla töissä ensimmäistä päivää, koska ei vielä osannut ihan kaikkia annosten komponentteja - en tohtinut sanoa, että ei se mitään, mä tiedän jo, mitä siinä on :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Helppo hernesosekeitto ja 11 vastausta




Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia:
1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja?
Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä.
2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa?
Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti :)
3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi?
Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa.
4. Mikä on lempiarkiruokasi?
Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia.

5. Jos sinulla on lapsia, puhutteko kaveripiirissäsi lasten kasvatuksesta ja jaatteko toisillenne ohjeita ja vinkkejä (tai onko joku kärkäs neuvomaan, miten missäkin tilanteessa tulee toimia)?
Minulla on vain karvainen lapsi, mutta sen kasvatuksesta keskustellaan samanhenkisten tuttavien kanssa paljonkin. En ole mielestäni saanut ainakaan mitään liian kärkkäitä neuvoja, yleensä enemmän hyviä vinkkejä, joista voi sitten soveltaa omat ohjeensa kotioloihin.

6. Minkätyylistä musiikkia kuuntelet?
Voi, tämä on aina yhtä vaikea kysymys, musiikkimakuni on vaihteleva kuin sää...
7. Millä kolmella sanalla ulkopuoliset ihmiset sinua kuvailisivat?
Jalat maassa, ystävällinen, (toivottavasti) täyspäinen.

8. Kuljetko resuisissa vaatteissa, oletko muodin orja vai jotain siltä väliltä?
Varmasti jotain siltä väliltä mutta lähempänä resupetraa, ison osan ajasta tamineet ovat vähintään kurassa. Olen myös tavattoman laiska shoppailemaan.
9. Mitä kotipaikkakuntasi sinulle merkitsee?
Kotipaikkakuntani on niin hajanainen, ettei se itsessään merkitse kovin paljoa. Suurempi merkitys on lähiöllä, jossa vietin lapsuuteni sekä paikkakunnalla, jossa oli ensimmäinen oma kotini. Niistä paikoista löytyvät sekä lapsuuteni että aikuisuuteni juuret. Terkkuja vaan.

10. Kysy itseltäsi jokin kysymys ja vastaa siihen.
Apua, olen parempi kehittämään kuin keksimään... Mutta ehkä uudehkon blogin myötä, mitkä ovat päällimmäiset havainnot ensimmäisen viiden kuukauden ajalta? Mulle tulee mieleen lähinnä se, että ruuanlaitosta ja syömisestä nauttii nyt entistä enemmän, mutta samalla myös siitä, kun välillä ei tee ruokaa tai kirjoita siitä ollenkaan - pakastepizzastakin on tullut paljon parempaa!

11. Mitä haluaisit kysyä minulta? :)
Vähän edelliseen liittyen, uutena bloggaajana minua kiinnostavat kovasti muidenkin blogit ja niiden taustat. Siispä kysyn, mitä bloggaus on tuonut sinulle?


Toistaiseksi en oikein tiedä, mitä kysyisin omassa 11 kysymyksen haasteessani ja kenelle sen laittaisin eteenpäin, joten jätän homman hautumaan siltä varalta, että sisäistä kysymysgeneraattoriani alkaa myöhemmin kutkuttamaan. Ehtiihän sitä.

Ja sitten vielä siitä hernekeitosta, kuva on aika karsea mutta soppa oli hurjan hyvää kaikessa helppoudessaan ja pakasteherneiden arkisuudessa. Kahden hengen satsiin käytin 500g pakasteherneitä, 100g maustamatonta tuorejuustoa, n. 6dl kanalientä, mustapippuria ja kuivattua valkosopulia jauhettuna. Kiehautin herneet kanaliemessä, lisäsin mausteet ja tuorejuuston, ja surautin sauvasekoittimella tasaikseksi. Sopalle olisi tehnyt terää leipäkrutongit, rapsakaksi paistettu pekoni tai vaikka parmesanraaste, mutta oikein hyvin toimi näinkin.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Pulled pork II, ja lihaliemi kaupan päälle


Talvella monessa blogissa tehtiin vetopossua eli pulled porkia, ja helmikuussa kokeiltiin sitä meidänkin keittiössä. Käytin kokeiluun kassleria hitaasti uunissa kypsytellen, ja hyvää siitä tuli, mutta ei se ollut vetopossua nähnytkään. Uusintakokeilu jäi vähän unohduksiin, kunnes vähän aikaa sitten huomasin, että karppaus.infosta oli linkitetty Kärähtäneisiin. Uteliaana kävin heti urkkimassa, mistä on kyse, mutta valitettavasti en löytänyt linkkiä (toivottavasti en ollut varoittava esimerkki ;). Joka tapauksessa, törmäsin samalla reissulla tähän pulled pork -reseptiin, jossa possu ensin keitettiin ja vasta sen jälkeen pantiin uuniin, ja siitä jäi mieliteko uuteen kokeiluun.

Uusintayritys kannatti, en muista oikeasti pitkään aikaan tehneeni mitään niin hyvää! Possu ehti huveta ennen kuin siitä tehtiin kertaakaan "oikeaa ruokaa", ja nyt ostin jääkaappiin kaksi uutta palaa odottamaan. Tämä kierre saattaa jossain kohtaa päättyä niin, että vannon, etten enää ikinä syö possunlihaa...

Noudatin joltiseenkin alkuperäistä reseptiä, mutta muutin vähän kastiketta oman jääkaapin sisällön mukaan, sekä jätin alkuperäisohjeessa tehdyn kastikkeen keittämisen väliin (laiska mikä laiska). Sen sijaan sekoittelin kastikkeen suoraan possulle ja laitoin uuniin loppusilausta saamaan. Vetopossu hupeni sämpylöihin, ruisleivän päälle sekä täytteeksi riisipaperi- ja salaattirulliin. Täydellistä!

P.S. Possun liemestä tein lihalientä pakastimeen. Heitin ylijääneeseen keitinliemeen possusta jääneen luun, pari kokonaista porkkanaa kuorineen, pari sipulia ja muutaman sellerinvarren, ja annoin kiehua kasaan (n. puoleen alkuperäisestä). Jäähdytin liemen jääkaapissa, kuorin jäähtyneestä ja hyytyneestä liemestä rasvan pinnalta ja sujautin pakastepusseihin sopivina annoksina.

Vetopossu eli pulled pork

n. 1kg pala porsaan lapaa (minun lihapaketissani taisi lukea porsaan suolalapa)
muutama laakerinlehti
muutama neilikka
4 -5 l vettä (vähempikin riittää, kattilan koosta riippuen)
suolaa

kastike

1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl voita
1 tlk tomaattipyrettä
1 tl chilijauhetta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl punaviinietikkaa
2-3 rkl hunajaa
n. peukalonpään kokoinen pala  inkivääriä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä


1. Pyyhkäise lihapalasta mahdolliset luunmurut talouspaperilla. Laita isoon kattilaan kylmään keitinveteen neilikoiden, laakerinlehtien ja suolan kanssa. Kiehauta ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö hyvin miedoksi (minulla sähköhellan asteikon 1-2) ja anna keittyä hiljalleen nelisen tuntia. Anna lihan jäähtyä keitinliemessä vielä jonkun aikaa.

2. Valmista kastike. Pilko sipuli, purista valkosipuli ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään.

2. Nosta liha keitinliemestä, poista luu, nahka ja makusi mukaan silavaa. Revi haarukalla ja lusikalla syiden mukaan suupaloiksi ja suikaleiksi. Laita paistovuokaan, kaada päälle kastike ja kääntele sekaisin. Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Steak sandwich


Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä - onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties "pihvileipä"?

Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta :) Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava!

Steak sandwiches (kahdelle)

kaksi paistovalmista ciabattaa
300-400g entrecotea
n. 100g juustoa (meillä polar)´
1 tomaatti
1/2 sipuli
majoneesia
tomaattichutneyta
salsa verden jämiä
(vähän voita leiville)

1. Viipaloi entrecote n. sentin paksuisiksi viipaleiksi ja anna viipaleiden lämmetä hieman jääkaappikylmästä. Viipaloi tomaatti, juusto ja sipuli.

2. Jos käytät esipaistettua leipää, paista se uunissa paketin ohjeen mukaan.

3. Paista pihviviipaleet sihisevän kuumalla pannulla molemmin puolin. Kun käännät pihvin, lisää juustoviipaleet jo paistuneen puolen päälle sulamaan.

4. Täytä leivät, pohjalle jääkaapista löytyviä sooseja (me laitettiin salsa verde ja tomaattichutney eri leipiin) ja päälle lihat juustoineen, tomaatti- ja sipuliviipaleet.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Lohisalaatti grillistä ja inkiväärivinaigrette



Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina.

Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. :)

Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette

300g lohifilettä
1 fenkoli
1/2 kurkku
nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen
1/2 paprika
nippu korianteria silputtuna

inkiväärivinaigrette

n. peukalonpään kokoinen inkiväärinpala raastettuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
3 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl vaaleaa soijaa
chilihiutaleita maun mukaan
1/2 dl maapähkinäöljyä tai muuta miedon makuista kasviöljyä

1. Aloita vinaigrettesta. Sekoita raastettu inkivääri, puristettu valkosipuli, chilihiutaleet, siirappi, vaalea soija ja riisiviinietikka. Valuta joukkoon öljy samalla reilusti sekoittaen.

2. Valmista salaattipohja. Suikaloi kurkku, sipuli ja paprika, ja sekoita ne kulhossa. Lisää korianterisilppu ja sekoita varovasti.

3. Poista lohifileestä mahdolliset ruodot (ja rasvat, jos et niistä välitä) ja pyyhkäise siistiksi talouspaperilla. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi fenkoli noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

4. Grillaa lohta ja fenkoleita kuumassa grillissä kunnes ne ovat kauniin värisiä molemmin puolin (lohessa voi olla nahka tai ei). Minä sivelin lohta grillauksen aikana pari kertaa soija-öljy-sitruunaseoksella, mutta se ei mitenkään ole välttämätöntä.

5. Poista valmiiksi grillatusta lohesta nahka jos tarpeellista, ja revi lohi salaatille. Pilko fenkoleita hieman pienemmiksi suupaloiksi ja lisää nekin salaattiin. Kaada päälle inkiväärivinaigrettea ja tarjoile ennen kuin lohi ja fenkoli ehtivät täysin jäähtyä.


maanantai 21. toukokuuta 2012

Huhtasieniä ja korvasieniä


Kiitos ja anteeksi anoppi, varastin kesämökkisi pihalta kaksi korvasientä :) Lähdimme pitämään seisojalle uimakoulua anopin mökkirantaan, ja samalle reissulle nappasin mukaan sienikorin, jos matkan varrella olisi hyvännäköisiä korvasienipaikkoja. Pysähdyimme parillakin erilaisella hakkuualueella (kuivemmalla, kosteammalla, uudemmalla ja vanhemmalla hakkuulla), mutta en löytänyt sienen sientä. Myönnän tosin, olen aiemmin ollut vain syyssienihullu ja löysin korvasienten keruun vasta viime keväänä, joten voi hyvin olla, etten vain osaa katsoa oikeista paikoista.

Perillä mökkipihassa kuitenkin tärppäsi, löysin kaksi komeaa korvasientä - tai oikeastaan puolitoista, koska seisoja innostui kaivamaan toisen sienen ulos kuopastaan ja tärveli sen prosessissa pieniksi paloiksi. Puolitoista sientä on aika vähän, mutta en millään raaskinut jättää niitä pilaantumaankaan. Varsinkaan, kun bongasin kotipihalta huhtasieniä, joilla saatoin korvasieniä jatkaa - illan hämärtyessä vältin naapureiden katseet ja kävin nyppimässä huhtasienet talteen ;)

Vaikken ole innokas saarnaamaan "oikeista" tavoista tehdä ruokaa, korvasienten kohdalla kunnollinen käsittely on välttämättömyys niiden sisältämän myrkyn, gyromitriinin, vuoksi. Huhtasienille puolestaan riittää puhdistus, ne eivät sisällä myrkkyä. Keitin puhdistettuja korvasieniä väljässä vedessä viisi minuuttia, huuhdoin runsaalla vedellä, vaihdoin keitinveden, ja toistin saman käsittelyn. Lunttasin ohjeeni Eviralta.

Suuruudenhulluuksissani olin ajatellut kerätä myös villivihanneksia samalla reissulla (niistä on nyt niin paljon ihania reseptejä eri blogeissa!), mutta en enää useamman tuloksettoman "tuolla on varmaan hyvä korvasienipaikka" -pysähdyksen jälkeen kehdannut ruinata vielä nokkos-, horsma- ja vuohenputkistoppeja vaan päätin käydä joku ilta pyllistelemässä rehuni lähiseudun puskista. Sen sijaan poikkesimme Fagervikin ruukin kahvilassa nauttimassa tarjoiluista ja lämpimästä kevätiltapäivästä kauniissa ruukkimiljöössä. Kitupiikin sydäntä lämmitti kahvilan hintataso, kaksi kahvia, omenapiirakkapala vaniljakastikkeella ja pinaatti-fetapiirakka nokare vihersalaattia kyljessään irtosivat alle kympillä.


Kaikki meni :)


Kaunis kahvilamiljöö

Helppo sienikastike

Kourallinen esikeitettyjä ruokasieniä (tai puolisen litraa tuoreita, putsattuja sieniä)
1 sipuli
1 tl vehnäjauhoja
korkillinen jallua
2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
(tuoretta persiljaa tai timjamia)

1. Kuullota sipulia hetki paistinpannulla keskilämmössä. Lisää sienet ja paista, kunnes mahdollinen neste haihtuu. Tuoreista sienistä nestettä irtoaa enemmän ja ne vaativat hieman pidemmän paiston, kun taas esikeitetyt tai muuten kypsennetyt (esim. pakastimeen omassa liemessään paistetut) sienet ovat vikkelästi valmiit.

2. Lisää suola, pippuri ja jallukorkillinen ja anna jallun hieman kiehahtaa. Ripottele pinnalle vehnäjauho ja kääntele näkymättömiin sienten sekaan. Lisää lopuksi kerma ja anna kiehahtaa, kunnes kastike hieman sakenee. Silppua päälle hieman tuoretta persiljaa tai timjamia, jos sellaista löytyy.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Perunasalaattia jääkaapin jämistä


Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää  (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani.

Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä!

Jämä-perunasalaatti

8 pienehköä perunaa
1 punasipuli
1 omena
n. 10 cm pätkä tuorekurkkua
2 rkl kapriksia + 2 rkl kapristen lientä
muutama viipale pekonia
1 prk kermaviiliä
sitruunapippuria
1 tl sinappia
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(suolaa)

1. Pese perunat (älä kuori) ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä hetken.  Kuutioi perunat kulhoon ja kaada päälle oliiviöljy, viinietikka, kaprikset ja kaprisliemi. Sekoita varovasti.

2. Pilko pieneksi kuutioksi omena, kurkku ja sipuli. Sekoita perunasalaatin joukkoon.

3. Kumoa päälle kermaviili, sinappi ja sitruunapippuri, ja sekoita hyvin, mutta varovasti (muuten saat perunapuuroa.

4. Kuutioi pekoni ja paista rapsakaksi. Sekoita perunasalaattiin tai ripottele päälle. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Pähkinäinen smoothie



Välillä jotain muutakin kuin grilliruokaa, aamupalaakin on päivittäin syötävä. Eipä sillä, olemme kyllä joskus testanneet, miten onnistuu aamupalan teko alusta loppuun grillissä, ja ihan hyvin onnistui. Ehkä joskus vielä kokeillaan aamukahvinkin keittoa pallon yllä ;)

Anyway, asiaan. Smoothieissa ei sinänsä ole varsinaisesti ohjeistettavaa - eikös ohje ole se, että summamutikassa otetaan marjoja, maitotuotteita, makeutusta ja mitä muuta haluaakaan, ja surautetaan sauva- tai tehosekoittimella pirtelöksi? Tässä smoothiessa on kuitenkin jujuna maapähkinävoi, joka antaa täyteläisyyttä makuun, ja rasvaa ja proteiinia sitä kaipaaville. Ohje on hyvin summittainen edellämainitun ohjeperiaatteen mukaisesti ;)

Onko muuten muilla ollut vaikeuksia saada maapähkinävoita kaupasta? Olen löytänyt maapähkinävoita vain yhden merkin, joka on bonuksena vielä luomua, mutta muut tuotteet ovat useimmiten olleet levitteitä - tuoteseloste on huomattavasti voita pidempi, enkä tiedä, miten toimisivat muussa kuin leivänpäälliskäytössä. Kokemuksia otetaan mieluusti vastaan :)

Pähkinäinen smoothie (kahdelle)

pari kourallista pakastemarjoja
1 rasvaton maitorahka
pari dl jugurttia
(maitoa maun mukaan)
kaurahiutaleita
1-2 rkl maapähkinävoita
hunajaa

Mittaa ainekset kannuun tai tehosekoittimeen. Surauta tehosekoittimessa tasaiseksi pirtelöksi, tai jos käytät normikannua, sauvasekoittimella vastaavanlaiseksi. Valmista!

torstai 17. toukokuuta 2012

Maksa-sydänvartaat grillissä



Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: "maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin".

No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;)

Kun kerran elinlinjalle lähdettiin, otin marketin hyllystä sydämen kaveriksi vielä tutumman raaka-aineen, maksapalan. Kotona päädyin tekemään molemmista raaka-aineista vartaita grilliin. Vähän varman päälle, mutta ajattelin, että kypsyyden säätely on vartaana helppoa. Pilkotut lihat päätyivät ennen grilliä joksikin aikaa yrttiseen marinadiin, ja lopputulos sai kaverikseen tuorejuustolla täytettyjä, pekoniin pyöräytettyjä herkkusieniä sekä grillattua tomaattia ja parsaa.

Lopputulos oli "ihan hyvää", ruoka onnistui ja upposi hyvin, mutta ei ehkä uhkaa entrecoten ja ribsien paikkaa lempigrillattavina :) Seisoja saattaisi tosin olla eri mieltä, se suorastaan villiintyi sekä raa'an sydämen roippeista, että grillatusta lopputuloksesta ;)

Maksa-sydänvartaat grillissä (kahdelle-kolmelle syöjälle)

1 porsaan sydän
n. 300g pala naudan maksaa

marinadi

2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tomaatti
1 sipuli
ripaus sokeria
suolaa
pippuria
silputtua basilikaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
oliiviöljyä

varrastikkuja


1. Laita varrastikut veteen likoamaan (eivät kärähdä niin helposti grillissä).

2. Tee marinadi. Pilko kulhoon pieneksi tomaatti ja sipuli, ja sekoita joukkoon muut ainekset öljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy samalla sekoittaen.

3. Putsaa kalvot ja suonet sydämestä ja maksasta. Pilko sopiviksi varraspaloiksi ja laita marinadiin. Anna marinoitua ainakin tunti pari kertaa käännellen.

4. Grillaa kohtuullisella lämmöllä molemmin puolin n. 15 min. Lihoja ei tarvitse tappaa totaalisesti, vaan ne saavat olla hieman roseet sisältä - oman maun mukaan kuitenkin. Vartaat ovat siitä näppäriä, että testipalan kypsyyden tarkistamiseksi saa helposti irrotettua :)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Uusia perunoita odotellessa: lämmin perunasalaatti


Sain hiljattain reissussa nenäni eteen ihanan perunalisukkeen, josta juontui mieleen, että miksipä ei kotonakin tekisi samanlaista. Meillä tehdään sekä perunasalaattia että paistettuja perunoita silloin tällöin, mutta yrttiöljyllä, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyt uudet potut olivat kuitenkin jotain, mitä ei vaan jostain syystä ole tullut mieleen laittaa omaan pöytään.

Myönnettäköön kuitenkin, matkan alkupuolella syöty lisuke ei enää viikko kotiinpaluun jälkeen ollut ihan tarkassa muistissa. Oliko se kylmää vai lämmintä? Oliko perunat paistettu vai höyrytetty? Koska muisti ei ihan pelannut ja oli lisäksi ristiriidassa isännän muistin kanssa, tein uusintaversion eri muistikuvia yhdistellen. Lopputulokseksi sain ihan kelpo yhdistelmän paistettua perunaa ja lämmintä perunasalaattia. Kotitekoisia kuivattuja tomaatteja ei ollut tällä kertaa varastossa, joten oikaisin käyttämällä kaupan puolikuivattuja (Ridderheimin muistaakseni) tomaatteja parmesan-pestoöljyssä, sain siitä tomaatin lisäksi myös yrttiöljyn.

Kunhan uudet perunat (ne kotimaiset, koska peruna ei minusta matkusta hyvin) saadaan kauppaan, niin täytyy kokeilla vähemmän oikaistua versiota raikkaalla, tuoreella yrttiöljyllä. Uusilla perunoillahan tuollainen salaatti olisi parasta!

Lämmin perunasalaatti (kahdelle)

6 perunaa
kourallinen rucolaa
n. 150g (puolikas paketti) puolikuivattuja tomaatteja
pari rkl pestoa (vaikkapa sieltä tomaattipaketista)
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa
mustapippuria

1. Pese perunat mutta jätä niihin kuoret. Keitä perunat kattilassa melkein kypsiksi. Anna jäähtyä hetki, ja pilko sitten mieluisiksi suupaloiksi.

2. Lämmitä öljy pannussa. Lisää perunat ja valkosipulimurska ja paista välillä käännellen kohtuullisella lämmöllä, kunnes perunat ottavat hieman väriä. Lisää pesto, tomaatit, rucola, suola ja mustapippuri, käännä muutaman kerran ja laita tarjolle.


Dornoch Castle -hotellin originaaliversio. Hotelli saa meiltä lämpimät suositukset erityisesti palvelunsa takia (terv. nimim. "reissussa sattuu ja tapahtuu" ;)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Silakkapihvi-inhon laannutus


Isäntä oli pitkin hampain luvannut syödä, jos teen silakkapihvejä - ja vaikkei nyt taidakaan olla ihan silakkasesonki, oli kaupan (usein aneemisessa) kalatiskissä vadillinen ihanan tuoreita silakkafileitä. Kokonaisista oli valitettavasti turha haaveilla, mutta fileet näyttivät niin hyviltä, että pulitin niistä pyydetyn 7,95 euron kilohinnan. Vähän irvistäen tosin, kitupiikki mikä kitupiikki.

Silakkafileiden matkustettua jääkaappiin asti piti laatia jonkinlainen sotasuunnitelma, jotta saisin isännälle niin mieluisia silakkapihvejä, että ne pääsisivät jatkossakin ruokalistalle. Ensimmäinen taktinen valinta oli paistaa pihvit pannussa; rapea voi-korppujauho yhdistelmä varmasti uppoaisi, jollei itse silakka niin miellytä. Seuraava valinta oli tehdä houkutteleva täyte; perinteisen tillin (jamitämuutasinnenytmeneekään) sijaan laitoin pihvien väliin tomaattista tuorejuustotahnaa, jonka maustoin basilikalla. Valmistusmetodiin lunttasin ohjetta vielä täältä, joskin maut sovelsin tilanteeseen sopiviksi. Loppu kokkaaminen olikin lähinnä toivomista, että kaikki onnistuisi hyvin.

Ja kuinkas sitten kävikään, silakkapihvit menivät kaikki :) Tästä rohkaistuneena seuraavaksi kokkaamaan sydäntä...

Silakkapihvit tomaattisella tuorejuustotahnalla (kahdelle)

350-400g silakkafileitä
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
voita paistamiseen

Täyte

1/2 punasipuli
1 tomaatti
1 valkosipulinkynsi
1-2 rkl tomaattipyrettä
2-3 rkl maustamatonta tuorejuustoa
1/2 tl sitruunapippuria
pieni nippu tuoretta basilikaa


1. Valmista täyte: Sekoita tuorejuusto ja tomaattipyre. Poista tomaatista siemenet, hienonna se ja punasipuli ja sekoita tuorejuustoseokseen. Purista mukaan vielä valkosipulinkynsi ja silppua joukkoon tuoretta basilikaa. Jos basilikaa jää yli, voi loput silpusta nakata valmiiden pihvien kaunistajaksi.

2. Lajittele silakkafileet leivinpaperin päällä suurin piirtein samankokoisiksi pareiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla Sekoita lautasella korppujauhoa ja ripaus suolaa, ja pyöräytä fileet seoksessa, mutta älä sekoittele pareja.

3. Jaa täyte joka toiselle kalafileelle. Paista pannussa keskilämmössä (voin tulee vaahdota) 4-6 pihviä kerrallaan molemmin puolin kullanruskeaksi.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Grillauksen sivutuote


Olen varmaan jo maininnut useaan otteeseen, että 1) kun grillikausi on aluillaan, on pakko päästä grillaamaan koko ajan, ja 2) grillimme ei ole sellainen hieno kaasulla toimiva kesäkeittiö, vaan ihan tavallinen peruspallo. Haluan kuitenkin ajatella, ettei se rajoita ruuanlaittoa, vaan päinvastoin antaa uusia haasteita kekseliäisyydelle, jos mahdollisimman suuri osa ateriasta halutaan saada tehtyä takapihalla.

Tämä helppo lisäkesalaatti syntyi grillauksen sivutuotteena, kun kanankoipien lisäksi ritilälle päätyi myös kasvisviipaleita. Munat voi myös keittää jo aiemmin, ja tuoresalaattipohjan voi tehdä jo pikaisesti etukäteen tai sekoittaa ulkosalla grillattavien valmistuessa. Loppusalaatin kasaaminen onnistuu vaikka ruokapöydässä. Ei ehkä mikään kekseliäisyyden riemuvoitto (ja sellaisia meikäläiseltä ehkä turha odottaakin ;), mutta nopea, helppo ja herkullinen lisuke, joka on samalla tarpeeksi täyttävä perunankeiton poisjättämiseksi. Ja ihan yllättävän nättikin siitä tuli.

Tämä satsi oli kahdelle, mutta määrät ovat aika summittaiset riippuen syöjien määrästä.

Salaatti grillatuista vihanneksista ja kananmunasta

1  kananmuna per syöjä
paprikaa
kesäkurpitsaa
mieleisenlaatuisia salaatinlehtiä
punasipulia
balsamiviinietikkaa

oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1.  Keitä kananmunat makusi mukaisen koviksi tai löysiksi. Anna jäähtyä kuorineen kylmässä vedessä. Pilko sipuli ohuiksi renkaiksi, revi salaatinlehdet ja sekoita ne salaattikulhossa.

2. Huuhtaise paprika, ja viipaloi kesäkurpitsa pituussuuntaan n. 0,5 cm viipaleiksi.

3. Laita paprika kokonaisena kuumaan grilliin, anna sen kypsyä joka kyljeltään niin, että kuori saa jopa ihan rauhassa mustua. Kun valmis, kääräise astiapyyhkeeseen tai kannelliseen astiaan odottamaan. Laita kesäkurpitsaviipaleet grilliin ja grillaile hetken aikaa molemmin puolin, kunnes väri on mieleinen. Oliiviöljyllä tai grillikastikkeella sutiminen parantaa lopputulosta :)

4. Kokoa salaatti. Kuori grillattu paprika ja pilko sopiviksi suupaloiksi. Pilko halutessasi myös kesäkurpitsaviipaleet pienemmiksi. Sekoita salaattipohjaan, lorauta päälle oliiviöljyä sekä balsamiviinietikkaa, ja mausta suolalla ja pipppurilla. Kuori ja puolita kananmunat, ja asettele puoliskot salaatiin päälle.

Onneksi ei tarvitse syödä yksin... ;)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Couscoustäytteiset paprikat

Miksi lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsee? Täytettyäni ensin kanankoipia couscousilla, piti seuraavana päivänä päästä täyttämään myös paprikaa. Ajattelin, että tässäkin couscous toimisi mukavasti kerma- tai riisipitoisen täytteen vaihtoehtona, ja olisi ainakin hieman kermaversiota kevyempää. Loput täytteestä tein "mitä nyt jääkaapissa on" -periaatteella, jauhelihaa, raastettu juustonkannikka, tomaattipyrettä, sipulia ja valkosipulia.

Paprikat maistuivat, ja yllättivät täyttävyydellään - unohdin jopa kaveriksi tehdyn tsatsikin jääkaappiin ja söimme sen vasta seuraavan päivän grillausten kanssa.

Couscoustäytteiset paprikat (kahdelle)

2 punaista, kookkaanpuoleista paprikaa
400g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 dl couscousta
1 dl vettä tai kanalientä
n. 100g juustoraastetta
1 rkl tomaattipyrettä
(suolaa)
ripaus mustapippuria
ripaus chilirouhetta

1. Leikkaa paprikat pituussuuntaan puoliksi ja poista siemenet, mutta jätä kannat paikoilleen koristeeksi (ja kahvaksi ;).

2. Valmista täytteen komponentit. Kuullota paistinpannussa sipuli ja valkosipuli, ja lisää jauheliha mukaan paistumaan. Mausta suolalla, mustapippurilla ja chilirouheella, sekä sekoita mukaan tomaattipyre. Kiehauta vesi tai kanaliemi pienessä kattilassa, mausta suolalla tarvittaessa ja lisää couscous hieman sekoittaen. Nosta seos levyltä syrjään ja anna turvota hetken. Sekoita lopuksi keskenään couscous sekä jauheliha-sipuliseos. Jos haluat, voit myös sekoittaa osan juustoraasteesta täytemassaan.

3. Lusikoi täyte paprikanpuolikkaisiin ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 180-asteisessa uunissa 45-60 min, kunnes juusto on sulanut ja ottanut hieman väriä, ja paprikat ovat kypsät.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Grillatut kanankoivet couscoustäytteellä


Tuppaan jämähtämään asioihin, kun saan ajatuksen jostain, mitä haluaisin syödä. Näin hiljattain erään ravintolan ruokalistalla täytettyjä kanansiipiä, ja vaikka kyseiseen ravintolaan ei tullutkaan mentyä, enkä edes muista millä olivat siipensä täyttäneet, jäi ajatus kytemään jonnekin takaraivoni ruokamuistilokeroihin. Sieltä se taas pulpahti esiin, kun eilen mietin, mitä jääkaapin antimista valikoisin grilliin.

Siipiä ei ollut, mutta päätin testata broilerinkoiven täyttämistä, jotain oli saatava täyttää meni syteen tai saveen ;) Täytteeksi valikoitui couscous, koska ajattelin sen pysyvän turvallisesti koiven sisällä kuumassa grillissä. Couscousin sekaan nakkelin jämiä mehevöittämään lopullista täytettä; maapähkinävoilla höystetyistä nuudeleista yli jääneitä kevätsipulinvarsia sekä omenaa. Koipien ulkopinnalle sudin grillauksen aikana yksinkertaista barbecue-tyyppistä kastiketta, mutta niihin sopisi melkein millainen soosi tahansa, vaikkapa hyvän oliiviöljyn, sitruunan ja hunajan sekoitus.

Grillin lämmönsäätely oli edelleen hieman haasteellista, kiitos erityisesti pallogrillipaketista puuttuneen mutterin, jolla kannen venttiili olisi ollut tarkoitus kiinnittää - kun jostain syystä kotonakaan ei ole jämämuttereita, grillaamme nyt ilman venttiiliä. Haasteista johtuen pintanahkaan tuli jälleen hieman ylimääräistä rapsakkuutta (lue: hiiltä), mutta itse koivista tuli loistavan meheviä, ja aurinkokin tuli sopivasti esiin grillitulia viritellessä :)

Grillatut kanankoivet couscoustäytteellä (kahdelle, tai 1 koipi per syöjä lisukkeista riippuen)

3 kpl/1 pkt maustamattomia broilerinkoipia
suolaa

Täyte

0,5 dl vettä
0,5 dl couscousta
pari kevätsipulia silputtuna
1/2 omena raastettuna
1 rkl siirappia
1 rkl soijaa
pari ripausta chilirouhetta
pari ripausta valkosipulirouhetta

Lisäksi tarvitset jonkin sortin grillauskastiketta koipien sivelyyn grillauksen aikana. Jos teet koivet uunissa, koivet voi vaikkapa marinoida kastikkeessa etukäteen.

1. Valmista ensin täyte. Kiehauta vesitilkka ja sekoita siihen couscous; anna turvota poissa levyltä pari minuuttia. Sekoita mukaan raastettu omena, kevätsipulisilppu, soija, siirappi, chili ja valkosipuli. Jätä odottamaan koipien täyttöä.

2. Leikkaa koipireiden reisiosaan tasku nahan alle luusta alaspäin. Hiero koipiin (myös nahan alle) suolaa. Lusikoi täyte taskuihin, ja jos taskutila loppuu kesken, muuten vaan nahan alle.



3. Grillaa koipia rauhallisella lämmöllä n. 45-60 min, kunnes liha on kauttaaltaan kypsää ja lihasnesteet juoksevat kirkkaana.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Maapähkinävoilla höystetyt nuudelit


Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä - olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en "virallisiin" kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti :)

Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina.

Olen käyttänyt ruokaan ihan tavallisia pikanuudeleita, ja antanut niiden kypsyä suoraan pannulla, jolloin ne imaisevat mukavasti makuja itseensä; hitaammin kypsyvät nuudelit käyttäisin ensin kiehuvassa vedessä. Maapähkinävoin käsittelyä voisi varmaan helpottaa sekoittamalla siihen pienen tilkan vettä ja lämmittämällä sen jo etukäteen juoksevammaksi, mutta mielestäni se suli ja sekoittui nytkin riittävän tasaisesti. Annokseen saisi helposti upotettua myös muita jämiä, vaikkapa vähän jo nahistuneenpuoleisen chilipalon tai kokonaisen broilerin tai possupaistin rääppeet.

Maapähkinävoilla höystetyt nuudelit (kahdelle)

n. 300 g maustamatonta broilerin rintafilettä tai suikaletta
2 annosta munanuudeleita (nopeasti kypsyvää sorttia, annosohje paketin mukaan)
n. 3 dl vettä
2-3 rkl maapähkinävoita
3 kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
nippu korianteria
1 rkl siirappia
2 rkl soijaa
suolaa tai 1/2 kanaliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta - veden voi korvata myös suoraan kanaliemellä)
kuivattua tai tuoretta chiliä maun mukaan (laitoin kuivattua hiutaletta n. 1 tl

1. Suikaloi broileri, jollei se ole jo valmiiksi suikaleina. Viipaloi kevät- ja valkosipuli ja silppua korianteri.

2. Paista broilerinsuikaleita muutama minuutti kuumalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä molemmin puolin. Lisää chili, siirappi, soija, vesi ja kanaliemikuutio tai suola, sekä nuudelit. Painele nuudeleita hieman nesteen alle sekä kääntele niitä, kunnes ne alkavat irrota toisistaan. Lisää vettä vähän kerrallaan, jos se näyttää loppuvan heti alkuunsa (vesi saa kaikki imeytyä nuudeleihin, mutta jos se tapahtuu heti, on vettä liian vähän ja nuudelit jäävät koviksi könteiksi).

3. Lisää maapähkinävoi, anna pehmetä ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi mukaan vielä kevätsipuli- ja korianterisilppu, ja tarjoile samoin tein.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Mereneläväisiä




Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan,  (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista.

Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti.

Palvelumalli oli useimmissa kalapaikoissa melko samanlainen, lounasta oli tarjolla noin puoliltapäiviltä puoli kolmeen tai kolmeen saakka, jonka jälkeen ravintolassa oli parin tunnin tauko ennen viiden ja kuuden välillä alkavaa illallista. Listat vaihtelivat jonkin verran lounaan ja illallisen välillä, ja lisäksi varsinaisen listan ulkopuolelta löytyi yleensä liitutaululle kirjoitettu lista päivän erikoisista. Kalaruokien lisäksi jokseenkin joka paikasta löytyi myös päivän liha- ja kasvisannos. Seuraavat kaksi paikkaa löytyvät suositeltuna useammasta matkaopaskirjasta, mutta koska mekin tykkäsimme niistä isännän kanssa hurjasti lounaskokeilun perusteella, kerron niistä (lue: mainostan) täälläkin vielä erikseen.

Crannog seafood restaurant, Fort William

Fort Williamin pikkukaupunki ei sinänsä ole kaunis, mutta Crannogin ikkunasta sitä ei kyllä tule huomanneeksi, ravintola sijaitsee laiturilla aivan rannassa ja maisemat avautuvat merelle ja kukkuloille. Tilasimme lounaaksi kuoressaan tarjoillun taskuravun (dressed crab) jugurttikastikkeen, salaatin, perunasalaatin ja mangosalsan kera sekä isännälle vadillisen sydän- ja hietasimpukoita (cockles and clams) chorizo-valkoviiniliemessä. Pahoitteluni muuten, jos käännökset ontuvat; tein pikaisia googlauksia eri raaka-aineiden nimistä suomeksi, mutta laitoin englanninkieliset alkuperäiset tähän varmuuden vuoksi (ja jos joku sattuu tietämään oikeammat termit, niin tulen mielelläni korjatuksi ;).



Kylmänä tarjoiltu taskurapuannos oli hyvä ja raikas, mutta myönnän, että tykkään enemmän valkoisesta (saksi?)lihasta, kuin keltaisesta massasta, jota ravun keskikuoressa oli. Kastikkeiden kanssa rapu kuitenkin toimi, enkä jäänyt nälkäiseksi. Isännän simpukat sen sijaan olivat täysosuma, liemi antoi muhevan savuisan maun hentoihin simpukoihin, ja pääraaka-aineen loputtua lusikoimme vielä liemet kulhon pohjalta parempiin suihin. Hintaa kahdelle annokselle, kahdelle oluelle ja leipäkorille tuli kolmisenkymmentä puntaa, mutta ravintolalla ei ollut erillistä lounaslistaa, vaan kaikki annokset olivat normaalilta ala carte -listalta.


Seafood Cafe, Mallaig

Mallaigin Seafood Cafesta avautuivat näköalat kalastuspaatteja isännöivään satamaan, joten heti ravintolaan mennessä tuli olo, että ruoka taitaa tulla melko läheltä. Söimme lounaan pitkän kaavan mukaan; isännälle alkuun skotlantilaisklassikko cullen skink (meikäläisittäin kalakeitto) ja minulle kylmäsavulohta. Pääruuaksi isäntä otti grillattua kampasimpukkaa, merikrottia ja jättikatkarapuja parsa-vihnnespedillä, ja minä päivän erikoislistalta grillattua lasikampelaa (megrim, tilattaessa ei ollut tosin hajuakaan, mikä otus on kyseessä).



Alkuruuista cullen skink olisi mennyt pääruokana jo yksinään, savustettua koljaa, perunaa ja porkkanaa oli kermaisessa liemessään valtava vadillinen. Annos oli myös oiva muistuttaja siitä, miten uskomattoman hyvää yksinkertaiset asiat ovat :) Minun kylmäsavuloheni oli myös erittäin herkullista ja sitäkin oli paljon. Savun maku oli voimakkaampi kuin yleensä kotipuolessa, tamminen ja viskistä muistuttava. Lohi oli kuitenkin pehmeän raikasta, kaukana vakuumipakkausten rasvaa hikoilevista viipaleista. Ainut mitä en ihan tajunnut, olivat lohen kanssa tarjottavat suolaiset kaurakeksit, ne jäivätkin lopulta suurimmaksi osaksi lautaselle.



Pääruuista ei myöskään löytynyt juuri moitittavaa. Asiaa sen tarkemmin tuntematta arvioisin lasikampelan olevan ns. halpakala (ainakin ruokalistalla se oli halvemmasta päästä), ruotoja löytyi jonkin verran mutta liha oli helppo perata niistä irti. Kalan maku oli kuitenkin jälleen ihanan raikas ja kypsyys täydellinen, söin yksinkertaisesti sitruksilla ja yrteillä maustetun otuksen nahkoineen päivineen. Isännän annoksesta erityisesti kampasimpukat ansaitsevat maininnan, olen aiemmin syönyt kyseistä raaka-ainetta lähinnä pakasteesta tulleena ja kumipallomaisena (enkä sen vuoksi ole ikinä siitä erityisemmin innostunut), mutta nyt maku oli tuoreen raikas ja kypsennys mitä mainioin. Pääruokien ohella tarjoiltiin uusia perunoita ja vihanneksia voin kera. Tämän lounaan kustannus oli hieman korkeampi, noin 50 punnan hujakoilla kahdelta hengeltä, mutta mielestäni rahalle sai myös vastinetta, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja kaksi olutta, kaikki herkullisia (myös oluet ;). Notkuimme ravintolan ovesta ulos vatsat onnellisen täysinä.