perjantai 31. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipikkelsi


Kuukauden kasviksen viimeisenä lokakuun reseptinä kokeilin tehdä kaalista pikkelsiä. Raikas, sitruunalla tai etikalla maustettu kaalisalaatti on kestosuosikkejani, joten arvelin pitäväni myös pikkelöidystä versiosta. Ohje on kombinaatio useammasta lähteestä, metodiin nappasin suuntaa BBC Good Foodin pikkelöidyn punakaalin ohjeesta, mausteet ovat joltiseenkin omasta päästä ja liemi hyväksi havaitulla 1-2-3 (yksi etikkaa, kaksi sokeria, kolme vettä) -suhteella tehty perusliemi, jonka olen oppinut suosikkisillistäni.

Harkitsin laittavani pikkelsiin myös paprikaa, mutta pelkäsin sen jyräävän kaalin maun ja halusin tällä kertaa tehdä aika yksinkertaisen version. Pikkelsin pariksi kypsyy hellalla ja uunissa parhaillaan siansorkkia, arvelin hapokkaan kaalin taittavan niiden rasvaisuutta hyvin. Sorkkaprojektista kuulette lisää myöhemmin!

Helppo kaalipikkelsi

n. 500g valkokaalia
1 keskikokoinen porkkana
3-4 rkl merisuolaa
1 sipuli

liemi

1 dl etikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
5 kokonaista neilikankukkaa
pari laakerinlehteä
1 rkl sinapinsiemeniä
pari rouhaisua mustapippuria

1. Raasta porkkana ja kaali tai suikaloi se ohuelti vaikkapa juustohöylällä. Viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita kaali ja porkkana lävikköön tiskialtaaseen ja sekoita mukaan suola. Jätä valumaan 2-3 tunniksi.

2. Sekoita kaikki liemen ainekset ja kiehauta niin, että sokeri liukenee. Anna jäähtyä sen aikaa, kun kaalit valuvat.

3. Huuhtele kaali-porkkanaseos, valuta ja puristele kuivaksi ensin lävikössä ja lopuksi vaikka puhtaan astiapyyhkeen avulla. Lado puhtaaseen säilöntäpurkkiin vuorotellen sipulia ja kaaliseosta. Kaada päälle liemi. Anna maustua kaksi vuorokautta ennen syömistä.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Yhden astian ruokaa: hitaasti kypsytetty possun potka ja lisukkeet


Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti.

Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin.

Minä käytin ruokaan puoliksi sahattua potkaa, mutta kokonainenkin tähän toki sopii - kenties jopa vielä paremmin, kun liha ei pääse pinnaltakaan yhtään kuivahtamaan vaan saa muhia suussasulavaksi nahan turvissa. Uuni oli meillä 120-asteinen, mutta se voisi olla vielä vähän pienemmälläkin, jolloin kypsennysaika luonnollisesti voi olla vielä pidempi. Nälästä riippuen potka riittää kahdelle-kolmelle hengelle, meillä söi kaksi aikuista kertaalleen sekä vajaan vuoden ikäinen - mutta hyvällä ruokahalulla varustettu - ihmispoikanen kahteen kertaan. Lapsen ruokailusta johtuen lisäsin aikuisten annoksiin suolan vasta jälkikäteen, mutta ohjeeseen olen laittanut suolan niin, kuin sen normaalisti tekisin.

Seuraava possuprojektini onkin näillä näkymin siansorkat. Jos sinulla on hyviä sorkkavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan!

Kasvisten kera haudutettu possun potka (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 possun potka (puoliksi sahattuna)
2 sipulia
2-3 porkkanaa
8 valkosipulinkynttä
8 keskikokoista perunaa
200g punaisia linssejä (kuiva paino)
muutama laakerinlehti
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
pari rouhaisua mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
noin litra vettä

1. Ota potka huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuori ja pilko karkeasti sipulit ja porkkanat. Erottele valkosipulinkynnet toisistaan mutta älä kuori.

2. Pyyhkäise potkanpuolikkaat talouspaperilla ja hiero niihin suolaa ja mustapippuria kaikille pinnoille. Laita porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet ja potkanpuolikkaat (nahkapuoli ylöspäin) laakeahkoon uunivuokaan (minä käytin lasagnevuokaa, se toimi hyvin). Ripsaise halutessasi hieman suolaa ja pippuria myös kasviksille. Lisää astiaan laakerinlehdet ja neilikat, sekä sentin-parin kerros vettä niin, että potkien leikkuupinta jää veden alle ja laita 120-asteiseen uuniin muhimaan noin neljäksi-viideksi tunniksi. Potkat alkavat hieman taipua paiston aikana, jolloin leikkauspintaa tulee enemmän esiin. Lihaa kannattaa siksi valella ja käännellä silloin tällöin hieman niin, että osa leikkuupinnasta jää aina veden alle. Lisäksi vettä voi hiukan lisäillä paiston aikana, jos sitä tuntuu haihtuvan paljon.

3. Kuori perunat ja huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää perunat uunivuokaan niin, että ne pääsevät kypsymään possuliemessä, joskaan niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Noin puolen tunnin kuluttua käännä perunat ja lisää linssit vuokaan. Anna kypsyä vielä puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat kypsät.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipiirakka




Varoituksen sana, tämä piirakka ei sovi linjojensa vaalijoille, paitsi ehkä sellaisille, jotka haluavat vaalia linjojensa runsautta ;)

Innostuin nimittäin kuukauden kasvis -teeman hengessä leipomaan vihdoin elämäni ensimmäisen kaalipiirakan. Vaikka kaalipiirakasta tykkään, vierastan hieman leipomista ja varsinkin sellaista, mihin kuuluu kaulitsemista ja taikinalevyjen siirtelyä. No, piirakka ei kauneuskilpailussa pärjäisi, mutta valmistus oli lopulta kuitenkin aika helppoa ja vähän sinnepäin -suorakaiteen muotoiset taikinalevytkin pysyivät ehjinä. Ja maku palkitsi, joten ulkonäkö ei harmittanut yhtään.

Piirakkaohje on alun perin Valion, mutta tein siihen joitain muokkauksia. Olin aikeissa korvata kermaviilin rahkalla, jota on yleensä aina jääkaapissamme, mutta juuri tämän kerran se olikin lopussa. Parempien maitotuotteiden puutteessa käytin sitten kermalla notkistettua tuorejuustoa (kuten sanottu, tämä ei ole laihduttajille) - siitä tehty pohja oli todella hyvää, mutta ehkä hieman liian tuhtia jopa minun makuuni, eli ensi kerralla käyttäisin sitä rahkaa. Isäntä taas kaipaili piirakkaan lihaa, mutta minusta täyte toimi tosi hyvin sellaisenaankin. Paistettu karitsan jauheliha voisi silti olla hyvä, maukas lisä piirakkaan. Kiireinen voi tehdä täytteen valmiiksi jo edellisenä päivänä, mikä nopeuttaa tekemistä piirakan paistopäivänä.



Kaalipiirakka (n. 30 x 30 cm)

150g voita
200g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl kermaa
(tai 200g kermaviiliä tai maitorahkaa kahden edellisen tilalle)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(hyppysellinen suolaa)

täyte

1 kg valkokaalia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl voita
1 rkl siirappia
1 lihaliemikuutio (käytin vastaavan määrän luomulihaliemijauhetta)
pari hyppysellistä meiramia
pari hyppysellistä valkopippuria

1 kananmuna voiteluun

1. Ota taikinaan käytettävä voi huoneenlämpöön pehmenemään. Silppua kaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata isossa, paksupohjaisessa kattilassa täytteeseen menevä voi ja hauduttele siinä kaalia, sipulia ja valkosipulia pienehköllä lämmöllä n. 45 minuuttia (tuntikin on ok), kunnes ne pehmenevät.

Kaalimäärä tuntuu paljolta, mutta se menee hurjasti kasaan.

2. Kaalin hautuessa notkista kulhossa tuorejuusto sekoittamalla sitä voimakkaasti kermatilkan kera. Sekoita mukaan pehmennyt voi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe (sekä halutessasi suola) ja sekoita ne sitten nopeasti taikinan kosteisiin aineisiin. Painele taikina suorakaiteen muotoiseksi köntiksi, kääräise kelmuun ja laita jääkaappiin vetäytymään, kunnes täyte on valmista.



3. Kaulitse hieman jauhotetulla alustalla puolet taikinasta levyksi (alkuperäisohjeessa on hieman pienemmät taikinalevyt, mutta minulla taikina riitti hyvin kahteen 30 x 30cm levyyn). Nosta  levy leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä päälle kaalitäyte, mutta jätä hieman reunoja näkyviin ja voitele ne kananmunalla. Kaulitse toinen levy samankokoiseksi, nosta se kaalitäytteen päälle ja painele reunat kiinni haarukalla. Voitele piirakan pinta kananmunalla, pistele siihen haarukalla reikiä ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on saanut kauniin värin.



keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Lempeä bataatti-possucurry


Jokunen kuukausi sitten kirjoitin vanhemman ja vauvan syömisten optimoinnista. No, aika kuluu nopeasti ja meillä aletaan olla siinä onnellisessa pisteessä, että koko perhe pystyy syömään joltiseenkin samaa ruokaa. Toki joitain rajoituksia vajaan vuoden ikäiselle vielä suositellaan, mutta sallittu repertuaari on jo niin laaja, ettei tarvitse miettiä päätään puhki seuraavaa lounasta keksiessään.

Esimerkiksi tällainen lempeä curry menee nykyisin myös perheen pienimmälle. Ruoka syntyi vähän vahingossa, niinkuin nykyisin aika moni asia meidän keittiössä. Vaikka lapsi syö jo melkein kaikkea, ei oma pääni taaskaan ollut kaupassa niin mukana, että olisin sen huomioinut vaan keräsin kärryyn autopilotilla yhden bataatin lapsen ruokkimista varten. Yhden. Eikä se edes ollut kovin suuri. En parhaallakaan pihistelyllä saisi yhtä bataattia riittämään koko porukalle sellaisenaan, mutta keksin pilkkoa sen lempeään, massaman-curryn tyyppiseen, kookosmaitopohjaiseen kastikkeeseen. Samaan kastikkeeseen meni myös pala (sanottakoon taas, että ihan mahtavaa Kiven Säästöpossun) kassleria, jota oli jäänyt edellispäivältä yli. Vähän sipulia, porkkanaa, inkivääriä ja muita mausteita, ja kas, meillä oli maukas, syksyn väreissä hehkuva curry.

Lapsen annoksen otin erilleen ennen chilin ja suolan lisäämistä, toisaalta ilman erillistä chiliäkin kastikkeesta tulee mausteinen, joten se ei ole minusta välttämätön lisä. Lisukkeena söimme riisiä, mutta bataatin vuoksi kastike olisi luultavasti riittävän ruokaisaa ihan sellaisenaankin.

Bataatti-possucurry

1 pienehkö bataatti
400-500g possun kassleria
2 sipulia
2 porkkanaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 tlk kookosmaitoa
2 tl currya (esim. Madras)
1/2 tl kanelia
1 rkl tomaattipyreetä
pieni nippu tuoretta korianteria
voita tai öljyä paistamiseen
(suolaa ja chiliä aikuisten annokseen)

1. Kuori kaikki kasvikset, raasta inkivääri, kuutioi bataatti ja porkkana ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Leikkaa kassler suupalakuutioiksi, ruskista korkealaitaisella pannulla tai wokkipannulla ja laita syrjään hetkeksi. Kuullota pannulla erissä sipuli, valkosipuli, bataatti ja porkkana (kaksi viimeksimainittua loppukypsyvät kastikkeesta, joten älä huoli, jos ne jäävät raa'aksi). Mausta kasvikset ja liha curryjauheella, tomaattipyreellä, kanelilla ja inkiväärillä.

2. Nosta ainekset takaisin pannuun ja kaada päälle kookosmaito. Laita lämpö pienimmilleen ja anna muhia kannen alla 20-30 minuuttia, kunnes kassler on kypsää ja mureaa. Silppua pinnalle tuoretta korianteria.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka


Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli :)

Miedomman version saisi tehtyä esimerkiksi suppilovahveroista tai tateista, mutta minä pidin tässä juuri siitä, että torvisienet ovat niin pullollaan makua. Tattien kaveriksi olisin käyttänyt ehkä hieman sitruunankuorta. Nyt käytin pois edellisvuoden pakastettuja sieniä, jotka olin esipaistanut ennen pakastusta, mutta kuivatut tai tuoreet sienet käyvät tietysti yhtä hyvin. Taikinamäärä riittää ohuehkopohjaisessa piirakassa 27cm piirakkavuokaan, minä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jolloin (omasta mielestäni) piirakasta saa vähän näyttävämmän, kun reunat eivät jää vuokaan piiloon.

Mustatorvisienipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
150g voita
2 rkl maitorahkaa
(tilkka vettä)

täyte:

n. 250g pakasteesta sulatettuja mustatorvisieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
2 dl kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
150g juustoraastetta
pari ripsausta suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta timjamia
voita tai öljyä paistamiseen

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä suola. Nypi pehmennyt voi jauhojen sekaan taikinaksi. Lisää maitorahka ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Painele taikina voideltuun piirakka- tai kakkuvuokaan ohueksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hieman vetäytymään.

2. Hienonna torvisieniä hieman. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki öljyssä tai voissa paistinpannulla. Lisää sienet ja paista, kunnes kaikki ylimääräinen neste on haihtunut sienistä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja riivi mukaan timjaminlehdet.

3. Notkista tuorejuustoa hieman kulhossa kermatilkan kera. Lisää loput kermasta samalla sekoitellen. Vatkaa mukaan munat, lisää vielä juustoraaste ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa suolalla ja halutessasi pippurilla.

4. Ota piirakkapohja jääkaapista. Lado pohjan päälle sieni-sipuliseos tasaiseksi kerrokseksi ja kaada päälle munakerma-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat hieman väriä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: kaalilaatikko kvinoalla


Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin.

Tämänkertainen versio ei muuten poikkea normista, mutta hiilariksi valitsin vaihteeksi kvinoaa. Jonkin aikaa sitten kuulin puolitutun tehneen kaalilaatikkoa kvinoasta, ja kun meillä sitä on aika suurissa määrin (pitkä tarina), päätin itsekin kokeilla. Kvinoa sopi laatikkoon hyvin, mutta ei kyllä voittanut perinteistä riisiä. Jotenkin se kvinoa vaan tuppaa maistumaan liian terveelliseltä, voi olla, että kermapurkilla olisi saanut vahingon korjattua ;) Suosittelen silti sitä kokeilemaan, vaihtelu virkistää ja jos muuten pidät kvinoasta, saatat yllättyä iloisesti.

Niin ja muuten, vaikka kyse on ruuasta, jota suomalaisissa kotitalouksissa on tehty iät ja ajat, älkää haksahtako luulemaan, etteivät mausteet sopisi kaalilaatikkoon. Reilusti pippuria, meiramia ja valkosipulia, niin hyvä tulee!

Kvinoa-kaalilaatikko

n. 1/2 suurehkosta kaalista
250g kvinoaa
700g karitsan jauhelihaa
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
n. 1l lihalientä
pari ripsausta meiramia
mustapippuria
suolaa
2 rkl siirappia
tilkka vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen sekä vuoan pintaan

1. Hienonna kaali, kuullota sitä pannulla muutamassa erässä hieman pehmeämmäksi ja siirrä syrjään odottelemaan. Kaalin kuullottuessa huuhtele kvinoa huolellisesti, keitä 5-10 minuuttia suolalla maustetussa vedessä (kvinoan ei tarvitse kypsyä kokonaan kuin vasta uunissa, joten pidempi keittely ja haudutus ei ole tarpeen) ja valuta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannussa, lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Välimausta suolalla ja pippurilla.

2. Voitele suurehko uunivuoka ja sekoita kvinoa, suurin osa kaalista, ja jauheliha-sipuliseos huolellisesti. Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria tai meiramia tarpeen mukaan. Levitä loput kaalista vuoan päälle ja kaada päälle lihaliemi. Jos lihalientä jää yli, sitä voi lisätä paiston aikana, jos vaikuttaa, että laatikko meinaa kuivahtaa liikaa (vesi tai kermakin käy lisänesteeksi).

3. Sekoita siirappi tilkkaan vettä ja sudi/valuta kaalilaatikon pintaan. Lisää vielä muutama voilastu laatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kurkistele laatikkoa paiston aikana silloin tällöin ja peitä se, jos pinta alkaa tummua liikaa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Tulistekoukussa


Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen. 

Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään - kaikista paikoista - Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus... no, näin se junttikin sivistyy.  

Viimeisen reilun viikon aikana olen sitten tehnyt vastaavaa tulistetta myös khao man kai -tyylisen keitetyn kanan kylkeen sekä tämän viimeisimmän ja karussa keittiökaaoksessa pikaisesti valokuvatun version paistetun nieriän kaveriksi. Viimeksi käytin lähikaupan ainoita chilejä, joihin ei oltu merkitty lajiketta vaan ainoastaan, että kyseessä on mieto, hollantilainen ja punainen chili. Ihan yhtä maukkaita ne eivät olleet kuin jalapenot tai sellaiset pienet, vihreät linnunsilmächilit, mutta ajoivat kyllä asiansa ja muut maut kompensoivat kokonaisuutta. 

Vähän kuten taannoinen kaalisalaattini, tämä soosi on muunneltavissa aika monella tapaa, kunhan peruskomponentit ovat kohdillaan. Kastikkeen happamana osana käytin hieman makeaa riisiviinietikkaa tehdessäni dippiä kanalle, kalan kanssa laitoin limeä ja hiukan sokeria. Inkivääriä tuli laitettua viimeksi, mutta se ei ole välttämättömyys. Ja chililaatua, makeutta ja valkosipulin määrää voi sovitella käyttötarkoituksen mukaan. Ja niitähän löytyy, käyttötarkoituksia siis. Vaikka ei olisi niin höyrähtänyt kuin allekirjoittanut ja valmis syömään tulistetta ihan minkä kanssa tahansa, niin helposti voi sanoa sen toimivan niin lihan, kalan kuin kanankin kyljessä, salaateissa kastikkeena tai vaikka riisipaperirullien täytteenä.

Thaityylinen kalakastike-chilidippi

1 dl kalakastiketta
2 limetin mehu
1 tl sokeria
2 suurehkoa, punaista chiliä siemenineen
2 valkosipulinkynttä
nippu (ruukullinen) korianteria
pieni pala tuoretta inkivääriä
pari kevätsipulin vartta

Sekoita keskenään limettimehu, sokeri ja kalakastike. Kuori ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Silppua korianteri sekä kevätsipuli, suikaloi inkivääri, hienonna chili ja sekoita kaikki kastikkeeseen. Anna maustua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoilua. 

torstai 9. lokakuuta 2014

Paahdettua kukka- ja ruusukaalia sekä uutta ruokainspiraatiota



Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi.

Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa.

Ruusukaalin kaveriksi kaivoin jääkaapista vähän käytetyn kukkakaalin, jonka jämät pilkoin samaan uunivuokaan. Siinä muuten toinen kasvis, jonka syön yleensä aina samalla tavalla, höyrytettynä voin ja curryjauheen (jep) kera, eli korkea aika oli tuulettaa vähän kukkakaaliakin. Lopputuloksesta tulikin tosi hyvää, joskin olin onnistunut heittämään mukaan hiukan liikaa suolaa (ehkä se yksi hyppysellinen olisi ollut tarpeeksi kahden sijaan). Suolasta huolimatta paahdetut kaalit olivat oiva kaveri paistetuille porsaankyljyksille, muuta lisukettä ei kaivattu ja yksi arki-ilta oli jälleen pelastettu.

Paahdetut kukka- ja ruusukaalit

1 pienehkö kukkakaali
300g ruusukaaleja
kämmenellinen kuorittuja saksanpähkinöitä (n. 5 kokonaista eli 10 kuorittua puolikasta)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
muutama voilastu
suolaa
mustapippuria

Leikkaa ruusukaalien kannat ja poista mahdolliset huonot päällilehdet, pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja laita molemmat kaalit sikin sokin uunivuokaan. Murskaa morttelissa saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi, kuori valkosipulinkynsi ja pilko samanmoiseksi rouheeksi. Ripottele nämäkin vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita ja vuole päälle muutama lastu voita. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.



maanantai 6. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: se tavallisin kaalisalaatti


Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja.

Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää).

Muita kaalisalaatteja Kärähtäneistä löytyy vaikka miten, ja niissäkin aika pitkälti vain muunnellaan samaa perusideaa; nopealla katsomalla löytyivät ainakin tomaatti-slaw, goi ga, aasialainen slaw ja vale-papaijasalaatti.

Kaalisalaatti

1/4 valkokaali
1 porkkana
1/2 paprika
1/2 sipuli tai punasipuli
(1/2 kurkku)

kastike

2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
(1/2 tl kuivattua, rouhittua valkosipulia)
n. 4 rkl hyvää oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali juustohöylällä tai muulla sopivalla ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana ja pilko paprika, sipuli ja kurkku (minulla ei tällä kertaa ollut, mutta yleensä käytän) niinikään ohuiksi suikaleiksi. Kippaa kastikkeen nestemäiset aineet salaatin päälle, mausta, sekoita ja anna vetäytyä vähän aikaa. Kastikkeen voi myös sekoittaa erikseen ja kipata vasta sitten salaatin päälle; jos käytät hunajan sijaan makeutuksena sokeria tai jos salaatinaineet ovat kovin kylmät, voi jälkimmäinen tapa olla parempi.

torstai 2. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - lokakuu: kaali


Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin. 

Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa?

Lokakuussa teen siis parhaani kokatakseni kaalista. Muutama idea on jo kerääntynyt mieleeni muhimaan, toivottavasti niistä riittää teillekin iloa!