torstai 31. heinäkuuta 2014

Street Food Carnival Kasarmitorilla

Ruokatapahtumat tuntuvat ihan kokonaan vallanneen Helsingin, ja sehän meille syömisestä innostuneille sopii. Eilen kävin ystävättären, hänen taaperonsa ja oman ihmispoikasen kanssa testaamassa Kasarmitorin Street Food Carnivalin, joka kokoaa kaupungin food truckit samaan paikkaan. Tapahtuma on toistaiseksi järjestetty keskiviikkoisin klo 16-21 ja jatkuu tiettävästi samalla mallilla vielä elokuussa. Kameran unohdin valitettavasti kotiin (taas!!), joten pahoittelen kuvien puutetta tässä raportissa.

Ainakin näin lämpimillä keleillä ihmisiä oli liikkeellä reilusti, jonoista päätellen ruokatapahtumia ei siis ole vielä liikaa. Me olimme paikalla vajaasta viidestä noin puoli seitsemään, ja porukkaa riitti tasaisesti ainakin koko sen ajan. Ruokarekkojen - onkohan food truckille jotain "oikeaa" suomenkielistä termiä? - valikoima taitaa hieman vaihdella viikoittain, koska muutamia ennalta odotettuja rekkoja ei tällä kertaa näkynyt. Silti, kymmenkunta rekkaa koristi torin laitoja joten valinnanvaraa oli ihan riittävästi, vaikka tarjonta oli aika burgerivoittoista. Me jonotimme ensin Richard McCormickin kioskille, jonka nopeasti vetävä jono oli siedettävän mittainen ja josta valitsimme korean bbq-sushiburritot. Sushiburrito oli vähän niinkuin leikkaamaton makirulla, lihaa, kurkkua, kastiketta ja sushiriisiä merileväarkin sisään kääräistynä. Kympin hinta tuntui suhteellisen kovalta, mutta rulla oli raikas ja maistuva, vaikkei isompi nälkä sillä olisi ehkä lähtenytkään.

Sushiburriton jälkeen ei ollut nälkä, mutta emme olleet erityisen täysiäkään, joten suunnistimme vielä kasvisravintola Soi Soin kojulle. Teimme valintamme jälleen jonon perusteella, mutta se olikin virhe, koska jono ei kertonut oikeasta jonotustilanteesta, vaan ensin jonotettiin tilaamaan ja sitten asiakas sai tilausnumeron, jonka jälkeen ruokaa odoteltiin vielä tovi. Odotus oli ehkä pitkähkö, mutta seitsemän euron hampurilaistemme hamppupihvit sikäli onnistuneet, ettei hommasta jäänyt huono maku suuhun.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kiva, pieni pistäytymiskohde, jossa kaikki vaihtoehdot ovat sopivan lähellä toisiaan valinnan helpottamiseksi. Kannattaa siellä poiketa, jos keskustassa on liikkeellä ja lapsetkin voi ottaa mukaan. Jonoja on, mutta ne tuntuivat suurimmalla osalla myös vetävän ihan mukavasti. Hinnat liikkuvat kympin molemmin puolin per annos, mikä on tietysti "tavallista" grillikiskaa arvokkaampaa, mutta toki tarkoitus on myös myydä tavallista grilliä parempaa sapuskaa :) Erityyppisiä food truckeja olisi kiva saada lisää, vaihtoehtoja oli nytkin mutta kieltämättä pulled pork, purilaiset ja srirachapohjaiset soosit olivat vähän turhankin hyvin edustettuina, niin hyviä kuin ne ovatkin. Kiinnostavalta vaikutti tiibetiläistä ruokaa mainostava koju, josta sai hauskan näköisiä nyyttejä, mutta se jäi eilisessä kuumuudessa valitettavasti testaamatta.

Hannan soppa -blogissa on kerrottu edellisviikon karnevaalista (ja muistettu käyttää kameraakin ;), kannattaa käydä lukaisemassa ja ihastelemassa tunnelmia!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Nektariinisalsa


Lämmöstä en valita, mutta vähän se asettaa jo haasteita ruokahuollolle. Uunin käyttö on pannassa ja keittolevytkin tuovat aika nopeasti tuskanhien pintaan. Sanonta "niska limassa" alkaa konkretisoitua. 
Uskollinen pallogrillimme jaksaa onneksi pöhistä ja grillata voi mielin määrin. Viimeksi grillattujen porsaankyljysten pariksi tein nektariineista raikasta, makeantulista salsaa, joka sopi ihan mahtavasti lihan rinnalle. Alun perin idea löytyi täältä persikoista tehtynä, mutta tartuin nektariineihin kun niitä kotona jo valmiiksi oli. Annoksesta riittää neljän kyljyksen lisukkeeksi, jos jotain jää yli niin jämät maistuvat sellaisenaan lusikoituna, tai rapeaksi paistetun pekonin kera. 

Nektariinisalsa

2 nektariinia
1/2 tomaatti (suurehko)
1 pieni tulinen chilipalko
1/2 punasipuli
1/2 valkosipulinkynsi
1/2 limetin mehu
pieni nippu korianteria silputtuna
ripsaus suolaa

Leikkaa nektariini ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Hienonna chili, sipuli ja valkosipuli ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Purista mukaan limetin mehu ja lisää suolaripsaus sekä hienonnettu korianteri. Kääntele varovaisesti sekaisin. Salsan ei varsinaisesti tarvitse vetäytyä ennen tarjoilua, mutta maun mukaan sen voi antaa hetken viiletä jääkaapissa. 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kuukauden kasvis - herne: hernepesto


Ei ole yllätys, että herneistä saa jos jonkinmoista ihanaa tahnaa. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viinin numerossa (5/2014) oli tehty hernepestoa, ja kun vähän aiheesta googlailin, löytyi netin syövereistä vaikka millaisia variaatioita kyseisestä kastikkeesta. Perinteisimmissä oli lähinnä perinteisen peston basilika korvattu herneillä, vaihtoehtoisemmissa käytettiin usein cashew-pähkinää pinjansiemenen tilalla ja maustettiin herneen lisäksi erilaisin yrtein. Kaikissa ei ollut parmesania ollenkaan.

Allaolevassa ohjeessa hernepesto niin, kuin se meidän  keittiössä tänään tehtiin. Vähän arvelutti heittää sekaisin limettiä, casheweita ja parmesania, mutta positiivisena  yllätyksenä pestosta tulikin tosi raikas. Ohjeesta tuli parisen desiä kastiketta, suoraan ei voi sanoa, kuinka monelle hengelle se riittäisi, koska menekki riippuu paljolti käyttötarkoituksesta. Pestoa on meillä ehditty jo sujauttaa leivän päälle sekä uunikalan kylkiäiseksi, pastan seuralaisena vaikka pastasalaatissa sitä täytynee testata myös.

Hernepesto

200g perattuja tuoreita herneitä tai pakasteherneitä
1 dl cashewpähkinöitä
1 limetin mehu
parmesania raastettuna
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
mustapippuria
suolaa

Laita kapeaan kulhoon tai kannuun (minä käytin litran mittaa, se sopii sauvasekoittimella surautteluun) herneet ja pähkinät ja surauta sauvasekoittimella karkeahkoksi tahnaksi. Sekoita mukaan limetti, parmesan ja valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla. Valuta vielä oliiviöljy mukaan samalla uudemman kerran sauvasekoittimella surauttaen. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ruokailun optimointia vauvalle ja vanhemmalle

Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle.
Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut.

Onhan noita arkea helpottavia vinkkejä, kaikille äideille on varmasti tuttua esimerkiksi soseiden bulkkivalmistus ja pakastaminen jääkuutioissa tai muissa pienissä annoksissa. Ja sormiruokaillakin voi, ja se onkin mukavaa - vaikkakin sotkuista - puuhaa, kun myös äiti saa molemmat kädet vapaaksi ja voi syödä samaan aikaan itsekin. Koiratkin tulevat ruokittua. Silti, kun kaikki eivät syö samaa ruokaa, tulee järjestelystä joka tapauksessa ylimääräistä hommaa ja suunnittelua. Mistä päästäänkin siihen optimointiin; meillä olen kokenut helpoimmaksi ruokailutavaksi sen, jos voin mahdollisimman usein tehdä samaa ruokaa sekä itselleni että vauvalle. Sallittujen ruoka-aineiden repertuaari on nimittäin jo aika laaja yli puolivuotiaalle; menemättä sen tarkemmin suosituksiin, maitotuotteet taitavat olla ainut kokonainen ruoka-aineryhmä, jota tulisi välttää. Lisäksi on toki pienempiä ruoka-ryhmiä ja yksittäisiä sopimattomia aineita, kuten nitraattipitoiset kasvikset tai hunaja, mutta pointtini on, että tosi montaa asiaa saa seitsemän kuukautta täyttänyt vauva jo syödä. Minulle taas on mielekkäämpää tehdä ns. oikeaa ruokaa kuin kokoelmia erilaisia soseita, ja onhan se myös mukavaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä itse syön ja mitä vauva syö, vaan voi keskittyä siihen, mitä me syömme.

Alla siis muutamia vinkkejä aterioista, joita meillä on syöty koko perheen voimin; ihan tavallisia kotiruokia, joiden valmistustapaa on ehkä hieman muutettu (esim. lisätyn rasvan käyttöä ja ruokien kypsentämistä rasvassa paistamalla suositellaan vältettävän), ja aikuisten annoksen suola ja voimakkaimmat mausteet lisätty vasta jälkikäteen. Ei ehkä ihan täydellistä aikuiselle, mutta riittävän hyvää. Kotikaappeihin ei näitä varten tarvitse tehdä kummempia hankintoja; itse keittelin suolattomat lihaliemet pakastimeen, mutta ilmankin pärjää. Lapselle edellytyksenä on lähinnä ollut, että tavallisimmat raaka-aineet on maisteltu sellaisenaan jo ennen näiden aterioiden syöttämistä, ja itse annokset on yleensä soseutettu enemmän tai vähemmän karkeasti. Mausteisiin ja ns. voimakkaampiin makuihin, kuten sipuliin tai paprikaan,  olen totutellut varovasti; jos ne eivät ole aiheuttaneet kummempia oireita tai vaivoja, on niitä testattu toistekin.

Disclaimerina vielä, en ole vauvanruokailun asiantuntija enkä fanaattinen minkään ruokailukoulukunnan suhteen, ja puhun perustaen ainoastaan meidän perheen yhden lapsen kokemukseen. Kaikki perheet ovat varmasti näissä asioissa erilaisia eikä yhtä oikeaa tapaa taida olla olemassakaan. Ei meillä edelleenkään kaikkea optimoida, välillä tehdään soseita emmekä purkkiruokiinkaan sylje, mutta minusta on mukavaa, että yhteisiä ruokalajeja on vaihtoehtona olemassa. Allaolevaan en ole laittanut tarkkaa reseptiikkaa, vaan ruuat on kuvailtu lähinnä ideatasolla ja keskittyen siihen, mikä ehkä poikkeaa "normaalista" tavasta tehdä sama asia. Ruokien ideat ovat osittain omia ja osittain sieltä sun täältä kerättyjä, loppuun siis vielä terveiset ja kiitokset niille, joilta olen ajatuksia saanut, toivottavasti tiedätte, keitä olette! :)

Perunamunakas

Yksi perusohje frittatalle löytyy täältä, sen pohjalta olen muunnellut tämän vauvaystävällisen kasvisversion. Minä olen käyttänyt vauvaversioon mm. paprikaa, parsakaalia, kesäistä nippusipulia ja perunaa. Perunat ja parsakaali on höyrytetty etukäteen (olen käytännössä hyödyntänyt edellispäivän jämiä), muut kasvikset kypsyvät uunissa munakkaan mukana. Uunipannun olen vuorannut leivinpaperilla, niin rasvan lisääminen ei ole tarpeellista. Pannuun olen latonut perunat ja kasvikset, ja kaatanut päälle kananmunat, joiden rakenteen olen vatkannut rikki. Mausteena kasviksille ja munaseokselle olen käyttänyt esim. paprikajauhetta ja mustapippuria.

Jauhelihakeitto

Tämä taisi olla ihan niitä ensimmäisiä "oikeita" ruokia, mitä ihmispoikaselle tarjottiin. Vauvaversioon olen kiehauttanut vedessä peruna-, porkkana- sekä palsternakkakuutioita, paahtanut jauhelihan kuivalla pannulla, ja lisännyt sen sitten purjosuikaleiden kanssa soppaan. Mausteeksi maustepippuria ja kun lapsen annos (tai annokset) on otettu satsista erilleen, voi aikuisille jäävään osaan lisätä esim. lihaliemikuution tai suolaa. Koko sopan voi myös keittää suolattomaan lihaliemeen, jolloin aikuinen ei kaipaa omaan annokseensa kuin suolaa. Ja soppa voi yhtä hyvin olla kana- tai kalakeittokin, tällöin pannulla ei tarvitse erikseen kuullottaa mitään vaan kana- tai kalasuikaleet voi suoraan nakata kattilaan. Vihannespuoltakin voi varioida.

Uunikala, perunat ja kasvikset

Tämä toimii varsinkin näin kesällä pottujen ja kasvisten ollessa parhaimmillaan. Ruodoton kalafileepala (minä käytän yleensä lohta tai kirjolohta, koska ne eivät kuivahda ihan helposti) kypsennetään 180-asteisessa uunissa (puolen kilon palalle yleensä 20 min riittää), kalan voi maustaa esim. sitruunamehulla ja kevyesti mustapippurilla. Uudet perunat (huom. niitä ihan pienimpiä, sormenpään kokoisia ei suositella, eikä niitä varmaan moni äiti ehtisi pestäkään)  pesaistaan ja höyrytetään, mukaan kattilaan voi laittaa kasviksia mielen mukaan, meillä yleensä parsa- tai kukkakaalia. Aikuiselle voita kasvisten päälle.

Karjalanpaisti

Perusohje ja vinkkejä tämäntyyppisen paistin onnistumiseen löytyy täältä. Vauvaystävälliseen versioon ei tosin laiteta suolaa, mutta muuten ohjetta ei tarvitse muuttaa sen kummemmin. Jos ei ole kovin puristi, voi muitakin kasviksia lisätä joukkoon. Soseutettaessa kannattaa mukaan laittaa myös paistinlientä, se tekee koostumuksesta pehmeän ja antaa makua.

Pasta bolognese

Köyhän miehen pikaversio spagbolista on ollut meillä ihmispoikasen suurimpia herkkuja. Normaalista poiketen paahdan jauhelihan kuivalla pannulla ja kuullotan sipulia ja pientä määrää valkosipulia jauhelihasta irtoavassa nesteessä. Mukaan tomaattimurska ja mustapippuria sekä yrttejä maun mukaan, ja annetaan sipulien hautua kunnolla kypsiksi. Reilusti kastiketta ja sopivasti pastaa, niin soseesta tulee ihanan mehevä. Aikuisten versiota voi jatkaa sitten vielä kunnolla maustamalla ja suolaamalla. Huom. tomaattipyreessä on huomattavasti enemmän suolaa kuin tomaattimurskassa, joten sitä kannattaa laittaa vasta aikuisten versioon, jos käyttää ylipäänsä.


Uunibroileri ja kasvikset

Meillä ei hellepäivinä uunia lämmitetä näin pitkäksi aikaa, mutta viileämmällä kelillä tämä on superhelppoa herkkua. Olen pilkkonut uuniin erilaisia kasviksia, esim. bataattia, sipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa, ja nostanut päälle esim. broilerin luuttomia ja nahattomia reisipaloja (kauppanimikkeenä taitaa olla paistileike). Mausteita voi ripsiä mukaan maun ja tottumuksen mukaan. 175-asteisessa uunissa ruoka valmistuu noin tunnissa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kuukauden kasvis - heinäkuu: herne


Jihuu, heinäkuu ja ehkä sen ultimate suosikkikasvikseni, herneiden, sesonki on parhaimmillaan! :) Tuoreisiin herneisiin olen niin hulluna, että kun pussillisen (ja hei, litra on aina aivan liian vähän) torikauppiaalta ostan, aloitan sen syömisen jo kotimatkalla ja lopetan vasta, kun herneet loppuvat. Ihan sama, kuinka paljon niitä on. Ja kun aloitin kuukauden kasvis -kirjoittelun, tiesin jo heti tammikuussa, että herne tulee saamaan heinäkuun pestin. Seuraavina viikkoina siis hernereseptejä tiedossa, mikäli allekirjoittanut ei syö kaikkia suoraan pussista, kuten kuvausmateriaaliaan juuri nyt.

Vielä sananen herneiden ostamisesta; kopeloikaa ja maistakaa niitä! Kuten muutkaan tuoretuotteet, herneetkään eivät välitä matkustamisesta tai pitkistä odotteluista, ja varsinkin kuumilla keleillä torikauppiaiden lupaukset supermakeista herneistä saattavat pitää vielä aamusta paikkansa, mutta illasta makea mehukkuus on jo kärsinyt. Hyvät, tuoreet herneenpalot ovat napakan tuntuisia, kirskuvat toisiaan vasten, kun niitä nappaa muutaman käteensä, ja aukeavat poksahtaen. Ja varmuuden saa vielä maistamalla.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaali-perunacurry


Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin!

Minä söin curryn sellaisenaan, mutta perinteinen riisi, naan-leipä tai pitaleipä olisivat sille sopivia seuralaisia.

Kukkakaali-perunacurry

1 nippusipuli varsineen
1 sipuli
(huom. GRV:n ohjeessa sipuleiden tilalla yksi salottisipuli)
100g voita
8 uutta perunaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl mietoa currya (esim. madras)
1 pieni kukkakaali
3 dl kasvislientä
muutama hyppysellinen suolaa (kasvisliemen suolaisuudesta riippuen)
1 dl maustamatonta jugurttia
1/2 ruukullista korianteria

1. Pese ja kuutioi perunat ja laita ne kylmään veteen sivuun odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota sipuleita (ei valkosipulia) hetki voissa. Valuta perunat, lisää ne valkosipulin ja curryn kera kattilaan ja kypsennä sekoitellen keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

2. Poista kukkakaalin kanta ja pilko kaali nupuiksi. Lisää kukkakaali, kasvisliemi ja suola kattilaan, tuo kiehuvaksi ja kypsennä sitten keskilämmöllä 5-10 minuuttia kunnes kukkakaalit ja perunat ovat kypsiä. Sekoita lopuksi mukaan jugurtti ja silppua korianteri joukkoon.