torstai 29. toukokuuta 2014

Philadelphia-punajuurimuffinit


Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään - mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa? 

Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? ;)

Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 16-17 pienehköä muffinia juhlasuolaiseksi, tai kotikäyttöön neljä isoa. Muffinit on toteutettu yhteistyössä Philadelphian kanssa. 

Philadelphia-punajuurimuffinit

5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
100g voita sulatettuna
2 dl maitoa
1 kananmuna
2 punajuurta raastettuna
200g Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa

Lisäksi tarvitaan muffinipelti sekä muffinipapereita, tai tarkoitukseen sopivia pieniä, uuninkestäviä vuokia.

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, sen hieman jäähdyttyä vatkaa kevyesti mukaan maito sekä muna, ja sekoita kuiviin aineisiin. Sekoita mukaan vielä tuorejuusto sekä raastettu punajuuri. 

2. Asettele muffinipaperit muffinipellin koloihin ja täytä paperit taikinalla. Paista 15-20 minuuttia, kunnes muffinit saavat hieman väriä pintaan (isoja kannattaa paistaa 30-35 min).

maanantai 26. toukokuuta 2014

Hellepäivän helppo brunssimenu


Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista.

Ja tältä menu lopulta näytti, vinkiksi muillekin, jos brunsseilette (tai suuntaatte vaikka piknikille) sääennusteen lupaillessa hellelukemia. Tämä menu on takuulla stressitön :)

Kuvassa vähän harmillisesti esiintyy brändejä, mutta trust me, brunssi oli sponsoroimaton - nälkä vaan oli niin kova, ettei kuvia malttanut kovin ajatuksella räpsiä.

Hellepäivän brunssimenu

  • Kuohuviiniä (meillä alkoholiton koko perheen versio)
  • Tuoremehuja (omena- ja appelsiini)
  • Kinkku-juustomuffineja (esivalmisteltu edellisiltana, paistettu samana aamuna)
  • Croissantteja (kaupan pakaste)
  • Hedelmiä (viinirypäleitä, vesi- ja hunajameloniviipaleita, helppo valmistella pöytään)
  • Perunasalaattia (valmistin suurimmaksi osaksi edellisiltana uunimunakkaan aineksilla, jos olisin tehnyt munakkaan, olisin tehnyt tähän tapaan mutta vegeversion)
  • Savulohta (savustin edellisenä iltana, mutta olisi voinut myös hankkia valmiina)
  • Serranokinkkua
  • Juustoja (brie ja hirten) kera raparperichutneyn
  • Vihanneksia (salaatinlehtiä, kurkkuviipaleita ja paprikasuikaleita - tähän tapaan tarjottuna vihannekset eivät nahistuneet yhtä nopeasti, kuin salaatiksi pilkottuna, ja sujahtivat croissantin väliin)
  • Jugurttia ja hunajaa (joita ei kukaan lopulta jaksanut syödä)
  • Raparperipiirakkaa ja vaniljajäätelöä (siskon perheen tuliaisina)


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuukauden kasvis - raparperi: mausteinen raparperichutney


Maistoin taannoin Deli Café Mayan brunssilla (oli muuten hinta-laatusuhteeltaan oikein passeli brunssi, eikä tarvinnut mennä kravatti kaulassa) raparperichutneyta, joka oli hurjan hyvää juustojen kanssa. Eilen brunssiteltiin kotioloissa, joten innostuin kokeilemaan chutneyn tekemistä itsekin. Googlesta löytyi paljonkin reseptejä, valitsin käyttöön tämän BBC Good Foodin ohjeen, johon tulee raparperin lisäksi omppua, taateleita ja rusinoita. Tein puolet ohjeen määrästä, mutta chutneyta tuli silti aika suuri purkillinen. Rusinat jäivät minun makuuni vähän turhan dominoiviksi, kenties jättäisin ne ensi kerralla pois. Tai sitten kyse oli vain siitä, etten antanut chutneyn vetäytyä ohjeessa mainittua kuukautta vaan otin sen käyttöön heti seuraavana päivänä. Muuten ohje oli oikein toimiva ainakin juustojen kanssa, tänään katsotaan, josko siitä olisi myös grillatun lihan pariksi.

Raparperichutney

350g raparperia
250g omenoita
250g punasipulia
200g sokeria (minä käytin fariinisokeria)
1,5 dl punaviinietikkaa
100g kivettömiä taateleita
100g rusinoita
1 tl suolaa
1 tl sinapinsiemeniä (minulla ei ollut joten jouduin jättämään pois)
1 tl curryjauhetta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

1. Kuori ja raasta omenat, kuori ja silppua sipuli, viipaloi raparperi ja hienonna taatelit. Desinfioi n. kuuden desin lasipurkki tai purkkeja pesemällä ne huolellisesti ja kuumentamalla hetken 125-asteisessa uunissa (tai keittämällä niitä muutama minuutti).

2.  Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa etikka ja sipulit kiehuvaksi, ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Lisää muut ainekset raparperia lukuunottamatta ja keittele kymmenisen minuuttia samalla sekoitellen. Lisää vielä raparperi ja anna muhia pienehköllä lämmöllä 15-20 minuuttia, kunnes koostumus on paksu ja hillomainen. Ota pois liedeltä ja anna vetäytyä toiset 15-20 minuuttia. Purkita, anna jäähtyä, lisää etiketti jäähtyneeseen purkkiin ja laita jääkaappiin vetäytymään. Suositeltu vetäytymisaika on kuukausi.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kuukauden kasvis - raparperi: Rukiinen raparperipiiras


Ennen kuin mustikat ja mansikat alkavat kypsyä, raparperipiirakka on mielestäni kesän parasta kahvipöytätarjottavaa. Tästä helposta reseptistä on muodostunut luottopiirakkaohjeeni, jota olen muokannnut aina uusille raaka-aineille sopivaksi. Heleen's hobbiesin alkuperäisversiossa piirakka tehtiin omenoista, mutta tällä kertaa täytteeksi laitettiin siis raparperia, ja pohjaan sekoitus ruis- ja vehnäjauhoja.

Koska raparperi on hapanta, ei rahkainen täyte ollut ehkä ihan paras mahdollinen pari sille minun makuuni. Ei se mitenkään huonoa ollut, mutta jotenkin ehkä kaipasin sellaista pehmeämmän vaniljaista möllöä raparperin ympärille. Rukiinen pohja taas toimi ihan loistavasti, ruis toi piirakkaan syvyyttä ja hieman maltaista vivahdusta. Vuokana käytin tällä kertaa irtopohjaista kakkuvuokaa, piirakka pysyi hyvin kasassa reunuksen poistamisen jälkeen ja näytti kauniimmalta kuin siinä pyrex-vuoan lasikannessa, jota usein käytän piirakkavuokana ;)

Rukiinen raparperipiirakka

2 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl leivinjauhetta

täyte
1-2 raparperin vartta
3 munaa
1 prk  rahkaa
2 dl kermaa
1,5 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Kun se on pehmeää, "nypi" kaikki pohjan ainekset sekaisin murutaikinaksi. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjaan ja voitele reunat. Painele taikina tasaisesti pohjaan ja reunoille.


2. Huuhtaise ja viipaloi raparperinvarret, ja ripottele ne piirakkapohjan päälle. Sekoita täytteen muut ainekset ja kaada ne vuokaan raparperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia ja anna jäähtyä ja vetäytyä hieman ennen tarjoilua.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kuukauden kasvis - toukokuu: raparperi

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla.

Älkää myöskään unohtako viime kuun kasvista parsaa; vaikka reseptejä tuli tänne blogiin vähän etunojaisesti, kausi alkaa nyt olla ihan parhaimmillaan!


torstai 8. toukokuuta 2014

Makeansuolainen bataattisalaatti


Syöttekö joka vappu perunasalaattia? Niin mekin, milloin minkäkinlaista. Tänä vuonna päätin vaihteeksi muuntaa perunasalaatin bataattisalaatiksi, mikä olikin ihan oiva ratkaisu. Vappu tuli ja meni (jep, tänäkin vuonna), mutta makeansuolainen bataattisalaatti maistuu pitkin grillikautta suolaisten ruokien parina. Tällä kertaa käytin salaatin suolaisena tasapainoittajana fetaa, mutta mieleen juolahti, että pekonikin olisi tosi passeli kaveri bataatille. Limetti ja korianteri (jonka muistin lisätä vasta valokuvan jälkeen) pitävät kokonaisuuden raikkaana, ja värit ovat tosi, tosi kauniit!

Bataattien koko vaihtelee hurjasti, joten määrät ovat alla suuntaa antavat; sopivat mittasuhteet löytyvät parhaiten - yllätys, yllätys - maistelemalla.

Joka kaipaa salaattiinsa nimenomaan perunaa, keräilin vanhoista postauksista muutamia perunasalaattivinkkejä edellisvappuna.

Bataattisalaatti (neljälle lisukkeeksi)

2 suurehkoa bataattia
1 pieni, punainen paprika tai suippopaprika
1/2 punasipuli
200g fetajuustoa
1 prk kermaviiliä
1 limetin mehu
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria silputtuna

1. Kuori, lohko ja esikeitä bataatit; ole tarkkana, koska ne hujahtavat nopeasti hieman alikypsistä hieman ylikypsiksi. Anna bataattilohkojen jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja kuutioi ne sitten salaattikulhoon.

2. Pilko punasipuli, paprika ja feta pieniksi kuutioiksi ja lisää bataatin kaveriksi kulhoon. Sekoita kermaviili, limettimehu, sokeri, suola ja mustapippuri kastikkeeksi. Sekoita osa kastikkeesta varovasti salaatin joukkoon, anna hetki vetäytyä ja arvioi, onko kastiketta riittävästi omaan makuusi. Jos ei, lisää mukaan vielä loput kastikkeet. Sekoita mukaan silputtu korianteri ja anna vetäytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Pinnalle voi ripotella korianterinlehtiä koristeeksi.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kotitortilloja kera iloisten uutisten


Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! :) Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin ;) 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta :) Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!

Jatketaan sitten tämän päivän ruoka-aiheella eli kotitortilloilla. Olen tulevalle perjantaille sopinut seuraavan possunpuoliskon noudon, joten laitoin edellispossun viimeisen lapapalan jokunen päivä sitten uuniin kypsymään miedolle lämmölle. Tortillat  tulivat mukaan kuvioon, kun pohdin, minkä kanssa possun söisi. Silläsipulilassa oli hiljattain tehty tortillalettuja ja muistin niitä kehutun helpoiksi, joten päätin itsekin testata, miten homma luonnistuisi.

Lättyjen alkuperäinen ohje on minulta vielä lukematta olevasta, paljon kehutusta Kira Åkerströmin kirjasta Auringon maku. Silläsipulilassa oli ohjeen yrtit vaihdettu nokkoseen, ja minä taas sovelsin edelleen niin, että jätin yrtit kokonaan pois ja korvasin noin puolet ohjeen jauhomäärästä maissijauhoilla, kun niitä kaapissa sattui olemaan. Oikein onnistuneita tuli tortilloista näinkin; aluksi näytti, että tortillat jäisivät liian mureiksi ja halkeaisivat täytettäessä (maissijauho?), mutta hyvin ne lopulta taipuivat. Osa tortilloista lämmitettiin vielä jälkikäteen leivinpaperinyytissä kevyesti sumutinpullolla sumutettuna, jolloin ne taipuivat vielä paremmin.

Oikeastaan isoin haaste lätyissä oli niiden kaulitseminen, minä kun en ole mikään suurleipuri ja tuppaan rikkomaan kaiken ohueksi kaulittavan. Mutta siitä selvittiin, vaikkeivät tortillani ihan symmetrisen pyöreitä olleetkaan. Ohjeen mukaisesti kymmeneksi tortillaksi kaulittaessa lätyt tuntuivat jäävän kovin pieneksi ja ehdin pelätä, riittävätkö ne, mutta ulkonäkö petti, ne olivat erittäin täyttäviä. Ja maukkaita, on helppo olla samaa mieltä omatekoisten tortillojen paremmuudesta kaupan vakuumikamaan verrattuna. Huonona puolena näissä onkin sitten se, että enää ei tortillanhimoa estä tarve käydä kaupassa, se toimi aiemmin edes näennäisenä stoppina spontaanille suursyömiselle!

Tortillat (10 kpl)

2 dl maissijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
50g huoneenlämpöistä voita

1. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan vesi, vaivaa n. kolme minuuttia kunnes taikina on yhtenäistä ja anna sitten levätä liinan alla noin viisitoista minuuttia.

2. Muovaa taikina pötkyläksi ja jaa pötkylä kymmeneen osaan. Pyöritä osat kämmenten välissä palloiksi ja kaulitse ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Paista lättyjä kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli (lättyjen on tarkoitus saada hieman pilkkuja pintaansa).

lauantai 3. toukokuuta 2014

Kuukauden kasvis - parsa: valkoinen parsa timjami-voikastikkeella ja bonusresepti


Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit! 

Valkoinen parsa ja timjami-voikastike

nippu valkoista parsaa
75g voita
muutama timjamin oksa
1/2 punasipuli
2 tl valkoviinietikkaa
n. 5 valkopippuria
ripaus suolaa

1. Valmistele parsat; erona vihreään parsaan, valkoinen parsa kuoritaan lähes latvaan asti esim. perunankuorimaveitsellä. Laita parsat kattilan höyrytysosaan ja höyrytä 10-15 minuuttia.

2. Parsojen höyrystyessä valmista kastike: pilko punasipuli, murskaa valkopippurit ja riivi timjaminoksista lehdet ja laita ne kattilaan voinökäreen kanssa. Anna voin sulaa rauhallisella lämmöllä (ei haittaa, jos voi vähän ehtii kuplia, kunhan se ei ala toden teolla paistua). Mausta valkoviinietikalla ja ripsauksella suolaa ja pidä lämpimänä, kunnes parsat ovat valmiit. Kaada kastike parsoille ja pyöräytä niitä hieman ennen tarjoilua.



Lisään tähän juttuun loppuun vielä toisenkin parsa-ajatuksen, jotta kuukauden kasviksen neljän reseptin ajatus tulisi täyteen edes jollain tapaa. Olin ajatellut julkaista ohjeen erikseen, mutta kun kyse on hävikkireseptistä, on vähän vaikea antaa tarkkoja "oikeita" määriä, niinpä tämä jää kirjoihin lähinnä idean tasolla (lisäksi nälkäisenä ehdin syödä ruokani ennen kuin muistin, että sen olisi voinut kuvatakin).

Viime viikonlopun grillauksista jäi yli pala mediumiksi grillattua lohta, joka jo kaipasi päästä viimeiselle matkalleen johonkin sopivaan annokseen. Lisäksi jääkaapissa odotti jo uhkaavasti nahistuva nippu vihreää parsaa, kermaviili sekä valkoviinitönikkä. Mielessäni yhdistelin ainekset helpoksi pastaksi, ja sellainen toteutuikin. Käsiä vähiten vaativa toteutustapa oli uuni, joten perkasin ja paloittelin parsat pienehköön uunivuokaan, maustoin suolalla ja pippurilla ja kumosin päälle lasin viiniä sekä muutaman lastun voita. Lämmitin uunin 180 asteeseen ja laitoin parsat sinne noin kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen laitoin myös lohen uuniin samaan astiaan 5-10 minuutiksi. Uunitarpeiden valmistuessa keitin valmiiksi pastan ja sekoitin purkilliseen kermaviiliä teelusikallisen dijon-sinappia, sitruunapippuria, sokeria ja suolaa. Kun otin kalan ja parsat uunista, sekoitin ne liemineen kermaviilin ja pastan kanssa (kermaviili ehtii lämmetä muttei juoksetu), ja raastoin päälle pikkuisen parmesania. Valmis! Ohje on samalla ajatuksella muunneltavissa helposti riippuen siitä, millaista jämäkalaa käytössäsi on. Viileänä pastasalaattinakin sen voisi tarjoilla jokseenkin samoin aineksin.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Ihan tavallinen pannukakku


Turhauttavimpia päiviä ovat sellaiset, kun juoksee pää kolmantena jalkana koko päivän, ja tuntuu, ettei mitään saa silti tehtyä, saati valmiiksi asti. Se päti työelämässä ja myös nyt kotona ollessa. Muutama päivä sitten oli sellainen päivä, eli päivä joka jätti jälkeensä muistikuvana oikeastaan lähinnä hikeä, väsymystä ja kaikkea sen sortin ällöttävää, mihin koiraperheessä välillä törmää. Muistan haaveilleeni, että voisin isännän kotiintultua kellahtaa suoraan sohvalle, nostaa jalat ylös ja vaikkapa nukahtaa, mutta samalla tiedostin, ettei se onnistuisi, koska isäntä olisi varmasti ihan yhtä poikki kuin minäkin. Päivästä selvittiin toki, mutta illallisen hoiti eräs amerikkalainen hampurilaisravintolaketju ja lounaaksi taisin syödä taikinaa (en itsekään tiedä, miksi).

Aasinsiltana pannukakkuun muutenkin kuin eilispäivän metaforana, en varmasti olisi eilen kyennyt venymään pannarin tekoon, niin helppoa kuin se onkin. Pannari olisi kuitenkin ollut tarpeen; se on ihan mahtavaa lohturuokaa, niitä juttuja, jotka toimivat kaikissa tilanteissa ja auttavat kaikkiin vaivoihin (toinen sellainen juttu on Guinness, mutta sitäkään ei ihan käden ulottuvilla ollut). Pannariohjeita on loputtomiin, mutta itse olen tykästynyt tähän hesarin ohjeeseen. Koska Kärähtäneistä ei ennestään löytynyt kuin ahvenanmaalaisversion resepti, kirjattakoon tänne nyt myös se ihan tavallinen pannukakku. Ja kyllä, tuo voimäärä teki pannukakusta täydellisen. Nam!

Pannukakku

3 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
100 g voita


1. Vatkaa kulhossa kevyesti sekaisin kananmunat ja puolet maidosta. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin, ja lisää jauhot kulhoon sekoittaen. Kaada mukaan loput maidosta, mausta suolalla, vaniljalla ja sokerilla ja anna vetäytyä vähintään puoli tuntia.

2. Sulata voi, anna jäähtyä hetken ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Vuoraa korkealaitainen uunipelti (ohje on 30x40cm pellile) leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 225-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia ja anna hetken jäähtyä ja "kiinteytyä" ennen tarjoilua.