maanantai 29. kesäkuuta 2015

Täysosuma grillistä - hunajainen grillikasvissalaatti



Joskus parhaat asiat tulevat vastaan ihan vahingossa. Tai siksi, että jääkaapissa uhkaa tapahtua herkuista hävikiksi -ilmiö, jollei asialle vikkelästi tee jotain. Eilinen, ihan mahtava - toistan, ihan mahtava - grillikasvissalaatti on tästä oiva esimerkki. Heittelimme vähän summamutikassa grilliin hävikkiuhan alla olevia kasviksia ja muutamia edellispäivän keitinperunoita ajatuksena lähinnä päästä niistä eroon, mutta päätinkin sitten jatkojalostaa kasvikset jonkunlaiseksi lämpimäksi salaatiksi grillatun lihan rinnalle. Odotin lopputulosta, joka olisi parhaimmillaan hyvänmakuista muhjua ja pahimmillaan, no, pahanmakuista muhjua, mutta salaatti ylitti kaikki odotukseni. Siitä tuli kauniin värikästä, juuri sopivasti kypsynyttä ja erittäin maukasta; tekstuurissa ja mauissa sekoittuivat hauskasti tuoreet ja grillatut komponentit sekä Lähi-idän makumaailman inspiroima, hunajainen kastike. Jos en vielä kehunut ärsyttävyyteen saakka, niin sanotaan vielä, että jopa isäntä, joka ei suhtaudu kasviksiin ihan samalla intohimolla kuin minä, totesi niitä katsellessaan, että ovatpa kauniita, ja taisi olla myös yhtä mieltä kanssani siitä, että pääruokana ollut liha jäi tällä kertaa soittelemaan toista viulua lisukkeelle.

Ja kivaahan hävikkiruuissa on myös se, ettei raaka-ainevalikoiman kanssa ole niin tarkkaa vaan kasviksia voi vaihdella mielensä mukaan, mieleen tuli heti, että esim. rucola olisi sopinut annokseen tosi hyvin. Ehkä munakoiso on ainut, josta pitäisin tässä kiinni. Ohjeen annoksesta riittää yhdelle kasvispääruuaksi tai kahdelle lisukkeeksi, varmasti useammallekin, jos muitakin lisukkeita on tarjolla. Me lusikoimme annoksen päälle vielä nokareet ranskankermaa, mutta ehkä joku vuohen- tai lampaanmaitojuusto maistuisi kasvisten päälle murusteltuna vielä paremmalle!

P.S. Suuri kiitos kesäkuun ruokahaasteessa äänestäneille, nakukeisari sai tasaäänet Keittotaiteilua-blogin superkauniin nokkospestobostonin kanssa, mutta arpaonni suosi lopulta Kärähtäneet voittoon. Palataan pian asiaan heinä-elokuun ruokahaasteen merkeissä! 

Hunajainen grillikasvissalaatti

1/2 keskikokoisesta munakoisosta
1/2 vihreä paprika
1 punasipuli
2 tomaattia
5 keskikokoista uutta perunaa keitettynä

grillaukseen:

2 rkl voita
2  rkl rypsiöljyä
2 rkl soijaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna

kastike:

1 1/2 rkl hunajaa
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi murskattuna
3-4 rkl oliiviöljyä
2 nippusipulin vartta (nuoret yksilöt menevät hyvin kokonaisina)
pieni nippu minttua
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

1. Valmista ensin salaatinkastike. Sekoita kulhossa keskenään hunaja ja sitruunan mehu (seosta voi esim. hieman lämmittää mikrossa, jotta hunaja notkistuu ja liukenee helposti mehuun), lisää sitten paprikajauhe, juustokumina ja valkosipuli. Kaada öljy seokseen samalla sekoitellen. Silppua mukaan vielä minttu ja sipulinvarret, tarkista maku ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Valmista grillaukseen tuleva kastike sekoittamalla keskenään voi, öljy, soija ja valkosipulimurska.

3. Viipaloi munakoiso pituussuunnassa, ripottele pintaan hieman suolaa ja anna sen itkettyä talouspaperin päällä vähän aikaa. Painele sitten pinta kuivaksi paperilla. Pilko muut kasvikset ja perunat muutamaan osaan mutta ei liian pieneksi, jotteivät palat putoa grilliin ritilän välistä. Grillaa kasviksia rauhallisella lämmöllä molemmin puolin silloin tällöin voiseoksella sivellen, kunnes ne kypsyvät ja saavat kauniin värin (me grillasimme kaasugrillin etureunassa pienimmällä lämmöllä pääosin kansi kiinni, aikaa kului kymmenisen minuuttia ja kasvisten kypsyys ja ulkonäkö oli oikein hyvä).

4. Ota kasvikset grillistä ja pilko vielä lämpiminä suupaloiksi. Sekoita kulhossa salaatinkastikkeen kanssa ja tarjoa heti.


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Keltainen gazpacho meksikolaisvivahteella


Kesä ja kylmät keitot, ihan lyömätön yhdistelmä! Ensimmäisestä merkkeinä ovat kyllä enemmän hyttyset kuin helteet, mutta en valita. Aina auringon vähänkin näyttäytyessä lämpötilat kipuavat ihan miellyttäviin lukemiin, ja joku päivä ehdin jo tuskailla kesävaatteiden puutetta, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen ongelma. Jälkimmäisiä, eli niitä rakastamiani kylmiä keittoja, taas voi valmistaa kelistä huolimatta, eli ei ongelmia silläkään sektorilla.

Tänään kesäaurinkoa löytyi lounaslautaseltani keltaisen gazpachon muodossa. Idea on varastettu täältä, mutta resepti kehitelty omaan makuun sopivaksi, saatavilla olevien raaka-aineiden puitteissa. Värimuunnelman lisäksi pieni meksikolainen ulottuvuus korianterin, limen ja jalapenon muodossa vie sopan jo melko kauaksi espanjalaisesta esikuvastaan. Lisäksi annoksen kanssa voi tarjota vaikka maissilastuja perinteisen leivän tai krutonkien sijaan.

Valmistuksessa ei ole mitään varsinaisesti vaikeaa, lähinnä pilkkomista riittää ja siihen kannattaa varata aikaa. Ja veitsen täytyy olla terävä, jotta vihannekset saa oikeasti kuutioitua todella pieniksi ilman, että kuutioi mukaan sormensa. Toki hommaa voi nopeuttaa huomattavasti hienontamalla ainekset koneellisesti, mutta henkilökohtainen preferenssini tekstuurille ovat pikkuruiset mutta ehjät, veitsellä leikatut vihanneskuutiot. Sileäksi soseeksi ajettu gazpacho taas ei minulle yksinkertaisesti käy, mutta sekin on makuasia. Joka tapauksessa tämä keitto tuo aurinkoa sadepäivään sekä hieman vaihtelua perinteiseen gazpachoon!

Keltainen gazpacho (alkupala-annos neljälle)

4 keltaista tomaattia
1 keltainen paprika
2/3 keskikokoisesta kurkusta
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1 rkl sokeria (jos kasviksesi oikein makeita, vähempikin riittää)
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 dl kiehautettua tai alkoholitonta valkkaria
2 dl mietoa kasvislientä (tai vettä)
1 limetin mehu
1/2 dl oliiviöljyä

annosten pintaan:

1 jalapeno silputtuna
1/2 punasipulia silputtuna
pieni nippu korianteria silputtuna

(maissilastuja tarjoiluun)

1. Kuori ja kuutioi kurkku pieniksi kuutioiksi. Huuhtaise ja kuutioi tomaatit ja paprika. Kuori ja silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kasvikset kulhossa tai kannussa ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää sitten valkoviini, liemi tai vesi, limettimehu ja öljy. Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Sopan vetäytyessä hienonna jalapeno, punasipuli ja korianteri. Jaa keitto kulhoihin ja ripottele chili-sipuli-korianteriseos pintaan. Tarjoile esimerkiksi maissilastujen kanssa.


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Naudan tomahawk-kyljys grillissä


"Täällä olisi tällaisia naudan tomahawkeja, jotka näyttävät hauskoillta", kertoi isäntä minulle puhelimesssa. En ole lihanleikkuun asiantuntija, joten googlasin puhelun aikana nopeasti, miltä pala näyttää ja mitä sille mahdollisesti pitäisi tehdä. Luullinen kyljys, joka sopii grillattavaksi. "Joo, ota vaan", vastasin, koska pois se minusta, että rajoittaisin toisten ruokamielitekoja, vaikka olinkin hiukan skeptinen sen suhteen, että myytiinköhän meille nyt joku ylihintainen lihanpala, jonka ainut arvo on erikoisuus.

Hieman tarkemmalla googlauksella selvisi, että tomahawk-kyljykset ovat nyt rantautuneet Suomen marketteihin ainakin Tammisen tuottamana rotukarja-merkin alla, meidän palamme oli limousin-nautaa. Kun tomahawkin näkee, ei ole epäselvää, mistä sen nimi tulee, muoto on nimittäin samanlainen kuin tomahawk-kirveellä. Luu ja rasva tuovat lihaan makua, mikä käänsi epäluuloni enemmän pieneksi jännitykseksi siitä, onnistuisinko kypsentämään lihan pilaamatta sitä.

Ohjeet palan grillaukseen olivat kuitenkin todella yksinkertaisia, kurkkasin kypsennysvinkkejä lähinnä eri kauppojen sivuilta mutta maustamiset hoidin itse. Tein lihalle aika summamutikassa rubin, joka ei kovin kauas pudonnut tästä versiosta tai gumbon kreolimausteseoksesta, ja kaverina söimme nachoja ja yksinkertaista avokadosalaattia korianterilla ja limekastikkeella. En ollut etukäteen tajunnut miettiä nachoille mitään kastiketta, mutta pikaisesti kasaan kyhätty salsa osoittautui niin hyväksi, että sitä tulee taatusti tehtyä pian uudestaan ja lupaan laittaa reseptin silloin jakoon.

Myös liha onnistui niin hyvin (ja helposti!), että grillausohjeen kelpaa laittaa tännekin. Maustamisessa vain oma mielikuvitus on rajana, rubi toimi erittäin hyvin mutta lukemissani ohjeissa käytetty perinteinen suola-oliiviöljy-pippuri grillauksen aikana ja maustevoi valmiin lihan päällä on varmasti myös takuuvarma yhdistelmä. Meidän palamme oli reilut 1,1 kg ja siitä riitti kahdelle aikuiselle ja yhdelle alle 2 v. lapselle (joka tosin syö halutessaan aika paljon), jonka jälkeen rääpittävää jäi vielä parin leivän päälle. Isäntä kuitenkin mainitsi, että olisi voinut syödä enemmänkin, joten kunnon äijänälkään en jakaisi yhtä kyljystä kahta useammalle syöjälle. Keskikokoiseen nälkään pala riittää varmasti ainakin kolmelle. Kitupiikkinä en kehtaisi joka viikonloppu grillata tomahawkia, mutta sen verran maukas ja hauskan näyttävä pala se on, että suosittelen kokeilemaan!

Grillattu naudan tomahawk (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 naudan tomahawk-kyljys (yleensä 1,1-1,3kg)
(pintamausteseosta lihalle)
suolaa
mustapippuria
n. 2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita (tai mieleistä maustevoita vähän reilummin, varsinkin jos et pintamausta lihaa)

1. Jos käytät pintamausteseosta lihalle, tee tämä osa jo grillausta edeltävänä päivänä tai samana aamuna. Pyyhkäise tomahawk talouspaperilla ja hiero siihen kevyesti suolaa ja mustapippuria sekä mausteseosta. Laita jääkaappiin maustumaan.

2. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillausta (jos et ole pintamaustanut sitä, pyyhkäise se nyt talouspaperilla ja hiero pintaan suola ja pippuri). Voitele liha oliiviöljyllä.

3. Kuumenna grilli sihisevän kuumaksi. Grillaa tomahawkia noin neljä minuuttia molemmin puolin, jolloin sen pinta saa kauniin värin. Laske sitten lämpöä, tökkää paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan (varo iskemästä sitä luuhun) ja grillaa rauhallisella lämmöllä kerran prosessin aikana kääntäen, kunnes mittari näyttää 62-65 astetta (me otimme lihan pois 63-asteisena, jolloin se oli vielä keskeltä mehevän punaista, 65-asteinen olisi omaan makuuni jo liian kypsää). Sipaise kyljyksen pintaan hieman voita tai halutessasi - varsinkin jos et ole pintamaustanut lihaa - maustevoita ja anna vetäytyä folion sisällä 15-20 min ennen viipalointia.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Fattoush-salaatti


Kesä ja paras kasvissesonki juuri alkamaisillaan! Suurinta osaa sadosta saa vielä hetken odotella, mutta kotimaiset kurkut ja tomaatit ovat jo täysin eri maata kuin puisevat talviserkkunsa, ja ainakin minua ne suorastaan kutsuvat salaatintekoon.

Fattoush on meilläkin melko hyvin tunnettu salaatti Lähi-idästä, mutta ihan kamalan taajaan ei ohjeita löydy suomalaisista lähteistä alueen tämänhetkisestä ruokabuumista huolimatta. Itse en ole sitä koskaan aiemmin tehnyt, mutta satuin lueskelemaan muutamia ohjeita etsiessäni erästä toista reseptiä, ja päätin sitten testata, koska fattoushia hehkutettiin niin monin superlatiivein. Ohjeita ja mielipiteitä oikeanlaisesta salaatista näyttää löytyvän yhtä monta kuin tekijöitäkin, yhden mielestä salaattiin kuuluvat ehdottomasti retiisit ja toisen mielestä ehdottomasti ei, moni puhuu libanonilaisesta salaatista ja joku taas sijoittaa alkuperän muille maille. Yhteistä kuitenkin kaikille versioille taisivat olla raikkaat, tuoreet kurkut ja makeat tomaatit, yrtit sekä paahdetut pitaleivän palat, jotka toimivat salaatissa samaan tapaan kuin krutongit.

Minun täytyy myöntää, ettei salaatti ihan irrottanut minusta superlatiiveja, odotin ehkä jotain erikoisempaa, nyt kokemus jäi odotuksiin nähden vähän pliisuksi. Hyvää se oli joka tapauksessa - eihän tuoreiden kesäkasvisten kanssa oikein voi mennä vikaan - ja paahdetut pitaleivän palat yhdessä kastikkeen kanssa olivat kieltämättä se juttu, jotka "tekivät" tämän salaatin. Koska vaihtelu virkistää, suosittelen kokeilemaan, jos salaatti ei ole sinulle ennestään tuttu. Omaan versiooni valikoin kasvikset jokseenkin sen mukaan, mitä ohjeissa yleisesti näytettiin käytetyn, kastikkeen ohjeen puolestaan nappasin Just as Delish -blogista (tuplasin annoksen); jos hyllyssäsi ei satu valmiina olemaan granaattiomenakastiketta (minulla oli tuuri ja sitä oli), sen voi hyvin jättää poiskin.

Fattoush-salaatti (kahdelle kevyeksi lounaaksi)

1 kurkku
3-4 kypsää tomaattia
150g retiisejä
3-4 kevätsipulin vartta (tai pieniä, uusia nippusipuleita varsineen)
1 roomansalaatti
nippu tuoretta minttua silputtuna
nippu tuoretta, litteälehtistä persiljaa silputtuna
2-3 pitaleipää (halkaisiljaltaan vajaat 15 cm)

kastike:

2 rkl sumakkia
2 rkl granaattiomenakastiketta (pomegranate molasses / pomegranate sour)
1 sitruunan mehu
6 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

1. Kuori kurkku, harjaa retiisit puhtaiksi ja poista niistä kannat. Huuhtaise myös muut salaattiin tulevat kasvikset mutta anna kuivahtaa, jottei salaatista tule vetistä. Pilko kaikki kasvikset salaattikulhoon.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään, ja kaada salaatin päälle. Kääntele varovasti muutaman kerran.

3. Paahda pitaleivän palat leivänpaahtimessa tai paistinpannulla. Palat saavat olla kunnolla rapeita ja ottaa hieman väriä, kunhan eivät aivan hiilly. Sekoita palat salaatin joukkoon ja tarjoile heti.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Grillattua turskaa misovoilla


Sillä aikaa kun ehkä koko muu maailma (tai ainakin siltä tuntui) vietti viikonloppua Taste of Helsingissä, minä lohdutin itseäni ostamalla grillin. Olen perinteisesti ollut hiiligrilli- tai nuotiohiillosnaisia ja vähän kaihoten jäin hiiligrillejä nytkin katselemaan, mutta valitsimme nyt kuitenkin vaivattoman kaasuversion, mikä tuntuu nyt parin kokeilukerran jälkeen ihan hyvältä valinnalta. Ostosreissulta tarttui mukaan myös pari palaa turskafilettä, jotka halusin toki laittaa uuteen grilliini. Norjalaista lohta lukuunottamatta ostan yleensä kotimaisia kaloja, mutta turska olikin kotimaisia valkoisia kaloja tuoreempaa ja halusin grillattavaksi nimenomaan valkoista kalaa, joten sillä mentiin. Ja tunnustan, etten koskaan ennen ole valmistanut itse turskaa, joten siltäkin kannalta se kiinnosti.

Halusin pitää kalan mahdollisimman yksinkertaisena, joten tein sille helpon kastikkeen, jolla sivelin sitä grillauksen aikana. Kastike koostui simppelisti misotahnasta, voista, soijasta ja tilkasta öljyä. Halusin jotain aasialaistyyppistä, joten arvelin tuollaisen kastikkeen sopivan hyvin lisukkeisiini, vaikka inspiraatiota haettiinkin useamman eri maan keittiöistä. Lisukkeena kalalle oli ihanasta, kotimaisesta varhaiskaalista tehtyä som tam -salaattimukaelmaa sekä thaimaalaista vihreää dippiä, joka yhdessä valkoisen kalan kanssa on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, kun puhutaan grilliherkuista.

Vaikka en ollut turskaa tehnyt aiemmin, se onnistui ihan loistavasti. Koska tosiaan tein kalaa ensimmäistä kertaa, jouduin hieman tökkimään paloja kypsyyttä arvioidessani, jolloin valitettavasti toinen paloista hajosi hieman ja osa siitä putosi kukkapenkkiin katkerien kirosanojen säestämänä. Ulkonäöllisesti mokailuni ei tehnyt kalalle hyvää, mutta tappion sai käännettyä näennäisesti voitoksi hajottamalla loppuakin kalaa vähän syidensä mukaisesti ja valelemalla sitä hieman vielä kastikkeella grillauksen jälkeen. Täydellistä kesäruokaa, joka hillitsi (tai villitsi) mauillaan myös kaukomatkakuumetta!

Grillattua turskaa misovoilla (2-3 hengelle lisukkeista riippuen)

600g ruodotonta turskafilettä / seläkettä

2 tl misotahnaa
1 rkl soijakastiketta
2 rkl voita
2 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä

1. Sekoita keskenään misotahna ja soija, ja lisää niihin sitten voi ja öljy samalla sekoitellen. Voi saa jäädä vähän klönttiseksi, se kyllä sulaa kalaa voidellessa.

2. Lämmitä grilli keskikuumaksi. Sudi kalan  toiselle puolelle miso-voikastiketta ja laita grilliin voideltu puoli alaspäin, voitele sitten myös päällipuoli. Grillaa kalaa rauhallisella lämmöllä pari kertaa varovaisesti kääntäen 7-10 minuuttia, kunnes kalan syyt alkavat irrota toisistaan kalaa kevyesti paineltaessa. Varo kypsentämästä liikaa!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vinkkejä juhannusruokiin



Löysin itseni tänään ajattelemasta joulua. Sitä, että tänä vuonna saatamme viettää joulun ihan keskenämme kotona, ensimmäistä kertaa koskaan. Mistä juontui mieleeni mukava ajatus: silloinhan voin tehdä joulupöytään entistä useampaa sorttia tarjottavaa, aiemmin kun olen koittanut toppuutella sen takia, että osa pyhistä on mennyt valmiissa pöydissä. Mistä taas juontui  mieleeni, että isäntä saa varmaan taas harmaita hiuksia kuullessaan suuruudenhullut suunnitelmani, mutta se ei liene ensimmäinen kerta...

Mutta saatamme tietysti hyvin päätyä vielä valmiisiinkin pöytiin ja jouluun on onneksi joka tapauksessa aikaa. Hieman ajankohtaisempi juhla onkin juhannus. Me olemme viimeiset juhannukset viihtyneet parhaiten kotona leppoisasti grillaillen ja ruuhkia vältellen, ja lisäksi kolmeen päivään on mahtunut ainakin jonkin sortin perinteistä kalapöytää ja usein myös mezejä. Tuleva juhannus kuluu luultavimmin samoissa merkeissä, vaikka ihan tarkkaa ajatusta ei menusta vielä ole. Edellisvuosilta on kuitenkin kertynyt niin paljon kivoja ja rennon vaivattomia reseptejä, että halusin jakaa muutamia suosikkejani teille jo etukäteen!

Kalapöytään

Suomessa juhlapyhiin tuntuu melkein aina kuuluvan jossain muodossa silli, eikä juhannus ole mikään poikkeus. Ja onhan se silli hyvää uusien perunoiden kera! Reseptejä on lukemattomia, mutta haluan suositella ihan hiljattain testaamiani sherrysilliä ja sitruuna-kaprissilliä. Ja kuten aina, tätä perheen perinteistä parasta silliä. Eikä omena-smetanasilliäkään sovi unohtaa.

Toki kaiken kalan kanssa on oltava tarkkana kylmäketjun suhteen, mutta silli kestää yleensä graaveja ja silakoita paremmin. Jos kylmäsäilytys ei kuitenkaan ole ongelma, suosittelen myös näitä ihan parhaita sinappisilakoita, jotka erottuvat tujakkuudellaan lajitovereistaan. Ja jos graavaat, tämä aikanaan GRV:stä napattu (muistaakseni) Jouni Toivasen ohje jääkellarin kalalle on pomminvarma onnistuja. Vähemmän perinteistä juhannuskalaa saa puolestaan nopeasti valmistuvasta cevichestä.

Grilliin ja savustimeen

Näin katuruuan kulta-aikana on maustamattomia kanansiipiä ilmestynyt mukavasti kauppojen valikoimiin, ja yksi suosikkiohjeistani niille ovat nämä hieman makeat, seesamiset siivet. Muita Aasiasta inspiraationsa hakevia, mutta siipiä kevyempiä ja todella helppoja juttuja ovat rapuvartaat sekä tulisessa, inkiväärillä maustetussa liemessä marinoitu lohi. Toinen superyksinkertainen lohiherkku, seesamilohi taas kannattaa laittaa savustimeen, missä seesaminsiemenet saavat ihanan, paahteisen maun. Ja sitten se ultimate grillisuosikkini, jonka kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan: kassler. Valmistusvaihtoehtoja on loputtomiin, rubilla hierotut kasslerpihvit ovat yksi toimivaksi havaittu versio.

Käy kurkistamassa myös joskus aiemmin yhteen keräämiäni kastikevinkkejä grillisapuskalle.

Lisukkeeksi ja palanpainikkeeksi

Minusta juhannuspöytään sopii oikeastaan mikä tahansa raikas perussasalaatti sekä uudet perunat, kikkailua ei missään nimessä tarvita. Ihana, kotimainen varhaiskaali on nyt saapunut kauppoihin ja siitä tehdyt salaatit ovat ihan mainioita grilliruokien rinnalla. Jos kuitenkin haluat jotain muuta kuin ns. tavallisia salaatteja, tämän kevään suosikkejani ovat ainakin linssi-tabbouleh sekä mausteinen kikhernesalaatti. Ja voivathan ne perunatkin muuntua perunasalaatiksi, miksei vaikka grillin kautta.

Viini- ja olutvinkit jätän tänä vuonna muille, mutta juomapuolella kannattaa kokeilla alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tätä raikasta, viilentävää hellejuomaa.


Rentoa juhannusta kaikille lukijoille!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta


Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Ja mainitsinko jo, miten helppoa ja nopeaa pasta puttanescan valmistus on? Mistä saankin aasinsillan väittelyyn, jota kävimme isännän kanssa muutama päivä sitten. Pohdimme nimitttäin, mikä on helppoa ruuanvalmistusta, ja mitkä ovat vaivattomia ruokalajeja. Isännän mielestä helppoja juttuja ovat sellaiset, joita voi tehdä viikonloppuna suuren määrän kerralla ja kaivella sitten pakastimesta mikroon viikon mittaan. Minä taas pidän sellaista aika vaivalloisena, mutta taidankin olla yleensä se, joka pesee padat ja pannut suurtalousannosten valmistuksen jäljiltä. Omasta mielestäni helppoja juttuja taas ovat tietyt luottopastat ja nuudeliruuat, sekä monenlaiset, ruokaisat salaatit, jotka resonoivat suurtalousannoksia paremmin myös henkilökohtaisten syömämieltymysteni kanssa. Talviaikaan myös pitkään haudutettavat padat ja paistit, kesäaikaan ne eivät vaan oikein maistu eikä asuntoakaan viitsi turhaan kuumentaa. Isännän mielestä taas kuvailemani ruuat, jotka tehdään vasta ennen syömishetkeä ovat päivittäisessä käytössä vähän hankalia ja saattavat turhaan rasittaa minua ja pallomahaani, hän kun mietti, että suurtaloussapuskoja voisi hänkin puuhastella.

No, toki rasittavuus ja hankaluus on kovin subjektiivista, jokainen tavallaan ja kompromisseja voi aina tehdä. Mutta koska asia jäi nyt mietityttämään, kiinnostaisi minua kuulla, mikä on sinun helpporuokasuosikkisi? Vikkelä arjen pelastaja vai iso padallinen jotain tiettyä luottoruokaa? Vai jotain ihan muuta? Vinkkejä (ja reseptejä) otetaan mieluusti vastaan!

Allekirjoittaneen helppoihin ja nopeisiin suosikkeihin kuuluvat tämänpäiväisen pastaohjeen lisäksi mm. pähkinäinen nuudelisalaatti, laab gai sekä hiljattain tehty parsa-kylmäsavulohipasta. Lisää vinkkejä helppoihin ja nopeisiin ruokiin löytyy blogin nopeat-kategoriasta.

Pasta puttanesca (neljälle)

4 hlön annos (annostus paketin ohjeen mukaan) hyvää pastaa
reilu loraus oliiviöljyä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3-4 sardellifilettä
2 rkl kapriksia
2 purkkia tomaattimurskaa
n. 1 rkl sokeria (sopiva määrä riippuu paljon käyttämästäsi tomaattimurskasta)
pari hyppysellistä suolaa
n. 1 rkl mustapippuria
n. 1 rkl (tai maun mukaan) chilihiutaleita


parmesanlastuja ja oliiviöljyä annosten pintaan

1. Laita pastavesi kiehumaan. Vettä odotellessa silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Hienonna sardellifileet ja lisää ne ja kaprikset pannuun. Sekoita muutaman kerran. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola, mustapippuria ja chili, sekoita ja jätä kastike hautumaan pienelle lämmölle.

2. Kun pastavesi kiehuu, keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna kastikkeen hautua keittoajan. Pastan ja kastikkeen voi tarjoilla erikseen tai yhteen sekoitettuna, jos sekoitat ainekset kannattaa pasta valuttaa jo pari minuuttia ennen ohjeen mukaista keittoaikaa ja antaa sen kypsyä loppuun kastikkeen seassa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Alaston caesar-voileipäkakku


Lakkiais- ja valmistujaispäivä meni jo, mutta saattaa kesän mittaan olla rippi- sun muitakin juhlia, joissa voileipäkakku maistuu. Minä tein menneellä viikolla tällaisen voileipäkakun tyylisen jutun, joka on vähän kuin välimuoto täytetystä leivästä ja voileipäkakusta. Ja tunnustan olevani voileipäkakkujen ystävä muutenkin; välillä kuulee, että voileipäkakut ovat ummehtunut jäänne 80-luvulta ja muutenkin leipätuotteet ovat monella pannassa, mutta kummasti nuo muinaisjäänteet kerta toisensa jälkeen ovat juhlapöydän suosikkeja, tehden kauppansa usein makeita kakkuja paremmin.

Ajatus tehdä voileipäkakku ilman kuorrutusta tuli alun perin Nannan taannoisesta kakkupostauksesta, jossa muiden ihanien kakkujen lomassa esiintyi luomus nimeltä alaston kakku. Innostuin siitä sitten miettimään, toimisiko sama ajatus voileipäkakussa, ja  niin syntyi alaston voileipäkakku. Koska kuorrutetta ei ole, on kakku hieman perinteistä mallia kevyempi ja rennompi, mutta minusta myös tosi hauskan näköinen erivärisine leipä- ja täytekerroksineen. Toisin kuin täytekakussa, voileipäkakun virheitä ei valitettavasti voi peittää tomusokerilla - tai en ainakaan suosittele sitä - mutta paloista koostuvan kakun käsittely on onneksi niin helppoa, ettei edes minun kakkuni kaivannut suurempaa maskeerausta koristeiden lisäksi.

Olen myös pidempään miettinyt, miten caesar-salaatti yhdistyisi voileipäkakun täytteeksi, joten samalla tuli kokeiltua sitäkin. Ei ollut kovin yllättävää, että sehän toimii ihan loistavasti, kakku on samaan aikaan voimakkaan makuinen ja sitruunaisen raikas. Minä lisäsin kakkuun vähän rapeaksi paahdetulla pekonimurulla höystettyä tuorejuustoa, mutta yhtä hyvin voisi käyttää pelkkää caesar-täytettä tai sekoittaa johonkin kerroksista hieman vaikkapa kanaa tai savulohta. Suolaa tulee sekä caesar-kastikkeesta että pekonista, joten suosittelen käyttämään kostutukseen suolatonta tai vähäsuolaista lientä, enkä lisäisi yhtään suolaa täytteisiin.

Tällaiseen kakkuun oikeastaan kuuluu, että kerrosten välistä pilkistää hieman valuvaa täytettä, joten turhantarkkaa homma ei ole. Myös koristeiden suhteen voi ottaa aika vapaat kädet, minä  koristelin ihan vain salaatilla, parmesanilla ja yli jääneellä pekonimurulla ja ne toimivatkin ihan hyvin jos koristelun tekee viime tipassa ennen tarjoilua, mutta juhlapöytään suosittelen ennemmin rapsakoista vihanneksista leikattuja koristeita, jotka eivät nahistu kovin helposti. Itse kakku kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, vaikkapa edellisenä päivänä. Ja kuten muidenkin kakkujen kanssa, pitää kylmäsäilytyksen kanssa olla tarkka - usein parempi tehdä muutama pienehkö kakku ja ottaa niitä yksi kerrallaan esiin jääkaapista, kuin pitää yhtä valtavaa kakkua lämpenemässä juhlapöydässä. Kakkuun suosittelen myös valmista majoneesia, koska se pitää rakenteensa usein hieman kotitekoista paremmin.

Ohje on 12 isosta leipäviipaleesta tehdylle pitkulaiselle pikkukakulle (kolme palaa peräkkäin, neljä kerrosta), josta riittää neljälle voileipäkakun ystävälle tai kuudelle pieniruokaisemmalle. Huom. ohje on kakkuun ilman koristeita.

Alaston caesar-voileipäkakku

12 isoa, nelikulmaista täysjyväpaahtoleipäviipaletta, ei ihan tuoreita
2,5  dl vähäsuolaista (tai suolatonta) kana- tai kasvislientä

caesar-kastike ja salaattitäyte:

1 dl majoneesia
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 tl worcestershirekastiketta
1 valkosipulinkynsi
3-4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä
3-4 rkl parmesanraastetta
mustapippuria
1-2 romaine-salaattia (minulle riitti yksi, tuuhea ja terhakka yksilö)

pekonitäyte:

3-4 viipaletta pekonia
3-4 kevätsipulin vartta
100g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeluun esim:

1-2 viipaletta ylimääräistä pekonia, yli jääviä salaatinlehtiä, parmesanlastuja

1. Valmista pekonitäyte. Paahda pekoni rapeaksi kuumalla pannulla, laita hetkeksi lepäämään talouspaperin päälle (jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja pekonista tulee kunnolla rapeaa) ja riko mureniksi. Silppua kevätsipuli ja sekoita se, pekoni ja tuorejuusto. Laita jääkaappiin odottamaan.

2. Valmista caesar-kastike ja salaattitäyte. Sekoita keskenään majoneesi, worcestershirekastike, sitruunamehu ja sinappi ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Hienonna sardellifileet mahdollisimman pieneksi muhjuksi ja lisää kastikkeeseen. Raasta mukaan vielä parmesania (kastike saa olla kakkuhommiin hieman paksumpaa kuin normaali caesar-salaatin kastike, parmesan sitoo muita aineksia hyvin) ja rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Pilko salaatti suupaloiksi ja sekoita osa kastikkeesta siihen vähän kerrallaan (sanoisin, että yhteensä korkeintaan puolet kastikkeesta). Laita salaatti ja yli jäänyt kastike jääkaappiin odottamaan.

3. Kiehauta lihaliemi, kaada se laakeaan kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois.

4. Ota täytteet kaapista ja kasaa kakku. Kostuta ensin yhden kerroksen leipäpalat (kolme palaa) joko lusikalla valellen tai liemikulhossa nopeasti dipaten (kannattaa hieman testata, kumpi metodi on parempi, tiiviimpi leipä sietää dippausta höttöleipää paremmin), ja asettele ne kakkuvadille suorakulmioksi. Sivele päälle hieman caesar-kastiketta ja nostele sen päälle vielä kastikkeessa pyöräytettyä salaattia. Rakenna sitten seuraava kerros samaan tapaan, mutta laita leipien päälle pekonitäyte. Pekonitäyte on jähmeähköä, joten kannattaa olla varovainen, etteivät leipäpalat repeä. Rakenna taas seuraava kerros ja täytä se samaan tapaan kuin ensimmäinen. Rakenna sitten viimeinen kerros kakun kanneksi. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin, mielellään yön yli.

5. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla, esim. ylijääneillä salaatinlehdillä, pekonimurulla ja parmesanlastuilla.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sitruuna-kaprissilli


Sherrysillin lisäksi tein toisenkin sillikokeilun viime viikonlopun kalapöytään, ja laitoin kevytsuolattuja fileitä marinoitumaan ikisuosikkieni sitruunan ja kapristen kanssa. Ilokseni tälläkin tapaa valmistetusta sillistä tuli todella hyvää ja raikasta, joten molemmat uudet sillireseptit pääsevät meillä varmaan vakiorepertuaariin. Kunhan pääsen eroon pötsiliitännäisistä ruokarajoitteista,  taidan kokeilla jotain samantapaista myös silakoille.

Marinadin pohjana käytin helposti muistettavaa 3-2-1 suhteella tehtyä vesi-sokeri-etikkaseosta, jonka olen alun perin oppinut perheessämme ikiajat tehdystä "parhaasta sillistä" (joka muuten on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja perinteisyydessään todella, todella hyvää). Saman liemen voi maustaa lukemattomin eri tavoin, joten se on todella monikäyttöinen. Tällä kertaa en laittanut marinadiin ollenkaan perinteisiä sillimausteita kuten maustepippuria, neilikoita tai laakerinlehtiä, vaan käytin niiden sijaan reilusti mustapippuria, joka on mielestäni ihanaa sitrusten kanssa. Sopi hyvin silliinkin!

Sitruuna-kaprissilli

3 dl vettä
2 dl sokeria
1 dl etikkaa

2 pkt (n. 300g) kevytsuolattuja sillifileitä
1 sipuli
1 (luomu) sitruuna
4 rkl kapriksia
1-2 rkl rouhittua mustapippuria

1. Sekoita kattilassa keskenään vesi, sokeri ja etikka ja kiehauta sen verran, että sokeri liukenee. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaappikylmäksi.

2. Viipaloi silli suupaloiksi. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se ja sipuli ohuelti. Lado lasipurkkiin tai kulhoon kerroksittain silliä, sipulia, kapriksia ja sitruunaviipaleita, ja rouhi sitruunaviipaleiden päälle aina reilusti mustapippuria. Kaada päälle jäähtynyt etikkaliemi ja anna vetäytyä jääkaapissa vähintään vuorokauden, mieluiten kaksi.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Turistina Oulun torilla



Lakkiaispäivänä laitoimme karseassa lievässä muuttokaaoksessa olevan kotimme oven kiinni ja lähdimme nauttimaan kauniista kesäpäivästä Oulun keskustaan. Mitään kummempaa suuntaa tai ohjelmaa ei ollut, ajatuksena oli lähinnä vähän rentoutua yhteensä yli kuukauden muuttorupeaman päälle. Minä toivoin tosin pääseväni kauppahalliin, edellisestä vierailusta kun oli vuosia. Ja halusin myös jossain nauttia pannari-, lettu- tai vohvelikahvit, onneksi muilla perheenjäsenillä ei ollut mitään sellaista ohjelmaa vastaan. Otin myös kameran mukaan, jotta olisin kunnon turisti ja saisin samalla ikuistettua torin ympäristöä niille kavereilleni, jotka eivät ole (vielä) täällä päin Suomea käyneet.

Toria ympäröivissä vanhoissa, punaisissa aitoissa on jos jonkinlaista liikettä, bongasin ainakin designia, krääsää, kenkiä ja teekaupan. Osa aitoista on valjastettu kahvila- ja ravintolakäyttöön. Me kahvittelimme niinikään aitan terassilla Pannukakkutalossa, jossa jäätelön kera syödyt valtavat pannukakut tyydyttivät makeanhimot varmaan vuodeksi eteenpäin. Taaperon kanssa liikkuessa yli puolen tunnin odotusaika ilman ennakkovaroitusta oli kuitenkin minusta turhan pitkä, tosin ymmärrän päivän olleen ravintolalle hyvin kiireinen, kun selvästi erilaisista kevätkekkereistä tulossa olevia asiakkaita, varsinkin perheitä, valui terassille melkein jatkuvana virtana.



Ruokatarjontaa torilla ja sen ympäristössä oli muutenkin aika paljon, oli intialaista, perinteisiä muikkukauppiaita, torikahviloita ja grillejä, jo mainitsemiani aittapaikkoja, hallikahvilaa sekä ravintoloita torin laidalla. Tavallisia torimyyjiä ei ainakaan tällä kertaa näkynyt.

Jännänä kontrastina vanhoille makasiineille löytyy torin laidoilta myös hyvin moderneja rakennuksia.

Hinkumaani halliin piipahdimme toki myös. Koska olimme vielä jatkamassa päiväämme kaupungilla, en tällä kertaa tehnyt ostoksia vaan tyydyin ihailemaan hallin tarjontaa. Varsinkin kala- ja leipätiskit ihastuttivat, ja jälkikäteen huomasinkin ottaneeni kuvia vain kalatiskeistä... Uskokaa siis kun sanon, kyllä siellä muutakin myytiin.










Hallista jatkoimme matkaa vielä keskikaupungille, jossa terassilla varustetut, etukäteen varovaisesti pohtimamme lounaspaikat olivatkin hyvin täynnä (mutta kyllä me ruokaa saatiin silti). Kaunis ilma ja koulujen loppuminen oli houkutellut paljon kansaa liikkeelle, joten tunnelma oli hauska sekoitus juhlavaa ja kesäisen rentoa - minä ainakin nautin ensimmäisestä vapaapäivästäni Oulussa!

Ei kai Oulun torilla voi käydä turistina ottamatta kuvaa Toripoliisista?