perjantai 31. tammikuuta 2014

Kuukauden kasvis - porkkana: rouskuva seesami-porkkanasalaatti


Kuukauden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehti kokkailla porkkanasta. Tämä tammikuun osalta viimeinen kuukauden kasvis -resepti voisi finglishillä vääntäen olla rumasti sanottuna glorified porkkanaraaste, mutta hyvää ja raikasta tämä on, vaikka niin yksinkertaista onkin. Juju on tällä(kin) kertaa paahdetut seesaminsiemenet sekä makeahko riisiviinietikka, ne tekevät kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan tai ainakin korottavat sitä summaa mukavasti.

Harmikseni oli taloudesta taas kerran tuore korianteri loppu, se on ihan mieliyrttejäni ja sopisi tähän mainiosti, mutta minkäs teet kun kaupat hoidetaan kerran viikossa eikä korianteri säily kuin  muutaman päivän; loppuviikosta sitä ei vaan enää ole. Laitoin sen kuitenkin tuohon reseptiin, niin hyvin se tähän salaattiin istuisi. Nyt heitin salaatin päälle vähän rucolaa, ihan vain kivan värin vuoksi :)

Jos seesaminsiemenesi eivät ole valmiiksi paahdettuja, valmistuvat sellaiset kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä paahtamalla, riittävän usein käännellen.

Helmikuun kasviksen julkaisen viikonlopun aikana, sitä odotellessa!

Rouskuva seesami-porkkanasalaatti (kahdelle lisukkeeksi)

4 porkkanaa
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1 salottisipuli tai 1/2 pienestä punasipulista
1/2 tuoretta, punaista chiliä (tai enemmän halutessasi)
tuoretta korianteria silputtuna
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl soijaa
(muutama tippa seesamiöljyä)

Kuori ja suikaloi tai raasta karkeasti porkkanat. Hienonna sipuli, chili ja inkivääri. Sekoita kulhossa riisiviinietikan, soijan ja seesaminsiementen kanssa. Lisää halutessasi seesamiöljyä maun mukaan, mutta ole varovainen, liika seesamiöljy tekee kokonaisuudesta helposti tunkkaisen. Sekoita mukaan lopuksi hienonnettua korianteria.



tiistai 28. tammikuuta 2014

Karitsanpotkaa rautapadassa


Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia "cheap cutseja" ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta.

Viime viikolla hauduttelin sekä possun-, että karitsanpotkia rautapadassa, eri kerroilla siis. Possut hupenivat parempiin suihin niin nopeasti, että jäivät kuvaamatta eivätkä siitä syystä nyt pääse blogiin, mutta lampaanpotkista muistin räpsäistä pikaiset otokset. Potkat saivat tällä kertaa punaviinisen, tomaattisen liemen, joka sai makunsa valkosipulista, sipulista, kanelista ja timjamista. Rinnalleen potkat saivat palsternakasta tehdyn muusin.

Tarkoitukseni oli jalostaa karitsan jämät pastakastikkeeksi tai couscousin kanssa syötäväksi, mutta meillä mitään jämiä jäänyt :) Muusia sen sijaan jäi. Minä tykkäsin voilla ja punaisella maidolla höystetystä muusista kovasti, mutta isännän makuun palsternakka oli liian voimakas yksinään. Jämät käytin rieskantyyppisiin leipäsiin, joiden reseptin apinoin ihan googlaamalla perunarieskan ohjeesta.

Tein muuten possut ihan samalla metodilla ja samanlaisessa liemessä kuin lampaatkin, sopi niillekin hyvin!

Rautapadassa haudutetut karitsanpotkat (4:lle)

4 karitsanpotkaa
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
(vettä)
1 kanelitanko
muutama timjamin oksa
pari laakerinlehteä
ripsaus sokeria
suolaa
mustapippuria


1. Pyyhkäise mahdolliset luunsirut potkista talouspaperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuori valkosipulinkynnet, lohko sipulit muutamaan osaan ja laita ne uuninkestävän padan tai vuoan pohjalle. Kaada päälle viini ja tomaattimurska, ripsauta mukaan sokeri ja mausta suolalla, pippurilla, laakerinlehdillä ja kanelitangolla. Nosta potkat pataan niin, että ne peittyvät osittain (lisää vettä tarvittaessa)

2. Paista potkia 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia niin, että ne saavat hieman väriä. Käännä potkat, ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia kuumassa uunissa. Laske sitten lämpö n. 130 asteeseen, ja hauduta potkia nelisen tuntia, käännellen niitä muutaman kerran paiston aikana.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kuukauden kasvis - porkkana: porkkanaletut


Olen vielä kaksi porkkanareseptiä tammikuun aikana "velkaa", ja tässä niistä ensimmäinen. Pinaattiletuista tykkäävät (varmaan) kaikki, mutta porkkanalettuja tulee harvemmin syötyä, vaikka hyviä ovat nekin. Valitsin porkkanaletut kuitenkin kuukauden kasvis -kamppiksen reseptiksi ensisijaisesti siksi, että historiani lettujen kanssa on kehno ja kaipaan kipeästi harjoitusta. Isäntä onkin meillä lettumestari, minä yritin normiräiskäleitä paistaa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja sain aikaan lähinnä raivarit. Onneksi tutustuin sittemmin isäntään niin en ole jäänyt kokonaan letuitta. Isoja räiskäleitä en kuitenkaan tälläkään kertaa paistanut, vaan otin blinipannun avuksi, sillä sai mukavan kokoisia lettusia.

Letuille meinasi muutenkin käydä huonosti; tein taikinan jo edellispäivänä mutta paistaminen ei sitten huvittanutkaan, joten jätin sen jääkaappiin muhimaan seuraavaan päivään. Hieman pelkäsin, että sinne taikina jää kunnes kävelee itsekseen kaapista ulos, mutta onneksi sain aikaiseksi paistaa satsin aamupalaksi. Vallan hyviähän lätyt olivat ja sopivat erinomaisesti aamiaisruuaksi. Me söimme lettujen kaverina pelkkiä puolukoita, mutta aamiaispöydässä kun oltiin, tuli mieleen että pekoni olisi ollut ihan mainio kaveri myös.

Allaolevasta ohjeesta tuli 7 blinikokoista lättyä, mikä riitti kahdelle aamiaiseksi. Resepti on hyvin perusmallinen, mutta lisämaustoa kannattaa toki harkita, varsinkin, jos suolaisia lettuja on tekemässä. Taikinaa korjaisin jatkossa sen verran, että käyttäisin porkkanaraastetta vielä yhden porkkanan verran enemmän.

Lisää porkkanaraasteen upotusta muuten myös näissä porkkanasämpylöissä.

Porkkanaletut

2 munaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
kaksi keskikokoista porkkanaa raastettuna
suolaa
(kirkastettua) voita paistamiseen

1. Vatkaa munat ja maito kevyesti sekaisin. Lisää jauhot, suola ja porkkanaraaste, sekoita, ja anna vetäytyä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia.

2. Paista lettuja voissa keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoile heti. Valurautaista blinipannua käyttäessäni kirkastin voin, mutta pannusta riippuen voin kirkastus on makuasia.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Aasialaisin yrtein höystetty jasmiiniriisisalaatti


Jälkikäteen julkaisen vielä pari näitä lupaamiani nimiäistarjoilureseptejä; tämä riisisalaatti/kylmä lisuke ei tosin ole mitenkään erityisesti juhlakonteksteihin sidonnainen, vaan se toimii normaalina arkenakin. Lisukkeen juju on runsas yrttien käyttö, joilla tylsähköön riisiin saa reippaasti eloa. Pääraaka-aine eli riisi käyttäytyy parhaiten, kun sen keittää etukäteen ja jäähdyttää esim. yön yli jääkaapissa, tai jos käyttää edellispäivän riisintähteitä.

Kaffirlimetin lehtiä löytyy etnokaupoista pakasteena, olen joskus ostanut kuivattunakin, mutta pakasteen laatu on mielestäni ollut parempi ja maku voimakkaampi. Tuoreenakin saattaisi saada, mutta lehdet ovat niin riittoisia, että tuorepuskasta jäisi turhaa hävikkiä (paitsi jos siitä tekisi saunavihdan :).

Yrttinen jasmiiniriisisalaatti (lisukkeeksi neljälle)

Neljän hengen annos jasmiiniriisiä (paketin ohjeen mukaan) ja keitinvettä
4 dl vettä (tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen keitinvesiannos)
1 ruukku korianteria silputtuna
1 ruukku thai-basilikaa silputtuna
5 kaffirlimetin lehteä
2 salottisipulia
1 pkt (n. 200g) kirsikkatomaatteja
1 valkosipulinkynsi
2-3 limetin mehu
2-3 rkl kalakastiketta
1 rkl fariinisokeria
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1 tai useampi tuore chilipalko, oman sietokyvyn mukaan

1. Keitä riisi edellisenä päivänä kypsäksi (varo ylikypsentämästä) ja jäähdytä. Anna vetäytyä jääkaapissa mielellään yön yli.

2. Valmista kastike: viipaloi ohuelti salottisipuli, murskaa valkosipulinkynsi ja hienonna chili, ja laita ne salaattikulhoon. Lisää limettimehu, kalakastike ja sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on suurin piirtein sulanut.

3. Sekoita kylmä riisi vähän kerrallaan kastikkeeseen ja riko mahdolliset kökkäreet varovasti. Riisi muuttuu irtonaisemmaksi, kun saa kosketusta kastikkeeseen. Hienonna kaffirlimetinlehdet ja inkivääri, lisää ne riisiseokseen. Pilko mukaan vielä kirsikkatomaatit ja silputut yrtit. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ja koristele esim. thaibasilikan lehdillä ennen tarjoilua.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Nimiäisten tarjoilut


Kuten jo savulohen jämäkäyttöön liittyen kerroin, taannoin vietimme ihmispoikasen nimiäisiä. Emme ole isännän kanssa kovin suuria juhlaseremonioiden ystäviä silloin, kun kyse on omista juhlista, joten nämäkin juhlat menivät pienellä porukalla ja hyvin vähällä "virallisella" ohjelmalla - ja se toimikin hyvin, enempää porukkaa ei olisi kaksioomme saanut ängettyä, ja mukavaa oli keskittyä ihan vaan seurusteluun ja ihmispoikasen ihasteluun :)

Tarjoiluja kuitenkin oli, totta kai. Osasta löytyy linkit aiempiin teksteihin, ja jotain linkitän vielä myöhemmin, kun saan ohjeet kirjoitettua ylös. Koska juhlat osuivat niin lähelle vuodenvaihteen juhlakautta, ajattelimme, että kaiken jouluruuan mässäämisen jälkeen ei kenties vieraidenkaan tee vielä mieli raskaita voileipäkakkuja tai suolaisia piirakoita, vaan voisimme tehdä jotain salaattipohjaista, kevyttä lounasta, vaikkapa aasialaishengessä. Suhtauduin tähän kyllä lievällä haikeudella, koska kuitenkin olen voileipäkakkujen ystävä. Tarjoiluajatus toimi kuitenkin hyvin; Aasiaan vivahtava ruoka ei aiheuttanut vierastusta juhlijoissa ja salaattien kanssa oli helppo huomioida erilaiset ruoka-ainerajoitukset, kun salaatit, pähkinät, lihat ja kalat tarjottiin erikseen, ja ruoka oli luonnostaan laktoositonta ja gluteenitonta. 




Makean puolen kanssa olin mukavuudenhaluisempi, tein ainoastaan porkkanakakun itse, täytekakku tilattiin Kakkugalleriasta (mustaherukka-suklaakakku, joka oli ihanaa), piparkakut olivat kaupasta ja isäntä haki gluteenittomat makeat Keliapuodista. Yritin muuten etsiä täytekakkua, joka olisi 1) gluteeniton, 2) pähkinätön ja 3) liivatteeton, mutta tällaista yhtälöä ei mistään löytynyt. Jos joku tietää, mistä saisi sellaisen tilattua tai hallussapitää hyvää reseptiä, saa kertoa! 


Kuviin en emännöidessäni ehtinyt panostaa, mutta onneksi isäntä räpsäisi pikaiset otokset suurimmasta osasta sapuskoja. 

Nimiäisten menu

Aasialaisin yrtein höystettyä jasmiiniriisisalaattia
Vietnamilaista salaattia (goi ga -tyyliin mutta ilman kanaa)
Kasvis-nuudelisalaattia
Vietnamilaisittain marinoitua broileria (goi ga -salaatin kanan marinadilla)
Cashew- ja suola(maa)pähkinöitä

Mustaherukka-suklaakakku (gluteeniton vaihtoehto Ellen Svinhufvud -leivokset)
Porkkanakakku (gluteeniton vaihtoehto korvapuustit)
Piparkakkuja (+ gluteenittomia versioita)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Savulohiburgerit


Viikko takaperin keittelimme sedille, tädeille ja isovanhemmille kahvit ihmispoikasen nimensaannin kunniaksi. Kenties olisi syytä kertoa tarjoiluista ensin, mutta minä siirryn suoraan rääppimiseen - se kun on minusta yksi parhaita juttuja juhlissa kuin juhlissa :) Yleensä rääppiminen sujuu ihan ilman jämien jatkojalostustakin, mutta tällä kertaa muokkasin ylijäänyttä seesamisavustettua lohta eteenpäin burgereiksi. Se kannatti, tällä kertaa jämäruoka oli parempaa kuin alkuperäinen!

Me laitoimme burgerit perinteiseen tapaan sämpylän väliin, mutta ne maistuisivat hyvin myös sellaisenaan salaatin, perunan tai riisin kanssa. Hampurilaissämpyläohje löytyy vanhemmista teksteistä. Makumaailma taittaa Aasiaan (jostain syystä aasialaiset maut sopivat mielestäni erittäin hyvin sämpylän sisälle, hmmm); maustoa muuntelemalla saisi lohiburgereista helposti myös vaikka cajun- tai skandiversiot.

Ja toistan vielä, näistä tuli tosi hyviä, muokatkaahan savulohenjämänne pihveiksi!

Lohiburgerit

400-500g nahatonta savulohifilettä (seesaminsiemenillä tai ilman)
2 dl maitoa
0,5-1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tuore, punainen chili
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
(tuoretta korianteria)
(suolaa)

1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot, anna turvota hetki. Hienonna sipuli ja chili, raasta inkivääri purista valkosipulinkynsi, ja lisää ne kulhoon. Lisää lohi ja sekoita ainekset haarukalla. Lohi hajoaa itsestään sekoittaessa, mutta aivan soseeksi sen ei tarvitse mennä vaan taikinaan saa jäädä sattumia, tällöin pihveihin jää mukava tekstuuri. Lisää kananmuna ja sekoita vielä. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Muotoile taikinasta mieleisen kokoisia pihvejä. Paista pihvejä kuumalla paistinpannulla muutama minuutti per puoli, kunnes ne saavat kauniin värin pintaansa. Tarjoile sämpylän välissä tai sellaisenaan vaikka salaatin kera.



torstai 16. tammikuuta 2014

Kuukauden kasvis - porkkana: paras porkkanakeitto


Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras :) Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Keitto paahdetuista porkkanoista

10-15 porkkanaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/2 tl paprikajauhetta tai jauhettua cayennepippuria
n. 0,5 l kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
(vettä)
(tuoretta korianteria)

1. Pese porkkanat, mutta jätä kuorimatta. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuori. Kuori ja lohko sipulit muutamaan palaan. Laita kaikki kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla, currylla, korianterinsiemenillä ja paprikalla. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja pyöräytä kasviksia sen verran, että ne saavat öljyä kauttaaltaan pintaansa. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hieman.

2. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Pilko porkkanat muutamaan palaan, laita kaikki kasvikset kattilaan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kasvislientä, kunnes keitto on sakeudeltaan mieleisesi. Lisää suolaa tarvittaessa. Kuumenna, ripottele pintaan tuoretta korianteria, jos sellaista sinulla on, ja tarjoile.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Stifado possusta ja hirvestä


Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään.  Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia.

Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli.

Stifadoa syötiin meillä melkein kuin kreikkalaisessa tavernassa, eriparituoleilta ja -lautasilta. Lisukkeeksi tein ensisyömällä pastaa ja seuraavalla riisiä, ne maistuivat vaikka peruna olisi ehkä se suurin suosikkini.

Vinkki: Vaikka tein stifadon uunissa, se tehdään usein padassa liedellä. Pataversiosta saa nopeamman viikkoruuan, kun käyttää lihana jauhelihaa, se toimii yllättävän hyvin!

Stifado (neljälle)

800g-1kg pataan sopivaa lihaa (esim. kassler tai lapapalat, minulla tällä kertaa possun lapaa ja hirven kinnertä)
8 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
400g tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
1-2 kanelitankoa
pari laakerinlehteä
suolaa
pippuria
vettä

1. Kuori salottisipulit ja valkosipulinkynnet, mutta jätä kokonaisiksi. Kuutioi liha suupaloiksi. Laita lihat, salotit ja valkosipulit laakeahkoon uunivuokaan ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kaada päälle tomaattimurska ja punaviiini ja kääntele sekaisin. Huom. lihojen ei kuulu peittyä kokonaan. Tökkää mukaan laakerinlehdet ja kanelitangot.

2. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista stifadoa n. 30 min uunissa, laske lämpö sitten 130 asteeseen, ja jatka kypsentämistä n. 6 tuntia (kauemminkin sopii). Lisää vettä tarvittaessa kypsennyksen aikana, jos liemi tuntuu käyvän liian vähiin.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kuukauden kasvis - porkkana: porkkanakakku


Aloitetaan kuukauden kasvis -postaukset porkkanaklassikolla, josta tykkään ihan hurjasti, mutten ole omassa keittiössäni tehnyt: se on porkkanakakku. Mikä olisikaan parempi herkku muistuttamaan, että tylsänä pidetty porkkana taipuu niin moneen muotoon? Vaikeaakaan porkkanakakun tekeminen ei ole, ainut pieni vaiva on kuorrutuksen ja kakun erillinen tekeminen (molemmat sinänsä helppoja kuitenkin), minulle kun leipominen normaalisti päättyy siihen, että tuuppaan tekeleeni uuniin.

Ohje on aina-tumpeloleipurin-luotettavasti-pelastavalta Kinuskikissalta, kopioin sen alle lähes sellaisenaan. Alkuperäisohjeen hasselpähkinärouhetta en käyttänyt syöjien allergioiden vuoksi, vaan raastoin hieman valkosuklaata kakun päälle.

Vinkki: kakun sijaan voi porkkanaherkun tehdä neliskanttisessa vuoassa ja leikata leivoksiksi, tai jakaa taikinan muffinivuokiin ja tehdä pieniä porkkanamuffinseja.

Vinkki: jos laitat kakun pintaan valkosuklaaraastetta, sen kanssa kannattaa olla vikkelä, koska valkosuklaa sulaa nopeasti sormiin kiinni. Helpoiten suklaan raastaminen onnistuu, jos pidät sitä hetken pakastimessa ennen käyttöä.

Porkkanakakku

Taikina

4 dl porkkanaraastetta (n. 4 porkkanasta)
2 appelsiinin kuoriraaste
200 g voita tai margariinia
3 dl fariinisokeria
3 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Kuorrute

300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
150 g valkosuklaata
pinnalle valkosuklaaraastetta (tai hasselpähkinärouhetta)

1. Sekoita kulhossa jauhot ja mausteet. Raasta porkkanat ja appelsiininkuori valmiiksi odottamaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (alkuperäisohjeessa 24 cm, minulla 26 cm ja sekin toimi hyvin).

2. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää sitten munat yksi kerrallaan. Jos vaahto muuttuu rakeiseksi, voit lisätä siihen hieman jauhoseoksesta. Lisää puolet jauhoista massaan välillä sekoittaen. Lisää sitten porkkana- ja appelsiininkuoriraasteet ja toinen puoli jauhoista, taas välillä sekoittaen.

3. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min. Anna jäähtyä ja valmista kuorrute.

4. Kuorrute: notkista tuorejuustoa hieman sähkövatkaimella ja sekoita mukaan appelsiinimehu. Sulata valkosuklaa mikrossa tai varovasti vesihauteessa ja vatkaa se tuorejuustoseokseen. Levitä kuorrute kakun pintaan, antaen sen halutessasi valua hieman myös laidoille. Ripottele pintaan valkosuklaaraastetta tai hasselpähkinärouhetta.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kuukauden kasvis - tammikuu: porkkana

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta?

Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa!


maanantai 6. tammikuuta 2014

Omena-smetanasilli


Katse hetkeksi takaisin menneeseen jouluun, tai eteenpäin tulevaan sellaiseen. Omenainen silli onnistui tänä vuonna niin hyvin, että kirjoitin ainesten mittasuhteet ylös, jos sitä innostuisi ensi joulunakin tekemään. Sopii se toki myös juhannukseen, jos ei jouluun saakka halua odotella :)

Omena-smetanasilli

300-350g (kaksi kaupan vakuumipakettia) matjessillifileitä
1,5 dl smetanaa
1 pieni punasipuli
1 omena (minulla taisi olla granny smith)
1 rkl sokeria
muutama oksa tilliä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

1. Hienonna punasipuli ja tilli ja raasta omena. Sekoita silliä lukuunottamatta kaikki ainekset kastikkeeksi.

2. Viipaloi sillifileet suupaloiksi. Lado sillit ja kastike kerroksittain lasipurkkiin, tai lado sillit matalaan, kannelliseen vuokaan ja kaada kastike päälle. Anna maustua 1-2 vuorokautta ennen tarjoilua.

perjantai 3. tammikuuta 2014

"Thaipestolla" täytetyt broilerin rintafileet


Varmasti en ole yksin kun sanon, että jouluruokia ahdettiin niin paljon, että nyt tammikuussa kaivataan taas raikkaampia, uusia makuja. Vaikka ihan rehellisesti ottaen tänä jouluna jouluruuat eivät ollenkaan tulleet korvista normaaliin tapaan, en välttämättä vieläkään sylkisi kinkkuun tai lanttulaatikkoon jos niitä eteeni saisin. Joka tapauksessa, eilen tein pitkästä aikaa broileria ja halusin ympätä siihen vähän Kaakkois-Aasian makuja, joten täytin broilerifileet tahnalla jonka ristin thaipestoksi, makuinaan korianteria, pähkinää, limettiä ja niin edelleen. Täytteen lisäksi fileet saivat makua marinadista. Fileiden kanssa teimme raikasta nuudelisalaattia.

Broilerinfileiden ajatus oli kiva mutta mutta... ei ihan nappiin mennyt tällä kertaa, vaan kaipaa tuotekehittelyä. Fileet itsessään onnistuivat hyvin ja paistomittarin avulla kypsennettäessä 73 asteeseen jäivät myös mukavan meheviksi. Lämpötila oli kompromissi: luin aiheesta, että 75 astetta on ns. "turvaraja" tai suositus, jossa kaikki mahdolliset salmonellabakteerit kuolevat, mutta 71 on ammattikokkien mukaan täydellisen broilerinfileen sisälämpötila. Lisäksi file jatkaa kypsymistä vielä hetken paiston jälkeen, kun sen antaa vetäytyä folion alla. Myös marinadi toimi ja valmistusprosessikin oli helppo, ja tehtävissä etukäteen niin, että ennen ateriaa tehtäväksi jää vain paistaminen.

Ongelmaksi muodostuikin lähinnä täyte. Korianteri ei kamalasti kestä kuumentamista, ja tahnaksi vetäistynä ja uunitettuna se pliisuuntui aika mitäänsanomattomaksi. Pähkinät maistuivat täytteessä yli muiden aineiden (vaikka eivät toki ole pahanmakuisia sinänsä), limetti vähän hävisi taustalle. Ensi kerralla jättäisin täytteestä ehkä korianterin kokonaan pois ja jatkaisin muilla yrteillä ja mausteilla, esim. sitruunaruoho-thaibasilika-minttu-inkivääri voisi toimia alla jo listatun pähkinän, limetin ja valkosipulin kanssa. Chili oman maun mukaan. Alla ohje sellaisena, kuin eilen tein, tästä on hyvä jalostaa ajatusta pidemmälle.

Thaipestolla täytetyt broilerin rintafileet (kahdelle)

3 kpl broilerin rintafileitä
nippu korianteria (yksi ruukkukorianteri)
pari rkl suolapähkinöitä (maapähkinä tai cashew)
1 valkosipulinkynsi
1/2 limetin mehu
1 tl soijaa

marinadi

2 rkl öljyä
2 rkl soijaa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl siirappia

1. Soseuta pähkinät, korianteri ja valkosipuli tasaiseksi tahnaksi morttelissa tai sauvasekoittimella. Minä käytin morttelia, ainesten määrä oli niin pieni, että se tuntui helpoimmalta. Mausta soijalla ja limettimehulla.

2. Nosta fileet leikkuulaudalle sisäpuoli (eli epätasaisempi puoli) ylöspäin (tällöin on helpompi tarkkailla, ettet leikkaa fileestä läpi taskua tehdessäsi). Pistä terävällä, kapeateräisellä veitsellä (esim. fileointiveitsi) broilerinfileiden paksumpaan päähän n. 10 cm viilto pitkittäissuunnassa. Leikkaa sitten viiltoa varovasti vähän leveämmäksi "taskuksi", mutta varo, ettet leikkaa fileestä läpi. Ujuta maustetahnaa varovasti kapealla lusikalla tai ruokailuveitsellä auttaen viiltoihin.

3. Sekoita marinadin ainekset, nosta täytetyt fileet marinadiin ja anna maustua vähintään pari tuntia. Paista sitten fileisiin kuumalla paistinpannulla kaunis pinta. Nosta fileet uunivuokaan, laita paistomittari yhden fileen paksuimpaan kohtaan (tämä voi olla vähän kikkailua täytetaskujen vuoksi) ja kypsennä 180-asteisessa uunissa 15-20 min, kunnes mittari näyttää 71-75 astetta. Anna vetäytyä folion alla n. 20 min ennen tarjoilua.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kaksivuotiaan blogilupaukset vuodelle 2014

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa.

Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä.

Eilinen uudenvuodenaatto oli juuri tällainen kaaos- tai klassinen blogi reality -päivä; olin päättänyt leipoa pitsaa joulukinkun tähteistä, mutta hirvikoira ja ihmispoikanen pitivät huolen siitä, että 1) pitsataikina sai kohota noin tunnin ylimääräistä, 2) taikina oli enemmän sekoitettu kuin vaivattu ja 3) pitsapohjia ei juuri kaulittu, vaan lähinnä lätkäisin pohjat leivinpaperin päälle ja venyttelin niitä sen verran, että täytteet mahtuivat päälle. Pitsoista tulikin eri komeita, ristin toisen Kisu Killisilmä -pitsaksi. Keittiökin oli niin komea projektin jälkeen, että olisi pitänyt ottaa kuva. Yllättäen en kuitenkaan polttanut pitsoja (ihan vähän leivinpaperia vain) ja niistä tuli jopa ihan hyvän makuisia. Ehkä en enää koskaan vaivaa tai kaulitse taikinaa, hah. Useamman sortin ruuantähteetkin sain upotettua mestariteoksiini.

Kisu Killisilmä
Mutta mitäs sitten tänä vuonna? Koska hieman suuruudenhullu täytyy olla, tein sekä laadullisia että määrällisiä blogilupauksia vuodelle 2014:


  • Tänä vuonna teen vihdoin Kärähtäneille facebook-sivut
  • Pidän raaka-ainepohjaisia teemakuukausia, jolloin kokkaan tietystä raaka-aineesta vähintään kerran viikossa
  • Olen aiemmin pitänyt pari sniiduilukuukautta, jolloin blogissa on keskitytty erityisesti edullisiin ruokiin. Nyt vanhempainvapaalla ollessa taloudellisuus korostuu, joten samanteemaista sisältöä on tänäkin vuonna tiedossa.
  • Julkaisen vähintään kymmenen tekstiä joka kuukausi, jo ihan sen vuoksi, etten aina kokkaisi "samaa vanhaa"

Nähtäväksi jää, onko lupaukset tänä vuonna tehty rikottavaksi. Näillä eväillä kuitenkin mennään eteenpäin alkavaan vuoteen rinta rottingilla :) Stay tuned!