keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kaksivuotiaan blogilupaukset vuodelle 2014

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa.

Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä.

Eilinen uudenvuodenaatto oli juuri tällainen kaaos- tai klassinen blogi reality -päivä; olin päättänyt leipoa pitsaa joulukinkun tähteistä, mutta hirvikoira ja ihmispoikanen pitivät huolen siitä, että 1) pitsataikina sai kohota noin tunnin ylimääräistä, 2) taikina oli enemmän sekoitettu kuin vaivattu ja 3) pitsapohjia ei juuri kaulittu, vaan lähinnä lätkäisin pohjat leivinpaperin päälle ja venyttelin niitä sen verran, että täytteet mahtuivat päälle. Pitsoista tulikin eri komeita, ristin toisen Kisu Killisilmä -pitsaksi. Keittiökin oli niin komea projektin jälkeen, että olisi pitänyt ottaa kuva. Yllättäen en kuitenkaan polttanut pitsoja (ihan vähän leivinpaperia vain) ja niistä tuli jopa ihan hyvän makuisia. Ehkä en enää koskaan vaivaa tai kaulitse taikinaa, hah. Useamman sortin ruuantähteetkin sain upotettua mestariteoksiini.

Kisu Killisilmä
Mutta mitäs sitten tänä vuonna? Koska hieman suuruudenhullu täytyy olla, tein sekä laadullisia että määrällisiä blogilupauksia vuodelle 2014:


  • Tänä vuonna teen vihdoin Kärähtäneille facebook-sivut
  • Pidän raaka-ainepohjaisia teemakuukausia, jolloin kokkaan tietystä raaka-aineesta vähintään kerran viikossa
  • Olen aiemmin pitänyt pari sniiduilukuukautta, jolloin blogissa on keskitytty erityisesti edullisiin ruokiin. Nyt vanhempainvapaalla ollessa taloudellisuus korostuu, joten samanteemaista sisältöä on tänäkin vuonna tiedossa.
  • Julkaisen vähintään kymmenen tekstiä joka kuukausi, jo ihan sen vuoksi, etten aina kokkaisi "samaa vanhaa"

Nähtäväksi jää, onko lupaukset tänä vuonna tehty rikottavaksi. Näillä eväillä kuitenkin mennään eteenpäin alkavaan vuoteen rinta rottingilla :) Stay tuned!


7 kommenttia:

  1. Oikein paljon onnea 2-vuotiaalle! Mielenkiinnolla jään odottamaan juttujasi :)

    Tuo pikkuihmisen läsnäolo sekoittaa kyllä usein suunnitelmia ja yksinkertaistenkin asioiden tekeminen tuntuu vaativan valtavia ponnistuksia. Pahinta on seistä tiiviisti hellan ääressä ja tajuta, ettei pikkumies pidä mitään meteliä. Silloin tietää herran olevan tekemässä pahojaan ja ruoka on jätettävä hellalle, tapahtui sille mitä tahansa :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Ja apua, sitä odotellessa, että meidän pikkumies alkaa itsekseen liikkumaan, nyt sen vielä aina löytää sieltä, mihin on itse jättänyt :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Nanna! Keittiössä käryää tänäkin vuonna :)

    VastaaPoista
  4. Onnea kaksi vee ja makoisaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea 2-vuotiaalle! Ja hyvää uutta vuotta :) Olen itsekin huomannut, että hutiloiden tehty pizza onnistuu yleensä parhaiten!

    VastaaPoista
  6. Kiitokset onnitteluista! Heidi: mitä enemmän tuota hutilointipizzasääntöä miettii niin sitä loogisemmalta se alkaa vaikuttaa, eiväthän hyvät pizzat muutenkaan yleensä ole mitään pieteetillä tehtyjä piperryksiä :)

    VastaaPoista