Ruokailun optimointia vauvalle ja vanhemmalle

Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle.

Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut.

Onhan noita arkea helpottavia vinkkejä, kaikille äideille on varmasti tuttua esimerkiksi soseiden bulkkivalmistus ja pakastaminen jääkuutioissa tai muissa pienissä annoksissa. Ja sormiruokaillakin voi, ja se onkin mukavaa - vaikkakin sotkuista - puuhaa, kun myös äiti saa molemmat kädet vapaaksi ja voi syödä samaan aikaan itsekin. Koiratkin tulevat ruokittua. Silti, kun kaikki eivät syö samaa ruokaa, tulee järjestelystä joka tapauksessa ylimääräistä hommaa ja suunnittelua. Mistä päästäänkin siihen optimointiin; meillä olen kokenut helpoimmaksi ruokailutavaksi sen, jos voin mahdollisimman usein tehdä samaa ruokaa sekä itselleni että vauvalle. Sallittujen ruoka-aineiden repertuaari on nimittäin jo aika laaja yli puolivuotiaalle; menemättä sen tarkemmin suosituksiin, maitotuotteet taitavat olla ainut kokonainen ruoka-aineryhmä, jota tulisi välttää. Lisäksi on toki pienempiä ruoka-ryhmiä ja yksittäisiä sopimattomia aineita, kuten nitraattipitoiset kasvikset tai hunaja, mutta pointtini on, että tosi montaa asiaa saa seitsemän kuukautta täyttänyt vauva jo syödä. Minulle taas on mielekkäämpää tehdä ns. oikeaa ruokaa kuin kokoelmia erilaisia soseita, ja onhan se myös mukavaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä itse syön ja mitä vauva syö, vaan voi keskittyä siihen, mitä me syömme.

Alla siis muutamia vinkkejä aterioista, joita meillä on syöty koko perheen voimin; ihan tavallisia kotiruokia, joiden valmistustapaa on ehkä hieman muutettu (esim. lisätyn rasvan käyttöä ja ruokien kypsentämistä rasvassa paistamalla suositellaan vältettävän), ja aikuisten annoksen suola ja voimakkaimmat mausteet lisätty vasta jälkikäteen. Ei ehkä ihan täydellistä aikuiselle, mutta riittävän hyvää. Kotikaappeihin ei näitä varten tarvitse tehdä kummempia hankintoja; itse keittelin suolattomat lihaliemet pakastimeen, mutta ilmankin pärjää. Lapselle edellytyksenä on lähinnä ollut, että tavallisimmat raaka-aineet on maisteltu sellaisenaan jo ennen näiden aterioiden syöttämistä, ja itse annokset on yleensä soseutettu enemmän tai vähemmän karkeasti. Mausteisiin ja ns. voimakkaampiin makuihin, kuten sipuliin tai paprikaan,  olen totutellut varovasti; jos ne eivät ole aiheuttaneet kummempia oireita tai vaivoja, on niitä testattu toistekin.

Disclaimerina vielä, en ole vauvanruokailun asiantuntija enkä fanaattinen minkään ruokailukoulukunnan suhteen, ja puhun perustaen ainoastaan meidän perheen yhden lapsen kokemukseen. Kaikki perheet ovat varmasti näissä asioissa erilaisia eikä yhtä oikeaa tapaa taida olla olemassakaan. Ei meillä edelleenkään kaikkea optimoida, välillä tehdään soseita emmekä purkkiruokiinkaan sylje, mutta minusta on mukavaa, että yhteisiä ruokalajeja on vaihtoehtona olemassa. Allaolevaan en ole laittanut tarkkaa reseptiikkaa, vaan ruuat on kuvailtu lähinnä ideatasolla ja keskittyen siihen, mikä ehkä poikkeaa "normaalista" tavasta tehdä sama asia. Ruokien ideat ovat osittain omia ja osittain sieltä sun täältä kerättyjä, loppuun siis vielä terveiset ja kiitokset niille, joilta olen ajatuksia saanut, toivottavasti tiedätte, keitä olette! :)

Perunamunakas

Yksi perusohje frittatalle löytyy täältä, sen pohjalta olen muunnellut tämän vauvaystävällisen kasvisversion. Minä olen käyttänyt vauvaversioon mm. paprikaa, parsakaalia, kesäistä nippusipulia ja perunaa. Perunat ja parsakaali on höyrytetty etukäteen (olen käytännössä hyödyntänyt edellispäivän jämiä), muut kasvikset kypsyvät uunissa munakkaan mukana. Uunipannun olen vuorannut leivinpaperilla, niin rasvan lisääminen ei ole tarpeellista. Pannuun olen latonut perunat ja kasvikset, ja kaatanut päälle kananmunat, joiden rakenteen olen vatkannut rikki. Mausteena kasviksille ja munaseokselle olen käyttänyt esim. paprikajauhetta ja mustapippuria.

Jauhelihakeitto

Tämä taisi olla ihan niitä ensimmäisiä "oikeita" ruokia, mitä ihmispoikaselle tarjottiin. Vauvaversioon olen kiehauttanut vedessä peruna-, porkkana- sekä palsternakkakuutioita, paahtanut jauhelihan kuivalla pannulla, ja lisännyt sen sitten purjosuikaleiden kanssa soppaan. Mausteeksi maustepippuria ja kun lapsen annos (tai annokset) on otettu satsista erilleen, voi aikuisille jäävään osaan lisätä esim. lihaliemikuution tai suolaa. Koko sopan voi myös keittää suolattomaan lihaliemeen, jolloin aikuinen ei kaipaa omaan annokseensa kuin suolaa. Ja soppa voi yhtä hyvin olla kana- tai kalakeittokin, tällöin pannulla ei tarvitse erikseen kuullottaa mitään vaan kana- tai kalasuikaleet voi suoraan nakata kattilaan. Vihannespuoltakin voi varioida.

Uunikala, perunat ja kasvikset

Tämä toimii varsinkin näin kesällä pottujen ja kasvisten ollessa parhaimmillaan. Ruodoton kalafileepala (minä käytän yleensä lohta tai kirjolohta, koska ne eivät kuivahda ihan helposti) kypsennetään 180-asteisessa uunissa (puolen kilon palalle yleensä 20 min riittää), kalan voi maustaa esim. sitruunamehulla ja kevyesti mustapippurilla. Uudet perunat (huom. niitä ihan pienimpiä, sormenpään kokoisia ei suositella, eikä niitä varmaan moni äiti ehtisi pestäkään)  pesaistaan ja höyrytetään, mukaan kattilaan voi laittaa kasviksia mielen mukaan, meillä yleensä parsa- tai kukkakaalia. Aikuiselle voita kasvisten päälle.

Karjalanpaisti

Perusohje ja vinkkejä tämäntyyppisen paistin onnistumiseen löytyy täältä. Vauvaystävälliseen versioon ei tosin laiteta suolaa, mutta muuten ohjetta ei tarvitse muuttaa sen kummemmin. Jos ei ole kovin puristi, voi muitakin kasviksia lisätä joukkoon. Soseutettaessa kannattaa mukaan laittaa myös paistinlientä, se tekee koostumuksesta pehmeän ja antaa makua.

Pasta bolognese

Köyhän miehen pikaversio spagbolista on ollut meillä ihmispoikasen suurimpia herkkuja. Normaalista poiketen paahdan jauhelihan kuivalla pannulla ja kuullotan sipulia ja pientä määrää valkosipulia jauhelihasta irtoavassa nesteessä. Mukaan tomaattimurska ja mustapippuria sekä yrttejä maun mukaan, ja annetaan sipulien hautua kunnolla kypsiksi. Reilusti kastiketta ja sopivasti pastaa, niin soseesta tulee ihanan mehevä. Aikuisten versiota voi jatkaa sitten vielä kunnolla maustamalla ja suolaamalla. Huom. tomaattipyreessä on huomattavasti enemmän suolaa kuin tomaattimurskassa, joten sitä kannattaa laittaa vasta aikuisten versioon, jos käyttää ylipäänsä.


Uunibroileri ja kasvikset

Meillä ei hellepäivinä uunia lämmitetä näin pitkäksi aikaa, mutta viileämmällä kelillä tämä on superhelppoa herkkua. Olen pilkkonut uuniin erilaisia kasviksia, esim. bataattia, sipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa, ja nostanut päälle esim. broilerin luuttomia ja nahattomia reisipaloja (kauppanimikkeenä taitaa olla paistileike). Mausteita voi ripsiä mukaan maun ja tottumuksen mukaan. 175-asteisessa uunissa ruoka valmistuu noin tunnissa.