perjantai 4. toukokuuta 2012

Mereneläväisiä




Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan,  (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista.

Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti.

Palvelumalli oli useimmissa kalapaikoissa melko samanlainen, lounasta oli tarjolla noin puoliltapäiviltä puoli kolmeen tai kolmeen saakka, jonka jälkeen ravintolassa oli parin tunnin tauko ennen viiden ja kuuden välillä alkavaa illallista. Listat vaihtelivat jonkin verran lounaan ja illallisen välillä, ja lisäksi varsinaisen listan ulkopuolelta löytyi yleensä liitutaululle kirjoitettu lista päivän erikoisista. Kalaruokien lisäksi jokseenkin joka paikasta löytyi myös päivän liha- ja kasvisannos. Seuraavat kaksi paikkaa löytyvät suositeltuna useammasta matkaopaskirjasta, mutta koska mekin tykkäsimme niistä isännän kanssa hurjasti lounaskokeilun perusteella, kerron niistä (lue: mainostan) täälläkin vielä erikseen.

Crannog seafood restaurant, Fort William

Fort Williamin pikkukaupunki ei sinänsä ole kaunis, mutta Crannogin ikkunasta sitä ei kyllä tule huomanneeksi, ravintola sijaitsee laiturilla aivan rannassa ja maisemat avautuvat merelle ja kukkuloille. Tilasimme lounaaksi kuoressaan tarjoillun taskuravun (dressed crab) jugurttikastikkeen, salaatin, perunasalaatin ja mangosalsan kera sekä isännälle vadillisen sydän- ja hietasimpukoita (cockles and clams) chorizo-valkoviiniliemessä. Pahoitteluni muuten, jos käännökset ontuvat; tein pikaisia googlauksia eri raaka-aineiden nimistä suomeksi, mutta laitoin englanninkieliset alkuperäiset tähän varmuuden vuoksi (ja jos joku sattuu tietämään oikeammat termit, niin tulen mielelläni korjatuksi ;).



Kylmänä tarjoiltu taskurapuannos oli hyvä ja raikas, mutta myönnän, että tykkään enemmän valkoisesta (saksi?)lihasta, kuin keltaisesta massasta, jota ravun keskikuoressa oli. Kastikkeiden kanssa rapu kuitenkin toimi, enkä jäänyt nälkäiseksi. Isännän simpukat sen sijaan olivat täysosuma, liemi antoi muhevan savuisan maun hentoihin simpukoihin, ja pääraaka-aineen loputtua lusikoimme vielä liemet kulhon pohjalta parempiin suihin. Hintaa kahdelle annokselle, kahdelle oluelle ja leipäkorille tuli kolmisenkymmentä puntaa, mutta ravintolalla ei ollut erillistä lounaslistaa, vaan kaikki annokset olivat normaalilta ala carte -listalta.


Seafood Cafe, Mallaig

Mallaigin Seafood Cafesta avautuivat näköalat kalastuspaatteja isännöivään satamaan, joten heti ravintolaan mennessä tuli olo, että ruoka taitaa tulla melko läheltä. Söimme lounaan pitkän kaavan mukaan; isännälle alkuun skotlantilaisklassikko cullen skink (meikäläisittäin kalakeitto) ja minulle kylmäsavulohta. Pääruuaksi isäntä otti grillattua kampasimpukkaa, merikrottia ja jättikatkarapuja parsa-vihnnespedillä, ja minä päivän erikoislistalta grillattua lasikampelaa (megrim, tilattaessa ei ollut tosin hajuakaan, mikä otus on kyseessä).



Alkuruuista cullen skink olisi mennyt pääruokana jo yksinään, savustettua koljaa, perunaa ja porkkanaa oli kermaisessa liemessään valtava vadillinen. Annos oli myös oiva muistuttaja siitä, miten uskomattoman hyvää yksinkertaiset asiat ovat :) Minun kylmäsavuloheni oli myös erittäin herkullista ja sitäkin oli paljon. Savun maku oli voimakkaampi kuin yleensä kotipuolessa, tamminen ja viskistä muistuttava. Lohi oli kuitenkin pehmeän raikasta, kaukana vakuumipakkausten rasvaa hikoilevista viipaleista. Ainut mitä en ihan tajunnut, olivat lohen kanssa tarjottavat suolaiset kaurakeksit, ne jäivätkin lopulta suurimmaksi osaksi lautaselle.



Pääruuista ei myöskään löytynyt juuri moitittavaa. Asiaa sen tarkemmin tuntematta arvioisin lasikampelan olevan ns. halpakala (ainakin ruokalistalla se oli halvemmasta päästä), ruotoja löytyi jonkin verran mutta liha oli helppo perata niistä irti. Kalan maku oli kuitenkin jälleen ihanan raikas ja kypsyys täydellinen, söin yksinkertaisesti sitruksilla ja yrteillä maustetun otuksen nahkoineen päivineen. Isännän annoksesta erityisesti kampasimpukat ansaitsevat maininnan, olen aiemmin syönyt kyseistä raaka-ainetta lähinnä pakasteesta tulleena ja kumipallomaisena (enkä sen vuoksi ole ikinä siitä erityisemmin innostunut), mutta nyt maku oli tuoreen raikas ja kypsennys mitä mainioin. Pääruokien ohella tarjoiltiin uusia perunoita ja vihanneksia voin kera. Tämän lounaan kustannus oli hieman korkeampi, noin 50 punnan hujakoilla kahdelta hengeltä, mutta mielestäni rahalle sai myös vastinetta, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja kaksi olutta, kaikki herkullisia (myös oluet ;). Notkuimme ravintolan ovesta ulos vatsat onnellisen täysinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti