...Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun.
Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!!
Ohjeeni on alun perin Könemannin kustantamasta Suuri Kasvisruoka -keittokirjasta, jonka sain takavuosina lahjaksi. Alkuperäisen ohjeen punaisen ja vihreän paprikan sijaan käytän pelkästään vihreää paprikaa, ja määriä olen hieman suhteuttanut omaan makuuni sekä tasannut, jottei tarvitsisi miettiä, mitä tehdä jääkaapissa olevalle tomaattimehutölkille, jonka pohjalla on 1 1/4 dl tomaattimehua.
Kirja on käsittääkseni käännösteos ja kuuluu aika moniaiheiseen keittokirjasarjaan, muistaakseni omassa hyllyssä on ainakin Suuri Herkkupalakeittokirja, ja kirjakaupassa on tullut vastaan ainakin aasialaista ja välimeren ruokaa käsittelevät teokset. Osassa kirjoja on myös samoja ohjeita jonkin verran. En ole kovin montaa reseptiä tästä kasvisruokakirjasta kokeillut, mutta niiden tarkkuus vaikuttaa päällisin puolin hieman vaihtelevalta. Gazpacho on tietysti niin idioottivarma ruoka, ettei sen kohdalla ohjeen kanssa ole niin justiinsa, mutta jos enemmän hifistelisi, voisi harmittaa jos ohje ei täsmäisi. Mutta niin vähän olen kirjasta kokannut, että kyse on enemmän fiiliksestä kuin empiirisiin kokeisiin pohjautuvasta tutkimustuloksesta. Ehkä vain ujostelen liikaa reseptejä, jotka vaatisivat vähän enemmän töitä (olen siis laiska ;).
Kirjassa on kuitenkin sekä herkullisen näköisiä kuvia että kuuloisia ohjeita, joista olen monesti saanut inspiraatiota. Ja siitähän kai keittokirjoissa onkin kyse, ideoiden ja innostuksen löytämisestä? Reseptistä viis, kun ajatus on päässä syntyy resepti tehdessä :)
Gazpacho on erittäin helppo ruoka, mutta käsin pilkottaessa työtä on jonkun verran, kun vihanneksista tehdään muutaman millin kuutiota. Joskus olen tehnyt tätä blenderilläkin, mutta kuutioiden rakenne on jotenkin ollut muhjuisempi ja melkein vaahtoava, johtuu se sitten liian tylsistä teristä tai ilman sekoittumisesta vihannesmassaan.
Tämän sopan maku vain paranee, jos sitä jää vielä seuraavallekin aterialle. Keittokirjan mukaan ohjeesta saa 6-8 annosta, mikä riittänee alkupalana vastaavalle määrälle ihmisiä. Kevyenä lounaana satsista riittää mielestäni kolmelle tai neljälle. Gazpachon seuraksi teen yleensä valkosipulikrutonkeja, mutta myös valkosipulileipä toimii hyvin.
Gazpacho
3 tomaattia
1/2 kurkku
1 vihreä paprika
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1l tomaattimehua
3 rkl valkoviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria
1. Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja vihreä paprika pieniksi kuutioiksi.
2. Sekoita vihannessilppu kulhossa, purista päälle valkosipulin kynsi, lisää sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.
3. Kaada päälle tomaattimehu, viinietikka ja öljy. Sekoita ja laita jääkaappiin jäähtymään ennen tarjoilua.
Valkosipulikrutongit
Kuutioi vaaleaa, hieman kuivahtanutta leipää muutaman sentin kuutioiksi. Laita leipäpalat kulhoon, kaada päälle hieman oliiviöljyä ja purista joukkoon valkosipulinkynsi. Sekoita, kunnes öljyä on tarttunut tasaisesti leipäpaloihin. Aloita hieman pienemmällä öljymäärällä ja lisää tarvittaessa - leipien ei kuitenkaan tarvitse imaista öljyä läpeensä. Levitä kuutiot tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle hieman suolaa. Paista uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes krutongit ovat kullanruskeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti