Kokonaisena paistettu kana ja valkosipulivaroitus

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa.

Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa.

Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja.

Tämä hyvin valkosipulinen resepti on yksi helpoimmasta ja vaivattomimmasta päästä, oikeastaan valmistelujen työläin vaihe on valkosipulinkynsien kuorinta. Ja nekin voisi tietysti jättää kuorimatta. Huolellisempi tekisi maustamisen jo etukäteen, jolloin se ehtii maustua mukavasti ja myöhemmin ei tarvitse kuin laittaa lintu uuniin.

Resepti on kuoriutunut 40-clove-chicken -reseptistä, josta taitaa olla kymmeniä variaatioita, ja joka on jäänyt minunkin takaraivooni inspiraatioksi, tosin voi olla, että "alkuperäisessä" ohjeessa käytetään kuorimattomia kynsiä. Mutta anyway, neljäkymmentä valkosipulinkynttä yhdessä ruuassa, sen täytyy olla hyvää!

Hyvin valkosipulinen broileri

1 kokonainen broileri (ehdottomasti marinoimaton)
1-2 valkosipulin kynnet (minulla oli tällä kertaa puolitoista, enkä todellakaan laskenut, oliko kynsiä 40 ;)
suolaa
pippuria
reilu nippu tuoretta timjamia
tilkka oliiviöljyä
muutama voista vuoltu lastu

Aluksi pyyhkäisin linnusta turhat limat ja nesteet pinnalta (jos olisin täyttänyt sen, olisin huuhtaissut sen myös sisäpuolelta, mutta nyt en vaivautunut). Sitten kuorin ja pilkoin valkosipulinkynnet hyvin karkeaksi rouheeksi ja jätin ne odottamaan. Maustamisen aloitin aineista, jotka suurimmaksi osaksi pysyvät linnun pinnassa vaikka sitä vähän pyörittelisikin, ja etenin sitten enemmän variseviin päin. Toisin sanoen hieroin linnun pintaan ensin suolan ja pippurin, sitten timjamin ja öljyn, ja lopuksi tökin valkosipulinkynsiä linnun nahan alle ja kaikkiin sopiviin koloihin, paitsi sisäpuolelle (vaatisi pidemmän paistoajan). Timjaminoksia tökkäsin muutaman myös sisuksiin, ajattelin, että niistä saatava mahdollinen lisämaku on vain plussaa. Ennen kuin nostin linnun paistoastiaan, nakkasin vielä astian pohjalle ne valkosipulinkynnet, jotka eivät muualle mahtuneet. Uuniin mennessä broileri sai vielä muutaman voilastun pinnalle.

Broileri paistui 190-asteisessa uunissa reilun tunnin, jonka aikana valelin sitä muutaman kerran omalla paistoliemellään. Olen tavannut laittaa linnun vain suoraan vuokaan/paistoastiaan, eli linnun pohjapuoli killuu myös omassa liemessään.

Saatavuuden mukaan käytän joskus broilerin sijaan kanaa, jolloin pidän uunin lämpötilan vähän alempana ja paistoajan pidempänä. Silloin valkosipulit kypsyvät vielä pehmeämmiksi. Broilerin kylkeen tein riisiä ja papu- pekonipaistosta, josta tuli niin hyvää, että laitan reseptin pian jakoon vielä erikseen.