Chef & Sommelier

Terveisiä hiljaiselosta! Viime viikonloppuna oli tarkoitus nauttia ensimmäisestä ohjelmattomasta viikonlopusta aikoihin, kokkailla ja tehdä vähän kotihommia alkavaa kevättä silmällä pitäen. Vaan kuinkas kävikään, vatsatautipaholainen iski ja päätin viikkoni sängyn pohjalla. Muutamaan päivään ei tehnyt mieli kokata, syödä tai lukea / nähdä ruokaan liittyviä juttuja. Vasta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että elämä voittaa ja ehkä minäkin joskus vielä teen ruokaa :)

Vaikkei alustukseni tee varsinaiselle aiheelle nyt millään tavoin oikeutta, edellisellä viikolla ehdin kuitenkin tehdä mukavia ruokaan liittyviä juttuja, kun pääsin vihdoin nauttimaan Chef & Sommelierin antimia. Jo tässä kohtaa pahoittelen, että (ahneena) pikaisesti räpsityt kuvat eivät yhtään vastaa ruuan korkeaa tasoa. Olen jo pitkään hingunnut päästä testaamaan tuota kehuttua paikkaa, mutta jotenkin kaikki mahdolliset merkkipäivät sun muut sopivat tekosyyt ovat menneet muissa kuvioissa. Nyt, kun ravintola valittiin hiljattain vuoden ravintolaksi, tuli kuitenkin kiire; ehkä kohta sieltä ei saisi enää pöytiä ollenkaan! No, ainakin useamman viikon varoitusajalla arki-illaksi varatessani, tämä pelko oli turha ja sain pöydän ensimmäisellä yrittämällä haluamaani ajankohtaan. Pieni, vain 20-paikkainen ravintola tosin täyttyi kokonaan illan mittaan, eli varmasti ihan hyvissä ajoin kannattaa pöytänsä buukatakin.

Minä ihastuin heti ravintolan miljööseen; pieni ravintolasali on hyvin yksinkertaisesti sisustettu mutta kodikas, vanhan rakennuksen luodessa tunnelmaa. Vaikka pöydät ovat sangen lähekkäin, oli joka pöydälle mielestäni riittävästi omaakin rauhaa. Isännän kanssa pääsimme maistelemaan ihan tuoreeltaan vaihtunutta kevätmenua, josta molemmat valitsimme viisi ruokalajia kahdeksasta vaihtoehdosta. Lisäksi tilasimme autoilijalle sopivat aperitiivit sekä minulle teepaketin, joka on kiva vaihtoehto, jos haluaa palanpainikkeeksi muuta kuin viiniä. Minulle teejuntille paketti oli myös erittäin opettavainen kokemus.

Keittiön tervehdyksenä saimme suupalat viinietikassa pitkään muhinutta omenaa ja selleriä. Selleri oli muuttunut jännittävän makuiseksi; sen ominaisin, voimakas maku tuli oikeastaan vasta lopussa esiin, ja koostumuskin tuntui ihan muulta kuin selleriltä; jos on paatunut sellerinvihaaja, tuollainen makupala saattaisi olla omiaan aloittamaan käännytystyön. Tervehdysten jälkeen pöytään kiikutettiin runsas annos leipää, joka - erityisesti rosmariininen ruisleipä - oli niin hyvää, että söimme ahneuksissamme kaiken sekä ison osan vielä santsisatsistakin :D

Ensimmäisinä varsinaisina annoksina saimme karitsaa ja siitakesieniä sekä siikaa ja sinisimpukkaa, jossa oli mukana ainakin myös paksoita, ja montaa muutakin asiaa, mutta ne ovat jo paenneet muististani (oliskohan kovin röyhkeää ottaa joskus sanelukone ravintolaan..?). Isännän karitsa sienten ja pikkelöidyn kyssäkaalin kera oli rosmariinisen ruisleivän ohella ehkä aterian paras annos, olisin voinut tilata sitä ämpärillisen vielä kotiinviemisiksikin! Tykkäsin kovasti myös siika-annoksestani, erityisesti simpukat suorastaan sulivat suuhun.

Seuraavaksi saimme gnocchia ja savustettua brietä kurpitsaisten lisukkeiden kera. Annos oli pehmeän makuinen ja jopa ei-niin-suosikkini kurpitsa maistui nyt hyvältä.

Gnocchien jälkeen minä sain katajaisen kukkakaaliannoksen ja isäntä siika-simpukka -annoksen. Kukkakaali oli hyvää, mutta ehkä tämän aterian vaisuin lenkki - kukkis vaan jotenkin maistuu minun suuhuni paremmalta kesätuoreena. Kauniista annoksesta jäi valitettavasti kuvakin räpsäisemättä.

Viimeisenä pääruokana saimme possua tutulta Kiven Säästöpossu -tilalta. Liha oli juuri niin herkullisen maukasta, kuin osasimme odottaakin. Silti, ehkä possuherkut ovat se kokkaamisen osa-alue, missä itse on ehtinyt eniten harjaantua, koska mitään ihan huikeaa elämystä ei lautaselta löytynyt. Mallikelpoinen annos siitä huolimatta. Possun kohdalla sain myös suuren ahaa-elämyksen teestäni, kun tajusin, miten hyvin maut tosiaan sopivat yhteen possun kanssa!

Ennen jälkkäriä saimme annokset raikasta veriappelsiinisorbettia. Varsinaiset jälkkärit, isännän lakritsinen versio ja minun annokseni herukkaa ja suklaata olivat herkkua - niin herkkua, etten tajunnut edes ottaa niistä kuvaa...

Kaiken kaikkiaan olimme kovin tyytyväisiä kaikkeen ja vyöryimme ovesta ulos täysin vatsoin. Ravintolan paljon kehuttu palvelu miellytti meitäkin, isännän makuun elämyksiä oli ehkä vähän liikaakin jossain kohtaa, mutta minusta ruokien ja raaka-aineiden tarkempi esittely oli ihan sopivasti balanssissa vähäeleisemmän tarjoilun kanssa.

Laskumme kahdesta viiden ruokalajin illallisesta tilpehööreineen oli n. 135 euroa, mikä oli mielestäni erittäin kohtuullista siitä, mitä rahansa vastikkeeksi sai. Menen uudestaankin!