Marketin kalatiskillä törmäsin tarjoushintaiseen mutta erittäin hyvän ja tuoreen näköiseen siikafileeseen, jota innostuin ostamaan sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että vielä vähän ylimääräistä graavattavaksi leivän päälle. Olen melko huoleton graavaaja sikäli, että joskus perusperiaatteen äidiltä tai jostain peruskeittokirjasta opittuani olen lähinnä tottunut silmämääräisesti huiskimaan suola-sokeriseoksen, rouhitut valkopippurit ja tillin kalan päälle, ja pitänyt sitä sitten jääkaapissa maustumassa joko painon alla tai ilman suurin piirtein yön yli, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän kalalajista ja fileen koosta riippuen. Sokeria olen yleensä laittanut noin puolet suolan määrästä, mutta mausteet ovat vaihdelleet mieliteon mukaan, esim. chili-korianteri-limegraavaus on tuottanut herkullisia tuloksia.
Tämäkin siikafile tuli graavattua huolettomuusmetodia käyttäen ja lopputulos oli sopivan suolainen ja raikas graavikala. Tajusin kuitenkin sitä tehdessäni, että tiedän suurin piirtein mitä graavauksessa tulee tehdä, mutta en oikeastaan tiedä miksi. Tämähän piti heti tarkistaa Googlesta, ja graavikalan valmistukseen liittyvien keskustelujen ja mielipiteiden määrä pääsikin yllättämään.
Mielenkiintoisena jäi mieleen mm. itselleni uusi tieto siitä, miksi kala sokerisuolataan eikä pelkästään suolata (asioita, jotka olen aina vain tehnyt, tosin varmasti valistuneemmat ovat tienneet jo tehdessään, miksi :). Pro Kalan sivuilla kerrottiin, että sokeri säilyttää kalan värin ja pehmeyden. Myös painon roolia mietin, olettaen sen jouduttavan prosessia, jossa suola läpäisee kalan. Suomi24:n vanhoista keskusteluista löysin sekä saman tiedon, että maininnan siitä, että paino tiivistäisi kalan sopivaksi.
Mainitsemani yllätys tuli kuitenkin graavikeskustelun runsaudessa: yksi graavaa yön yli, toinen vuorokauden, kolmas useamman päivän. Joku käyttää painoa, joku toinen ei. Osalle mausteet ovat aina tilli ja valkopippuri, osalla mausteissa vain mielikuvitus on rajana. Tuoreudestakaan ei oltu ihan yhtä mieltä, jollekin kävi pakastettu kala ja toiselle se oli ehdoton ei.
Mitä johtopäätöksiä tästä tekisi? Varmasti saman kuin monen muunkin ruuan kohdalla, eli reseptejä on yhtä monta kuin tekijääkin, ja jokaisella varmasti se omaan makuunsa paras ohje.
Alla siksi se itselleni perinteinen, huoleton metodi siian graavaukseen. Tämä kala sai olla yön yli jääkaapissa, illalla graavatessani siika oli juuri parahultaista aamiaispöydässä, oman ruisleivän päällä syötynä. Vähän reilummalla suolamäärällä olisi tälle pienelle kalalle riittänyt varmaan lyhyempikin, muutaman tunnin vetäytyminen.
Huoleton graavisiika
2 pientä tai 1 isompi siikafile
1 rkl suolaa
1 tl sokeria
nippu tilliä silputtuna
rouhittua valkopippuria (maun mukaan, itse laitoin tähän määrään n. 1 rkl)
Sekoita suola-sokeriseos. Nypi ruodot fileistä, jos haluat (minä en nyppinyt). Ripottele sokeri-suolaseos ja valkopippurimurska fileille. Peitä reilulla kerroksella tillisilppua. Paketoi siististi folioon ja lauta foliopaketti lautasen päälle jääkaappiin maustumaan n. yön yli. Pyyhi ylimääräiset mausteet pois kalan pinnasta ennen viipalointia. Tarjoile vinoittain leikattuina (saat isompia siivuja), ohuina siivuina.
P.S. Muista blogeista ainakin Herkkusuun lautasella julkaisi hiljattain graavausvinkkejä, huolellisia ja muutenkin vähän erilaisia kuin minun. Hauskan kuuloista punajuurigraavia täytyykin kokeilla seuraavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti