Matkan varrelta

Mitään suurta ja ihmeellistä ei lomilla nähty, mutta muutamassa pienessä mutta mainitsemisen arvoisessa paikassa pysähdyttiin. Mökkeilimme siis Savossa Heinäveden suunnalla (teknisesti ottaen kuitenkin kunnanrajan toisella puolen), ilman erityisiä suunnitelmia nähdä mitään muuta mökin välittömän järviympäristön lisäksi. Matkalla kuitenkin piti pysähtyä ruokailemaan, ja myöhemminkin viikolla käväistiin kauppareissun yhteydessä parissa mukavassa taukopaikassa.

Menomatkalla Varkaudessa päädyimme pienen ruokapaikan etsiskelyn jälkeen keskustan kauppakadun nepalilaiseen ravintolaan. Nepalilaista ruokaa ja suomalaista kahvia, kuului mainoslause. Paikan nimeä en muista, mutta hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ruoka ei ollut Helsingin nepalilaisten tasolla, mutta se oli silti oikein hyvää, sitä oli erittäin paljon, ja pääruoka-annosten hinta oli haarukassa 8,50-11 euroa. Samaan hintaan sai salaatin noutopöydästä, naan-leivän sekä kahvin tai teen. Plussaa ihanasta, todistetusti uunituoreesta naan-leivästä, joka oli parhaasta päästä maistamiani. Nälkäisenä en muistanut kuvata syömisiäni, mutta tämä paikka tarjosi toisaalta enemmän vatsanruokaa kuin silmänruokaa.

Heinävedellä on useampia kanavia, jotka eivät ehkä sinänsä ole nähtävyyksiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta joiden rannalle on mukava poiketa bongaamaan veneitä ja syömään jäätelöä :) Meidän reittimme varrella kanavia oli kaksi, Varkaudesta Joensuuhun vievällä 23-tiellä sijaitseva Karvion kanava ja 542-tiellä sijaitseva Suomen suurimmaksi tituleerattu Varistaipaleen kanava. Kanavien ympärillä on myös palveluja ja matkamuisto- ja muuta paikallistuotemyymälää. Varistaipaleella taisi olla kanavamuseokin, mutta tyydyimme jäätelönsyöntiin pihan puolella.

Satuimme sopivasti Karvion kanavalle laivan saapuessa. Aika romanttisen näköinen :)

Jatkaessa 542-tietä vielä muutaman kilometrin pohjoiseen tulee vastaan Palokin kylä ja siellä Ronttopuisto kahviloineen - tuolle tielle sattuu eksymään, niin puisto on kiva kahvitauko- ja jaloittelupaikka. Puiston "juttu" ovat hassut romu(?)metallista kyhätyt patsaat, jotka olivat ihan hauskaa pällisteltävää aikuisille ja lapsille. Pienemmille (ja allekirjoittaneelle, joka hihkuu riemusta aina, kun pääsee johonkin, missä on kotieläinpiha!) pihapiiristä löytyi myös kaneja ja kanoja ihmeteltäväksi. Mikä parasta, kahvilasta sai ostaa leipää kotiin viemisiksi, olin ihan myyty kun löysin pärekorillisien kuumia, liinalla peitettyjä limppuja, joista sain valita omani :) Kahville emme jääneet, mutta myös mansikoilla koristeltu juustokakku näytti myös huippuhyvältä.



Ronttopuiston kirahvi

Tällaisiin tyyppeihin törmäsi siellä täällä.



Komeat ovat kannukset, mutta en uskaltanut mennä lähemmäksi aitaa.

Samalla suunnalla olisi muutakin, ihan oikeaa nähtävää, Valamon ja Lintulan kuuluisat luostarit. Kauniit ilmat pitivät meidät kuitenkin mökkisaaressa emmekä lähteneet tekemään isompia päiväretkiä, mutta mieluusti kävisin joskus testaamassa ainakin Valamon kaihertamaan jääneen lounasbuffetin sekä pällistelemässä viinimyymälän antimia. 

Ajoimme myös menomatkalla viitostiellä harmillisesti Vehmaisten kartanon teehuoneen risteyksen ohi, sitä oli suositeltu etukäteen ja mm. täältä ja täältä löytyy paikasta ihan viimeaikaisia kehuja. "Olikohan se toi risteys..?" kuuluivat viimeiset sanat, ennen kuin totesimme ajaneemme hutiin ja päätimme jatkaa Varkauteen asti ennen taukoa. Vajaan parin kuukauden päästä ajelemme taas pitkän pätkän samaa tietä, joten otetaan uusi yritys silloin!