Sadekelistä valittamisen sijaan äiti on usein todennut, että sienet kasvaa. Totta se näköjään on, ensimmäiset kanttarellit saatiin jo juhannuksena, ja eilen löytyi luottosienimetsästä jo hyvä korillinen kanttarellia ja vaaleaorakasta (onkohan tuo sienikirjan kirjoitusasu oikein..?). Kai ne sienet lämpöäkin kaipaavat sateen lisäksi (kukapa ei), mutta ainakin viimeaikaiset kelit ovat tarjonneet molempia elementtejä riittämiin - eikä nytkään tarvitse kuin katsoa ikkunasta todetakseen, että sienet kasvavat, edelleen.
Kesän ensimmäiset sienisatsit tykkään syödä melkein sellaisenaan, ihan vaan pannulla sipulin kanssa paistettuna ja ruisleivän päällä tarjoiltuna. Vaaleaorakkaasta ja lampaankäävästä olen toisinaan tehnyt myös "pihvejä", samaan tyyliin kuin iki-ihanassa Kaikki äitini reseptit -blogissa. Seuraavassa ohjeessa on sieniin lisätty myös vähän yrttejä ja sitruunaa, mutta minun makuuni sienen oma maku on edelleen riittävästi pääosassa.
Sienipaistos
1 pieni sipuli
muutama kourallinen tuoreita, putsattuja kanttarelleja, orakkaita, herkkutatteja tai muita maasta putkahtaneita ruokasieniä
suolaa
1/2 sitruunan mehu
nippu lehtipersiljaa silputtuna
ripaus valkopippuria
ripaus mustapippuria
voita paistamiseen
1. Pilko sienet ja sipuli. Kuullota sipulia hetki pannulla voissa, lisää sienet ja paista kuumahkolla (minulla levy oli nelosella) välillä käännellen, kunnes sienet ensin päästävät ylimääräisen nesteen itsestään, ja neste vielä ehtii haihtua. Mausta suolalla ja pippureilla. Pienennä lämpöä.
2. Lisää persiljasilppu ja sitruunamehu. Kääntele pannussa vielä muutaman kerran ja tarjoile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti