Palkintoillallinen Pastiksessa

(pahoitteluni heti alkuun, kuvat ovat taattua kännykkäkameralaatua - kun kerrankin ravintolassa olisi helppo kuvausvalo, unohtui kamera kotiin...)

Muistatteko Snellmanin Kunnon Lenkki -kisan, johon osallistuin helmikuussa? No, noin kuukausi takaperin sain aiheeseen liittyen hurjan mukavan sähköpostin, jossa kerrottiin minun lenkki-lehtikaalifrittatareseptini olleen raadin mielestä palkitsemisen arvoinen. Jee!! Ja vielä uudestaan, jee!! :) Hienoon palkintoon kuuluu muutakin - mistä lisää joskus hamassa tulevaisuudessa - mutta osana palkintoa pääsin myös mukavalle dinnerille uuteen ravintola Pastikseen. Mahtava yllätys, kiitokset kisan järjestäjille!

Aterian toteutuminen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Alun perin tarkoitus oli mennä paikan päälle heti ravintolan ensimmäisenä olemassaolopäivänä. Lyhyelläkin varoitusajalla voi kaveriksi aina pakottaa pyytää aviomiehen, mutta ihan viime tipassa samana päivänä estyimme kuitenkin lähtemästä, joten koko ateria siirtyi tuonnemmaksi. Muutama päivä takaperin pääsimme sitten vihdoin paikan päälle, ja olihan sitä odotettu.

Pikkuroban Pastis on jo varmasti käynyt konseptinsa puolesta tutuksi kaikille ulkoruokinnan ystäville, mutta selvennettäköön varmuuden vuoksi, että bistrotyylinen ravintola keskittyy perinteisiin, simppeleihin ranskalaisherkkuihin ja sen taustalta ja tiimistä löytyy samoja henkilöitä kuin esim. Murusta. Istumapaikkoja on sangen rajallinen määrä, mutta ainakaan kaikkiin yläkerran paikkoihin ei oteta varauksia, joten onneaan sopii kokeilla ihan paikan päälle tupsahtamallakin.

Meillä oli kuitenkin pöytä, rauhallisessa nurkassa ikkunan vieressä. Ensivaikutelma ravintolasta oli viihtyisä ja ystävällinen, ja palvelu oli ripeää koko aterian ajan. Listalla huomioni kiinnittyi siihen, että annokset olivat tosiaan yksinkertaisia, eikä aterialla ollut muutenkaan kertaakaan sellaista fiilistä, ettei olisi tajunnut mitä lautasella on, tai ettei voisi sitä jälkikäteen muistaa, vaikken kirjoittanutkaan mitään ylös.

Alkuun valitsimme roquefort-etanoita pastisvoilla sekä kylmäsavulohta ja piparjuurituorejuustoa paahdetun briossin kera. Molemmat annokset olivat kovin hyviä ja hävisivät viimeistä murua myöten lautasilta. Jo etukäteen kehutut etanat kuitenkin veivät näistä kahdesta voiton; isäntä on vähän valikoiva homejuuston suhteen, mutta roquefort ei ollut yhtään hyökkäävää vaan toi etanoihin ihanaa, pippurisen täyteläistä makua.

Pääruuaksi isäntä otti niin ikään kehutun kuvepaistin (flank steak) ja minä päivän kalan, joka oli anturaa (sole), mutten valitettavasti muista, mitä sorttia (pääsinpäs kehumasta, etten kirjoittanut mitään ylös...). Kala oli ihan täydellisesti paistettua ja pehmeää, seuranaan reilu fenkoli-pinaattilisäke. Tilasin myös erillisen lisukeannoksen kevätvihanneksia ja huhtasieniä, joten ainakin päivän vihannekset tuli syötyä. Isäntä otti kuvepaistin kera tryffelisuolalla maustettuja ranskalaisia, jotka olivat ihan hurjan hyviä, myös minusta, joka en ole tryffelin ihanuutta vielä oikein ymmärtänyt. Mainittakoon vielä, että se, mitä isännällä jäi annoksensa bearnaisekastikkeesta yli, hävisi minun dipatessani sinne kevätvihanneksiani ;)

Jälkkäriksi minä otin raparperitorttua ja inkiväärijääätelöä, ja isäntä Grand Marnierilla maustetun crème caramelin; nähtyämme naapuripöydän suklaakohokkaan häntä ehkä hieman kadutti valintansa, mutta oli hänenkin jälkkärinsä hyvää. Kuvaa ei muistettu ottaa minun jälkkäristäni laisinkaan, ja isännänkin annoksesta vasta ihan viime metreillä.

Oikeastaan mistään en löytänyt sen suurempaa kritisoitavaa; listalla oli kovasti mieluisia vaihtoehtoja ja kaikki mitä söimme oli sanalla sanoen hyvää. Jotenkin listasta ja aurinkoisesta kevätillasta tuli lomamatkamainen olo :) Ainut kritiikki kohdistuu meihin ruokailijoihin, jotka olimme vesilinjalla - hyvän ravintolan hukkaanheittämistä? Joka tapauksessa, suosittelen hyvän, mutkattoman ruuan ystävälle. Varmasti tulee mentyä uudestaan omallakin rahalla.