Eilinen iltameno, dinneri Murussa, on kuitenkin ruokaan liittyvää, ihanaa arjesta irrottautumista, joten siitä voi toki kirjoittaakin. Lupasin sitäpaitsi blogin aloittaessani huutelua myös vieraista pöydistä, mutta toistaiseksi sitä ei oikein ole ollut, koska olen laiska kantamaan kameraa ravintolaan (syömäänhän sinne mennään, right?). Tämänkään jutun kuvat eivät tee ruualle oikeutta, räpsin ne aika pikaisesti, jotta pääsisin keskittymään olennaiseen.
Anyway, suuntasimme isännän kanssa eilen Muruun, joka on jäänyt meiltä molemmilta vielä ihan kokonaan käymättä, huolimatta superlatiiveista, joilla paikkaa on kuvattu. Aivan ihanan dinnerin saimmekin, ei ehkä ihan superlatiiveja, mutta kovin hyvillä mielin ja annoksia analysoiden poistuimme Helsingin iltaan (tai siis kaupan kautta kotiin).
Palatakseni kuitenkin alkuiltaan, palvelua ei tarvinnut odotella, vaan meidän ohjattiin välittömästi pöytään, ja juomatilauksemme otettiin nopeasti vastaan. Isäntä oli autoilijana alkoholittomalla linjalla, minä tilasin lasin cavaa, jota täytin sitten aterian aikana - toisin sanoen, Murun kehutuista viineistä ei meillä ole juuri kerrottavaa, paitsi että cava oli hyvää ;)
Valitsimme molemmat päivän menun, kolme ruokalajia sekä juustot 49e. Minua houkutteli myös sen ulkopuolinen päivän liha, joka olisi ilmeisesti ollut jänistä. Tässä kohtaa esitän vielä pahoitteluni siitä, jos unohdan tulevasta listauksesta jotain, tai jos jokin asia menee pieleen; vaikka kamera oli mukana, en kuitenkaan kirjoittanut ylös ihan kaikkea, mitä söimme. Niin, ja disclaimerin, että olen niin juntti, että suokaa anteeksi analyysin karkeus :) Anyway, suloisen leipäpussukan ja artisokkatahnan jälkeen meille tuotiin alkuruuaksi karitsan paahtopaisticarpaccio, jonka kaverina oli tapenadea, pinjansiemeniä, mustalla tryffelillä maustettua kaalisalaattia sekä rucolaa. Annos oli herkullinen, tosin karitsa niin mieto, että salaatti maistui melko voimakkaalta sen rinnalla.
Pääruuan kuha, tarjoiltuna artisokkapyreen ja vihannesten kanssa (ja nyt pettää se muisti, en muista mitä kastiketta lautasella oli), oli minulle illan kohokohta, yksinkertainen, tuore, paahdettu kuha oli aivan täydellistä! Kaupasta ostettaessa kuhafileet ovat harmillisen usein nahattomia, mutta täytyykin kysellä jatkossa nahallisten fileiden perään, rapea kalannahka oli niin hyvää!
Pääruuan ja jälkkärin välissä tulleista juustoista en sattunut nappaamaan kuvaa - juustot maistuvat aina, mutta lautasesta jäi parhaiten mieleen juustoja saatellut kirsikkachutney, jota olisin voinut lusikoida vaikka ihan sellaisenaan ;) Jälkkäriksi oli lopulta tarjolla marjaisaa mantelikakkua, amarettojäätelöä muscovado-sokerilla, sekä vadelmakastiketta (saattoi olla toinenkin kastike, mutta se on taas valitettavasti hukkunut minulta). Jälkkäri ei ollut sellainen, jonka itse normaalisti valitsisin, mutta olin iloinen, että osana menua se tuli testattua. Kakun maku muistutti etäisesti runebergintorttua sattuneesta syystä, mutta sen suloinen mehevyys oli aivan omaa luokkaansa.
Palvelu oli osaavaa ja ystävällistä, vaihdellen melkein teennäisen reippaasta osaavan reippaaseen ja pidättyvämmän ystävälliseen. Mitään pahaa sanottavaa ei henkilökunnasta jäänyt. Yritin päästä työnjaosta kärryille, mutta en ihan siinä onnistunut, meitä palvelivat vuoron perään sekä ruuan että juoman kanssa kaikki salin puolella työskennelleet. Emmeköhän mene toisenkin kerran :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti