Ravintolapäivän piknik

Asiakkaita riitti, tässä tilanne näyttää jopa väljältä ;)

Jonkin verran kuulee raportteja siitä, kuinka Ravintolapäivä on jo niin nähty. Voi olla, että trenditietoinen linnoittautuu omaan kotiin päivän ajaksi ja korkeintaan käy salaa snacksilla, mutta minä en ole erityisen trendikäs, ja selviydyin eilen ihmettelemään pop-up ravintoloita vasta toista tai kolmatta kertaa koko tapahtuman historiassa. Jostain syystä kalenteriin on lähes jokaisena Ravintolapäivänä osunut jotain muuta, joten nyt kun päivä oli täysin vapaa ja ilmakin hieno, oli mukava lähteä isännän ja ihmispoikasen kanssa liikkeelle. 

Mitään kunnianhimoista suunnitelmaa en ollut kasannut enkä tehnyt taustatutkimustakaan, joten suuntasimme Ruttopuistoon, missä tiesimme olevan runsaasti valinnanvaraa ilman etsimistä, minulla kun ei nälkäisenä ole juurikaan malttia (meinasin vedota lapsen kanssa kulkemiseen helpon paikan valinnassa, mutta totuus on, että se olen minä, joka muuttuu kiukkuiseksi hirviöksi, jos ruoka-aika viivästyy ;). Ja olihan niitä kojuja vaikka kuinka, ja porukkaa jälleen samaan tyyliin kuin vappuna Kaivopuistossa. Me avasimme piknikpeittomme sopivaan kohtaan puistoa, jonka jälkeen teimme vuorotellen täsmäiskuja ravintoloihin.

Pahimpaan nälkään nappasimme kahden euron corn dogit Grill Billistä; symppis, koruton putiikki, jossa corn dogeja uppopaistettiin yhdessä kattilassa. Ravintolapäivän hinnoittelua on kritisoitu, mutta corn dogit olivat minusta kahden euron hintansa väärtejä, olkoonkin, että kuori olisi saanut paistua vähän pidempään. Jatkoimme makkaralinjalla läheisen katoksen currywursteilla, valitettavasti paikan nimi ei jäänyt muistiin enkä sitä enää tänään tapahtuman sivuiltakaan bongannut; currywurstit olivat minusta tosi hyvät, mutta tällä kertaa taas viiden euron hinta vähän turhan suolainen siitä, mitä rahalla sai. Makkaroiden jälkeen pidimme pienen tuumaustauon ja kävin kiertelemässä muitakin alueen ravintoloita. En halunnut tukea liian ammattimaiselta vaikuttavia paikkoja enkä ostaa kovin suuria tai hintavia settejä. Lisäksi arvostin sujuvasti etenevää jonoa ja ajatuksella laadittua ravintolaa. Jännittävä ruokaidea painoi toki vielä vaakakupissa.

Corn dogit kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Currywurst, makuinaan krakovanmakkara tai bratwursti. Me otimme molempia.

Hot Chili Mamasin ravintola ei listansa perusteella välittömästi sytyttänyt, tykkään kovasti pulled porkista, mutta sitä on vähän turhankin paljon tarjolla eri ruokatapahtumissa ja toisaalta, siitä on helppo tehdä kotonakin superhyvää. Sen sanottuani, näin chilimammojen kauniit, freesinoloiset annokset ja reippaan tasaisesti soljuvan jonon, ja päätin testata. Kaksi possuannosta salaatinlehdillään kustansivat viitosen, ja olivat todellakin hintansa arvoisia. Erityisen hyviä olivat kastikkeet, toinen hummustyyppinen ja toinen ihana, valkosipulinen ja hieman hapan chilikastike. Lisäksi koju oli hauskasti koristeltu paperivarjostimilla ja menu sekä hinnat laitettu hyvin esiin, joten oli ilo tukea huolella mietittyä konseptia. Paluumatkalla kojulta piknikpeitolle nappasin vielä muna-kaalipiirakat klassisen, pääosin venäläisen kirjallisuuden ympärille teemoitetulta tiskiltä. Ravintoloitsijat olivat pukeutuneet ja koristaneet ständinsä teeman mukaan, ja arvostin nähtyä vaivaa, vaikkei varsinaista tarvetta piirakoille enää ollut. Minä ja ihmispoikanen kuitenkin tykkäsimme piirakoista kovasti, isännälle taas ne olivat sellaisenaan vähän liian kuivia.

Hot Chili Mamasin raikkaat annokset.

Kirjallisuuskuppilan tyyliä.

Tarkoitus oli jatkaa ravintoloiden tutkimista pidempäänkin, mutta nälkä alkoi olla ohi ja toisaalta, koirakolmikon odottelu kotona kalvoi lievänä ikävöintinä, kun katselimme muiden paikalle tuomia koiriaan. Niinpä kävimme vielä hakemassa ihan tavalliset - kenties ne kesän viimeiset - irtojäätelötötteröt jälkkäriksi ja suuntasimme sitten rauhalliseen tahtiin kotia kohden. Summatakseni fiiliksiä, minulle Ravintolapäivä ei ole ehtinyt menettää makuaan, ja palautetta saanut hinnoittelu ja annoskoko olivat pääosin kunnossa. Ehkä eniten hirvitti tapahtumasta tuleva roskamäärä sekä sen ajautuminen muualle kuin roskiksiin - ymmärrän, että logistisista syistä eivät posliiniastiat ole mahdollisia, mutta jokainen ravintoloitsija voisi osaltaan huolehtia siisteydestä hommaamalla ainakin roskikset ständilleen. Ja me asiakkaat voisimme käyttää niitä, emmekä heitellä kertakäyttölautasia roskisten viereen. Roskakritiikistä huolimatta, kaiken kaikkiaan olo tapahtumasta oli ainakin Ruttopuistokatsauksella erittäin positiivinen, jos ja kun kävijöitä riittää ei minusta kolmen kuukauden väli ole yhtään liian usein. Ja hei, tällä kertaa muistin ottaa myös kameran! ;)