Linnanmäki on vielä vähän aikaa auki, ja juuri elokuun loppupuoli onkin mielestäni ihan paras ajankohta piipahtaa siellä, kun huvipuiston valot pääsevät hämärtyvissä illoissa oikeuksiinsa. Ah sitä nostalgiaa!
Viikko takaperin kävimme Lintsillä kuitenkin ihan vain päiväkävelyllä, isäntä, ihmispoikanen ja minä. Joihinkin koko perheen laitteista ei ole pääsymaksua, joten kävimme muutamassa vekottimessa ja lisäksi lounaalla. Ravintolamaailma Kattilan vaihtoehdoista valitsimme lauantaibrunssia tarjoilevan buffetravintola Caruzellon, joka on tietääkseni samaa yritystä, kuin brunsseistaan tunnetut Dylanit eri puolilla Helsinkiä (jos olen tämän ymmärtänyt totaalisen väärin, niin korjatkaahan joku viisaampi). Normaalisti pidämme enemmän ravintoloista, joissa voimme istua ahtereillamme jonkun muun kantaessa ruokaa pöytään, mutta Caruzellon buffa oli laajahko ja ravintolasali väljä, joten rattaiden kanssa se tuntui mielekkäältä vaihtoehdolta. Lisäksi oli kiva mennä paikkaan, jonne ei ihmispoikasellekaan tarvitsisi viedä omia eväitä, vaan hän saisi ihan oikeaa ravintolaruokaa.
Brunssi maksettiin baaritiskille, jonka takaa ruokailijoille annettiin lautaset. Vajaan kahden kympin hintaan kuului salaatti- sekä lämminruokapöytä, jälkkäripöytä kustansi siihen päälle vielä muutaman euron. Lasten ruokailu oli hinnoiteltu ikäluokan mukaan, ihmispoikaselta brunssi kustansi nolla euroa. Salaattipöydässä oli tarjolla reilua kymmentä eri ruokalajia perussalaateista tukevampiin lihapulla/currykanamajoneesiviritelmiin. Ruuissa oli hieman teollinen vivahde, mutta valinnan runsaus sekä tuoreen ja raikkaan oloiset salaatit antoivat sitä paljon anteeksi. Kuten buffeteissa melkein aina, kylmäpuoli oli lämmintä parempi, lämpimän tiskin possunkylki oli turhan suolaista, kanankoivet ja valkosipuliperunat taas aika peruskamaa. Lämpimistä ruuista tykkäsin eniten bolognesekastikkeesta, tosin jäin kaipaamaan pastaa kastikkeen kaveriksi. Lapsen lautaselle sain kerättyä yllättävän mukavan setin ruokaa, keitetyn kananmunan, kurkkua, tomaattia, perunaa, kasviksia ja leipää, sekä hiukan sitä pitämääni bolognesea maistiaisiksi.
Jälkkäripöydässä olisi ollut (ulkomuistista) ainakin juustoja ja hedelmiä, vaahtokarkkeja, tuulihattuja ja marjapaistosta, mutta vatsamme eivät niitä enää jaksaneet testata, vaan jatkoimme matkaa tyytyväisinä ja täysin vatsoin. Pisteet Caruzellolle erityisesti jo mainitsemastani valikoimasta, lasten ruokailun hinnoittelusta, ruokapuolen tuoreudesta ja siisteydestä. Valtavia makuelämyksiä en sieltä hakisi, mutta monipuolisen lounaan Caruzellosta saa koko perheelle. Linnanmäelle edelleen hatunnosto parin vuoden takaisesta ravintoloiden kasvonkohotuksesta, hienoa, että huvipuiston buffet ei enää tarkoita kananuggetteja, ketsuppia ja tahmeita pöytiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti