Nyhtöpossu-kaalipata

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :)

Ihan varsinaista nyhtöpossua tämä ei ole siinä mielessä, että yleensä nyhtöpossu maustetaan, mutta kypsyys ja käsittelymetodi ovat kuitenkin samat, haarukalla revittävissä olevaa lihaa, tällä kertaa se vain jatkokäsitellään sopassa. Helpoimmillaan possun olisi hyvin voinut keitellä hiljakseen lähes nyhtövalmiiksi, siivilöidä sitten liemen, nyhtää lihat irti luista ja heittää lisätä sitten possut ja kasvikset kypsymään samaan liemeen; sen verran halusin kuitenkin hifistellä, että otin pakastimesta joulukinkun hienon makuisen paistoliemen keittopohjaksi, ja kokoonkeitin tämäkertaisesta possun keitinliemestä erillisen, uuden liemisatsin. Tämä lähinnä siksi, että silavaisista possunpaloista irtoaa kypsennettäessä reilusti rasvaa liemeen, ja tykkään sen takia käyttää lientä, joka on kertaalleen jäähdytetty ja rasva "kuorittu" pois pinnalta. Ei siitä rasvatonta silloin tule, eikä tarvitsekaan tulla, mutta ainakaan liemessä valmistettava ruuan päällä ei tuolloin vello paksua, öljyistä kerrosta. Ja onhan sellainen kinkusta ylijäänyt - niinikään kuorittu - liemi hurjan maukasta! Mutta kuten sanottu, jos pakastimessa ei ole toista liemisatsia tai ei muuten vaan jaksa pelata patojen kanssa, niin hyvinhän kaiken voi tehdä samassakin padassa, lavan omaa lientä käyttäen.

Padasta ei tullut kaunista (miten musta tuntuu, että olen joskus ennenkin sanonut näin? ;), mutta juuri sellaista lämmittävää talviruokaa, mitä kaipasinkin. Potkua se sai pienestä määrästä valkosipulia ja savupaprikaa, tomaattipyre olisi ollut myös hyvä lisä mutta sitä ei kaapistani löytynyt.

Annoksen kokoarvio on neljälle, mutta pidemmällekin se riittää jos padan kylkeen keittää esim. perunoita. Mukaan voisi myös nakata loppuvaiheessa kaurariisiä tai ohrasuurimoita tukevoittamaan annosta.

Nyhtöpossu-kaalipata (neljälle)

800g-1kg pala possun lapaa
n. 1/2 kaali
3 porkkanaa
3 sipulia
pala landau
1-2 sellerinvartta
1 rkl kuivattuja valkosipulilastuja tai rouhetta
1 rkl savupaprikaa
(n. 1l hyvää lihalientä)
vettä
suolaa
muutama maustepippuri
muutama kokonainen mausteneilikka
pari laakerinlehteä


1. Ota lapapala huoneenlämpöön n. tuntia ennen keittelyn aloittamista. Jos käytät pakastettua palaa, ota se jo edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Laita lapa kattilaan, nakkaa mukaan laakerinlehdet, yksi porkkanoista ja yksi sipuleista voivat mennä mukaan vaikka kuorineen ja ihan vaan puolitettuna, ei tarvitse erityisemmin pilkkoa), maustepippurit ja neilikat, sekä hieman suolaa. Peitä koko komeus vedellä. Kiehauta, ja pienennä sitten lämpö pienimmilleen (minulla levy oli ykkösellä) niin, että lapa voi rauhassa hautua 3-4 tuntia ylikypsäksi.

2. Pilko odotellessasi kasvikset suupalakokoisiksi. Kun lapa on niin kypsää, että se alkaa irrota luusta ja melkein hajoaa kun yrität ottaa sitä kattilasta, nosta se toiseen astiaan ja anna jäähtyä hetken. Nyhdä sitten possusta haarukan avulla sopivia suupaloja. Jos haluat jatkokypsentää possun sen omassa keitinliemessä, kannattaa liemi siivilöidä tässä kohtaa ja keittää sitä hieman kasaan (tai vaihtoehtoisesti kaataa osa liemestä pois, määrä on todennäköisesti liian suuri sellaisenaan. Jos taas käytät muuta lientä, voit tässä kohtaa siirtää nyt possusta jäävän keitinliemen toiselle levylle, vääntää hellannupit kaakkoon ja antaa sen kiehua kokoon vahvanmakuiseksi liemeksi. Siivilöi ja jäähdytä valmis liemi, ja kuori pinnalle kertyvä rasva pois ennen pakastusta.

3. Laita possut, kasvikset ja pataan tuleva lihaliemi kattilaan, lisää tarvittaessa vettä niin, että vesi ulottuu  liha-kasvisseoksen reunaan mutta ei peitä seosta. Mausta savupaprikalla, valkosipulilla ja pippurilla, ja tarkista suola. Kiehauta ja pienennä sitten taas lämpö pienimmilleen. Anna hautua rauhallisesti 45 min - tunnin ajan, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Kattilaleipä, raportti toisesta yrityksestä

Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi.

Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)

Noviisin t-luupihvi

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä 'jotain lammasta'. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle).

En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D

Aiemmista ohjeista ainakin Kokkeillaan-blogin ja Sillä Sipulin pihveihin oli hierottu valkosipulia ja mausteita, ja ne oli paistettu pannulla. Makustelijat taas olivat testanneet sous vide -menetelmää ja viimeistelyä pannussa tasaisen kypsyyden saavuttamiseksi. Sellaiseen ei meillä kuitenkaan ollut välineitä, joten lähdin tekemään ihan tavallista pihviä pannulla. Otin lihan huoneenlämpöön jo noin tuntia ennen paistamista. Mausteet lisäsin vasta paistettuun lihaan, koska ajattelin niiden kärähtävän helposti pannuun kiinni. Sihisevän kuumalla rautapannulla paistossa mediumiksi meni n. 7 minuuttia, eli kolmen ja neljän minuutin välillä per puoli. Vähemmän ärhäkällä teflonpannullani olisin pitänyt vielä pari minuuttia pidempään. Paistossa luotin kuitenkin aikaa enemmän silmämääräiseen arvioon, juurikin siitä syystä, että pannut ovat erilaisia. Lihapala oli sen verran suuri, että se sai ruskistua molemmin puolin ihan kunnolla pinnasta, eikä silti ollut läpikypsä. Paistoaikojen kanssa varoiteltiin, että liha kypsyy usein epätasaisesti ja jää helposti luun läheltä raa'aksi. Meidän pihveissä ei sitä ongelmaa oikeastaan ollut, mutta ne painoivat reilut 400g kappale eli eivät olleet aivan suurimmasta päästä t-luupihviksi. Paksuutta en mitannut.

Johtopäätökseni on, että t-luu varmaan kestää pienen liikakypsymisen (ja sillä tarkoitan mediumista hieman läpikypsempään päin) paremmin kuin esim. sisäfile, koska luu ja melko suuri määrä rasvaa pitävän lihan mehukkaana. Tämä selvisi yrityksen ja erehdyksen kautta, kun unohdin toisen pihveistä liian pitkäksi aikaa pannuun ;) Ja sanottakoon vielä, että mieluisin pihvin kypsyysaste on minulla medium miinuksen ja raa'an välissä, eli siitä näkökulmasta huutelen.

Pihvin kanssa teimme valkosipuli-korianterimaustevoita, se toi mukaan niitä yrttisiä ja valkosipulisia makuja, mitä en raakaan lihaan hieronut. Pelkäsin, että maustevoi olisi liian raskas, mutta se toimikin oikein hyvin. Lisäksi tarjolla oli maalaisranskalaisia ja herneitä, molemmat suoraan kaupan pakastealtaasta!

Hävikintorjuntaa: Ihanat paistetut korianteriperunat

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat.

Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin!

Paistetut korianteriperunat (kahdelle)

6-8 keitettyä, kuorellista perunaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta tai rouhetta
öljyä paistamiseen

Korianterisalsa

1-2 ruukullista korianteria (minulla oli kaksi ruukkua, joista molemmista oli jo noin puolet syöty)
1 isohko, vihreä chilipalko hienonnettuna
1-2 limetin mehu
1 puristettu valkosipulin kynsi
hyppysellinen sokeria
ripaus suolaa
hyvää oliiviöljyä

1. Kuutioi perunat sopivaan syömäkokoon ja kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää sitten sipuli, perunanpalat ja suola. Anna paistua hieman keskilämpöä kuumemmalla välillä käännellen, kunnes perunat saavat kauniin värin. Lisää paiston aikana tarvittaessa öljyä ja mausta loppuvaiheessa savustetulla paprikajauheella, valkosipulijauheella sekä mustapippurilla.

2. Valmista salsa perunoiden paistuessa. Pilko korianteri karkeasti isoon lasiin tai syvähköön kulhoon, ja lisää vielä muut aineet öljyä lukuunottamatta. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi, lisäten öljyä mukaan vähän kerrallaan kunnes koostumus on makusi mukainen. Lusikoi valmiiden perunoiden päälle tarjoiluvaiheessa.

Kookosliemessä haudutettu possunkylki

Vanhan vuoden vikana iltana kasasimme keittiön työtasoille kahden hengen thairuokabuffan. Enimmäkseen vanhoja tuttuja makuja, kaalista tehtyä papaijasalaatinkorviketta, naudanlihasalaattia ja ihan simppeleitä paistettuja nuudeleita. Jotta mopon karkaus lapasesta saatiin varmistettua, kaivelin vielä varoiksi pakastimesta vajaan kilon palan possun (grilli)kylkeä. Mitään ihan suoraa ajatusta tai reseptiä sen tekemiseen ei kuitenkaan ollut, enkä jaksanut kaivaa pallogrilliäkään lumihangesta. Thai-buffetin hengessä kaivelin sitten kookosmaitopurkin hyllystä ja päätin liittää sen ribseihin jollain tavoin. Vielä kun jääkaapista löytyi currytahnaa ja kaffir-limetin lehtiä, alkoi muodostua suunnitelma possusta curryliemessä.

Valmistus oli helppoa, aikaa meni yön yli mutta aktiivista kokkausaikaa ei nimeksikään. Keitin possun ensin mausteliemessä, sitten marinoin sitä yön yli ja laitoin seuraavana päivänä vielä uuniin pariksi tunniksi. Kyljestä tuli  maukasta ja juuri niin mehevää kuin ylikypsän possun kuuluukin olla. Silavapuolen olisi ehkä voinut käyttää paistinpannulla kattilan ja uunin välissä, niin se olisi saanut vielä hieman rapeutta ja väriä pintaan. Omaan versiooni käytin pohjoisthaimaalaista khao soi -tahnaa, en ole törmännyt siihen edes etnisissä kaupoissa Suomessa (jos joku on, niin kertokoon oitis), mutta keltainen tai massaman-currytahna olisi myös aika samanhenkistä, jos ei -makuista. Toki mikä tahansa currytahna sopii sen mukaan, mistä itse eniten tykkää :)

Kookosliemessä haudutetut ribsit (neljälle)

n. 1kg possun grillikylkeä
thai-basilikaa tai korianteria
tuore chilipalko

liemi

suolaa
n. 10 kokonaista neilikkaa
n. 10 kokonaista maustepippuria
laakerinlehtiä
vettä

marinadi

1 tölkki kookosmaitoa
3-4 rkl currytahnaa
muutama kaffir-limetin lehti
1-2 dl possun keitinlientä

Lisäksi tarvitset uunivuoan ja isohkon kattilan.

1. Laita possunpala ja liemimausteet kattilaan, jossa on reilusti kylmää vettä. Kiehauta vesi ja pienennä heti lämpö melkein pienimmilleen. Anna possun hautua rauhallisesti liemessään pari-kolme tuntia. Nosta uuninkestävään astiaan, ja anna jäähtyä sen verran, että lihaa pystyy käsittelemään. Ota ainakin pari desiä liemestä talteen.

2. Sekoita kookosmaidosta noin puolet currytahnaan tilkka kerrallaan, tahnaa pikku hiljaa notkistaen. Voitele possu seoksella ja kaada loput seoksesta, yli jäänyt kookosmaito sekä desi possun keitinlientä mukaan astiaan. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.

3. Lämmitä uuni 150-asteiseksi. Kypsennä possua vielä pari tuntia rauhallisella lämmöllä, ja anna levähtää hetki ennen leikkaamista. Jos haluat, voi keitetyn possun käyttää nopeasti kuumalla paistinpannulla silavapuoli alaspäin ennen sen laittamista uuniin.

Revityt ruusukaalit

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti - tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) - tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja).

Revityn ruusukaalin ajatus tuli Jamien jouluohjelmasta, idea taitaa olla jo huolella kierrätetty, mutta laitetaan vielä tännekin. Enkä enää vaivautunut etsimään saatika noudattamaan ohjetta ohjelman katsottuani, joten ehkä olen onnistunut tekemään jotain edes vähän eri tavalla. En myöskään jälkikäteen muistanut, oliko Jamien ruusukaaleissa pähkinöitä vai joku muu komponentti. Laitoin saksanpähkinää. Olisin ehkä suosinut pekonia, mutta isännän mielestä pähkinä oli juuri hyvä :) Ihan onnistunut testi syödä ruusukaali muuten kuin kokonaisena tai puolikkaana, revityssä ruusukaalissa oli kiva rakenne ja wokatut maut vähän erilaiset kuin keitetyt.

Revityt ruusukaalit (reilu lisäke kahdelle)

400-500g ruusukaalia
reilu loraus öljyä
nokare voita
kourallinen saksanpähkinöitä
tilkka vettä
suolaa
pippuria
(sitruunamehua)

Surauta ruusukaalit ohueksi raasteeksi ja pähkinät rouheeksi monitomikoneessa. Lämmitä wokkipannu keskilämmölle, lorauta pannuun reilusti öljyä ja nakkaa sekaan ruusukaalihakkelus. Paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää sitten vielä tilkka vettä sekä nokare voita, ja jatka kypsentämistä vielä muutama minuutti lisää, kunnes ruusukaalihakkelus on mehevän pehmeää, mutta rakenteessa on vielä vähän suutuntumaa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla.

1-vuotissynttäreiden kasvonkohotus

Uusi vuosi, uusi blogivuosi. Kirjaimellisesti, koska Kärähtäneet täyttää tänään vuoden, jee :)



Uutta vuotta juhlistettiin kuoharilla, joka sai lisämakua ja väriä granaattiomenan mehusta ja siemenistä. 

Synttärin kunniaksi blogin ulkoinen ilme uudistuu, toivottavasti tykkäätte! Halusin eroon rakeisesta taustakuvasta, koska mielestäni taustakuva ja blogin sisältökuvat yhdessä tekivät kokonaisuudesta hieman levottoman. Jatkossa kuvitus tulee pelkästään sisältö- ja sivupalkin kuvista. Jatkossa haluaisin vielä helpottaa reseptien löydettävyyttä pienillä tunnisteviilauksilla, ja myös logon muokkaaminen kiinnostaisi, jos vaan suuret visioni joskus kohtaavat vähän pienemmät taitoni ;)

Kerroin jo toissapäivänä vuoden 2012 parhaista paloista, ja niitä riittikin vaikka kuinka! Muita muistelmia en 1 v. -synttärin kunniaksi vielä kirjoitakaan, koska tässä iässä niistä tulisi lähinnä mieleen vanhat koululaisvitsit Kekkosen hiustenhoito-oppaista tai muista maailman ohuimmista kirjoista :D

Vilautan menneisyyden verhoa kuitenkin sen verran, että tästä hernekeitosta kaikki siis alkoi (todennäköisesti en kyllä tänäkään vuonna saa otettua hernekeitosta kaunista kuvaa). Tai oikeastaan jo ennen sitä, koska kirjoitin blogin aloitusta edeltävän vuoden ruokajuttuja ihan vaan pöytälaatikkoon, kun en ollut varma, riittäisivätkö takamuksen lihakset istumaan ja päivittämään oikeaa blogia riittävän säännöllisesti. Ja pitihän sitä olla jotain pahan päivän varalle, jos oikein kiireinen aika koittaisi. Älypäänä koskaan kuvannut näitä tekeleitä, joten pöytälaatikossa ovat kirjoitukset edelleen - onneksi ei blogin normaali päivitys ole tuottanut suurempia ongelmia, ja materiaaliakin kertyy koko ajan.

Mutta mitä löytyy pöydästä alkavana blogivuonna 2013? Ainakin syksyllä testattua kitupiikkikuuria haluaisin kokeilla uudestaan, se alkanee tammikuun loppupuolella. Säästäväisyydestä on ennustettu trendiä, joten ehkä kerrankin minäkin satun yhtä aikaa samaan paikkaan jonkun trendin kanssa :D Lisäksi joutunen monen muun ruokailijan tavoin hyppäämään vuodenajalle tyypilliseen kevennyskelkkaan, koska ruokabloggaus yhdistettynä liikunnan vähenemiseen alkaa näkyä vyötäröllä. Miksikään dieettiblogiksi ei Kärähtäneet ole kuitenkaan muuttumassa, vaan pääosin mennään vanhalla meiningillä ja tehdään ihan kaikenlaista ruokaa.