Ihanan mehevät mustikkamuffinit ja outoja ongelmia

Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota.

Nyt joudun kuitenkin hieman puhumaan myös kiloista, koska ne vaikuttavat melko paljon tämänhetkiseen syömiseeni. Minulla on nimittäin kummallinen ongelma; raskausajan ja synnytyksen myötä painoni putoaa kovaa vauhtia. Raskauskilot ovat jo hävinneet ja nyt huidellaan muutama kilo lähtötilanteesta miinuksella. Jep, tiedän, että se on ehkä yksi elämän hyviä ongelmia ja varmasti moni raskauskilojen kanssa taisteleva nainen saattaa olla asiasta jopa kateellinen. Mutta oikeasti, ei kannata kadehtia, nopea ja hallitsematon painonlasku jättää jälkeensä lähinnä luuta ja nahkaa.

Tiedän, että järkevää olisi nyt syödä tavallista, monipuolista ruokaa hieman normaalia enemmän, kiinnittää erityistä huomiota proteiinien ja rasvan laatuun, sekä harrastaa riittävästi lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa. Mutta mutta, pelkkä tavallinen ruoka ei tunnu kattavan tämänhetkistä energiankulutustani, tai sitten minusta ei ole syömään ihan niin suuria määriä tarpeeksi nopeasti - nälkä kun ehtii tulla ennen kuin yksi ateria on syöty alusta loppuun. Niinpä kaikenlaista vähemmänkin terveellistä mutta hyvin energiapitoista kuluu, eläinrasvaa, juustoja, makeaa, you name it. Ja sitä kaikkea kuluu yhteensä ihan valtavasti, niinkin paljon, että viikottainen kauppakuittimme on siirtynyt ihan uusiin lukemiin. Enkä halua enää kuulla yhtään kertaa, että imetys on ilmainen tapa ruokkia vauva (tai kaksi). Kolesterolia tai muita terveyskysymyksiä en edes uskalla ajatella...

Mutta liian huolissani en ole. Tiedän, että tilanne korjaa itse itsensä ajan mittaan, energiantarve tasaantuu ja ruokahalu sen myötä. Tai ainakin niin kävi esikoisen synnyttyä, joten miksei kävisi nytkin. Niinpä väliaikaisena ratkaisuna sallin itselleni normaaliruuan ohella myös sen kenties kohtuuttomankin määrän herkkuja - kuten nämä ihanat mustikkamuffinit, jotka paistoin joku ilta, kun koin akuuttia nälkää tarvetta leipoa jotain.

Näistä muffineista tuli todella hyviä, juuri sellaisia supermeheviä, kuin mustikkamuffinien minusta kuuluu ollakin. Reseptiin käytin pelkän maidon sijaan nesteenä myös kreikkalaista jugurttia, joka toi taikinaan hieman särmää, samoin osan vehnäjauhoista korvasin neljän viljan puurohiutaleilla. Lisäksi mustikoita halusin laittaa oikein paljon, mikä mehevöitti lopputulosta entisestään. Mutta älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että muffinit olisivat terveellisiä!

Annoksesta saa n. 16-17 kpl pieniä muffineja, mutta minä tein keraamisissa annosvuoissa neljä isompaa versiota. Allaolevaan ohjeeseen olen merkannut paistoajat molempiin versioihin.

Mehevät mustikkamuffinit

4 dl vehnäjauhoja
1 dl neljän viljan puurohiutaleita (tai kaurahiutaleita)
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kardemummaa

2 dl maitoa
2 dl jugurttia (rasvaa 10%)
1 muna
100g voita sulatettuna
4 dl pakastettuja, jäisiä mustikoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sulata voi ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin maito, jugurtti, muna ja voi. Kaada sitten kosteat aineet kuivien sekaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää lopuksi jäiset mustikat ja sekoita vielä kevyesti.

2. Jaa taikina muffinivuokiin/papereihin tai muihin sopiviin, pieniin vuokiin. Jätä vuokiin hieman turpoamisvaraa. Paista muffineja 190-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min (pienet muffinit 16-17 kpl) tai 30-35 min (isot muffinit 4 kpl). Kauniinvärinen pinta on hyvä indikaattori muffinien kypsyydestä, mutta niitä voi halutessaan kokeilla hieman vaikka puutikulla; jos tikkuun jää taikinaa, kannattaa jatkaa paistamista hetken ajan.