En ole aikoihin julkaissut yhtään reseptiä ribseille. Ja syykin siihen on: jostain syystä olen onnistunut ne sössimään kerta toisensa jälkeen, vaikka kyseessä on ruoka, jota olen tehnyt vuosikaudet ja jonka pitäisi valmistua selkäytimestä, yhdellä kädellä ja silmät kiinni. Rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että vikaa saattaa olla myös minussa (voiko se olla mahdollista?!), kun ruuanlaitto niin usein on moniajoa useamman muun homman kanssa, tai sitä, että asiat vaan jäävät viime tinkaan.
Koska perheessämme kuitenkin kovasti tykätään ribseistä, haen niistä nyt revanssia. Jos kerran olen todistettavasti tehnyt meheviä, luusta putoavia kylkiä vuodesta toiseen, ei voi olla mahdollista, että homma vaan yhtäkkiä tyssäisi. Eli nyt meillä tehdään aika ajoin treeniribsejä ja harjoitellaan samalla vain yhteen asiaan keskittymistä niin, että ruoka saa tarvitsemansa ajan ja huomion. Koska enimmäkseenhän ribsit tarvitsevat vain aikaa, ja bonusta on, jos muistan tarkistaa etukäteen, että kaapeista löytyvät tarvittavat ainekset niiden maustamiseen. Bbq-hifistelijä en kuitenkaan ole, vaan kelpuutan myös esikeitetyt tai -haudutetut kylkirivit. Myönnettäköön tosin, että ehdin jo viikonloppuna pohtia kaihoisasti rautakaupassa, mahtuisiko meidän kuistille sellainen hiiligrilli/höyrysavustinyhdistelmä...
Revanssiprojektista kirjoitan vielä joskus erikseen, mutta keskityn nyt ribseihin, joita teimme kotona viikonloppuna. Taannoin bongasin Pata porisee -blogista herkullisen kuuloisen ohjeen, joka oli muokattu Glorian Ruoka & Viinin (4/2015) julkaisemasta Jouni Toivasen ohjeesta. Minä säilytin metodin joltiseenkin (mutta vain joltiseenkin) ennallaan, mutta muokkasin jälleen mausteita oman kaapin sisältöön sopivammaksi. En ole lukenut alkuperäisohjetta, joten en tiedä, kuinka kauas olen ehtinyt liikkua, mutta mieleen tuli, että tämähän on vähän kuin rikkinäistä puhelinta. Muistatteko leikin?
Nämä ribsit olivat oikein passelit, jolleivat ihan vielä täydelliset. Liha oli mehevää, mureaa ja irtosi luusta, mutta ei pudonnut siitä, mistä muutama miinuspiste. Kenties olisi pitänyt varata vielä vähän lisää aikaa? Saattaa myös olla, että uunihaudutuksessa oli lämpötila- tai astiaongelmia, tai molempia. Käyttämäni resepti oli kuitenkin toimiva ja erityisesti cola-omppumehuyhdistelmä haudutusliemenä herkullinen. Suosittelen lämpimästi keittämään liemen kokoon glaseerauskastikkeeksi tai ihan vaan valmiiden lihojen päälle valutettavaksi, se oli minusta se juttu, joka teki tämän reseptin!
P.S. Minusta aika on avain täydellisiin ribseihin, mutta muitakin onnistumisen salaisuuksia saa vinkata suuntaani!
Cola-omenamehuliemessä haudutetut ribsit (5-6 hengelle)
2,5 kg ribsejä kokonaisina riveinä
marinadi
2 rkl sipulirouhetta
1 rkl paprikajauhetta tai savupaprikaa
1 tl jauhettua neilikkaa
1 rkl korianterin siemeniä rouhittuna
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl suolaa (tai maun mukaan, mutta aloittaisin varovaisesti)
1 rkl mustapippuria
2 rkl soijaa
3 rkl öljyä
haudutusliemi
3 dl colajuomaa
5 dl omenamehua
pintaan chili- ja korianterisilppua (jälkimmäinen unohtui minulta kauppaan...)
1. Pyyhkäise ribsien pinta talouspaperilla. Valmista mausteseos sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään, hiero ribseihin ja laita esim. muovipussiin marinoitumaan 12-24 tunniksi.
2. Ota ribsit huoneenlämpöön noin tuntia ennen haudutusta. Laita isoon, kannelliseen pataan tai uunivuokaan (minä tein isossa vuoassa folion alla) ja kaada päälle cola ja omenamehu. Hauduta 150-asteisessa uunissa 2,5-3 tuntia ja anna lihojen vielä vetäytyä liemessä puolisen tuntia.
3. Kaada haudutusliemi kattilaan ja keitä ilman kantta kokoon, kunnes jäljellä on siirappimainen kastike. Lämmitä grilli keskilämmölle ja grillaa ribsejä molemmin puolin viitisen minuuttia välillä kastikkeella sivellen. Jos kastiketta jää yli, sen voi kaataa valmiiden ribsien päälle tai tarjota kylkiäisenä. Viimeistele ribsit chili- ja korianterisilpulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti