tiistai 12. toukokuuta 2015

Hirvensydäntä ja elämänmyllerrystä


Me tyhjennämme nyt pakastinta melko kovalla kiireellä. Suurin osa tykötarpeista menee ihan arkiruokaan, mutta välillä käteen osuu jotain vähän erikoisempaa, nyt viimeksi hirven sydäntä. Tiesin kyllä, että sydän odottaa edelleen valmistamistaan, mutta vähän olen pelännyt, että onnistuisin pilaamaan sen. Possun sydäntä olen tehnyt joskus ja se olisi voinut olla parempaakin, poron sydäntä taas olen maistanut ja se on ollut ihan älyttömän hyvää. Hirvi on joka tapauksessa ihan oma elukkansa, enkä ole sen sydäntä maistanut missään muodossa, kuullut vain, että sekin on erinomaista. Siitä valmistuspaineet siis.

Kun pakko oli jotain kuitenkin keksiä, päätimme yksinkertaisesti laittaa puolet sydämestä savustimeen, katsoa, mitä tapahtuu, ja valmistaa loput sitten toisella kertaa keittämällä tai kuivaamalla. Isäntä ystävällisesti hoiti putsauksen ja savustuksen ja maistellessamme lopputulosta tulimme siihen tulokseen, että sydän olikin ihan yllättävän onnistunut. Vielä ilahtuneempia olimme kuitenkin seuraavana päivänä, kun viipaloimme jäähtynyttä ja jääkaapissa levännyttä sydäntä leivän päälle - tosi, tosi hyvää! Siitä inspiroituneena tein nuo alkukuvan naposteltavat, joihin tuli savustetun sydämen alle Myllyn Parhaan ruislastu (ruisnapit, hyvä näkkäri tai muutkin lastut sopivat, meillä nyt vaan sattui olemaan näitä) sekä piparjuurella maustettua voita, ja päälle kesäisenä komponenttina hieman makeaa, marinoitua retiisiä, jonka reseptin julkaisen täällä blogissa myöhemmin. Superyksinkertainen, sähkösavustimessa onnistuva sydämen savustusohje taas löytyy tämän tekstin lopusta.

Mutta mistä paine pakastimen tyhjennykseen? Pitkä juttu, mutta koittakaa kestää. Vuodenvaihteessa mainitsin täällä blogissakin, että elämä on ollut oudon tuulista viime aikoina, niin hyvässä kuin pahassakin. Varsinkin loppuvuoteen mahtui jos jonkinlaista pientä ja suurempaa mullistusta. Silti, vähänpä tiesin tuolloin siitä, että 2015 olisi vielä edellisvuottakin jännittävämpi.

Ensinnäkin, joulu-tammikuussa oli jo hyvin tiedossa, että saisimme perheenlisäystä tämän vuoden loppukesästä, ja nyt puhun siis ihmislisäyksestä, koiria meillä on tietääkseni ihan riittävästi nykyiseen elämäntilanteeseen. Yllätys oli kuitenkin suuri - ja ensikommenttini sairaalassa ultrausreissulla jotain sen suuntaista kuin "et oo tosissas" - kun selvisi, että meille onkin tulossa kaksoset. Olimme isännän kanssa kyllä toivoneet ihmispoikaselle sisaruksia pienellä ikäerolla, mutta en kyllä rehellisesti ollut alkuunkaan varautunut siihen, että sisaruksia voisi tulla sillä samalla pienellä ikäerolla useampikin.

Toiseksi, kaikenlaisia kuvioita asumiseen ja töihin liittyen on ollut ilmassa jo kuukausikaupalla, eikä vähiten tuon edellämainitun perheenlisäyksen vuoksi. Asumme nykyisellään kaksiossa. Vaikkakin kohtuullisen suuressa sellaisessa, niin lievällä paniikilla mietimme ajatusta edes väliaikaisesta asumisesta nykyisessä huushollissa kolmen pienen lapsen ja kolmen koiran kanssa. Isompaan vuokra-asuntoon emme enää halunneet, koska tuntui hullulta maksaa reippaasti lisää vuokraa asuntolainan lyhentämiseen verrattuna. Talvikuukausina kiersimmekin ahkerasti asuntonäytöissä etsimässä sitä toivottavasti seuraavan parinkymmenen vuoden kotia, mutta ihan täydellistä paikkaa ei löytynyt, ja toisaalta pelotti myös sitoutua pitkän aikavälin asuntoon, kun perheen (tai siis lähinnä isännän, sattuneesta syystä minulla ei ole nyt lähitulevaisuudessa suunnitelmia tehdä palkkatöitä) työkuvioihin liittyi jos jonkinlaista avointa vaihtoehtoa.

Keväämmällä totesimme, että asunnonetsintä saa jäädä tauolle, lapset syntyköön ja asukoon alkuun kaksiossa, ja kun ollaan hieman alusta toivuttu, jatketaan etsintöjä. Mieli ehti juuri rauhoittua ajatukseen, kun työrintamalta kuuluikin muutama viikko sitten uutisia, jotka heittivät taas suunnitelmat päälaelleen. Eräs meidän kovasti jännittämämme työpaikka tärppäsi, ja sen myötä varmistui, että Kärähtäneiden talous joutuisi sittenkin muuttohommiin jo ennen kaksosten syntymää - eikä minnekään ihan naapuriin vaan pääkaupunkiseudulta kohti Oulua. Tiedämme jo ennestään olevamme hieman hulluja ja olimme myös etukäteen päättäneet, että lähdetään, jos tilaisuus tulee, mutta kieltämättä piti pari kertaa hengittää syvään ja arvioida järkensä määrää sen ajatuksen edessä, että kuukauden varoitusajalla tulisi löytää asunto, pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa aika monen sadan kilometrin päähän, varsinkin huomioiden viimeisellä kolmanneksella olevan raskauteni sekä arkielämäämme työllistävän puolitoistavuotiaan ja kolme koiraa.

Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin meillä on asunto ja muuttofirma buukattuna, parin viikon kuluttua pakkaamme itsemme autoon yökamppeiden kera ja ajamme Ouluun sillä aikaa kun muuttomiehet tulevat kantamaan tavaramme pois nykyisestä asunnosta ja tuovat ne uuteen paikkaan seuraavaksi päiväksi. Neuvola- ja sairaala-asiat ovat hoidossa ja sukulaisten kanssa on jo ehditty pohtia turvaverkkojärjestelyjä tulevien tulokkaiden syntymää silmälläpitäen. Jotenkin asiat vaan lutviutuvat ja palaset tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Enää muutama pikku juttu, kuten pakkaaminen ja siivoaminen ja siirtyminen paikasta toiseen koirien ja taaperon kanssa, ja ja ja...

Silti tuntuu, että nyt aletaan olla voiton puolella. Jotenkin on aina hankalinta miettiä, mitä pitäisi tehdä, mutta sitten kun suunta on selvä, varsinainen tekeminen onkin yllättävän suoraviivaista. Sanon kuitenkin jo nyt, että jos vuodelle 2016 saa jo esittää toiveita, olisin tosi tyytyväinen ihan tylsän tavallisesta ja tasaisesta vuodesta. Kiitos.

Niin ja jos joku luki näin pitkälle, niin se lupaamani, helppo ohje hirvensydämen savustukseen - kas tässä, olkaa hyvät.

Savustettu hirvensydän 

1/2 hirvensydän (sulatettuna, jos ollut pakkasessa)
suolaa
(mustapippuria)

1. Putsaa sydämestä kalvot ja isot suonet veitsellä leikaten. Leikkaa puolikas pitkittäin neljään osaan (ositusta voi tehdä jo putsatessa, jos se helpottaa työtä). Hiero osiin suolaa ja halutessasi mustapippuria ja anna levätä jääkaapissa yön yli tai esim. aamusta iltapäivään.

2. Laita savustimen alemmalle pellille kourallinen kevyesti kasteltuja puulastuja (meillä perinteistä leppälastua). Laita sydämen palat ylemmälle pellille / ritilälle ja savusta niitä noin 30 min. Anna valmiiksi savustetun lihan levähtää hetki ennen viipalointia, jos käytät lihan leikkeleenä, jäähdyttäisin sen kokonaan ja antaisin olla vaikka yön yli jääkaapissa vetäytymässä. Viipaloi liha poikkisyin (eli käsittele pitkulaisia paloja vähän kuin filettä) mahdollisimman ohuelti.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että suurin osa järjestelyistä on jo hoidettu. Ja kyllä tulee ikävä vaikka välimatka onkin enemmän henkinen juttu((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, samoin! Mutta lentäen pääsee tunnissa :)

      Poista
  2. Huh, melkoista myllerrystä, mutta onneksi varsin positiivisia asioita :) Isännälle kerroin tässä lukiessani ja käski toivottaa lykkyä ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kieltämättä vähän epätodellinen olo, mutta toisaalta tosi positiivinen sellainen :)

      Poista
  3. Vai sellaisia myllerryksiä? Onneksi olkoon :) Ei tule vapaa-ajan ongelmia ihan heti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tosiaan tuskin tulee vapaa-ajan ongelmia. Vietettiin isännän kanssa lapseton ja koiraton viikonloppu pari kuukautta sitten ja naurettiin, että seuraavan kerran ehkä joskus syksyllä 2016... ja se oli ennen muuttouutista :)

      Poista