Lempeä bataatti-possucurry

Jokunen kuukausi sitten kirjoitin vanhemman ja vauvan syömisten optimoinnista. No, aika kuluu nopeasti ja meillä aletaan olla siinä onnellisessa pisteessä, että koko perhe pystyy syömään joltiseenkin samaa ruokaa. Toki joitain rajoituksia vajaan vuoden ikäiselle vielä suositellaan, mutta sallittu repertuaari on jo niin laaja, ettei tarvitse miettiä päätään puhki seuraavaa lounasta keksiessään.

Esimerkiksi tällainen lempeä curry menee nykyisin myös perheen pienimmälle. Ruoka syntyi vähän vahingossa, niinkuin nykyisin aika moni asia meidän keittiössä. Vaikka lapsi syö jo melkein kaikkea, ei oma pääni taaskaan ollut kaupassa niin mukana, että olisin sen huomioinut vaan keräsin kärryyn autopilotilla yhden bataatin lapsen ruokkimista varten. Yhden. Eikä se edes ollut kovin suuri. En parhaallakaan pihistelyllä saisi yhtä bataattia riittämään koko porukalle sellaisenaan, mutta keksin pilkkoa sen lempeään, massaman-curryn tyyppiseen, kookosmaitopohjaiseen kastikkeeseen. Samaan kastikkeeseen meni myös pala (sanottakoon taas, että ihan mahtavaa Kiven Säästöpossun) kassleria, jota oli jäänyt edellispäivältä yli. Vähän sipulia, porkkanaa, inkivääriä ja muita mausteita, ja kas, meillä oli maukas, syksyn väreissä hehkuva curry.

Lapsen annoksen otin erilleen ennen chilin ja suolan lisäämistä, toisaalta ilman erillistä chiliäkin kastikkeesta tulee mausteinen, joten se ei ole minusta välttämätön lisä. Lisukkeena söimme riisiä, mutta bataatin vuoksi kastike olisi luultavasti riittävän ruokaisaa ihan sellaisenaankin.

Bataatti-possucurry

1 pienehkö bataatti
400-500g possun kassleria
2 sipulia
2 porkkanaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 tlk kookosmaitoa
2 tl currya (esim. Madras)
1/2 tl kanelia
1 rkl tomaattipyreetä
pieni nippu tuoretta korianteria
voita tai öljyä paistamiseen
(suolaa ja chiliä aikuisten annokseen)

1. Kuori kaikki kasvikset, raasta inkivääri, kuutioi bataatti ja porkkana ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Leikkaa kassler suupalakuutioiksi, ruskista korkealaitaisella pannulla tai wokkipannulla ja laita syrjään hetkeksi. Kuullota pannulla erissä sipuli, valkosipuli, bataatti ja porkkana (kaksi viimeksimainittua loppukypsyvät kastikkeesta, joten älä huoli, jos ne jäävät raa'aksi). Mausta kasvikset ja liha curryjauheella, tomaattipyreellä, kanelilla ja inkiväärillä.

2. Nosta ainekset takaisin pannuun ja kaada päälle kookosmaito. Laita lämpö pienimmilleen ja anna muhia kannen alla 20-30 minuuttia, kunnes kassler on kypsää ja mureaa. Silppua pinnalle tuoretta korianteria.

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka

Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli :)

Miedomman version saisi tehtyä esimerkiksi suppilovahveroista tai tateista, mutta minä pidin tässä juuri siitä, että torvisienet ovat niin pullollaan makua. Tattien kaveriksi olisin käyttänyt ehkä hieman sitruunankuorta. Nyt käytin pois edellisvuoden pakastettuja sieniä, jotka olin esipaistanut ennen pakastusta, mutta kuivatut tai tuoreet sienet käyvät tietysti yhtä hyvin. Taikinamäärä riittää ohuehkopohjaisessa piirakassa 27cm piirakkavuokaan, minä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jolloin (omasta mielestäni) piirakasta saa vähän näyttävämmän, kun reunat eivät jää vuokaan piiloon.

Mustatorvisienipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
150g voita
2 rkl maitorahkaa
(tilkka vettä)

täyte:

n. 250g pakasteesta sulatettuja mustatorvisieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
2 dl kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
150g juustoraastetta
pari ripsausta suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta timjamia
voita tai öljyä paistamiseen

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä suola. Nypi pehmennyt voi jauhojen sekaan taikinaksi. Lisää maitorahka ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Painele taikina voideltuun piirakka- tai kakkuvuokaan ohueksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hieman vetäytymään.

2. Hienonna torvisieniä hieman. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki öljyssä tai voissa paistinpannulla. Lisää sienet ja paista, kunnes kaikki ylimääräinen neste on haihtunut sienistä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja riivi mukaan timjaminlehdet.

3. Notkista tuorejuustoa hieman kulhossa kermatilkan kera. Lisää loput kermasta samalla sekoitellen. Vatkaa mukaan munat, lisää vielä juustoraaste ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa suolalla ja halutessasi pippurilla.

4. Ota piirakkapohja jääkaapista. Lado pohjan päälle sieni-sipuliseos tasaiseksi kerrokseksi ja kaada päälle munakerma-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat hieman väriä.

Kuukauden kasvis - kaali: kaalilaatikko kvinoalla

Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin.

Tämänkertainen versio ei muuten poikkea normista, mutta hiilariksi valitsin vaihteeksi kvinoaa. Jonkin aikaa sitten kuulin puolitutun tehneen kaalilaatikkoa kvinoasta, ja kun meillä sitä on aika suurissa määrin (pitkä tarina), päätin itsekin kokeilla. Kvinoa sopi laatikkoon hyvin, mutta ei kyllä voittanut perinteistä riisiä. Jotenkin se kvinoa vaan tuppaa maistumaan liian terveelliseltä, voi olla, että kermapurkilla olisi saanut vahingon korjattua ;) Suosittelen silti sitä kokeilemaan, vaihtelu virkistää ja jos muuten pidät kvinoasta, saatat yllättyä iloisesti.

Niin ja muuten, vaikka kyse on ruuasta, jota suomalaisissa kotitalouksissa on tehty iät ja ajat, älkää haksahtako luulemaan, etteivät mausteet sopisi kaalilaatikkoon. Reilusti pippuria, meiramia ja valkosipulia, niin hyvä tulee!

Kvinoa-kaalilaatikko

n. 1/2 suurehkosta kaalista
250g kvinoaa
700g karitsan jauhelihaa
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
n. 1l lihalientä
pari ripsausta meiramia
mustapippuria
suolaa
2 rkl siirappia
tilkka vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen sekä vuoan pintaan

1. Hienonna kaali, kuullota sitä pannulla muutamassa erässä hieman pehmeämmäksi ja siirrä syrjään odottelemaan. Kaalin kuullottuessa huuhtele kvinoa huolellisesti, keitä 5-10 minuuttia suolalla maustetussa vedessä (kvinoan ei tarvitse kypsyä kokonaan kuin vasta uunissa, joten pidempi keittely ja haudutus ei ole tarpeen) ja valuta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannussa, lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Välimausta suolalla ja pippurilla.

2. Voitele suurehko uunivuoka ja sekoita kvinoa, suurin osa kaalista, ja jauheliha-sipuliseos huolellisesti. Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria tai meiramia tarpeen mukaan. Levitä loput kaalista vuoan päälle ja kaada päälle lihaliemi. Jos lihalientä jää yli, sitä voi lisätä paiston aikana, jos vaikuttaa, että laatikko meinaa kuivahtaa liikaa (vesi tai kermakin käy lisänesteeksi).

3. Sekoita siirappi tilkkaan vettä ja sudi/valuta kaalilaatikon pintaan. Lisää vielä muutama voilastu laatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kurkistele laatikkoa paiston aikana silloin tällöin ja peitä se, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Tulistekoukussa

Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen. 

Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään - kaikista paikoista - Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus... no, näin se junttikin sivistyy.  

Viimeisen reilun viikon aikana olen sitten tehnyt vastaavaa tulistetta myös khao man kai -tyylisen keitetyn kanan kylkeen sekä tämän viimeisimmän ja karussa keittiökaaoksessa pikaisesti valokuvatun version paistetun nieriän kaveriksi. Viimeksi käytin lähikaupan ainoita chilejä, joihin ei oltu merkitty lajiketta vaan ainoastaan, että kyseessä on mieto, hollantilainen ja punainen chili. Ihan yhtä maukkaita ne eivät olleet kuin jalapenot tai sellaiset pienet, vihreät linnunsilmächilit, mutta ajoivat kyllä asiansa ja muut maut kompensoivat kokonaisuutta. 

Vähän kuten taannoinen kaalisalaattini, tämä soosi on muunneltavissa aika monella tapaa, kunhan peruskomponentit ovat kohdillaan. Kastikkeen happamana osana käytin hieman makeaa riisiviinietikkaa tehdessäni dippiä kanalle, kalan kanssa laitoin limeä ja hiukan sokeria. Inkivääriä tuli laitettua viimeksi, mutta se ei ole välttämättömyys. Ja chililaatua, makeutta ja valkosipulin määrää voi sovitella käyttötarkoituksen mukaan. Ja niitähän löytyy, käyttötarkoituksia siis. Vaikka ei olisi niin höyrähtänyt kuin allekirjoittanut ja valmis syömään tulistetta ihan minkä kanssa tahansa, niin helposti voi sanoa sen toimivan niin lihan, kalan kuin kanankin kyljessä, salaateissa kastikkeena tai vaikka riisipaperirullien täytteenä.

Thaityylinen kalakastike-chilidippi

1 dl kalakastiketta

2 limetin mehu

1 tl sokeria

2 suurehkoa, punaista chiliä siemenineen

2 valkosipulinkynttä

nippu (ruukullinen) korianteria

pieni pala tuoretta inkivääriä

pari kevätsipulin vartta

Sekoita keskenään limettimehu, sokeri ja kalakastike. Kuori ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Silppua korianteri sekä kevätsipuli, suikaloi inkivääri, hienonna chili ja sekoita kaikki kastikkeeseen. Anna maustua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoilua. 

Paahdettua kukka- ja ruusukaalia sekä uutta ruokainspiraatiota

Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi.

Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa.

Ruusukaalin kaveriksi kaivoin jääkaapista vähän käytetyn kukkakaalin, jonka jämät pilkoin samaan uunivuokaan. Siinä muuten toinen kasvis, jonka syön yleensä aina samalla tavalla, höyrytettynä voin ja curryjauheen (jep) kera, eli korkea aika oli tuulettaa vähän kukkakaaliakin. Lopputuloksesta tulikin tosi hyvää, joskin olin onnistunut heittämään mukaan hiukan liikaa suolaa (ehkä se yksi hyppysellinen olisi ollut tarpeeksi kahden sijaan). Suolasta huolimatta paahdetut kaalit olivat oiva kaveri paistetuille porsaankyljyksille, muuta lisukettä ei kaivattu ja yksi arki-ilta oli jälleen pelastettu.

Paahdetut kukka- ja ruusukaalit

1 pienehkö kukkakaali
300g ruusukaaleja
kämmenellinen kuorittuja saksanpähkinöitä (n. 5 kokonaista eli 10 kuorittua puolikasta)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
muutama voilastu
suolaa
mustapippuria

Leikkaa ruusukaalien kannat ja poista mahdolliset huonot päällilehdet, pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja laita molemmat kaalit sikin sokin uunivuokaan. Murskaa morttelissa saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi, kuori valkosipulinkynsi ja pilko samanmoiseksi rouheeksi. Ripottele nämäkin vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita ja vuole päälle muutama lastu voita. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Kuukauden kasvis - kaali: se tavallisin kaalisalaatti

Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja.

Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää).

Muita kaalisalaatteja Kärähtäneistä löytyy vaikka miten, ja niissäkin aika pitkälti vain muunnellaan samaa perusideaa; nopealla katsomalla löytyivät ainakin tomaatti-slaw, goi ga, aasialainen slaw ja vale-papaijasalaatti.

Kaalisalaatti

1/4 valkokaali
1 porkkana
1/2 paprika
1/2 sipuli tai punasipuli
(1/2 kurkku)

kastike

2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
(1/2 tl kuivattua, rouhittua valkosipulia)
n. 4 rkl hyvää oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali juustohöylällä tai muulla sopivalla ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana ja pilko paprika, sipuli ja kurkku (minulla ei tällä kertaa ollut, mutta yleensä käytän) niinikään ohuiksi suikaleiksi. Kippaa kastikkeen nestemäiset aineet salaatin päälle, mausta, sekoita ja anna vetäytyä vähän aikaa. Kastikkeen voi myös sekoittaa erikseen ja kipata vasta sitten salaatin päälle; jos käytät hunajan sijaan makeutuksena sokeria tai jos salaatinaineet ovat kovin kylmät, voi jälkimmäinen tapa olla parempi.

Kuukauden kasvis - lokakuu: kaali

Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin. 

Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa?

Lokakuussa teen siis parhaani kokatakseni kaalista. Muutama idea on jo kerääntynyt mieleeni muhimaan, toivottavasti niistä riittää teillekin iloa!