Perjantai-illan huumaa ravintola Graniittilinnassa

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella "nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee", mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille.

Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle.

Ravintolan lista noudatti samaa linjaa kuin sisustus, ei mitenkään "cutting edge" mutta paljon sellaista kotimaista sesongin raaka-ainetta, mitä mielellään lautasellaan näkee. Meidän visiittimme Graniittilinnaan osui ravintolan riistaviikoille, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Isäntä valitsi listalta riistamenun valmiina kokonaisuutena (köh, olkoonkin, että menussa osana ollut poro ei minusta ole riistaa, vaan tuotantoeläin), minä valkkasin annokseni eri puolilta listaa. Alkupalaksi isäntä sai karhusalamia ja karhun paistia, kera sorsapasteijan ja jonkin herkullisen marmeladin, minä puolestaan porocarpacciota etikkaisten suppilovahveroiden, sipulihillokkeen ja juustoisen "keksin" kera. Alkuruuat olivat minulle aterian paras osa, tykkäsin hurjasti mureasta carpacciostani ja suppikset sopivat siihen älyttömän hyvin. Juustosysteemin rooli jäi ehkä vähän ohueksi, ei se pahaa ollut mutta jäi toisaalta annoksen muiden komponenttien varjoon. Isännän karhuannos oli niinikään erittäin hyvä ja arvokasta raaka-ainetta oli laitettu lautaselle yllättävänkin reilusti.

Kuvat taattua kännykkäkameralaatua ;) Karhuannos.

Porocarpaccio

Pääruuaksi minä otin vorschmackin ja isäntä riistamenun osana poroannoksen, johon kuului sekä filettä että ossobuccoa. Porossa ei ollut moitittavaa, file oli hienosti paistettu ja ossobucco ihanan mureaa, vaikkei annos sinänsä erityisen mieleenpainuva ollutkaan. Myös vorschmackini oli hyvä, vaikka olisin ehkä kaivannut siihen hieman lisää tujakkuutta. Molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten nälkäisenä ei olisi tarvinnut lähteä, vaikka jälkkärit olisivat jääneet väliin.

Poron ossobucco ja file

Vorschmack

Mutta eivät ne todellakaan jääneet, isäntä sai menunsa päätökseksi puolukkaparfaitin kinuskikastikkeella, ja minä valkkasin listalta suklaafondantin kera maitosuklaamoussen ja punaherukkajäätelön. Jälkkärit söimme molemmat puoliksi, koska oikeastaan isännän jälkkäri olisi ollut minun suosikkini listalta, ja minun fondantini taas hänelle mieluisin vaihtoehto. Puolukkaparfait oli täyteläinen eikä yhtään liian makea, mikä ilahdutti minua suuresti, kun tarjolla oli kuitenkin makea kastike parfaitin kanssa yhdistettäväksi. Kastikkeelle pieni miinus siitä, että sokeri oli mennyt ehkä pikkuisen turhan paahteiseksi ja oli siinä ja siinä, oliko siihen palanut liikaa kitkerää vivahdetta. Suklaafondant-annoksen fondant taas oli täysosuma, juuri sellainen voimakas, lämmin ja sisältä valuva, kuin fondantin kuuluu ollakin. Maitosuklaamoussea ei olisi oikeastaan annokseen edes tarvinnut, vaikka hyvää oli sekin eikä mitenkään haitannut, että se oli mukana ;) Punaherukkajäätelö maistui sen sijaan ihan tavalliselta, teolliselta pakettijätskiltä - asia, joka ei vaivannut isäntää millään tavoin (hän kommentoi, että tärkeintä on, että fondantin kanssa on sitä jäätelöä), mutta itse olin ehkä asettanut odotukseni aika korkealle johonkin hieman erityyppiseen jätskiin. Kaiken kaikkiaan fondant-annos oli kuitenkin aivan ihana, ja jälkkärit ylipäänsä siihen malliin hyvät, ettemme edes muistaneet niitä kuvata :)

Palvelusta vielä, se pelasi aivan nappiin, ja sydämellisen oloiset tarjoilijat huomioivat meidät vierailun alusta loppuun, ovesta sisälle saapumisesta hyvästelyyn lähtiessämme. Hintaa kahden hengen illalliselle olisi ilman lahjakorttia tullut n. 120 euroa yhdellä viinilasillisella, mikä oli kuitenkin mielestäni kohtuullista huomioiden, että mukana oli esim. karhua. Listaa tutkiessani pääruokien hinnat keskimäärin olivat 20-25 euron paikkeilla. Lahjakorttini kanssa oli pientä säätöä, koska kortin arvo ei käynyt mistään ilmi (mikä ei tietenkään ole ravintolan, vaan lahjakortin toimittajan vika), mutta plussaa henkilökunnalle siitä, että he luottivat minun muistipohjaiseen arvaukseeni summasta. Poistuimme ravintolasta Helsingin yöhön (ok, siirryimme autolle ja söimme aikaisin joten kello oli ehkä kahdeksan poistuessamme) vatsat täynnä ja tyytyväisinä, voisimme hyvillä mielin mennä Graniittilinnaan uudemmankin kerran vaikka ennen tai jälkeen teatterireissun. 

All-in-one uunibroileria marokkolaishengessä

Joskus on kiva tehdä ruokaa hankalimman kautta ja pitkän kaavan mukaan, mutta suurimman osan ajasta arvostan kyllä suuresti, jos puuha on mahdollisimman vaivatonta ja tiskiäkään ei tulisi ihan tolkuttomasti. Männäviikolla taiteilin itselleni marokkolaishenkistä - huom. henkistä, koska mausteiden kanssa mentiin ihan vaan sillä, mitä kotoa ja lähisiwasta löytyi - uunibroileria, jossa koko ateria valmistui samassa paketissa, nimittäin broiskun sisällä. Lintu sai täytteekseen kasvispitoisen couscousin, joka sai mukavasti osakseen paistomehuja ja makuja uunissa muhiessaan. Koostumuskaan ei mennyt liian puuroksi. Mukavaa oli, että broilerin sai tehtyä uunivalmiiksi jo etukäteen, ja itse valmistus oli sitten todella helppoa, kunhan otti linnun ajoissa huoneenlämpöön ja laittoi uuniin. Tiskiäkään ei tullut kuin broilerin valmistusastia, leikkuulauta sekä kattila, jossa esivalmistin couscousin.

Samalla tuli testattua Pajuniemen luomubroilerit pakastealtaasta, niitähän on jo melko pitkään näkynyt marketeissa mutta ovat jääneet itseltäni kokeilematta, pitkä ja lämmin kesä kun ei houkuttanut uuniruokien pariin. Pajuniemen luomukanat ovat mielestäni olleet ranskalaiskollegoihinsa verrattuna hieman sitkaita ja laihoja (vaikka toki niiden maku on ollut hyvä), mutta broileri oli mielestäni oikein kelpo, liha mureaa ja maukasta pakastuksesta huolimatta. Hintaa oli noin puolet enemmän kuin pakastamattomalla, vakuumissa myytävällä ei-luomubroilerilla. Jos jättää eettisen näkökulman huomioimatta hinnoittelussa, olisi joskus mielenkiintoista tehdä rinnakkain sekä luomu- että tavisbroilerit ja testata, millainen makuero niissä on.

Yksin syödessä broilerista riitti ruokaa neljäksi päiväksi, eli arvioisin kertasyömistä olevan neljälle hengelle. Jos lisukkeita haluaa tarjota myös linnun ulkopuolelta, raikas salaatti ja vaikka jugurtista ja harissasta sekoitettu dippi maistuisivat varmasti tämän kanssa!

Marokkolaishenkinen uunibroileri

1 kokonainen broileri (sulatettuna, jos käytät pakastebroileria)
suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl kanelia
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
2 rkl voita
loraus oliiviöljyä


täyte

2 dl couscousia (kuivana)
1/2 paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
nippu tuoreyrttejä, esim. sileälehtistä persiljaa, minttua tai korianteria

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
oliiviöljyä


1. Aloita täytteestä. Pilko sipuli, valkosipuli, paprika, ja porkkana pieniksi kuutioiksi sekä hienonna yrtit. Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan (jos ohjetta ei ole, olen käyttänyt seuraavaa perusreseptiä 2 dl:lle couscousia: kiehauta 2 dl vettä ja mausta suolalla. Kun vesi kiehahtaa, nosta pois levyltä ja sekoita couscous mukaan. Anna vetäytyä hetki ja lisää muut tykötarpeet). Sekoita couscousin joukkoon reilu loraus oliiviöljyä sekä kasvikset. Lisää joukkoon raastettu sitruunankuori sekä sitruunamehu.

2. Huuhtaise broileri sisä- ja ulkopuolelta ja kuivaa talouspaperilla. Sekoita keskenään kuivat mausteet (mustapippuri, kaneli, juustokumina, paprika, suola) ja hiero ne broilerin nahkaan. Lusikoi couscoustäyte tiiviisti broilerin sisälle. Jos haluat, voit sen jälkeen sitoa broilerin jalat nätisti vatsan eteen, niin lopputulos näyttää siistimmältä. Lorauta broilerin niskaan vielä hieman oliiviöljyä ja lisää päälle muutama voilastu. Tässä kohtaa voit laittaa linnun maustumaan jääkaappiin tai suoraan uuniin, jos se ei ole aivan jääkaappikylmä (ja jos paistat linnun myöhemmin, ota se huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen paistoa). Paista 175-180 asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia, kunnes nahka on kauniin ruskea ja lihasnesteet kirkkaat. Anna vetäytyä folion alla 20 min ennen tarjoilua.

Avokado-perunasalaatti

Iltana muutamana tein viimeisistä kotipihan ämpäriperunoista ruokaisaa salaattia, johon tuli pottujen lisäksi avokadoa. Salaatista sai taas mukavan muistutuksen siitä, miten hyvää ihan "tavallinen" ruoka on ja että ei se hyvän arkiruuankaan loihtiminen niin hankalaa ole, vaikka se välillä nälkäisenä ja väsyneenä siltä tuntuukin. Lisäksi oli mukavaa, ettei keitinperunoiden jämiä tarvinnut kiikuttaa biojäteastiaan, vaan ne palvelivat hienosti salaatissa. 

Salaatin kanssa tarjolle päätyi ihanaa savustettua seesamlohta, joka on noussut yhdeksi arki-iltasuosikeistani. Yksi harmaa syysilta pelastettu hyvällä sapuskalla, jälleen kerran :)

Avokado-perunasalaatti (kahdelle)

2 kypsää avokadoa

4 keskikokoista, keitettyä perunaa

1-2 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja

1 punasipuli

2-3 rkl majoneesia (tai vastaava määrä esim. maustamatonta jugurttia)

1 limetin mehu

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

(nippu tuoretta korianteria, jos on - minulla ei ollut)

Pilko keitetyt perunat, avokado, tomaatti ja sipuli ja sekoita salaatiksi. Kaada päälle hyvä loraus oliiviöljyä ja ripsauta sekaan maun mukaan suolaa ja pippuria. Sekoita. Lusikoi päälle vielä majoneesi, purista mukaan limetin mehu ja hienonna valkosipuli joukkoon. Sekoita uudemman kerran ja tarjoile. Jos keittiöstäsi löytyy, salaatin päälle voi loppuvaiheessa lisätä tuoretta korianteria - hyvin se toimii kuitenkin myös ilman.

Kotipihan pottuset eivät pidä meitä talven yli perunassa, mutta hienoja niistä tuli silti! 

Ihana(n helppo) päärynä-vuohenjuustopiirakka

Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua.

Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta,  mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse.

Suolaisenmakea piirakka oli sikäli hassu, että jouduin erikseen miettimään, onko kyseessä makea vai suolainen leivonnainen, kun molempia elementtejä löytyi - päädyin makeaan, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, mutta ainesten mittasuhteita muuttamalla olisi samasta piiraasta voinut helposti tehdä myös suolaisen version.

Päärynä-vuohenjuustopiirakka (4-6 palaa / pieni piirakkavuoallinen)

1 pkt pakastepiirakkataikinaa (400g) tai vastaava määrä matekoista piirakkataikinaa
2 päärynää
100g vuohenjuustoa
pieni kourallinen pekaanipähkinöitä
2 rkl fariinisokeria
loraus hunajaa

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja painele se piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

2. Pese ja viipaloi päärynät ja asettele ne vuokaan piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle fariinisokeri, ei haittaa, jos sokeri jää vähän kökkäreiseksi. Viipaloi päälle vielä vuohenjuusto ja nakkaa mukaan pähkinät. Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min kunnes piirakan reunat ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hieman ja lorauta päälle hunajaa ennen tarjoilua.

Itse en esipaistanut piirasta ennen täytteiden lisäämistä, mutta se olisi siitä hyötynyt.

Lauantailounas endiivistä, punajuuresta ja vuohenjuustosta

Lomailun huono puoli on, että sen on aikanaan loputtava, joten niin palauduimme maanantaina kaupunkiin. Muutaman päivän päästä isäntä pakkasi auton uudestaan ja suuntasi pikku hirvikoiran kanssa kohti pohjoista, jättäen minut seisojien kanssa reissuleskeksi vielä viikon ajaksi. Yksin kotona oloa virkistämään päätin, että nyt syön kaikkea sellaista, mistä isäntä ei pidä - ihan hirveästi sellaisia juttuja ei varmaan edes ole, mutta yksi niistä harvoista on sikurisalaatti eli endiivi. Sitä lautaselle siis!

Ilman sen suurempaa - tai oikeastaan mitään - ajatusta reseptistä nappasin endiivipaketin marketin hyllystä, ja rupesin vasta kotona miettimään, mitä siitä keksisin. Jääkaappi-inventaariosta löytyi vuohenjuustoa ja punajuurta, joten kyhäsin niistä ja endiivistä lämpimän salaatin lauantailounaaksi. Kenellekään ei liene yllätys, että punajuuri ja vuohenjuusto ovat ihana yhdistelmä, samoin endiivi ja vuohenjuusto. Eikä ehkä sekään, että makea punajuuri sopii hyvin karvaan endiivin kanssa, tai se, että hunajainen vinaigrette istuu kuin nenä päähän minkä tahansa kanssa kolmesta pääraaka-aineesta. Eli ei tästä salaatista pahaa saanut, vaikka olisi yrittänyt :) Bonuksena salaatin helppous ja kauniin herkät värit!

Endiivi-punajuuri-vuohenjuustosalaatti (yhdelle)

1 endiivi (150g)
2 keskikokoista punajuurta
100g vuohenjuustoa
öljyä
suolaa
pippuria

vinaigretteen:

2 rkl valkoviinietikkaa
reilu tl hunajaa
2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Kuori ja lohko punajuuret ja pyöräytä ne uunivuoassa pikaisesti öljyssä, suolassa ja pippurissa. Tuuppaa 180-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi, tai kunnes paahtuvat pehmeäksi. Viipaloi odotellessa vuohenjuusto ja kun punajuuret ovat melkein valmiit, lisää viipaleet uuniin punajuurten päälle. Ota pois uunista, kun ovat hieman sulaneet mutta vielä melkein kasassa.

2. Tee kastike sekoittamalla valkoviinietikka, hunaja ja mausteet. Lisää lopuksi öljy ja sekoita vielä kertaalleen.

3. Leikkaa endiivistä kanta, irrota varovasti lehdet ja aseta ne tarjoiluastian pohjalle. Kippaa lehdille punajuuri-vuohenjuustopaistos ja kaada päälle vinaigrettea. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Laiskurin lammaspaisti

Uuniruuat jäivät kesällä aika lailla tekemättä, turhaa lämmittämistä välttääkseni yritin maksimoida ulkokokkauksen ja salaattien osuuden perheen ruokavaliosta. Siksipä viilenneiden ilmojen myötä on ollut aivan ihana saada perinteisiä, syksyisiä patoja uuniin, kyllä ne taas maistuvat hyvältä pitkästä aikaa!

Lomareissua varten tein etukäteen pakkaseen tämän helpon lammaspaistin, joka valmistui hyvin pitkälti samaan tyyliin kuin perinteinen karjalanpaisti, ihan muutamin lisämaustein. Laiskurin paisti valmistui tällä kertaa yön yli, jälleen tyyliin "tuuppaa uuniin ja unohda". Lihana käytin lampaan lapaa sekä potkaa (koska lapapaketistani löytyikin positiivisena yllätyksenä myös vähän enemmän etujalkaa :), jotka olivat omiaan hitaaseen kypsytykseen.

Laiskurin lammaspaisti (4-6 hengelle)

1 lampaan lapa (+ 1 potka)
3 porkkanaa
3 sipulia
1 valkosipuli
nippu timjamia
vettä
suolaa
kokonaisia maustepippureita
muutama laakerinlehti

1. Poista lavasta ja potkasta karkeasti lihat luun ympäriltä ja leikkaa sopiviksi suupaloiksi. Säästä kuitenkin myös lihaisat luut. Kuori ja puolita sipulit ja pilko porkkanat muutamaan osaan (ei tarvitse välttämättä kuoria, pesu riittää). Kuori vielä valkosipulista kynnet ja nosta lihat, luut ja kasvikset uunivuokaan. Lisää suolaa maun mukaan ja kääntele paloja muutaman kerran.

2. Nakkaa lihojen ja kasvisten päälle maustepippurit, laakerinlehdet sekä timjaminoksat, ja kaada koko komeuden päälle vettä niin, että lihat peittyvät osittain. Laita paisti n. 200-asteiseen uuniin 30 minuutiksi, jotta lihat saavat hieman väriä. Pienennä lämpö sitten reiluun 100:n asteeseen ja anna muhia 6-8 tuntia (esim. yön yli). Jos pidät paistia uunissa yön yli, kannattaa vettä lisätä hieman ruskistusvaiheen jälkeen, jotteivät lihat pääse kuivahtamaan, tai vaihtoehtoisesti voi yön aikana tehdä kerran tilannetarkistuksen nestemäärän osalta. Minä noudatin jälkimmäistä taktiikkaa, tosin sen olisi voinut jättää väliinkin, koska nestettä ei niin kovasti pienellä lämmöllä haihtunut.

3. Kun otat paistin uunista, irrota vielä luupaloista viimeiset lihanrippeet (niiden pitäisi nyt irrota helposti) ja nakkaa luut pois. Siivoa paistista myös "risut" eli timjaminoksat ja laakerinlehdet ennen tarjoilua.

Syksyn pakollinen omppuherkku mallia 2013

Kerran kesässä pitää saada tehdä mustikkapiirakkaa, ja kerran syksyssä jotain herkkua kotimaisista omenoista, olkoon se muru-omenapaistosta, perinteistä piirakkaa tai uuniomenoita. Koska en ole kaksinen leipuri, tämänkin vuoden omppuherkuksi valikoitui jonkin sortin omenapaistos. Mitään käänteentekevää tai uutta ei tästä reseptistä löydy, mutta hyväähän tällainen mökkioloissakin onnistuva paistos on joka kerta. Ehkä reseptin ainut erikoisuus on, että sain hulluuskohtauksen kesken murumassan valmistuksen ja halusin sittenkin tehdä jotain vähän taikinamaisempaa (lue: lisäsin voi-sokeri-kaurahiutalemassaan vehnäjauhoja, kananmunan ja hieman maitoa) omenalohkojen päälle. Lopputuloksena päädyin sekoittelemaan "taikinani" paistinpannussa. Silti, söisin tätä uudestaankin eikä valmistuksen vaikeudestakaan ole valittamista :)

Omenaherkku (neljälle)

neljä keskikokoista, kotimaista omenaa
pari rkl sokeria
1-2 tl kanelia

Päällismassaan:

50g virtue
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2-1 dl maitoa
1 kananmuna

1. Poista huuhtaistuista omenoista siemenkodat ja lohko ne viipaleiksi. Levitä viipaleet voideltuun uuni- tai piirakkavuokaan ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

2. Sulata paistinpannussa voi, lisää kaurahiutaleet, sokeri ja vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Ota pannu pois levyltä, lisää maito ja kananmuna ja sekoita vielä, kunnes saat puuroa muistuttavan massan. Lusikoi massaa omenalohkojen päälle kökkäreiksi. Massan ei tarvitse peittää omenoita kokonaan.

3. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paista omenaherkkua noin 30 min kunnes lohkot ovat pehmeitä ja taikina ottanut hieman väriä.