Uusi lelu ja thai-naudanlihasalaatti

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi.

Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata!

Mutta se mainoksista, ruuastahan täällä pitäisi puhua. Thaisalaattilinja jatkuu, tänään tein lauantailounaaksi naudanlihasalaattia. Olen ollut viime aikoina hieman pettynyt markettien pliisuihin chileihin, mutta halusin tähän oikein kunnolla potkua, joten käytin rakkauspihvien habanerokasviksia varten ostetuista habaneroista ylijääneen yksilön. Syödessä tuli juuri niin hiki, kuin toivoinkin :)

Jos muistini pelaa, tämä salaatti on yam nua, ja laab nua on sitten se sellainen salaatti, mihin tulee paahdettua riisiä. Mutta saatan olla väärässäkin. Takavuosina tämä salaatti oli palkkapäivän herkku, johon käytin naudan sisäfilettä (mikä olisikaan opiskelijalle parempi rahankäyttökohde ;). Sisäfileen pehmoisesta lihasta saa edelleen suussasulavan salaatin, mutta käytän nykyisin yleensä jotain kukkaroystävällisempää palaa, tällä kertaa paahtopaistia, ja hyvin toimii sekin.

Ohjeesta riittää alkuruuaksi neljälle tai riisin kanssa pääruuaksi kahdelle.

Thai-naudanlihasalaatti

300-400g paahtopaistia
pari kiinankaalin lehteä
1/2 kurkku
1 tomaatti
2-3 kevätsipulia
1/2 punasipuli
nippu tuoretta korianteria

suolaa
mustapippuria

kastike

2 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 habanero, tai mieleisesi määrä jotain muuta chiliä
1,5 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi


1. Leikkaa paahtopaisti pariksi-kolmeksi "pihviksi" ja jätä huoneenlämpöön odottamaan paistoa.

2. Suikaloi kurkku, kiinankaali ja kevätsipuli salaattikulhoon. Kuutioi joukkoon tomaatti ja silppua päälle korianteri.

3. Tee kastike: sekoita keskenään limetin mehu, sokeri ja kalakastike. Lisää mukaan (hanskat kädessä) hienonnettu chili sekä puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita salaattiin.

4. Kun liha on huoneenlämpöistä, ruskista pihvit nopeasti molemmin puolin kuumassa pannussa. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita foliokääreeseen vetäytymään 5-10 minuutiksi.

5. Viipaloi levänneet lihat salaatin joukkoon, lisää suolaa tarvittaessa ja laita tarjolle.

Thai-salaatti papaijasalaatista muunneltuna



Salaatti ennen nuijimista.

Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä.
Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita!

Papaijan makeutta korvataan tässä ohjeessa hieman makeammalla kastikkeella, jos papaijaa olisi saatavilla voisi sokerin jättää kastikeohjeesta pois. Lisäksi kotikäytössä olemme turvautuneet muutenkin perusmarketin raaka-aineisiin, joten chilin määrä vaihtelee sopivan tulisten lajikkeiden saatavuuden mukaan, ja kuivattuja katkarapuja ei yleensä arkena näy.

Astiaksi salaatille sopii parhaiten puu- tai muu hieman lasikulhoa iskunkestävämpi astia. Ohjeesta riittää neljälle.

Thai-salaatti n. neljälle hengelle suomalaistettuna

¼ valkokaali
kaksi porkkanaa
pätkä kurkkua
kirsikkatomaatteja
suolapähkinöitä
nippu korianteria
Kastike
2 limetin mehu
kalakastiketta oman maun mukainen määrä
1 valkosipulin kynsi
1-2 pientä chilipalkoa
2 rkl sokeria
(suolaa)

Suikaloi valkokaali, porkkanat ja kurkku  pitkiksi suikaleiksi. Käytän tähän puuhaan Thaimaan tuliaistani ”Mr. Somtamia” (brändinimi ei ole keksitty :), joka on kuorimaveitsen näköinen härveli, jonka kuorimaterä on aaltoileva, pitkien suikaleiden tekoon tarkoitettu. Sivistyneemmät tietävät todennäköisesti muitakin vehkeitä vastaavien suikaleiden tekoon. Puolita kirsikkatomaatit ja sekoita ne salaattiin.

Tee kastike. Purista limetit esim. juomalasiin ja sekoita mehuun kalakastike, sokeri ja halutessasi suola, jos haluat pitää kalakastikkeen määrän hieman pienempänä. Purista valkosipulin kynsi ja hienonna chili pieneksi silpuksi, ja sekoita ne kastikkeeseen.  Kaada kastike salaatin sekaan.
Lopuksi salaatti vielä mehevöitetään nuijimalla sitä perunasurvimella tai vastaavalla, jotta raaka-aineet saataisiin mehukkaimmilleen niiden rakenteen hieman rikkoutuessa. Papaijan tullessa korvatuksi kaalilla tämä on erityisen tärkeää, kaali kaipaa toimintaa mehukkuutensa esiintuomiseksi :) Samaa nuijimista harjoitan usein muisuikaloidusta kaalista tehdyissä salaateissa, joissa kastike on sitruuna- tai etikkapohjainen.

Sekoita salaattiin viimeisenä silauksena korianterisilppua ja ripottele päälle murskattuja suolapähkinöitä. Salaatti sopii erinomaisesti lisäkkeeksi esim. grillatun lihan tai kanan kaveriksi, meillä sitä käytetään usein keventämään esim. ribsien tai kanankoipien rasvaisuutta.

Lohkoperunat uunissa isännän tapaan

Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan  (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa.

Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle)

6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl jauhettua cayennepippuria
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Pese ja lohko perunat (älä kuori), ja sekoita ne kulhossa marinadiin.

2. Nostele perunat marinadista uunipellille leivinpaperin päälle. Jos kulhon pohjalle jää ylimääräistä marinadia, ota talteen vaikka salaatinkastikeen pohjaksi, perunoiden ei ole tarkoitus uida pellillä öljyssä.

3. Paista 180-asteisessa uunissa 30-45 min perunalajikkeesta ja lohkojen koosta riippuen. Kokeile haarukalla kypsyys; perunat ovat valmiita, kun haarukka menee hyvin sisältä läpi ja pinta on saanut hieman väriä ja rapeutta.

Gluteeniton sitruuna-marenkitorttu

Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään :)

Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan - köh - sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen!

Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla.

Ihan nappiin ei gluteeniton toiminut suoraan vaihdettaessa, tai oikeastaan tortun pohja muistutti lähinnä hiekkaa esipaiston jälkeen. Se ei kuitenkaan haitannut, torttu pysyi riittävän hyvin kasassa kun sitä ei tarvinnut alustastaan siirtää - painelin halkeamat umpeen ja laitoin täytteet päälle, ja hyvin pysyivät. Allaolevaan ohjeeseen sovelsin myös pirkan versiosta taikinaa ja marenkia vähän suuremmaksi, koska ilmeisesti ohje on 24 cm vuoalle ja minun oli 27 cm. Ja tähän käytin tosiaan irtopohjakakkuvuokaa, en varsinaista piirakkavuokaa, se toimi hyvin ja torttu oli komea, kun reunat poisti ympäriltä. Pohjan ja kiisselin voi myös tehdä etukäteen, mutta marenki kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Sitruuna-marenkitorttu

3,5 dl gluteenittomia jauhoja
130g voita
1,5 rkl sokeria
2 kananmunankeltuaista
ripaus suolaa

sitruunatahna

2 sitruunan kuori
2-3 sitruunan mehu
1 rkl voita
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 dl vettä
3 rkl perunajauhoja
1 kananmunankeltuainen

marenki

5 valkuaista
1 1/4 dl sokeria

1. Nypi jauhot, sokeri ja rasva sekaisin. Lisää keltuaiset ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle (halkaisija 27 cm). Kypsennä pohjaa 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Taustalla mukana myös tuikitärkeä leivontaolut

2. Sekoita tahnaa varten kylmä vesi ja perunajauhot. Mittaa kattilaan sitruunamehu, sitruunankuori, sokeri ja voi. Kaada lopuksi sekaan vesi-perunajauhoseos ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Lisää lopuksi munankeltuainen ja sekoita hyvin. Tahnasta saa tulla hyvinkin tinttua, se pysyy silloin paremmin tortun päällä, eikä koostumus tunnu tortussa kuitenkaan liisteriltä.

3. Laita sitruunatahna hetkeksi kylmään jäähtymään ja valmista sillä aikaa marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on sileää ja kiiltävää.

4. Lusikoi haalea tahna torttupohjalle. Lusikoi tai pursota marenki tahnan päälle reunoja myöten. Painele suurimmat ilmakuplat pois ja koristele halutessasi vielä esim. lusikan avulla, jollet ole pursottanut marenkia.

5. Paista torttua 175 asteisessa uunissa noin 10-12minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskea. Varo ruskistamasta pintaa liikaa.

Tässä kaikki, mitä tortusta oli sunnuntaiaamuna jäljellä.

P.S. Olen tämän tortun tehtyäni bongannut sekä Kotona tehtyä -blogista sitruunatahnaohjeen että Sauvajyväseltä marenkipiirakan ohjeen (omenasellaisen). Kollektiivista älyä selvästi liikenteessä ;)

Thai-maustetut sinisimpukat

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa.

Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;)

Kahdelle kokatessa pyydän yleensä myyjää käymään läpi kilon simpukkapussin, ja ostan sen verran, mitä pussista jää jäljelle, normaalisti 800-900g. Jos hävikkiä olisi kovin paljon enemmän, olisi varmaan syytä epäillä, onko koko satsissa jotain pielessä. Toistaiseksi ei tällaista tilannetta ole kuitenkaan tullut.

Vaikka en yleensä pyri opettamaan ketään (olen niin tumpelo itse, ettei ole paljon varaa saarnata ;), haluan vielä sanoa pari sanaa simpukoiden tuoreudesta ja käsittelystä silläkin uhalla, että hoen itsestäänselvyyksiä. Pelko ruokamyrkytyksestä tuntuu kuitenkin edelleen olevan monelle kynnys simpukoiden ostamiseen. Ensin tuoreudesta: Osta simpukat aina samana päivänä, kun aiot ne kokata. Hyvä kalatiskin myyjä käy simpukat läpi ennen niiden myymistä sinulle, heittää avonaiset (kuolleet) pois, sekä pistelee pakettiin muutaman ilmareiän, jotta elävät simpukat eivät tukehdu. Kotonakin kannattaa huolehtia, että paketti on löyhä ja saa ilmaa, jos sen joutuu hetkeksi vielä jääkaappiin laittamaan.

Sitten käsittelystä. Käsittelyvaiheessa simpukoiden tuoreus tulee vielä kertaalleen testattua; avonaiset roskiin, jolleivät ne juoksevan veden alla huuhdellessa ja vähän koputellessa sulkeudu. Simpukat kannattaa muutenkin putsata hyvin, vaikkapa juuresharjalla juoksevan veden alla, koska hampaissa kirskuva hiekka ei maistu erityisen hyvältä. Lisäksi simpukoiden naavamaiset "parrat" vedetään pois, koska ne eivät ole miellyttäviä syödä. Lisäksi tietysti on hyvä pitää mielessä normaali kylmäketju, mutta sen kummempaa magiaa ei simpukoiden käsittelyssä ole.

Simpukkatriviana vielä, muistelen joskus lukeneeni, että simpukat ovat huikeita proteiinipommeja. Kävin Finelin sivuilta kurkkaamassa, ja tosiaan, proteiinia on kunnioitettavat 71% (vedessä säilötty, tuoreiden ravintoarvoja ei ollut tarjolla), kun taas esim. kirjolohifileessä sitä on vain 41%.

Vihdoin pääsemme reseptiin. Sen lisäksi, että simpukankuorien kopina pannulla on jo itsessään melkein herkullista, ovat ne kiitollisia otuksia myös monipuolisuudessaan, niiden kanssa voi ihan oikeasti laittaa melkein mitä tahansa. Tällä kertaa teimme thai-tyyppisen liemen/keiton, ja söimme simpukat sellaisenaan ilman muita lisäkkeitä. Vielä parempaa olisi varmaan tullut, jos kotoa olisi löytynyt sitruunaruohoa ja kaffir-limetinlehtiä sekä inkivääriä (ok, sitä löytyi mutta liian myöhään), mutta jo ohjeen mausteilla päästiin mukavan lähelle Aasiaa.

Simpukat thai-mausteisessa liemessä (kahdelle)

n. 800g simpukoita
1 sipuli
1 punasipuli
pari valkosipulinkynttä
2 kokonaista chiliä

1 tlk kookosmaitoa
nippu thai-basilikaa silputtuna
nippu korianteria silputtuna
2 dl kalalientä
1 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl currytahnaa (mieleistäsi väriä) tai 1 tl curryjauhetta
suolaa
mustapippuria

1. Hienonna sipuli, punasipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Hienonna myös chili, mutta jätä se erilleen odottelemaan

2. Harjaa simpukat juuresharjailla puhtaiksi juoksevan viileän veden alla ja nyhdä parrat pois. Heitä pois mahdolliset auenneet yksilöt, jos ne eivät pienellä koputtelulla ja juoksevan veden alle päästessään sulkeudu.

Parta.

3. Kuullota sipulit ja valkosipuli isossa pannussa. Lisää currytahna/jauhe, kalakastike, limetin mehu, suola ja pippuri. Nosta lämpöä, lisää simpukat pannulle ja pyöräytä muutaman kerran.

4. Lisää kookosmaito ja kalaliemi. Voit lisätä myös chilin tässä kohtaa, jos haluat antaa sen lempeytyä hieman liemeen (itse halusin chilipommeja, joten lisäsin vasta lopuksi). Sekoita ja peitä kannella. Anna poreilla kannen alla viitisen minuuttia, kunnes simpukat ovat kaikki auenneet. Lisää lopuksi vielä korianteri- ja thaibasilikasilppu ja tarjoile heti.

Rakkauspihvit

Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista!

Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä.

Pihviaterian komponenteiksi muodostuivat itse pihvit, maustevoi, paistetut (hiivatin) tuliset vihannekset, niille lempeä raejuustotahna, sekä kotitekoiset perunalohkot. Paljon osia, mutta kunhan perunat saa uuniin, kaikki muu valmistuu niitä odotellessa, ja ihmettelyynkin jää aikaa vaikka kuinka.

Nyt, kun päätin tehdä uusintakierroksen samaisesta ateriasta, eivät aivan kaikki asiat olleet monen vuoden jälkeen enää muistissa, eikä kaupastakaan saanut ihan kaikkea toivomaani. Tähän versioon ei saanut valmista raejuustolevitettä tahnapohjaksi, mutta tavallinen raejuusto vähän muhjattuna ja smetanalla jatkettuna ajoi täysin saman asian. Vihanneksista tuli uudelleen tehtynä herkullisia mutta tulisuudesta ei ollut häivääkään - poistimme habanerosta siemenet ulkomuistista, mutta lopputuloksesta päätellen emme aiemmin olleet niin tehneet. Habaneron maku erottui, tulisuus ei. Pihvien kanssa turvauduin edelleen vanhaan uskolliseen lapsuudenkodista omaan kotiin kulkeutuneeseen valurautapannuuni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa; pannun äkäinen kuumuus on juuri omiaan tällaiseen paistoon.

Kaiken kaikkiaan ateriakokonaisuus oli menestys, eikä viikonloppua tarvitse viettää perjantain tähteitä syödessä. Perjantai-iltaan pihvit olivat myös riittävän helppoa ja nopeaa ruokaa, edes minun (nälkäisenä tunnetusti lyhyehkö) pinnani ei ehtinyt liikaa kiristyä nälän kasvaessa. Tässä pihvien sekä vihannesten ohje, isännän lohkopotuista lisää myöhemmin. Ohjeesta riittää kahdelle.

Naudan ulkofilepihvit ja maustevoi

2 x n. 200g naudan ulkofilepihvi, mieluiten rasvareunalla (ostan yleensä isomman palan ja leikkaan pihvit siitä)
suolaa
mustapippuria
voita ja oliiviöljyä paistamiseen

50g voita
muutama basilikan lehti
1 valkosipulinkynsi puristettuna
suolaa

Ota pihvit ja voi huoneenlämpöön 30 min - 1 tunti ennen paistamista. Kun voi on pehmennyt huoneenlämmössä haarukalla käsiteltäväksi, suikaloi joukkoon basilikanlehdet sekä puristettu valkosipuli. Sekoita haarukalla ja laita jääkaappiin jähmettymään. Minulle riittävät maustevoiköntit, mutta jos haluat siistejä nappeja, muotoile voi pötkyläksi, kääräise folioon ja pistä hetkeksi pakkaseen, niin voit leikata pötkylät napeiksi hetken päästä.

Kuumenna paistinpannu kirkuvan kuumaksi. Paista pihvejä pari min per puoli (=kunnes lihasnesteet nousevat pintaan) voi-öljyseoksessa ja laita hetkeksi folioon vetäytymään. Tarjoillessa nosta pihville köntti tai nappi maustevoita.

Habanero-kasvikset ja raejuustotahna

1 paprika
1 punasipuli
10-15 cm pätkä kesäkurpitsaa
1 pkt tuoreita herkkusieniä
1 habanero-chili
suolaa
pippuria

Raejuustotahna

2 dl raejuustoa
2 rkl smetanaa
1 rkl tuoretta ruohosipulia silputtuna
(ripaus suolaa)

Käsittele ensin habanero (hanskat kädessä, välttääksesi myöhemmin kuuluisaa chilipoltetta silmissä, nenässä tai jossain muualla): poista siemenet jos haluat maltillisempaa, tai jätä poistamatta, jos taas tulisempaa, ja hienonna pieneksi silpuksi. Pilko kasvikset tasakokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista ensin keskilämmöllä sipulia ja sieniä n. 5 minuuttia, ja lisää sitten kesäkurpitsa, paprika ja habanero, ja paista vielä toiset viitisen minuuttia, kunnes vihannekset ovat kuullottuneet kypsäksi.

Kasvisten paistuessa sekoita tahnan ainekset. Hienonna raejuustoa kulhossa haarukalla hienommaksi, mutta ei tasaiseksi tahnaksi, Sekoita joukkoon smetana ja tuore ruohosipuli. Lusikoi valmista tahnaa kasvisten päälle.

Sitruunainen linssisalaatti

Taas  etenen vähän epäkronologisessa järjestyksessä kirjoitusteni kanssa, ja täysin sinisilmäisesti myös tunnustan asian :) Linssisalaattia tehtiin nimittäin jo sunnuntaina tuorejuustolla täytetyn broilerin rintafileen kaveriksi. Ruokahimot menevät meikäläisellä selvästi kausittain ja sitten tulee totaalinen kyllästyminen joksikin aikaa; viime aikoina on ollut linssikausi, olen kovin usein tehnyt niistä kyytipoikia liharuuille peruna/pasta/riisivaihtoehtojen sijaan. Linssit ovat näppäriä, koska eivät vaadi liotusta (ainakaan ne perinteiset oranssit tai nämä vihreät), ja kelpaavat sikäli nopeutta (tai hermoja, jos ruoka ei valmistu riittävän nopeasti ;) vaativaan arkikokkailuun.

Ohjeen annoksesta riittää lisäkkeeksi neljälle. Salaatin voi tarjota heti lämpimänä, tai yhtä hyvin jäähdyttää huoneenlämpöiseksi tai kylmäksikin, jolloin ainekset ehtivät maustua vielä paremmin.

Linssisalaatti

1,5-2 dl kuivattuja vihreitä linssejä
pieni kourallinen rucolaa
1/2 paprika
1 tomaatti
1 punasipuli
tuoretta basilikaa silputtuna
tuoretta persiljaa silputtuna
1 puristettu valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan tai 1 limetin mehu
suolaa
mustapippuria
reilu loraus oliiviöljyä

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää linssit ja suola kiehuvaan veteen. Keitä pienellä lämmöllä paketin ohjeen mukaan kypsäksi ja kaada hetkeksi siivilään valumaan.

2. Linssien ollessa vielä lämpimiä, purista joukkoon sitruunan mehu ja valkosipulinkynsi. Kaada päälle reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla ja sekoita.

3. Pilko tomaatti, punasipuli, paprika ja yrtit hienoksi silpuksi. Sekoita salaatin joukkoon.