Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani. 

Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen - kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa. 

Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin "How to cook the perfect..." -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.

Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä "white soda" että "brown soda" -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: "tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?"

Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)

450-550 g jauhoja

50 g kaurahiutaleita

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)

1 rkl hunajaa

1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)

n. 1 rkl voita sulatettuna

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.

2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.

3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!

Syksyiset hirviburgerit ja tutkimusmatkailua hampurilaispihvin anatomiaan

Koska ostin hiljattain elämäni ensimmäisen lihamyllyn ja olen hurjan innoissani siitä, päätin kokeilla jauhaa hampurilaispihvit pakastimessa olevasta hirvenlihasta. Samalla hampurilaisiin haettiin muutenkin syksyisempiä sävyjä; valkoiset höttösämpylät korvattiin epäilyksistäni huolimatta rouheisilla kurpitsansiemensämpylöillä ja coleslaw punajuurisalaatilla. Lisäksi sämpylän väliin tökkäistiin salaatinlehtiä ja punasipulia, isäntä jatkoi omaansa myös majoneesilla ja vuohenjuustollakin mutta minulle riitti punajuurisalaatin majoneesikastike. Sotkuista mutta hyvää, eikä yhtään liian terveellisen makuista. En jaksaisi hampurilaisia tehdä näin pitkän kaavan mukaan joka kerta, mutta hauskaa ja mielenkiintoista tämä oli - ja onneksi melkein jokaiseen komponenttiin löytyy myös helpompia vaihtoehtoja, läheskään kaikkea ei siis tarvitse tehdä alusta asti itse.

Hirvenlihan toimivuus hampurilaisen välissä mietitytti etukäteen, koska mielessäni onnistunut hampurilaispihvi on rakenteeltaan hieman karkeahkoa jauhelihaa, jossa on riittävästi rasvaa. Oli pihvi paistettu kypsäksi tai jätetty mediumiksi, siinä pitäisi minusta olla purutuntumaa, muuten hampurilaista haukatessa ei jotenkin edes huomaa, missä kohtaa se pihvi olikaan. Lihapullatyyliset korppujauhoilla jatketut pihvit ovat muissa yhteyksissä herkullisia, mutta tähän tarkoitukseen mielestäni liian pehmeitä. Jauhot pysyköön sämpylässä. Samalla ajatuksella en kaipaa juuri muitakaan lisäkomponentteja itse pihviin, jauheliha, suola ja pippuri ovat riittävät. Joskus luin myös vinkin, jonka mukaan hampurilaispihvimassaa ei kannattaisi juuri vaivata, vaan lähinnä taputella pihvit kasaan, jottei massa menisi turhaan muhjuksi ja rasva sulaisi ennen aikojaan.

Hirven vähärasvaisuuden vuoksi en ollut ihan varma, noudattaako ylläolevia ajatuksia vaiko tehdä ihan tarkoituksella jotain erilaista. Päädyin lopulta suurimmaksi osaksi ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska se on hyväksi havaittu. Valikoin pihveihin jauhettavaksi palaksi hirven kuvetta ja hain mukaan rasvaisuutta lisäämällä mukaan rasvaista possun savukylkeä. Savustettu liha sekä toi pihveihin omanlaistaan makua että mahdollisti pihvien kokkaamisen mediumiksi, kun mukana ei ollut raakaa sianlihaa. Lihat jauhoin myllyn karkeimmalla jauhantaterällä.

Vinkki: pihvit voi valmistaa myös etukäteen ja pakastaa joko suoraan lihan jauhamisen jälkeen tai sen jälkeen, kun olet muotoillut ne pihveiksi.

Hirvihampurilaiset (4 kpl)

4 kpl kurpitsansiemensämpylöitä

hampurilaispihvit:

400g hirven kuvetta
200g porsaan savukylkeä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

lisukkeeksi:

punajuurisalaattia
salaatinlehtiä (minulla punainen salanova)
viipaloitua punasipulia

juustoa, majoneesia ym. oman maun mukaan

1. Valmista sämpylät ja punajuurisalaatti ohjeidensa mukaan. Kuutioi lihat n. 2 x 2 cm kuutioiksi, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kuutiot. Jauha lihamyllyssä karkeaksi jauhelihaksi. 

2. Muotoile jauhelihasta neljä pihviä. Älä vaivaa jauhelihaa, vaan mieluummin taputtele ja painele massa ohuehkoiksi pihveiksi. Paista pihvit kuumalla pannulla molemmin puolin haluamaasi kypsyyteen.

3. Kokoa hampurilaiset: laita puolitetun hampurilaissämpylän väliin pihvi, nokare punajuurisalaattia, salaatinlehtiä ja punasipulia, halutessasi muitakin täytteitä.

Rouskuvat siemensämpylät

Leipominen ei ole suurimpia vahvuuksiani, joten nielaisin hieman, kun isäntä toivoi viikonlopun hampurilaissämpylöiksi vähän tummempia sämpylöitä kurpitsansiemenillä. Miksi ihmeessä, kun osaan tehdä luotto-ohjeellani oikein passelit valkoiset höttöhampparisämpylät? Myönnyin kuitenkin ja leivoin sämpylät, koska mielelläni yritän toteuttaa perheen ruokatoiveita. Ja olen iloinen, että leivoin, koska sämpylöistä tulikin sangen hyvät, kerrankin ihan vaan soveltamalla. Suussa rouskuvat sämpylät sopivat hamppareihin, aamupalaksi, ja erityisesti lämpiminä suoraan pelliltä voin kera syötäviksi.

Kurpitsansiemensämpylät (10 isoa sämpylää)

5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 + 1 kourallista kuorettomia kurpitsansiemeniä
7-7,5 dl sämpyläjauhoja + jauhoja taikinan käsittelyyn (minulla Myllyn Paras rouheinen sämpyläjauho)
n. 3 rkl seesaminsiemeniä

1. Lämmitä maito 42-asteiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva. Murskaa yksi kourallinen kurpitsansiemeniä rouheeksi esim. sauvasekoittimella ja lisää seokseen. Lisää vielä suola, hunaja sekä jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa noin kymmenen minuuttia yleiskoneella tai vastaavalla (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja). Jätä kulhoon, peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan.

2. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pötköksi jauhotetuin käsin. Leikkaa pötkö kymmeneen osaan ja muovaa osat sämpylöiksi taikinapaloja alustaa vasten kevyesti pyöritellen. Nosta sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille ja anna vielä kohota noin puolitoista tuntia.

3. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele pintaan loput kurpitsansiemenistä sekä seesaminsiemenet. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta on saanut kauniin värin.

Pizzapohja taikinajuureen

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi... Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää - kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille - valitettavasti vähemmän isiltä pojille - kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään - vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.

Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Jonkin verran joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja, koska aika on kieltämättä kortilla. Siksi ihan mahtavaksi jutuksi osoittautui tämä suolainen piirakka, jota tarjosin ensimmäisille rotinoille tulijoille. Piirakan valmistus onnistuu modulaarisesti, eli pohjan, täytteen ja päälle tulevan salaatin saattoi tehdä erikseen, jättää odottamaan ja käyttää välissä aikaa muihin asioihin - juuri sellaista ruuanlaittoa, mikä sopii (monikko)lapsiperheille! Aktiivista työtäkään ei osiin mennyt yhteensä kuin parikymmentä minuuttia, täydellistä.

Näitä ns. salaattipiirakoita, eli suolaisia piirakoita joiden jujuna on päälle laitettava, raikas ja freesin näköinen salaatti, näkyi keväällä netissä ja lehdissä enemmänkin. Olin yhden ohjeen korvamerkannut jo jostain viime talven tai kevään Glorian Ruoka & Viinistä, mutta koska kyseinen numero odottaa edelleen purkamistaan muuttolaatikosta, tein lopulta piirakan ihan oman pääni mukaan. Pohja oli pitkälti tutun ja helpon luotto-ohjeen mukainen, täytteeksi laitoin fetaa ja salaattipäälliseen kylmäsavulohta. Piirakka on sopiva halkaisijaltaan 27 cm vuokaan. Juustovalinta olisi saattanut olla joku voimakkaampikin, mutta syömäporukkaan kuuluvien lasten vuoksi feta oli turvallinen vaihtoehto, ja taatusti myös sopiva kylmäsavulohen kaveriksi. Tätä piirakkaa suosittelen lämpimästi kiireisille leipureille!

Feta-kylmäsavulohipiirakka (n. 6 palaa kahvisuolaiseksi, neljälle kevyeksi lounaaksi)

4 dl vehnäjauhoja
150g voita
ripaus suolaa
2-3 rkl rahkaa

täyte:

4 munaa
150g fetaa (salaattijuustoa)
200g kermaviiliä

päälle:

kourallinen mieleisiä salaatinlehtiä
1/2 pienehköstä kurkusta
1/2 punasipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 6 viipaletta hyvää kylmäsavulohta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön pehmiämään. Voitele piirakkavuoka. Nypi kulhossa sekaisin vehnäjauhot, suola ja pehmennyt voi. Lisää rahka ja sekoita vain sen verran. että taikina muuttuu tasaiseksi. Painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä jääkaappiin viilenemään (ainakin hetkeksi, mutta kestää odotella pidempäänkin).

2. Vatkaa kulhossa munat ja kermaviili tasaiseksi seokseksi ja murusta joukkoon feta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat kauniin värin.

3. Revi salaatinlehdet suupaloiksi kulhoon. Viipaloi mukaan kurkku ja sipuli. Sekoita salaatille kastike oliiviöljystä, sitruunamehusta ja suolasta, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon..

4. Koristele piirakka juuri ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla sekä reilulla kourallisella salaattia.

Alaston caesar-voileipäkakku

Lakkiais- ja valmistujaispäivä meni jo, mutta saattaa kesän mittaan olla rippi- sun muitakin juhlia, joissa voileipäkakku maistuu. Minä tein menneellä viikolla tällaisen voileipäkakun tyylisen jutun, joka on vähän kuin välimuoto täytetystä leivästä ja voileipäkakusta. Ja tunnustan olevani voileipäkakkujen ystävä muutenkin; välillä kuulee, että voileipäkakut ovat ummehtunut jäänne 80-luvulta ja muutenkin leipätuotteet ovat monella pannassa, mutta kummasti nuo muinaisjäänteet kerta toisensa jälkeen ovat juhlapöydän suosikkeja, tehden kauppansa usein makeita kakkuja paremmin.

Ajatus tehdä voileipäkakku ilman kuorrutusta tuli alun perin Nannan taannoisesta kakkupostauksesta, jossa muiden ihanien kakkujen lomassa esiintyi luomus nimeltä alaston kakku. Innostuin siitä sitten miettimään, toimisiko sama ajatus voileipäkakussa, ja  niin syntyi alaston voileipäkakku. Koska kuorrutetta ei ole, on kakku hieman perinteistä mallia kevyempi ja rennompi, mutta minusta myös tosi hauskan näköinen erivärisine leipä- ja täytekerroksineen. Toisin kuin täytekakussa, voileipäkakun virheitä ei valitettavasti voi peittää tomusokerilla - tai en ainakaan suosittele sitä - mutta paloista koostuvan kakun käsittely on onneksi niin helppoa, ettei edes minun kakkuni kaivannut suurempaa maskeerausta koristeiden lisäksi.

Olen myös pidempään miettinyt, miten caesar-salaatti yhdistyisi voileipäkakun täytteeksi, joten samalla tuli kokeiltua sitäkin. Ei ollut kovin yllättävää, että sehän toimii ihan loistavasti, kakku on samaan aikaan voimakkaan makuinen ja sitruunaisen raikas. Minä lisäsin kakkuun vähän rapeaksi paahdetulla pekonimurulla höystettyä tuorejuustoa, mutta yhtä hyvin voisi käyttää pelkkää caesar-täytettä tai sekoittaa johonkin kerroksista hieman vaikkapa kanaa tai savulohta. Suolaa tulee sekä caesar-kastikkeesta että pekonista, joten suosittelen käyttämään kostutukseen suolatonta tai vähäsuolaista lientä, enkä lisäisi yhtään suolaa täytteisiin.

Tällaiseen kakkuun oikeastaan kuuluu, että kerrosten välistä pilkistää hieman valuvaa täytettä, joten turhantarkkaa homma ei ole. Myös koristeiden suhteen voi ottaa aika vapaat kädet, minä  koristelin ihan vain salaatilla, parmesanilla ja yli jääneellä pekonimurulla ja ne toimivatkin ihan hyvin jos koristelun tekee viime tipassa ennen tarjoilua, mutta juhlapöytään suosittelen ennemmin rapsakoista vihanneksista leikattuja koristeita, jotka eivät nahistu kovin helposti. Itse kakku kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, vaikkapa edellisenä päivänä. Ja kuten muidenkin kakkujen kanssa, pitää kylmäsäilytyksen kanssa olla tarkka - usein parempi tehdä muutama pienehkö kakku ja ottaa niitä yksi kerrallaan esiin jääkaapista, kuin pitää yhtä valtavaa kakkua lämpenemässä juhlapöydässä. Kakkuun suosittelen myös valmista majoneesia, koska se pitää rakenteensa usein hieman kotitekoista paremmin.

Ohje on 12 isosta leipäviipaleesta tehdylle pitkulaiselle pikkukakulle (kolme palaa peräkkäin, neljä kerrosta), josta riittää neljälle voileipäkakun ystävälle tai kuudelle pieniruokaisemmalle. Huom. ohje on kakkuun ilman koristeita.

Alaston caesar-voileipäkakku

12 isoa, nelikulmaista täysjyväpaahtoleipäviipaletta, ei ihan tuoreita
2,5  dl vähäsuolaista (tai suolatonta) kana- tai kasvislientä

caesar-kastike ja salaattitäyte:

1 dl majoneesia
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 tl worcestershirekastiketta
1 valkosipulinkynsi
3-4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä
3-4 rkl parmesanraastetta
mustapippuria
1-2 romaine-salaattia (minulle riitti yksi, tuuhea ja terhakka yksilö)

pekonitäyte:

3-4 viipaletta pekonia
3-4 kevätsipulin vartta
100g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeluun esim:

1-2 viipaletta ylimääräistä pekonia, yli jääviä salaatinlehtiä, parmesanlastuja

1. Valmista pekonitäyte. Paahda pekoni rapeaksi kuumalla pannulla, laita hetkeksi lepäämään talouspaperin päälle (jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja pekonista tulee kunnolla rapeaa) ja riko mureniksi. Silppua kevätsipuli ja sekoita se, pekoni ja tuorejuusto. Laita jääkaappiin odottamaan.

2. Valmista caesar-kastike ja salaattitäyte. Sekoita keskenään majoneesi, worcestershirekastike, sitruunamehu ja sinappi ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Hienonna sardellifileet mahdollisimman pieneksi muhjuksi ja lisää kastikkeeseen. Raasta mukaan vielä parmesania (kastike saa olla kakkuhommiin hieman paksumpaa kuin normaali caesar-salaatin kastike, parmesan sitoo muita aineksia hyvin) ja rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Pilko salaatti suupaloiksi ja sekoita osa kastikkeesta siihen vähän kerrallaan (sanoisin, että yhteensä korkeintaan puolet kastikkeesta). Laita salaatti ja yli jäänyt kastike jääkaappiin odottamaan.

3. Kiehauta lihaliemi, kaada se laakeaan kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois.

4. Ota täytteet kaapista ja kasaa kakku. Kostuta ensin yhden kerroksen leipäpalat (kolme palaa) joko lusikalla valellen tai liemikulhossa nopeasti dipaten (kannattaa hieman testata, kumpi metodi on parempi, tiiviimpi leipä sietää dippausta höttöleipää paremmin), ja asettele ne kakkuvadille suorakulmioksi. Sivele päälle hieman caesar-kastiketta ja nostele sen päälle vielä kastikkeessa pyöräytettyä salaattia. Rakenna sitten seuraava kerros samaan tapaan, mutta laita leipien päälle pekonitäyte. Pekonitäyte on jähmeähköä, joten kannattaa olla varovainen, etteivät leipäpalat repeä. Rakenna taas seuraava kerros ja täytä se samaan tapaan kuin ensimmäinen. Rakenna sitten viimeinen kerros kakun kanneksi. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin, mielellään yön yli.

5. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla, esim. ylijääneillä salaatinlehdillä, pekonimurulla ja parmesanlastuilla.

Vappupiknikille: amerikkalainen vegevoileipäkakku

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter's sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin.

Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa!

Leipäni poikkesi hieman reseptistä ja alle olen laittanut ohjeen sellaisena, kuin itse tein. Käytin alkuperäisohjeen herkkusienten sijaan sieninä kaapeista vielä löytyneitä, viime syksynä kuivattuja herkkutatteja ja olin unohtanut pinaatin kauppaan, joten sen korvasin rucolalla, sipulia taas paistoin mukaan hiukan ekstraakin. Mutta pääpiirteissään mentiin alkuperäisen mukaan. Tehdessä tajusin, että toki täytteiden määrä riippuu ihan siitä, millaisen limpun on "kakkupohjaksi" hankkinut, pelkäsin nimittäin omien täytteideni loppuvan kesken, mutta hyvin niitä riitti. Vaikka yleensä mietin aina, mitä seuraavalla kerralla tekisin vähän eri tavalla, en tähän kakkuun tekisi suuria muutoksia. Sivuilta olisin voinut kovertaa leivän piirun verran ohuemmaksi (kuten kuvasta näkyy) ja ehkä ihan himpun verran pidempään olisi leipä saanut joko maustua - minä annoin leivän vetäytyä huoneenlämmössä  tai vaihtoehtoisesti saada jotain lisäkostuketta, vaikka vähän jotain sopivaa vinaigrettea tai yhden, ohuen kerroksen marinoitua punasipulia paistetun lisäksi. Mutta vain tosi vähän, koska ei kakku mitenkään kuiva ollut nytkään, vaan aika onnistunut. Sitä oli myös ilo syödä - koska mukana ei ollut majoneesipohjaisia täytteitä, oli lopputulos ruokaisa, mutta raikas. Ja kevään piknikeille se kulkee erittäin näppärästi omassa kuoressaan - suosittelen lämpimästi!

Amerikkalainen voileipäkakku eli shooter's sandwich vegeversiona

1 vaalea, pyöreä maalaisleipä (minulla Fazerin kestileipä)
150g kuivattuja, viipaloituja herkkutatteja liotettuna ja valutettuna (reilu kourallinen kuivia)
2 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
1+1 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl sitruunamehua
2-3 tomaattia (tai 1 pihvitomaatti)
1 pkt (125g) mozzarellaa
1+1 rkl dijon-sinappia (saatoin käyttää hieman enemmänkin)
1 pkt rucolaa
1 ruukku basilikaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria

1. Liota ja valuta herkkutatit. Halkaise leipä yläosasta ja säästä hattupala kanneksi. Kaavi leivän sisus pois (ja ota talteen vaikka lihapullataikinaa varten). Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli.

2. Kuumenna 1 rkl öljyä pannussa ja kuullota sipuleita hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä sivuun. Lisää pannuun toinen rkl öljyä ja paista sieniä muutama minuutti. Mausta timjamilla, sitruunamehulla ja suolalla.

3. Viipaloi mozzarella ja tomaatit ja nypi basilikaruukusta käyttöön lehdet sekä nuorimmat varret (varret kannattaa silputa).  Aloita leivän täyttäminen voitelemalla limpun pohja ja sivut puolella dijon-sinapista. Nosta pohjalle kuullotetut sipulit, asettele niiden päälle tomaattiviipaleet sekä n. 3/4 rucolasta, joka kannattaa painella tiiviiiksi kerrokseksi. Lisää sitten omiksi kerroksikseen paistetut sienet, mozzarellaviipaleet, basilika, aurinkokuivatut tomaatit sekä loput rucolasta. Voitele leivän kansi sisäpuoleltaan sinapilla ja paina leivän päälle. Kääräise leipä tiiviisti folioon ja jätä painon alle vetäytymään. Huoneenlämmössä leipä saa vetäytyä 4-5 tuntia, jääkaapissa esimerkiksi yön yli.

5. Jos leipä on ollut jääkaapissa, ota se huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua. Voit myös lämmittää leipää 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia (en kokeillut). Leikkaa leipä "kakkuviipaleiksi" eli sektoreittain ja tarjoile.

Briossisämpylät

Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna.

Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia.

P.S. Itse hampurilaiset teimme aika klassiseen tapaan, väliin ei tungettu mitään kovin ihmeellistä mutta pihvin ja juuston laatuun satsasimme. Sivuhuomiona, kaupassa oli hauska huomata, että valmiiksi pakattunakin saa taas kotimaista, hyvälaatuista (usein luomu- ja/tai rotukarjan) jauhelihaa myös hampurilaispihveihin sopivilla, vähän isommilla rasvaprosenteilla.

Briossisämpylät (12 kpl)

2 dl maitoa
50 g hiivaa
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
4 kananmunaa
10 dl vehnäjauhoja
200 g voita

voiteluun 2 keltuaista
pinnalle seesaminsiemeniä

1. Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, hunaja ja suola.

3. Sekoita kananmunat maitoon puu­haarukalla. Lisää ensin jauhot parissa erässä ja sitten pehmennyt voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 8–10 minuuttia tai käsin 12–15 minuuttia (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja n. 10 minuuttia). Taikina on valmis, kun se on pehmeää ja kimmoisaa; lisää tarvittaessa jauhoja, kunnes taikina tuntuu joustavalta.

4. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Taikinan voi myös tehdä aiemmin ja antaa levätä seuraavaan päivään.

5. Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse noin parin sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Kääri taikina rullalle ja leikkaa kahteentoista palaan. Pyörittele palat pöydän ja kämmenen välissä pyöreiksi sämpylöiksi.

6. Nosta briossit leivinpaperin päälle uunipellille, peitä liinalla ja anna kohota tunnin ajan.

7. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 12–15 minuuttia, kunnes briossien pinta on kauniin kullanruskea.

Leipäkokeiluja: ruisleipä taikinajuuresta ilman hiivaa

Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän "pikajuureen", jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa.

Leivän reseptin päädyin ottamaan Ruoka.fi -sivustolta, joskin vasta valmistusvaiheessa huomasin, että ohjeessa olisi voinut olla vähän enemmän suuntaa-antavia arvioita siitä, kuinka kauan taikinan pitää seistä ja heräillä jokaisen jauhojen lisäämiskerran jälkeen, vaikka juuri selvästi toimikin ihan niin kuin piti. Mutta, tiedostan, että eri leipäjuurilla ja eri keittiöiden huonelämpötiloissa tehtäessä, että voi vapaalla kädellä tehdä erilaisia leipiä, on varmasti kokeiltava kokeilun perään. Ja jauhoissakin on suuria eroja.

Ehkä arvaattekin, ettei leivästä siis tullut ensiyrittämällä mitään täydellistä; luulen, että pidempi kohotusaika olisi tehnyt sille hyvää ja / tai taikina olisi saanut kuitenkin olla vähän löysempi, tosin silloin se olisi pitänyt lähestulkoon vain kaataa pellille. Mutta ei siitä tullut huonoakaan, vaan sellaista, joka maistui seuraavanakin päivänä hyvältä, oikeastaan yllättäen vielä paremmalta kuin suoraan uunista tullessaan, siksi laitan ohjeenkin jakoon sellaisena kuin minä leivän tein, vaikka ensin epäröin. Ja suosittelen leipäjuuresta leipomista muutenkin, on kummallisen palkitsevaa katsoa, kun juuri alkaa elää ja antaa elämän taikinallekin. Toki vuosikymmeniä äidiltä pojille ja tyttärille kulkeviin juuriin on meillä vielä matkaa.

Ja miksei kuvan leipä nyt sitten olekaan reikäleipä? No... tein myös yhden vähän kauniimman, pyöreän reikäleivän mutta laitoin sen uuniin ensimmäisenä joten se tuli myös syötyä, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvat. Koska leivän paisto jäi iltamyöhään ja tajusin, että pyöreitä leipiä tulisi taikinasta viisi ja ne pitäisi laittaa uuniin yksi kerrallaan, päätin tehdä lopun taikinan pellille isoksi leiväksi, josta voisi leikata ruispalatyylisiä paloja. Jos nyt ei kaunista, niin ihan kätevää.

Hiivaton ruisleipä taikinajuuresta

n. 1/2 dl taikinajuurta (minulla Mama G:n ohjeella tehty)
1 l vettä
8-9 dl ruisjauhoja taikinaan
1 rkl suolaa
10- 12 dl ruisjauhoja leivontaan

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna taikinajuuri siihen. Lisää 2 dl ruisjauhoista, sekoita löysäksi velliksi ja anna taikinan heräillä rauhassa, esimerkiksi yön yli.

2. Vatkaa mukaan loput taikinaan tulevista jauhoista parissa-kolmessa erässä (suola mukaan ensimmäiseen erään) ja anna sen tekeytyä muutama tunti välissä, peitettynä huoneenlämmössä (minä lisäsin jauhoja neljän tunnin välein, kolmessa erässä). Taikina on leivontavalmis, kun se kuplii ja on selvästi kohonnut.

3. Alusta leivontaan tulevat ruisjauhot taikinaan ja leivo taikinasta 4-5 pyöreää kiekkoa, joihin voi halutessaan painaa reiät esim. juomalasin avulla. Myös suorakulmaista, koko pellin kokoista leipää kannattaa kokeilla! Aseta leivät pellille leivinpaperin päälle, peitä pyyhkeellä ja anna kohota vähintään tunnin ajan. Piirrä taikinapyörällä tai veitsellä leipiin taitto/leikkauskohdat valmiiksi ja pistele vielä haarukalla reikiä pintaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia per leipä.

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.

• Kinkku: minun ykkössuosikkini kinkun jatkojalostukseen on perinteinen hernekeitto (tuon linkin takaa paljastuva kuva on muuten kerrassaan, öh, hurmaava), mutta pidän kinkusta myös muissa talvisissa keitoissa, suosittelen lämpimästi vaikkapa tätä isoäitini reseptillä tehtyä, lämmittävää paprikakeittoa, johon voi laittaa sitä lihaa, mitä kaapissa sattuu olemaan. Parasta soppaan on kinkun potka, mutta myös muuta lihaa voi hyvin käyttää, jos olet hankkinut kinkkusi luuttomana. Toki kinkusta saa muutakin, viime vuonna taisimme pilkkoa jämiä pitsaankin. 
• Laatikot: Jos laatikoita on tullut  hankittua ylimääräisiä, ne laittaisin suosiolla pakastimeen odottamaan talviviikonloppuja, ne maistuvat hyvältä ainakin aika monenlaisten liharuokien lisukkeena. Itse olen esimerkiksi sulattanut perunalaatikkoa maksakastikkeen kaveriksi, ja yhdistelmä toimi hienosti.
• Kalat: Kalojen uudelleenkäyttö on minusta kinkkisempää, koska meillä joulupöydässä suurin osa kalasta on raakakypsytettyä enkä kovasti fanita kylmäsavu- tai graavilohisiivujen lämminkypsennystä edes tähteissä. Sen sanottuani, mieluummin kiertoon kuin roskikseen, joten suosittelen kokeilemaan vaikkapa tätä fenkoli-lohilaatikkoa graavilohisiivuilla tavallisten sijaan. Lämminsavukalasta taas suosittelen lämpimästi tekemään pihvejä, jotka sopivat mainiosti vaikkapa burgerin väliin. Pari vuotta sitten teimme myös ihan perinteisiä, pieniä sormisyötäviä kaloista.

Mutta sitten siihen tämän vuoden rääppimisjuttuun. Nuorena tyttönä työskentelin Irlannissa muutaman vuoden kahvilassa, jonka listalla oli aina jouluisin The Christmas Sandwich - eli yksi versio kalkkunavoileivästä. Kyseinen voileipä oli hurjan hyvää, ja tänä vuonna olen muistellut sitä niin monesti, että päätin tehdä kotiversionkin. Makumaailmassa on hieman joulua, mutta myös raikkautta, ja tuhti leipä käy lounaasta tai myöhäisestä aamiaisesta, pitäen nälän poissa monta tuntia. Alkuperäisiin aineksiin kuului myös stuffing eli kalkkunan tai kanan leipäpohjainen, yrttinen täyte, mutta minä jätin sen pois ja korvasin timjamin ja salvian lehdistä tehdyllä silpulla. Koska kyse on voileivästä, on reseptiikka hyvin summittaista, määrät tarkentuvat sen mukaan, mitä tähteitä on käytettävissä ja millaisesta täyte-leipäsuhteesta itse kukin pitää. Leiväksi sopii joko ihan tavallinen paahtoleipä, josta saa nätit kolmioleivät, tai vaikkapa sesonkiin sopiva karpaloleipä, jota on ollut parilla leipomolla valikoimissa. Ainut täyte, jonka tätä leipää varten valmistin, oli coleslaw, kaikkea muuta löytyi jääkaapista jo valmiina.

The Christmas Sandwich

pari isoa paahtoleipäviipaletta
majoneesia
dijon-sinappia
karpalohilloa
reilu siivu kinkkua
reilu siivu kalkkunaa
pari lusikallista coleslawia
salvian ja timjamin lehtiä silputtuna
tavallista tai marinoitua punasipulia (minulla oli Mama G:n reseptillä tehtyä)
silputtua jäävuorisalaattia

Paahda leipäpalat ja voitele toinen pala majoneesilla ja dijonilla, toiselle levitä nokare coleslawia. Kasaa coleslawin päälle kalkkunaviipale, karpalosoosi, salaatti, sipulit, yrttisilppu ja kinkkuviipale. Laita majoneesilla ja sinapilla voideltu pala leivän kanneksi, paina hieman kasaan ja leikkaa kolmioiksi tai kääräise paperiin ja syö sellaisenaan.

Saaristolaisleipää joulukalenterista

Viime vuonna ihastuin kovasti Pumpkin Jamin joulukalenteriin (ja jee, sellainen aukesi tänäkin vuonna) ja erityisesti siinä olleeseen saaristolaisleivän ohjeeseen. Saaristolaisleipä oli tuolloin ollut pitkään leivontalistalla ja jouluksi sitä sitten teinkin. Leivistäni ei tullut erityisen kauniita ja jouduin esimerkiksi käyttämään rumaa foliovuokaa leipävuokana, mutta maku oli todella hyvä, joten päätin jo tuolloin tehdä leipiä myös tänä vuonna. Nyt teinkin niitä jo hyvissä ajoin ennen joulua ja ostin myös paperiset leipävuoat, joissa lopputuloksista tuli ihan leivän näköisiäkin. Kommelluksitta en kuitenkaan selvinnyt, ensin jännitin, olisiko parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut piimä vielä käyttökelpoista ja sittemmin, kohoaisiko leipä kunnolla kun en tajunnut laittaa sitä leipävuokiin kohoamaan vaan kohotin taikinakulhossa ennen vuokiin laittamista (juu, ohjekin kannattaa toisinaan lukea). Hyvin ne leivät kuitenkin kohosivat ja ennen kaikkea, maku oli yhtä hyvä jollei parempi kuin edellisvuonna. Suosittelen! 

Ohje on alla lähes alkuperäisessä muodossaan, ainoastaan hiivan määrää pienensin hieman, itselläni kun oli se yksi 50g paketti, ja se osoittautuikin ihan riittäväksi. Ohjeen suosittelema 2-4 päivän levähdysaika kannattaa käyttää, koska ainakin kaljamallas on mielestäni vielä hieman kovaa pian leipomisen jälkeen, mutta maltaat pehmenevät asuessaan muhevassa leivässä pari päivää. Leivän huono puoli on se, että se käynnistää melko välittömän himon kaikenlaisiin kalaherkkuihin, mätiin, smetanasilliin graavisiikaan... mutta kohtahan niitäkin jo saa! 

Saaristolaisleipä

1 l piimää

50 g hiivaa

3 dl tummaa siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

n. 10 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi voiteluun:

1,5 dl vettä

0,5 dl siirappia

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi ja hiiva. Mittaa isoon kulhoon 5 dl vehnäjauhoista ja muut kuivat aineet, jätä 5 dl vehnäjauhoja vielä odottamaan. Lisää joukkoon piimäseos, sekoita, lisää loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja).

2. Kaada taikina voideltuihin (minä käytin paperivuokia, joita ei voidella) leipävuokiin niin, että noin kolmannes vuoasta täyttyy. Anna nousta leivinliinan alla puolitoista tuntia. Paista sen jälkeen puolitoista tuntia 175-asteisessa uunissa. Sekoita siirappivesi leipien paistuessa.

3. Voitele leivät siirappivedellä ja laita vielä uuniin puoleksi tunniksi. Jäähdytä leivät vuoissaan ja anna tekeytyä mieluiten kylmässä vähintään kaksi päivää. 

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka

Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli :)

Miedomman version saisi tehtyä esimerkiksi suppilovahveroista tai tateista, mutta minä pidin tässä juuri siitä, että torvisienet ovat niin pullollaan makua. Tattien kaveriksi olisin käyttänyt ehkä hieman sitruunankuorta. Nyt käytin pois edellisvuoden pakastettuja sieniä, jotka olin esipaistanut ennen pakastusta, mutta kuivatut tai tuoreet sienet käyvät tietysti yhtä hyvin. Taikinamäärä riittää ohuehkopohjaisessa piirakassa 27cm piirakkavuokaan, minä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jolloin (omasta mielestäni) piirakasta saa vähän näyttävämmän, kun reunat eivät jää vuokaan piiloon.

Mustatorvisienipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
150g voita
2 rkl maitorahkaa
(tilkka vettä)

täyte:

n. 250g pakasteesta sulatettuja mustatorvisieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
2 dl kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
150g juustoraastetta
pari ripsausta suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta timjamia
voita tai öljyä paistamiseen

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä suola. Nypi pehmennyt voi jauhojen sekaan taikinaksi. Lisää maitorahka ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Painele taikina voideltuun piirakka- tai kakkuvuokaan ohueksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hieman vetäytymään.

2. Hienonna torvisieniä hieman. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki öljyssä tai voissa paistinpannulla. Lisää sienet ja paista, kunnes kaikki ylimääräinen neste on haihtunut sienistä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja riivi mukaan timjaminlehdet.

3. Notkista tuorejuustoa hieman kulhossa kermatilkan kera. Lisää loput kermasta samalla sekoitellen. Vatkaa mukaan munat, lisää vielä juustoraaste ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa suolalla ja halutessasi pippurilla.

4. Ota piirakkapohja jääkaapista. Lado pohjan päälle sieni-sipuliseos tasaiseksi kerrokseksi ja kaada päälle munakerma-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat hieman väriä.

Savukalapiirakka juhannuspäivän rääppiäisiin

Käsi ylös, syödäänkö teillä savukalaa juhannuksena? Niin myös meillä, ja sitä jää usein vähän tähteeksikin. Tänä vuonna ennakoin ja tein jo aiemmin savukalan jämistä helpon piirakan, jota kelpaisi tarjota juhannuksenakin, jos mökkirantaan karauttaisi yllätysvieraita ja kalasta ei enää riittäisi ihan sellaisenaan tarjottavaksi. Piirakan ruisjauho tuo makuun mielleyhtymän kalakukosta, mutta jauhon voi korvata myös vehnäjauholla, jolloin pohja pysyy paremmin kasassa. Minä laitoin piirakkaan purjoa ja fenkolia, mutta esim. juustot, sipuli, parsakaali tai pinaattikin sopivat hyvin, ihan riippuen siitä, mitä jääkaapissa on - sehän juuri on piirakoissa kivaa, että niihin voi sulloa melkein mitä vaan!

Piirakan tein mökkityyliin siihen astiaan, mikä oli saatavilla, eli pyrex-vuoan kanteen, mutta 22 cm piirakkavuoka ajaisi saman asian. Satsista riittää neljälle suolaiseksi välipalaksi tai kuudelle kahvitarjottavaksi, jos pöydässä on muitakin herkkuja.

Savukalapiirakka

pohja

n. 3,5 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
50g voita
2 rkl rahkaa

täyte

2-3 dl savukalaa (meillä kirjolohta)
2 + 2 kananmunaa
1/2 fenkoli
15 cm pätkä purjoa
tilkka öljyä
muutama tillinoksa
2-3 dl täysmaitoa tai kermaa
pari hyppysellistä suolaa
ripsaus mustapippuria

1. Sekoita taikinan kuivat aineet ja nypi voin kanssa sekaisin. Sekoita vielä mukaan rahka ja anna vetäytyä hetken jääkaapissa. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjaan ja reunoille.

2. Keitä kovaksi kaksi kananmunista, kuori ja pilko tai murskaa pieneksi. Viipaloi ohuelti fenkoli ja purjo ja kuullota hetki paistinpannulla. Silppua tilli. Riivi savukala piirakkapohjan päälle ja lado muut täytteet sen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Vatkaa kulhossa sekaisin toiset kaksi kananmunaa sekä maito ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito piirakan täytteiden päälle. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia tai kunnes munamaito on kiinteytynyt ja piirakka saanut hieman väriä.

Philadelphia-punajuurimuffinit

Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään - mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa? 

Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? ;)

Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 16-17 pienehköä muffinia juhlasuolaiseksi, tai kotikäyttöön neljä isoa. Muffinit on toteutettu yhteistyössä Philadelphian kanssa. 

Philadelphia-punajuurimuffinit

5 dl jauhoja

1/2 tl suolaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruokasoodaa

100g voita sulatettuna

2 dl maitoa

1 kananmuna

2 punajuurta raastettuna

200g Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa

Lisäksi tarvitaan muffinipelti sekä muffinipapereita, tai tarkoitukseen sopivia pieniä, uuninkestäviä vuokia.

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, sen hieman jäähdyttyä vatkaa kevyesti mukaan maito sekä muna, ja sekoita kuiviin aineisiin. Sekoita mukaan vielä tuorejuusto sekä raastettu punajuuri. 

2. Asettele muffinipaperit muffinipellin koloihin ja täytä paperit taikinalla. Paista 15-20 minuuttia, kunnes muffinit saavat hieman väriä pintaan (isoja kannattaa paistaa 30-35 min).

Kotitortilloja kera iloisten uutisten

Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! :) Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin ;) 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta :) Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!

Jatketaan sitten tämän päivän ruoka-aiheella eli kotitortilloilla. Olen tulevalle perjantaille sopinut seuraavan possunpuoliskon noudon, joten laitoin edellispossun viimeisen lapapalan jokunen päivä sitten uuniin kypsymään miedolle lämmölle. Tortillat  tulivat mukaan kuvioon, kun pohdin, minkä kanssa possun söisi. Silläsipulilassa oli hiljattain tehty tortillalettuja ja muistin niitä kehutun helpoiksi, joten päätin itsekin testata, miten homma luonnistuisi.

Lättyjen alkuperäinen ohje on minulta vielä lukematta olevasta, paljon kehutusta Kira Åkerströmin kirjasta Auringon maku. Silläsipulilassa oli ohjeen yrtit vaihdettu nokkoseen, ja minä taas sovelsin edelleen niin, että jätin yrtit kokonaan pois ja korvasin noin puolet ohjeen jauhomäärästä maissijauhoilla, kun niitä kaapissa sattui olemaan. Oikein onnistuneita tuli tortilloista näinkin; aluksi näytti, että tortillat jäisivät liian mureiksi ja halkeaisivat täytettäessä (maissijauho?), mutta hyvin ne lopulta taipuivat. Osa tortilloista lämmitettiin vielä jälkikäteen leivinpaperinyytissä kevyesti sumutinpullolla sumutettuna, jolloin ne taipuivat vielä paremmin.

Oikeastaan isoin haaste lätyissä oli niiden kaulitseminen, minä kun en ole mikään suurleipuri ja tuppaan rikkomaan kaiken ohueksi kaulittavan. Mutta siitä selvittiin, vaikkeivät tortillani ihan symmetrisen pyöreitä olleetkaan. Ohjeen mukaisesti kymmeneksi tortillaksi kaulittaessa lätyt tuntuivat jäävän kovin pieneksi ja ehdin pelätä, riittävätkö ne, mutta ulkonäkö petti, ne olivat erittäin täyttäviä. Ja maukkaita, on helppo olla samaa mieltä omatekoisten tortillojen paremmuudesta kaupan vakuumikamaan verrattuna. Huonona puolena näissä onkin sitten se, että enää ei tortillanhimoa estä tarve käydä kaupassa, se toimi aiemmin edes näennäisenä stoppina spontaanille suursyömiselle!

Tortillat (10 kpl)

2 dl maissijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
50g huoneenlämpöistä voita

1. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan vesi, vaivaa n. kolme minuuttia kunnes taikina on yhtenäistä ja anna sitten levätä liinan alla noin viisitoista minuuttia.

2. Muovaa taikina pötkyläksi ja jaa pötkylä kymmeneen osaan. Pyöritä osat kämmenten välissä palloiksi ja kaulitse ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Paista lättyjä kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli (lättyjen on tarkoitus saada hieman pilkkuja pintaansa).

Kuukauden kasvis - parsa: lämpimät parsa-pekonileivät

Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä.

Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa!

Parsa-pekonileivät

1 pkt (10-12 vartta) vihreää parsaa
1 pkt (170g) pekonia
8 viipaletta leipää (meillä ruisleipää, mutta paahtoleipä olisi luultavasti paras)
2dl kuohukermaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 pieni sipuli
suolaa
mustapippuria
juustoraastetta (ykkösvaihtoehto olisi parmesan, mutta meillä oli ihan goudaa)
(voita tai margariinia leivälle)

1. Esikäsittele parsat keittovalmiiksi (napsauta esim. kanta pois) ja pilko ne kahteen tai kolmeen osaan niin, että saat suurin piirtein leivänpalojesi mittaisia pätkiä. Laita parsat kattilaan kylmään, suolalla maustettuun veteen ja kiehauta. Kun vesi kiehuu, nosta parsat pois siivilään ja kaada päälle kylmää vettä (parsan on tarkoitus vain esikypsyä, lopun kypsennyksen se saa uunissa). Parsoja odotellessa voitele halutessasi leivänpalat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja viipaloi pekoni. Raasta juusto. Kuullota sipulia hetki pannulla tilkassa öljyä, lisää sitten pekoni ja paista hetki. Pekonin ei tarvitse rapsakoitua, riittää, että se kypsyy. Lisää pannulle vehnäjauhot sekä tarvittaessa hieman lisää rasvaa (pekonista tulee sitä kyllä melkoisesti, joten tuskin tarvitset) ja kääntele sekaisin niin, että jauho saa rasvaa itseensä kauttaaltaan. Mausta mustapippurilla, lisää kerma ja sekoittele, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Jos seos jää kovin löysäksi, keittele sitä hieman kasaan, kunnes se on muhennosmaista. Lisää suolaa tarvittaessa, tosin pekoni on sen verran suolaista, että se hoitanee asian.

3. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kasaa odotellesasi leivät; lado leivälle ensin parsat, lisää päälle nokare pekonikastiketta (jos vahingossa teet toisin päin kuten me, se ei haittaa :) ja viimeistele juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes juustoraaste on sulanut ja kuplii hieman.

Kuukauden kasvis - tomaatti: kahden tomaatin focaccia

Valmiin leivän hinta kaupassa se vain jaksaa kiukuttaa minua, vaikken mikään ahkera (tai taitava) leipuri olekaan. Ja leipää meillä joka tapauksessa kaikkiruokaisina syödään, niin paljon kuin hiilareita ja viljoja parjataankin. Leipä on hyvää! Tomaattikampanja kirvoitti minut vaihteeksi leipomaan leipää itse, tällä kertaa focacciaa, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Focaccia on herkkua melkein millä mausteilla tahansa ja sopivasti roikkunut jo pitkän, pitkän aikaa to-do -listallani.

Perusresepti leipään löytyi Liemessä-Jenniltä, joka oli napannut sen Suklaapandan keittiöstä. Omaan leipääni laitoin tomaattikuukauden merkeissä sekä tuoreita kirsikkatomaatteja että aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka toivat focacciaan kivoja sattumia ja makuja. Jos tykkäät rusinoista leivässä, tykkäät tästä varmasti, ja jos et ole rusinoiden ystävä, niin saatat silti tykätä tästä.

EDIT 1.3.2014: Hups, leivinpaperi oli loppu, enkä joutanut taikinan jo kohotessa pakkaamaan ihmispoikasta vaunuihin ja juoksemaan kauppaan. Niinpä käytin ohjeesta poiketen leipäastiana teflonista lasagnevuokaa, jonka sudin reippaasti öljyllä. Leivästä tuli vuoassa hieman paksumpi kuin pellillä, mutta astia toimi hyvin eikä leipä tarttunut kiinni.

Kahden tomaatin focaccia

3,5 dl vettä
7 dl vehnäjauhoja
25 g tuoretta hiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna

pintaan:

0,5 dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
sormisuolaa
n. 10 kirsikkatomaattia
rosmariinia (minulla ei ollut, laitoin timjamia)

1. Liuota hiiva kulhossa kädenlämpöiseen veteen. Sekoita mukaan suola, öljy, hunaja ja silputut, aurinkokuivatut tomaatit. Lisää jauhot pari desiä kerrallaan aina välillä sekoittaen, ja vaivaa käsin tai koneellisesti (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja) ainakin viitisen minuuttia. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan noin 30 minuutiksi. Vuoraa odotellessasi pelti leivinpaperilla ja sudi leivinpaperiin vielä reilusti öljyä.

2. Kumoa taikina leivinpaperille, levitä käsin pellille ja jätä uudestaan kohoamaan liinan alle n. 30 minuutiksi. Leivän kohotessa puolita kirsikkatomaatit ja murskaa valkosipulinkynnet puoleen desiin öljyä.

3. Painele kirsikkatomaatit halkaistu puoli ylöspäin kohonneeseen, pellillä odottavaan leipään. Pistele leipään sormella reikiä ja valele valkosipuli-öljyseoksella. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia. Paista 250-asteisessa uunissa 10-12 min, ja voitele pinta oliiviöljyllä vielä kerran, kun otat leivän uunista.

Palsternakka- ja perunarieskat

Taas kerran tämä tuttu toteamus, miten mä en ole ikinä ennen näitä tehnyt? Rieskat ovat loistava tapa hävittää muusin jos toisenkin jämät, helppoja valmistaa - aktiivinen työ tulee tehtyä uunin lämpiämistä odotellessa - ja valmis tuote on parempi kuin kaupasta ostettu. Tehkää rieskoja!

Minä olen leiponut rieskat kahdesti viime aikoina, ensimmäisellä kerralla ne valmistuivat palsternakkamuusista, toisella kerralla perinteisesti perunasta. Molemmat versiot onnistuivat, joten muitakin muuseja uskaltaa varmasti kokeilla, esim. bataatti voisi olla hyvä. Koska jämämuusin määrä saattaa vaihdella, ohjeeni on aika summittainen, huomasin, että leipominen onnistui nimittäin silmämääräisestikin ihan hyvin. Lisäksi alkuperäisen muusin notkeus ja suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon muita aineksia rieskataikina kaipaa. Ohjeen perustana on Kokit ja Potit -blogin rieskaohje, josta myös löytyvät tarkemmat mitat tarvittaessa. Kunnon leipuri käyttäisi rieskoihin ohrajauhoja, mutta minä näitä hetken mielijohteesta tehdessäni käytin tavallisia vehnäjauhoja, hyvää tuli niinkin.

Huom. paistoin rieskoja 15-20 min, mutta epäilen uunimme falskaavan, kunnon uunille riittäisi vähempikin. Tarkkaile siis paistotilannetta jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen!

Muusirieskat

Muutama desi muusintähteitä (laji on vapaa)
punaista maitoa
1 kananmuna
muutama desi jauhoja (minä käytin n. kolme)
ripsaus suolaa
(voita valmiiden rieskojen päälle)

1. Sekoita kananmuna muusiin. Notkeuta muusia sitten maidolla, kunnes koostumus on sellaista, että muusi "valuu" tai liikkuu hieman kulhoa kallistaessa. Ripsauta mukaan suolaa. Lisää jauhoja desi kerrallaan sekoitellen, kunnes saat puuromaisen taikinan.

2. Nostele taikinasta kakkusia pellille leivinpaperin päälle. Taputtele kakkuset jauhotetuin käsin litteiksi rieskoiksi. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes rieskat saavat kauniin värin.

Savulohiburgerit

Viikko takaperin keittelimme sedille, tädeille ja isovanhemmille kahvit ihmispoikasen nimensaannin kunniaksi. Kenties olisi syytä kertoa tarjoiluista ensin, mutta minä siirryn suoraan rääppimiseen - se kun on minusta yksi parhaita juttuja juhlissa kuin juhlissa :) Yleensä rääppiminen sujuu ihan ilman jämien jatkojalostustakin, mutta tällä kertaa muokkasin ylijäänyttä seesamisavustettua lohta eteenpäin burgereiksi. Se kannatti, tällä kertaa jämäruoka oli parempaa kuin alkuperäinen!

Me laitoimme burgerit perinteiseen tapaan sämpylän väliin, mutta ne maistuisivat hyvin myös sellaisenaan salaatin, perunan tai riisin kanssa. Hampurilaissämpyläohje löytyy vanhemmista teksteistä. Makumaailma taittaa Aasiaan (jostain syystä aasialaiset maut sopivat mielestäni erittäin hyvin sämpylän sisälle, hmmm); maustoa muuntelemalla saisi lohiburgereista helposti myös vaikka cajun- tai skandiversiot.

Ja toistan vielä, näistä tuli tosi hyviä, muokatkaahan savulohenjämänne pihveiksi!

Lohiburgerit

400-500g nahatonta savulohifilettä (seesaminsiemenillä tai ilman)
2 dl maitoa
0,5-1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tuore, punainen chili
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
(tuoretta korianteria)
(suolaa)

1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot, anna turvota hetki. Hienonna sipuli ja chili, raasta inkivääri purista valkosipulinkynsi, ja lisää ne kulhoon. Lisää lohi ja sekoita ainekset haarukalla. Lohi hajoaa itsestään sekoittaessa, mutta aivan soseeksi sen ei tarvitse mennä vaan taikinaan saa jäädä sattumia, tällöin pihveihin jää mukava tekstuuri. Lisää kananmuna ja sekoita vielä. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Muotoile taikinasta mieleisen kokoisia pihvejä. Paista pihvejä kuumalla paistinpannulla muutama minuutti per puoli, kunnes ne saavat kauniin värin pintaansa. Tarjoile sämpylän välissä tai sellaisenaan vaikka salaatin kera.