Kuukauden kasvis - porkkana: paras porkkanakeitto

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras :) Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Keitto paahdetuista porkkanoista

10-15 porkkanaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/2 tl paprikajauhetta tai jauhettua cayennepippuria
n. 0,5 l kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
(vettä)
(tuoretta korianteria)

1. Pese porkkanat, mutta jätä kuorimatta. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuori. Kuori ja lohko sipulit muutamaan palaan. Laita kaikki kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla, currylla, korianterinsiemenillä ja paprikalla. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja pyöräytä kasviksia sen verran, että ne saavat öljyä kauttaaltaan pintaansa. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hieman.

2. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Pilko porkkanat muutamaan palaan, laita kaikki kasvikset kattilaan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kasvislientä, kunnes keitto on sakeudeltaan mieleisesi. Lisää suolaa tarvittaessa. Kuumenna, ripottele pintaan tuoretta korianteria, jos sellaista sinulla on, ja tarjoile.

Stifado possusta ja hirvestä

Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään.  Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia.

Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli.

Stifadoa syötiin meillä melkein kuin kreikkalaisessa tavernassa, eriparituoleilta ja -lautasilta. Lisukkeeksi tein ensisyömällä pastaa ja seuraavalla riisiä, ne maistuivat vaikka peruna olisi ehkä se suurin suosikkini.

Vinkki: Vaikka tein stifadon uunissa, se tehdään usein padassa liedellä. Pataversiosta saa nopeamman viikkoruuan, kun käyttää lihana jauhelihaa, se toimii yllättävän hyvin!

Stifado (neljälle)

800g-1kg pataan sopivaa lihaa (esim. kassler tai lapapalat, minulla tällä kertaa possun lapaa ja hirven kinnertä)
8 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
400g tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
1-2 kanelitankoa
pari laakerinlehteä
suolaa
pippuria
vettä

1. Kuori salottisipulit ja valkosipulinkynnet, mutta jätä kokonaisiksi. Kuutioi liha suupaloiksi. Laita lihat, salotit ja valkosipulit laakeahkoon uunivuokaan ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kaada päälle tomaattimurska ja punaviiini ja kääntele sekaisin. Huom. lihojen ei kuulu peittyä kokonaan. Tökkää mukaan laakerinlehdet ja kanelitangot.

2. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista stifadoa n. 30 min uunissa, laske lämpö sitten 130 asteeseen, ja jatka kypsentämistä n. 6 tuntia (kauemminkin sopii). Lisää vettä tarvittaessa kypsennyksen aikana, jos liemi tuntuu käyvän liian vähiin.

Kuukauden kasvis - porkkana: porkkanakakku

Aloitetaan kuukauden kasvis -postaukset porkkanaklassikolla, josta tykkään ihan hurjasti, mutten ole omassa keittiössäni tehnyt: se on porkkanakakku. Mikä olisikaan parempi herkku muistuttamaan, että tylsänä pidetty porkkana taipuu niin moneen muotoon? Vaikeaakaan porkkanakakun tekeminen ei ole, ainut pieni vaiva on kuorrutuksen ja kakun erillinen tekeminen (molemmat sinänsä helppoja kuitenkin), minulle kun leipominen normaalisti päättyy siihen, että tuuppaan tekeleeni uuniin.

Ohje on aina-tumpeloleipurin-luotettavasti-pelastavalta Kinuskikissalta, kopioin sen alle lähes sellaisenaan. Alkuperäisohjeen hasselpähkinärouhetta en käyttänyt syöjien allergioiden vuoksi, vaan raastoin hieman valkosuklaata kakun päälle.

Vinkki: kakun sijaan voi porkkanaherkun tehdä neliskanttisessa vuoassa ja leikata leivoksiksi, tai jakaa taikinan muffinivuokiin ja tehdä pieniä porkkanamuffinseja.

Vinkki: jos laitat kakun pintaan valkosuklaaraastetta, sen kanssa kannattaa olla vikkelä, koska valkosuklaa sulaa nopeasti sormiin kiinni. Helpoiten suklaan raastaminen onnistuu, jos pidät sitä hetken pakastimessa ennen käyttöä.

Porkkanakakku

Taikina

4 dl porkkanaraastetta (n. 4 porkkanasta)
2 appelsiinin kuoriraaste
200 g voita tai margariinia
3 dl fariinisokeria
3 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Kuorrute

300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
150 g valkosuklaata
pinnalle valkosuklaaraastetta (tai hasselpähkinärouhetta)

1. Sekoita kulhossa jauhot ja mausteet. Raasta porkkanat ja appelsiininkuori valmiiksi odottamaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (alkuperäisohjeessa 24 cm, minulla 26 cm ja sekin toimi hyvin).

2. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää sitten munat yksi kerrallaan. Jos vaahto muuttuu rakeiseksi, voit lisätä siihen hieman jauhoseoksesta. Lisää puolet jauhoista massaan välillä sekoittaen. Lisää sitten porkkana- ja appelsiininkuoriraasteet ja toinen puoli jauhoista, taas välillä sekoittaen.

3. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min. Anna jäähtyä ja valmista kuorrute.

4. Kuorrute: notkista tuorejuustoa hieman sähkövatkaimella ja sekoita mukaan appelsiinimehu. Sulata valkosuklaa mikrossa tai varovasti vesihauteessa ja vatkaa se tuorejuustoseokseen. Levitä kuorrute kakun pintaan, antaen sen halutessasi valua hieman myös laidoille. Ripottele pintaan valkosuklaaraastetta tai hasselpähkinärouhetta.

Kuukauden kasvis - tammikuu: porkkana

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta?

Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa!

Omena-smetanasilli

Katse hetkeksi takaisin menneeseen jouluun, tai eteenpäin tulevaan sellaiseen. Omenainen silli onnistui tänä vuonna niin hyvin, että kirjoitin ainesten mittasuhteet ylös, jos sitä innostuisi ensi joulunakin tekemään. Sopii se toki myös juhannukseen, jos ei jouluun saakka halua odotella :)

Omena-smetanasilli

300-350g (kaksi kaupan vakuumipakettia) matjessillifileitä
1,5 dl smetanaa
1 pieni punasipuli
1 omena (minulla taisi olla granny smith)
1 rkl sokeria
muutama oksa tilliä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

1. Hienonna punasipuli ja tilli ja raasta omena. Sekoita silliä lukuunottamatta kaikki ainekset kastikkeeksi.

2. Viipaloi sillifileet suupaloiksi. Lado sillit ja kastike kerroksittain lasipurkkiin, tai lado sillit matalaan, kannelliseen vuokaan ja kaada kastike päälle. Anna maustua 1-2 vuorokautta ennen tarjoilua.

"Thaipestolla" täytetyt broilerin rintafileet

Varmasti en ole yksin kun sanon, että jouluruokia ahdettiin niin paljon, että nyt tammikuussa kaivataan taas raikkaampia, uusia makuja. Vaikka ihan rehellisesti ottaen tänä jouluna jouluruuat eivät ollenkaan tulleet korvista normaaliin tapaan, en välttämättä vieläkään sylkisi kinkkuun tai lanttulaatikkoon jos niitä eteeni saisin. Joka tapauksessa, eilen tein pitkästä aikaa broileria ja halusin ympätä siihen vähän Kaakkois-Aasian makuja, joten täytin broilerifileet tahnalla jonka ristin thaipestoksi, makuinaan korianteria, pähkinää, limettiä ja niin edelleen. Täytteen lisäksi fileet saivat makua marinadista. Fileiden kanssa teimme raikasta nuudelisalaattia.

Broilerinfileiden ajatus oli kiva mutta mutta... ei ihan nappiin mennyt tällä kertaa, vaan kaipaa tuotekehittelyä. Fileet itsessään onnistuivat hyvin ja paistomittarin avulla kypsennettäessä 73 asteeseen jäivät myös mukavan meheviksi. Lämpötila oli kompromissi: luin aiheesta, että 75 astetta on ns. "turvaraja" tai suositus, jossa kaikki mahdolliset salmonellabakteerit kuolevat, mutta 71 on ammattikokkien mukaan täydellisen broilerinfileen sisälämpötila. Lisäksi file jatkaa kypsymistä vielä hetken paiston jälkeen, kun sen antaa vetäytyä folion alla. Myös marinadi toimi ja valmistusprosessikin oli helppo, ja tehtävissä etukäteen niin, että ennen ateriaa tehtäväksi jää vain paistaminen.

Ongelmaksi muodostuikin lähinnä täyte. Korianteri ei kamalasti kestä kuumentamista, ja tahnaksi vetäistynä ja uunitettuna se pliisuuntui aika mitäänsanomattomaksi. Pähkinät maistuivat täytteessä yli muiden aineiden (vaikka eivät toki ole pahanmakuisia sinänsä), limetti vähän hävisi taustalle. Ensi kerralla jättäisin täytteestä ehkä korianterin kokonaan pois ja jatkaisin muilla yrteillä ja mausteilla, esim. sitruunaruoho-thaibasilika-minttu-inkivääri voisi toimia alla jo listatun pähkinän, limetin ja valkosipulin kanssa. Chili oman maun mukaan. Alla ohje sellaisena, kuin eilen tein, tästä on hyvä jalostaa ajatusta pidemmälle.

Thaipestolla täytetyt broilerin rintafileet (kahdelle)

3 kpl broilerin rintafileitä
nippu korianteria (yksi ruukkukorianteri)
pari rkl suolapähkinöitä (maapähkinä tai cashew)
1 valkosipulinkynsi
1/2 limetin mehu
1 tl soijaa

marinadi

2 rkl öljyä
2 rkl soijaa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl siirappia

1. Soseuta pähkinät, korianteri ja valkosipuli tasaiseksi tahnaksi morttelissa tai sauvasekoittimella. Minä käytin morttelia, ainesten määrä oli niin pieni, että se tuntui helpoimmalta. Mausta soijalla ja limettimehulla.

2. Nosta fileet leikkuulaudalle sisäpuoli (eli epätasaisempi puoli) ylöspäin (tällöin on helpompi tarkkailla, ettet leikkaa fileestä läpi taskua tehdessäsi). Pistä terävällä, kapeateräisellä veitsellä (esim. fileointiveitsi) broilerinfileiden paksumpaan päähän n. 10 cm viilto pitkittäissuunnassa. Leikkaa sitten viiltoa varovasti vähän leveämmäksi "taskuksi", mutta varo, ettet leikkaa fileestä läpi. Ujuta maustetahnaa varovasti kapealla lusikalla tai ruokailuveitsellä auttaen viiltoihin.

3. Sekoita marinadin ainekset, nosta täytetyt fileet marinadiin ja anna maustua vähintään pari tuntia. Paista sitten fileisiin kuumalla paistinpannulla kaunis pinta. Nosta fileet uunivuokaan, laita paistomittari yhden fileen paksuimpaan kohtaan (tämä voi olla vähän kikkailua täytetaskujen vuoksi) ja kypsennä 180-asteisessa uunissa 15-20 min, kunnes mittari näyttää 71-75 astetta. Anna vetäytyä folion alla n. 20 min ennen tarjoilua.

Kaksivuotiaan blogilupaukset vuodelle 2014

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa.

Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä.

Eilinen uudenvuodenaatto oli juuri tällainen kaaos- tai klassinen blogi reality -päivä; olin päättänyt leipoa pitsaa joulukinkun tähteistä, mutta hirvikoira ja ihmispoikanen pitivät huolen siitä, että 1) pitsataikina sai kohota noin tunnin ylimääräistä, 2) taikina oli enemmän sekoitettu kuin vaivattu ja 3) pitsapohjia ei juuri kaulittu, vaan lähinnä lätkäisin pohjat leivinpaperin päälle ja venyttelin niitä sen verran, että täytteet mahtuivat päälle. Pitsoista tulikin eri komeita, ristin toisen Kisu Killisilmä -pitsaksi. Keittiökin oli niin komea projektin jälkeen, että olisi pitänyt ottaa kuva. Yllättäen en kuitenkaan polttanut pitsoja (ihan vähän leivinpaperia vain) ja niistä tuli jopa ihan hyvän makuisia. Ehkä en enää koskaan vaivaa tai kaulitse taikinaa, hah. Useamman sortin ruuantähteetkin sain upotettua mestariteoksiini.

Kisu Killisilmä

Mutta mitäs sitten tänä vuonna? Koska hieman suuruudenhullu täytyy olla, tein sekä laadullisia että määrällisiä blogilupauksia vuodelle 2014:

• Tänä vuonna teen vihdoin Kärähtäneille facebook-sivut
• Pidän raaka-ainepohjaisia teemakuukausia, jolloin kokkaan tietystä raaka-aineesta vähintään kerran viikossa
• Olen aiemmin pitänyt pari sniiduilukuukautta, jolloin blogissa on keskitytty erityisesti edullisiin ruokiin. Nyt vanhempainvapaalla ollessa taloudellisuus korostuu, joten samanteemaista sisältöä on tänäkin vuonna tiedossa.
• Julkaisen vähintään kymmenen tekstiä joka kuukausi, jo ihan sen vuoksi, etten aina kokkaisi "samaa vanhaa"

Nähtäväksi jää, onko lupaukset tänä vuonna tehty rikottavaksi. Näillä eväillä kuitenkin mennään eteenpäin alkavaan vuoteen rinta rottingilla :) Stay tuned!