maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kokkausta reseptistä: filippiiniläinen possupata adobo


Leivontaa lukuunottamatta olen huono seuraamaan reseptejä. Etsin niitä kyllä mielelläni, saatan inspiroitua kuvasta ja lukea ohjeen, jonka jälkeen teen ulkomuistista jonkun oman sovellukseni. Eli enemmän käytän ehkä ideoita kuin reseptejä. Toisinaan reseptin käyttö taas on yksinkertaisesti liian hidasta, kun monia asioita kokkaa nopeammin selkäytimestä, puntissa (tai veitsilaatikolla...) roikkuvan taaperon kanssa ei tee mieli pysähtyä etsimään silmälaseja ja tarkistamaan, missä järjestyksessä mausteet olikaan tarkoitus lisätä.

Sen sanottuani, minun pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän reseptejä. Tiedättehän sen tunteen, kun syö vaihteeksi jonkun toisen tekemää (koti)ruokaa, miten se maistuu niin erilaiselta vaikka ruokalaji olisi täysin sama? Ja se on niin virkistävää. Saman tunteen saan myös silloin, kun teen ruokaa reseptiä käyttäen, koska silloin kyse on jonkun toisen ruuasta, enkä mene maustamaan sitä vapaalla kädellä.

Tällaisen ahaa-elämyksen sain viimeksi, kun kokeilin tehdä filippiiniläistä adobo-possupataa; ohje oli alkujaan Hesarista ja itse bongasin sen Kulinaarimurulasta. Sen lisäksi, etten ollut kyseistä ruokaa koskaan maistanut, tykästyin ohjeen lyhyeen raaka-ainelistaan joka sattui olemaan vielä sellainen, joka ei vaatinut retkeä etno- tai mihinkään muuhunkaan kauppaan, vaan ainekset löytyivät valmiina keittiön kaapeista. Ainut muutos, jonka tein, oli käyttää kassleria vatsapalan sijaan - pakastimessa kun oli possua vaikka millä mitalla, en raaskinut ostaa sitä enää kaupasta, vaikka vatsa/kylkipalat oli pakkasesta jo käytetty. Seuraavan kerran haluaisin kyllä ehdottomasti käyttää sitä nahallista vatsaa, se kun on niin ihanan mehevää haudutettuna. Saattaisin myös ensi kerralla laittaa ruokaan enemmän lihaa, ohjeen nestemäärän saa venytettyä isommallekin setille.

Kasslerillakin padasta tuli kuitenkin todella herkullista, ja reseptin seuraamisen tuoma vaihtelu virkisti selvästi. Ihan kuin jonkun muun tekemää ruokaa!

Filippiiniläinen porsaanlihapata adobo

2 kokonaista valkosipulia
800g porsaan nahallista vatsaa (minä käytin kassleria ja isompikin pala menisi varmasti)
2 rkl öljyä
1 1/2 rkl kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
6 rkl fariinisokeria
1 dl (kiinalaista) soijakastiketta
1 dl valkoviinietikkaa
7 1/2 dl vettä

1. Irrota valkosipulista kynnet ja riko niiden rakenne esimerkiksi veitsen lappeella. Kynsiä ei tarvitse kuoria (minä nypin helposti irtoavat kuoret pois, muut jätin). Puhdista possun nahasta mahdolliset epäpuhtaudet (minun ei tarvinnut, koska en käyttänyt sitä nahallista palaa) ja kuutioi se noin 2 x 2 cm kuutioiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja paista valkosipulinkynsiä hetki täydellä teholla samalla sekoitellen niin, että ne hieman käristyvät. Lisää mustapippurit ja laakerinlehdet. Lisää vielä porsaanliha, kääntele ja kypsennä hetki. Lisää fariinisokerista 4 rkl ja kääntele hyvin sekaisin. Sekoita keskenään soija ja viinietikka ja lisää seos pataan. Sekoita, lisää vielä vesi, tuo kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Anna muhia pienellä lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan.

3. Lisää loput (2 rkl) fariinisokerit. Anna kypsyä pienellä lämmöllä mutta ilman kantta vielä toisen tunnin ajan.


2 kommenttia:

  1. Meillä kotona yks äitini bravuureista on filippiiniläinen possupata. Se on varmaan resepti, jonka perään me lapset useimmiten kysellään. Sillä ruualla ei oo kyllä mitään tekemistä tämän kanssa, siihen tulee nimittäin myös esim papuja, banaania ja kanaa... ohje on kait jostain 80-luvun alun naistenlehdiéstä alunperin, vaikka mä pitkään luuli, että se oli joku ulkomaan komennuksilta mukaan tarttunut resepti. Hyvää se joka tapauksessa on, mutta pitäisköhän mun keksiä sille uus nimi?

    VastaaPoista
  2. 80-luvun naistenlehdistä löytyy välillä melkoisia aarteita! Ja sen verran vähäinen on filippiiniläisen keittiön tuntemukseni, että kuvailemasi padan voisi helposti myydä minulle senmaalaisena :)

    VastaaPoista