Paprikakeitto

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään.

Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan.

Minun soppani olisi tällä kertaa saanut olla paprikaisempaa (käytin aika paljon sipulia sekä poikkeuksellisesti myös porkkanaa, joka oli tässä reseptissä vähän turha) , joten muokkasin jakoon tulevaa reseptiä lähemmäksi "kantaversiota".


Paprikakeitto (iso satsi)

6-8 punaista paprikaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2,5 l lihalientä (tai 2 l vettä ja 1-2 lihaliemikuutiota)
1 pkt pekonia
1 dl riisiä
mustapippuria
kuivattua meiramia
(suolaa)
voita tai öljyä paistamiseen

Pilko paprikat, sipulit, pekoni ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Paista sipulit, pekoni ja valkosipuli käyttämäsi kattilan pohjalla voissa tai öljyssä, lisää paprikat ja annan niidenkin ottaa hieman paistomakua itseensä. Mausta seos mustapippurilla, meiramilla ja halutessasi suolalla, riippuen käyttämäsi lihaliemen suolaisuudesta. Kaada lihaliemi vihannes-pekoniseoksen päälle ja anna kiehahtaa. Laske sitten lämpöä, lisää kaurariisi ja jätä soppa hiljaiselle tulelle porisemaan, kunnes riisi ehtii kypsyä.